Räksytystä Raitilta

Höpinää vailla ajatusta

Vain täsmälliset propositiot ovat olemassa. Ne ovat abstrakteja olioita, jotka ovat globaalissa mielessä riippuvaisia kielestä. Olisi vähän mieltä puhua propositioiden maailmasta, ellei olisi olemassa tapoja ilmaista niitä. Paikallisesti propositiot ovat riippumattomia satunnaisista ilmaisumuodoistaan erilaisissa luonnollisissa kielissä. Usein luonnolliset kielet eivät ole niin teräviä, että niiden lauseet valikoisivat ainutkertaisen proposition. Silloin ei ole täysin faktuaalinen asia, mitä puhe-aktilla on ilmaistu. Jossain yhteyksissä on tärkeää pystyä erottamaan toisistaan se, mitä jostain propositiosta seuraa, ja millaisia konnotaatioita ja keskustelullisia oletuksia jollain puhuttuun kieleen kuuluvalla lauseella on. Tällaisissa yhteyksissä on hyödyllistä käyttää erityistä merkintätapaa, jossa ainoastaan inferentiaalinen rooli on esitetty. Tämän vuoksi Frege loi "käsitekirjoituksensa".Tällaista merkintätapaa on tavanomaisesti nimitetty "loogiseksi muodoksi", mutta tarkoitus ei ole väittää, että predikaattilogiikan syntaksikaan olisi mikään etuoikeutettu mediumi.

TommiPommi pohti kommenttiosastossa valtakulttuuria. Aamulla minulla oli jokin hämärä ajatus asiasta, mutta se haihtui. Epäilemättä on monia erilaisia tapoja tehdä asioita joita eriytyneessä yhteisössä täytyy tehdä, mutta toiminnan koordinaation vuoksi olisi tärkeää että ne tehdään jollain standarditavalla. Valtakulttuuriin kasvanut ei ole koskaan valinnut tuota standardia, vaan se näyttäytyy sanan jossain mielessä luonnollisena. Valtakulttuurin ulkopuolelta se näyttäytyy mielivaltaisena valintana. Historian hitauden vuoksi kulttuurissa on aina läsnä spontaanisti syntyneitä normeja, jotka eivät ole millään muotoa optimaalisia nykyhetken kannalta. Kun ne aiheuttavat erityistä hankaluutta tietyille ihmisryhmille, näille syntyy subjektiivinen kokemus sorrosta. Näin kävisi esimerkiksi, jos meillä olisi kannustimia shakinpelaamiseen, mutta sanktio jonka vuoksi Go:n pelaaminen vaatii suuria henkilökohtaisia uhrauksia. Monissa tilanteissa yksi ryhmä onnistuu käyttämään vanhentunutta normia toista vastaan pystyessään saamaan valtaväestön liikkeelle. Valtaväestöllä ei luultavasti ole aitoa intressiä toimia yhden pienryhmän puolesta toista vastaan, ja siksi tämä strategia onnistuu kunnolla vain poikkeustilanteissa. Massoissakin on oma hitautensa, joka toimii aktivistista politiikkaa vastaan. Tämä on harmittava huomio silloin, kun huomaa maailman menon vastaavan huonosti omia mielipiteitä.

Maalainen mainitsee tässä kirjoituksessaan, että haluaisi nähdä enemmän ekoihmisiä bloggaamassa. Oma havaintoni on, että fiksut ja aikaansaavat ympäristöaktiivit ovat usein ylityöllistettyjä. Erilaisia projekteja pyöritetään yllättävän pienellä porukalla ansiotyön tai opiskelun lomassa, ja harvalla on edes rengasta nenässä. Nenärenkaat ilmestyvät paikalle vasta vähän ennen televisiokameroita. Lukisin kyllä itsekin mielelläni ympäristöaiheisia blogeja.