huhtikuu 30, 2007

:: synttäripoika puhaltaa kynttilät lähikaupasta

Siinä minä olin, ohjailemassa gondoliani pitkin Venezuelan vetisiä katuja, kun läheisen Olympo's-ravintolan jumalat ilmestyivät eteeni kuin jumalat kirkkaalta taivaalta ja ilmoittivat minulle hämmästyttävyyden: mitvit-verkkopäiväkirja eri inkarnaatioissaan on viihdyttänyt kirjoittajaansa jo neljä sysipitkää vuotta. Päivitystiheydestään rakastetun teossarjan työtahti on ollut niin hurja, että kymmenes merkintä saattaa ilmestyä verkkoon jo ennen syksyä. Koska osa alkupään arkistomateriaalista muistuttaa enemmän Timo Jutilan alasuojaa, ne on poistettu intiimihygieniasyistä. Eivät ne jälkipään arkistotkaan niin kovin mairittelevia ole, mutta hei, markalla ei saa femman settiä.

Kaikesta huolimatta, 26.4.2003 singahti päästäni roikkuvaa bensiiniin kastettua villalanganpätkää pitkin internetiin ensimmäinen merkintä, joka alkoi merkitsevästi:

"Nöyrin mielin aloitan tämän blogin pitämisen..."

Ahhahahhaa. Kaikki ei ole sujunut suunnitelmieni mukaan.

Vaan on jotain matkan varrella opittukin. Normaalisti kehittyneen nelivuotiaan tulisi kyetä ainakin seuraaviin suoritteisiin:

- pystyy kävelemään viivaa pitkin muutamia askelia (arkisin, check)
- osaa jäljentää ristin (veitsellä uhrin selkänahkaan, check)
- tuntee 3/4 pääväreistä (vetyperoksidi, henna ja... brunetti, check)
- puhe ymmärrettävää, äännevirheitä voi vielä esiintyä (pllll, xhedkc)
- osaa kertoa yksityiskohtia kuvista (tissi, check)
- pysyy kuivana ja siistinä päivisin (no, pintakuivana, check)

Hyvinhän tämä etenee, ota keksi.

Järkälemäinen mitvit-kaanon sisältää kommentteineen ja muotoilukomentoineen 764 tekstinkäsittelyohjelman sivua huimaa tarinaa ja uskomattomia innovaatioita. Se on 1 638 661 merkkiä välilyönteineen. Jos muuttaa fonttikooksi 72, sivuja tulee melkein kaksikymmentäviisituhatta, mutta luettavuus hieman kärsii. Vertailun vuoksi, Danten Jumalainen Näytelmä sisältää viitteineen 405 sivua, 716 159 merkkiä. Tästä herää ainoastaan yksi kysymys: voisiko aikansa käyttää paremmin? Tai voisiko aikansa käyttää edes jotenkin?

Vaan toisaalta, mitäpä sitä keskinkertainen pintakirjuri muuta. Joskus on tosin vaikeaa, aiheet ovat vähissä ja päivitystahti pakkaa laskemaan alle vesirajan. Ei ole nimittäin kotimaisilla komedisteilla helppoa, kun tuore hallituskaan ei ole yhtään naurettava.

Hetkinen. Juuri saamamme tiedon mukaan tuore hallitus on ennätysmäisen naurettava. Jes, jes! Mitä ihmettä te, Vanhas-Masa ja Katais-Jykä, oikein ajattelitte? Ajattelitteko te jotain sellaista, kuin se pääsiäiskukkasia mainostaneen tv-spotin kirjoittanut copy, jonka slogan kuului "kukista pääsiäistunnelmaa"?

Ihan oikeasti, tuore hallitus on niin pelle, ettei sille viitsi edes irvistellä. Jos absoluuttista pelleyden mittaa säilytettäisiin tyhjiössä Greenwichissa, voisi siinä vakuumissa kököttää Suomen istuva hallitus. Uusi hallitus on niin pelle, että jos Matti ja Mervi... no ei mennä sinne. Oikeastaan minä olen melko varma, että pelleys on Suomen istuvan hallituksen strategia: valitaan niin pelle hallitus, että mitä tahansa hallitus tekee, se ylittää odotukset väistämättä. Se on oikeastaan aika hieno strategia. Porvari saattaa nukkua huonosti, mutta pelleilee kyllä hienosti. Mainitsinko jo, että Suomen tuore porvarihallitus on tavattoman pelle?

Kyllä tämä kansalaisvaikuttaminen on hienoa. Kokeillaan lisää.

Helsingin Sanomat, tuo pahan kosketusnäyttö ja jokaisen kansalaisaktivistin musta raamattu on kunnostautunut viime aikoina erityisesti yleisönosastollaan. Aiemmin olen hakenut syvimmän huvituksen Kirkko ja Kaupunki -lehden lukijakirjoitusten liikuttavan totisesta metafysiikasta, mutta Hesarin vastaava on viime aikoina alkanut muistuttaa Pohjalaisesta tuttua homous on syntiä -fiilistelyä. Filtteriä lienee fiilattu komiikan suuntaan, niin yksioikoisia "mielipiteitä" on palstalle putkahdellut milloin naispappeudesta, milloin taidepolitiikasta.

Erityismaininnan haluan antaa sille putki-insinöörille, joka HS:n mielipideaukeamalla joitakin viikkoja sitten keksi jälleen maksalaatikon ollen sitä mieltä, että taide joka ei tuota materiaalista lisäarvoa on paskaa ja on lopetettava tarpeettomana. Hyvä insinööri. Sovitaanko, että sinä keskityt siihen, mihin kaltaisesi insinöörit nyt tapaavat keskittyä ja luovutat ilolla ne muutamat verojurot siihen, että minä saan veistää pekonimetallisia kirkkoveneitä Pärssijärven asukaspuistoon. Vastapalvelukseksi minä käyn edelleen panemassa vaimoasi, että se kestää taas muutaman viikon teidän jäykistynyttä arkeanne. Kaikki kun ei aina ole niin suoraviivaista. Kiitos.

Muutenkin on hämmentävää, miten kulttuuripolitiikka liikkuu koko ajan rahan suuntaan. Suomalaista kulttuuria palvotaan vasta, kun se on liudentunut globomössöksi ja kerännyt dollarin ja tunnustuksen ulkomailla. Minä kun joskus luulin, että kansallisen kulttuurin arvo voisi olla kansallisessa omaleimaisuudessa.

Senttejä pajatsoon yrittää iskeä myös uusi huippuyliopisto, joka yhdistää kylterit, teekkarit ja TaiKin. Se on taidepoliittisesti oikein kiva ehdotus, jos - ja kun - taidekäsitykseen mahtuu lähinnä teollinen muotoilu ja käsite brändi aiheuttaa kiihottavaa kutinaa alapäässä. Kaikilla muilla mittareilla se vaikuttaa helvetinmoiselta katastrofilta. Aionkin kutsua laitosta huppuyliopistoksi, niin tehokkaasti se hämärtää taiteen tekemisen autonomisia lähtökohtia. Vaan ei se mitään, sieltä tulee varmaan ihan kivaa, taiten pakattua ja taatusti toimivaa designia yrityslahjoiksi ja tuliaisiksi turisteille.

Mutta minä nyt olenkin vain kaveri, jolle sana innovaatio tuo mieleen lähinnä perseeseen isketyn tulpan.

Posted by mitvit at 11:15 AM | Comments (13)

huhtikuu 19, 2007

:: minä koen jotta sinun ei tarvitse

Historiallisia kuvia sanoin: tätä et haluaisi kohdata koiraa ulkoiluttaessasi.

Noin 40-vuotias vahvasti humalainen/kamapäinen mieshenkilö rullaluistimilla, toisessa kädessä savuke, toisessa pitkä fleksitalutin jonka päässä huonosti koulutettu, aggressiivinen urosrottweiler.

Nyt olen nähnyt kaiken hopeahelaista samarkandilaista pekonipiippua lukuunottamatta.


Kokemuksesta voimaantuneena iMitvit-verkkojulkaisun emerituspäätoimittaja Jussi, 69, järjestää ensimmäistä kertaa maineikkaan kevätvisan Uutisvuodon tyyliin.

Tehtävänä on täydentää päivän uutiseen puutuva(t) sana(t):

Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan. Lopulta päädytään keväthangelle tanssimaan alasti katrillia Aunuksesta.

Posted by mitvit at 11:52 AM | Comments (11)