helmikuu 26, 2007
:: marjat
Maailman ihmisoikeusviemäreissä tapahtuu:
Mistä ajattelit lähettää terveisiä ensi kesänä, Kareem Amer?
Egyptiläinen bloggaaja Abdul Kareem Suleiman Amer on tuomittu neljäksi vuodeksi vankeuteen vääristä mielipiteistä. Kareemin raskaat rikokset olivat islam-kritiikki (3v.) ja presidentti Hosni Mubarakin kutsuminen diktaattoriksi (1v.).
* Spreading information and malicious rumors that disrupt public security;
* Defaming the president of Egypt;
* Incitement to overthrow the regime based upon hatred and contempt;
* Incitement to hate "Islam" and to breach public peace standards; and
* Highlighting inappropriate issues that harm the reputation of Egypt and spreading these publicly.
Harm the reputation of Egypt?
Vapaiden maassa, urheiden kodissa, kaupunkimaastureiden paratiisissa eettinen kuluttaminen ei ole mitään. Eettinen kiduttaminen sen sijaan on niin trendikästä, että se lienee Manhattanin kuumimmilla klubeilla jo ensi kesänä.
Mies jota en haluaisi ystäväkseni, terrorismin tukemisesta epäilty Yhdysvaltain kansalainen José Padilla sai pomolta kyytiä: oikeudenkäynnin sijaan José sai kokea yli kolme vuotta vuotta sensorista deprivaatiota ja yleistä hellimistä. 1307:n päivän viranomaiskäsittelyn jälkeen Padilla on täysin kykenevä mm. rakastamaan kuulustelijoitaan, läpyttämään käsiään yhteen ja päristämään huulillaan.
Poikkeuksellista tapauksessa on ainoastaan se, että kiduttajat saattavat joutua ensimmäistä kertaa vastaamaan metodeistaan oikeudessa. En varsinaisesti pidättäisi hengitystäni.
Tuomari Marcia Cooken kommentti ilmeisen epäinhimillisistä olosuhteista jäänee tragikomedian historiaan:
"It's not like Mr Padilla was living in a box. He was at a place. Things happened to him at that place."
A place?
Posted by mitvit at 02:14 PM | Comments (3)
helmikuu 25, 2007
:: Paavo Haavikkoa ei voi siteerata. Hän tekee sen itse.
Posted by mitvit at 12:07 PM | Comments (0)
helmikuu 23, 2007
:: hetken luulin tuntevani, kunnes heräsin
Siinä minä olin, luolassani miettimässä, miksi Elvis luuraa aina vasemmassa rakennuksessa, kun äkkiä koko jylhä kiviholvisto repesi korvia huumaavaan kumuun. Jumalani, ei, ei vielä, ajattelin verenpunaisen käärmeen pesässä siinneen kuoleman lähestyessä minua kaiken näkevät silmät ahneesti palaen kuin Darwinilla, tuolla antiikin Kreikan myyttisellä totuudenetsijällä.
Putosin polvilleni ja huusin jylinän sekaan: säästä minut. parannan tapani, en koskaan enää koskettele itseäni enkä ajattele kenestäkään pahaa, varsinkaan pääministeristä. Käänsin anovan katseeni kohti katon peittämää taivasta ja tuhannet kirkkaat valopisteet sokaisivat silmäni. Pauhun seasta kuului taivaallisen tuomarin, elämän ja kuoleman lupatarkastajan syyttävä ääni: "hyvät matkustajat. Louhintatyöt aiheuttavat katkoksia metroliikenteessä kello kahdeksantoista ja kahdenkymmenenkolmen välillä. Pahoittelemme häiriötä."
Kokemus ravisti haurasta minuuttani peruuttamattomasti. Se viilsi sisäänpäin vuotavan haavan sieluni huokoiseen kudokseen tavalla, jonka olin aiemmin kokenut vain David Hasselhoffin alkuperäislevytysten äärellä. Olin kuin laiva vailla köliä, alus jonka seisovasta pöydästä katkaravut olivat loppuneet jo ensimmäisen kattauksen aikana. Sanalla sanoen, olin sisältä tyhjä ja pimeä kuin Tapolan nakkikioski jouluaattona.
Yritin purkaa kokemustani kirjaimiksi, ulkoistaa sydämen pakaraan tatuoitua: lyriikka, proosa, lyyrinen proosa, featurejuttu, pamfletti, kansalaisjournalismi, tieteellinen tutkimus - mikään ei tuntunut tavoittavan kokemuksen syvyyttä ja terän halkaisuvoimaa.
Mutta vihdoin löysin keinon: taideterapia. Hakeuduin sisä-Sumatran kansanopiston maalauskurssille. Esikuvieni innoittamana sukelsin ihoni alle, sisäelinten hetteään kosteikkoon. Harhailin Minätauroksena suolistoni loputtoman labyrintin sokkeloissa ja kutistin itseyteni solutasolle ahmiakseni elämää fagosytoottisesti, kunnes oksentaisin totuudesta ylensyöneenä uuden itseni, meitsin.
Kokeilin monia maalaus- ja piirustustekniikoita: öljy- ja akryyliväriä, hiilipiirros- ja lyijykynätekniikkaa, mutta mikään ei tuntunut aivan omalta. Äkkiä tunsin tulleeni omalle pallokentälleni: tussitekniikka. Voisiko siinä olla minun elämäni kaikukoppa? Helistelin herkimpiä kieliäni aina neliviivaiseen G:hen asti, mutta jokin ei ollut aivan vielä kohdallaan, vire ei ollut täydellinen. Kunnes ymmärsin. Minun täytyi ryhtyä pioneeriksi, matkata sinne, missä kukaan ei ollut vielä vieraillut. Ja niin lähdin - enkä ole vielä palannut takaisin, sillä täällä on hyvä.
Ratkaisu ei ollut tussitekniikka, vaan TISSITEKNIIKKA!
Ja katso, minä eheydyin.
mitvit
Self-portrait, 2007.
Tits on canvas.
Posted by mitvit at 10:21 AM | Comments (6)
helmikuu 20, 2007
:: Oh Lordi, won't you buy me a color TV
Oikeusjuttua pukkaa. Susan K, tuo kafkahtavan surrealistisiin ulottuvuuksiin venyvä yksinhuoltajamorsian on tehnyt nettikirjoittelusta poliisitutkintapyynnön rikosnimikkeellä kunnianloukkaus. En palaa tässä yhteydessä analysoimaan usein aistittavissa olevaa yhteyttä itseaiheutetun kunnianmenetyksen ja syyttämishanakkuuden välillä, vaan tyydyn kysymään, lasketaanko käärmehiuksinen kivestenpureskelija?
Haluaisin myös tiedustella, kenelle voi tehdä tutkintapyynnön, jos takaraivossa välkkyy öin ja päivin kuva veitikkasilmäisestä Euroopan presidentistä kekleeraamassa Kesärannassa kelteisillään? Päivälehden psykiatrille? Kunnalliselle lobotoomikolle? Päivystävälle pyövelille?
Koska elämäni on niin tyhjää ja merkityksetöntä, että seuraan jopa kaurapuuron väreissä säteilevän pääministerin keppijumppaa, myönnän myös tuijotelleeni Eurovision karsintafinaalin kappaleet jälkijunassa tuubista. On helpottavaa huomata, ettei hetkellisen vahinkorohkeuspiikin runsaista herran hedelmistä ole opittu yhtään mitään. Niin juontaja- kuin artistivalinnoissa on palattu vanhaan kunnon neuvostoliittoon, jonka hyvistä antimista saimme nauttia vaikkapa toissavuotisissa yleisurheilun mm-kisojen avajaisissa.
Laura Voutilainen Riminin rantahiekalla korvaan kuiskuteltuja lupauksia tihkuvan eros-pianistinsa kera oli ainoa, jonka esitystä seuratessa ei tarvinnut pidätellä jännäkakkaa, osuuko solisti edes kerran alle sävelaskeleen päähän oikeasta [edit: huomasin katselleeni Lauran jatkosta pudonneen toisen esikarsintakappaleen "Kosketa mua". Miksi ne valitsivat finaaliin sen huonomman Madonna-pelleilyn?]. Okei, saattoi siellä olla pari muutakin. Ja myönnetään, Jukka Kuoppamäen esitystä en uskaltautunut edes katsomaan, koska tahdon nähdä vielä auringon.
Erityispropsit, kuten meillä sveduysäriin jämähtäneessä biittiskenessä sanotaan, Beats and Stylesin tyylitajua ja karismaa pursuilevalle klassikkoesitykselle, jolle ei häpeä edes Smurffien joululevy. Entä mikä psykedeelisen pelottava bocellimonsteri tunki lopussa lavalle Humanen ennestään epäsuhtaisen duettoparin sekaan? Toisaalta biisi, joka alkaa kirkonkellolla ei voi olla aivan kelvoton, kuten jo John Lennon ja AC/DC ovat opettaneet. Vai voiko sittenkin? Eikä se keskinkertainen kiintiöhevikään oikein syty, jos juurikasvun alta pilkottavissa silmissä ei elä kipinän juurikaan.
Sitten se voittaja... tööö... kukas se olikaan?
Ja nämä glam-pupuliinit äxät ja ruusujartsat sitten - kiitos kuitenkin siitä, etteivät tulleet lähetetyiksi tekemään kaikkia kansoja opetuslapsikseen. Nimittäin Ruotsista saattaa hyvinkin pärähtää kisoihin pitkäaikainen, äärimmäisen salainen perversionkaltainen paheeni The Ark näyttämään mistä paljettinärhi munii. Ola Salon operettiqueerissä seurassa Suomen virerajoitteiset ja ulkoluetut Bolan-Hanoi-viritelmät olisivat jääneet seisomaan kalpeana kuin Kuronen parkkipaikalle.
Salaisista paheista ja keskinkertaisuudesta puheenollen. Pelatakseni avoimin tarotkortein ja tehdäkseni itsestäni julkisen anonyymipellen, totean lähettäneeni taannoin hakemuksen syväjäästä sulatettuun Sanoman toimittajakouluun. Eivät huolineet edes pääsykokeeseen, mikä oikein ja kohtuullista onkin. Onhan se ajatuksena vähän kuin Danny pyrkisi balettikouluun - tai Viivi Avellán kirjoittaisi kirjan. Kokeillaan kepillä jäätä sanoi pappa kun avantoon plumpsahti. Tiesittekö muuten, että raamatullinen neulansilmä ei ole puikkobloggaajien pujottelurata vaan Jerusalemin muurin pienin portti. Ai tiesitte?
Hienoa.
Posted by mitvit at 11:00 AM | Comments (15)
helmikuu 05, 2007
:: intiaanit ratsastaa aina ilman satulaa
Jos kuluneen viikonlopun saisi pulloon, olisi se aika hassua. Koska eihän viikonloppua voi sulloa pulloon. Sen sijaan pulloja mahtuu viikonloppuun paljonkin, mutta ei siitä sen enempää. Todettakoon siis, että pää on kuin nippu kyrpiä ja hermo kireä kuin neitsytmorsion pinna. Tupakatta, tottakai.
Vaan kuka on maailman nössöin nyrkkeilijä? Sugar-Free Leonard.
Suomen nössöin pääministeri puolestaan on saanut viime aikoina nyrkkiä suoraan munille. Vaikka suhteeni chatti-Mattiin on ollut aina vähintäänkin tillilihanvärinen, täytyy myöntää, että nykytapahtumien valossa lähes sympatiseeraan tuota rajua nettirakastajaa. Eipä tiennyt Matti V. muuttuessaan suden hetkenä deittipalstalta seks...elämänkumppania metsästäväksi TheMazaDude52:ksi - kuin yhdeksi meistä - että verkon toisessa päässä seittiä kehräsi kaikkien meduusojen äiti. Viattomalla, Kaija Koon karmeimmalta biisiltä kuulostavalla Seabuckthornberry-nimimerkillä esiintynyt käärmehiuksinen kivestenpureskelija vietteli kii-Matin julkiseen salasuhteeseen.
Ja niin sai nukku-Matti hiekkaa spanielinsilmilleen kuin kovemmatkin kulkurit niin monesti aiemmin. Ja Suski päätti lärväillä irtosuhteesta ihan kaikille, jopa espoolaiselle sauvakävelevälle siionistille. Pumpulinpehmeäksi lopuksi pääministerin painajainen paljasti kirjoituttavansa vuosisadan rakkaustarinaksi kutsumastaan parin kuukauden kurvailusta teoksen "Pääministerin morsian", kuten A-luokan todellisuuspakoisen stalkkerin sopiikin. Tyhmempi luulisi ja ilkeämpi toivoisi, että Matti ei ainoastaan iskenyt kättään mämmiin, vaan upotti nyrkkinsä olkapäätä myöden mämmien Mariaanien hautaan, ja Albaniassakin nauretaan. Vaan kuinka käykään, kun markkinoille ilmestyy kirja, jota kukaan Ilta-Sanomien viihdetoimitus poislukien, ei lue? Iltapäivälehdet repivät siitä huumoriotsikoita viikon ajan, Suskusta tulee Suomen vihatuin yksinhuoltaja ja eros-Matin maine kiimaisten kotirouvien harlekiiniarsenaalissa kasvaa myyttisiin mittoihin. Lopulta estrogeenihuuruinen sympatiamyrsky ja jäähallin karmeista kumpuileva onsekuitenkinaikasonni-aalto nostaa Keskustan vaaliykköseksi niin että sukkahousun saumat savuavat ja anteeksi-Matista tulee suomen pitkäaikaisin pääministeri. Että kiitti vaan vitusti, Susu.
Ei tällaisen syväluotaavan blogistin elämä kuitenkaan ole silkkaa puoluepolitiikkaa ja marginaalirunoutta. Viritinpä siis kakskytykstuumaiseni sunnuntaina vastentahtoisesti tenavatähtitaajuudelle. Niin oli olo kuin teinipoikana pornoa tirkistellessä - vähän likainen ja syyllisyydentuntoinen, mutta oudon vireä. Ilmiselvän keskusjohtoisen oikeusmurhan ohella mielen pintaan tatuoitui tulikirjaiminen kysymys, tajuaako Asko Pertti Matias Kallonen olevansa mikitetty? Tai onko herra vain pyörinyt turhan pitkään aivot sulattavassa viihdebisneksessä? Nimittäin siellä saattaa jollain nabokoviaanis-dekadentilla tavalla olla ihan normaalia nelikymppisen kuolailla kuustoistakesäisen seksikkyydestä, mutta meillä ihmis- ja ihmissalakuljetusmaailmassa sitä pidetään vähän kummallisena. Tule Asko pois sieltä, siel on lapsia. Muutenhan keski-ikäiset miehet dissailemassa teinityttöjä on konseptina täysin ylittämätön. Sitä paitsi kisa, joka on antanut epiteettigalleriaan salarakas-Marikan ja ternimaito-Petterin jatkoksi homoporno-Ruslanasin, ei voi olla läpeensä tarpeeton.
Mutta oikeasti maailma on kuitenkin kaunis paikka ja hyvyys voittaa pahuksen, siitä sirkuttaa jo Jorma "Shellistä" Ollilan rohkea kaapin ovet selälleen läväyttävä keskustelunavaus. Koska tottakai jättiläismäisen saastuttajayhtiön hallituksen puheenjohtaja, Pekingin kunniakansalainen Ollila haluaa aidosti radikaaleja toimia ekotasapainon palauttamiseksi. Miksei haluaisi? Miksei? Hä? Sehän on niin miellyttävän oloinen mies, ja leikkiihän se varmaan mielellään lastenlastensa kanssa.
HS:n uutisen kuvateksti on jokseenkin puhutteleva:
"Jorma Ollilan mielestä presidentti Bushin ehdotus pelkästä polttoaineen kulutuksen vähentämisestä oli pettymys."
Taa-a!
[Tämän kirjoituksen laatimisessa ei vahingoitettu pekonia]
Posted by mitvit at 12:38 PM | Comments (20)
