toukokuu 23, 2006

:: voi saatana

Tämähän on parempaa kuin keksi! Sillä tapahtui niinä päivinä, että henkivallat kaappasivat karvaiseen kainaloonsa Suomen korkeimman johdon. Tarttis tehdä jotain, ennenkuin pirunsarvi joka jampan poskessa tököttää. Ja ajatelkaa nyt vaikka töö.. lapsiakin... moraali... arvot... perinne... siveys... jotain. Haloo?? Anybody?!?

Isä Mitro?

Radikaalit?

Nokian Sotakoulu?

Itse olen melkein lähettänyt STV:lle ja HKL:lle seuraavansisältöisen lausunnon:

"Olen erittäin pettynyt siihen, että Suomessakin on yksittäisiä pääministereitä, jotka haluavat loukata lähes kaikkien uskontojen pyhäksi pidettyjä arvoja. Pyydän omasta ja naapurin äijän puolesta anteeksi sitä, että useiden ryhmien uskonnollisia tunteita ja yleistä hyvää makua sekä tyylitajua on näin loukattu myös Suomessa."

Eduskuntaan ja Maskun kuntaan olen taatusti toimittamassa oheista ultimaatumia:

"On erittäin valitettavaa, että maassamme on tahoja, jotka ovat vastuuttomasti valmiit vaarantamaan koko kansakunnan turvallisuuden. Kaikille Suomessa on tehty varmasti selväksi, että saatanallisten sormimerkkien heiluttelu loukkaa syvästi uskonnollisia ja musiikillisia tuntoja ja arvoja. Typerä ilveily tukee vain ja ainoastaan eri äärijärjestön tavoitteita kansanryhmien vastakkainasettelun lisäämiseksi. Meidän tulisikin osaltamme tehdä kaikkemme tämän vastakkainasettelun vähentämiseksi, mikä vastuumme on kasvamassa entisestään tulevan EU-puheenjohtajuuskautemme myötä."

Liittykää joukkoihin! Vetoomuksen allekirjoitukset huopakynällä Veijon pubin vessanseinään. Niin makaa kuin petaa.

Posted by mitvit at 02:33 PM | Comments (9)

toukokuu 22, 2006

:: euro visio

Mikä kauhea viikonloppu pohjoiselle kansanluonteelle. Jääpalloälyköt tökkivät kumia himmeän metallin arvosta ja huonoihoisten teinipoikien kuminen roolimalli Lordi takoi kultaa himmeästä purukumimetallista hoitaen suomalaista masennusta kymmenen kirkasvalolampun edestä.

Elämme pelottavia aikoja, hyvät ystävät - mihinkään ei voi enää luottaa. Vastuu innovatiivisesta pahasta olosta ja kossunkosteasta kansallisvitutuksesta on pitkäkyntisellä sormenheilautuksella siirretty pelkästään Suomen jalkapallomaajoukkueen kapoisille hartioille. Onneksi valtion maahanmuuttopolitiikka varmistanee, että tulevaisuudessakin voidaan köyttä rasvata edes joka toinen vuosi ja turha sivistys, eurooppalaisuus, vuosikertafiini, positiivinen elämänasenne ja muu itsetuntovirtahevostelu rapisee nahkakuulan viemänä kuin hilse saunan taakse heti siihen kirveen ja piilopullon välimaastoon.

Vieno possunpuna nousee kasvoille joutuessani myöntämään levyhyllyni sisältävän sellaisia sikahelmiä kuin Kissin "Dynasty", Bon Jovin "Slippery when wet" ja Alice Cooperin "Trash". Mitä voin sanoa puolustuksekseni? 80-luvulla uskoin myös Jumalaan ja pidin Anttilan kuvastoa eroottisena? Asiain näin vallitessa vailla muutoksenhakuoikeutta katson olevani kestorokotettu Desmond Child -poppia vastaan. Niinpä minun on pakko lähestyä Lordi-ilmiötä, kuten asioita niin usein muutenkin, negaation kautta.

parasta Lordin voitossa on tietenkin, että se tuntuu vituttavan juuri niitä piirejä, joita kuuluukin vituttaa mahdollisimman usein: hyperkonservatiiveja, rock- ja viisupuritaaneja sekä syväuskonnollisia aineksia. Iloisena esimerkkinä Ruotsin edustaja Carola Häggkvist, joka vaikuttaa niin takakireältä, että jos joku irrottaisi tulpan Carolan perseestä, rouva singahtaisi viiltävän vinkunan säestyksellä aina Albaniaan asti. Muutenkin monista reaktioista on pakko tyyytyä toteamaan lakonisesti, että heitä ei voi parodioida, he tekevät se itse. Lienenkö ainoa, jonka korvissa yhdistelmä "Kreikan naistiedemiesten liitto" ja "satanismisyyte" kajahtaa silkalta Monty Pythonilta?

Lordin murskavoitto herättää positiivisia väristyksiä siinäkin mielessä, että hirviöyhtye kaikessa tetraalisessa irvistelyssään edusti kirurgisesti runsaiden mutta muuten perin latteiden pornoprinsessojen joukossa melkoisen tyylitajuista tervehenkisyyttä. Kilpailun naiskuva kun oli nyhdetty jostain pimeän keskiajan ja Jallun väliseltä ei-kenenkään-maalta. Kiimaiset naiset ylen antavissa asuissaan kirittivät revittelyllään joka toisen kontestantin esitystä siihen malliin, että keskivertoteinipojalla seisoo vielä ensi viikollakin. Tähän rakoon Lordin virkistävä sarjakuvarock kiilautui kuin ryyni makkaraan ja antoi toivoa, että populaarivisioissa on tuhnuisen tissittelyn ohella tilaa vielä kaikkien yli 120-vuotiaiden tai muuten vaan ortodoksien maailmankuvaa järisyttävälle pulunpureskelulle.

Merkittävä saavutus Suomen edustajalta lienee myös heteronormatiivisuuden palauttaminen viime vuodet lähinnä Camp Gayn korkean paikan leirillä viettäneisiin laulukilpailuihin. Lordista ei oikein saa puristettua homoikonia, vaikka sen kastaisi Le Malessa ja laittaisi vinkumaan Katri Helenaa.

Kaiken kaikkiaan herra Putaansuu kalmakvartetteineen vaikuttaa niin aseista riisuvan vilpittömältä ja sympaattiselta aktilta, että porukkaan purevaa ironiapyssyä ei liene edes keksitty. Tunkkaista 70-lukuista patetiaan tukehtuvaa puoliunohdettua tusinalaulukilpailua puhdistaneelle fanifiktiolle on siten helppo toivottaa kaikkea hyvää myös jatkossa.

vaan eihän tällaista kansallista ylpeyttä ja nostetta kestä kukaan. Lähdenkin tästä ottamaan ylisuuren asuntolainan, ehdotan Martti Ahtisaarta Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi, juon kopan kaljaa ja siirryn pokailemaan perintöprinsessoja Sedun baariin. Ciao frutti bella!

Posted by mitvit at 12:30 PM | Comments (9)

toukokuu 08, 2006

:: olin siellä minäkin

VR:n makasiinigrilli on saanut verkon kansalaisjournalistit kusemaan hunajapurkkiin ja internet on täyttynyt leimuavista kuvista ja todistajalausunnoista, joiden pääasiallinen virallista raportointia syventävä uutissisältö on ollut kertoa, että "VR:n makasiinit paloivat".

Vähemmän tunnettu tosiasia on, että kaksinaisjournalisti, kampakeraamikko Hilpari-Moelanen oli jälleen tapahtumien ytimessä, kuten niin usein ennenkin. iMitvit-julkaisun asematunnelin Alepasta haltuunsa saamat Moelasen kuvapäiväkirjat puhuvat karua kieltään jännittävän illan tapahtumista. Hilparin autenttinen kuvamateriaali paljastaa myös palon sytyttäjän sekä Sellistin henkilöllisyyden:

------------

Perjantai, 5.5.2006 klo 19:45
Tässä minä olen, lentelemässä helikopterillani jakaen lahjoja maailman lapsille. Valtion Rautateiden makasiinirakennukset piirtyvät ylväänä vasten keväisen Helsingin illassa hämärtyvää silhuettia. Kuinka kauniita nuo taivaankantta hipovat ihmiskäden viehkoimmat passiohedelmät ovatkaan. Ja se Taalasmaan muijakin otti loparit Salkkareista, saatana.

19:52
Allani räjähtää. Aluksi epäilen sen johtuvan aikaisemmin nauttimastani hapankaaliateriasta, mutta ei, maan järinä ja temppelin esiripun repeäminen vahvistavat pahimman pelkoni todeksi: VR:n makasiinit kylpevät liekeissä... mmm, kylpevät... Helga-neiti... ah ihanaa...

20:05
Paikalle alkaa hiljakseen valua yleisöä lämpimän kevätillan ja absintin huumaamana, grillijuhlien toivossa. Joukosta bongaan mm. pari Keskustan kansanedustajaa sekä kaljupäisen, uhmakkaan hopparin, joka tuijottaa maanisesti liekkeihin ja aloittaa kiihkeän räpäytyksen:

"Yo, oon MC Urho / en oo ihan turho
vedän riimii tykkii / meitsi houstas Etykkii
Jos ette mua muista / revin lihat teidän luista
hei mull'on mesitsi, skidit / pankaa nyt vittuun ne stidit"

20:15
Mannerheimintietä pitkin ajaa Toyota-tallin F1-auto korviahuumaavasti muristen. Kukaan ei kuitenkaan kiinnitä asiaan huomiota, koska sivistyneitä helsinkiläisiä nyt vaan ei nappaa idioottimainen moottoripäristely. Formula-auto Helsingin kaduilla - ei helvetti, ei kai kukaan voisi keksiä mitään niin typerää. Sen sijaan olemme syvästi kiinnostuneet korkeakulttuurista ja tarvitsisimme kipeästi uuden konserttitalon, vaikka ihan tuohon Finlandia-talon ja Oopperan lähimaastoon. Hmmm... kehittelemisen arvoinen ajatus. Mahtaisiko moiselle lohjeta tonttimaata, jos vähän voitelee oikeita rattaita?

20:30
Kirsti Paakkanen haistaa palaneen käryn ohessa tilaisuuden puhutella massoja ja saapuu paikalle massiivisen äänentoistolaitteiston kera. "Turkis on murha!" Kirsti aloittaa ja kansanjoukko villiintyy. "Grünstein ei sovi Marimekon etiikkaan ja yrityskuvaan ja sit prekariaatti on, tota, ihan sikajees, eh, jengi?" hän jatkaa taputtaen käsiään yhteen. Kansanjoukko hajoaa pähkinöiksi ja oravat käyvät korjaamassa sadon. Lopuksi Paakkanen imitoi Jukka Puotilaa ja Jorma Uotista, mutta kukaan ei tunnista, kumpi on kumpi.

21:02
Taivas repeää, pasuunat soivat ja enkelikuoro laulaa ylistystä. Taivaasta kuuluu jylisevä ääni: "Sori tyypit... tota, ei kai haittaa jos vähän grillailen tässä? Mmm... taivaan mannaa.. joo, siis, hrmh... Pöö!!! Haha. Tuanoi, tämä on sen liiton merkki, jonka minä teen kaikkien maan päällä elävien kanssa... ehheh... Joo, siukkista vaan kaikille, muistakaa käydä jumiksessa!"

21:48
Richard Straussin Also Sprach Zarathustra kajahtaa ilmoille. Elvis tekee comebackin makasiinien katolla paikallisen pyrotekniikan tukemana. Valitettavasti kyseessä on vuoden '76 läskinarkkari-Elvis jumppapuvussa, joten taivaan lintujakaan ei kiinnosta. Kansanjoukko buuaa, heittelee Elvistä mädillä supikoirilla ja huutaa villinä: "Kuolema sille miehelle! Päästä meille Barabbas!"

22:13
Diego Maradona sai aikoinaan tuta "Jumalan Käden" heilahduksen. Elviksen comeback puolestaan tyrehtyy "Jumalan grillitikkuun", tuohon deus ex machinoista klassisimpaan. Käryävän pekonin ja Elviksen rasvaisen tuoksun levittäytyessä ympäristöön talvinokosia luolassaan Väli-Ardenneilla nauttiva Sellisti havahtuu ja lähtee nälkäisenä kuin nallekarkki rymistelemään kohti apajaa. Kenellekään ei tulle yllätyksenä, että Sellisti on noin eduskuntatalon kokoinen Sir Francis Bacon.

22:38
Sir Francis Bacon-Sellisti puutarhatonttuineen ja Jumala enkeliarmeijansa tukemana aloittavat kauhean taistelun pekonista ja Elviksestä. Yhteenotto tullaan myöhemmin muistamaan Karma-Hedonin taisteluna. Kolmasosa ihmiskunnasta tuhoutuu, maan päälle laskeutuu ydintalvi ja Arvi Lind esiintyy Uudessa Iloisessa Teatterissa. Lopulta pukarit pääsevät sopimukseen: Sir Francis saa pekonin ja Jumala Elviksen, mikä jää aika lailla vituttamaan Jumalaa. Tapahtumasta ei ole valokuvaa, sillä Jope Ruonansuu syö sen.

------

Näin leppoisissa merkeissä vietettiin makasiinien viimeinen ilta Hilpari-Moelasen mukaan. Mutta kuka oli syyllinen, tuo pyromaaneista maanisin? Moelasen kamera tallensi klo 19:54 seuraavan todistuskappaleen:

Jumalauta, Paavo Nurmi!

Posted by mitvit at 02:16 PM | Comments (9)