toukokuu 26, 2005

:: avoin haava kirje

Hyvä Manta Ray Holdings.

Olen kirjoittanut tähän päiväkirjaan uutta tekstiä. Siis tuohon alempaan merkintään. Ei se välttämättä kovin laadukasta ole, mutta tarkastelemani otoksen perusteella sillä ei pitäisi olla toimintanne kannalta merkitystä. Olen painanut nappia, joka lupaa blogilistan tarkastavan päivityksen muutaman minuutin kuluttua. Nyt tapahtuneesta on kulunut 19 tuntia.

Minut valtaa kademieli, koska Blogspotissa olevat verkkopäiväkirjat päivittyvät listallenne hyvinkin tehokkaasti riippumatta siitä, onko niihin kirjailtu kolmeen vuoteen. Lisäksi Fengshui-Jannen verkkojulkaisu päivittyy useita kymmeniä kertoja päivässä.

Tiedän joskus arvostelleeni listan kaupallistumista hieman kovasanaisesti. Onko tämä huomioimatta jättäminen mahdollisesti seurausta siitä? Vai liittyykö tämä samaan aikakäsitykseen kuin uuden top-listan valmistuminen parin viikon sisällä?

Harkitsenkin päivitysilmoitusteni siirtämistä Jäädykepiirikunta-nimisen verkkojulkaisun palstoille, jossa edellinenkin päivitys huomioitiin alle tunnin sisällä sen ilmestymisestä.

Vakavaraisena 30+ kuluttajana, ATK-entusiastina sekä verkkopäiväkirjailun suurkuluttajana minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin alkaa epäillä, että myös sivustollanne mainostettavat tuotteet ovat paskoja.

Ystävällisin terveisin,

mitvit,
CEO

Posted by mitvit at 10:10 AM | Comments (13)

toukokuu 23, 2005

:: taru kuukkeliherroista

TARU KUUKKELIHERROISTA osa I : HORUKSEN PIPARIT

Kuten tavallisesti epäluotettavista lähteistä olemme saattaneet havaita, kultainen hassu-kuukkeli lehahti vihdoin kotiin, jos tätä paperinkeräyslaatikkoa nyt sellaiseksi voi kutsua.

Siinä me sitten tuijottelimme toisiamme, suomen humoristisin lintu ja oikeistolaisin bloggaaja. Kun emme muutakaan keksineet, teimme kuten juuri tutustuneet ystävykset ainakin: haimme jääkaapista kolmosolutta ja ryhdyimme googlaamaan pornoa.

Äkkiä linturaiska rikkoi syvän ja miehekkään hiljaisuuden ja puhkesihe visertämään tomwaitsmaisen heleällä äänellään:

- Haluaisitko nähdä valokuva-albumini?

- No enpä oikeastaan, vastasin hajamielisesti.

- Haluaisitko saada aivan helvetin lujaa pataan ja nähdä valokuva-albumini, kujersi siivekäs ja vastausta odottamatta kaivoi untuvapovitaskustaan monumentaalisen kirjajärkäleen.

Opuksen nahkaiset kannet saivat ihmisihon kananlihalle. Kysyin kuukkelilta, saivatko ne kanan ihon ihmislihalle, mutta lintu ei vastannut, nauroi vain kumeasti ja pahaenteisesti. Kansiin oli punaisella valuvalla musteella tatuoitu sana "Necronomicon". Otsikko oli kuitenkin viivattu yli ja alla oli suloinen kukka-karitsa-perhonen -tarra johon oli tikkukirjaimilla raapustettu:

"GUGGENHEIMIN/KUUKKELIN SUVUN HISTORJA"

Kuukkeli avasi kirjan. Huone ympärillämme pimeni, ilman täytti mädäntyneen lemu ja kaikkialta alkoi kuulua karmeita tuskanhuutoja.

- Joo, noin käy aina. Ei siitä kannata välittää. Ne ovat vain kidutettuja sieluja, jotka irti päästessään repivät kaiken elävän pienillä pinseteillä kappaleiksi ja syövät pitaleivän välissä. Valittavana kolme vaihtoehtoa: pihvi, kana tai kasvis, lohdutti lintuystäväni. Niinpä syvennyimme kirjaan ja Kuukkeli alkoi tarinoida:

- Emme aina ole olleet Kuukkeleita, vaan alunperin polveudumme Guggenheimin suvusta, aloitti lintu juhlallisesti. - Tämä ensimmäinen kuva on vanhin tunnettu todiste sukumme historiasta. Jos katsot tarkkaan osasuurennosta tästä jokseenkin tunnetusta maalauksesta, voit nähdä esi-isämme Emilio Butragueno-Guggenheim Efesolaisen isännän oikealla puolella nauttimassa viinistä, laulusta ja naisista. Jälkimmäisiähän ei kuvassa näy, mutta esi-isukin jälkeenjääneistä papereista voidaan viinitahrojen lomasta lukea, että juhlat äityivät koko lailla hulppeiksi orgioiksi. Melkoista Da Vinci -koodia nuo paperit kyllä ovat.

- Niin, siipiveikko jatkoi, - Nasaretilaisella, tai Mestarilla, kuten ystävät häntä kutsuivat, koska hän voitti aina biljardipelit, todella oli kolmastoista opetuslapsi - Papa Emilio. Emilion vaiheista ei juurikaan tiedetä, sillä kuten tunnettua, häntä ei juurikaan mainita säilyneissä lähdeteoksissa. Se tiedetään kuitenkin, että noiden maalaukseenkin ikuistettujen melko villien bileiden aikana Papa Emilion ja Mestarin välille kehkeytyi jonkinlaista kiistaa. Ilmeisesti esi-isäni oli sitä mieltä, että erään opinkappaleen sisältöä tulisi muuttaa muotoon: "rakasta lähimmäistäsi niinkuin salamia".

- Lopulta Emilio poistui huoneistosta huutaen "..ttu kävele vaan järvenselällä, mutta meitsi syö rottia ja paskantaa kettuja." Tulistunut Papa käveli suoraan lähimarkettiin ja yritti myydä Mestaria paikalliselle kolmen koon kauppiaalle neljälläkymmenellä hopearahalla. Ilmeisesti joku oli kuitenkin tehnyt edullisemman tarjouksen...


Kuukkeli vetäisi pitkät henkoset vesipiipustaan, irvisti ja käänsi sivua silminnähden ylpeänä.

- Isoisäni isä Carl Gustav Emil Guggenheim oli tunnettu suomalaisuusmies. Lisäksi hän oli myös tunnettu puolalaisuus-, kiinalaisuus- ja albanialaisuusmies - vaikkei hän edes ollut mies, vaan lintu... No, joka tapauksessa juuri C.G.E, tai "Karski", kuten häntä kutsuttiin, muutti sukunimensä Kuukkeliksi.

- Tässä kuvassa Pappa Karski on kuvattuna vuoden 1918 melskeissä. Hänen kanssaan poseeraavat naapurin Vähälahjan veljekset Hellä, Kauno, Impi sekä oikealla sukunsa musta lammas, varsinainen vilkkusilmä Anna. Tuolloin raivonnutta konfliktiahan kutsutaan näkökulmasta riippuen "veljessodaksi", "vapaussodaksi", "punakapinaksi" tai "sisällissodaksi". Karski ystävineen kutsui sitä kuitenkin "salamisodaksi", lintu henkäisi.

- Papanpappa ja veljekset eivät nimittäin kuuluneet punaisiin tai valkoisiin, vaan he muodostivat oman rintamansa, "ruskeat". "Ruskeiden" poliittisena tavoitteena oli saada kaikki Suomen viljapellot korvattua salamiviljelmillä. Porukka sai kuitenkin traagisesti surmansa Alma-mamman suokuokasta jäätyään kiinni Koskelan torpan peltotilkulta repimästä rukiinkorsia irti maasta ja kylvämästä salamisuikaleita tilalle.

- Mitä voin sanoa, kuukkeli painoi päänsä. - Karski-vainaa ei ollut koskaan kovin välkky.


- Isoisäni Lauri Allan Kuukkeli oli varsinainen seikkailija, jatkoi lintuystäväni aivan kuin vaientaakseen lisäkysymykset C.G.E. Kuukkelista. - Talvisodasta palattuaan hän emigroitui Yhdysvaltoihin, koska sittemmin välirauhaksi osoittautunut ajanjakso oli isoisän mielestä "liian iisii settii, yo!". Hän muutti nimensä Ridge Brooke Thorne A. Googleksi ja värväytyi merijalkaväkeen. Vuonna 1945 hänen osastonsa komennettiin Tyynellemerelle. Siellä Ridge-paappa osallistui muun muassa Iwo-Jiman valtaukseen.

- Vaikka Ridge oli sotilasarvoltaan pelkkä sotamies, oli hän luonteeltaan pikemminkin "piällysmiästyyppiä", totesi kuukkeli naurahtaen savolaissutkaukselleen.

- Juuri ennen kuvan ottohetkeä isoisäni kuultiin huutavan: "Ira, Franklin, Harlon, Rene, Michael, John! Pistäkääs poijaat lippu sojoon, meitsi tempaisee sillä välin pienet salamivoileivät." Seuraavana yönä Ridge sai tarinan mukaan melkoista sukka-saippuahoitoa nousevan auringon alla. Aika velikulta!


Kuukkeli hymähti merkitsevästi ja imuroi sieraimiinsa viivan valkeaa jauhetta. Seuraavalla aukeamalla tuijotti äkäisenä kameraan komea nuori kuukkeliuros varsin epälajityypillisessä ympäristössä...


TARU KUUKKELIHERROISTA osa II : VARSIN KORNIA

- Voi olla että Neil Armstrong oli ensimmäinen ihminen kuussa, mutta setäni Kauko-Aatos Kuukkeli ennätti kuun kamaralle jo päivää ennen Apollo yhtäsuntoista, messusi ystäväni ylpeyttä äänessään.

- Kauko-setä nimittäin uskoi todeksi tarinan kuun juustokoostumuksesta ja lensi louhimaan tuota himoittua herkkua vanhasta ruohonleikkurista, Porin Matti -uunista ja kiertoilmakammesta kustomoidulla Alla Pollo 11 -aluksellaan. Kauko sedän projekti tietenkin osoittautui melkoiseksi pannukakuksi, mutta silti hänen panostansa kuukilpajuoksuun on turhaan vähätelty, kuukkeli jatkoi närkästyneenä.

- Kaikki muistavat Neil Armstrongin ensimmäiset sanat kuun kamaralla: "One small step for man, one giant leap for mankind".

- Sen sijaan tähän Armstrongin ottamaan kuvaankin ikuistettu Kauko-Aatoksen ensimmäinen lausahdus hämmästyneelle Buzz Aldrinille on lähes täysin unohdettu:

"Jumalation, boys, are you tapdancers or something? I ordered one giant salami-pizza, like, six hours ago! Take me to your leader!"

- Tai no, kyllähän tuo viimeinen lause jäi elämään, jatkoi kuukkeli.

- Maahan palattuaan Kaukoa ja hänen juustoprojektiaan pilkattiin kaikkialla nimittelemällä häntä mm. kuu-ukkeliksi tai kuukikkeliksi. Niinpä turhautunut Kauko-setä eräänä päivänä katosi täysin jäljettömiin. samana päivänä katosivat mystisesti käsitetaiteilija Holopaisen saunan kiuas sekä naapurin Aarnon tuliterä kuplavolkkari. Kauko-Aatos Kuukkelista ei sen koommin kuultu, lopetti pyrstöveijari ja hänen simäkulmassaan kimmelsi liikutuksen kyynel.


Kultalintu käänsi haikeana sivua. Seuraavassa kuvassa näkyi neljä herraa ns. radalla.

- Kauko-Aatoksen avaruusmatkaillessa toinen setäni Groucho Kuukkeli matkusti sumujen saarelle, aloitti lintu.

- Oikeastaan Groucho-setä oli matkalla Itä-Berliiniin Wurstfesteille, mutta hyppäsi satamassa väärään laivaan. Suuri oli Grouchon hämmennys, kun laivasta astuessaan hän näki kaikkialla knallipäisiä hörökorvia jotka brutaalisti nauttivat vain friteerattua kalaa ja perunalohkoja. "Ei tuo ole kultaisen linnun ruokaa", kuultiin Groucho-sedän toteavan.

- Nälissään Groucho lähti hoipertelemaan Lontoon sivukaduille. Viimeisillä voimillaan, toivonsa jo menettäneenä huomasi hän suojatiellä neljä hipinretaletta, joista köyhin oli vallan kengätönnä. Setä tervehti kukkaislapsia kohteliaasti, mutta päättäväisesti:

- "Hello you four unfabulous stupid poor-ass dirty hippies. Help! I need salami! Help! Not just any..."

- Enempää ei Groucho-raukka ehtinyt anella kun valkopukuinen, kiivaaksi tiedetty karvanaama karkasi sedän kippuun ja tempaisi Groucho-setää ns. tabernaakkeliin. sadattelipa vielä perään: "siis me...siis...ööö... OLLAAN KUULUISAMPIA KUIN JEESUS!"

Kuukkeli veti kiivaasti henkeä ja jatkoi kiihkeää tarinaansa.

- Grouchon kuunnellessa asfalttikanveesissa sisäisten lintujen sirkutusta muiden hippien kävi setää sääliksi. Kengätön loihe lausumaan:

- "Ok, guys, come together. There's something in the way he moves, right? If we don't do something, this could be the end of him, eh? Ringo, you're gonna carry that weight and take him to my Golden Slumbers -mansion."

- Kengätön katsoi likaista ja riutunutta setää ja jatkoi: "But don't use the front door. He goes in through the bathroom window!"

- Ringoksi puhuteltu valitti: "I get to do all the dirty work, yet you never give me your money or anything. You're one mean mr. mustard!"

- Hipit kuitenkin kantoivat Groucho-sedän kengättömän kotiin, joka osoittautuikin melkoiseksi kartanoksi. Hänet kylvetettiin, höyhenet suittiin ja eteen kannettiin valtava salami-juustolautanen. Setä oli taivaassa, totesi kuukkeli ja loi haaveilevan katseen yläviistoon.

- Äkkiä farmariasuinen hippi lähestyi häntä ja tiputti pari tippaa outoa nestettä makkaraviipaleelle:

" Feel like her majesty now? Oh! darling, here comes the sun. Take this and you'll think you're the sun king!"

- Ja aivan totta - sedän nautittua viipaleen maailma räjähti! Salamilonkeroiset mustekalat heiluttelivat hopeavasaroitaan varjoisassa puutarhassa....

- Tämän on Groucho-sedän viimeinen muistikuva reissusta. Hä heräsi seitsemän kuukauden kuluttua Luvian Esson baarista pyrstösulat kärähtäneinä, kumiankka kainalossa, sanat "I Want You, Polythene Pam" siivenvarteen tatuoituna. Lapset, älkää käyttäkö humehia!, totesi kuukkeli väliin opettavaisesti.

- Myöhemmin Groucho kirjoitti Lontoon-kokemuksistaan laulun, joka kuului jotenkin: "Sata salamii iskee tulta ja koko elämä räjähtää!", mutta se ei koskaan menestynyt, päätti ystäväni tarinansa.


En ehtinyt esittää mieltäni kalvavaa kysymystä vuoden -87 euroviisuedustajasta kun kuukkeli jo käänsi sivua, nojautui nautiskellen taaksepäin ja jatkoi muistelua:

- Kuten olet jo saattanut aavistella, meillä kuukkeleilla, kuten ei tunnetummalla merimiesasuisella sukulaisellammekaan, ole varsinaisesti isiä, sillä se saattaisi vihjata seksuaaliseen aktiin. Meillä on vain setiä. Seuraavassa setäni Ernest & Julio Kuukkeli poseeraa erittäin harvinaisessa kuvassa.

- Ernest-Setä oli varsin innokas näyttelijä. Jo nuorena hän näytteli vaativia rooleja koulunsa joulu- ja kevätjuhlissa mm. kuusenkoristeena ja nuotinkääntäjänä. Todellinen menestys sedälle oli seurantalon kesäteatterin "Tiernapojat", jossa hän näytteli kynttilänpätkää. Se taisi nousta hänelle jopa hieman päähän, sillä hän päätti kokeilla siipiään Hollywoodissa. "Nämä piirit ovat minulle aivan liian pienet. Lähden Kaliforniaan nuolemaan multaa!", huusi Ernest-setäni keväällä 1975 lähtiäissanoikseen höyrylaivan kannelta.

- Amerikan ihmemaassa setä joutui niihin tavallisiin hommiin, mihin aloittelevat näyttelijäkyvyt niin usein joutuvat: tiskaajaksi kahvilaan, kadunlakaisijaksi Sunset Boulevardille ja jalkapalloksi Super Bowliin. Onni näytti kuitenkin potkaisevan Ernestiäkin, kun hän luki lehdestä ilmoituksen:

"Etsitään metallinhohtoista, typerästi hoippuvaa piipittäjää tulevaan avaruusseikkailuun. Yst. Vast. 555-IWILLEVENTUALLYSCREWTHISTHING / George."

- Roolitustilaisuudessa, jonka kahvi- ja öljytauolla tämä kuva on otettu, oli lopulta jäljellä enää kolme ehdokasta, joista kaksi valittaisiin. Tuo piipittävä roskapönttö, kuvassa oikealla, oli jo oikeastaan päätetty valita, ja hänelle kaivattiin nyt kultaista sidekickiä. Setäni oli todella vahvoilla loppuun asti, kunnes tuli castingin ainoan repliikin vuoro. Valitettavasti Ernest, nälissään kun oli, köyhä näyttelijänalku, muisti sen väärin ja väänsi sen muotoon:

- "Eat the Salami, Luke!"

- Kuten tiedetään, Ernest-setä ei lopulta saanut roolia. "No, Lucasillahan on aina ollut paska maku sivuroolivalinnoissa. katsokaa vaikka Jar-Jar Binksiä." muisteli setä kitkeränä myöhemmin.

- Epäonnisen Koekuvauksen jälkeen Ernest-setä ajautui pikkuisen sivuraiteelle, jatkoi kultalintu ja loi katseensa maahan. - Elokuvabisneksessä hän toki jatkoi. Hänet opittiinkin tuntemaan alalla mainoslauseesta: "The Bird with the BIGGEST SALAMI ever!".

Kuukkeli tuhahti hieman häpeissään, ammuskeli pari kertaa kattoon revolverillaan ja kysyi sitten hilpeästi: "Haluaisitko nähdä kuvia minusta?"...

[Jatkuu. Osa 3/3 julkaistaan lähipäivinä, viikkoina tahi vuosina. osia ei julkaista omina merkintöinään, vaan jatkokertomuksena samaan tekstiin. Ehkä näkymättömällä musteella...]

Posted by mitvit at 10:02 PM | Comments (3)

toukokuu 13, 2005

:: anteeksi

Tuli tuosta edellisestä merkinnästä mieleen... tämä nyt vaan purkautuu väkisin ulos, pahoittelen.

Jos olisin keski-ikäinen, viiksekäs iltapäivälehden kolumnisti, jonka tehtävänä on kirjailla sivupalstalle löysähköjä sanaleikkejä, kirjoittaisin tällaisen:

Turkulaisen suosikkikirjailijan uusin, tietotekniikkarikollisuuteen keskittyvä dekkari on ilmestynyt:

Reijo Mäki: Warez

Nyt kyllä hävettää aivan saatanasti. Tästä ei tule hyvä päivä.

Posted by mitvit at 03:50 PM | Comments (13)

:: lyhyet tavalliset

Päivän urheilusähkeet:
Vuosien työ tuottaa vihdoin tulosta: suomalainen jalkapallokulttuuri lähestyy kovaa vauhtia jääkiekon tasoa.

Viihdeuutisia:
Helsinkiläinen keski-ikää lähestyvä mieshenkilö peljästyi kovin käännettyään tv-kanavan Music Televisionin taajuudelle: ruudussa näkyi musiikkivideo. Tapausta tutkitaan edelleen.

Muualta:
Tehdastyöläinen Reijo Mäki-Vares Valkeakoskelta joutui sairaalaan oivallettuaan ettei elämässä saakaan kaikkea mitä haluaa, vaikka kuinka toivoisi.

Viikon sää:
Ihan kivalta vaikuttaa.

Loppukevennys:
:)

Posted by mitvit at 03:08 PM | Comments (0)

toukokuu 10, 2005

:: trio introspektus

q
wer

mitvit jakaa: 555-5555555

tyuiop

Pyhä jussipaita! Näitä muovineliöitä kun painelee, niin tuohon televisioon ilmestyy käkkyröitä. Hei, tämähän on hauskaa!

asdf

Onx ketää muijii hereil?

zxcvbnnm

Soittakaa Parasite!

23123456455768

Paljon on verta vuodatettu SPR:n toimistossa sitten viime kirjaaman. Kukelopystitkin jaettiin. Pyydän anteeksi saalistani, sillä asunhan Kalliossa. Anteeksi.

Kallion sisäpiiri päätti viisaudenhampaattomuudessaan jakaa mitvitille ns. Juudaksen suudelman, huumoripystin, tuon blogimaailman kirotun Bermudan kolmioleivän. Tunnettuahan on, että yksikään lintusen aikaisemmista voittajista ei ole selvinnyt kiurusta kesään, vaan ovat järjestään kadonneet järjettömiin. Kiitän ja kuittaan. RRätss... Tämä saattaa olla viimeinen lähetys... Aistin jotain selittämätöntä, kasvavaa, painostavaa... aaaggh...

Ai se olikin vain erektio.

Palkintojen jakamisperustekeskustelusta jäävään itseni, sillä asunhan Kalliossa. Anteeksi. Totean siis vain harmistukseni osallistumattomuudestani palkintoihin liittyvään saatanalliseen kollektiiviaktioon, semminkin kun paikalla kaiun mukaan patsastelivat niin ensirakkauteni Böödi, salarakkaani Pää Öö kuin rakas biodynaaminen äitini Sun Äitis. Mutta minä asunkin Kalliossa. Anteeksi.

Syytökset ja kuhina - pössis, kuten meillä Kalliossa, anteeksi, sanotaan - Kallion, anteeksi, sukurutsaisen rutsasuvun ympärillä muistuttaa minua ikävänlännästi kaukaisista opiskelemattomuusajoista parinsadan kilometrin päässä Kalliosta, anteeksi, kun koko ajan sai varoa, ettei paljasta helsinkiläisyyttään. Jos epäonnistui, seurauksena saattoi lievimmillään olla sosiaalinen pohjoistuuli. Pahimmillaan, väärässä paikassa ilmaistuna kotiseututunnustus johti yönakkikioskin jonossa etuilemisen kaltaiseen vastakkainasetteluun. Niinpä yleensä tyydyin ilmoittamaan kotipaikakseni epämääräisen "etelän" tai spesifimmän Vantaan, sillä savolaxia en uskottavasti huasta eikä korsolaista kukaan kehtaa lyödä. Paitsi Tikkurilassa.

Minusta se ei ollut kovin mukavaa eikä ihan aina asiallistakaan. Mutta ei siitä sen enempää, nyt on kiire lipsuttelemaan sisäpiiriläisten intiimialueita. Kallion intiimillä sisäpiirialueella, tiedättehän. Anteeksi.

Monenlaista virtuaali- ja todellista persoonaani ynnä kirjoitteluani koskevaa kritiikkiä, luonnehdintaa ja parodiaa on popsahdellut horisonttiin sillä lailla moniaalta, että kokoan niitä tähän muistutukseksi itselleni, sekä kommentoin soveltuvin osin, kun en yleensä selvin päin jaksa kommenttiosastoihin arkistoitua. Kirjoitukset maalaavat tyylilajista riippumatta yllättävän samankaltaisia visioita tämän raapaleen ulottuvuuksista, eikä johtopäätös ole rispaantumaton:

analyysin aloittaa Kuukkeliraati, jonka hurmeisissa perusteluissa todetaan mm. seuraavaa:

"Mitvit parjaa säälittä kaikkea ja kaikkia, ja silpoo hitsipillillään niin poliitikot, kansalaisjournalistit, kuin Kuukkelikisankin."

enkä minä oikein uskalla tuohon sanoa mitään, paitsi ettei tarkoitus ole ollut kaikkea eikä kaikkia, eikä varsinkaan säälittä. Ja että se lopun oikeassaolemishehkutus on rektaaliosastolta.

Seuraavaksi humoristi-parodisti Velikulta kusee lumeen koko arsenaalillaan:

"Tuskin oli MITVITin toinen palli ennättänyt laskeutua kun hän jo purkautui
sormenpäidensä kautta kostaen, riipien ja raapien jokaisen joka uskalsi
asettautua poikkiteloin hänen maailmanvalloituspyrkimystensä tielle."

"Tämän päivän MITVIT luulee olevansa hauska ja arvostettu persoona.
Hän kyylää Pinserin TOP-listan useaan kertaan päivässä ja pientäkin laskua
havaitessaan käy säälimättömään hyökkäykseen kilpailevia bloggaajia vastaan."

Eivätkä pallini ole tuon luettuani vieläkään laskeutuneet.

Ystäväni avaruudesta, nimimerkki Mikko Moilanen ottaa härkää sarvesta ja pöllyttää mitvitin kommenttiosastoa roskapostittajan tarmokkuudella:

"Meikä kumartaa sun edessä ihan maahan asti, sä oot nii kova jätkä. Kirjoita oikein pahasti ensi kirjotuksessasi. Huumoriahan se vain on."

"Muista pilkata kaikkii, sillei o tosi kova. Sit kaikki linkkaa ja tilaa. Kyl sä tiijjät."

"Sit sanot vaa, että "tämä on minun tapa purkaa paineita"."

"Ja aina voit sanoo: "emmä mitää tehny, mä vaa, emmä mitää, eks sä ny sitä tajuu. Mä vaa huumorii, eks sä ny huumorii tajuu""

"Vielä parempi on kirjottaa sillei anomyymisti niiku joku muu ois kirjottanu se. Sillei kaikki tietää ja näyttää et sulla o salakannattajii. Sit sä samalla näytät, mite sä et ala mitää alhaisten häpäisijöiden kaa ketkä o kriittisii."

Tähän minä en osaa sanoa kovin paljoa, koska kärpässienet ovat lopussa, mutta totean vielä selkokielellä: Hilpari-Moelanen, a.k.a. Hilpari-Moilanen ei, toistan, ei millään tavalla viittaa kunnianarvoisaan henkilöönne. Hilpari ei tunnetusti viitannut edes koulussa eikä ole edes tietoinen teistä, hyvä kaimansa, sillä hän on lukenut eläessään vain Taikaviittaa. Ajattelin ensin muuttaa nimensä muotoon "Tappara-Andersson", mutta olisin vain saanut kaikki Tampereen punaniskat niskaani.

Asiallisen analyysin viimeistelee analyyttisen asiallisesti 6-vuotias hyperpallo, lapsinero ja sorgenkind:

"Netissä keskustelijalla ei ole mitään sidoksia ulkomaailmaan. Hän ei ole vastuussa kenellekään, hänen puhettaa ei voi sensuroida eikä keskeyttää kukaan. Tämä tekee keskustelusta.. erilaista. Nettikeskustelut ovat poikkeuksellisen narsistisia ja aggressiivisiä. Toisia ihmisiä haukutaan sumeilematta mitä ihmeellisimmin kielikuvin ja ilman mitään perusteluja. Paras haukkuja on voittaja."

"Koska toinen keskustelija ei voi vastata eikä vetää turpaa eikä lähteä pois paikalta, on nimenomaan henkilökohtaisuuksiin meneminen poikkeuksellisen tehokasta. Ja tämä toimii kuin darwinismi. Kun yksi alkaa solvaamaan todella henkilökohtaisilla asioilla, niin ainut tapa vastata on solvata takaisin etc. Netti on siis yhtä kaaosta, jossa joka suunnalta satelee täysin asiantonta herjaamista. Tehokasta, eikö?"

Tämä sai minut kovin mietteliääksi, erityisesti viittausvalintansa takia. Tuo vuonna 2003 kirjoittamani teksti on kieltämättä typerä, omituinen, huonosti perusteltu ja lattea. Se ei kuitenkaan edusta purkausten terävintä kärkeä päiväkirjamaailmassa, ei edes tässä julkaisussa. Lähinnä se on tylsä ja mielikuvitukseton. haluankin tässä yhteydessä pyytää anteeksi käyttämiäni termejä "epatto" ja "kurahaara", lupaan vastaisuudessa keksiä tuoreempia ilmaisuja. Jotenkin silti haistan tuossa kepeätä henkilökohtaisuutta?

Kuva joka näiden esimerkkien kautta muotoutuu kohteestaan on kaikkea muuta kuin mairitteleva: julmuus, säälimättömyys, kosto, hyökkäys, opportunismi, narsismi, parjaus ja muut kuolemansynnit toistuvat hämmästyttävän samankaltaisina hyvin eri motiiveista käsin tuotetuista luonnehdinnoista. Se tuskin on sattumaa? Onko se satumaa? Ei, kyllä se on helvetti.

Toisaalta, mitä voi odottaa lokihenkilöltä, joka maailmanlaajuisessa rankingissa sijoittuu mitaleille mm. seuraavissa lajeissa:

nahkaperse
käteenveto
vitun vittu
suurin penis

Vaan tutkin näitä ajatelmia sisäelimissäni. Joskus kun tulee oltua turhan subjektiivinen.

Posted by mitvit at 01:38 PM | Comments (5)