joulukuu 29, 2004

:: pahanilmanlintu

Kas noin, joulu on vihdoin paketissa, vaan valitettavasti joulu ei tullut Phuketissa.

Mutta mitä yhteistä on joulupukin muorilla ja maailman lapsilla? He ovat yhtä mieltä siitä, että kestää aina ikuisuuden ennenkuin joulupukki tulee.

Ja näin todistettiin se ikävä tosiseikka että joulupukki toi kyllä villasukat ja risukimpun, mutta vei huumorintajun mennessään.

Joulun aika herkistää mielen aina mystiikalle, homeopatialle, biokemialle ja muille vaihtoehtoisille maailmankatsomuksille. Niinpä mitvitiassakin on ollut aikaa ja tupakkia kehitellä erilaisia salaliittoteorioita. Tämänkertainen joulukudelma on tosi, todisteet pitävät sataprosenttisesti ja oikein käytettynä ehkäisevät ei-toivotuilta raskauksilta 97:n prosentin varmuudella.

Olemme nimittäin tulleet täällä osasto kakkosella siihen tulokseen, että aina kun mitvit poistuu kehä kolmosen ulkopuolelle, maailmalla tapahtuu karmeita asioita, suuria inhimillisiä tragedioita, luonnonmullistuksia, espressokoneen hajoamisia ja muita raiteilta suistavia raiteilta suistumisia. Seuraavassa esittelen muistinvaraisia esimerkkejä teoriani tueksi:

Aloitin pahanilmanlinnun urani jo vuonna 1986, luullakseni ensimmäisellä ilman vanhempia tehdyllä ulkomaanmatkallani joka suuntautui Tanskaan, tuohon Hamletin valtakuntaan jossa peruna asennetaan suuhun jo synnytyslaitoksella. Ammattimaisen tragedianomin graduni oli vielä jokseenkin vaatimaton, sillä juuttien rauhaa häiritessäni koto-Suomessa näyteltiin Jakomäestä alkanut ja Mikkelin torilla surullisen, räjähtävän päätöksensä saanut pankkiryöstö-panttivankidraama.
[tähän ei löydy kunnollista linkkiä, katsokaas lapset, tämä kun tapahtui ennen intternetskua]



Ymmärrettävää on, että tässä vaiheessa en vielä osannut syyttää itseäni tapahtuneesta. Niinpä vuonna 1991 uskaltauduin jälleen maistelemaan yhdistymättömän euroopan makeita hedelmiä. Tällä kertaa suunta kävi sumujen saarelle Lontooseen ja poks - ihan tuosta vaan, varoittamatta, Neuvostoliitto romahti suoraan varpaille.



Tämän poliittisten mullistusten tohtorin arvonimen saalistettuani oli jo aika siirtyä joukkoväkivallan lietsomisen pariin. 1992 Ameriikan ihmemaassa suojeltiin ja palveltiin lihamöykyksi Rodney King -niminen herrasmies - videokameran suristessa. Tämä ei varsinaisesti ollut allekirjoittaneen syytä. Kuitenkin, hieman tapahtuman jälkeen sinivalkoiset siivet veivät sankarimatkailijan kaukaiselle saarelle - vihreälle sillä kertaa. Dublinin pubeihin horjuessani vapautettiin Kingiä muotoilleet patukkapetterit yllättäen syytteistä ja tumma kuohuva sai kitkerän sivumaun Los Angelesin mellakoiden leimahtaessa.

1994 olikin jo epäjumalaisen onnettomuuskäden aika rentoutua, lähteä vähän tuulettumaan ja pelata vaikka jotain mukavaa seurapeliä. Valitettavasti peliksi valikoitui laivanupotus. Aluevesirajoilla risteilevällä porauslautalla seilatessaan kohtaloginne sattuikin kompastumaan, aitiopaikalla, yhteen merenkulkuhistorian pahimmista katastrofeista matkustajalaiva Estonian keulaportin sanoessa sopimuksensa irti.

Tästä viisastuneena saatanallinen matkaaja köyttikin itsensä kymmeneksi vuodeksi talonsa hiilikellarin patteriin. Vaan aika parantaa haavat - ja lehmukset. Keskellä kuuminta poliittista taistoa 2004 oli aika kokeilla epäonnea, tällä kertaa afrikassa ja katso - George W. Bush valittiin toiselle kaudelle maailman vaikutusvaltaisimman ihmisen virkaan.




No eihän siinä mitään, jos katastrofin aiheuttamisalttius ulottuisi vain ulkomaanmatkailuun, vaan katsokaa kuinka käy jos poistuu hetkeksi, vaikka vain jouluksi, maaseudulle: tsunami-nami pesee puolet kaukoidästä yllätyspuhtaaksi. Kaikkien aikojen tuhoisin luonnonmullistus pohjanmaanreissun takia.




Sillä vaan tätä tulin sanomaan, että meinaan nääs siirtyä Tanpereelle uudenvuodenkarkeloihin.

Posted by mitvit at 02:53 PM | Comments (3)

joulukuu 19, 2004

:: imiteeraa, elä innoveeraa

Huolestuneena on iMitvit-instituutissa pantu merkille tämän perinteikkään, joskin kieltämättä konservatiivisen verkkopäiväkirjan suosion asteittainen rapautuminen. Lähes kaikki suosikkilistat päiväkirjojen marginaaleissa ovat nykyään mitvit-vapaita ja monenlaiset koirapäiväkirjat ja jakomielijulkaisut pyyhkivät persettä ohi vasemmalta, oikealta ja keskeltä. On siis aika ottaa järeät aseet käyttöön - ja mistäpä järeämmät aseet löytyisivät kuin kopioimalla ne piikkipaikan Psychzoblogista.

Kauhun vauhtiraita kalsareissa pantiin iMitvitin toimituksessa merkille, kuinka Pizzschablogin stalinistisen monumentaaliset SB-bannerit löysivät tiensä kanssapolkkaajien verkkomarginaaleihin ja toogaorgioihin - mikä on ihan vitun hauskaa se. Kuten edesmennyt isosetäni Leopold "pankrotti" Vitikainen tapasi lausahtaa: "Poika muista aina, tärkeintä elämässä on että löytyy nappulaa", lienee siis aika esitellä iMitvitin tämän joulun nappulamallisto - alla namiskan html-koodi.

Emme tietenkään keksi täällä mitään itse, paitsi veroilmoituksen edustuskulut, vaan kopioimme ideat SB-bannereista ja lisäämme soppaan vain tujauksen verta, hikeä ja tetrakloridibentsoparadioksiinia.

SB-mallisto tarjoaa mahdollisuuden ilmoittautua schizofaniksi. Koska meillä ei täällä Karpaateilla puhuta angloa, pyrimme pysyttelemään kotimaankielessä. Emme me oikein tuota ymmärrä, mutta jos se kelpaa maisterille, kelpaa se meillekin:

<a href="http://www.lariq.net/blogit/mitvit/main.html"><img src="http://www.lariq.net/blogit/mitvit/archives/mitvit_tuuletin.gif" width="128" height="15" border="0" /></a>



Kaikkihan luonnollisesti haluavat julistaa puhdasta, ylitsevuotavaa, PMS-oireista kärsivää rakkauttaan näitä sivuja kohtaan. Tarjoamme siihen mahdollisuuden seuraavalla mitvit-laboratorioiden kehittämällä tuotteella, joka tutkitusti lisää kiiltoa, tuuheutta, pituutta ja ympärysmittaa jopa 69%:

<a href="http://www.lariq.net/blogit/mitvit/main.html"><img src="http://www.lariq.net/blogit/mitvit/archives/ilovemitvit.gif" width="128" height="15" border="0" /></a>



Tunnusta ylpeästi väriä! Nyt siihen on mahdollisuus tällä ainutlaatuisella Väestöliiton suosittelemalla virallisella mitvit-asiakirjalla:

<a href="http://www.lariq.net/blogit/mitvit/main.html"><img src="http://www.lariq.net/blogit/mitvit/archives/mitvitdaddy.gif" width="128" height="15" border="0" /></a>



Nuorisolle tarjolla on mitvit Rulez -erityismallisto. Älä ole neliö, liity mitvit-klooniin klaaniin:

<a href="http://www.lariq.net/blogit/mitvit/main.html"><img src="http://www.lariq.net/blogit/mitvit/archives/mitvit_maaraa.gif" width="128" height="15" border="0" /></a>



Tosiasiat tosiasioina, aina ei kulje sutimatta. Tämä rohkea banneri/työhakemus ei häpeä edes sekasaunassa. Tulossa myös "will blog for media attention" -malli. Nappulastomme ainoa kädenojennus anglosaksiselle kulttuurille - vaan kuka helvetti on tuo "Will"?

<a href="http://www.lariq.net/blogit/mitvit/main.html"><img src="http://www.lariq.net/blogit/mitvit/archives/will_blog.gif" width="128" height="15" border="0" /></a>



Naapurin kirjaintaiteilijalta löytyy "extremeilijöille ja hc-tyypeille oma isompi banneri", jossa on joku vankikarkurin tai muun demarin kuvakin. No, täältäpä löytyy taviksille ja AB-veriryhmälle aivan vitun iso banneri:

<a href="http://www.lariq.net/blogit/mitvit/main.html"><img src="http://www.lariq.net/blogit/mitvit/archives/kasaripoppia.gif" width="128" height="15" border="0" /></a>



Ja tähänhän tarina lopulta päätyy, omnipotenssifantasiaan - tai no, ainakin potenssifantasiaan. Ensi keväänä tulossa myös "mitvit poliisin ylijohtajaksi", "mitvit art directoriksi" ja "mitvit talonmieheksi" -mallit.

<a href="http://www.lariq.net/blogit/mitvit/main.html"><img src="http://www.lariq.net/blogit/mitvit/archives/mitvit_diktaattoriksi.gif" width="128" height="15" border="0" /></a>



Että jos ei näillä käyrä lähde nousuun niin sitten käyrä on vaihdettava. Voit myös pamauttaa mitvitiä tästä. Hei, tee kaverisi onnelliseksi ja pamauta hänen puolestaan - kävijämittarista vaan tutkimaan pseudonyymejä ja copypeistaamaan.

Näissä lienee kivasti askartelua kaikille lapsukaisille joulupyhiksi, joten mitvit vetäytynee täysin ansaitsemattomalle joululomalle. Hätätapauksessa tavoitatte mitvitin numerosta 112 tai sähköpostitse jore.ollila@nokia.com.

Ollaan kulkusiksi!

Posted by mitvit at 08:43 PM | Comments (3)

joulukuu 16, 2004

:: ...ja sillä välin akateemisessa rinnakkaistodellisuudessa

Eräänä savusumuisena aamuna, aamusavujen lomassa, lomaileva Helsingin Yliopiston kansleri von Bismarck loihe lausumaan:

"Sitä tässä vaan tuumailemaan, jotta mitäs ne on rakkaat kollegat ja alamaiset ne meidän oppilaitoksen ydinosaamisalueet. Nimittäin pientä kohotusta kaivattaisiin muuallakin kuin kamreerin naamataulussa. Että pitäis varmaan hiukka bändätä tätä meidänkin konsernia kun melkein kaikilla muillakin vakavasti otettavilla opistoilla, niinku nyt toi Oksfoordi, on jo oma bändi. Näkisinpä suorastaan, että voitaisiin palkata joku helvetin kallis mainostoimisto joka vois meille sitä bändiä pystyttää ja vallan vaikka uutta logoa diisainata"

"No mutta rakas von..." puuttui puheeseen Helsingin Yliopiston kamreeri Kafka.

"Eihän tässä mitään copypastevraittereita tarvita. Aina ennenkin nää hommat on porukalla hoideltu. Perustetaan kato sellanen, mikä se on, työryhmä ja kelataan tää siima sisään ihan omassa piirissä."

"Nii just!" innostui Helsingin Yliopiston kamferi Tippa.

"Onhan meillä noita vahvuuksia. Esmes käytännöllisen biologian laitoksella on parilla böönalla aika hyvät perät ja kokeellisen absurdismin laitoksella parilla perällä aika hyvät böönat ja kakseuden tuli kaareutuu suorana ajan staasissa."

Niinpä työryhmä perustettiin ja eipä aikaakaan kun tanssiva ja palmunlehviä yliopiston käytäville levittelevä kansa sai medioista meditoitavakseen seuraavanlaisen julkilausuman:

"HELSINGIN yliopisto tarvitsee oman brändin.

Yliopiston tulevaisuutta pohtinut työryhmä ehdottaa, että brändi perustuisi laadukkaaseen opetukseen ja tutkimukseen.

Se auttaisi opiskelijoiden ja opettajien houkuttelemisessa ja sitouttamisessa yliopistoon."
-Metro 16.12.2004 (pdf)

"On se saatanan hieno ehdotus" itkeä tihrusti Helsingin Yliopiston kaleeri Orja paukutellessaan von Bismarckia lavoille ja puristellessaan vaivihkaa Kafkan takamusta sekä Tipan finnejä.

"Jotenkin niin kompakti ja silti kätkee sisäänsä maailmoja... vähän kuin, sniff, meidän ihka-oma Atman! Rakkauslapsi! Eiköhän me tämän kunniaksi korkata se kanslerin työpöydän alalaatikkoon piilotettu brändi".

Ja kaikki elivät elämänsä loppuun saakka, mitä nyt välillä vähän vaihtoivat keskenään.

Posted by mitvit at 11:58 AM | Comments (4)

joulukuu 13, 2004

:: kyllä patruuna tietää

Viikon ympäristöpalkinnon sekä kunniamaininnan otsikolla "vapaana leijailevan markkinapallon siunauksellisuus ja regulaattorit vittuun" voittaa tällä viikolla energiayhtiö E.ON, joka todettuaan alittavansa ympäristöluvassa määrätyt rikkidioksidin päästörajat aikoi pysäyttää rikinpoistolaitoksensa joulukuuksi "kustannussyistä".

"Kustannuksia rikinpoistosta syntyy tietenkin koko ajan. Katsoimme, että päästörajat ovat niin kovasti alittumassa ja olemme vuoden mittaan saavuttaneet niin hyvän tilanteen, ettei ole kiirettä käynnistää laitosta, kun pyhätkin ovat edessä"
- E.ON Finlandin tuotantojohtaja Matti Kuusisto (HS).

"Vittuako sitä pyhinä suodattelemaan, ei oo saatana kirvelevät silmät ennenkään joulunviettoa haitanneet, eiväthän kuluttajat silloin edes ulkoile. Sisällä vaan köllöttelevät, kossua juovat ja konvehtiloita ahnehtivat." toteaa puolestaan E.Onin henkinen opas, rocket scientist Vitun Tyhmä (KKK).

"Ylipäänsä kaikenmoinen sääntely se vaan haittaa vapaan kilpailun isällisen lempeästi ympärilleen levittämää hyvinvointia. Kommunistit, puna-armeija ja muut hummaniheit ne vaan yrittävät heitellä kapuloita rehellisen yrittäjän hyvinrasvattuihin rattaisiin" kommentoi E.ONin johtokunnan pisuaari, punikkien pelossa nimettömänä (WC).

"Lipposen hallitus, saatana, Lipposen hallitus!" huikkaa väliin kansanedustaja, dementikko Änkyrä Tervaskanto (SKP).

"Toisaalta joku voi ajatella, ettei ole oikein keskeyttää puhdistusta, mutta toisaalta olemme tehneet osuutemme ilmaston hyväksi. Viranomaiset ovat punninneet, paljonko voi päästää ja asettaneet rajat niin, että tilanne on hyvä, kun niissä pysytään" väläyttää tuotantojohtaja Kuusisto (HS).

"Kuka simmossi muka suustas päästä?" yrittää multimiljonääri, säätyttö Pekka Sika-Niska nostaa keskustelun tasoa (USA).

"E.ON FINLAND OYJ:LLE ISO 14001 -YMPÄRISTÖSERTIFIKAATTI
E.ON Finland Oyj:n koko toiminnan kattavalle ympäristöjärjestelmälle on myönnetty sertifikaatti. SFS-Inspecta Sertifiointi Oy:n johtaja Eeva Parviainen luovutti sertifikaatin E.ON Finlandin toimitusjohtaja Matti Manniselle tiistaina yhtiön pääkonttorissa
[...]
Sertifiointi tarkoittaa myös sitä, että tästä lähtien ulkopuolinen sertifioija arvioi säännöllisesti vuosittain, toimimmeko ympäristöjärjestelmämme mukaisesti. Näin varmistamme ympäristöasioiden hallinnan jatkuvan kehittymisen asiakkaidemme ja muiden sidosryhmiemme eduksi" (E.ON).

"Onpa saatanan ISO sertifikaatti!" huokaisee ihastuksesta tyypillinen espoolaispariskunta Anna Malli ja Erkki Esimerkki noutaessaan perhepäivähoidosta pilalle hemmoteltua poikaansa Aimo Malli-Esimerkkiä (EKP).

"Kiva se vaan on jos kelit täälläkin vähän lämpenee." päättää keskustelun veronmaksaja, kansalainen Usko Kohtalo (EPS).

Posted by mitvit at 12:40 PM | Comments (6)

joulukuu 08, 2004

:: isoisän hinttipussi

Kotikontujen tienoita tervehtien, tämä laulumme kaikukoon.
Yli peltojen, vetten ja tunturien, aina Hangosta Petsamoon.

Mennyt kansallinen juhlapäivä muistahutti vanhankin mieleen jälleen sen, mikä herättää sanana vieläkin voimakkaampia tunteita kuin "ihmissuhteet". Se on se "itsenäisyys".

Itsenäisyys, suomalaisuus, näyttäytyy, Yleisradiosta paraatimarsseihin, edelleen aivan hämmästyttävän yksipuolisesti talvi- ja jatkosotana, jossa ei näytä tapahtuvan edes päivitystä sitten versio 1.0:n, "Tuntemattoman Sotilaan" ilmestymisen. Sankaruutta, verta ja kunniaa.

Mitä lieneekin aarteita Suomessa, toki kallehin on vapaus.
Tääll' on suorana seistä ja kaatua joka miehellä oikeus.

Muutamat kirjalliset toverit ovat uskaltautuneet pohtimaan, josko itsenäisyys voisi olla myös jotain muutakin kuin dramaattiset historian vaiheet 60 vuotta sitten. Ainakin Sivusta on saanut kommenttiosastollaan silmilleen karkeaa vulgaari-isänmaallisuutta, jossa seisotaan asennossa käsi lipassa ja jos joku uskaltaa puhua, alkaa saatanallinen äkseeraus. Isänmaallisuutta joka luo pelottavan aavistuksen siitä, että Suomi tulee viettämään loputkin elämäni itsenäisyyspäivät kuvitteellisessa poterossa kasapanos kädessä tuijotellen vanjan konekiväärinpiippuun (Ja tiedän kyllä miten tätä kommentoidaan - se alkaa sanoilla "juuri siksi...").

Minä tunnen suurta sympatiaa 30- ja 40-lukujen sotien veteraaneja kohtaan. Ainoa elossaoleva isovanhempani ei vieläkään kykene lausumaan marskin nimeä purskahtamatta liikutuksen kyyneliin ja ymmärrän sen hyvin. Minä haluan kuulla hänen sotajuttujaan sadatta ynnä kolmatta kertaa - ne ovat elävää historiaa, josta on kenties mahdollista oppia paljonkin. Ja minä haluan huomioida ja myötävaikuttaa vielä elossa olevien, raa'an ja julman sodan kokeneiden vanhusten elämänolosuhteiden parantamiseen.

Silti itsenäisyyspäivän assosioiminen sotaan - ja vastaavasti sodan liittäminen kunnian ja sankaruuden käsitteisiin - tuntuu jotenkin yksipuoliselta, ontolta.

Siis te lapset ja vanhukset ja te äidit ja morsiamet,
niin kauan teillä on suojattu lies, kun on pystyssä yksikin mies.

Pohjimmiltaanhan sotiin tukeutuva isänmaallisuus lienee kaipuuta yksinkertaisuuteen. Aikaan jolloin - mielikuvissa - laivat olivat puuta, miehet rautaa piipussa ja kotiliesi hohkasi lämpöään äidin hellissä, pehmeissä, naisellisissa ja taitavissa käsissä. Kaipuuta selkeisiin arvoihin, yhteisöllisyyden tunteeseen, agraariyhteiskunnan turvalliseen roolijakoon niin sukupuolten kuin yhteiskuntaluokkienkin suhteen.

Sinä tiedäthän veikko mun vierelläin, mikä retkemme tänne toi.
Ilomielin me riensimme sinnepäin, missä yhteinen kutsu soi.

Tätä mennyttä onnelaa metsästetään nykymaailmassa kesämökeiltä, karjalanpaistista, sankarihaudoilta, pullantuoksusta, Katariinasta ja Munkkiniemen kreivistä, kuka mistäkin. Nämä ovat tietysti hyviä ja kauniita asioita. Vaan kun mukaan sekoitetaan katkeruutta, epävarmuutta ja riittämättömyyden tunnetta päädytään pahimmillaan vastenmieliseen nationalismiin: sota-ajan ja sota-arvojen ihannointiin ja romantisointiin, muukalaisten pelkoon, sovinismiin, olemattomien uhkakuvien luomiseen, sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden hakemiseen viranomaistahoilta, nyrkkisankareiden äänestämiseen - tai siihen että vanhuuden raastamia kenraaleita raahataan puolijauhoisiin pukukoppeihin sorauttelemaan nollaliturgiaa "taistelutahdosta".

Tapa tuttu jo taattojen nyt on hoidossa poikasten:
Kun on vaaralle alttiina syntymämaa, kotiaskaret jäädä saa.

Suuria tarinoita ja kansaa yhdistäviä sankareita syntyy ääriolosuhteissa. Staattisissa, stabiileissa hyvinvointiyhteiskunnan kehyksissä suuret, räiskyvät, kilpeään kalisuttavat maineteot ovat kortilla, aatteet ja ihanteet muuttuvat ja monipuolistuvat, syntyy mielikuva hajanaisesta arvokieroutuneesta pullamössöelämästä.

Ei sankaruus, hyvä tekeminen, hyvän tekeminen, rohkeus, selviytyminen, kunnia mihinkään ole kadonnut. Katsokaa vaikka ympärillenne. Mistä löytyisi 2000-luvun tapa juhlia vapaata, hyvin toimivaa yhteiskuntaa? 2000-luvun tapa analysoida menneitä sotia ja oppia niistä? Mistä löytyisivät minun sukupolveni ylpeyden aiheet? Vosivatko ne löytyä vaikka siitä, että kuuteenkymmeneen vuoteen ei ole ollut sotaa?

Sama kaiku on askelten, kyllä vaistomme tuntee sen,
kuinka kumpujen kätköistä, mullasta maan, isät katsovat poikiaan.

Ja tule faija pois sieltä mullasta möyrimästä. Minä kun luulin, että sinä siellä turvallisessa lähiössä katsot Bumtsi-Bumia...

PS. Veloena on sitä mieltä, että minua ei voi todella kunnioittaa. Tavallaan ymmärrän häntä, mutta silti se saa minut surullisen mietteliääksi. Lieneekö tässä sitten se kolikon kääntöpuoli?

[Kursivoidut väliotsikot: Sillanpään marssilaulu, Säv. Aimo Mustonen San. F.E. Sillanpää]

Posted by mitvit at 11:56 AM | Comments (21)

joulukuu 03, 2004

:: rootsit kuosissa

Sitä kun elämäntilanteiden ylöskirjaaja vanhenee, niin nenäkarvojen villiintymisen ja virtsasuihkun hilliintymisen ohella hammaskalusto alkaa osoittaa rapautumisen merkkejä.

Niinpä surullisen hampaan ritarinne tie vei juurihoitoon. Juuri niin.

Haluamatta edes arvata, miksi toimenpide kulkee "hoito" -nimikkeen alla totean, että toimenpiteen kivuliaisuusaste itse operaation aikana oli huomattavasti ennakoitua lievempi, lähes olematon.

Vaan annas olla ja ietuna, puudutuksen haihduttua elämä alkoi esitellä peruutusvaihdettaan. Tuska, tuo nautinnon pikkusisko ui liiveihin kuin Toropais-Hilima Manalassa pilkun jälkeen: kovakouraisesti ja koko vartalollaan.

Tehosekoittimessa soseutetun take-away -aterian aiheuttama nöyryytys on pientä siihen verrattuna, mitä tapahtuu, jos erehtyy edes hetkeksi asettamaan nuo joskus niin helmenvalkoiset legostot lepotilaan toisiaan vasten: pajavasaralla poskeen hakkaaminen olisi näissä oloissa silkkaa sivelyä ja diplomi.

Vaan mitä tekee kova tyyppi(TM), kun kivut ovat erityisen kipakat ja tuska tukistaa kuin mustanaamio norsunmetsästäjää?

no,

PUREE HAMMASTA!

aahhahhaaa AUTS muhhahhahhhaaaaa AAAGH ehheheheh AI SAATANA....

Tänä iltana mitvitin toimituksessa ja Kallion kapakeitsemusliikkeissä käytännön kurssi:
Kokovartalopuudutuksen anatomia (1 ov).

Posted by mitvit at 04:04 PM | Comments (2)

joulukuu 01, 2004

:: aids tappaa

Ei niin suurta ilveilyä etteikö vakavaakin välillä.

Erityisesti vietettyäni juuri pari viikkoa - osittain HIV-valistusprojektin puitteissa - maassa, joka on eteläisen afrikan kehittyneimpiä - maassa jonka aikuisväestöstä 20% kantaa HI-virusta ja jonka ainoasta yliopistosta vain n. 1/3 opiskelijoista valmistuu kolmanneksen kuollessa auto- ja muissa onnettomuuksissa, kolmanneksen kuollessa AIDSiin kesken opintojen, lienee syytä muistuttaa mieliin, että AIDS tappaa. Edelleen. Helvetisti.

Tänään vietetään maailman aids-päivää.

Posted by mitvit at 03:04 PM | Comments (0)

:: hail to the chief

Eikö teitäkin huvittaisi, jos Elvis tekisi comebackin, mutta se olisi muuttanut nimensä, sanotaan nyt vaikka "Rujo Viuliksi", yrittäisi laulaa vähän nenäänsä, syödä vain kolme litraa jäätelöä päivässä ja viheltelisi muina miehinä ettei "tässä mitään elviksiä olla, eeeii"?

Eikö teitäkin huvittaisi, jos tanupää-jalkapallistin tanupää-salarakas toteaisi kyllästyneensä julkisuuteen vain ilmoittaakseen seuraavana päivänä ryhtyvänsä levyttämään eurohumppaa?

Eikö teitäkin huvittaisi, jos Jeesus tulisi vaikka ette ole edes valmiita, mutta se vaan hengailisi kulmilla puolihuolimattomasti syljeskellen ja pikkurötöstellen sekä toteaisi: "chill out dude, ei tässä nyt sentään jeesustelemaan ruveta"?

Eikö teitäkin huvittaisi, jos Dallasille tehtäisiin jatko-osa nimeltä "Ei tämä mikään Dallas II ole vaan ihan itsenäinen, erilainen dokudraama" jonka ensimmäisessä jaksossa Sue-Ellen yrittäisi olla selvinpäin ja J.R:llä olisi hupsu knallihattu?

Eikö teitäkin huvittaisi, jos ex-talviurheilija vapauduttuaan pitkästä vankeudesta ryhtyisi juomaan viinaa ja kirjoituttaisi kirjan vankilakokemuksistaan?

Eikö teitäkin huvittaisi, jos olisitte Prinssi Juhana ja olisitte viime ajat käyttäneet koko energianne valtakunnan rappeuttamiseen ynnä kaiken maailman Robin Hoodien ja muiden hyvisten jahtaamiseen vain kuullaksenne, etteivät ne kädettömät saraseenit saaneetkaan henkeä pois Richardista ja nyt se mulkvisti hengailee lähimetsissä?

Eikö Teitäkin huvittaisi, jos joutuisitte vakavaan onnettomuuteen, ambulanssi saapuisi ja kun avaatte tuskaisesti silmänne apua anellen, paarien ääressä pönöttäisi David Lee Roth?

Eikö teitäkin huvittaisi, jos heräisitte onnettomuuden ja peljästyksen aiheuttamasta pitkällisestä koomasta (kts. edellinen kohta) vain todetaksenne että SDP on voittanut eduskuntavaalit ja pääministerin nimi on Peelo Lippanen, mikä kuulostaisi oudon tutulta, vaan silti, ah, niin tuoreelta, mutta asiaa mietittyänne panisitte sen vain kooman aiheuttaman aivotoiminnallisen tilapäishäiriön piikkiin ja jatkaisitte sitä mitä olitte tekemässä, eli tutkimusta kooman aiheuttamien aivotoiminnallisten tilapäishäiriöiden vaikutuksesta yksilön kirjalliseen tuotantoon - erityisesti siitä luopumiseen, post-traumaattiseen toipumisprosessiin, eheytymiseen ja uudistumiseen sekä vapaa-aikoinanne harrastaisitte lempipuuhaanne, järjettömän pitkien ja vaikeatajuisten lauseiden sommittelua?

Posted by mitvit at 11:16 AM | Comments (4)