lokakuu 30, 2004
:: ÖÖ on OO pisteillä
Hilpari-Moilanen, tuo äitinsäkin kieltämä nahkaharpisti pokkasi jälleen Punavuoren Känninen Kuu-Ukkeli -gaalassa "Matti Ykänen & Mervi Krapula" -special-awardin, jonka luovutti juhlallisin menoin Turun keskusvankilan siistijä, kansanedustaja Tony Hame. Väitti Moilas-epatto kuitenkin tavanneensa paljon ihania ihmisiä, mitä on vaikea uskoa koska raporttien mukaan Viivi A. ja Janita J. eivät olleet paikalla.
Tästä suivaantuneena iMitvitin kustannuspäällikkö Veijo Kustannus-Päällikkö Sex-shopin videokopissa suoritetun itsetutkiskelun päätteeksi tuli siihen loppupäätelmään, että nyt lomautetaan koko iMitvitin henkilökunta pariksi viikoksi. Ja lomautetaan ne samantien toiselle mantereelle - ihmiskunnan alkukotiin. Ja kun ihmiskunnan alkukodissa tunnetusti on sen verran kehittymätön infrastruktuuri, ettei siellä tunneta edes ä:n pilkkuja ja koko aika menee muutenkin sen vahtimiseen, etteivät ne pelottavat muukalaiset vie naisia, työpaikkaa ja sosiaaliturvaa viattomalta matkailijalta, niin ei ehkä kannata pidätellä pissaa päivitystä odotellessa.
Jos te jotain humanistista haluatte lukea, niin tutkiskelkaa vaikka tätä väitöskirjaa. Siinä luulisi pari viikkoa kuluvan rattoisasti. (Kyllä, olen ennenkin tähän linkannut, mutta joihinkin asioihin ei vaan kyllästy....)
Siihen asti,
Amandla!
Posted by mitvit at 08:48 PM | Comments (5)
lokakuu 26, 2004
:: juntin kosto on raukea
Päiväkirjamaailmassa on ryhdytty virittelemään omituisia skriptejä, jotka plokkaavat Pinseripamauksesta pois blogspotissa majailevat verkkotaideteokset. No, eihän siinä mitään, kukin tavallaan ja mieltymyksensä mukaan.
Koska kuumemittarini paukuttaa tällä hetkellä kaksinumeroisia lukemia ynnä desimaalia päälle ja minulla näinollen on liikaa aikaa jaloissani ja liian vähän verta päässäni julkilausun seuraavaa:
Syvästi tietoisena siitä, että päiväkirjani majapaikka blogspotin sijasta hieman kehittyneemmällä alustalla johtuu vain ja ainoastaan Hyvän Isännän psyyken filantrooppisesta ilmanalasta, sekä tutkittuani omaa mieltymysviitekehystäni ja todettuani sen osoittavan vahvasti maksuttomilla julkaisualustoilla tuotettuihin verkkopäiväkirjoihin olen päätynyt siihen, että solidaarisuuden ilmauksena ilmaisalustalaisille sekä jarruttaakseni tietotekniikan kehitystä ynnä myötävaikuttaakseni kaikkinaisen kyräilyn lisääntymiseen niin verkossa kuin ympäröivässä maailmassa poistan henkilökohtaisesta verkkolokistani mahdollisuuden RSS-syötteisiin ynnä muihin aggregaattoriperustaisiin toiminteisiin.
Toimenpide tullaan toteuttamaan noin kahden tunnin kuluttua tämän julkilausuman julkaisemisesta, jotta tämä tiedote ehtii saavuttaa myös aggregaattoria käyttävät atk-orientoituneet lukijani.
Se että minulla ei ole harmainta aavistusta siitä, onko tätä verkkopäiväkirjaa ollut aikaisemmin mahdollista lukea mainituilla välineillä, onko kukaan sitä tehnyt tai onko se kenties mahdollista myös rss- ja xml -indeksien poistamisen jälkeenkin, ei millään tavalla vaikuta tämän toimenpiteen todelliseen, massiiviseen devastoivuuteen.
Vakuutan olevani tätä kirjoittaessani puolissa ruumiin ja hengen voimissa ja täten oikeustoimikelvoton.
26.10.2004 mitvit.
Muista tärkeistä aiheista mainittakoon, että olen käynyt suihkussa viimeksi lauantaina. Jos naishenkilöiden usein mainostama "mitä reikäisemmät Sloggit, sitä parempi flaksi" -teoria pitää paikkansa, uskoisin vähäpukeisen Susan Sarandonin olevan oveni takana näillä hetkillä.
Entä tiedättekö mikä on bloginarsismin huippu?
Kun jouduttuaan toisen päiväkirjan linkistä omille sivuilleen jää innostuneena lukemaan tekstiä.
Posted by mitvit at 02:38 PM | Comments (5)
lokakuu 25, 2004
:: tänään on hyvä päivä kuolla
Menin sitten eilen vuokraamaan elokuvan. En oikein tiedä miksi päädyin valintaani, kun en ole vanhaakaan versiota nähnyt ja slasher-pätkät nyt eivät missään erityisasemassa verenkiertojärjestelmässäni ole. Ensimmäistä kertaa kävi kuitenkin niin, että elokuvaelämys oli pakko keskeyttää alkumetreillä vastenmielisen, brutaalin, itsetarkoituksellisen väkivallan takia. En minä perhekomediaa luullut vuokranneeni, mutta liika silmille paiskattu julmuus on liikaa.
Kun yö sujui sitten korkeassa kuumeessa unen ja valveen rajamailla houraillen, tuossa kirotussa tilassa, jossa edellisen päivän kuvat ja impressiot vääristyvät tottakin sairaammaksi todellisuudeksi, muistaa taas miksei roottorilapahurmaajia kannata tuijotella iltaisin. Lihakoukussa riippuminen on nääs vittumaista, vaikka omasta sängystä käsin.
Ja kun loputtoman yön vihdoin taittuessa aamun pimeyteen avaa lehden ja sisäsivuilla myhäilevät tuoreet valtuutetut "Pastori Helvetistä", "Molo-Bogo" ja "Se Vitun Tyhmä Nutipää", ei voi olla aivan varma, josko mieli sittenkin on jäänyt harhailemaan Teksasin sisäsiittoisiin takametsiin. Ja jos taas ei, niin mitä pitäisi ajatella kanssakaupunkilaisista? Tästä tulee pitkä päivä...
Posted by mitvit at 10:11 AM | Comments (4)
lokakuu 23, 2004
:: pieni suuri vaalimonologi, jälkisanat
Megawati Sukarnoputri friteerautuu helskutissa, mikä oikein ja kohtuullista onkin. Megawatin kepeä tutkivan journalismin häpeäpaalu "pieni suuri vaalimonologi" puolestaan on saanut ansaitsematonta huomiota päiväkirjailevan kansanosan ulkopuoleltakin. Kävijälaskurista, kommenteista ja henkilökohtaisesta palautteesta päätellen messumouhotukset ovat kiertäneet jopa puolueiden postituslistoilla?
Kaikille niille, jotka ovat jostain henkilökohtaisesta vinoumasta johtuen saaneet jonkinasteista hupia kirjoituksista haluaisin muistuttaa, ettei mikään ole niin helppoa ja halpaa kuin nimimerkin suojista irvistellä ja piikitellä omalla nimellään ja kuvallaan esiintyviä ihmisiä. Ja kuten monet ovat varmasti panneet merkille, tämän sivun ylläpitäjän rahkeet, ns. vittuiluvarustukset, mitä tulee sivustojen esteettisen ylöspanon kritisointiin, ovat minimaaliset.
Halveksuntani "Heikoin Lenkki" -kulttuuria, jossa roolin takaa, huomion ja mainostulojen tähden nöyryytetään ihmisiä julkisesti, on mittaamatonta. Silti huomaan kaksinaismoralistisesti syyllistyväni samankaltaiseen toimintaan - joskin tulot ovat heikonlaisia ja sellaisena saavat pysyäkin. No, kaksinaismoraali täällä on aina osattu.
Olen yrittänyt tarttua epäolennaisuuksiin ja väistää tylyimmät henkilökohtaisuudet, välillä paremmin, välillä huonommin onnistuen. Jos joku kuitenkin kokee tulleensa loukatuksi olen valmis siirtämään keskustelun henkilökohtaiselle, omalla nimellä käytävälle tasolle.
Uskon että näissä kirjoituksissa esitellyt ehdokkaat ovat kaikki rehellisiä, ahkeria ja kamalaapelkääviä kandidaatteja. Minä aion äänestää heitä kaikkia.
Joku muuten kysyi, miksi pääroolissa seikkaili juuri Megawati Sukarnoputri? Olen sitä mieltä, että riittävään satiiriseen etäännyttämiseen tarvitaan henkilö, jonka nimi on täysin toisesta aika-avaruudesta. Henkilö josta näkee välittömästi, ettei tuollaista voi olla olemassa. Kilpailevat vaihtoehdot olivat Boutros Boutros-Ghali, Carl Gustaf Emil Mannerheim ja Jukka Virtanen, mutta ne olivat jo aivan liian epäuskottavia.
Ensimmäistä kertaa elämässäni olen käynyt läpi lähes kaikki pääpuolueiden Helsingin vaalipiirin ehdokkaat, mikä lienee etumerkiltään positiivista. Koska kollaaminen ja tullaaminen on kuitenkin suoritettu roolihahmossa, en ole vielä kyennyt päättämään ehdokastani.
Tietoisena siitä, että näiden(kin) vaalien jälkeen vähäosaisten asiat ovat hyvässä hoidossa ja niin taloudellinen kuin fyysinenkin turvallisuus kohenee entisestään, olen päättänyt antaa ääneni erityisen kulttuurimyönteiselle ehdokkaalle. Nyt pitäisi enää löytää sellainen - pitänee juosta sivut läpi uudelleen. Ei saatana, paikat siinä hampaista irtoavat. Saa ilmoittautua!
Jos joku tämän luettuaan ajattelee, että siinä se nyt kuvittelee kirjoittaneensa jotain oikeasti merkittävää, terävää ja hienoa lattean ja sekavan riipustelun sijaan, on hän toki aivan helvetin oikeassa.
Jos joku tämän luettuaan ajattelee, että siinä se nyt kärvistelee perkeleellisessä krapulassa, herran pelossa ja synnintunnossa, on hän luonnollisesti aivan tavattoman väärässä.
Onnea kaikille kisaajille - muistakaa, näissä raveissa ei ole dopingtestejä. Seuraavaksi jotain aivan muuta...
Posted by mitvit at 01:45 PM | Comments (5)
lokakuu 22, 2004
:: mitvit kävi kaupassa
Tänään, visiteeratessani paikallisessa kybermarketissa innostuksella ei ollut rajoja huomattuani kuinka vihdoin mitvitillekin on kehitetty oma erityistuotesarja. Tiedättehän, "Big Girl - Suurenmoisille Naisille, koot 42-60.".
Vaan pian vaihtui onnen hyperventilaatio pettymyksen tyhjennyspuhallukseen:
Jumalauta! Halloo Sini! Kolkytä senttiä?
Posted by mitvit at 03:03 PM | Comments (2)
lokakuu 21, 2004
:: pieni suuri vaalimonologi, osa IIIII
Hallitseva Miss Suomi, poliisin ylijohtaja Megawati Sukarnoputri harjoittaa Kasvisravintola Korvikkeen WC:ssä villiä tantraseksiä tv:stä tuntemattoman diplomiekonomi, malli-juontaja-talonmies Taisto "Töysän Sting" Kessin kanssa. Juuri kliimaksin hetkellä, aktin jatkuttua jo hyvän kolmatta minuuttia, Taisto ymmärtää että vain muutaman kirjaimen paikkaa vaihtamalla sana "vihreät" muuttuu muotoon "hirveät". Tämän seurauksena Taiston pää räjähtää ja sinkoutuu miljoonina valonhohtoisina palasina universumin ytimeen. Tapahtuma sysää liikkeelle arvaamattoman tapahtumaketjun joka päättyy internetin romahdukseen vuonna 2006. Muistakaa että luitte sen ensin täältä. Megawati jää pohtimaan Helsingin vihreitä ehdokkaita - niinku silleen oikeesti syvällisesti:
Vihreät. Vihreät vihreät vihreät. Nuo iloisen urbaanit luonnonystävät. Nuo veikeän trendikkäät kaupunkilaiset, jotka lentoaseman kahviossa boardingia odotellessaan siemaisevat pari kuppia lattea ja polttavat päälle hekumallisen savukkeen keskustellessaan tuohtuneeseen sävyyn sademetsien tilasta.
Alkuun on todettava, että kuten kunnon digitaaliajan ekosotureille kuuluukin, ovat vihreät kunnallisvaaliehdokkaat varsin kattavasti levittäneet juuristonsa - juurikasvunsa, sanoisinko - globaaliin verkkoon. Myös laadullinen taso on kanssapolitrukkaajiin verrattuna varsin korkea - mikä irvikissaa luonnollisesti irvistyttää.
Vaan harvoinpa hätä jää vetävän käteen. Heti alkuun Helsingin Vihreät julistavat merkitsevästi: "Huom! Kaikkien ehdokkaiden vaaliverkkosivut eivät ole vielä auenneet."
Vihreissä on herätty edistyksellisesti ymmärtämään, että monien kohdalla paras tapa kalastaa ääniä todella on avata vaalisivut vasta vaalien jälkeen. Tästä voisivat muiden puolueiden ehdokkaat ottaa oppia.
Vaikka kumisaappaat ja Koijärvi ovat pääsääntöisesti taaksejäänyttä elämää, niin toki jotkut veteraanit jaksavat edelleen pönöttää flanellipaidan kaulukset elegantin uhmakkaasti pystyssä. Ja luonnollisesti vihreistäkin löytyy oman elämänsä veppidisainereita:
Marko Björsin aikaa ja painovoimaa uhmaavat, synkäntyylikkäät sivustot tekevät heti kärkeen vaikutuksen, semminkin jos uskaltautuu ehdokkaan vaikuttavaan lehtileikegalleriaan, josta löytyy aah-elämyksiä niin heppahöperöille kuin keltaisen lehdistön tihrustelijoillekin.
Ehdokas Pirkko Etelävuori puolestaan hyödyntää kiitettävästi tuoretta ja huomiotaherättävää "liikkuva teksti - parempaa kuin seksti" -periaatetta.
Sen sijaan Ehdokas Laura Lappalaisen sivuista en pysty sanomaan mitään, koska olen tällä hetkellä kuntoutuksessa tuki- ja liikuntaelimistökokovartalohalvauksen takia. Tai no, puupaneeli taustakuvana on kyllä aika - luonnonläheistä?
Mutta pääsääntöisesti vihreät ovat tyylikkäitä ja tykkäävät itsestään. Tykkäävät jopa niin paljon, että tuuppaavat mielellään valtavat promokuvansa sivustoilleen sellaisenaan.
[huom. ei kapeakaistayhteyksille - vaan eihän sellaisia tekno-Suomessa enää kellään liene?]
Teistä en tiedä, mutta minun ei tarvitse päästä tunkeutumaan Tuija Braxin sinänsä viehättäviin ihohuokosiin kyetäkseni tekemään äänestyspäätöstä. Jos kerran energiaa säästellään, niin pikseleitä ei ainakaan, perkele?
Muutamat vehreät ehdokkaat ovat kyllä vähän niinkuin chili (voitinksmä metaforapalkinnon?): alkuun vihreitä kuin neiti kesäheinä (voitinksmä nyt sen metaforapalkinnon?), mutta kun hetken malttaa odottaa, niin väri muuttuu...
...vaikkapa kirpakanpunaiseksi. Ehdokas Mikko Pylkkänen siteeraa sivuillaan patamarxahtavaa Imagine-taideteosta Saarikosketettuna ja toimittaa joutohetkinään Sitvas -julkaisua. Sitvas? SitVas! Si-tou-tu-ma-ton Va-sem-mis-to. Jätkähän on punaisempi kuin Lenin joulusaunassa! No, ei lasketa sitä viaksi.
Tyylipuhtaalta sivustolta löytyy toki myös, kuten kunnon ehdokkaalta pitääkin, galleria "äitini tekemiä lasitöitä".
Punaisena kirsikkana tekstuurikakussa on luonnollisesti puumerkki:
"Design by Mikko"
Kukapa olisi arvannut!
Ehdokas aloittaa etusivullaan vakuuttavasti, ellei suorastaan tyhjentävästi:
"Nämä ovat minun kotisivuni. Näillä sivuilla kerrotaan minusta ja minua koskevista ja kiinnostavista asioista. Se on näiden sivujen tarkoitus."
Ei kai? Voi jeekuna. Hetken jo toivoin että näillä sivuilla olisi kerrottu Andreas Wollenweiderista.
Omituisinta on tietysti, ettei sivulta käy mistään ilmi, kuka helvetti se minä on, jota koskevista asioista näillä minun sivuillani kerrotaan? Minämitähä? Ei nimeä, ei sosiaaliturvatunnusta. Urlista päättelen siis, että olet Leena Hauki. Hauki on kala. Minä.
Seuraa mainoskatko Turun paikalliskanavalla:
Ehdokas Aki Hyödynmaa Julistaa:
"Juuttuminen lillukanvarsiin ja lässytys vaikkapa tyyliin ”lapsiperheitä pitää tukea” ei riitä, vaan asioiden eteen on jotain tehtäväkin. Kaikkihan toivovat hyvää lapsiperheille, vanhuksille, koululaisille, vammaisille, nuorille, naisille…niin minäkin Kukas muuten uskaltaa myös ilmoittaa tukensa meille keski-ikää lähestyville yksin asuville miehille, jotka ovat kaikkien mittareiden mukaan suurimmassa vaarassa syrjäytyä? No minä ilmoittaudun!"
Wink wink!
Sen sijaan kauhean hui-pelvoittava on ilmiö, josta tulee mieleen muutamakin kaukainen valtio, joiden nimi pyörii ihan tuossa kielen päällä...
Ei todellakaan riitä, että ehdokas, kaupunginvaltuuston istuva puheenjohtaja Minerva Krohnin kampanjapäällikkö on sattumoisin Amanda Krohn.
Ehdokkaan kampanjaa nimittäin rahoitetaan taiteilija Inari Krohnin grafiikalla.
Kun vielä pahin kilpailija on ehdokas Leena Krohn, niin tarvitseeko minun edes mainita kansanedustaja Irina Krohnia voidakseni jo tässä vaiheessa ehdottaa, että säädämme suoraan lain, jonka mukaan kaikkien suomalaisten sukunimeksi vaihdetaan Singh... eiku Krohn. Se poistaa turhaa limaa kurkustakin niin mukavasti. Krohn, Krohn.
Kalle Könkkölä puolestaan heittää heti kovan haasteen ja tiedustelee "mistä on kyse?"
No, veikkaan että muinoin Hymy-lehdessäkin luurannut Jallu on käynyt heilastelemassa erästäkin Päiviä ja yrittää nyt piileskellä puhujapöntön takana hurjistuneen kilpakosijan Paavon kostoa peläten. Vaan Jallupa ei arvaa, että Paavon nunchaku on juuri heilahtamassa ylävasemmalta suoraan Jallua kupoliin.
Tai olisiko kuvassa ehdokas itse tapansa mukaan huutelemassa törkeyksiä naapurille piha-aidan takaa, mutta hän ei huomaa, että tällä kertaa viekas naapuri on pystyttänyt mikrofonin tallentaakseen solvaukset tulevaa oikeuskäsittelyä varten?
Ei vaan, asia on hyvä, mutta kun kerran kysyttiin...
Ehdokas Arto Wiklan työstämä poliittinen periaateohjelmageneraattori on kyllä niin nerokas, että sen edessä ei voi kuin nöyrtyä. Nöyr nöyr. Mutta miksi se printtaa puolueiden periaateohjelmat sellaisenaan? (<--poliittinen, kantaaottava vitsi blink-blinketi-blink ehhah. Vanhasen Hallitus, Perkele!)
Loppuun vielä hieman vireän Vihreää kukkuu-galleriaa:
Hannele "Hanuri" Luukkaisen (muistinkohan nyt lempinimen oikein?) "hanucat" -sivusto vastaa tyhjentävästi kaikkiin muihin paitsi yhteen yleisökysymykseen: Haluaisin vielä tiedustella, mikä on Hannele muuten sun niinko lempparieläin?
X-files didudidu -osiossa ihmettelemme: mitä helvettiä tapahtuu ehdokas Taija Ståhlbergin kaulan ympäristössä?
Ja sloganit Persshiasta -minuutissa tänään vieraana ehdokas Erja Tenhonen-Lightfoot:
"Ollako vai omistaa?
Siinä vasta pulma."
No on, siinä on kyllä pulma isolla puulla. Nyt kun olet oikein tulkkisnaisia, niin kerrotko vielä, että mikäs helvetti se pulma siinä olikaan?
Vihreän esikois- ja erikoispalkinnon, ydinkäyttöisen tuulivoimalan, vie kuitenkin tällä kertaa ehdokas Hannu Oskala sloganillaan
"Nuorta hikeä valtuustoon!"
Damn right, man! Ja nuorta jalkasientä. Eikä nuori hilse koskaan ole ketään pahentanut. Vielä kaupan päälle tuoreet jarruraidat kaikkien valtuutettujen kalsareihin!
Juuri kun Megawati on tilaamassa kolmattatoista minttufernetiä, vain lääkkeeksi, iskee salama yllättäen kirkkaalta taivaalta - aivan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Loppukuvassa Megawati-parka herää helvetin kuudennelta kehältä helvetinmoisessa kankkusessa, pyrstö- ynnä intiaanipäähineen sulat kärähtäneenä. Wow, that's what I call "Deus ex machina". Näin sai paha palkkansa (50€/tunti + autoetu). Kuten tiedämme, helvetissä ei ole internetiä ja intranetkin on aina alhaalla kuten helvetissä kuuluukin, joten kirjoitussarja päättyy tältä erää tähän.
Hämäsin, oikeasti se päättyy tähän.
Posted by mitvit at 08:06 PM | Comments (7)
lokakuu 18, 2004
:: on mulla hauska peli, tuo nahkakääryle
Verkkopäiväkirjoissa vellova Zuuri Zexicescuztelu osoittaa voimansa ainakin muutamalla keskeisellä elämänalueella:
Ensinnäkin se toimii loistavana ehkäisyvälineenä. Voin vakuuttaa, että tuhlattuani noin tunnin elämästäni aiheen parissa, on vanhastaankin alhainen testosteronitasoni laskenut noin kolmannekseen normaalista, enkä usko kykeneväni seksuaaliseen aktiviteettiin ainakaan ennen joulua 2007. Myös kaikki aistini ovat lähes tyystiin tuhoutuneet.
Lisäksi noita juttuja lukiessa - saati sitten kirjoittaessa - ei kerta kaikkiaan ehdi harrastaa minkäänlaisia parisuhdepelejä ennenkuin hampaat suusta putoavat. Tämän lienee ymmärtänyt myös nimimerkki "Elämätön", joka tuotettuaan noin keskimääräisen venäläiskirjailijan elämäntyön verran tekstiä aiheesta kommenttipalstoille on pistänyt päiväkirjansa teloille. Toivoakseni herra on tällä hetkellä paikallisessa pubissa vokottelemassa sitä kukkeinta ruusua.
Toisekseen "keskustelu" on osoittanut, miksi kommenttipalstat blogeissa ovat, sanoisinko, oravan hanurista: ne tekevät blogeista Vauva-lehden palstanjatkeita ja "nyyssi"-idiotismin äpärälapsia - juuri sitä apukoululantaa jonka absenssin ajattelin joskus olevan blogien suurin vahvuus.
Elämälle kiitos suodattimista. Ja seksistä.
[Kyllä, alla on noin kaksi tuntia yöunta ja aivan saatanallinen kasa hirmu- ja sisiliskoja]
Posted by mitvit at 10:48 AM | Comments (2)
lokakuu 13, 2004
:: pieni suuri vaalimonologi, osa IIII
Roomalaisen kulttuurin erityisasiantuntija, optinen vääristäjä Megawati Sukarnoputri lounastaa Jorman Nakki & Trendi -baarissa seurassaan hyvä ystävänsä, katolinen protestantti, naistutkimuksen desantti Pipsa Markki-Narvo. Nautittuaan kymmenkunta aperitiivia toverukset ovat valmita tilaamaan: Pipsan ateria sisältää porvarin maksaa käärittynä työläisen selkänahkaan, Megawati nauttii lautasen Guatemalan verta. Samalla sammalletaan Vasemmistoliitosta.
Niin on kovin punaista, että aivan tässä joulumieli valtaa sydämen - joka toki löytyy vasemmalta.
Sortovallan immenkalvon puhkaiseminen tuntuu olevan sillä tavalla työlästä, että tavan työläisen aika ei oikein riitä sellaisten joutavanpäiväisyyksien työstämiseen, kuin vaikkapa omien kuntapoliittisten viziuunien sorvaaminen internetiin saakka. Niinpä kovin harvalta vasemmistosissiltä löytyy ajatusten verkkotonavaa juuri siitä mediasta, joka ei vielä kokonaisuudessaan ole markkinavoimien hallussa.
Laskettuja verkonpainoja tarkastellessa toki heikompivatsaiselle tulee mieleen, ettei se ole välttämättä huono asia, vaan siitä päätät sinä!
Tai mukaillakseni Vasemmistoliiton vaalislogania: Vain olemassaolevat sivut luetaan!
Omalla vasemmistolaisella tavallaan tyylipuhtaiden - ja yllättävän vähän punertavien - sivujen keskiössä ehdokas tuijottaa puiden siimeksessä(sic!) siristellen kaukaisuuteen.
Tyhmempi luulisi, että kuvalla haetaan luonnonläheistä vaikutelmaa, kellokkaan katseen suuntautuessa terävästi vaalien jälkeiseen tulevaisuuteen.
Vaan ei. Ei ei ei. Ainoa realistinen tulkinta on, että kandidaatti skannaa parhaillaan metsän siimeksestä(sick!) hassuja sieniä päästäkseen taas tiloihin, joissa irtoaa sävykkäitä visioita tulevaisuuden Helsingistä. Huiiiiisaaaa...
"Tavis valtuustoon"
"Tässä mä nyt olen. Tavis."
"Luonteeltani olen aika kiva."
"Eeva – Eevis – e5 – Evita - Mymmeli"
Okei, muutama vinkki uskottavuuden maksimoimiseksi:
Hei muumitalossa "Mymmeli" saattaa olla kotonaan, ja yökerhossa "e5" tehnee kauppansa, vaan kunnallispolitiikassa saattaa noilla lempinimillä uskottavuus olla koetuksella. Rakkaudella, mitvit. Eikä sitä, että sukuvaakuna löytyy Ritarihuoneelta saa peitettyä vaikka lausuisi "tavis" kolmetuhatta kertaa samalla kohentaen Lenin-pinssiä Mao-hatussa.
Sen sijaan ajankohtainen slogan:
"Anybody but Bush"
On vähän helvetin uskottava - näin pohjoisen pikkuvaltion kuntavaaleissa manifestoituna.
Vai olikos se Pekka Puska sittenkin ehdolla?
Ehdokkaan sivuille saavuttaessa ensimmäisenä naamalle pärähtää ehdokkaan naaman pärähdyksenomaisesti peittävä elegantti mainosbanneri. No, sattuuhan näitä.
Roskamainoksista selvittyään kandidaattia vajaa politiikantutkija kuitenkin syvätyydyttyy:
"OULUNKYLÄLÄINEN ORVOKKI JOKINEN OSALLISTUU VUODEN 2004 KUNNALLISVAALEIHIN
JA HALUAA VALTUUSTOON."
Ei kakkaa? Ja tietysti isoilla kirjaimilla, muutenhan se saattaisi jäädä, perskules, vaikka huomaamati. Entä jos polkisit vielä jalkaa:
MÄ HALUUN! MÄ HALUUN! ÄÄÄ-ÄÄ! HALUUN!
No voi Vladimirin balsami! löytyihän se vihdoin Megawatillekin oma ehdokas. Ihq-pihq. Kuvasta päätelleen meillä on nimittäin täsmälleen samat huvit ja harrasteet!
Täällä edistyksen edelläkävijälässä otetaan tekniset innovaatiot vastaan aina riemullisesti, torvisoittokunnan säestyksellä. Niinpä Kämmenpohjat jo innosteesta hikoavat, kun ehdokas tarjoaa aloitussivullaan myös flash-vaihtoehtoa.
Rohkeasti edettyäni sinne, minne moni ei uskaltaudu täytyy todeta, että riemun yllätyspissa lorahti potkupukuni punttiin ja hiukseni vahvistuivat tutkitusti jopa 78,2% saatuani maistaa palan vasemmistolaista action-todellisuutta.
Siinäpä video, jota kannattaa ylpeänä esittää! Minä katson sitä joka päivä.
Teknisistä innovaatioista puheenollen täytyy vilpittömästi todeta, että tämä on kyllä parasta mitä palvelusetelillä saa:
Vaalisoittorasia, joka oikean vastauksen kohdalla soittaa pätkän "Kansainvälistä". Jumalauta! Tämän takia kannatti kaivaa IE sieltä yöpöydän lukitusta laatikosta vanhojen Jallujen välistä. Tämän takia kannatti menettää työpaikka, vaimo ja asunto sekä polttaa Lauttasaaren sillat takanaan!
Seuraa spoileri: oikea vastaus on aina "kyllä". Wuuuuhhaaaaaaaaaaa!!!!!!!! Uudestaan! Uudestaan!
Sen sijaan Rakastetun Johtajan kirjoittama luonnehdinta, "tuoteseloste" ehdokkaasta kertoo lähinnä siitä, miten pitkin pitkää iltaa nautittu alkoholipitoinen juoma vaikuttaa graduaalisen heikentävästi käsialaan ja poistaa estoja jopa tarpeettomuuteen saakka. Lapset älkää kokeilko tätä kotona - kokeilkaa tätä kadulla.
Tauko. Seuraa ei-kaupallisia tiedotteita:
Tiedotus Henkisen Tampereen Ruumisminvastustaja-koulukunnalle:
Varokaa tätä ehdokasta (ei kotisivua):
Peltola Tapio
synt. 1941
lihamies, eläkeläinen.
Tiedotus Henkisen Aavasaksan ATM-analyytikoille:
Varokaa tätä ehdokasta:
Riikka Taavetti
"Nuorta punavihreää feministivoimaa Helsingin valtuustoon"
Ja taas asiaan.
Perinteinen pääpalkinto, hopeaväridiffuusiovedos Karl Marxin partasudista Aarne Saarisen nimikirjoituksella joudutaan tällä kertaa puolittamaan:
Hopeinen "Karl"-puoli menee ehdokas Jaakko Vasankarille, jonka lähes 1,5 -megaisen omakuvan saa zoomattua niin suureksi, että rintakarvoihinsa voi perustaa pesän suuremmallekin perheelle. Kun kylkiäiseksi heitetään vielä sloganit:
"Sananen itsestäni, tai oikeastaan useampi, koska en paljoa muita promoile näillä sivuilla, paitsi, kyllä teen sitäkin."
ja
"Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, sano se kovaa!"
Jää jäljelle enää kysymys: nautitaanko heti vai tuleeko mukaan?
Väridiffusoidun "Marx"-puoliskon taas vie kepeästi ehdokas Ari Myllyviita, jonka sivustosta en toki tajua mitään, koska en puhu pörgö-ödzikkiä, mutta jokin siinä vetää raa'an valaanrasvan lailla vastustamattomasti puoleensa.
Ensi kerralla, jos ruoja suo, laskemme Vihreitä lampaita. Huoh.
PS. Vaalimonologisarja on saanut ensimmäisen vastineen, mikä onnen kakka kiitollisessa pöksyssä lämmittäen todettakoon.
Posted by mitvit at 01:20 PM | Comments (8)
lokakuu 08, 2004
:: isi, mitä tarkoittaa "subjektiivinen"?
Pinserin top-listan kärkipäässä pönöttämisessä on oikeastaan vain yksi asia - sen oveni takana päivystävän töröhuulisen aurinkorasvamissilauman lisäksi - josta aidosti nautin:
Kun joku neitseellinen neitse polkaisee neitsytmatkalle kotimaisiin verkkopäiväkirjoihin mainitun listan kautta, hyvällä todennäköisyydellä hän päätyy aika alkuvaiheessa tänne!
Joka ilta käpertyessäni vanhoista villasukista tehdyn tutu-nalleni kanssa lusikka-asentoon, itken onnesta itseni uneen ajatellessani, että jotakuta jossain suomenniemellä saattaa oikeasti vituttaa kotimaisten kärkiblogien poliittis-yhteiskunnallis-asiallis-teknokraattinen epäuskottavuus. Uhuhuu.
Perse-Janne, tuo verkkorakastajista rajuin, kirjoittaa taitavasti ja ansiokkaasti, tyylillä josta tässä veppipäiväkirjassa ei osata edes unelmoida, siitä mikä se blogi nyt sitten oikeastaan on.
Henkilökohtainen ongelmani tässä asiassa on tietysti se, etten oikein ymmärrä tätä valtavaa, moniaalla versovaa hinkua määritellä verkkolokin olemusta. Saati sitten pyrkimystä muokata kotimaisesta blogistosta "uskottavaa", "varteenotettavaa" tai "valtavirtamediaa haastavaa". Niinpä tökkään soppani määritelmälusikkaan.
Minulle verkkolokit ovat 2000-luvun vähemmän liimaahaistellutta punkkia. Edullinen ja helppo tapa ilmaista itseään vapaasti, ilman rajoitteita, suodattimia tai vaatimusta osaamisesta.
Olen varma että ajatus ei ole tuore, mutta voin vakuuttaa, ettei tästä puhuta 70-luvun Mustanaamioissa, jotka ovat pääasiallinen tietolähteeni.
Verkkokirjoittamisen ihanuus on juuri siinä, että kuka tahansa voi kirjoittaa mistä tahansa, millä tyylillä tahansa, käyttäen määrättömän määrä hymiöitä, asteriskeja tai hämähäkkejä väärinpäin. Mekin, jotka emme oikeasti osaa. Mitä enemmän verkkoon suodattuu ei-tietoteknisten ihmisten tuottamaa ei-tietotekniikkaa käsittelevää tekstimassaa, sitä onnellisemmaksi tulen.
Mitä enemmän kotimaiseen blogitodellisuuteen popsahtelee bloggerin vakiopohjille työstettyjä arkisia "Pupsin maailma" -blogeja sitä vankemmassa tanassa ...rrr...peukaloni ovat - Kyllä ne eppunormaalit, vaclavhavelit ja michaelmooret sieltä suodattuvat.
Jos minulta kysytään, niin yksi bloggaamisen merkittävimmistä funktioista voisi olla internetin pölliminen nörteiltä.
Tämä ei luonnollisesti tarkoita että minulla olisi mitään tietotekniikkaa tai sen intohimoisia harrastajia vastaan, päinvastoin. Bloggauksen helppous ja pitkälti Pinserin ansioksi luettava houkutin siitä, että kirjoituksia saattaa joku jopa lukea, antaa kuitenkin lupauksia siitä että pöytälaatikkokirjailijakansa sattaa hyvinkin löytää itselleen sopivan, ainutlaatuisen median.
Tästähän on kotimaisessa lokitodellisuudessa jo aika paljon merkkejä. Olen Pers-Jannen kanssa vahvasti eri mieltä siitä, että:
"blogikulttuuri on Suomessa vielä varsin lapsenkengissään, ja täällä on vain harvoja vakavasti otettavia bloggaajia (jos yhtäkään)".
Journalistisesta näkökulmasta varmasti. Mutta minusta ilmaisun rikkaudessa, omaäänisyydessä, luovuudessa ja heterogeenisuudessa olemme lapsenkengän mitan edellä muita, ainakin mitä olen Mustanaamiosta lukenut...
Jannen linkkaama Technoratin suosittujen blogien lista on hyvin isäntäsaittinsa nimen oloinen: "News for nerds". "Geek ramblings".
Kun tarkastelen Pinserin blogilistaa tuota Technoratin rankkausta - jonka vaikutusvallasta, kattavuudesta tms. minulla ei ole hevon tuoksua - vasten, en voi olla tuntematta pientä ylpeyden ja onnen läikähdystä rintaliiveissäni.
Tuo omituinen onnentunne on hieman samaa sukua sille pakahduttavalle rakkaudelle, jota tunnen omaa kulttuurista viiteryhmääni kohtaan, kun joku ylistää vaikkapa itäeurooppalaisten naisten ylivertaista naiseutta suhteessa suomalaiseen meikkaamattomaan, tuulipukuiseen, lättäpohjakenkäiseen tavishippifemakkoon.
Minulle kotimaisen blogimaailman korvaamaton arvo piilee juuri sen kotikutoisuudessa, kumartelemattomuudessa ja värikkyydessä:
missä muualla pääsisin tutustumaan vaikkapa hieman itseäni vanhemman, syvästi sivistyneen, hienosti varsin erikoista elämäänsä ja ajatuksiaan tallentavan maalaisherrasmiehen elämään?
Tai saisin ihailla upeiden arjen impressionistien nopeita elämänsyvyisiä viiltoja?
Missä olisin voinut tutustua itselleni totaalisen vieraisiin sukupuolinäkemyksiin ja käsitteisiin, tai saanut omin silmin todistaa, kuinka avaruutta yritetään tunkea pulloon?
Enkä olisi uskonut saavani seurata näinkään aitiopaikalta tietotekniikka-avusteisen romanssin suloista ja ei-keinotekoisia makeutusaineita tihkuvaa kukintoa.
Hienoa on se, että kaikilla edellämainituilla on kotimaisessa, pienehkössä lokeja seuraavassa kansanosassa melko merkittävä peitto.
Ja kyllä minä pidän linkkiblogeista, teemablogeista, poliittisista blogeista, harrastusblogeista, tietotekniikkablogeista ja iPod-blogeistakin. Okei, iPod-blogeista en ole kiinnostunut, mutta olen iloinen että niitä löytyy. Ja kyllä, minä myös kaipaan uskottavaa, vaikutusvaltaista poliittis-yhteiskunnallista blogia.
Enkä minä epäile hetkeäkään, etteikö niitä vielä tulisi.
Vaikutusvaltaa ja uskottavuutta ei vain kukaan tule ulkopuolelta tarjoamaan. Sitä ei IT-viikon artikkeli anna, eikä Helsingin Sanomat ota pois. Jos joku niitä itselleen kaipaa, syyttäen ulkoisia olosuhteita, kulttuuria, lienee hän epäonnistunut.
Minä en tavallisesti pidä itseäni lahjakkaampien ajattelijoiden lainaamisesta, mutta aion tehdä poikkeuksen:
montaa direktiiviä en osaa aloitteleville tai virassa jo toimiville lokisteille antaa, mutta yhden neuvon haluan Seppo Rädyn sanoin antaa kaikille suuntaa hakeville:
"Tempaise niin että vittu repeää!"
Posted by mitvit at 02:18 PM | Comments (8)
lokakuu 05, 2004
:: pieni suuri vaalimonologi, osa III
Elektroniikkamasentaja, eroottisen tanssitaiteen alihankkija Megawati Sukarnoputri ajattelee ruusunpunaisia ajatuksia lepositeissä.
Koska SDP:n viralliset sivut tarjoavat kunnallisvaaliehdokkaitaan PDF-muodossa - kuuleeko maa, tai mikä vaan planeetta tai edes joku meteoriitin puolikas haloo - täytyy poliittisen lomittajan kääntyä paikallisjärjestön puoleen.
Sitä helposti luulisi, että pääkaupunkiseudulla ei juurikaan asustele lestadiolaisia, vaan kyllä löytyy - ja kaikki SDP:stä. Mistäkö tiedän? Koska mitään muuta selitystä ei voi olla sille, että demarileiristä löytyy niin uskomaton, suorastaan pettämätön legioona, ei, heinäsirkkalauma veljenpoikia jotka osaavat vääntää veppisivuja.
Löytyy valokuvataiteen valtiaita,
kuvasommittelun kuningattaria
ynnä bannerigrafiikan örr.. baroneja.
Pelottavin vaihtoehto tietysti olisi, että ehdokkaat ovat itse näitä rustanneet, mutta sellaistahan me emme uskalla edes ajatella, emmehän?
Rrrätts..krii... Juuri saamamme tiedon mukaan uskallamme. Ei saatana.
Ei silti, kyllä joukoon mahtuu helmiäkin, mutta miten ihmeessä kunnallisvaaleihin liittyy se, että Björkin nenään on survottu ruusu? Sosialidemokratian pakkosyöttöä?
No entäs nämä vaaleanpunaiset sitten:
"Sivustoa päivitetään juuri parhaillaan, joten älä välitä, vaikka kaikki linkit eivät toimisikaan ja vaikka homma tuntuisi muutenkin olevan jokseenkin levällään."
No Mikko, sanotaan nyt vaikka näin, että kun minä valitsen ehdokastani kaupunginvaltuustoon, niin minä välitän vähän helvetisti siitä, jos homma tuntuu muutenkin olevan jokseenkin levällään. Sivustoa on muuten päivitetty parhaillaan jo kaksi viikkoa...
"Etusivun hieno teksti tulee tähän"
Mä en ehkä malta odottaa...
"va K.A. Koskisen Tili- ja toimistopalvelut Oy"?
Kun kerran demareiden vaalisivulta tänne linkkauduin, niin tässä on varmaan joku tilapäinen häiriö. Onneksi alta löytyy linkki K.K:n kotisivuille, jolta löytynee sitä kaivattua kunnallispoliittista substanssia.
"va K.A. Koskisen Tili- ja toimistopalvelut Oy"?
No voi hevon roottori. Sivupalkista sentään löytyy, kun tarkkaan katsoo, "vaalit" -linkki.
"va K.A. Koskisen Tili- ja toimistopalvelut Oy"?
Aah, no täältä sentään löytyy virvoitusta poliittisesta deprivaatiosta kärsivälle sielulle:
"Uskallan yrittää".
tiedätkö, huomasin!
Toki propsejakin sinkoilee. Ehdokkaalta löytyy nimittäin ihailtavan voimakas yhteys, suorastaan kokovartalokosketuspinta meihin hieman alle parikymppisiin.
"Kaisan vaaliräppi:"
"Tässä on sellainen akka,
jolla ei sekoo pakka.
Opinnot on opiskeltu,
kakarat on kasvatettu,
nyt on aikaa mulla,
politiikkaan tulla"
No tähän on tietysti Megawatin pakko vastata. Moniongelmaisen potentiaalisen äänestäjän monitahoisia sosiaalisia ongelmia monitahoisesti kosketteleva koskettava vaaliräppi:
"Tässä on sellainen tyyppi,
jolla päällä on ryyppi.
Opinnot jäi kesken,
pian muijasta teen lesken.
Vaik' stydisti räppää Kaisa,
On mulla mahtavin aisa."
Word!
Lipposen hallitus, Lipposen hallitus, perkele, nahkurin orsilla tavataan!!! Mitä? Ai väärä? oho. No niin...
Päivi.fi? Millä perusteilla näitä osoitteita nykyään jaetaan? Demareistahan löytyy näitä lisääkin, kuten Juha.fi
Jos nimeni olisi Päivi tai Juha, niin saattaisin suhtautua tällaiseen arroganssiin furioosisti, mutta onneksi nimeni on mitvit, eikä kukaan liene niin tolkuton pallopää, että perustaisi vaikkapa mitvit.comin...
Ehdokas Lipposen sivuilla ei mainita sanaakaan ehdokas Lipposen vaaliteemoista, mutta muuta sielun lannoitetta on tarjolla moneen sofistikoituneeseen makuun. Vaikkapa syväluotaavat kirja-arvostelut:
"Traudel Junge: Hitlerin sihteerin muistelmat. Wsoy -Sihteeri muistelee millaista oli tehdä työtä Hitlerin yksityissihteerinä, ja millainen Hitler oli. Mielenkiintoinen kirja."
Kirja-arvostelu? Kirja-arvostelu? Kirja-arvostelu?
Iloisena huomioimme, että P.L myös verkkopäiväkirjailee, bloggaa:
"Pukeuduin juhlaa varten Marimekon pitkään, siniseen unikkomekkoon. Yllätyksekseni paikalliset ampiaiset ryömivät esiin koloistaan ja innostuivat mekkoni unikoista. Ensin ampiainen pisti käteeni ja jalkaani. Lopulta juoksin helmat kourissa juhla-aluetta ympäri ampiaiset kinterilläni. Onneksi paikalla oli joukkueen lääkäri, joka antoi antihistamiinia, jotta puremat eivät äityisi vakaviksi. Episodi oli kuin hupielokuvasta."
No siinäpä kuva joka jää raastamaan takaraivoa loppuelämäksi. Aagh, ottakaa se pois, ottakaa se pois! Sovitaanko, että minä lupaan äänestää sinua, jos sinä lupaat, että kirjailijan ja kirjallisuuskriitikon urasi ei jatkossa laajene elokuvatuotannon puolelle?
Ehdokkaan elegantit sivut paukauttavat punakalle naamallemme elegantin ja punakan sanaleikki-sloganin:
"Joukolla Vaikuttamaan Helsingin asioihin"
Jouko M. - Joukolla vaikuttamaan ... get it? Jouko - joukko, saatko?
Okei mielikuvituspisteet mielikuvituksesta. Jotenkin tämä slogan olisi kuitenkin tymäkämpi, jos ehdokas olisi vaikkapa... Jorma:
Jormalla vaikuttamaan Helsingin asioihin!
Jormaa pöytään ja asiat sujuvat!
Jorman päässä on tulevai... hups... tota missäs mä olinkaan...?
Suomen sosialidemokraattisen ritarikunnan tuuliviirin ja Väinö Tannerin kipsisen rintakuvan hopeaheloilla on kuitenkin voittanut selkeällä ääntenenemmistöllä kun 2% äänistä on laskettu Ehdokas Jani Ryhänen, jonka bannerin slogan käännettyine huutomerkkeineen aivan erityisellä tavalla koskettaa meitä iMitvitläisiä:
iHeterogeeninen Helsinki!
Seuraavassa osassa punastelemme kurkistaessamme Vasemmistoliiton kaula-aukkoon.
Posted by mitvit at 02:50 PM | Comments (6)
