lokakuu 30, 2003
:: NA.1-N3N - puhuva ja pissaava robottinukke
Kyllä nuo naiset ovat kummallisia. Minä en ainakaan ymmärrä niitä. Ne ovat kaikki samanlaisia robotteja. Pirullisia, suhteellisen kehittyneellä tekoälyllä varustettuja itseoppivia mekaanisia härpättimiä.
Sukukypsään ikään ehtinyt nainen aloittaa elinkaarensa seireenirobottina: Viehkeänä, sileänä ja kimmoisana viettelijänä, joka saalistaa miehiä joilla on rahaa, valtaa, röyhkeyttä, ulkonäköä ja statusta. Muunlaisille miehille seireenirobotti on ohjelmoitu tuhahtelemaan väheksyvästi ja kirkumaan raiskausta jos raja-arvot alittava mies lähestyy alle metrin päähän.
Saalistettuaan mahdollisimman korkeatasoisen miehen, nainen muuttuu pornorobotiksi: pariutumisen ensivaiheessa on tärkeää, että nainen sitouttaa miehen itseensä tavoilla ja tempuilla, joihin miehet ovat kasvaneet ja joita he ovat oppineet arvostamaan autoseksuaalisen vaiheen pornografiamyrskyssä. Annetaan, kokeillaan, puhutaan tuhmia ja vedellään keittiön pöydällä ja vähän pöydän allakin. Mies on hämmentyneen tyytyväinen.
Kun nainen on sitouttanut miehen itseensä, se muuntautuu hemborobotiksi. Nainen rakentaa pesää, vinkuu itsensä naimisiin ja alkaa suunnitella tulevaisuutta, jossa miehellä on statistin rooli luottokorttina ja spermapankkina. Tässä vaiheessa on kuitenkin vielä tärkeätä antaa miehelle jonkin verran narua tulevaisuuden varmistamiseksi. Mies on hämmentynyt, mutta hitaana reagoijana vielä etäisen tyytyväinen.
Seuraava metamorfoosi tapahtuu naisen muuntuessa mammarobotiksi. Nukkien tapaan naisen suusta pääsee "mamma, mamma", vaikka miten päin kääntäisi. robotin sisältä kuuluu hirvittävä tikitys, joka vaimenee vasta kätilöopiston A-salissa epiduraalipiikillä. Mies on hämmentynyt.
Tämän jälkeen seuraa perserobotti. Mies on täyttänyt tehtävänsä, eikä hänelle ole enää käyttöä. Robotti siirtyy jatkuvaan nalkutusmoodiin, eikä mies saa enää pesässään pesää jos ei paljon muutakaan. Mies on vihainen. Jotkut naismallit, mallimerkinnältään F3-MU valmistetaan suoraan perseroboteiksi. Veljet, varokaa näitä.
Lopulta nainen saavuttaa elinkaarensa pään ryppyrobottina. Mikäli naiselta on riistetty mammarobottivaihe, saattaa se päättää aktiivikautensa myös ryyppyrobottina. Nämä mallit menettävät vähänkin elastisuutensa ja miehen on aika vaihtaa tuoreempaan malliin, jollei hän halua kuihtua hiljaa pois. Huonosti järjestellyissä olosuhteissa ryppyrobotti vie mieheltä tuhkat pesästä, hiukset päästä ja salamin jääkaapista.
Eiks niin jätkät, hehe, eiks niin. Just näin se menee. Aina. eiks niin jätkät, hehe.
Yksi blogoslavian pirteimmistä tulokkaista Letkuapina toistaa ylläolevan kaltaista stereotypiaa uusimmassaan. Toivonkin että letkuapinan kirjoitus on parodia, joka vain ei avautunut minulle huumorina.
Minä en jumalauta lakkaa ihmettelemästä, minkälaisessa maailmassa blogoslaavimiehet elävät ja minkälaisia naisia tässä rinnakkaistodellisuudessa elää. Aivan kuin miehet olisivat apinoita, joita voi vetää letkusta minne tahansa, mihin naispaholaisen oikku osoittaa:
"Kun mies ja nainen ajautuvat suhteeseen, on nainen pian vietelty tyttöraasu. Miestä haukutaan heittiöksi, joka asettaa vieheitä aroille lahnoille. On selvästi uhri ja saalistaja, vaikka jokainen tietää, kuinka tapahtumat oikeasti etenee ja kenen onki vapisee. Siitä vain ei ole seksikästä puhua. Oli miten oli, miehestä tulee altavastaaja, jonka on alituiseen perusteltava toimintaansa naiselle. Jos tähän ei pysty, on tuloksena poljento, jossa tossua ei säästellä".
En voi kuin olla pahoillani jos kokemukset kanssaihmisistä ovat tuollaisia. Minä kun en kuitenkaan tästäkään mitään tiedä, niin kertoisiko joku minulle, kunka ne tapahtumat oikeasti etenevät ja miksi kenekään onki vapisee?
Olen tämän joskus aikaisemminkin sanonut, mutta minulla on pääsääntöisesti kokemuksia miellyttävistä, keskustelukykyisistä ja monella tavalla viehättävistä naisista, joita minulla on ollut onni rakastaa ja onni saada tuntea itseni rakastetuksi. Mitään ei voi toki koskaan saada, jos ei ole valmis antamaan - klisee joka hämmästyttävän usein tuntuu unohtuvan. Yleensä tuotos on panokseen verrattavissa, jos saan käyttää letkeää markkinavertausta. Jostain joutuu aina luopumaan, eikä se ole huono asia. Hassuinta on, että asioihin voi yleensä itse vaikuttaa.
Useimmat tapaamani ihmiset ovat olleet keskustelutaitoisia ja keskustelunhaluisia. Siltä pohjalta voi nähdäkseni aivan oikeasti rakentaa jotain kestävää, jos sellaista haluaa. Mutta sitä pitää haluta ja se vaatii työtä - voi vaikka yrittää ottaa toista huomioon, noin aluksi. Jos ihmissuhde muuttuu valtapeliksi, johtuu se yleensä siitä että se on sellaiseksi vapaaehtoisesti päästetty. Jos kumppani nalkuttaa, voi sen toki sivuuttaa toteamuksella tyypillisistä ämmistä, tai sitten voi miettiä mistä nalkutus johtuu - ihan vaikka yhdessä. Jos kumppani vihjailee "miten eri syvyyden tasolla hän tuntee, kuinka paljon hän on uhrannut. Kaikesta palkkana pelkkää kiittämättömyyttä" voi miettiä, missä vaiheessa tandem lähti liiraamaan, miksi, ja saako sen suoristettua. Jos asenne on mallia: "Jos lapsi lopulta syntyy, on kaikki paineet miehellä. Hän joko maksaa kullirahaa eroten naisesta tai suorittaa saman perheen statuksen alla" voi miettiä, josko vaikka eläisi ihan yksinään ja pitäisi turpansa kiinni. Kullirahaa. Voi vittu. Ja jos kuva elämästä on valmiiksi tämän kirjoituksen alkuvärssyjen kaltainen, niin terve vaan ja onnea.
Hyvinä hetkinä uskon, että blogoslaavimiehet ovat vain yksinkertaisesti hyvin nuoria. Minultakin näiden itsestäänselvyyksien tajuaminen kesti yhden avioliiton verran. Enkä minä kyllä vieläkään ole kovin pitkällä, mutta nyt jo ymmärrän edes yrittää.
Ja olen minä kohdannut karmeita ämmiäkin. Mutta niin myös vitun typeriä äijiä.
Päätän lähetykseni täältä ihmissuhdeklinikalta tähän. Ja se, jonka mielestä tässä lähetyksessä esiintyi vain kliseitä ja itsestäänselvyyksiä, sitä minä pidän onnellisena.
Posted by mitvit at 01:55 PM | Comments (0)
lokakuu 27, 2003
:: tätä et olisi halunnut kuulla maanantai-aamuna
Mistä tietää että on blogannut liikaa?
Kun lauantaisaunan ja Bumtsibumin jälkeen ylevöityy harrastamaan kahdenvälistä seksuaalista aktiviteettia, niin juuri kriittisellä hetkellä, kun korskea orhi on laukkaamassa kohti auringonnousua ja nirvanaa, mielen pohjalta murtautuvat esiin sanat:
Ps. Tohtori K. se jaksaa väittää, että "Kun ylivertaisen ajattelijan ajatuksia lukee, sen ymmärtää heti ja sen tuntuu jälkeen päin aivan itsestään selvältä. Sen sijaan juuri humanistit tunnetusti kätkevät vähäisen tietämyksensä sanoilla koreiluun ja oman yksityisen diskurssin ja kielen kehittämiseen..." vaikka minä pystyn koska tahansa todistamaan argumentin vääräksi.
Posted by mitvit at 09:42 AM | Comments (0)
lokakuu 25, 2003
:: osavuosikatsaus
Mitti Vitiäisen kakussa palaa puolikas kynttilä. Puoli vuotta on mitvitin nettikodon (Henrylle terveisiä) savupiipusta haihtunut kannabishöyryjä Blogham Cityn ilmakehään. Tämän kunniaksi Helsingin Kirjamessujen WC:ssä julkaistaan tänään retrospektiivi "Mitä vittua? - suuret puheet, heikko suihku". Monta lautasellista Guatemalan verta on tarjoiltu puolen vuoden aikana, eikä kukaan ole pysynyt laskuissa, kuinka usein nöyrin akuankkanne on maalannut itsensä nurkkaan. Kääk.
Pinserin blogilista on tarjonnut arvokkaan alustan, jolta on ollut hyvä vilautella genitaalejaan ja kurkistella vähän muidenkin hameen alle (voi pojat ja tytöt, ette usko, mitä Kysyn Vaanin minihameen alla piileskelee. -editori. Ei kiinnosta. Väärä blogi, pässi. -m. Ai joo, sori. -editori.). Allekirjoittaneen listakiipeily tuntuu noudattavan formaattiradion lainalaisuuksia: Mitä kevyempi, lyhyehkö, huumorilla ja parilla hassuntuhmalla näppäryydellä höystetty sekä helposti lähestyttävään muotoon rakennetu plöräys, sen varmempi hypetys. Näillä lakeuksilla ei perkele asiaa puhuta.
Listasijoitus on asettunut sille tasolle, että päivittäiset kävijämäärät ovat melkoisia, mikä on tietysti iloinen asia. Tämä on ollut myös hienoinen yllätys, sillä täältä itseanalyysin sohvanmutkasta tarkasteltuna allekirjoittaneen teoskokoelma (eikös tuo ole jo vähän suuruudenhullua. -editori. Verrattuna alkuperäiseen ilmaisuun "järkälemäinen tuotanto joka tekee muut kirjoituskokoelmat turhiksi" vai? Sitäpaitsi, hus nyt takaisin päiväduuniisi, siellä on paljon enemmän editoitavaa. -m. Haista ite. -editori.) muistuttaa kokolailla Duran Duranin tuotantoa: Pari hittiä, joista saa ihan kivan kokoelman, sekä hirveä kasa keskinkertaista täytemateriaalia joka ei kelpaa edes kalanrehuksi. Eikä suostuta ymmärtämään että aika heilautti ruutulippua jo edellisessä mutkas...(Riittää jo hampaaton itseironia. -editori. Sulla on kakskyt sekuntia aikaa poistua tai muuten.... -m.)
Joka tapauksessa on ollut miellyttävää hoiperrella Blogvillen kiemuraisilla kaduilla, joilla tuuli kantaa korviin välillä myös ihan oikeita ja tärkeitä asioita. Parhaimmillaan on tullut tunne suorastaan jonkinlaiseen löyhään yhteisöön kuulumisesta, yhteisöön jolla on omia koodeja ja joka kykenee aivan asialliseen ja usein jopa kiinnostavaan kanssakäymiseen. Joskus on lentänyt vähän kuraakin, mutta raiskatessa ropisee, totesi jo Uuno Turhapuro aikoinaan. Vaikka välillä motkotetaankin interblogistisen diskurssin tarpeettomuudesta, niin se on minusta usein vallan mukavaa.
Anonymiteetti on herättänyt viime aikoina paljon keskustelua. Jotkut naamallaan bloggaavat ovat olleet ärtyneitä meistä burkhaan pukeutuneista. Minä ymmärrän vaatimuksen julkisilla keskustelufoorumeilla toimittaessa. Tämä sivu on kuitenkin vain ja ainoastaan mitvitin vilautteluporttikongi. Nimettömyys, kasvottomuus ja hengettömyys ovat valintoja ja asioita, jotka ovat yksinomaan mitvitin henkilökohtaisen holhoojan päätettävissä. Ne eivät kuulu kenellekään muulle ja jokainen voi suorittaa yksinkertaista valintaa tästä lähtökohdasta käsin. Nimetömyyteen sisältyy toki myös omanlaisensa vastuu, mutta vaatimukset siviilipersoonan esiintuomisesta blogosfäärissä perustuvat minusta lähinnä tirkistelynhaluun. Sitäpaitsi puoluesihteerimme on kehottanut minua pysymään nimettömänä, koska tämä blogi saattaisi häiritä tulevaa presidenttikampanjaani. Myös vatikaanin salainen poliisi on jäljilläni, joten joudun pitämään ns. pääni pensaassa. Ja Misu saattaisi heretä vaatimaan avioehtoa, jos henkilöllisyyteni paljastuisi. Jos joku jostain syystä haluaa tirkistellä mitvitin pärstäkerrointa muualtakin kuin Jallun seuranhakuilmoituksista suosittelen houkuttelemaan keskioluella (mmm... kaljaa).
Kiinnostus anonyymien bloginistien henkilöä kohtaan on saanut aikaan jos jonkinnäköistä veikkailua ja arpomista. Viimeksi ehdottoman totuuden torvelo yritti valottaa salaperäistä mysteerikirjurianne:
"Mitvitin kengännumero on 43, hän on kalju reserviupseeri, joka treenaa punttisalilla ja työskentee IT-hommissa. Hän polttaa L&M:ää ja hakee seuraa Helsingin keskustan pintapaikoista."
Yritys on kunnioitettava, mutta lopputulos lähinnä säälittävä.
Oikeasti mitvit on viiksekäs aktiiviupseeri, joka on kehonrakennuksen kolminkertainen maailmanmestari ja työskentelee NATOn huippusalaisissa operaatioissa. Hän polttaa pieniä itäeuroopalaisia kyliä ja hakee seuraa Korson yläasteelta. Kengännumero saattoi osua lähelle, mutta en pysty sitä tarkastamaan, koska Kenneth nuolee parhaillaan sotilassaapastani, enkä henno keskeyttää häntä.
Ja loppuun viikon kysymys: Mikä on sisäänpäinlämpiävän blogimerkinnän kiehumispiste?
Ps. kiitos Kysyn Vaanille editorin ja Kuhlakaanille Kennethin lainasta. Lakituvassa tavataan - tai nahkurin orsilla. Mutta voi pojat, kyllä meillä kolmella oli mukavaa. Olisitte nähneet mitä editori teki Kennethille saunassa, kun Kenneth kumartui poimimaan...
Posted by mitvit at 07:12 PM | Comments (0)
lokakuu 23, 2003
:: melkein rivissä
Perkele, menin tuohon filosofimeemiretkuun. Melkein postasinkin sen tänne. Sitten tulin järkiini ja säilytin kasvoni. No, Italokommunistiahan sieltä pukkasi, tiätty, sarvineen, hampaineen ja rintakarvoineen. Mikä helvetti siinä on, että aina meikäläiselle puskee noita umpivasureita, oli sitten kysymys vaalikoneesta tai filosofeista. Vaikka kuinka isken Jorisee Äänruut -vaihdetta silmään, niin ei auta. Aikaisemmin olen ajatellut, että se johtuu uskontokielteisyydestä, mutta taitaa siinä olla jotain muutakin...
Posted by mitvit at 03:52 PM | Comments (0)
lokakuu 22, 2003
:: nostalgomanialogiaa
Kun kaikki on jo koettu, jäljelle jää vain muistot. Kun mitään ei ole koettu, jäljelle jää vain kuvia menneiden vuosikymmenten populaarikulttuurista.
Benrope (jota ei tällä kertaa ahdistanut. Wupii, wupii, Mitä mä voitin?) vaipui aikaan, jolloin CD oli tuttu vain diplomaattirekkareista ja mafia vaikutti lähinnä Sisiliassa. Käydäänpä siellä - siis ajassa, ei saapasmaassa.
Meillä oli radio, jossa ei ollut äänitysmahdollisuutta. Myöhemmin sain joululahjaksi Philipsin monokasettimagnetofonin, jossa ei ollut radiota. Niinpä tuo monomankka, jossa oli sisäänrakennettu mikrofoni, asetettiin mahdollisimman lähelle radiota ja painettiin sitä rekkiä, kun Poppin Outsa alkoi tuuppaamaan tavaraa aalloille. Lopputuloksena oli aitoja analogiäänityksiä, sanoisinko suorastaan livenauhoja. Kasetille muistan tarttuneen ainakin F.R. Davidin kuolemattoman "Words" -iskelmän juontajan spiikillä höystettynä, sekä vähemmän kuolemattoman Mireille Mathieun ja Patrick Duffyn (niin, Dallasin Bobbyn) "Together We're strong" -kalkkunan. Näitä sitten kuunneltiin yön pimeydessä koulun veistotunnilla värkätyllä yhden korvan kuulokkeella. No mitäs sitä monoääntä turhaan kahteen korvaan tuhlaamaan.
Mutta yksi asia ei muutu. Kun sanoittaja suden hetkellä löytää sielunsa arpikudoksesta pehmeän kohdan, on lopputulos yleensä universaalisti riipaiseva. Kuin nyt, niin silloinkin (näyte mainitusta "Together We're Strong" -taideteoksesta):
"And I will always try to understand you
I'll be there if you should need me
Plan you in my life
there's so much we can share with each other.
But if we say goodbye it's not forever
I can't lose you now I've found you
I need you in my life
'cause now you're in my life.
And together we're strong
there are so many ways of looking at the world
Everyone has a different dream
yours may not be the same as mine
But when we're together
we can make them all come true.
You are the night I am the day
you are the star that shows the way
You are the night I am the day
you are the star that shows the way
You are the music to my song
together we're strong.
Together we're strong
together we're strong
together we're strong."
Posted by mitvit at 11:24 AM | Comments (0)
:: muoti muuttuu, minä en
Pinseri tarjosi linkkiä männävuosikymmenien estetiikalle virnuiluun. Huomasittehan kaikki, että siirtymällä pari hakemistotasoa ylöspäin löytyy lisää kaffepaussin maustetta.
Nyt, oi te 80-luvulla ilmoille hierotut pilttiläiset, ennenkuin naureskelette meidän kissankultaiselle nuoruudellemme (joka ei koskaan enää palaa, laalalaa), niin tehkääpä mielikuvaharjoitus. Mitä luulette, naurattavatko nämä pätkääkään 20 vuoden päästä?
Posted by mitvit at 10:25 AM | Comments (0)
lokakuu 21, 2003
:: erään valtakunnan nousu ja tuho
Emmä jaxa mitään tänne kirjottaa... On ollu sika kiire.... Väsyttää kauheesti... Emmä keksi mitään fixuu... Pitäskö mun olla Lissun kaa vaikse oli Peten kaa sillee?!?!11?... Ei ne kai ehkä ku pussaillu.. vink vink ;-)
Mun blogi markkina arvo putos jotain...*kela pyörii, surrur :)*...viistoist prossaa paris tunnis... Mitä vittuax..?!?1??? *hehee*..xxxxx :__-( sniff.... Kukaan ei tykkää must..kait?!!? Emmäkää diggaa teist (paljo, *heh*)!!!!!!!!!!!! Joku pissis ;-) oli tilannu mua ehkä jotai viistoist kertaa!!! Sit ei enää käyny???.... Peelo!//\\! No, emmä enää keksi sit muuta..... Menkää itteenne, älkääkä enää tulko takas ....:-) Mä meen nyt nusC ..*hahaa* (kyyristyy nurkkaan ja pitelee vatsaa)...
T: FiREmiTVitdrEaMdrAGOn-70
Posted by mitvit at 03:00 PM | Comments (0)
lokakuu 20, 2003
:: ei sosiaaliturvaa tarvita, kato köyhät sikiää ilmankin
On se turvallista täällä pikkunokkelandiassa, kun voi luottaa, että isoilta pojilta lohkeaa aina syvämiete. Jatkaisin, mutta en keksi miten tätä voisi enää parodioida. Sitäpaitsi äiti huutaa just syömään.
Posted by mitvit at 04:00 PM | Comments (0)
:: vaikeita asioita
Oikeita mielipiteitä linkkasi nuore(hko)n neidon eroottisia seikkailuja, fantasioita ja ajatuksia sisältävälle sivulle. Minä en oikeasti tiedä mitä tuosta pitäisi ajatella. Jos joku tietää, niin kertokoon minulle.
Muistan kun (imaisee pitkät ja nautinnolliset savut piipustaan, saa jättiläismäisen yskänkohtauksen, kröhii ja räkäisee veritervaiset yskökset sylkykuppiin. Polkaisee vauhtia keinutuoliinsa.) kerran asettauduin erääseen kotikaupunkini kuppilaan vakaassa päihtymistarkoituksessa. Pöytääni istahti varsin viehättävä, melko kovassa vauhdissa oleva naishenkilö, joka ei liiemmälti arastellut tarkoitusperiään, vaan kysyi rohkeasti mukaansa: "Mä tykkään kun mua naidaan takaapäin ja samalla kiskotaan hiuksista niin, että ne irtoilee isoina tukkoina. Sit mua pitää myös lyödä. Lujaa."
En lähtenyt.
Posted by mitvit at 10:09 AM | Comments (0)
lokakuu 19, 2003
:: kyltymätön luonnontieteilijä ja muita ihme-ukkeleita
Tohtori K., kaikkien saamattomien eritasomiesten avioliitossa elävä kantaisä, jaksaa viljellä nerokasta analogiaansa tulonsiirroista ja seksin pakko-otosta. Nyt herra on jälleen kauniin perustarve-kirjoituksensa, joka on käännetty jonkun humanistipaskan kehon itsemääräämisoikeutta käsittelevästä tekstistä, lopussa sitä mieltä, että "Jostain syystä humanistit eivät koskaan tunnu haluavan vastata tähän kysymykseen."
Kyllähän Ilkalle on vastattu, useastikin, mutta ilmeisesti vastaukset eivät ole olleet tyydyttäviä. En edes kuvittele tyydyttäväni vastauksen nälkää, se tuskin on edes mahdollista. Yritän kuitenkin esittää muutaman yksinkertaisen empiirisen kokeen, puhua siis kielellä, jota paatuneinkin luonnontieteilijä varmasti ymmärtää. Tokihan olen jäävi vastaamaan Ilkan kysymyksiin, koska en edusta humanistin jäykkää akateemista tulkintaa, mutta erektuslaisen humanismin vaatimukset täyttänen hyvin. Sehän ei perinteisesti määrittele humanistia muuten kuin kaiken oikeistolaiselle luonnontieteilijälle vastenmielisen edustajana. Humanisteja ovat siis yhtä hyvin kettutytöt, vasemmistolaiset, kansanparantajat, uskovaiset, köyhät kuin muutkin typerät öyhöttäjät.
Kysymyshän kuului tällä kertaa: "mikä vika on roskisdyykkauksessa ruoan- ja asunnontarpeen tyydyttäjänä?" Höystettynä hauskalla vertauksella verotuksen ja seksuaalielämän samanarvoisuudesta. Väitehän siis kuuluu: "Seksuaalinen tyydyttyneisyys, nälkä ja oikeus asuntoon ovat samanarvoisia perustarpeita. Mikäli yhtä näistä tarpeista tyydytetään tulonsiirroilla, on vain oikeutettua, että muitakin tämän tasavertaisen tarvehierarkian elementtejä tasataan hyödykkeen pakkosiirroilla."
Teemme siis kokeita. Tuloksen maailmankuvallisen ja kaikinpuolisen kattavuuden varmistamiseksi imaginäärisinä koehenkilöinä Tohtori K., herra Henry, rouva Lumikki sekä allekirjoittanut.
Koe yksi. Perustarpeen määritelmän validointi:
Koehenkilö on kuukauden syömättä. Tämän jälkeen koehenkilö on kuukauden harrastamatta seksuaalista kanssakäymistä samalla pitäytyen masturbaatiosta. Lopuksi koehenkilö pisteyttää kokeet fyysisen ja psyykkisen stressaavuuden mukaan asteikolla 1-5. Koeaikaa voidaan tarvittaessa pidentää.
Koe kaksi. Mainittujen perustarpeiden vastaavuus:
Koehenkilö viettää muuten normaalia elämää, mutta hankkii kuukauden ajan ruokansa roskalaatikoista. Seuraavan kuukauden ajan koehenkilö viettää muuten normaalia elämää, mutta tyydyttää seksuaaliset tarpeensa vain masturboimalla. Lopuksi koehenkilö pisteyttää kokeet fyysisen ja psyykkisen stressaavuuden mukaan asteikolla 1-5. Koeaikaa voidaan tarvittaessa pidentää.
Koe kolme. Hyödykkeen siirtojen välitön mielekkyys:
Koehenkilö luovuttaa kuukauden ajan ansioistaan 30% satunnaisesti valituille asunnottomille. Seuraavan kuukauden ajan koehenkilö luovuttaa ajastaan 30% tyydyttämällä satunnaisesti valittujen ihmissuhdeongelmaisten seksuaalisia tarpeita. Lopuksi koehenkilö pisteyttää kokeet fyysisen ja psyykkisen stressaavuuden mukaan asteikolla 1-5. Koeaikaa voidaan tarvittaessa pidentää. Lisäksi koemallien prosenttisuhteita voidaan muutella tarpeen mukaan, esimerkiksi 5% aikaa ja 50% tulonsiirtoa.
Koe neljä. Perustarvehyödykkeen siirtojen eettinen vastaavuus:
Koehenkilö pakkolunastaa elämänkumppaninsa kuukauden tuloista 30% luovuttaen ne itse valitsemilleen vähätuloisille. Seuraavaksi koehenkilö pakkolunastaa valitsemaltaan muulta henkilöltä 30% tuloista ja luovuttaa ne itse valitsemilleen vähätuloisille. Koehenkilö säilyy suhteessa pakkolunastuksen kohteeseen anonyyminä. Seuraavassa vaiheessa koehenkilö luovuttaa elämänkumppaninsa valitsemansa läheisyyden ja seksin tarpeessa olevan henkilön käyttöön. Viimeiseksi koehenkilö luovuttaa valitsemansa muun henkilön läheisyyden ja seksin tarpeessa olevan henkilön käyttöön. Koehenkilö säilyy suhteessa pakkolunastuksen kohteeseen anonyyminä. Lopuksi koehenkilö pisteyttää tehdyt kokeet stressaavuuden ja elämäntilannevaikutuksen suhteen mukaan asteikolla 1-5.
Mainittu otos on toki aivan liian suppea ja testit mittaavat vain pienen joukon subjektiivisia kokemuksia ja tuntemuksia. Seuraavaksi tarkoituksenani onkin siirtää mahdollisimman suuri joukko ihnmisiä eristettyihin oloihin, jossa tälle joukolle voidaan suorittaa laajamittaisempia kokeita, ja mukaan saadan myös verrokkihenkilöitä. Tämän kokeen aion rahoittaa tekemällä siitä tv-realitysarjan "Pihvi vai Pillu?" Sarja sisältää runsaasti lähikuvia henkilöistä, jotka kuukauden deprivaatiojakson jälkeen (ei ruokaa, ei läheisyyttä) purkautuvat eristyskopista ja huutavat: "Nyt on pakko saada oikein KUNNOLLA munaa".
Posted by mitvit at 08:08 PM | Comments (0)
lokakuu 17, 2003
:: tie vie
Moi. Mun nimi on Jeesus. Mä olen moralisti.
Mä en ole käyttänyt moraalia nyt kahteen päivään. Viimeksi sorruin moraaliin viime keskiviikkona, koska vitutti. Päivä kerrallaan tässä kuitenkin mennään. Toivon itselleni viisautta hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa. Toivon oppivani muuttamaan asiat, joihin voi vaikuttaa. Ja toivon viisautta erottaakseni nämä toisistaan. Toivon myös uutta Pokemon-pehmolelua. Ja rasvaimua.
Merten kirjoitti minun oleva "dumari" ja Birdy, Queen Bitch (<--puhdas kehu ja syvän arvostuksen osoitus) mainitsee tylyydestäni linkkilistallaan. Minäkuvani on kaaoksessa. Luulin keskittyneeni lähinnä masturb0intiin ja pissakakkaan.
Toissakirjoitukseni herätti jonkin verran närää ja syytöksiä jeesustelusta. Hyvä ja asiallisesti perusteltu kommentti löytyy vaikkapa ko. kirjoituksen kommenttiosastolta. Tämä on hyvä ja minulle aivan oikein. Minulla tosiaan on tapana sortua moralisointiin. Tämän vääristymän kärjistymistä tukee blogiformaatti, jossa tulee silpaistua tekstiä hetken huumassa, nopeasti ja tarpeettoman aggressiivisesti, usein ilman säädyllisiä perusteluita. Tai ei vika tietenkään ole blogiformaatissa vaan omassa suhteessani siihen. Pitäisi kenties oppia hieman mielen tyyneyttä ja kunnioitusta kirjaimia kohtaan. Tässä yhteydessä haluan muuten pyytää anteeksi Lumikilta, joka ihmetteli kommenttiani eräässä menneessä kirjoituksessani. Vaikka ärsyyntymiseni ei mielestäni ollutkaan aivan perusteetonta, oli konteksti totaalisen väärä ja tölväisy akselilla lattea-typerä.
Minä olen mestari tekemään itselleni välttämättömyydestä hyveen. Vastustan yksityisautoilua, koska minulla ei ole varaa autoon. Vastustan ydinvoimaa, koska minulla ei ole varaa ydinvoimalaan. Minä olen juuri se kaveri joka oikealla kädellä kirjoittaa pornon turmiollisuudesta ja vasemmalla... no, tiedätte kyllä. Liian harvoin onnistun elämään kuten opetan. Toisinaan, hyvällä ilmalla, tarkoitukseni kuitenkin on vilpitön.
Tästä huolimatta en kärsi hirvittävän huonoa omatuntoa kirjoituksistani. On asioita joita pidän tärkeinä. Kirjoitan asioista joita pidän tärkeinä. Ja kaikkein tärkeimpänä, en pidä kirjoituksiani kovin tärkeinä - kuin korkeintaan itselleni. Mikä jollekulle on sietämätön klisee, saattaa minulle olla uusi koskettava oivallus. Meillä Humanoidiassa silmät aukeavat vähitellen - joskus siihen saattaa mennä ihmisikä. Ja joskus kuluneitakin asioita on hyvä nostaa esille - kaikki asiat eivät kärsi kulutuksesta. Mikä parasta, voin pitää henkilökohtaista monologiani näillä sivuilla tietäen, että jokainen lukija on tehnyt tietoisen valinnan silmäillessään kirjoituksiani. En sotkeudu keskustelupalstojen tai nyyssiryhmien tavoin muiden keskusteluihin pilaamaan niitä epäkiinnostavalla mössötyksellä. Jos se jollekin on vielä epäselvää, niin tästä osoitteesta löytyy vain moraalisaarnoja. Ei koskaan mitään muuta jännää. Eikä edes kivoja linkkejä.
Kommentointi ja palaute on tietysti mukavaa ja olen aina iloinen, jos minut palautetaan riviin. Kuitenkin aina silloin tällöin maailmasta löytyy virhe. Silloin on mitvit-miehen aika pukeutua punaisiin tekokuitusukkahousuihin (ainakin 70-luvulla lapsuutensa viettäneet muistanevat nämä nöyryytyspukineet) ja puuttua asiaan.
Missä on kipua, tuskaa, vääryyttä, nöyryytystä, kärsimystä ja kuolemaa ... siellä ei mitvit-miestä näy.
Sen sijaan jos jossain on pikkuvika tai huono tv-ohjelma, siellä mitvit-mies on ensimmäisenä möykkäämässä ja tekemässä itsestään pelleä.
Muistinko muuten mainita, että kärsin myös herkkähipiäisyydestä, suuruudenhulludesta ja omnipotenssifantasioista?
Posted by mitvit at 11:30 AM | Comments (0)
lokakuu 15, 2003
:: melkein täydellinen
Menopaussin Mea listaa ihannemiehen ominaisuuksia. Kylläpäs sattui. Mitvitillä nimittäin tosiaan on Peter Nymanin lauluääni, Bruce Willisin nopeat hoksottimet sekä Leonard Cohenin flirtti olemus. Kun listaan lisätään vielä Jari Litmasen huumorintaju ja Ahti Karjalaisen juomatavat, niin joko alkaa kuumottaa? Ei, se kuumotus ei johdu vain - niin - menopaussista.
Posted by mitvit at 02:10 PM | Comments (0)
:: aatosta jaloa ja alhaista mieltä
Idols -ohjelma on herättänyt kovasti keskustelua palstoilla ja verkoissa. Itse en ole ohjelmaa nähnyt, koska boikotoin kaikkia tosi-tv -formaatteja ynnä saippuoita vähämielisyyssyistä (minun vai ohjelmien, jätän muiden arvioitavaksi). Tässä olen toki jokseenkin tehnyt välttämättömyydestä hyveen, koska kyseiset ohjelmatyypit eivät minua kiinnosta ja seuraan muutenkin televiisaria varsin vähän (paitsi tietysti uutisia ja kulttuuridokumentteja, pässit). Siitä huolimatta uskoisin muodostaneeni kohtuullisen kuvan siitä, mistä tuossa virtuaalicolosseumissa on kysymys.
Paljon on haukuttu Idolsin kilpailijoita itsekritiikin puuttesta, oltu iloisia siitä, että joku asettaa näille taivaanrannan-ruupensseille rajat ja palauttaa heidät ruotuun. Puolustettu omaa nautintoa toisen vahingosta sillä, että nämä "tuntevat pelin hengen" ja ansaitsevat paskasateen vailla varjoa. Vastuu on luovutettu kilpailija-teinien leveille hartioille. Poksauttakaa sihi-juomanne ja ottakaa mukava asento, kohta Kaarina laulaa väärin.
Silmiini ei kuitenkaan ole sattunut yhtään kritiikkiä ohjelmantekijöiden vastuusta. Onko markkinapalloilla oikeus myydä ihan mitä tahansa, jolle he tietävät olevan ostajia? He kyllä tietävät, että aina on olemassa riittävän suuri joukko hävyttömän tyhmiä ihmisiä, jotka lähtevät mukaan mihin tahansa, kun oikeasta narusta nykäistään. Tuotantoyhtiöiden tehtävä on nykiä näitä naruja - ja he osaavat. "Tänään joukkoraiskaus vain Nelosella. Ei suositella alle 15-vuotiaille ilman vanhempien seuraa."
Entä katsojan vastuu? Miksi katsoja luovuttaa suodattimen vastuun tv-tuottajalle ja suostuu ottamaan vastaan mitä tahansa roskaa millä tuo liukuhihna haluaa tänään syöttää tamponeja? Koska tällaisten ohjelmien kautta voi turvallisesti käsitellä vaikeita tunteita? Tuntea vahingoniloa vailla vastuuta? Nöyryyttää kilometrien päästä? Vähän niinkuin väkivaltaisilla tietokonepeleillä voi turvallisesti purkaa aggressioita? Mitä ihmeen turvallisesti? Mitä ihmeen purkaa? Onko minulla jokin ihmeellinen lokerosto sisälläni, johon kerääntyy alhaisia tunteita ja lokeron ovea täytyy välillä vähän raottaa ja valuttaa, muuten paine kasaantuu ja räjähtää arvaamattomalla tavalla? Vaikka selitys lienee kovin populaari, niin kyllä kai tuollaisten tuntemusten tunnistaminen, käsittely ja niistä vastuun ottaminen tapahtuu ihan muissa ympyröissä ja eri vakavuudella - ainakin pitäisi. Viettien hallinta ja abstrakti ajattelu kai vielä ovat tänäänkin ihmisyyden kulmakiviä.
Miksi alistaminen ja nöyryytys viihteenä on ylipäätänsä niin suosittua? Tv:n lisäksi se on tunkeutunut jo makuuhuoneisiin. Kaikenmaailman BDSM -hölmöily on muuttunut jo likimain valtavirtakultturiksi. Miksi minä haluaisin alistaa ihmistä, josta välitän - tai jota en edes tunne? Edes leikilläni? Aiheuttaa kipua ja nöyryyttää? Mitä se kertoo minusta, suhteestani ympäröivään todellisuuteen ja tuohon toiseen ihmiseen? "Leikitäänkö vaimokulta tänään että tää olis väkivaltainen alkoholisti ja se olis se epäsuosittu tyttö, jolla on itsetunto niin paskana, että sille kelpaa kuka vaan, joka tarjoo vähän kainaloa. Sit tää tulis niinku kotiin, ruoka ei ois valmiina, tää irrottas vyön ja..." Kuka söi myötätunnon ja paskansi kunnioitukseen?
Mitä jää käteen Idolsista? Muutaman juuri barbieunelmista poptähtifantasioihin kuoriutuneen teinin murentunut itsetunto ja kasa rahaa tekijöille, koska he saivat myytyä niin paljon mainoksia, koska niin monet haluavat nähdä tuon ensinmainitun tapahtuvan, koska se on niille ihan oikein. Näitä nuoriako pitää kouluttaa kovalla kädellä, jotta ymmärtäisivät mennä sinne tekuun ja lopettaisivat haihattelun? Ja mainos-tv:kö on se oikea kouluttaja? Nautinnollisia katseluhetkiä.
Kerran erehdyin katsomaan jommankumman mainosrahoitteisen kanavan kisailuvisailu-ohjelmaa. Ainoat tunteet joita koin sen tunnin aikana, olivat myötähäpeä suhteessa tuotantoyhtiöön ja kanssakatsojiin, sekä suoranainen viha juontajaa ja käsikirjoittajia kohtaan. Juontaja, kutsuttakoon häntä vaikka "Kirsiksi" haastatteli kilpailija-Jamppaa:
Kirsi: Mitäs sä Jamppa teet työksesi?
Jamppa: No just tällä hetkellä ei oo oikein mitään...
Kirsi: Ahaa, olet siis työtön?
Jamppa: No niin, näin on päässyt...
Kirsi: Käyt sossussa ja nostat päivärahoja?
Jamppa: No näinhän se...
Kirsi: Olet siis luuseri joka elää veronmaksajien rahoilla?
Jamppa: No kyl mä oon yrittäny...
Kirsi: Ja pelin nimi on HEVON VITTUUUU...
Et sinä Kirsi ole näppärä ja nokkela. Sinä olet paskiainen.
Posted by mitvit at 01:06 PM | Comments (0)
lokakuu 14, 2003
:: ...ole mies, paskanna kattoon
Tähän mennessä kaikki miesasia-asiamiehet lienevät jo sammuttaneet savukkeensa ja kiinnittäneet turvavyönsä odottaessaan illan 4D - dokumenttia Reittä pitkin huipulle. Ilmassa on jännistystä ja suuria tunteita enemmän kuin Boldareissa jouluaattona:
"Minkälaisia keinoja tämän päivän naiset käyttävät huipulle päästäkseen? Seksuaalinen häirintä on todellinen ongelma, mutta toisaalta jotkut naiset käyttävät sukupuoltaan ja seksikkyyttään häikäilemättä hyväkseen edetäkseen urallaan tai saadakseen asioita tapahtumaan haluamallaan tavalla."
Voi sitä huomisen rääpyä, riemua ja M.O.T -kuittia.
Siksipä uskallankin ehdottaa vaihtoehtoista kokemusta. TV2 lähettää samoihin aikoihin dokumentin Karu ja synkkä blues:
Monet grönlantilaiset naiset lähtevät saareltaan kohti Kööpenhaminaa, uuden elämän toivossa. Toisin usein käy. Kaupungissa odottaa työttömyys, kodittomuus ja viina. Useimmat eivät säily hengissä kuin muutaman vuoden ja useimmat eivät koskaan palaa saarelleen."
Yllättäkää itsenne ja muut referoimalla tätä. Tai katsokaa edes. Hitto, naisillakaan ei ole aina kivaa. Oho.
Posted by mitvit at 12:46 PM | Comments (0)
lokakuu 13, 2003
:: oi kultainen nuoruus
Kaikkihan me olemme joskus olleet nuoria (muutamaa Erektusta lukuunottamatta) ja tehneet tyhmyyksiä (muutamaa Erektusta lukuunottamatta). Jotkut meistä ovat nuoria suorastaan parhaillaan (muutamaa... äh) - siis neuvo alkuun: älkää nuoret tehkö tyhmyyksiä.
Joskus historian hämärissä - tarkalleen ottaen huhtikuussa 2003 - sitä tuli perustettua blogi, nettipäiväkirja, journali, diary - miten vain, ja nimettyä se mitvitiksi. Jos se on vielä epäselvää, niin mitvit on kansanomainen slangi-ilmaisu, kysymyssanapari, jonka siistitty versio voisi olla vaikkapa "kysyn vaan" - hei, siinäpä oiva nimi blogille, taidanpa ottaa sen. Varattu? Mitä vit...?.
No, joskus käy niin että nuoruudenvalinnat osoittautuvat kestämättömiksi. Se Neumannin kuva mitvitin vasemmassa persposkessa - olisi pitänyt sittenkin ottaa Cher - on yksi tällainen. Ja se ensimmäinen vaimo on toinen. Ja toinen vaimo kolmas. Niin myös tämä intternettipäiväkirjan nimi on alkanut tuntua hieman sopimattomalta arvokkaasti rupsahtavalle minälleni. Tuollainen hyökkäävä aggressiivisuus tuntuu oudolta nöyrimmälle blogaajallenne, joka pysyy koossa lähinnä keskioluen ja Viagran avulla. Niinpä nimenvaihto tuntuu ajankohtaiselta ajatukselta. Ongelmana on vain uuden nimen keksimisen vaikeus - ja jos keksinkin jotain, niin unohdan sen. Mitä? Mistä mä olin kirjoittamassa? Sitikan kampiakselista?
Niinpä julistan itselleni nimenvaihtokilpailun. Tehtävänäni on keksiä uusi, mahdollisimman kuvaava, lennokas ja kaupallinen (kyllä, se on minulle erityisen tärkeätä) nimi, joka kestää kaverin isältä sukulaispojalle. Koska Kobaian Julius (muistaakseni) lanseerasi Laak.infon kommenttiosastolla jo suosikkini Pillun, olen pakotettu entistä jyrkempään itseanalyysiin. Ehdokkaita tähän mennessä:
"El Bimbo on vain mies"
"Ei mulla mitään, enkä mä nyt oo oikeestaan mitään"
"Älykäs, karvaton ja lihaksikas"
"On totuuden aika 1&2"
"Naiset on ihan plää ja tyhmijä"
"Kirjeitä pyllystäni"
"Vaihtoehtohoito"
"Uu-i, tsööppi tsööppi tsirp tsirp"
"Maailma on pannukakku - humanistin ajatuksia"
"Masturbointi vinkkejä"
"Oman navan ympäri 80 päivässä"
"Hötömölöä, kikkareita ja uusi leiska"
"Näppärillä sanakäänteillä saattaa hyvinkin pitkään onnistua kätkemään sen, ettei oikeasti ole mitään sanottavaa"
"Ilkka Kokkarinen"
Ei prkl, tuo viimeinen saattaa olla jo käytössä - Sääli. Ehkä en sittenkään vaihda. Jos Tutteli Tiivola pystyy elämään nimensä kanssa niin ehkä minäkin. Ai niin, T.T. taisikin vaihtaa nimensä - nimittäin sen Tiivolan.
Ps. Benrope lanseerasi ajatuksen mitvitistä Kallion Jouni Deppinä, joka vie kaikki naiset. Voisin lisätä sen verran, että lisäksi vien myös työpaikat ja käytän sosiaalituet. On tämä mahtava sfääri, kun täällä voi ihan itse korottaa itsensä ties vaikka mihin luokkaan. Ajatus on sitäpaitsi virheellinen, koska oikeasti J. Depp on Beverly Hillsin mitvit. Sillä Minä Olen alfauros ja Opel Omega. Minussa Minusta Minuun.
Posted by mitvit at 03:12 PM | Comments (0)
lokakuu 10, 2003
:: katolisen papiston fasistinen pahuus
Voi vittu että vituttaa tuo paavin marakattien meininki. On vituttanu ennenki ja tullee vituttamaan vastedes. Vittu.
Onhan tuo kondomifarssi (kaikki tietänevät uutisen) nyt helvetin paljon tuhoisampaa kuin mikään ysiykstoista ikinä. Katolinen kirkko tulee välittömästi haastaa kansainväliseen ihmisoikeustuomioistuimeen, Virkkalan turpakäräjille sekä oman käden oikeuteen. HI-virus on yksi pahimpia ongelmia etenkin kolmannessa maailmassa ja nämä seksistäpidättäytyjä-monityydyttämättömätrasvahapot kehtaavat edes leikillään päästellä suustaan mitään tuollaista. Juuri tästä syystä aikoinaan vastustin kiihkeästi äiti Teresan nobelointia, koska tuonkaltaisen ikonin sitoutuminen katolisen kirkon seksuaalipolitiikkaan on tuottanut verrattomasti enemmän vahinkoa, kuin mikään leprasairaala ikinä kykenee tuottamaan hyvää.
Niinpä vaadinkin - koska olen toki sellaisessa asemassa että voin niin tehdä - Suomen katolista kirkkoa sanoutumaan irti noista mielipuolisista kannanotoista, tai minä tulen kotikirkollenne heilumaan perse paljaana niin ison banderollin kanssa, että te ette sitä kestä. Lisäksi vaadin että tuohon lausuntoon sitoutuvien penikset laminoidaan pysyvästi muistutuksena turvaseksin tärkeydestä nykyaikana.
No tiedänpä ainakin yhden ihmisen joka lienee tilanteesta haltioissaan:
Siinä on nyt Lumikki sinulle hengellistä syvyyttä ja keskiaikaa. Vittu Jatkuvuutta ja Kontekstia.
Ps. Olen jo etukäteen pahoillani.
Posted by mitvit at 03:28 PM | Comments (0)
:: mies puri koiraa
Kuukauden lainaus:
"Humanistit ja luonnontiedehörhöt valittavat toisistaan..."
Gotta love her! Tervetuloa takaisin, oi kunnioitettu portinvartija.
Posted by mitvit at 10:14 AM | Comments (0)
lokakuu 08, 2003
:: MATti kukkarossa
Terveisiä täältä pilven kultareunukselta. Sitä tässä tulin vaan sanomaan, ennenkuin lähden täältä pintabaarista nusC (lausu see-kirjain niinku enkux, poro), että on se yhtä helevettiä kun meikäytmi entraa juottolaan, niin heti on kakskymmentä mammaa lahkeessa roikkumassa, että rumimpia saa ravistella vielä huomenna puntinkäänteistä kotionsa. Sitä joskus miettii että mitä ne kahdeksantoista tekee, jotka jäävät rannalle kun onnen kultapoika lähtee sotkemaan seksisiskoksia aunukseen, mutta ne kai vaan jotenkin sulautuvat tapettiin ja katoavat.
Henry lainailee kotimaisen matkapuhelinoperaattorin keskustelupalstalta katkeroituneiden miesten kommentteja. Koska meillä Humanoidiassa ei ymmärretä edes Elon laskuoppia, niin voisiko joku, joka ei ole keskeyttänyt opintojansa, selvittää minulle tätä hämmästyttävää pariutumismatematiikkaa joka vääjäämättä johtaa miesten katkeroitumiseen.
Lähtöoletuksena on tietenkin, että
a) Sukukypsiä miehiä ja naisia on suunnilleen yhtä paljon.
b) Molemmissa sukupuolissa ilmenee sunnilleen saman verran pariutumishalukkuutta.
Miten on tämän valossa mahdollista, että
"Onhan se selvää, ettei keskivertonainen ymmärrä minkälaista on olla keskivertomies Suomessa 2000-luvulla. Läheisyyttä haluaa jokainen ainakin tiedostamattaan, mutta ei sitä ole saatavilla jos olet "tavallinen" mies."
tai
"Kaikki naiset joilla on tippaakaan sitä ulkonäköä haluavat miehestä sen tutun litannian ominaisuuksia, joihin yltää vain 1% miehistä.
Jos edellämainitut lauseet pitävät paikkansa, ja lopputuloksena on että miehet ovat onnettomia, naiset onnellisia, niin
a) Sukukypsiä miehiä on hirveä määrä enemmän kuin naisia.
ja/tai
b) Miehet ovat selvästi naisia pariutumishaluisempia.
Vai miten selittyy se, että keskivertonainen saa läheisyyttä siinä missä keskivertomies jää ilman. Onko todella niin, että tämä 1% miehistä juoksee tyydyttämässä jättiläismäisen naisjonon - ei, naisvuoren - ei, naisUNIVERSUMIN tarpeita päivästä päivään niin, että sekä heidän seksuaaliset-, että pariutumistarpeensa tulevat tyydytettyä? Ei, ei, me ei jakseta enää!
Onko todella niin, että valtaosalle naisista riittää pieni ele alfaurokselta silloin tällöin, meloonia (vaimikäsenytoli) mekkoon kerran kuukaudessa ja rooli Herra Johtajan firman äänettömänä panoyhtiömiehenä?
Jos näin ei ole (näin ei muuten ole), niin miten on mahdollista, että "parisuhdemarkkinat ovat YTM-valtaisia"? Sitäkö on taas käyty Hesperian baaritiskillä pilkun aikaan ja tehty johtopäätöksiä? Katsottu Pretty Woman pikakelauksella ja luettu Seiskaa yöpalaksi?
Olisiko mitenkään mahdollista, että "parisuhdemarkkinoilla"(ai kun nää ärrät sorahtavat kivasti) on paljon ihan vaan ihmisiä, miehiä ja naisia, joilla toiveet, tarpeet ja todellisuus eivät kohtaa? Paljon aitoa sukupuolirajoittumatonta yksinäisyyttä, johon kaivataan sitä toista ihmistä? Paljon huonoja kokemuksia, vähän epärealistisia odotuksia sekä silkkoja tylsiä sattumia ja huonoa onnea? Niin, miehillä ja naisilla.
Eino, vitsi vitsinä, miehet nyt vaan on sikoja ja naiset nirppanokkahoratsuja. Meitsi lähtee tästä päiväpanoille. On vielä ainakin viisi kotikäyntiä ja illaksi taas päivystämään yökerhoon. Huoh.
Posted by mitvit at 01:31 PM | Comments (0)
lokakuu 07, 2003
:: haloo mulkvistan
Joku sappimakkara, nahka-Robert, räkä-inehmo, blogimanson, epaton suolinukka (all characters, plots, places, etc are fictional and any resemblance to any actual person place or event is coincidential and was not purposely intended) oli käynyt poistamassa pamauksestani suuren innoittajani - lääkityksen ollessa tasapainossa - Plökin. Olisikohan mahdollista kehittää edes jotain arkaaista salasanasysteemiä, tämä kun ei tainnut olla aivan ainutlaatuista?
Posted by mitvit at 07:38 PM | Comments (0)
:: aaah, you really got me now
No nyt on sitten vihdoin totuus paljastunut.
Posted by mitvit at 02:19 PM | Comments (0)
:: hieman parempi, muttei vielä kovin hyvä, tiistai
Niinhän se on. Siinä missä vässy-mitvit pelkää mörköjä, näkee Pinserin Riitta mahdollisuuksia: "Jo vähän lässähtänyt juupas-eipäs-väittely "humanismin" ja "luonnontieteen" tuhansista tulkinnoista taatusti kalpenee, kun aletaan käydä käsiksi uskonkysymyksiin. Puskii, haistan halpaa huvia moneksi tunniksi." Tässähän Riitta on ihan oikeassa - vastapooli vain puuttuu.
Olenkin usein kaipaillut blogerbaidzaniin (okei, oli vähän kaukaa haettu) lopunajanmoosesta tai muuten syvästi kanssabloggaajien sieluntilasta huolestunutta pelastajaa. Lisäksi minulle kelpaisi mainiosti "erektuslaisen humanismin" edustaja, joka ehtisi homeopaattisten hoitojen ja aromaterapian välissä hieman valistaa meitä rationalismiin eksyneitä (eiku niin, tämähän ei siis koske minua).
Mitä muuten tulee näihin lopunajan lyhtyihin, niin jollain tavalla kyllä kunnioitan heidän tapaansa toimia. Jos nimittäin minulla olisi varma tieto - tai edes vahva aavistus - siitä, että vaihtoehdot ovat tasan tässä:
"Seisot jyrkänteen reunalla ja näet edessäsi tulisen järven. Katsot liekkeihin ja näet siellä paholaisen ja hänen enkelinsä. He huutavat tuskasta ja vääntelehtivät ahdistuksesta. Kauhuissasi käännät katseesi pois ja näet vierelläsi Jumalan enkelin. Hän tarttuu sinuun ja heittää sinut ikuiseen tuleen.
Tai.
Seisot Jumalan valtaistuimen luona ja näet Hänet kasvoista kasvoihin. Katsot Hänen kirkkauttaan ja olen ihastuksissasi Hänen ihmeellisestä olemuksestaan. Onnellisena katsot ympärillesi ja näet Jumalan enkelit ja suuren joukon Jumalan ihmisiä. Yhdessä muiden kanssa yhdyt ylistämään Jumalaa. Tunnet, että nyt sinä todella vasta elät, ja iankaikkisesti."
...niin minä en lepäisi hetkeäkään, vaan käyttäisin kaiken aikani, jotta saisin pelastettua tämän lyhyen maallisen vaellukseni aikana mahdollisimman monta eksynyttä iankaikkiseen ylistyspiiriin - keinoista viis. Ikuisuus (=helvetin pitkä aika) palava seiväs perseessä on aika karua.
Enemmän minä ihmettelen niitä, joilla tämä tieto on, mutta he pitävät sitä henkilökohtaisena asianaan. Nyt vaan pojat ja tytöt partaa kasvattamaan ja kaduille julistamaan. Aika alkaa nyt - eikä se ole pitkä.
Posted by mitvit at 11:40 AM | Comments (0)
lokakuu 06, 2003
:: paska maanantai - the sequel
No kylläpäs nyt on tervaista. Taitaa olla "ne päivät". Nimittäin "ne päivät" kun on nauttinut pari päivää punkkua ja siitä ojasta pitäisi sitten nousta. Siksipä vetäisin sumpit nenään ja herneen per.. mennessäni pitkästä aikaa tutkiskelemaan Pinserin BlogiWikiä. Joku maailmanlopun mössöttäjä ja self-made-profeetta julistaa WikiRaamattu -osastolla hyvin perustelluin jakein maailmanlopun tulevan taas kerran juuri meidän sukupolvemme aikana. No ihan kiva, mutta voisiko nuo pitää siellä oman Blogin puolella.
Tuo BlogiWikin idea ei minulle nyt aivan selvä ole, mutta oliko sen tarkoitus olla öö.. BlogiWiki vai vapaa kansalaisfoorumi? Nimittäin jos jälkimmäistä, niin täältä pesee... Jos taas ensimmäistä, niin tuo söhrö on väärässä paikassa. Tietysti sitten voidaan kysyä mitä PopKulttuuri -osastokaan siellä tekee? Määritelmä etusivulla kuitenkin toteaa: "Tervetuloa Blogiwikiin! Tämä on paikka, jonne keräillään bloggaukseen ja blogeihin liittyvää perinnetietoa." Sitäpaitsi WikiRaamattu -otsikon alta pitäisi löytyä, niin - raamattu, eikä hohhoijaaennustuksia.
Toisaalta, ehkä minä oikeastaan juuri tällaisessa mielentilassa tarvitsen WikiRaamattua. Nyt, arvon profeetat, olisi hyvä paikka kalastaa sielu.
Huomenna muutun ihmiseksi.
Posted by mitvit at 03:49 PM | Comments (0)
:: paska maanantai eli hassuttelupoliisista päivää
Ai perskuta, että täällä päin korpea korpeaa, kun vaeltaa vaivaisesti jonkun suosikkibloginsa kulmalle iloisena sen päivittymisestä vain törmätäkseen sisäisen lapsen ikään tai jännittävään faktaan siitä, mikä viiden kysymyksen vihannes arvon päiväkirjailija tänään on. Aikaisemmin märisin siitä, kuinka tietyt "blogimeemit" ovat bluesjamien veroisia viihdyttäjiä, mutta nämä testitulokset ovat kyllä hassunhauskoja kuin Bill Cosby -Shown uusinnat ja analysoivat kohdettaan tarkanterävästi kuin Erkki Erektus humanismia.
Niinpä julistankin mitvitin "testivapaaksi alueeksi", kunnes keksitään testi joka tekee kaikki testit turhaksi.
Meillä mitvitissä näkyy vain tällaisia merki(tykse)llisiä merkintöjä ja syviä vesiä.
Ps. Yllekirjoittanut oli päätynyt juustoksi Misun asetille, mikä on tietysti suuri kunnia. Kun mitvit kuitenkin on enemmän tuollainen fish and chips -tason kulinaristi, jota lapsuuden homejuustotraumat vaivaavat vielä kypsässä iässäkin, niin varpaanväliosaston ruokalajina ei paljon naurata. Kostoksi aionkin tuottaa oman ruokalistani, johon Misu pääsee hapansilakaksi. Oommä hurja.
Posted by mitvit at 12:16 PM | Comments (0)
lokakuu 03, 2003
:: tarkennuksia
Maalainen, tuo Keuruun ekoikihonka, humisee tulkintoja edellisestä kirjoituksestani. Haluaisin nyt vielä erityisesti korostaa, etten "ilmaissut inhoani vapaamatkustajia ja pummeja kohtaan". Ymmärrän ja osin hyväksynkin em. ryhmien olemassaolon demokraattisessa järjestelmässä. Syyt syrjäytymiseen ovat moninaisia, toisinaan ne ovat rakenteissa, toisinaan yksilöissä, usein syytä löytyy molemmista.
Siitä olen kyllä eri mieltä maalaisen kanssa, etteivätkö yksittäiset ihmiset olisi pahoja tai laiskoja - kyllä minusta kovasti joskus tuntuu että ovat. Toki meistä kaikista löytyy pahuutta ja laiskuutta riittämiin, ettei kannata olla ihan heti sitä ensimmäistä kiveä viskelemässä. On kuitenkin aika erikoista - kunnioitettavaakin, jos maalainen - lempiekomieheni - ei ole tuohon ikään mennessä vielä alistunut ajatukselle että jotkut tapaukset nyt vaan ovat toivottomia mätäpaiseita. Toki useimmista ihmisistä on kaivettavissa paljon hyvää, joka saattaa olla piiloutunut syvemmälle kuin keskimäärin. Aina kannattaa yrittää ja antaa inhimilliseen rajaan saakka uusia mahdollisuuksia, mutta mutta ... Joskus vaan on lyötävä ovet kiinni ja ikkunat tukkoon.
Kuten siis jo mielestäni eilisessä postauksessani yritin ilmaista, inhoan vapaamatkustamista, pummaamista ja porsaanrei'istä ja neulansilmistä pujottelua, jota yritetään ylevöittää erilaisilla kvasimaailmankatsomuksellisilla tai säälittävillä poliittis-yhteiskunnallisilla argumenteilla.
Kyllä minäkin varastan, mutta ihan silkkaa ahneuttani, typeryyttäni tai ajattelemattomuuttani.
Posted by mitvit at 12:57 PM | Comments (0)
lokakuu 02, 2003
:: jokaisessa meissä asuu pieni erektus
Jos joku asia tässä maailmassa korpeaa nöyrintä kirjurianne, se on omien pyyteiden, itsekkäiden tarpeiden ja silkan ahneuden ynnä välinpitämättömyyden laiskuudella maustettuna, naamioiminen suurten ja ylevien periatteiden ja maailmankatsomusten taakse. Uskonnothan ovat usein aika eteviä tässä. Tällä kertaa vitutuskelloa kilautti kuitenkin vanha kunnon pummit.org sivusto, jota on jo muutamaan otteeseen räävitty blogilandiassa, viimeisimpänä Soopa.
Olen yleensä pitänyt "anarkisteja" jotka ovat "sanoutuneet irti oravanpyörästä" ja "hypänneet pois yhteiskunnan kuristavista rattaista" ja samaan aikaa nostavat sosiaalitukea ja muita avustuksia kaikkein onnettomimpana porukkana, mutta nämä epatot kyllä luistelevat samassa kaukalossa - lienevät pääosin samaa kurahaarajoukkuetta.
"Olishan se niinku kiva ku ei tarttis niiku maksaa liikkumisest mitään kun on noit muitakin menoja ja eilen Reiskan kans leffan jälkeen bissellä me sit kelattii et joukkoliikenne kuuluu niiku kaikille ja varsinki just meille ja ku sit viä metros ja sporas on niiku helppo mennä ilmaseks et tää kusetus on aika helppoo mut koska se vähä saundaa varastamiselt ni me pantii Reiskan kans pystyy tällane niiku kansalaisliike ni sit se tuntu heti paljo hyväksyttävämmält"
Arvoisat pummit. Olen täysin varma että ilmaiseksi matkustamisen lisäksi myös varastatte ruokanne ja vaatteenne sekä täytätte muutkin perustarpeenne muiden kustannuksella? Puhutte vain varastettuun kännykkään? Pakenette lääkäristä käymättä vastaanoton kautta? Eikö? Mitä helvettiä?
En minä varastamisesta niin kauheasti suutu. Hurskastelu ja vähämielinen selittely minua vituttaa. Pummatkaa juntit, mutta älkää leikkikö Robinhoodia, kun ei teillä ole siihen paukkuja. Minustakin olisi kiva jos kaikki olisi ilmaista - tosi, tosi, tosi kiva.
"Kaupungin päättäjät nostavat hintoja ja laskevat palvelutasoa. Yksi tavallisen kaupunkilaisen protestointikeinoista tätä vastaan on maksuboikotti", sanoo pummit.org-kampanjan aktiivi Mari Lehtinen.
Mari kulta pieni pusi pusi tule sedän sylkkyyn: Se protestikeino olisi matkustusboikotti. Ai niin, mutta siitähän olisi harmia sinulle. No ei se mitään, kyllä minä sinun lippusi maksan. Ja haistattaisin rumat päälle, ellen olisi sattumalta osunut ilmeiselle kotisivullesi, joka selvensi minulle mistä asiassa on pohjimmiltaan kysymys.
Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Nyt kaikki lapset, hyräilkää mielessänne "Kuusamoa". Yy-kaa-koo-nee:
"Helsingissä, niin kuin muissakin kaupungeissa, kadut ovat joka arkiaamu täynnä autoja - enimmäkseen autoja, joiden peltikuorten sisällä istuu vain yksi ihminen. Kuoret sulkevat ulkopuolelle katujen jatkuvan metelin. Suurin osa näistä ihmisistä yksilöllisissä peltikapseleissaan on kai matkalla töihin; suorittamaan tehtäväänsä yhteiskunnassa. Töissä he palvelevat kokonaisuutta, kannattelevat taloutta.
Aamuvarhain on liikkeellä myös muita. Autoteiden yllä ja maan alla, niiden alapuolella, kulkevat oranssit metrot. Ne ovat täynnä ihmisiä tulossa jostain, matkalla kuka ties minne . Metron sisällä kaikenlaiset ihmiset istuvat ja seisovat vieretysten, tietämättä toisistaan mitään, he kaikki käyttävät sitä omiin tarpeisiinsa, eikä kukaan kysy heiltä siihen oikeutusta. Joukossa on myös meitä pummeja, vapaamatkustajia."
(lähde)
Minusta liputta matkustaminen voitaisiin tulkita näpistykseksi.
Ei, enkä kannata "three-strikes" -lakia, en tuomittujen julkista nöyryyttämistä enkä kuolemantuomiota.
Posted by mitvit at 02:21 PM | Comments (0)
