helmikuu 20, 2007

:: Oh Lordi, won't you buy me a color TV

Oikeusjuttua pukkaa. Susan K, tuo kafkahtavan surrealistisiin ulottuvuuksiin venyvä yksinhuoltajamorsian on tehnyt nettikirjoittelusta poliisitutkintapyynnön rikosnimikkeellä kunnianloukkaus. En palaa tässä yhteydessä analysoimaan usein aistittavissa olevaa yhteyttä itseaiheutetun kunnianmenetyksen ja syyttämishanakkuuden välillä, vaan tyydyn kysymään, lasketaanko käärmehiuksinen kivestenpureskelija?

Haluaisin myös tiedustella, kenelle voi tehdä tutkintapyynnön, jos takaraivossa välkkyy öin ja päivin kuva veitikkasilmäisestä Euroopan presidentistä kekleeraamassa Kesärannassa kelteisillään? Päivälehden psykiatrille? Kunnalliselle lobotoomikolle? Päivystävälle pyövelille?

Koska elämäni on niin tyhjää ja merkityksetöntä, että seuraan jopa kaurapuuron väreissä säteilevän pääministerin keppijumppaa, myönnän myös tuijotelleeni Eurovision karsintafinaalin kappaleet jälkijunassa tuubista. On helpottavaa huomata, ettei hetkellisen vahinkorohkeuspiikin runsaista herran hedelmistä ole opittu yhtään mitään. Niin juontaja- kuin artistivalinnoissa on palattu vanhaan kunnon neuvostoliittoon, jonka hyvistä antimista saimme nauttia vaikkapa toissavuotisissa yleisurheilun mm-kisojen avajaisissa.

Laura Voutilainen Riminin rantahiekalla korvaan kuiskuteltuja lupauksia tihkuvan eros-pianistinsa kera oli ainoa, jonka esitystä seuratessa ei tarvinnut pidätellä jännäkakkaa, osuuko solisti edes kerran alle sävelaskeleen päähän oikeasta [edit: huomasin katselleeni Lauran jatkosta pudonneen toisen esikarsintakappaleen "Kosketa mua". Miksi ne valitsivat finaaliin sen huonomman Madonna-pelleilyn?]. Okei, saattoi siellä olla pari muutakin. Ja myönnetään, Jukka Kuoppamäen esitystä en uskaltautunut edes katsomaan, koska tahdon nähdä vielä auringon.

Erityispropsit, kuten meillä sveduysäriin jämähtäneessä biittiskenessä sanotaan, Beats and Stylesin tyylitajua ja karismaa pursuilevalle klassikkoesitykselle, jolle ei häpeä edes Smurffien joululevy. Entä mikä psykedeelisen pelottava bocellimonsteri tunki lopussa lavalle Humanen ennestään epäsuhtaisen duettoparin sekaan? Toisaalta biisi, joka alkaa kirkonkellolla ei voi olla aivan kelvoton, kuten jo John Lennon ja AC/DC ovat opettaneet. Vai voiko sittenkin? Eikä se keskinkertainen kiintiöhevikään oikein syty, jos juurikasvun alta pilkottavissa silmissä ei elä kipinän juurikaan.

Sitten se voittaja... tööö... kukas se olikaan?

Ja nämä glam-pupuliinit äxät ja ruusujartsat sitten - kiitos kuitenkin siitä, etteivät tulleet lähetetyiksi tekemään kaikkia kansoja opetuslapsikseen. Nimittäin Ruotsista saattaa hyvinkin pärähtää kisoihin pitkäaikainen, äärimmäisen salainen perversionkaltainen paheeni The Ark näyttämään mistä paljettinärhi munii. Ola Salon operettiqueerissä seurassa Suomen virerajoitteiset ja ulkoluetut Bolan-Hanoi-viritelmät olisivat jääneet seisomaan kalpeana kuin Kuronen parkkipaikalle.

Salaisista paheista ja keskinkertaisuudesta puheenollen. Pelatakseni avoimin tarotkortein ja tehdäkseni itsestäni julkisen anonyymipellen, totean lähettäneeni taannoin hakemuksen syväjäästä sulatettuun Sanoman toimittajakouluun. Eivät huolineet edes pääsykokeeseen, mikä oikein ja kohtuullista onkin. Onhan se ajatuksena vähän kuin Danny pyrkisi balettikouluun - tai Viivi Avellán kirjoittaisi kirjan. Kokeillaan kepillä jäätä sanoi pappa kun avantoon plumpsahti. Tiesittekö muuten, että raamatullinen neulansilmä ei ole puikkobloggaajien pujottelurata vaan Jerusalemin muurin pienin portti. Ai tiesitte?

Hienoa.

Posted by mitvit at 20.02.07 11:00