syyskuu 18, 2006

:: suomalainen satyyri

Maapallo, tuo maasta ja pallosta koostuva hupsu geoidi, jonka pinnalla tepastelee ns. possea, on ollut kuluneilla kierroilla taas aika kumma paikka hengitellä. Silloin on hyvä kokoontua nuotion äärelle ja kertoilla tarinoita, joiden tapahtumilla ja henkilöillä ei ole minkäänlaisia, korostan, ei minkäänlaisia vastineita todellisuudessa.

Eräänä ajanhetkenä maapallon Suomi-nimisessä keinotekoisesti rajatussa pinnanpalasessa koitti, kuten niin usein ennenkin, hetki jolloin juuri se pieni palanen kääntyi aurinkoa kohti. Aamuauringon ensimmäisten säteiden osuessa erääseen pienen pieneen ikkunaan, Suomi-palasen sosiaalinen ja demokraattinen sisäministeri heräsi, asteli peilin eteen ja vilkaisi ujosti ympärilleen. Todettuaan olevansa yksin hän röyhisti rintaansa, otti yrmeän ilmeen ja lausui peilille: "my name is Borderhill. Gary Borderhill". Selvästi tyytyväisenä näkemäänsä sisäministeri rypisti kulmakarvojaan, liitti etusormet yhteen, osoitti peiliä ja jatkoi kuiskaten: "freeze, motherfucker. Borderhill is my name and overkill is my game. You have the right to remain silent... and that's about it". "Eivät menneet kielikurssit hukkaan" hän naurahti, pyyhki touhutipan nenänpäästään ja tarttui puhelimeen.

Samaan aikaan toisaalla pieni ryhmä vallankumouksellisia heräsi vallatusta talosta ravistellen kohmeisia päitään. Tämä vaarallinen maanalainen armeija, "Dongzhoun kiljupääkotkat", oli jo pitkään herättänyt kauhua ja hämmennystä ympäri järjestäytynyttä yhteiskuntaa mm. värjäämällä keesinsä punaiseksi ja ottamalla intiimilävistyksiä - "intsariläväreitä" kuten termi oikeaoppisesti kuului. Se oli kuitenkin ollut vain valmistautumista Lopulliseen Iskuun, sillä tänään oli vihdoin koittanut Suuri Päivä. Pitkään oli pohdittu iskun teemaa. Aluksi vahvoilla oli ollut Jenni "pissa" Jennin slogan "toverit, poistakaamme maailmasta nälänhätä työntämällä peukalo perseeseen ja Mannerheim oli homo", mutta Vittu-Laten kompakti luonnehdinta "Vähintä mitä me yhdessä voimme tehdä Kiinan pienviljelijöiden ja hikipajojen työläisten tukemiseksi on tuoda edes hieman sekasortoa myös Helsingin kaduille" vei lopulta voiton. Rautaputki, pesäpallomaila, pikahiiva ynnä muut kauneudenhoitotuotteet pakattiin huolellisesti reppuihin. Tämän jälkeen siirryttiin tärkeään valmistautumisvaiheeseen. "Sanottakoon meistä mitä tahansa, mutta siitä ei tingitä, että tärkeät hommat hoidetaan aina uskottavasti kännissä", totesi karismaattinen johtaja Jekke Vaara pistäen pullon kiertämään ennenkuin kukaan ehti huomata, ettei anarkisteilla ole johtajaa.

Poliisiasemalla pirahti. "Batmanilla, Batman puhelimessa", vastasi poliisimestari Gifu silmää iskien. Mestarin ilme vakavoitui kuitenkin nopeasti: "anar... aktivitsi...töhry... kaaos...ikkuna voi särkyä... herrajee, Kari, kauheaa on. Niin... koko laillinen yhteiskuntajärjestys, Suomen maine, euroviisut ja tilliliha vaakalaudalla, kyllä. Mitä se Kiinan pääministerikin sanoo. Mitä? Ainakin kaksikymmentä? no perkele, Kartsa, pannaan kolmesataa..., joo. Kyllä, toki, rajavartiolaitos, joo. Rautasaapas... ehhehe... Kari älä huoli, tomaattimurskaa kutsutaan kiinteäksi ennen kuin ilta kääntyy yöksi". Poliisimestari sulki puhelimen, suoristi kravattinsa ja puhalsi pilliin. Aseman kellarissa suuret metalliovet avautuivat sihisten ja sisältä purkautui jotain kauheaa. Sen jälkeen kaapista astui joukko kiiltävähaarniskaisia JouHa-robotteja. Poliisimestari vinkaisi ihastuksesta kuin sopuli jyrkänteellä; vihdoinkin todellinen voimannäyttö, järjestäytynyttä teräksenlujaa pakkovoimaa puhtaimmillaan. Loppuu se reinikais-vittuilu. Joukon johtaja astui poliisimestarin eteen. " Khhh, jou, ha, kuinka voin palvella, oi kunnioitettu keisari Gifu?", kuului robotin sisältä ääni, joka toi etäisesti mieleen wc-pönttöön pudonneen James Earl Jonesin.

Ja ilta koitti, kuten niin usein aikaisemminkin. Nykytaiteen museon eteen oli kokoontunut sekalainen joukko kaupunkilaisia ja turisteja. Hieman sivummalla seisoskeli ryhmä uskottavan näköisiä hip-hop -artisteja huppareissaan valokuvia napsien. "Ei olla mitään agentteja, eikä ainakaan Supon agentteja, chill out, dude" toisteli yksi taiteilijoista ohikulkijoille, vaikkei kukaan edes kysynyt. "Vanilla Ice is da meanest muthafucka in da hood, yo" riimitteli toinen kuvatessaan epäilyttävää koiranulkoiluttajaa. Myös muutama iltakävelyllä ollut mummoanarkisti sekä pari kansanedustaja-hulinoitsijaa arkistoitui SD-muistiin. Kaikki näytti kuitenkin vielä rauhalliselta ja taskulämmin kotiviini poltteli mukavaa nostetta Kiljupääkotkien vallankumouksellisissa suonissa.

Äkkiarvaamatta temppelin esirippu repesi, HKL:n joukkoliikennevälineet tukkivat poistumistiet - mikä ei sinänsä ollut kaupungissa hämmästyttävää - ja tyhjästä ilmestyneet JouHa-robotit piirittivät alueen täydellisesti. "Khhh, Kukaan ei poistu. Hajaantukaa. Kaikkien, jotka eivät välittömästi poistu, voidaan katsoa olevan yhteiskunnan vihollisia ja heidät tullaan ampumaan, toistan, ampumaan aamunkoitteessa, khhhh", kärisi James Earl Jones megafoniin. Kaikki olivat syvästi ymmällään, sillä he eivät tienneet, että James Earl joukkoineen oli ohjelmoitu antamaan ristiriitaisia komentoja sekä hahmottamaan kokonaistilannetta huonosti. Jarno, 15, rippikoululainen, yritti totella komentoa ja lähestyi JouHa-rivistöä. Kuului äänekäs "humps, naps" ja Jarno totesi makaavansa kolmen robotin alla nippusiteissä. "Hasta la vista, baby", kaikui pienestä kaiuttimesta metallin sisältä.

Tätä Kiljupääkotkat olivat odottaneet. Nyt olisi aika ottaa järeät aseet käyttöön. "Vitun homot", kiljaisi Jekke Vaara ja laski pari etäisesti karatepotkua muistuttavaa ilmatossutusta kohti JouHa-rivistöä. Pissa-Jennin sydän hakkasi kuin Texasin takametsien punaniska vaimoaan, kun hän nakkasi tyhjän keskiolutpullon robotin kilpeen. "Homot", Jenni kiljaisi ja väänsi irvokkaan hymy-yritelmän puutuneille kasvoilleen. "Vittu!", säesti Anar-Kaitsu taaempaa avainketjua heilutellen. Ympärillä ihmiset katselivat toimintaa ymmällään ja aika lailla peloissaan.

Komentokeskuksessa Poliisimestari Gifu teki tilannearvion käytettävissä olevan tiedusteludatan perusteella. "Joo, nyt näyttää pahasti siltä, että meillä on vastassa toistakymmentä yhdellä pesäpallomailalla ja muutamilla tyhjillä pulloilla raskaasti aseistautunutta, keski-iältään kuustoistakesäistä maailmantuskaa potevaa humalaista nuorta" hän totesi posket hehkuen ja läsnä olevat saattoivat kuulla, kuinka kokeneen poliisimestarin sisäinen kalkyyli läheni tulostetta. "Vittu pidätetään kaikki!", Gifu hihkaisi. "Ihan kaikki vaan nippusiteisiin, marskin patsaskin vaan alas irvistelemästä ja kamarille, ja hakekaa se Arhinmäen-punikki vaikka kotoaan putkaan, jos ei satu olemaan paikalla".

Ja niin kävi, että kaikki, siis ihan kaikki, kärrättiin pahnoille. "Hasta la vista, baby, khhhh" kaikui moniaana ilmassa, kun poliitikko, joka uskalsi esittää kysymyksen, lyötiin nippusiteisiin. Ja se Hermes-vallankumoushuiviin sonnustautunut lentoemäntä. Ja se lentokentälle kiirehtinyt turisti. Ja se suuren päivälehden kuvaaja. Ja se baariin jonottanut liikemies. Vain muutama yli ysikymppinen, sekä yksi kolmevuotias vallankumoustaistelija päästettiin saartorenkaan läpi sen jälkeen, kun heidät oli ensin kuvattu, kopeloitu ja vittuiltu läpikotaisin.

"Hasta la vista, khhh, Kokoontumisvapaus mun perse", kuultiin erään epäkuntoon menneen robotin lausuvan hetkeä ennen kuin itsetuhomoodi kytkeytyi päälle ja robotin pää räjähti.

Illalla pienen Suomi-palasen pieni sisäministeri painoi päänsä rauhallisesti maastokuvioidulle tyynyliinalle. "Kaikki sujuu suunnitelmieni mukaan", hän naurahti. "Loppuu se turha ilmaiseminen. Kansalaiset taputtelevat olalle hyvästä ja jämäkästä toiminnasta eikä kukaan muista niitä asiallisia mielenilmauksia. Sitä paitsi, aina roiskuu kun rapataan. Jos nyt pidätettiinkin toistasataa kansalaista, joista suurimmalla osalla ei ollut mitään tekemistä minkään kanssa, niin yhdessäkään ikkunassa ei ole naarmun kuprua. Ennaltaehkäisy, se on poikaa. Oikeudet, hmph. Tässä maassa on vain yksi oikeus ja sen nimi on Borderhill. Gary Borderhill - omistajan asialla jo vuodesta 2003. Ravistettuna, ei sekoitettuna".

Silloin vuoteen toiselta puolelta kuului Nokian yhteistyösuhde- ja yhteiskuntavastuujohtaja, Suomi-Kiina kauppayhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Veli Sundbäckin ääni: "Kartsuli, saadaanhan me sitten kohta lukea niitä työntekijöiden sähköposteja ja ehkä ihan pikkuisen seurata myös teletunnistetietoja?"

"Tottakai, veliseni. Mutta muista, pieni pala kerrallaan. Nakerretaan pikkiriikkinen muru kerrallaan, ettei kukaan huomaa. Demokratia on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa, vai mitä?"

"Ja peltopyy päärynäpuussa", laulaa lurautti sängyn alla ydinluuta järsivä poliisimestari Gifu.

"Rakastellaanko?"

"Rakastellaan, mutta sammuta valot, ettei kukaan huomaa."

...

...

"Kartsa-partsa. Uskooko ne oikeasti, että poliisi hävittää kaiken esitutkintamateriaalin?"

Posted by mitvit at 18.09.06 13:17