toukokuu 10, 2005

:: trio introspektus

q
wer

mitvit jakaa: 555-5555555

tyuiop

Pyhä jussipaita! Näitä muovineliöitä kun painelee, niin tuohon televisioon ilmestyy käkkyröitä. Hei, tämähän on hauskaa!

asdf

Onx ketää muijii hereil?

zxcvbnnm

Soittakaa Parasite!

23123456455768

Paljon on verta vuodatettu SPR:n toimistossa sitten viime kirjaaman. Kukelopystitkin jaettiin. Pyydän anteeksi saalistani, sillä asunhan Kalliossa. Anteeksi.

Kallion sisäpiiri päätti viisaudenhampaattomuudessaan jakaa mitvitille ns. Juudaksen suudelman, huumoripystin, tuon blogimaailman kirotun Bermudan kolmioleivän. Tunnettuahan on, että yksikään lintusen aikaisemmista voittajista ei ole selvinnyt kiurusta kesään, vaan ovat järjestään kadonneet järjettömiin. Kiitän ja kuittaan. RRätss... Tämä saattaa olla viimeinen lähetys... Aistin jotain selittämätöntä, kasvavaa, painostavaa... aaaggh...

Ai se olikin vain erektio.

Palkintojen jakamisperustekeskustelusta jäävään itseni, sillä asunhan Kalliossa. Anteeksi. Totean siis vain harmistukseni osallistumattomuudestani palkintoihin liittyvään saatanalliseen kollektiiviaktioon, semminkin kun paikalla kaiun mukaan patsastelivat niin ensirakkauteni Böödi, salarakkaani Pää Öö kuin rakas biodynaaminen äitini Sun Äitis. Mutta minä asunkin Kalliossa. Anteeksi.

Syytökset ja kuhina - pössis, kuten meillä Kalliossa, anteeksi, sanotaan - Kallion, anteeksi, sukurutsaisen rutsasuvun ympärillä muistuttaa minua ikävänlännästi kaukaisista opiskelemattomuusajoista parinsadan kilometrin päässä Kalliosta, anteeksi, kun koko ajan sai varoa, ettei paljasta helsinkiläisyyttään. Jos epäonnistui, seurauksena saattoi lievimmillään olla sosiaalinen pohjoistuuli. Pahimmillaan, väärässä paikassa ilmaistuna kotiseututunnustus johti yönakkikioskin jonossa etuilemisen kaltaiseen vastakkainasetteluun. Niinpä yleensä tyydyin ilmoittamaan kotipaikakseni epämääräisen "etelän" tai spesifimmän Vantaan, sillä savolaxia en uskottavasti huasta eikä korsolaista kukaan kehtaa lyödä. Paitsi Tikkurilassa.

Minusta se ei ollut kovin mukavaa eikä ihan aina asiallistakaan. Mutta ei siitä sen enempää, nyt on kiire lipsuttelemaan sisäpiiriläisten intiimialueita. Kallion intiimillä sisäpiirialueella, tiedättehän. Anteeksi.

Monenlaista virtuaali- ja todellista persoonaani ynnä kirjoitteluani koskevaa kritiikkiä, luonnehdintaa ja parodiaa on popsahdellut horisonttiin sillä lailla moniaalta, että kokoan niitä tähän muistutukseksi itselleni, sekä kommentoin soveltuvin osin, kun en yleensä selvin päin jaksa kommenttiosastoihin arkistoitua. Kirjoitukset maalaavat tyylilajista riippumatta yllättävän samankaltaisia visioita tämän raapaleen ulottuvuuksista, eikä johtopäätös ole rispaantumaton:

analyysin aloittaa Kuukkeliraati, jonka hurmeisissa perusteluissa todetaan mm. seuraavaa:

"Mitvit parjaa säälittä kaikkea ja kaikkia, ja silpoo hitsipillillään niin poliitikot, kansalaisjournalistit, kuin Kuukkelikisankin."

enkä minä oikein uskalla tuohon sanoa mitään, paitsi ettei tarkoitus ole ollut kaikkea eikä kaikkia, eikä varsinkaan säälittä. Ja että se lopun oikeassaolemishehkutus on rektaaliosastolta.

Seuraavaksi humoristi-parodisti Velikulta kusee lumeen koko arsenaalillaan:

"Tuskin oli MITVITin toinen palli ennättänyt laskeutua kun hän jo purkautui
sormenpäidensä kautta kostaen, riipien ja raapien jokaisen joka uskalsi
asettautua poikkiteloin hänen maailmanvalloituspyrkimystensä tielle."

"Tämän päivän MITVIT luulee olevansa hauska ja arvostettu persoona.
Hän kyylää Pinserin TOP-listan useaan kertaan päivässä ja pientäkin laskua
havaitessaan käy säälimättömään hyökkäykseen kilpailevia bloggaajia vastaan."

Eivätkä pallini ole tuon luettuani vieläkään laskeutuneet.

Ystäväni avaruudesta, nimimerkki Mikko Moilanen ottaa härkää sarvesta ja pöllyttää mitvitin kommenttiosastoa roskapostittajan tarmokkuudella:

"Meikä kumartaa sun edessä ihan maahan asti, sä oot nii kova jätkä. Kirjoita oikein pahasti ensi kirjotuksessasi. Huumoriahan se vain on."

"Muista pilkata kaikkii, sillei o tosi kova. Sit kaikki linkkaa ja tilaa. Kyl sä tiijjät."

"Sit sanot vaa, että "tämä on minun tapa purkaa paineita"."

"Ja aina voit sanoo: "emmä mitää tehny, mä vaa, emmä mitää, eks sä ny sitä tajuu. Mä vaa huumorii, eks sä ny huumorii tajuu""

"Vielä parempi on kirjottaa sillei anomyymisti niiku joku muu ois kirjottanu se. Sillei kaikki tietää ja näyttää et sulla o salakannattajii. Sit sä samalla näytät, mite sä et ala mitää alhaisten häpäisijöiden kaa ketkä o kriittisii."

Tähän minä en osaa sanoa kovin paljoa, koska kärpässienet ovat lopussa, mutta totean vielä selkokielellä: Hilpari-Moelanen, a.k.a. Hilpari-Moilanen ei, toistan, ei millään tavalla viittaa kunnianarvoisaan henkilöönne. Hilpari ei tunnetusti viitannut edes koulussa eikä ole edes tietoinen teistä, hyvä kaimansa, sillä hän on lukenut eläessään vain Taikaviittaa. Ajattelin ensin muuttaa nimensä muotoon "Tappara-Andersson", mutta olisin vain saanut kaikki Tampereen punaniskat niskaani.

Asiallisen analyysin viimeistelee analyyttisen asiallisesti 6-vuotias hyperpallo, lapsinero ja sorgenkind:

"Netissä keskustelijalla ei ole mitään sidoksia ulkomaailmaan. Hän ei ole vastuussa kenellekään, hänen puhettaa ei voi sensuroida eikä keskeyttää kukaan. Tämä tekee keskustelusta.. erilaista. Nettikeskustelut ovat poikkeuksellisen narsistisia ja aggressiivisiä. Toisia ihmisiä haukutaan sumeilematta mitä ihmeellisimmin kielikuvin ja ilman mitään perusteluja. Paras haukkuja on voittaja."

"Koska toinen keskustelija ei voi vastata eikä vetää turpaa eikä lähteä pois paikalta, on nimenomaan henkilökohtaisuuksiin meneminen poikkeuksellisen tehokasta. Ja tämä toimii kuin darwinismi. Kun yksi alkaa solvaamaan todella henkilökohtaisilla asioilla, niin ainut tapa vastata on solvata takaisin etc. Netti on siis yhtä kaaosta, jossa joka suunnalta satelee täysin asiantonta herjaamista. Tehokasta, eikö?"

Tämä sai minut kovin mietteliääksi, erityisesti viittausvalintansa takia. Tuo vuonna 2003 kirjoittamani teksti on kieltämättä typerä, omituinen, huonosti perusteltu ja lattea. Se ei kuitenkaan edusta purkausten terävintä kärkeä päiväkirjamaailmassa, ei edes tässä julkaisussa. Lähinnä se on tylsä ja mielikuvitukseton. haluankin tässä yhteydessä pyytää anteeksi käyttämiäni termejä "epatto" ja "kurahaara", lupaan vastaisuudessa keksiä tuoreempia ilmaisuja. Jotenkin silti haistan tuossa kepeätä henkilökohtaisuutta?

Kuva joka näiden esimerkkien kautta muotoutuu kohteestaan on kaikkea muuta kuin mairitteleva: julmuus, säälimättömyys, kosto, hyökkäys, opportunismi, narsismi, parjaus ja muut kuolemansynnit toistuvat hämmästyttävän samankaltaisina hyvin eri motiiveista käsin tuotetuista luonnehdinnoista. Se tuskin on sattumaa? Onko se satumaa? Ei, kyllä se on helvetti.

Toisaalta, mitä voi odottaa lokihenkilöltä, joka maailmanlaajuisessa rankingissa sijoittuu mitaleille mm. seuraavissa lajeissa:

nahkaperse
käteenveto
vitun vittu
suurin penis

Vaan tutkin näitä ajatelmia sisäelimissäni. Joskus kun tulee oltua turhan subjektiivinen.

Posted by mitvit at 10.05.05 13:38