huhtikuu 11, 2005

:: viattomuuden loppu eli murkku kiukuttelee

Muistatteko vielä aikaa, kun täällä Lokosfjärdissä saattoi käyskennellä vapautuneesti vailla vaippaa, vain pubiikkikarvoituksen vienon helkyttelyn halkoessa rikkumatonta hiljaisuutta?

Muistatteko niitä rankkoja, mutta kultaisia entisaikoja, kun blogiin kirjoittaakseen piti hiihtää kahdenkymmenen kilometrin matka järven jään alla Steven Jobsin näykkiessä persuksista?

Ja kun vihdoin sai kohmeisin ja irronnein sormin tekstinsä sylkäistyä ruudulle torakoista, spitaalista ja muista mainostajista huolimatta, tietokone pimeni, koska siihen aikaan ei vielä oltu keksitty sähköä?

Ne ne oli aikoja ne. Ne-ne.

Palasin eilen Saaristomeren Uppopaistoleiriltä ja mitä näenkään polkaistessani käyntiin vanhan leipäkoneen, jonka avulla pystyn seuraamaan blogilistaa, keittiön lattialistaa sekä Pohjois-Korean ydinaseohjelman edistymistä:

Billy Rayn broidi Manta Ray, jonka puulaaki kuulostaa Ham-saarella toimivalta pöytälaatikkoviritykseltä, on ostanut Blogilista.fi -palvelun. Siis vanhan kunnon iloisen Pinseri-Luffen rakkauspennun.

Voi Pinseri, olisit kertonut että lompakossa pörrää kärpänen. Kyllä me oltais Reiskan kanssa jeesattu.

Tunteet ovat nyt yhtä sekavia kuin vuonna 1997, kun Jalkas-Tapsa veti huikalla tölkin talouspiimää, tunki koiruohotupot kainalokuoppiin ja väitti Neuvostoliiton hajoavan ennen vuosituhannen vaihdetta. Myöhemmin Tapsa voitti Miss Lakkautusuhanalainen Raitiotielinja-kilpailun toisen esikarsinnan, meni naimisiin Arbusialaisen keskipakoisvoimannostajan kanssa ja viljelee nykyään retikoita internetin välityksellä, vaan ei siitä sen enempää, sillä niinhän meille kaikille lopulta käy.

Blogilistan myynti on otettu vastaan ristiriitaisin äänenpainoin myös harrastajapäiväkirjailijoiden keskuudessa, vaan mitäpä ei olisi. Yllättävän paljon on kuitenkin iloittu markkinatalouden parhaiden rattaiden jauhamasta PR-arvosta, yritysmaailman kiinnostuksesta verkkopäiväkirjoja kohtaan ja blogien merkityksen kohoamisesta.

Minä kun olen vähän tämmöinen hitaanläntä kaveri, niin kysyn aina vaan:

MIHIN VITTUUN VERKKOPÄIVÄKIRJAT TARVITSEVAT PEEÄRRÄÄ?

Miksi kaiken pitää olla mahdollisimman laajasti merkittävää? Mitä "julkisuudella" ja "kasvulla" on annettavaa harrastajakirjoittajille? Onko vähän saatanan hienoa nähdä sivunsa kuvakaappaus iltajulkaisussa? Miksi moponrassaus pitää kapitalisoida? Tiesittekö, että aina kun verkkoon pärähtää uusi mainos, jossain kuolee merimies?

Ottamatta mitenkään kantaa markkinatalouden lempeän syleilyn ehdottomaan ja vastaansanomattomaan siunauksellisuuteen joka perkeleen asiassa, totean sydämeni vuotavan polttoöljyä aina kun mainosroska valtaa uutta tonttia. Kun mielellään vielä näkisi verkkopäiväkirjailun keskeisen arvon ja voiman olevan riippumattomuudessa, herää väkisinkin kysymys: paljonko kello on? Pitää meinaan ehtiä junalle.

Vaan ei valoa ilman varjoa, riippua ilman mattoa, lihaa ilman piirakkaa, miestä ilman lepakkoa. Mitvitin yhteistyökumppanilta Wolfgang Durchgangilta tiedote uusille bloggaajille:

TYPEPAD VANHENTAA IHOA!

USING TYPEPAD MAY CAUSE SERIOUS RECTAL DAMAGE!

Aivan oma lukunsa ovat nämä suuren keskusliikkeen vaivoin blogiksi naamioidut tuotetiedotteet. Vaikka blogilistan myymisellä ja mainos"blogeilla" ei suoraa yhteyttä ilmeisesti olekaan ja vaikka Manta Ray Holdingsin Alex Nieminen Pinserin kommenttipalstalla toteaakin:

"Ja mitä vauvanruokablogeihin tulee, niin meillä ei todellakaan ole asian kanssa mitään v***n tekemistä.[...]Homman taloudellinen logiikka syntyy asioista, jotka eivät vaikuta millään tavalla palvelun sisältöön tai sen perustoimintalogiikkaan."

niin olisin kyllä etsimässä sängyn alta muutamaa mörköveijaria. Jo se että hommaan liitetään taloudellinen logiikka, muuttaa sisältöä. On jo muuttanut:

blogit saavat julkisuutta. Talouden toimijat kiinnostuvat blogiformaatin mahdollisuuksista. yritykset alkavat tuottaa omia "sisältöjään" blogilistalle. Suuri keskusliike työntää massana mainonnan ja informaation iloisesti sekoittavaa materiaalia ei-kaupallisten blogien sekaan. Joku ostaa blogilistan. Uusi omistaja ei puutu piilo-/suoramainontaan, koska ei halua menettää talouden toimijoita. Muut mainostajat seuraavat perässä. Massa kasvaa, mainosroskan erottelu ja seulonta hankaloituu.

Blogilistan ansaintalogiikka on mainonta ja "yhteistyösopimukset". Suuri keskusliike perässähiihtäjineen on siis potentiaalinen palvelun rahoittaja. Blogilistan omistajalta loppuu melko nopeasti käsitteiden Kesko ja vittu parittaminen, tähdillä tai ilman. Pim - sisältöön on vaikutettu.

Entä sitten? Loppuuko se myös mitvitiltä? Poistetaanko mitvit liiketoiminnalle epäedullisena kulutusartikkelina listalta - paskat tuotteet pois? Kesko - vittu. Kesko - vittu. Ihan varmuuden vuoksi pistin tuohon, kun en tiedä onko se myöhemmin mahdollista. Onkohan se nytkään? hui.

Vaan toivottavasti olen väärässä - aika usein olen. Toivon, että tuon mainion palvelun kaupallistaminen todella vaikuttaa myönteisesti palvelun laatuun ja luo resursseja jatkokehitykselle. Toivon että rahoittajalla on päätä ja sydäntä olla vaikuttamatta sisältöön sekä uskallusta puuttua vedätysyrityksiin, jotka nakertavat koko järjestelmän ja harrastuksen mielekkyyttä.

Erityisen iloinen olen, että Pinseri-Sami on saanut kompensaatiota vuosien palkattomasta pioneerityöstä. Ja kiitollinen Samikille hienon harrastuksen mahdollistamisesta. Ja täytyy kai sanoa, että olisi tuolle Blogilistalle voinut huonompikin ostaja löytyä. Esmes nyt vaikka Henrik VIII.

Silti, seuraan kiinnostuneena minkälaista blogipelleilyä mainostoimistot tulevat keksimään, jos hype vielä lisääntyy. Ja minkälaisten sukkahousujen ja autonrenkaiden seassa mitvit päivityksestään ilmoittelee. Siitä täytynee sitten johtoja päätellä.

Lopuksi muita tuoreita uutisia riippumattomalta medialta: Paavi delas.

Mikä on muuten paras RSS-agg..arg..ööö...hommelo?

Posted by mitvit at 11.04.05 13:42