helmikuu 25, 2005
:: pöyrystymistä, pullaa ja hakukonemehua
Tästähän on jo kaikki sanottu, joten lienee aika lausua muutama ajatus aiheesta. Kirjoitan tätä takatukkaani sukien, pikkutakin hihat muodikkaasti ylös käärittynä, sininen enkeli huuliani hyväillen, pitkä punainen Dunhill-savuke roikkuen rennosti kellastuneiden sormieni välissä.
Pohjoissuomalaisen koulun rehtori perää kunniaansa suomalaiselta verkkopäiväkirjakollegalta, joka kieltämättä rajuin sanankääntein kuvasi suhtautumistaan pohjoissuomalaisen koulun rehtorin opetusmetodeihin ja niiden seurauksiin, kuten ne Kaleva-lehdessä on esitetty.
Poliisi on kehottanut verkkopäiväkirjakollegaa poistamaan sivuiltaan aineiston, jonka katsoo loukkaavan kunniastaan huolestunutta pohjoissuomalaisen koulun rehtoria.
Tapaus on nostattanut laineita verkottuneessa maailmassa yli kielirajojen. Tuohtumuksen kohteena on lähinnä ollut ilmeisen kevein perustein - ts. vailla perusteita - poliisin taholta esitetty ultimaatumi kirjoitusten poistamisesta. Itse tapauksesta, pohjoissuomalaisen koulun rehtorin pedagogisista menetelmistä kuten niitä on Kaleva-lehdessä kuvattu, sen sijaan ei ole juurikaan puhuttu.
Luettuani Kaleva-lehdestä pohjoissuomalaisen koulun rehtorin empaattisista ja lapsen tervettä kasvua tukevista opetustoimista, mielessäni ei missään vaiheessa käynyt ainakaan seuraavanlaisia ajatuksia tai käsitteitä:
- yhdyssanat, jotka muodostuvat ruumiineritteitä kuvaavista sanoista ja ihmisruumiin ylintä osaa luonnehtivasta käsitteistöstä.
- vertaukset, jotka liittyvät toisen maailmansodan aikaisiin totalitaarisiin yhteiskuntajärjestelmiin.
- viittaukset erilaisiin lievä-vakava -asteikolla vaihteleviin mielenterveyden häiriöihin, jotka tyypillisesti alkavat sanalla, joka sellaisenaan muodostaa mm. Alfred Hitchcockin kenties kuuluisimman elokuvan nimen.
- minkäänlaiset toiveet pohjoissuomalaisen koulun rehtorin osalle lankeavista nk. vanhatestamentillisista vitsauksista.
Ja kaikki tietysti vain olettaen, että Kaleva-lehdessä esitellyn puolueettoman asiantuntijaraportin väitteet ovat paikkansapitäviä.
Kertauksen vuoksi muutamia väitteitä puolueettomasta asiantuntijaraportista, Kaleva-lehdestä luettuna.
Kunniaansa kokee loukatun pohjoissuomalaisen koulun rehtori, jonka toimien seurauksena:
"Lapset ovat muun muassa toistuvasti kokeneet tulleensa aiheettomasti syyllistetyiksi vanhempia koskevien asioiden vuoksi. Usein he eivät olleet riittävästi selvillä, mistä on kysymys, kun heille ankarasti huudetaan ja heitä syytetään."
Kunniastaan huolestuneen pohjoissuomalaisen rehtorin koulussa on karaistu pikku vesaisia mm. seuraavin kannustein:
"Oppilaiden väliseen koulukiusaamiseen ei aina ollut puututtu, vaan oli saatettu kehottaa lyömään takaisin ja jopa sanottu, että annetaanpa pojille puukot, että saavat tapella kunnolla."
Lapsen turvallista kasvua tasapainoiseksi aikuiseksi on kunniansa uhatuksi kokevan pohjoissuomalaisen rehtorin koulussa hienovaraisesti tuettu mm. seuraavalla, tunnetusti erinomaisella metodilla:
"Erityisen pelottavia olivat kurinpitotilanteet, jossa opettajat ovat ympärillä ja lapsen on seisottava keskellä, kun häntä syytetään ja huudetaan, kunnes hän alkaa itkeä."
Rajanvedot kodin ja koulun toimivallan suhteen ovat olleet myös selkeitä kunniansa tahratuksi tuntevan pohjoissuomalaisen rehtorin koulussa:
"Ihmettelyä herättivät myös lasten kertomuksissa esiintyneet muistot, joissa lasten vapaa-ajalla tapahtuneista tekemisistä kuritetaan kouluajalla."
Kunnianpalautusta oikeusteitse kaipaa pohjoissuomalaisen koulun rehtori, jonka psykologinen silmä on ollut terävänä vaikkapa seuraavia vaikeita asioita käsiteltäessä:
"Lasten opetukseen sopimaton piirre on ollut myös se, että kuolemaa, väkivaltaa ja sotaa on kuvattu voimakkaasti eläytyen, mutta kertomuksissa ei ole ollut mitään myönteistä päätöstä tai keinoja, joiden avulla selviydytään. Koulussa on näytetty elokuvia, joita ei alle 13-vuotiaille saisi näyttää kuten esimerkiksi Schindlerin lista. Jeesuksen ristiinnaulitsemista käsittelevää elokuvaa on esitetty vuosien ajan, jolloin lapset ovat toistuvasti altistuneet elokuvan traumatisoiville elementeille. Kertomuksista on opittu ensisijaisesti pelko."
Kunnianloukkaussyytteen nostanut pohjoissuomalaisen koulun leikkisä rehtori on käyttänyt opetuksessaan myös muita elämyksellisiä elementtejä:
"Opetusmenetelmänä on käytetty myös jonkinlaista pelkotestiä, joka saatettiin tehdä esimerkiksi pimeässä kellarissa. Lasten kokemus oli, että jos he eivät selvinneet, tilalle oli todella pelottava ja opettaja nauroi."
Kaleva-lehdessä lainatun puolueettoman asiantuntijaraportin mukaan:
"Huolestuttavaa lasten kertomuksissa oli, että aikuinen auktoriteetti oli avannut heille kehitystasoon sopimattomia asioita aivan kuin he olisivat olleet aikuisia, joilla on omia mielipiteitä ja kykyä analysoida esimerkiksi ihmisen seksuaalisuutta, rotukysymyksiä tai miehen ja naisen erilaisuutta tai tasa-arvoisuutta."
"Huolta ei olisi, jos pelottavat tilanteet olisivat satunnaisia tai yksittäisiä, mutta ne olivat olleet toistuvia."
"Lähes kaikki selvityksessä mukana olleet 14 lasta kärsivät koulukokemuksiin liittyvistä traumaperäisistä stressioireista ja useat lapset myös pelosta ja ahdistuneisuudesta."
Tämä kaikki olisi tietysti todella karmeata ja ahdistavaa, jos se olisi totta. Onneksi se ei kuitenkaan ole. Kunniaansa leijonan lailla puolustava pohjoissuomalainen rehtori vetoaa mm. lasten myönteisiin arvioihin hänen opetuksestaan ja persoonastaan. Lapset ovat jopa laatineet kirjallisen kannanoton rehtorin puolesta.
Kaleva-lehden toimittaja tosin toteaa salaliittoteoreetikon itsevarmuudella oppilaiden kannanotosta:
"Lasten antaman, rehtoria puolustavan kirjelmän kypsyyttä ei voi olla hämmästelemättä. Opetuksen koulussa täytyy olla priimaa, siksi kypsää teksti on. Aikuiset eivät ole olleet apuna, lapset vakuuttavat."
Jos puolueettoman asiantuntijaraportin, siten kuin tiedot on Kaleva-lehdessä esitetty, esittämät syytökset olisivat totta, mitä ne eivät tietenkään ole, minun olisi vaikea nähdä minkälainen luonnehdinta voisi olla riittävän voimakas ylittääkseen kunnianloukkauksen syytekynnyksen.
Jos puolueettoman asiantuntijaraportin, siten kuin tiedot on Kaleva-lehdessä esitetty, esittämät syytökset olisivat totta, mitä ne eivät tietenkään ole, minulta loppuisivat sanat yrittäessäni keksiä luonnehdintaa aikuiselle paskiaiselle, joka ilmeisen uskonnollis-psykoottisin motiivein kiusaa ja manipuloi lapsia.
Jos puolueettoman asiantuntijaraportin, siten kuin tiedot on Kaleva-lehdessä esitetty, esittämät syytökset olisivat totta, mitä ne eivät tietenkään ole, en keksisi kunnianloukkauksen kriteerit ylittävän loukkaavaa nimitystä torakalle, joka omnipotenssifantasioissaan vääristää, tärvelee ja kenties peruuttamattomasti vahingoittaa herkässä kehitysvaiheessa olevien luottavaisten koululaisten psyykeä.
Ei, en minä sellaista osaisi tehdä. Onneksi ei tarvitse, koska puolueettoman asiantuntijaraportin esittämät väitteet ovat vääristeltyjä ja virheellisiä.
Silti joskus nousee mieleen kysymys, miksi kunniansa perään huutelevat yleensä innokkaimmin ne, jotka ovat sitä omien tekojensa tähden peruuttamattomasti vailla.
Ja loppuun urheilutuloksia:
Opettajien kesäpäivillä Oulussa v. 2002 yli 50-vuotiaiden miesten viidenkymmenen metrin vapaauintikilpailussa on kolmanneksi sijoittunut Ilkka Pöyry Muhokselta.
Posted by mitvit at 25.02.05 14:18
Eikä tässä vielä kaikki! Pöyry on myös reservin majuri ja innokas aktiivireserviläinen!
Eikä tässä vielä kaikki!
"Korivaaran ala-asteella pyrimme kasvattamaan oppilaista itsenäisiä, toiset huomioonottavia, terveen itsetunnon omaavia kansalaisia, jotka kykenevät itsenäiseen tiedonhankintaan ja joiden arvomaailmassa kuvastuu isänmaallisuus, lähimmäisen ja itsensä huomioinnissa perinteiset kristilliset elämäarvot."
Posted by: oo|oo at 25.02.05 15:19Jos haluaisin tehdä laittoman uhkauksen, mitä en tietenkään tee sillä se on laitonta, ilmaisisin varmaankin ajatuksen siitä miten lähellä Muhos loppujen lopuksi on Rolloa ja siitä miten tunnen ainakin sata ammattiroistoa täältä päin, joista varmaan osalla on kouluikäisiä lapsia. Kivat roadtripit muuten btw piristävät aina mieltä, ihan vaan asiaan mitenkään kuulumatta.
Posted by: Mikko at 25.02.05 15:29*sydäin* Sie oot ihana!
Laittaisin useampia huutomerkkejä, mutta erään kirjallisen lähteen mukaan ne ovat varma merkki mielenhäiriöstä.
Posted by: Sassenach at 25.02.05 15:37Jos sinä tästä hyvästä et saa myöskin syytettä niskoillesi, niin minä vedän siitä sen johtopäätöksen, että minä käytin tekstissäni liian vähän kuvailevia adjektiiveja ja mehukkaita substantiiveja. Pitänee yrittää käyttää niitä hieman runsaammin sitten ensi kerralla! Värikkäiden kielikuvien lisääminen ei liene myöskään haitaksi.
Paras blogikirjoitus pitkään aikaan, kaikinpuolin. Aivan loistavaa! :)
Posted by: Azmunder at 25.02.05 16:57Pitäisikö minunkin nyt kommentoida. Tuo ikärajaan liittyvä kommentointi on oikeasti väärä - olen siitä Janin sivuilla jo kirjoittanutkin ja sieltä sitten vähän tarkempi argumentointi on löydettävissä. Muutenkin elokuvat jättäisin mieluusti pois tästä kommentoinnista, jota sinäkin nyt sitten koit tarpeelliseksi esittää, vaikka en tiedä miksi.
Minusta - se onm oma kannanottoni - olisi järkevää keskittyä tähän informaatiojulkisuuden puoleen eikä alkaa mestaroida näillä sisällöllisillä väitteillä, jotka ovat kuitenkin kovasti kiistanalaisia.
Posted by: Sedis at 26.02.05 03:38" esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,
on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi."
Onko ymmärrettävä, että jos kuitenkin väitteillä olisi totuuspohjaa, kunnianloukkausta ei ole tapahtunut?
Posted by: Jippi at 26.02.05 10:56Sedis, lienetpä aivan oikeassa. Kuten ehkä olet huomannut, olen melko uskollisesti kopioinut tähän kirjoitukseen kaiken aineiston Kalevan jutusta, jossa käsiteltiin mainittua asiantuntijaraporttia.
En toki lähde kanssasi elokuvaikärajoista väittelemään. Itse kiinnitin tuossa lainauksessa enemmän huomiota loppulauseeseen: "lapset ovat toistuvasti altistuneet elokuvan traumatisoiville elementeille. Kertomuksista on opittu ensisijaisesti pelko".
Kuten sanot, raportin sisällölliset väitteet ovat toki kiistanalaisia, mut' elämä on!
Retorisenpuoleiseen ihmettelyysi, miksi koin tarpelliseksi esittää kommentteja aiheesta, jolla kommentilla oletan sinun tarkoittavan koko kirjoitusta, ei vain sen elokuvia koskevaa lainausta, haluan vastata muutamalla rivillä:
Ihmettelin alunperin, miten olen voinut missata koko asian silloin kun se on ollut varsinaisesti tapetilla, kunnes totesin, että valtakunnanjulkisuus aiheesta ajoittuu silloisen afrikanmatkani ajalle. Näin ollen koko asia tuli tietooni tuoreena uutisena nyt kun kunnianloukkaussyytös on saanut verkkojulkisuutta.
Tutustuttuani aiheeseen Kalevan arkistoista myönnän laatineeni kirjoituksen melkoisen tunnekuohun vallassa.
Tapaus silautuu mielessäni varmasti omiin kokemuksiini 70-luvun loppupuolelta. Tuolloin kolme ensimmäistä kouluvuotta opettajanamme toiminut rouvashenkilö koki tarpeelliseksi soveltaa meihin kasvatusmenetelmävalikoimaa johon kuuluivat mm. voimakkaat korvapuustit, tukistaminen, korvasta kiskominen, huutaminen, julkinen nöyryyttäminen, karttakepillä lyöminen ja muut kehittyneet kasvatusmetodit. Lasten keskuudessa pidettiin mm. totena sitä, että luokan hiukan hitaan pojan M:n toinen korva oli pysyvästi höröllään, koska opettaja niin usein juuri häntä oli korvasta retuuttanut.
Itse säästyin pahimmalta kiusaamiselta, koska onnekseni olin luokan lahjakas poika, mutta koska en ole ollut koskaan hyvä käsistäni, sain vinoja pannulappuja virkkaillessani minäkin osani läimäyksistä. Epäonnistuminen ei ollut sallittua, pelko oli hallitseva motivoija.
Vuonna 1977 tällainen kuitenkin ilmeisesti oli jotenkin hiljaa hyväksyttävää, tai ainakaan siihen ei kukaan koskaan puuttunut. Uskon vahvasti, että asiasta opettajakunnan keskuudessa tiedettiin. Meillä 7-10 vuotiailla oli kovin vähän aseita ymmärtää, ettei se ole normaalia tai oikein. Olen täysin varma, että vaikkapa mainittuun oppilas M:ään ensimmäiset kouluvuodet jättivät karmean arven - ehkä meihin kaikkiin.
Tässä yhteydessä haluan korostaa, että huutamista lukuunottamatta minkäänlaisia väitteitä edelläkuvatunlaisesta toiminnasta ei ole Korivaaran koulun tapauksen yhteydessä edes esitetty.
Toisekseen myönnän vastenmielisyyteni lapsiin kohdistuvaa uskonnollista vaikuttamista kohtaan, mutta se on jo niin selkeä mielipidekysymys ja helppo populismin kaivo, että pyrin jättämään asian käsittelyn pois kirjoituksesta, vaikka esim. tuo oo||oo:n kommentissakin mainittu Korivaaran koulun "kasvatusperiaateslogan" oli kirjoitushetkellä tiedossani ja lähes vastustamattoman herkullinen kommentoitavaksi.
Vaan totta on se, että vaikka nopeus ja taustatyön vaatimuksen keveys saattaa olla blogien voima, on se myös blogien heikko kohta. Tällainen populistinen - ja sitähän tämäkin kirjoitus todella on - tunnepohjainen kirjoittelu on vaarallista, ja pahimmillaan saattaa johtaa todellisen "lynch-mobin" muodostumiseen ja asianosaisen maineen mustamaalaamiseen perin puutteellisin tiedoin. Taputuksiahan sillä toki usein saa, vaan niistä ei sovi sokaistua; kansa rakastaa matadoreja, härällä on joskus vähän heikompaa.
Tämä on se rajankäynti mitä itse jatkuvasti käyn omien kirjoitusteni suhteen, ja jossa olen mahdollisesti jälleen tehnyt arviointivirheen. Tästä kärsin usein morkkiksia, mutta toisaalta taas jonkinlaisella maanisdepressiivisellä syklillä näytän aina tekevän samat virheet uudestaan.
Yleensä olen ajatellut, että tämä on niin matalissa vesissä uimista ja niin autioilla rannoilla huhuilua, ettei tätä nyt kovin tosissaan tarvitse ottaa. Mainittu kunnianaloukkaustapaus antaisi kuitenkin osviittaa siitä, että sheriffi Vastuu saapuu Desperado Cityynkin - eikä se ole välttämättä pelkästään huono asia, vaikka tässä tapauksessa en voi kiistää sympatiani olevan vahvasti päiväkirjakollegan puolella. Seuraan mielenkiinnolla tapahtumien kulkua.
Mitä tulee Korivaaran koulun tapaukseen, myönnän toimineeni perin puutteellisen ja lähinnä toisen puolen näkemyksiä valottavan informaation varassa. Kuitenkin, jos esitetyt väitteet esimerkiksi ringissä huutamisesta pitävät paikkansa, on tärkeätä että tapausta pidetään esillä ja siihen otetaan kantaa lastensuojelullisilta tahoilta. Päiväkirjakollegaa lainatakseni:
"jotta paitsi Korivaaran, myös koko valtakunnan taholla tapahtuisi jotain, jotta asiat eivät voisi mennä niin järkyttävästi pieleen, kuin miten ne tässäkin tauksessa pahimmillaan ovat voineet mennä. Enkä minä näe juurikaan mitään muuta syytä, kuin pahemman luokan naivismi, uskoa, etteivätkö ne voisi mennä tämän maan peräkylien pikkuhitlereiden pikkukouluissa."
Silti, hetken tasoituttuani, kirjoituksesi kollegan kommenteista luettuani ja asiaa pyöriteltyäni, olen sillä kannalla, että tulen todennäköisesti jonkin ajan kuluttua poistamaan merkintäni. Samalla katoaa tietysti tämä kommentti - toivottavasti ehdit sen lukemaan.
Jos näin tapahtuu, haluan korostaa, ettei minua ole siihen miltään taholta painostettu tai edes kehoitettu.
Enkä minä oikeasti useinkaan itseäni - tai ainakaan tekstejäni - ihan näin tosissani ota.
Posted by: mitvit at 26.02.05 13:25Mukava nähdä perusteellista pohdintaa. Hatun nosto.
Posted by: Sedis at 26.02.05 15:12Sediksen tavoin ihailen paneutunutta kommenttipuheenvuoroasi. Vetää mietteliääksi tällaisen opetustyöläisen...
Posted by: Sun äitis at 27.02.05 00:29