tammikuu 17, 2005

:: mulle rupee

Minua on nyt valistettu. Voi palava pensas minua onkin - toiveeni mukaisesti - valistettu. Minua on valistettu niin paljon, että nyttemmin pääsääntöisesti istun pehmustetussa huoneessa maitoa valuvien rintojen kuva silmissäni, päristelen huuliani ja hakkaan käsiäni yhteen, milloin en hakkaa päätäni huutaen "Madonna ja huora! Ota paha pois!".

Nyt siis tiedän. Tiedän, että minun ei pitäisi ajatella yhtään mitään taaperoimetyksestä, koska eihän se nyt ole minun asiani eikä kaikesta tarvitse aina ajatella jotain.

Ja jos nyt jotain sitten kuitenkin heikkona hetkenä tulee ajateltua, niin ajatella pitää kauniita ajatuksia. Että se on AIVAN TAVATTOMAN HIENO HOMMA. Se taaperoimetys. Että se on penisiliiniä parempi suoja sekä Prozacia tehokkaampi onnellistaja. Se on niin hieno homma että Mozart ei olisi sitä osannut säveltää eikä Remontti-Reiska rakentaa. Taaperoimetys.

Kehotankin nyt tässä kaikkia suomalaisia osallistumaan taaperoimetykseen sopivaksi katsomallaan summalla.

Tämä ilmeisen poleemiseksi koettu, joskaan ei sellaiseksi tarkoitettu, sivuhuomautus edellisessä merkinnässä poiki kymmeniä kommenttiosasto- ja henkilökohtaisia yhteydenottoja. Unohtaa ei kuitenkaan sovi paljon vähemmälle huomiolle jäänyttä varsinaista leipäasiaa, joka sekin ammuttiin asiallisesti alas. Neitielämää-verkkojulkaisu (ahhahhahahaa, touché?) on harhautunut keltaisen päiväkirjaston pariin ja oikoo hienossa, seikkaperäisessä kirjoituksessaan täällä esitettyjä harhaepäilyksiä. Onneksi. Se olisikin ollut liian karmeaa, jos se olisi ollut totta.

Siellä onkin sitten oikein parisuhteen voimalla vietetty aikaa tässä huvipuistossa, kun vaimonsa kirjoittaa mainion vastineen tuosta, mikäsenytoli... niin taaperoimetyksestä! Mitvit - viihdettä ja asiaa koko perheelle.

Kun nyt päästiin tuohon populistiseen viihdepuoleen käsiksi, niin esittelenpä teille aivan uuden, vastakehittelemäni tv-ohjelmakonseptin.

Ohjelman nimi on Dille ja siinä etsitään Suomen tyhmintä pyrkyriä. Dille on tarkoitettu ihmisille, jotka vakavissaan, nauramatta, kykenevät korvaamaan sanan "ongelma" sanalla "haaste". Ihmisille, joiden mielestä "Käytän tarvittaessa kyynärpäitäni, hymyillen" -lauseen ääneen sanominen on luonnollista, eikä vakava merkki pitkäkestoisen psykiatrisen hoidon tarpeesta.

Dillen ideana on optimaalisen julkisuusrummutuksen säestyksellä leikittää kourallista ahneita torspoja ja siten varmistaa, että kaikki potentiaaliset työnantajat varmasti painavat naaman mieleen ja lisäävät sen "ammutaan tavattaessa" -galleriaansa.

Dillen voittaja saa rangaistukseksi suojatyöpaikan ohjelmassa mainostettavassa yrityksessä. Toimenkuva ei selviä voittajalle missään vaiheessa ja tittelikin kuluu jokseenkin "Liike-elämä Mahdollisuus Johtaja", mutta se käännetään arameaksi niin ettei siitä ymmärrä sitäkään vähää.

Vuoden kuluttua, kun "Kaupankäynti Tilaisuus Ohjaaja" on imetty kuiviin kahvinkeittopuuhissa, hänet ulkoistetaan ja jäljelle jää vain markka, laatikko ja ohikulkijoiden ivallinen ylenkatse. Ja ohjelmassa mainostettavan yrityksen toimitusjuontajan kosteiden silmien ja myötätuntoisten sanojen lomasta kaikuva verenkarvainen nauru.

Sä sanoit MITÄ?

Posted by mitvit at 17.01.05 10:38