tammikuu 03, 2005

:: vaikeita aikeita ja kaiken suhteellisuudesta

Piti kirjoittamani tähän tilaan avoin kirje syvästi arvostamalleni piispa Huoviselle kärsimyksen kohtaamisesta, uskon murenemisesta ja siitä kuinka eräänä päivänä joulupukki ei enää tullutkaan, muttei se sitten oikein tuntunutkaan hyvältä - tai oikealta.

Pitipä myöskin kirjailla, kun nyt joulun aikaan olen puoliväkisin joutunut tuossa helvetinkoneessa paljon istumaan ja pelkäämään, kuinka vihaan yksityisautoilua ja suomalaista autoilukulttuuria, mutten viitsi kun teitä kuitenkin ahdistaa jo tarpeeksi skrapailla aamuisin niitä peltilehmiänne.

Tuli mieleen myös lausua pari sanaa kotimaisen radion tilasta jouduttuani vastoin tapojani kyseisen äänilähteen vaikutuspiiriin jopa useiksi tunneiksi. Siis siitä kuinka halutessani nauttia keskenkasvuisten pissa-kikerrystä voin mennä lähimpään H&M:n myymälään, tai halutessani kuunnella puhetyöläisiä joilla ei ole yhtään mitään sanottavaa voin kääntyä lähiseurakuntani puoleen, muttei se taida ketään elähdyttää jos saatanaa kutsuu saatanaksi. Soittolistoista en olisi viitsinyt sanoa yhtään mitään.

Niinpä kerron kauniin ja humaanin tarinan siitä miten - kuten tiedämme - totuus kuullaan lasten ja muiden humalaisten suusta:

uudenvuoden saunassa ystäväperheen kolmevuotias poika S. aikansa kiinnostuneena kurkittuaan, mittailtuaan ja tarkkaan aprikoituaan muotoili seuraavansisältöisen julkilausuman:

"S:llä on pieni pippeli, isillä ja mitvitillä (nimi muutettu) on iso pippeli!"

Tämä siis tiedoksi kaikille skeptikoille saatettakoon.

Loppuillasta kuultiin lisää totuuksia humalaisten suusta, muttei niistä sen enempää, kun en muista.

Posted by mitvit at 03.01.05 11:10