lokakuu 23, 2004

:: pieni suuri vaalimonologi, jälkisanat

Megawati Sukarnoputri friteerautuu helskutissa, mikä oikein ja kohtuullista onkin. Megawatin kepeä tutkivan journalismin häpeäpaalu "pieni suuri vaalimonologi" puolestaan on saanut ansaitsematonta huomiota päiväkirjailevan kansanosan ulkopuoleltakin. Kävijälaskurista, kommenteista ja henkilökohtaisesta palautteesta päätellen messumouhotukset ovat kiertäneet jopa puolueiden postituslistoilla?

Kaikille niille, jotka ovat jostain henkilökohtaisesta vinoumasta johtuen saaneet jonkinasteista hupia kirjoituksista haluaisin muistuttaa, ettei mikään ole niin helppoa ja halpaa kuin nimimerkin suojista irvistellä ja piikitellä omalla nimellään ja kuvallaan esiintyviä ihmisiä. Ja kuten monet ovat varmasti panneet merkille, tämän sivun ylläpitäjän rahkeet, ns. vittuiluvarustukset, mitä tulee sivustojen esteettisen ylöspanon kritisointiin, ovat minimaaliset.

Halveksuntani "Heikoin Lenkki" -kulttuuria, jossa roolin takaa, huomion ja mainostulojen tähden nöyryytetään ihmisiä julkisesti, on mittaamatonta. Silti huomaan kaksinaismoralistisesti syyllistyväni samankaltaiseen toimintaan - joskin tulot ovat heikonlaisia ja sellaisena saavat pysyäkin. No, kaksinaismoraali täällä on aina osattu.

Olen yrittänyt tarttua epäolennaisuuksiin ja väistää tylyimmät henkilökohtaisuudet, välillä paremmin, välillä huonommin onnistuen. Jos joku kuitenkin kokee tulleensa loukatuksi olen valmis siirtämään keskustelun henkilökohtaiselle, omalla nimellä käytävälle tasolle.

Uskon että näissä kirjoituksissa esitellyt ehdokkaat ovat kaikki rehellisiä, ahkeria ja kamalaapelkääviä kandidaatteja. Minä aion äänestää heitä kaikkia.

Joku muuten kysyi, miksi pääroolissa seikkaili juuri Megawati Sukarnoputri? Olen sitä mieltä, että riittävään satiiriseen etäännyttämiseen tarvitaan henkilö, jonka nimi on täysin toisesta aika-avaruudesta. Henkilö josta näkee välittömästi, ettei tuollaista voi olla olemassa. Kilpailevat vaihtoehdot olivat Boutros Boutros-Ghali, Carl Gustaf Emil Mannerheim ja Jukka Virtanen, mutta ne olivat jo aivan liian epäuskottavia.

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen käynyt läpi lähes kaikki pääpuolueiden Helsingin vaalipiirin ehdokkaat, mikä lienee etumerkiltään positiivista. Koska kollaaminen ja tullaaminen on kuitenkin suoritettu roolihahmossa, en ole vielä kyennyt päättämään ehdokastani.

Tietoisena siitä, että näiden(kin) vaalien jälkeen vähäosaisten asiat ovat hyvässä hoidossa ja niin taloudellinen kuin fyysinenkin turvallisuus kohenee entisestään, olen päättänyt antaa ääneni erityisen kulttuurimyönteiselle ehdokkaalle. Nyt pitäisi enää löytää sellainen - pitänee juosta sivut läpi uudelleen. Ei saatana, paikat siinä hampaista irtoavat. Saa ilmoittautua!

Jos joku tämän luettuaan ajattelee, että siinä se nyt kuvittelee kirjoittaneensa jotain oikeasti merkittävää, terävää ja hienoa lattean ja sekavan riipustelun sijaan, on hän toki aivan helvetin oikeassa.

Jos joku tämän luettuaan ajattelee, että siinä se nyt kärvistelee perkeleellisessä krapulassa, herran pelossa ja synnintunnossa, on hän luonnollisesti aivan tavattoman väärässä.

Onnea kaikille kisaajille - muistakaa, näissä raveissa ei ole dopingtestejä. Seuraavaksi jotain aivan muuta...

Posted by mitvit at 23.10.04 13:45