lokakuu 08, 2004

:: isi, mitä tarkoittaa "subjektiivinen"?

Pinserin top-listan kärkipäässä pönöttämisessä on oikeastaan vain yksi asia - sen oveni takana päivystävän töröhuulisen aurinkorasvamissilauman lisäksi - josta aidosti nautin:

Kun joku neitseellinen neitse polkaisee neitsytmatkalle kotimaisiin verkkopäiväkirjoihin mainitun listan kautta, hyvällä todennäköisyydellä hän päätyy aika alkuvaiheessa tänne!

Joka ilta käpertyessäni vanhoista villasukista tehdyn tutu-nalleni kanssa lusikka-asentoon, itken onnesta itseni uneen ajatellessani, että jotakuta jossain suomenniemellä saattaa oikeasti vituttaa kotimaisten kärkiblogien poliittis-yhteiskunnallis-asiallis-teknokraattinen epäuskottavuus. Uhuhuu.

Perse-Janne, tuo verkkorakastajista rajuin, kirjoittaa taitavasti ja ansiokkaasti, tyylillä josta tässä veppipäiväkirjassa ei osata edes unelmoida, siitä mikä se blogi nyt sitten oikeastaan on.

Henkilökohtainen ongelmani tässä asiassa on tietysti se, etten oikein ymmärrä tätä valtavaa, moniaalla versovaa hinkua määritellä verkkolokin olemusta. Saati sitten pyrkimystä muokata kotimaisesta blogistosta "uskottavaa", "varteenotettavaa" tai "valtavirtamediaa haastavaa". Niinpä tökkään soppani määritelmälusikkaan.

Minulle verkkolokit ovat 2000-luvun vähemmän liimaahaistellutta punkkia. Edullinen ja helppo tapa ilmaista itseään vapaasti, ilman rajoitteita, suodattimia tai vaatimusta osaamisesta.

Olen varma että ajatus ei ole tuore, mutta voin vakuuttaa, ettei tästä puhuta 70-luvun Mustanaamioissa, jotka ovat pääasiallinen tietolähteeni.

Verkkokirjoittamisen ihanuus on juuri siinä, että kuka tahansa voi kirjoittaa mistä tahansa, millä tyylillä tahansa, käyttäen määrättömän määrä hymiöitä, asteriskeja tai hämähäkkejä väärinpäin. Mekin, jotka emme oikeasti osaa. Mitä enemmän verkkoon suodattuu ei-tietoteknisten ihmisten tuottamaa ei-tietotekniikkaa käsittelevää tekstimassaa, sitä onnellisemmaksi tulen.

Mitä enemmän kotimaiseen blogitodellisuuteen popsahtelee bloggerin vakiopohjille työstettyjä arkisia "Pupsin maailma" -blogeja sitä vankemmassa tanassa ...rrr...peukaloni ovat - Kyllä ne eppunormaalit, vaclavhavelit ja michaelmooret sieltä suodattuvat.

Jos minulta kysytään, niin yksi bloggaamisen merkittävimmistä funktioista voisi olla internetin pölliminen nörteiltä.

Tämä ei luonnollisesti tarkoita että minulla olisi mitään tietotekniikkaa tai sen intohimoisia harrastajia vastaan, päinvastoin. Bloggauksen helppous ja pitkälti Pinserin ansioksi luettava houkutin siitä, että kirjoituksia saattaa joku jopa lukea, antaa kuitenkin lupauksia siitä että pöytälaatikkokirjailijakansa sattaa hyvinkin löytää itselleen sopivan, ainutlaatuisen median.

Tästähän on kotimaisessa lokitodellisuudessa jo aika paljon merkkejä. Olen Pers-Jannen kanssa vahvasti eri mieltä siitä, että:

"blogikulttuuri on Suomessa vielä varsin lapsenkengissään, ja täällä on vain harvoja vakavasti otettavia bloggaajia (jos yhtäkään)".

Journalistisesta näkökulmasta varmasti. Mutta minusta ilmaisun rikkaudessa, omaäänisyydessä, luovuudessa ja heterogeenisuudessa olemme lapsenkengän mitan edellä muita, ainakin mitä olen Mustanaamiosta lukenut...

Jannen linkkaama Technoratin suosittujen blogien lista on hyvin isäntäsaittinsa nimen oloinen: "News for nerds". "Geek ramblings".

Kun tarkastelen Pinserin blogilistaa tuota Technoratin rankkausta - jonka vaikutusvallasta, kattavuudesta tms. minulla ei ole hevon tuoksua - vasten, en voi olla tuntematta pientä ylpeyden ja onnen läikähdystä rintaliiveissäni.

Tuo omituinen onnentunne on hieman samaa sukua sille pakahduttavalle rakkaudelle, jota tunnen omaa kulttuurista viiteryhmääni kohtaan, kun joku ylistää vaikkapa itäeurooppalaisten naisten ylivertaista naiseutta suhteessa suomalaiseen meikkaamattomaan, tuulipukuiseen, lättäpohjakenkäiseen tavishippifemakkoon.

Minulle kotimaisen blogimaailman korvaamaton arvo piilee juuri sen kotikutoisuudessa, kumartelemattomuudessa ja värikkyydessä:

missä muualla pääsisin tutustumaan vaikkapa hieman itseäni vanhemman, syvästi sivistyneen, hienosti varsin erikoista elämäänsä ja ajatuksiaan tallentavan maalaisherrasmiehen elämään?

Tai saisin ihailla upeiden arjen impressionistien nopeita elämänsyvyisiä viiltoja?

Missä olisin voinut tutustua itselleni totaalisen vieraisiin sukupuolinäkemyksiin ja käsitteisiin, tai saanut omin silmin todistaa, kuinka avaruutta yritetään tunkea pulloon?

Enkä olisi uskonut saavani seurata näinkään aitiopaikalta tietotekniikka-avusteisen romanssin suloista ja ei-keinotekoisia makeutusaineita tihkuvaa kukintoa.

Hienoa on se, että kaikilla edellämainituilla on kotimaisessa, pienehkössä lokeja seuraavassa kansanosassa melko merkittävä peitto.

Ja kyllä minä pidän linkkiblogeista, teemablogeista, poliittisista blogeista, harrastusblogeista, tietotekniikkablogeista ja iPod-blogeistakin. Okei, iPod-blogeista en ole kiinnostunut, mutta olen iloinen että niitä löytyy. Ja kyllä, minä myös kaipaan uskottavaa, vaikutusvaltaista poliittis-yhteiskunnallista blogia.

Enkä minä epäile hetkeäkään, etteikö niitä vielä tulisi.

Vaikutusvaltaa ja uskottavuutta ei vain kukaan tule ulkopuolelta tarjoamaan. Sitä ei IT-viikon artikkeli anna, eikä Helsingin Sanomat ota pois. Jos joku niitä itselleen kaipaa, syyttäen ulkoisia olosuhteita, kulttuuria, lienee hän epäonnistunut.

Minä en tavallisesti pidä itseäni lahjakkaampien ajattelijoiden lainaamisesta, mutta aion tehdä poikkeuksen:

montaa direktiiviä en osaa aloitteleville tai virassa jo toimiville lokisteille antaa, mutta yhden neuvon haluan Seppo Rädyn sanoin antaa kaikille suuntaa hakeville:

"Tempaise niin että vittu repeää!"

Posted by mitvit at 08.10.04 14:18