syyskuu 10, 2004

:: perjantaiepis-tola

Verkkomaailmassa, luultavasti koska internet on kuitenkin vielä välineenä jossain määrin teknisesti haastava, tuntuu törmäävän normaalia useammin omituisiin teknobottivisionääreihin.

Näiden iLinkoloiden edistyspalvonta ja karuimman kapitalismin omanapainen ihannointi ei ole ainoastaan potentiaaliselta tuhovoimaltaan valtavaa, vaan myös argumentaatioltaan vähintään yhtä ohutta, varpaisiin tuijottavaa ja tunnepohjaista kuin halveksimansa punaviherhomeopaattis-uskonnollinen maailmanhahmotus (hep!). Vaaralliseksi tämän maailmanmallintamisen tekee sen usein taitava kyky vetää päähänsä ration, väistämättömyyden ja lainalaisuuksien piispanhiippa.

Omituinen provokaatio on myös siellä täällä kärpässienten lailla esiin plopsahteleva pyrkimys sanoutua irti kehollisuudesta - lihasta - ja tunteista. Tämä sinänsä tervelähtökohtainen pyrkimys yksinkertaistaa, suoraviivaistaa elämää ja ihmistenvälistä kommunikaatiota lähtee kyllä riisumaan ihmisyyttä niin pelottavasta päästä, että pelottaa päässä, vaikka onkin tavattoman kiinnostavaa ja viihdyttävää visiointia.

Silti, tai siksi, on raikastavaa kuin Rai - tottakai - kuunnella toisenlaisten utopianistien soittoa (poislukien antiikkiset visiot orjista ja naisista.)

Ja nyt kaikki tissit ja pippelit paljaaksi ja laulamaan: "We shall overcoo--oo--ome". Kukka, kukka, rakkaus, kukka!

Monet parhaista asioista, elämyksistä, kikseistä jos sallitte, on tämän lihan muistiin poltettu luopumisen, kieltäymyksen, yksinkertaistamisen ja irtileikkaamisen kautta. luopumusistalle ovat menneen vuosikymmenen aikana joutuneet ainakin seuraavat suuret ja pienet asiat (starring in alphabetical order):

Avioliitto
Joskus on pakko katsoa tosiasioita silmiin. Luopuminen vapauttaa ensin eläimen, sitten kantaa sisään runsaudensaavillisen pakotonta onnea.

Esinahka
Tarpeellinen, paitsi jos kiristää. Luopuminen vapauttaa parempaan seksiin ja hygieniaan. Vain lääketieteellisistä syistä.

Kirkko, uskonto
Elämäni voimakkain uskonnollinen kokemus on ollut uskonnosta luopuminen. Luopuminen vapauttaa paradoksaalisesti elämään.

Mainonta
Kaikkialta tunkevaa kovaäänistä, tarpeetonta, tarpeettomia tarpeita ja mielikuvia pursuilevaa roskaa (manitsinko jo tarpeettoman?). Vaikeaa, lähes mahdotonta paeta. Minimointi ja luopuminen vapauttaa keskittymään olennaiseen.

Mustat farmarihousut
No ne nyt vaan jotenkin... jäivät 80-luvulle takatukan ja tennissukkien kanssa. Luopuminen vapauttaa käyttämään sinisiä farmarihousuja.

Opinnot
Eniten harmittava lähdetys, vaikka valinta oli alunperin väärä - opiskelu kannattaa aina. Luopuminen vapauttaa kuitenkin paljon energiaa ja rohkaisee toteuttamaan toteutumatonta.

Pornografia
Lamauttavaa, kaikkia osapuolia halveksivaa saastetta ja taustakohinaa (vrt. mainonta). Luopuminen vapauttaa mielikuvat ja eroottisen todellisuuden.

Sormi
Vahinko. Okei, tästä ei ole ollut kuin harmia. Ei kuulu listalle. Luopuminen vapauttaa ..ööö...sormen.

(Jatkoa seuraa tulevaisuudessa. Bubbling under: Tupakka, Kokoomus, Roskaruoka, TV, Absintti, Penis, Vihannekset, Internet, WC.)

Akuutisti työn alla on parhaillaan luopumus iltapäivälehdistöstä, josta olen ammentanut kaiken hyvän sivistykseni. Koska minulla ei ole tällä hetkellä mitään käsitystä siitä, kuka puukotti ketä ja missä on Makkara-Mepa, tai miksi Raivo Summasen silmien takana jatkuvasti mustana varjona häivähtelevä väkivalta ei johda seuraamuksiin, ovat kirjoituksen siemenet kovin vähissä, mikä saattaa tarkkaan silmään osua.

Pitänee mennä paikalliseen pikaruokalaan lukemaan Seiskaa...

Posted by mitvit at 10.09.04 11:57