Olet omien sanojesi mukaan nähnyt tuon kansakuntaa kuohuttavan kohdan Mäen teoksesta - siis Sen jossa Kissa Surmataan. Mietin, voisitko luoda tiedon valoa minua askarruttavan dilemman pimeyteen. Taiteilijan omien sanojen mukaan kissantappo ei luonnistunut häneltä kuin maatilan isännältä, joten siihen meni sekunnin sijaan kolme - saatu tuomio eläinrääkkäyksestä johtui siis taitamattomasti suoritetusta taposta. Jotkut lähteet taas kertovat Mäen surmanneen luontokappaleen "kiduttamalla". Epätietoisuus em. seikoista estää minua muodostamasta kirkasta kuvaa tapahtuneesta. En toivo graafista selostusta, vain mielipiteesi siitä, kuinka paljon katti joutui kärsimään. Vaikka tahattomasti luontokappaleelle aiheutettu tuska ei ole sinänsä puolusteltavissa haluaisin tietää pitkitettiinkö kissan kärsimystä harkitusti.

Koska olen tuon surullisen pätkän nähnyt 80-luvulla jolloin se oli ensimmäistä kertaa ajankohtainen, en voi väittää muistikuvieni olevan kovin kirkkaita, tai etteivätkö ne sekoittuisi parhaillaan käytävässä keskustelussa esitettyihin kuvauksiin. Lienee parasta tukeutua Taiteilijan omiin sanoihin oikeuden päätöksestä, josta voit lukea seurailemalla kirjoituksessa annettuja linkkejä. Olen taipuvainen uskomaan Mäen ilmoitusta tässä asiassa.

Mikisi sinä sen niin kovasti haluat tietää?

Leena Krohn on julkaissut otteita eläinlääkärin lausunnosta verkkosivuillaan. http://piccolo.kaapeli.fi/krohn/blog/

Olen kiinnostunut aiheesta siksi, että kuolleita eläimiä on käytetty taiteilijain materiaalina maailman sivu. Tässä nimenomaisessa kohussa tuppaa kismittämään se, että kun väkivallanteko kohdistuu sievään, lemmikkinä suosittuun pörröeläimeen ja se näytetään konkreettisena tapahtumana on eläinten hyvinvoinnista kiinnostunut yleisö heti takajaloillaan. Jos kuvataiteilija käyttäisi performanssissaan videokuvaa kalastajasta joka vetelee ongella lammesta ahvenia vääntäen niiltä samalla niskat nurin, ei kukaan älähtäisi - vaikka kalanen saattaisi hieman tarpeettomasti kituakin, ja vaikka kukaan ei performanssin jälkeen tekisi ahvenoista keittoa vaan kalanraadot heitettäisiin tunkiolle tahi niiden päälle jopa performanssin jatkoksi onanoitaisiin. Rautalangasta vääntyy siis se, että toisilla eläimillä näyttää olevan enemmän oikeuksia kuin toisilla ja nämä oikeudet määräytyvät suloisuus- ja karvaisuusasteen mukaan.

Itse olen lihansyöjä. Mielestäni Mäen teoksen kissantappo-osiota voivat oikeutetusti kritisoida vain vegaanit, ts. ihmiset, jotka elämäntavallaan pyrkivät välttämään elävien olentojen surmaamista ja hyväksikäyttöä minkään seikan, taiteen, mielihyvän tai taloudellisen hyödyn vuoksi. Taiteena teosta voi toki arvostella.

Eläinlääkärin lausunnosta käy ilmi, että tarpeetonta kärsimystä on aiheutettu kissaa lopetettaessa. Tämä on tietysti tuomittavaa vaikka kyseessä olisikin vahinko. Puheet tarkoituksellisesta kiduttamisesta ovat silti mielestäni vahvasti liioiteltuja.

"Jossain mielen peränurkassa kutkuttelee fantasia, jossa joillekin poikkeusyksilöille voitaisiin myöntää erivapaus asettua vallitsevan moraalin ylä- ja ulkopuolelle, josta käsin he voisivat tehdä muilta kiellettyjä tutkimusmatkoja."

Tarkoittanet poikkeusyksilöillä nuoria naisia. Heillä tällainen erivapaus käytännössä jo on.

Jipii! Jipii! Petteri Jussila -uutisia:

Petteri Jussila on saanut sakot luonnonsuojelurikkomuksesta. Hän toi kolmevuotiaalle pojalleen Floridasta tuliaisiksi täytetyn alligaattorin pään. Petteri sanoi, että kyseessä on luvallinen matkamuisto, "viljelty" alligaattori. Petterin mukaan näistä matkamuistoista saadut varat käytetään luonnonvaraisten alligaattorien suojeluun. Siis alligaattoreita kasvatetaan, tapetaan ja täytetään, jotta voitaisiin suojella alligaattoreita.

Kuitteja ja lupalappuja ei kuitenkaan enää matkan jälkeen löytynyt, ja Petteri sai 48 euron sakot. Juttakin taisi saada vähän aikaa sitten sakot, koska muisti tulonsa väärin sakotustilanteessa.

Onhan se tietysti hyvä, että ihmiset osaavat tuntea myötätuntoa kissaa kohtaan. Eri asia kuitenkin miten pitkälle he vetävät tämän asian. Taidekoulussa opiskelevana olen saannut kuulla monen nuoren taiteilijan alun uhoavan, kuinka boikotoivat Kiasmaa loppuelämänsä. Ironisesti he itse antavat Mäen teokselle niin suuren voiman, että se ikäänkuin saastuttaa kaikki Kiasman sisällä olevat teokset. Kaiken lisäksi on kyse teoksesta, jota eivät ole nähneet kuin harvat. Silti kaikilla siitä on ehdoton mielipide.

Kiasman demonisoimista seuranneena oli kiinnostavaa saada tietoa tästä Nokian sponsorisopimuksesta. Siitä riittäisi keskusteltavaa pidemmäksikin aikaa. Valitettavasti ihmisiä se ei kiinnosta ihmisiä yhtä paljon. Nuoria taiteilijanalkuja kuten minuakin, kiinnostaa kyllä, mutta onko se riittävästi? Voihan monella taiteen katselijalla, ns. "tavallisella ihmisellä" olla nyt kissantappoteoksen vuoksi varsin negatiivinenkin käsitys taiteesta. Silloin taiteellisen vapauden rajoittaminen on helposti yhdentekevä asia, ellei peräti myönteinen.

Nokiaa vastaan on hankalampaa saada ihmisiä nostamaan meteliä. Onhan se mielletty osaksi Suomen valtiota ja pintaan nousevat isänmaalliset tuntemukset. Toisinaan pelottaa ajatella, miten nykymaailma muistuttaa vuosikymmeniä vanhojen kyberpunk -romaanien maailmaa. Globaalit jättiyritykset saavuttavat valtaa enemmän kuin valtiot. Voisihan Nokiakin lähteä halutessaan lätkimään Suomesta ja siirtää pääkonttorinsa johonkin halpaan maahan.

Olisi hienoa nähdä jonkun arvovaltaisen sotaveteraanin astuvan julkisuuden valokeilaan ja arvostelevan Nokian toimintaa. Luulenpa kuitenkin, ettei niin tule käymään. Nokia saa tehdä mitä huvittaa, samaan aikaan kun suomalaiset mutisevat isosta pahasta Microsofista.

Teemun teos on tainnut nousta arvoonsa turhan aikaisin. Mäkihän on vielä hengissä. Pitkään aikaan ei ole mikään daidedeos saanut näin paljon porua aikaan. Viimeksi taisi olla ne jonkun biennaalen tehosekoittimet, joissa oli jotain eritettä. Molemmat ilmeisen tehokkaita piissejä, koska juttua piisaa. Hetkonen, määhän puhun kuin mainostoimistomies!