lokakuu 17, 2003

:: tie vie

Moi. Mun nimi on Jeesus. Mä olen moralisti.

Mä en ole käyttänyt moraalia nyt kahteen päivään. Viimeksi sorruin moraaliin viime keskiviikkona, koska vitutti. Päivä kerrallaan tässä kuitenkin mennään. Toivon itselleni viisautta hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa. Toivon oppivani muuttamaan asiat, joihin voi vaikuttaa. Ja toivon viisautta erottaakseni nämä toisistaan. Toivon myös uutta Pokemon-pehmolelua. Ja rasvaimua.

Merten kirjoitti minun oleva "dumari" ja Birdy, Queen Bitch (<--puhdas kehu ja syvän arvostuksen osoitus) mainitsee tylyydestäni linkkilistallaan. Minäkuvani on kaaoksessa. Luulin keskittyneeni lähinnä masturb0intiin ja pissakakkaan.

Toissakirjoitukseni herätti jonkin verran närää ja syytöksiä jeesustelusta. Hyvä ja asiallisesti perusteltu kommentti löytyy vaikkapa ko. kirjoituksen kommenttiosastolta. Tämä on hyvä ja minulle aivan oikein. Minulla tosiaan on tapana sortua moralisointiin. Tämän vääristymän kärjistymistä tukee blogiformaatti, jossa tulee silpaistua tekstiä hetken huumassa, nopeasti ja tarpeettoman aggressiivisesti, usein ilman säädyllisiä perusteluita. Tai ei vika tietenkään ole blogiformaatissa vaan omassa suhteessani siihen. Pitäisi kenties oppia hieman mielen tyyneyttä ja kunnioitusta kirjaimia kohtaan. Tässä yhteydessä haluan muuten pyytää anteeksi Lumikilta, joka ihmetteli kommenttiani eräässä menneessä kirjoituksessani. Vaikka ärsyyntymiseni ei mielestäni ollutkaan aivan perusteetonta, oli konteksti totaalisen väärä ja tölväisy akselilla lattea-typerä.

Minä olen mestari tekemään itselleni välttämättömyydestä hyveen. Vastustan yksityisautoilua, koska minulla ei ole varaa autoon. Vastustan ydinvoimaa, koska minulla ei ole varaa ydinvoimalaan. Minä olen juuri se kaveri joka oikealla kädellä kirjoittaa pornon turmiollisuudesta ja vasemmalla... no, tiedätte kyllä. Liian harvoin onnistun elämään kuten opetan. Toisinaan, hyvällä ilmalla, tarkoitukseni kuitenkin on vilpitön.

Tästä huolimatta en kärsi hirvittävän huonoa omatuntoa kirjoituksistani. On asioita joita pidän tärkeinä. Kirjoitan asioista joita pidän tärkeinä. Ja kaikkein tärkeimpänä, en pidä kirjoituksiani kovin tärkeinä - kuin korkeintaan itselleni. Mikä jollekulle on sietämätön klisee, saattaa minulle olla uusi koskettava oivallus. Meillä Humanoidiassa silmät aukeavat vähitellen - joskus siihen saattaa mennä ihmisikä. Ja joskus kuluneitakin asioita on hyvä nostaa esille - kaikki asiat eivät kärsi kulutuksesta. Mikä parasta, voin pitää henkilökohtaista monologiani näillä sivuilla tietäen, että jokainen lukija on tehnyt tietoisen valinnan silmäillessään kirjoituksiani. En sotkeudu keskustelupalstojen tai nyyssiryhmien tavoin muiden keskusteluihin pilaamaan niitä epäkiinnostavalla mössötyksellä. Jos se jollekin on vielä epäselvää, niin tästä osoitteesta löytyy vain moraalisaarnoja. Ei koskaan mitään muuta jännää. Eikä edes kivoja linkkejä.

Kommentointi ja palaute on tietysti mukavaa ja olen aina iloinen, jos minut palautetaan riviin. Kuitenkin aina silloin tällöin maailmasta löytyy virhe. Silloin on mitvit-miehen aika pukeutua punaisiin tekokuitusukkahousuihin (ainakin 70-luvulla lapsuutensa viettäneet muistanevat nämä nöyryytyspukineet) ja puuttua asiaan.

Missä on kipua, tuskaa, vääryyttä, nöyryytystä, kärsimystä ja kuolemaa ... siellä ei mitvit-miestä näy.

Sen sijaan jos jossain on pikkuvika tai huono tv-ohjelma, siellä mitvit-mies on ensimmäisenä möykkäämässä ja tekemässä itsestään pelleä.

Muistinko muuten mainita, että kärsin myös herkkähipiäisyydestä, suuruudenhulludesta ja omnipotenssifantasioista?

Posted by mitvit at 17.10.03 11:30