lokakuu 25, 2003

:: osavuosikatsaus

Mitti Vitiäisen kakussa palaa puolikas kynttilä. Puoli vuotta on mitvitin nettikodon (Henrylle terveisiä) savupiipusta haihtunut kannabishöyryjä Blogham Cityn ilmakehään. Tämän kunniaksi Helsingin Kirjamessujen WC:ssä julkaistaan tänään retrospektiivi "Mitä vittua? - suuret puheet, heikko suihku". Monta lautasellista Guatemalan verta on tarjoiltu puolen vuoden aikana, eikä kukaan ole pysynyt laskuissa, kuinka usein nöyrin akuankkanne on maalannut itsensä nurkkaan. Kääk.

Pinserin blogilista on tarjonnut arvokkaan alustan, jolta on ollut hyvä vilautella genitaalejaan ja kurkistella vähän muidenkin hameen alle (voi pojat ja tytöt, ette usko, mitä Kysyn Vaanin minihameen alla piileskelee. -editori. Ei kiinnosta. Väärä blogi, pässi. -m. Ai joo, sori. -editori.). Allekirjoittaneen listakiipeily tuntuu noudattavan formaattiradion lainalaisuuksia: Mitä kevyempi, lyhyehkö, huumorilla ja parilla hassuntuhmalla näppäryydellä höystetty sekä helposti lähestyttävään muotoon rakennetu plöräys, sen varmempi hypetys. Näillä lakeuksilla ei perkele asiaa puhuta.

Listasijoitus on asettunut sille tasolle, että päivittäiset kävijämäärät ovat melkoisia, mikä on tietysti iloinen asia. Tämä on ollut myös hienoinen yllätys, sillä täältä itseanalyysin sohvanmutkasta tarkasteltuna allekirjoittaneen teoskokoelma (eikös tuo ole jo vähän suuruudenhullua. -editori. Verrattuna alkuperäiseen ilmaisuun "järkälemäinen tuotanto joka tekee muut kirjoituskokoelmat turhiksi" vai? Sitäpaitsi, hus nyt takaisin päiväduuniisi, siellä on paljon enemmän editoitavaa. -m. Haista ite. -editori.) muistuttaa kokolailla Duran Duranin tuotantoa: Pari hittiä, joista saa ihan kivan kokoelman, sekä hirveä kasa keskinkertaista täytemateriaalia joka ei kelpaa edes kalanrehuksi. Eikä suostuta ymmärtämään että aika heilautti ruutulippua jo edellisessä mutkas...(Riittää jo hampaaton itseironia. -editori. Sulla on kakskyt sekuntia aikaa poistua tai muuten.... -m.)

Joka tapauksessa on ollut miellyttävää hoiperrella Blogvillen kiemuraisilla kaduilla, joilla tuuli kantaa korviin välillä myös ihan oikeita ja tärkeitä asioita. Parhaimmillaan on tullut tunne suorastaan jonkinlaiseen löyhään yhteisöön kuulumisesta, yhteisöön jolla on omia koodeja ja joka kykenee aivan asialliseen ja usein jopa kiinnostavaan kanssakäymiseen. Joskus on lentänyt vähän kuraakin, mutta raiskatessa ropisee, totesi jo Uuno Turhapuro aikoinaan. Vaikka välillä motkotetaankin interblogistisen diskurssin tarpeettomuudesta, niin se on minusta usein vallan mukavaa.

Anonymiteetti on herättänyt viime aikoina paljon keskustelua. Jotkut naamallaan bloggaavat ovat olleet ärtyneitä meistä burkhaan pukeutuneista. Minä ymmärrän vaatimuksen julkisilla keskustelufoorumeilla toimittaessa. Tämä sivu on kuitenkin vain ja ainoastaan mitvitin vilautteluporttikongi. Nimettömyys, kasvottomuus ja hengettömyys ovat valintoja ja asioita, jotka ovat yksinomaan mitvitin henkilökohtaisen holhoojan päätettävissä. Ne eivät kuulu kenellekään muulle ja jokainen voi suorittaa yksinkertaista valintaa tästä lähtökohdasta käsin. Nimetömyyteen sisältyy toki myös omanlaisensa vastuu, mutta vaatimukset siviilipersoonan esiintuomisesta blogosfäärissä perustuvat minusta lähinnä tirkistelynhaluun. Sitäpaitsi puoluesihteerimme on kehottanut minua pysymään nimettömänä, koska tämä blogi saattaisi häiritä tulevaa presidenttikampanjaani. Myös vatikaanin salainen poliisi on jäljilläni, joten joudun pitämään ns. pääni pensaassa. Ja Misu saattaisi heretä vaatimaan avioehtoa, jos henkilöllisyyteni paljastuisi. Jos joku jostain syystä haluaa tirkistellä mitvitin pärstäkerrointa muualtakin kuin Jallun seuranhakuilmoituksista suosittelen houkuttelemaan keskioluella (mmm... kaljaa).

Kiinnostus anonyymien bloginistien henkilöä kohtaan on saanut aikaan jos jonkinnäköistä veikkailua ja arpomista. Viimeksi ehdottoman totuuden torvelo yritti valottaa salaperäistä mysteerikirjurianne:
"Mitvitin kengännumero on 43, hän on kalju reserviupseeri, joka treenaa punttisalilla ja työskentee IT-hommissa. Hän polttaa L&M:ää ja hakee seuraa Helsingin keskustan pintapaikoista."

Yritys on kunnioitettava, mutta lopputulos lähinnä säälittävä.

Oikeasti mitvit on viiksekäs aktiiviupseeri, joka on kehonrakennuksen kolminkertainen maailmanmestari ja työskentelee NATOn huippusalaisissa operaatioissa. Hän polttaa pieniä itäeuroopalaisia kyliä ja hakee seuraa Korson yläasteelta. Kengännumero saattoi osua lähelle, mutta en pysty sitä tarkastamaan, koska Kenneth nuolee parhaillaan sotilassaapastani, enkä henno keskeyttää häntä.

Ja loppuun viikon kysymys: Mikä on sisäänpäinlämpiävän blogimerkinnän kiehumispiste?

Ps. kiitos Kysyn Vaanille editorin ja Kuhlakaanille Kennethin lainasta. Lakituvassa tavataan - tai nahkurin orsilla. Mutta voi pojat, kyllä meillä kolmella oli mukavaa. Olisitte nähneet mitä editori teki Kennethille saunassa, kun Kenneth kumartui poimimaan...

Posted by mitvit at 25.10.03 19:12