marraskuu 18, 2003

:: ihmissuhteet ja hammastahna

Mikä on tärkeintä tasapainoisen parisuhteen luomisessa? Rakkaus? Ahhhahhahaaa. Keskinäinen kunnioitus? Mohoo-nononono. Seksuaalinen yhteensopivuus? Thihi-thihi. Samantasoinen markkina-arvo? Hä?!?!

Onnistuneen parisuhteen kulmakivi on, yllätys yllätys, järjestyspoliittinen konsensus.

Parisuhdetta muodostettaessa paiskataan pissavehkeiden (hyi) lisäksi yhteen kahden ihmisen tavat ja tottumukset kaikkine pikku perversioineen. Sen jälkeen alkaa järjestyspoliittinen yhteensulautuminen. Tapoja toteuttaa tämä fuusio on nähdäkseni kaksi: autoritaarinen ja priorisoiva.

Autoritaarisessa mallissa toinen puolisoista kuvittelee hallitsevansa yhteistä reviiriä ja luo parisuhteelle säännöstön, josta poikkeaminen johtaa rangaistukseen. Rangaistus tulee yleensä nalkutuksen, huomauttelun tai nälvimisen muodossa - pahimmillaan sääntöjen rikkominen johtaa fyysiseen väkivaltaan. Tämä parisuhdemalli johtaa nopeasti jatkuvaan lievästä vaikeaan heittelehtivään tulehduskierteeseen, johon ajoittainen pulustelu- ja seksisalva ei enää tuo kuin hetkellistä lohdutusta.

Priorisoivassa mallissa on kysymys kahden aikuisen ihmisen kyvystä sopia asioita ja päättää siitä mikä on tärkeätä. Kyvystä myöntää toiselle oma tila ja oikeus toimia yhteisessä henkis-fyysisessä tilassa omana itsenään. Kyvystä hyväksyä asioita, jotka eivät välttämättä kuulu luontevasti omaan käsitysmalliin siitä, miten paratiisissa toimitaan. Kyvystä ottaa asioita esille rakentavassa hengessä, jos tuntuu siltä että jokin läheisen ihmisen tapa toimia ja toteuttaa itseään on kerta kaikkiaan sopimaton. Ja toisaalta tietysti kyvystä ottaa toinen ihminen ja yhteinen reviiri huomioon ja pohtia mahdollisia parannuksia itsessään sekä sopeutua uusiin olemisen tapoihin.

Aivan varmaa on, että toisella on ärsyttäviä tapoja, joita Menopaussin Mea ansiokkaasti viimeisessä postauksessaan listasi aimo kasan. Siitä olen kuitenkin Mean kanssa jokseenkin eri mieltä, että nuo listatut asiat olisivat 45 tapaa pilata parisuhde. On tietysti ikävää, jos parisuhdekumppani osoittautuu ihmiseksi joka kusee lavuaariin ja juo vessanpöntöstä. Kuitenkaan, varmin tapa pilata parisuhde ei ole jättää komeron ovi aina auki, vaan huomauttaa aina, kun toinen jättää komeron oven auki. Kuitenkaan, varmin tapa pilata parisuhde ei ole kertoa tyhmiä vitsejä kymmenettä kertaa, vaan potkia toista vaivihkaa pöydän alla, kun tämä seurueessa kertoo kymmenettä kertaa samaa vitsiä. Kuitenkaan, varmin tapa pilata parisuhde ei ole soittaa örvellyspuheluita kännissä, vaan kokea henkilökohtaista häpeää, jos puoliso örveltää kännissä.

Varmin tapa pilata parisuhde on yrittää sovittaa toista haluamaansa muottiin, yrittää siirtää omat ominaisuutensa puolisoonsa ja kokea puolison ominaisuudet omikseen. Umpivarma tapa pilata parisuhde on hävetä ja ahdistua puolison "tyhmyydestä".

Ainoa tapa selviytyä parisuhteessa hengissä on ymmärtää olevansa kumppanistaan erillinen, erilainen ihminen. Ainoa tapa selviytyä parisuhteessa on rakastaa toista ei ärsyttävistä piirteistä huolimatta, vaan ärsyttävien piirteiden kanssa. Ei oo helppoo, sano Matti kun sikaa suolesti.

Yksi asia minua muuten kovasti vaivaa parisuhdejärjestyskeskustelussa: Miten vitussa se vessanpöntön kansi pitäisi jättää, jotta kaikki olisivat tyytyväisiä? Kokonaan ylös? Rengas alas? Kansi kiinni? Ovatko naiset jatkuvasti niin "tiloissa", että pakittavat pöntölle taakseen katsomatta? Jos miesten tapa hoitaa asiansa on rengas ylhäällä, ja naisten rengas alhaalla, niin mikä jumala on määrännyt, että miesten tulisi laskea se perkeleen rinkula käytön jälkeen alas? Ja jos mentäisiin konsensukseen, jossa molemmat käytön jälkeen laskevat koko umpikannen alas, niin silloin ei kenelläkään olisi kivaa. Mutta se olisi varmasti kaikille paras ratkaisu, koska silloin toiminta olisi ainakin tasa-arvoista.

Posted by mitvit at 18.11.03 11:50