marraskuu 24, 2003

:: Kun mä kuolen vanhan piippuni sä saat

Kaakaon kupittaja pohdiskelee Nyt-liitteen ja isoisän innostamana potentiaalisia kuolemanjälkeisiä kropanhäivytysmetodeja. Minua on tällainen pohdiskelu aina hieman ihmetyttänyt. Ymmärrän sen kyllä, jos maailmankuva on kovasti maagis-kristillinen: kyllähän se vituttaa pilvenlongalta uudessa astraaliruumiissa kurkistella, kun mato matalat ja muut mönkypeikot möyhentävät joskus niin rakasta ruumista kukkamullaksi. Meillä ate-agno-nonteisti-horo-isteillä lienee helpompaa.

Minulle, jos aika minusta joskus jättää, mitä en kyllä usko, on jokseenkin maailman-sama mitä henkipolonsa vuotaneelle ruumisrukalleni tapahtuu. Toivottavasti siinä on jotain käyttökelpoisia osia jäljellä, joista voi joku saada jotain iloa tai jatkoaikaa elämäänsä. Tiedoksi: keuhkoja ja maksaa en kuitenkaan suosittele, ne kun lienevät jo nyt aika reikäisiä.

Varaosien irroituksen jälkeen saavat puolestani vaikka lääketieteen opiskelijat leikellä loput fileet solukoiksi. Tiedoksi: kyllä se on "se", joskin vain pienempi. Ettekä sitten retuuta pernaani mihinkään pikkujoulujen kuusenkoristeeksi - tai sama kai se. Jos jotain vielä jää jäljelle, niin jämät voi puolestani polttaa, keittää, roskiin heittää, ripustaa kaupungin muurille opiksi ja ojennukseksi tai haudata eläinten hautausmaalle.

Hautajaismenoista en halua myöskään sanoa mitään. Hautajaiset eivät ole minua, vaan jäljelle jääviä varten. Minua ei enää haittaa, vaikka harrastaisitte Wiccalaisia riittejä haudallani - tehkää niin jos se tuntuu oikealta ja lohdulliselta. Ainoa toiveeni on, että joku jää suremaan - se tarkoittanee, että elämässäni oli joskus jotain mieltä. Nostakaa malja mitvitille, muistakaa hyvällä ja muistakaa: älkää turhaan tuhlatko rahojanne kalliiseen arkkuun tahi uurnaan - K-kaupan pahvilaatikko on ihan hyvä. käyttäkää säästyvät rahat vaikka siihen maljaan jonka nostatte.

Posted by mitvit at 24.11.03 14:53