marraskuu 28, 2003
:: ohjelmapäällikön palsta
Mitvitin katsojapalauteosastolla - sillä ei kai kukaan tätä lue, täältä vain katsellaan kuvia - nimimerkki Samuli lähestyy kanavaamme kunnioittavasti mutta nöyrästi:
"Mitvit, sinulla on nyt hyvin, hyvin väärä mielipide. Ilman naista -sarjakuvaa ja sen maailmankuvaa ei saisi verrata sellaiseen naiskäsitykseen, kuin mitä viittauksestasi "keskivertoerektukseen" voin keskivertona blogilistan blogien seuraajana ymmärtää.
Ethän sekoita sarjakuvaa siihen yhteyteen, millä se "blogistanin tietoisuuteen" tuotiin?"
Ensinnäkin on todettava, että kyllä minulle voi sanoa suoraan, mikäli kirjoituksistani ei olla samaa mieltä - on turha nimimerkin tapaan kierrellä ja kaarrella. Voi todeta esim: "Mielipiteesi on täysin perseestä ja haisee kilometrin päähän kissanraadolle". Tai lisätä vaikkapa kahdeksan "hyvin" -ilmausta sanaparin "väärä mielipide" -eteen.
Sanoissa piilee kuitenkin syvää viisautta, jonka toki tunnustan oikeaksi: Meillä mitvitin kritiikkipalstalla ei arvioida kirjaa kannen mukaan, vaan meillä kirja arvioidaan kirjakaupan mukaan. Se sopii mielestäni mainiosti siihen yhteiskunnalliseen trendiin, jossa ministerit valitaan uimapukukierroksella ja toimittajat palkataan catwalkilta.
Silti, mainitun sarjakuvasarjan uudelleen luettuani, en voi täysin olla hämmästelemättä maailmankuvaa, jossa mies kuvataan hämmentyneenä pikkupoikana ja naiset kummallisina itsetietoisina manipuloijina. En, oman kokemukseni pohjalta, allekirjoita miehen elämän olevan tahdotonta poukkoilua ulkoisten ilmiöiden puristuksessa; elämää jossa kaikki vaihtoehdot ovat yhtä lohduttomia, ja mahdollisuus tai kyky olla aktiivinen subjekti on kastroitu jo lapsuudessa. Eivätkä minun maailmani(tm) naiset ole hölmöjä anarkofeministi-nahkaperse-alistajia, jotka käsittämättömällä irrationaalisuudellaan katkeroittavat miehen, ajavat tämän typeryyksiin ja päättymättömään seksuaaliseen deprivaatiotilaan.
Toki minustakin joskus tuntuu, että miehet ovat Marsista ja naiset an..Venuksesta (aahhahhaahaa...hups, turahti lusikallinen pöksyyn) ja vaikka minustakin joskus tuntuu, että maailmassa on paljon reikiä, niin silti tulee mieleen, että onhan näitä. Vaikka kuluneiden kliseiden toistaminen joskus synnyttääkin ihan hauskaa jälkeä (minun pitäisi tietää), tässä tapauksessa jopa aivan oiviakin oivalluksia, niin jotenkin silti väsyttää.Joskin ko. sarjakuvan kunniaksi on sanottava, että merkittävä annos itseironiaa pelastaa paljon. Mutta ehkä minä nyt en sitten vain osunut kohderyhmään. Monet tuntuivat osuneen, joten sikäli myönnän rajoittuneisuuteni. Itse nautin enemmän vaikkapa hassusta possusta, joka ajoittain löytää sukupuolten väliseen kanssakäymiseen aidosti anarkistisia näkökulmia.
Mitä taas tulee yhtäläisyyksiin "keskivertoerektiaanisen" ajattelun kanssa, niin Henry kirjoittaa eilen:
"FAQ miehistä: 1) Mitä tarkoittaa, kun mies sanoo, että hän ei halua suhdetta juuri nyt? Sitä, että seksi sinun kanssasi kelpaa kyllä, kunhan vain kyse ei ole enemmästä. " 2) Miksi poikaystävä ei vastaa kysymyksiisi? Hänellä ei ole vastausta tai et kuitenkaan pitäisi vastauksesta. 3) Miksi miehet eivät ole herkempiä? Jotkut miehet yrittivät sitä 80-luvulla, mutta se ei ollut menestys. Naiset eivät yksinkertaisesti pidä herkistä miehistä. 4) Miksi miehet valehtelevat? Naiset pakottavat miehet valehtelemaan. 5) Miksi miehet eivät vastaa heti suoraan yksinkertaiseen kysymykseen? Naisilla on jo tiedossa oikea vastaus tuohon kysymykseen. Miehillä menee aikaa tuon oikean vastauksen miettimiseen."
Lienen toki hyvin, hyvin väärässä, mutta kyllä minä olen tuosta jotain samankaltaista yleistystä ja sukupuolikarikatyyriroolitusta lukevinani.
Kuitenkin, liennytyksen hengessä, aloitan oman hauskan, persoonallisen, osuvan ja syväluotaavan menestyssarjakuvan "Klisee-miehen väsyttävät seikkailut" jonka ensimmäinen osa on ihasteltavissa juuri nyt, juuri täällä.
Posted by mitvit at 28.11.03 12:58
