helmikuu 26, 2004

:: tunne-eläin potkii tutkainta

Aluksi viikon lainaus useamman viikon takaa:

"Muusikot ovatkin ammattiryhmä, joka ansaitsee joutua tietokoneiden korvaamaksi. Kun kerran CD-soittimet ja stereot on aikoja sitten keksitty, esiintyville muusikoille ei pitäisi nykyaikana olla tarvetta sen enempää kuin joillekin puhelinkeskusten keskusneideille, linja-autojen rahastajille tai hevosenlannan kerääjille."
(Tohtori Syvä Kurkku)

Sitä iski sitten lenssunperkele vihdoin tähänkin psykofyysiseen kokonaisuuteen. Tästä johtuen olen yrittänyt seurata hieman prime-time televitsiota. Ei herran jumala ihmiset, mikä vaivaa, ketä, ja kuka kaikesta on vastuussa?

Silkkaa tosi-tv:tä ja saippuoita, Miljonääri-plokkaria ja Salattuja amatöörinäyttelijöitä. Vittu minä en edes viitsi sanoa noista mitään. Sen ainoan kiinnostavan, eilisen "Ensimmäinen tappo" -dokkarinkin nukuin ohitse. Pitäkää tunkkinne.

Toisaalta, kognitiivinen eliitti ja muut atk-opettajat pysyvät mukavasti poissa toteuttamasta transhumaaneja visioitaan ja muita kokkareita, kun niille vilauttelee vähän Buffy Vampyyrintappajaa.

Sillä aikaa me, kognitiivinen rääsyproletariaatti, voimme aivan vapaasti hankkia halpoja kiksejämme vaikkapa musiikin luomisesta ja esittämisestä, teatterista, kuvataiteista ja muusta tietokoneitse korvattavissa olevasta alaluokan öyhötyksestä -jotkut meistä tienaavat jopa leipää sillä. Hyi helvetti sanon minä.

Mutta älkää huoliko, oi älyllisen yläluokan kukkeimmat terälehdet. Tyhmimmät ja ahneimmat meistä lupaavat edelleen ampua kuvaruudullenne Robinsonia ja Fastlanea. Jos olette kiltisti, voimme näyttää uusintana Charlien enkeleitä. Nuku, nuku, nuku.

Että kyllä minä oikeastaan pidän televisiosta aika paljon.

Posted by mitvit at 26.02.04 15:00