joulukuu 08, 2003

:: elämää itsenäisessä Blogoslaviassa

Koska unissani ei enää kummittele Kasoja, vaan ainoastaan miellyttäviä feminiinisiä visioita, kuten Miran tisu ja Kysyn Vaanin vasen jalka, joka sekin haudassa, uskaltautunen ujosti näppäimistölle.

IRLannissa on vietetty jonkun kääpiötasavallan itsenäisyyspäivää - onnea päivänsankarille. Kuokkavieraat kiukuttelivat kiljunpanon lomassa entistä vaisummin. Vaikka syvästi kannatankin julkisia mielenilmaisuja ja jopa kansalaistottelemattomuutta, niin en voi olla ihmettelemättä, miten nämä pari hassumattia ja hilpimaijaa onnistuvat hukuttamaan arvokkaan välineen puberteettisen kiukuttelun ja mitäänsanomattoman mölinän alle. Näyttää selvältä, että he eivät edes hae mielenilmauksellaan tukea massoilta - saati älymystöltä - ja näin pyri kasvattamaan joukon voimaa, vaan tärkeintä on päästä näpäyttämään poliisia avokämmenellä poskelle ja viettää kiva, jännä, adrenaliinin- ja hassutupakan täyteinen viikonloppu frendien kaa. No sehän on ihan kiva se. Tällaisenaan he näyttäytyvät kuitenkin yhtä vetoavana ja älyllisenä kuin suomenarjalainen skiniälymystö - poliittinen ja yhteiskunnallinen painoarvo pysynee myös samassa luokassa.

Tähän tietysti joku toteaa, että aggressiiviset kikkelianarkistit (vrt. "kikkelijazz") ovat vain pieni mutta kovaääninen vähemmistö. Siinä tapauksessa sanon teille, oi lapset ja lapsenmieliset, että teillä on imago-ongelma. Itse koin senkaltaisia tunteita osallistuessani Irak-invaasion vastaiseen suurmielenosoitukseen männäkeväänä: minun motiivini osallistumiseen oli pöyristys liittouman hyökkäyspäätöksestä, jolla käveltiin röyhkeästi YK:n yli. Mielenosoituksessa en kuitenkaan saanut toiveeni mukaan hiljaisesti ilmaista mieltäni, vaan MC Latteusgeneraattori, joka johtoautossa möykkäsi megafoniin nerokkaita iskulauseitaan (one, two, three, four - we don't want your fucking war) asettui edustajakseni ja riisti kaiken mielekkyyden ja arvokkuuden tapahtumalta. Nähdäkseni MC Ajatustentonava sai merkittävää tukea lähinnä pariltakymmeneltä pissaliisalta, joille vappu ja mielenosoitus ovat sama asia, ja jotka ulommat häpyhuulet soiden olisivat toistelleet vaikka Iranin vallankumousneuvoston tuomioita, jos MC Älypilleri olisi sellaisia huudattanut. Tästä olin pakotettu tekemään johtopäätöksiä ja vastaisuuudessa joudun etsimään muita vaikutus- ja mielenilmaisukanavia. Hei, vois vaikka perustaa nettikodon ja ruveta kirjoittamaan nettipäiväkirjaa.

Häpyhuulista juontuikin mieleeni Birdyn tuorein, erittäin hieno, kaunis ja rohkea kirjoitus pimpasta - tuosta kiehtovasta, pelottavasta, väärinymmärretystä, oikeinymmärretystä, kiihottavasta, luonnollisesta mysteeristä. Olkoon se opiksi ja ojennukseksi meille kaikkille, nuorille ja wanhoille, miehille ja naisille, tytöille ja pojille. Eve Enslerin Vaginamonologeista sen verran, etten ole nähnyt sitä, vaan lukenut, ja uskon että se toimii teatterissa paljon paremmin, mutta minulle se näyttäytyi hiukan... amerikkalaisena. Se tuntui jotenkin tarpeettoman viehtyneeltä omaan vallankumouksellisuuteensa ja rohkeuteensa uskaltaessaan sanoa monta kertaa "naisen sukuelin" eri variaatiolla. VAGINA!!!!. PILLU!!!!. RASIA!!!. Oli siellä kyllä aidosti koskettaviakin tarinoita.

Johanneksen sinänsä arvokas ja kiinnostava vankilapäiväkirja alkaa saada jännittäviä sävyjä: kirjoittaja alkaa kiinnittyä laitokseen ja laajentaa omaa marttyyrin sädekehäänsä koko vankiyhteisön ympärille. Rannalla haahuilija osuvasti totesikin jo, että rangaistuksen ja hoidon, pahuuden ja sairauden, tuottamuksellisuuden ja sattumuksen, lain ja laittomuuden rajanvetoja on pohdittu paljonkin. Vankilapäiväkirjassa heitetään liki raamatullisen syyllistävä pallo: "Köyliössä juttelin pikkutyttöjä raiskanneen ja tappaneen miehen kanssa. Hän oli ihminen siinä missä minä ja sinäkin. Minkä rangaistuksen sinä hänelle antaisit?". Tuntematta tapausta voin sanoa, että aika kovan, Johannes, aika kovan. Jopa niin kovan että on tavattoman siunauksellista, että meillä on jokseenkin kasvoton oikeuslaitos, joka arvioi tapaukset pyrkien pidättäytymään tunteenomaisesta ajattelusta, eivätkä yksittäisen henkilön vendetta-ajatukset pääse saamaan kovinkaan merkittävää roolia.

Loppuun huomio kahvitauolta: Jos minä olisin pornonäyttelijä, olisi nimeni Dan Sukker. Vaikka oikeasti sen kai pitäisi olla Tiny Tim.

Posted by mitvit at 08.12.03 16:01