joulukuu 12, 2003
:: muut tekee mitä osaa, mitvit ei osaa
Kysyn vaan haastoi taannoin mitvitin sarjakuvailun ohella henkevämpiin harrasteisiin. Sarjakuvasuolen potiessa ummetusta lienee siis perjantain ratoksi aika sommitella Klisee-miehen väsyttävät sonetit, osa 1: Sonetti 1. (sonetit nyt vaan nimetään noin.)
Kuink' vaeltaa tuo ihmispolo, sielunsa loppuun ajain,
kuin riivattu inkubus elämän kehrää purkaa;
uskoen, toivoen, pian täyttyvä on astia tuo vajain,
mut' veljet, laill' Baabelin porton te surkaa!
Ei huomass' enkelten kerran itkua, parkua liene;
siell' piparta ei konsaan inha ytmi keltään viene.
Vaan maan päällä, syliss' koston, kateuden ja vihan;
alla taivaankannen veren valtaa, punaa hehkuvaisen,
on ihmismiehell' osa koiran, himo lämmön sekä lihan;
mit' tyydyttää vain kangastus, kuva riettaan naisen.
Ei teoist' kiinni koskaan ole ihmisraukan vankeus,
Siit' vapahtaa vain hymyävä, tyyni kuolon kankeus.
Mut' taistelutta perintöosastasi miehen älä luovu;
vyötä miekkas', haarniskasi kiiltäväksi hankaa!
Iske, surmaa, tallaa, koskaan älä aneluihin suovu,
vaik' ulostaisi vihulainen, nainen kultalankaa.
Ei ennustetta hyvää sulle MATti koskaan anna,
siis ällös kenkään konsanaan suo hymyhuulin panna.
Jos murheen laaksoon synkkään joskus onni valon soisi,
ja piparjuuri tuoksahtaisi eessä silmäin sokeutuvien;
sa muista että himos piinaava on petollinen, roisi,
et särkeä voi ketjua, tuot' saumatonta miespolvien.
Siis kiirastuless' muista toivotonta Isoisä-Jaskaa,
tää mieleen juonsi pöntöllä, kun työntelin mä ajatusta.
Puolustuksekseni totean ainoastaan, ettei se ole tyhmä joka kirjoittaa, vaan se joka lukee. Seuraavaksi aion keksiä pyörän. Piirustukset ovat jo valmiina, mutta muutamia teknisiä yksityiskohtia on vielä ratkaisematta.
Posted by mitvit at 12.12.03 15:54
