joulukuu 16, 2003

:: looginen konstruktio

Kerrostalokolmiossani, irlikodossa, eteisen valokatkaisija sijaitsee ulko-oven vieressä. Sunnuntaiaamuna herättyäni hapuilin hämärässä sytyttämään eteiseen valoa ja hakemaan aamun lehteä, kun juuri samalla hetkellä mainostenjakaja sysäsi roskapostinsa voimalla postiluukustani. Pelästyin niin perkeleesti.

Olen ollut huomaavinani, että äkillinen pelästys aiheuttaa ihmisissä kahdenlaisia primitiivireatioita: joko henkilö hakee "suojaa", ts. maastoutuu tai hypähtää pelästyksen kohteesta poispäin. Toinen koulukunta tekee "vastahyökkäyksen", nostaa nyrkit pystyyn valmiina väkivaltaisesti "eliminoimaan vaaran". Itse kuulun jälkimmäiseen klaaniin, mikä on hieman hämmentävää. En ole koskaan joutunut tappeluun, edes kouluaikoina - joskin pari vuotta sitten sain melko kokonaisvaltaisesti ns. "pataan" satunnaistekniikalla uhrivalinnan suorittaneen herrasmiesjoukkion katunyrkkeilysäkkinä. En ole myöskään harrastanut itsepuolustuslajeja - paitsi natiaisena judoa, jonka lopetin yhden kerran jälkeen, kun se kumartelu harmitti pikkukollia joka luuli pääsevänsä tossuttamaan. Armeijankin kahlasin läpi (kyllä lapset, setä on militantti) rauhanomaisissa kaukaa-isolla-pyssyllä-tappamisjoukoissa. Minun on siis vaikeaa käsittää mistä moinen aggressiivinen tapa reagoida on minuun syöpynyt. En ole aivan varma olenko siitä kovin ylpeä. Taidan olla luolamies. Ahdistaa.

Armeijasta juolahtihe mieleen, että en tiedä, miten korpisoturikoulutuksessa, mutta aikoinaan meillä jättipyssyjoukoissa tappamisen ajatus oli retusoitu koko lailla täydellisesti näkymättömiin. Ei ammuttu ihmistä, harvoin vihollistakaan, vaan maalia. Ei puhuttu seurauksista, pelosta, housuunpaskantamisesta, irtoilevista ruumiinosista, palavan lihan tuoksusta. Se oli minusta aika outoa: joka paikassa pyörittiin vastenmielinen rynnäkkökivääri kädessä, muttei oikein suoraan puhuttu mihin sitä käytetään ja mitä tapahtuu, kun sillä osoittaa ihmistä kohti.

Itse en koskaan saanut lähitaistelukoulutusta. Kerran, jo salmiakit kaulassa (kyllä lapset, setä on sotilasjuntta), jouduin sellaista valvomaan: tykkimiespoikaraiskat olivat aidosti shokissa jouduttuaan ensimmäistä kertaa sohimaan ihmisennäköistä maalia pistimillä kylkiluiden väliin - "siihen kolmannen kylkiluun yläpuolelle. Ja sitten väännetään". Kuolema tuli ensimmäistä kertaa lähelle. Mikä armeija se sellainen on joka tappamista piilottelee?

Että ei saatu minusta oikein kaksista tappokonetta. Mikä on kyllä helvetin sääli.

Posted by mitvit at 16.12.03 15:47