tammikuu 09, 2004

:: kato äiti, ilman hamfaita

(Saattaa sisältää interblogistista torttua ja olkiukkoja. Tätä merkintää kirjoitettaessa ei kuitenkaan ole vilautettu Hitler-korttia.)

Aikoinaan tulin toivoneeksi, että blogosfääriin saataisiin väriä vaikkapa fundiskristittyjen joukosta. No, toive on toteutunut.

Koska pyrin uudenvuodenlupaukseni mukaisesti harjoittamaan mahdollisimman paljon kaikkia itse-alkuisia toimintoja, aion käyttää itsehillintää, enkä provosoidu vaikkapa seuraavasta loogisesta tasa-arvonäkemyksestä:
"Minua ennen inhottivat ne muslimimaat, jotka eivät salli oikeussalissa naiselle samaa painoarvoa kuin miehille, mutta nyt asioita nähdessäni olen alkanut ymmärtää logiikan tämän kaiken takana. Naiset muutenkin tuntuvat olevan alttiimpia nöyristelyyn, kuvien kumarteluun ja auktoriteettiuskoon. Ehkäpä Raamattu on oikeassa, eikö niin, kun kertoo sukupuolten erilaisista rooleista ja tehtävistä."

Tietäen sen suuren nöyryyden, suvaitsevaisuuden ja lähimmäisenrakkauden, jolla seuraavakin ajatus on kirjoitettu, en tietenkään voi kuin olla kunnioituksesta hiljaa:
"Mitä voi sanoa, jos joku mies ilmoittaa inhoavansa naisen sukupuolielimiä? Tietysti ensiksi mieleen nousee sääli, koska tämä henkilö siis aikoo jäädä lapsettomaksi. Toiseksi tunnen sääliä, koska tällainen ihminen tuskin koskaan voi elää parisuhteessa tyydyttävällä tavalla. Onneksi kun hätä on suurin, on apukin lähellä." [alkuperäisteksti sisältää linkin homoseksuaalien "eheytymistä" ajavan järjestön sivuille]

Seuraavasta saattaisin innostua, mutta kesken pelailun ei millään ehdi (FC Jartsan Ego johtaa 6-0):
"Onpa onni, että olen kristitty! Ei tarvitse juosta ylisuurten egojen kehittelemissä peleissä."

Tästä pidän paljon. Eiku en pidäkään. Eiku pidän. Eiku en minä ajattele tästä tietenkään yhtikäs mitään:
"Maailma voi olla kova paikka uskovalle ihmiselle. Kyllä se voi olla kova paikka heillekin, joilla ei uskoa ole. Meillä uskovilla on sentään toivo, Jumala, merkitys elämällemme. Ilman uskoa vaeltavilla ei ole yhtikäs mitään, paitsi omat alati vaihtuvat mielihalunsa."

Jos minulla olisi poliittisia näkemyksiä, osaisin kenties sanoa alla olevasta jotain, mutta onneksi täältä arvovapauden norsunluutornista ei tarvitse:
"Ja onhan Kokoomus onneksi ainakin terveitä arvoja ajava puolue: koti, uskonto ja isänmaa."

Voisin yrittää muistella jotain siitä, miten kaikki ovat yhtä arvokkaita ja muuta paskaa, mutten tietenkään viitsi, ja tämä sitä paitsi kuulostaa mukavan romanttiselta:
"Jumalan silmissä moni langennut voi olla paljon arvokkaampi kuin ikänsä suoraa tietä taivaltanut."

Sanoisin ehkä jotain, mutta nyt ei pysty kirjoittamaan, kun pitää pitää kaksin käsin pohjasta kiinni, ettei se pirulainen taas putoa:
"Mutta kun minä uskon että Jumala on. Elämä on paljon vankemmalla pohjalla kun jollakin ateistilla tai ihmisellä jolla ei ole mitään arvoja."

Tässä köyttä viritellessä ei heti tule mieleen, että se Janinan perse, joka taas koko päivän pyöri mielessä, olisi jotenkin universaalisti merkittävä:
"Kristittynä maailmassa voi olla osasena suuressa seikkailussa, hyvän ja pahan välisessä kamppailussa. Miltä tuntuisi luopua merkityksettömyyden tunteesta ja kokea, että omalla sielulla ja omilla ajatuksilla on sittenkin merkitystä - jopa universaalissa mielessä?"

Jos en olisi vain kumiseva vaski tai helisevä kymbaali tai pärisevä pisuaari, saattaisin sanoa, että nöyryyden kaapuun pukeutuva omnipotenssifantasia tuntuu joskus vastenmieliseltä, mutta en onneksi sano.

Itse en onneksi koskaan moiseen syyllisty. Ja ainakaan en koskaan irrottele lauseita asiayhteyksistään.

Posted by mitvit at 09.01.04 15:34