tammikuu 22, 2004

:: terveisii Hesast, täält assan kulmilt

Pinserin Riitta ottihe kirvakasti aluepoliittista kantaa muumaa-muumimaa - Tsadi-mustikkamaa -hengessä:

"Hajasijoittaminen on hyvä juttu, koska ei ole mitään järkeä siinä, että kaikki asuvat epäviihtyisässä kasassa jossain muun Suomen kannalta periferisen kaukaisessa rannikkokaupungissa. Muualla Suomessa on koulutettua väkeä, joka ei ole suostunut lähtemään jonkin kituduunin perässä sinne kurjistuneeseen Helsinkiin, jossa asuntojen hinnat ovat karanneet pilviin ja tunnelma on kiireinen, ahdistunut, ankea ja masentava."

No, Nääs-nääs-nääs-nääs-nysse-myyrä, ottamatta sen enempää kantaa aluepolitiikkaan, totean vain, että sitä vapaammin mitvit hengittää, mitä enemmän poliiseja alueellistetaan Rovaniemelle. Sen sijaan en voi jälleen olla ihmettelemättä tuota täysin kuusamolla olevaa näkemystä kotikaupungistani.

Onko nyt niin että toisin kuin Tanpereella, tuolla edullisten hintojen, kiireettömyyden, onnen, leppoisuuden, sivistyksen ja lebensraumin nirva(na)ssa, niin meillä Helsingissä todella on noin perkeleen kurjaa? Kato ku mä en oo hokannu, oi Ikurin turnipsi. Asuntojen hinnat tosin ovat hieman korkealla, sen myönnän (hop, juuri saamamme tiedon mukaan vuokra-asuminen on halventunut Helsingissä jopa 10%).

Mutta että kiireinen? No kyllä kiire on kulkijan varpaassa ja niin makaa kuin korttinsa jakaa. Ei täällä kaupungin puolesta pakoteta kiirehtimään - katso vaikka kaupungin työmiehiä.

Ahdistunut? No, joskus vähän kieltämättä ahdistaa (en linkkaa Benjaminus Ropenbergerschatzenblumscheniin), kun matkalla ratikalta (spåra on passé) kotiin (150m) vähintään kaksi tyyppiä pummaa tupakkaa, toinen puukon kanssa, ja sen hankeen sammuneen Kallion kantapörhön joutuu kiskomaan ylös ja potkaisemaan kohti Kalossi-pubin ovea, mut hei, se on vaan meidän elämää. Ja kun meidän epäviihtyisästä kasasta löytyy vaikkapa näitä, niin ei täällä voi ihan kauhean syvään ahdistua.

Ankea ja masentava? ANKEA ja MASENTAVA sanoo TAMPERELAINEN? Aika monta viriileintä vuottani Tamporolle uhranneena voin todeta, ettei mulle ykskään tamperiini kyllä tule sanomaan, että tämä periferinen rannikkokaupunki, Suomen taiteen, viihteen, kulttuurin ja median kehto, on ankea ja masentava. Kyllä näin on vitun vissi. Tervetuloa mukaan vaikkapa päivittäiselle töölönlahden kierrokselleni. Jos sen jälkeen pystyt vielä tavaamaan an-ke-a ja ma-sen-ta-va, olet todellinen provinssirokkari - kyllähän Riitankin pitäisi vanhana tölöistinä tämä tietää. Nykyään kyllä viihdyn Tamperseessäkin oikein hyvin - kuin myös Nilsiässä ja Pihtiputaalla.

Tai miten se meni se, että koti on jossain samoilla mestoilla ku sydän tai jotenkin sinne päin. Ei tämä mikään taivas ole (hitto, mikä on - paitsi tietysti taivas itse, eikä sekään, koska sitä ei ole t: skepsis ry. Onpas, ja kaikki pääsevät sinne t: pastori Kylliäinen. Eivät pääse, vain 144 000 pääsee, ja heidät on jo valittu, so burn in hell t: Joseph Smith), mutta tämä on minun kotini. Minä viihdyn täällä. Minä pidän tästä. Hitto, minä rakastan Helsinkiä! Tule isin syliin, oi itämeren helmi. Pai-pai. Noin, vähennetäänpäs vähän vaatteita, oi aaltojen tytär...

Lopulta, tästä suivaantuneena lataan vittuilupyssyni puolukkasurvoksella ja rallattelen iloisesti (ei prkl kimmat ja kundit, nyt tulee varmaan jotain mustamakkaraläppää. Mistä se keksii noita?):

tapo-lal-lal-laa, ime mak-kaa-raa /
syö il-ves ja pas-kanna tap-paa-raa.
(säv. Tula tullallaa)

SPLORTS!

Ps. Siltä varalta, että muistin väärin, eikä Riitta olekaan tamperelainen, niin ei haittaa yhtään.

Posted by mitvit at 22.01.04 15:24