Kysyn vaan

August 31, 2004

Pikku stressitesti

By Kysyn vaan

Ahdistaako? Tuntuuko siltä, että kaikki ei ihan menekään naiivien prinsessahaaveidesi mukaan? Alkaako uhkaavasti näyttää siltä, että lahjakkuutesi ja älykkyytesi ei yksinkertaisesti riitä saamaan sinulle sitä kivaa unelmaduunia, johon olet kuvitellut pääseväsi ja joudutkin ehkä tyytymään kompromissiratkaisuihin? Alatko ymmärtää, ettet koskaan tule saavuttamaan elämässä mitään erityisen merkittävää? Eikö kehosikaan pysy enää yhtä pinkeänä kuin ennen? Oletko joutunut hyväksymään fyysisen rappeutumisesi ensi merkit? Oletko taas lihonut pysyvästi 150 grammaa? Eikö parisuhteesikaan toimi niin kuin elokuvissa? Tuntuuko siltä, että arvosi parisuhdemarkkinoilla alkaa vääjämättömästi huveta ja yrität silti vimmatusti pitää menneestä kiinni ja rakentaa itsellesi kulissia, jossa elät täydellisen onnellista elämää upeassa parisuhteessa ja unelmien työssäsi, lällällää. Jos luit ylläolevat kysymykset ja purskahdit henkisesti itkuun, saatat olla stressaantunut. Silloin kannattaa käydä läpi allaoleva stressitesti. Rastita kohdat, jotka pätevät sinuun ja laske, kuinka rastien lukumäärä yhteen. (Voit huoletta piirtää rasteja tietokoneen ruudulle tussilla. Se lähtee pois kostealla rätillä.) STRESSITESTI, OSA 1. Viime aikoina minulle on käynyt niin, että... _ Aina käydessäni työpaikan vessassa muut vessassa olijat kysyvät minulta: "Käytkö täällä useinkin?" -- mihin minun pakko vastata: "En, koska kärsin vakavasta inkontinenssi- eli virtsanpidätyshäiriöstä" _ Olen saanut sosiaali- ja terveysministeriöstä epätavallisen paljon soittoja, joissa on kysytty, enkö todella haluaisi lähettää sukupuolielimeni sinne takaisin, koska minulle niillä ei selvästikään ole käyttöä _ Olen rakastunut pomooni vain havahtuakseni syvään häpeään muistaessani, että pomoni on sisäministeri Mauri Pekkarinen _ Naapurini loverboy harrastaa seinän takana kuuluvasti seksiä niin pitkään, että hänen kumppaninsa voihkinnat menevät pois muodista _ Norsulauma on tallonut minut, lähtenyt tiehensä, palannut kymmenen minuutin kuluttua takaisin ja tallonut minua vielä lisää _ Olen uskotellut ystävilleni, että työni on jännittävää ja hauskaa, mutta he vain sanovat, että pääministerin työssä on vain ihan hirveästi stressiä ja pitkät työpäivät _ Aina työpaikan vessassa käydessäsi muut ihmiset tulevat seisomaan koppini ulkopuolelle ja kuuntelevat hiirenhiljaa, kun käyn vessassa. Kuulen myös tirskuntaa _ En saa erektiota, minkä vuoksi olen hyvin tyytyväinen, että olen nainen _ Parisuhteeni on joutunut vakavaan kriisiin, sen jälkeen kun äitini on kieltänyt sinua käyttämästä enemmän rahaa tv-chattiin STRESSITESTI, OSA 2 - MONIVALINTATEHTÄVIÄ 1. Tulet työpaikkasi tietokoneelle ja yrität kirjautua sisään. Tietokone ei hyväksy salasanaasi ja alkaa piipittää pahaenteisesti. Lisäksi huomaat, että kaupasta ostamastasi juustosämpylästä puuttuu sekä juusto että sämpylä. Mitä teet? A. Lähetät tietokoneellasi mikrotuelle pyynnön selvittää ongelma siitä huolimatta, että et voi lähettää tietokoneellasi mikrotuelle paskaakaan, koska et pääse loggautumaan koneellesi. Sen jälkeen mutustat tyytyväisenä näkymätöntä sämpylääsi. B. Saat täydellisen hermoromahduksen ja päätät pukeutua naiseksi, mikä onkin ihan sopivaa, koska olet Elina Virtanen. C. Et ota turhaa stressiä siitä, että todennäköisesti olet saanut potkut ja että unohdit sämpyläsi kauppaan. Onhan sinulla kotona sinulle henkisesti yhteensopimaton mutta nuorekkaan viriili poikaystävä, joka on aina valmis höyläämään sinua, ja se korvaa kaiken. 2. Pomosi on ärsyttävän vastenmielinen niuhottaja mutta toisaalta aivan hervottoman seksikäs. Joudut kahdestaan hänen kanssaan ahtaaseen kopiohuoneeseen ja ovi naksahtaa lukkoon. Mitä teet? A. Tuijotat häntä sensuellisti silmiin, henkäiset syvään ja sanot seksikkäimmällä äänelläsi: "Mä kuulin vähän juttuu, että sulla on tosi hyviä PowerPoint-esityksiä." B. Laitat kädet korvillesi, alat laulaa "Laa-laa-laa-laa" ja pyydät pomoasi sitten liittymään mukaan keksimääsi uuteen laa-laa-laa-uskonlahkoon. C. Alat heiluttaa isoa lakanaa, jossa lukee: "Äiti! Lähetä rahaa!" 3. Istut työpaikalla tietokoneesi äärellä ja teet työtäsi. Äkkiä sinusta alkaa tuntua siltä, että työsi ei olekaan koko ajan ihan superkivaa ja mediaseksikästä. Mitä teet? A. Teet jotain ennenkuulumattoman lahjakasta ja mullistavan taiteellista, tulet miljonääriksi ja kaikkien jumaloimaksi ja annat vuosia myöhemmin tästä hurjasta seikkailusta nelisivuisen haastattelun Apu-lehteen. B. Hyväksyt sen, että et tule koskaan saavuttamaan kaikkia haaveitasi mutta opit elämään sen kanssa ja alat olla onnellinen kaikista niistä asioista, joita sinulla on etkä murehdi asioista, joita sinulla ei ole. Sitten heräät unestasi. C. Hei, kaverit! Ruokasota! STRESSITESTI, OSA 3 Järjestä seuraavat kirjaimet uuteen järjestykseen: inlluolahäniätsimtnihiaahknamatnotaivavotuaomädeiuaahrumestianakuvajam Oletko valmis? Hyvä! Saitko seuraavan virkkeen: Minä haluan kuolla ja viedä monta viatonta itsemurhaa hautovaa ihmistä mukanani. Jos sait tämän virkkeen, saat kaksi stressipistettä lisää. Se ei ehkä vaikuta paljolta nyt, mutta niistä voi olla myöhemmin hyötyä, kun yrität vaihtaa niitä vitutuspisteisiin. STRESSITESTI, OSA 4 Mitä seuraava kuva tuo sinulle mieleesi? A. Se tuo minulle mieleen sen, että minä olen yksin, ja kaiken lisäksi minä olen vielä sinkku. Ja mikä vielä pahinta, en seurustele kenenkään kanssa! Tämä on ihan kamalan vahingollista itsetunnolleni. En ole kokonainen ihminen, ellei joku toinen ihminen ole vakuuttelemassa minulle "rakkauttaan". B. Lapsuuden kiirastorstait. C. Minulle ei tule kuvasta mieleen mitään. Niin tyhmä minä olen. STRESSITESTI, OSA 5 Viime aikoina olen... A. ...murehtinut sitä, että jotkut kynsilakat haalistuvat kynsistä nopeammin kuin toiset. B. ...kokenut suuria paineita siitä, että en ole päivittänyt blogiani tarpeeksi usein kahdenkymmenen ventovieraan lukijani iloksi. C. ...jotenkin epämääräisesti... tuntenut, että... jotain... puuttuu... niinku. PISTEYTYS Jos sait pisteitä, olet todennäköisesti stressaantunut. Siinä tapauksessa neuvomme sinua pohtimaan seuraavaa asiaa: Ruusut ovat kauneimpia kukkia, mitä ruusutarhassa on. Jokaisen ruusun sisällä on tarina. Sinun tehtäväsi on mennä kävelemään ruusutarhaan ja kysyä ruusuilta, mikä niiden tarina on. Jos ruusut eivät heti kerro tarinaansa, tiukkaa niiltä lujemmalla äänellä. Älä välitä muiden ihmisten katseista. He vain kadehtivat kykyäsi olla kova ruusuille. Ruusut haluavat kertoa sinulle tarinansa. Ne saattavat aluksi kertoa sinulle ronskeja limerikkejä, jotka päättyvät sanaan pagina ja räikeitä plagiaatteja H.C. Andersenin saduista, mutta kun niitä tukistaa tarpeeksi, ne kertovat sinulle tarinansa. Jos kuitenkin sait yli 70 stressipistettä, ruusut kehottavat sinua kääntymään leskenlehtien puoleen. Eivät ruusutkaan jaksa kuunnella ihan kaikkea mankumista. Ruusujen mielestä maailmassa on oikeitakin ongelmia, joiden rinnalla sinun pseudo-ongelmasi aika lailla kalpenevat. Mietippä sitä. (Ja jotta huumorin ystävät eivät tuntisi oloaan petetyiksi, tässä on linkki kirjoitukseen ison maailman kysynvaanilta. Suomen Kysyn vaan pahoittelee laadullista matalasuhdannettaan ja yrittää palata asiaan torstaina.)

August 30, 2004

Uudet gallup-tulokset

By Kysyn vaan

Uudet gallup-tulokset ovat tulleet, mikä tarkoittaa sitä, että mielikuvamme Pieksämäestä viimeisenä onnen tyyssijana säröilee pahasti! MITEN ME HUKKAAMME LAHJAKKUUTEMME? * Säveltämällä kaiken aina vain C-duurissa -- 13% * Käymme aina vain kusella, emme ikinä 'sillä toisella' -- 16% * Kieltäytymällä ystäviemme kehotuksista huolimatta liittymästä sirkukseen -- 11% * Emme ole vieläkään töissä iMitvitin tuotekehitysosastolla -- 4% * Nousemalla aamuisin vuoteesta -- 7% * Olemme olleet Nokia Oyj:n pääjohtaja vuodesta 1992 lähtien -- 1% * Menemällä opiskelemaan humanistiseen matonkudontaa emmekä oikeustieteelliseen yritysjuridiikkaa, vaikka äitimme on lapsesta lähtien sanonut, että me olemme luontaisia yritysjuridiikan asiantuntijoita -- 17% * Kirjoittamalla Kysyn vaania -- 1% * Editoimalla Kysyn vaania -- 1% * Lukemalla Kysyn vaania -- 0% * Yrittämällä tehdä maailmasta paremman paikan -- 22% * Asumalla Rovaniemellä -- 7% MITÄ SE KUMMALLINEN TYYPPI OIKEIN YRITTI SELITTÄÄ MEILLE? * Jumala tulee, heitä femma, pitäis päästä Espooseen bussilla, vittu -- 13% * Jos tulemme myöhässä töihin vielä kerran, saamme potkut -- 4% * Ilmeisesti hän on Jari Tervo -- 6% * Että tuomari päättää kolmen viikon kuluttua, onko meillä mahdollisuuksia päästä ehdonalaiseen -- 23% * Maapallolla kulkee näkymättömiä rajoja, joiden eri puolilla ihmisten keskimääräinen älykkyys vaihtelee suuresti -- 6% * Hän haluaa tarjota meillä työpaikan Suomen kiiiiinnostavimmassa yrityksessä, jos vain suostumme nolaamaan itsemme telkkarissa -- 4% * Jotain että viides kerros on liekeissä ja meidän pitäisi poistua nopeasti, tai jotain, ihan sama -- 45% MITEN ME SUHTAUDUMME AJATUKSEEN OMASTA KUOLEMASTAMME? * Kikatellen -- 9% * Vakuuttelemalla itsellemme, että niin ei voi tapahtua meille -- 10% * Käymällä solariumissa ja ostamalla urheiluauton -- 6% * Kirjoittamalla pilailutestamentteja, joissa jätämme kaiken omaisuutemme Ilkka Kanervalle -- 23% * Huutamalla ristillä: "Jumalani, jumalani, miksi minut hylkäsit?" ja "Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät" -- 2% * Valmistamalla pieniä lapsiamme ajatukseen kuolemastamme toistelemalla heille jatkuvasti, että "isi kuolee varmaan ihan kohta, eli olkaa valmiina" -- 5% * Rasvaamalla köyden -- 7% * Jättämällä jälkeemme jotain pysyvää, eli oman blogin -- 3% * Hakeutumalla sellaisten höyrähtäneiden ihmisten seuraan, jotka uskovat kaikenlaiseen älyttömään, niin kuin kuolemanjälkeiseen elämään ja itsesuggestoimalla itsemmekin uskomaan tähän hömppään -- 25% * Laajentamalla entisestään jo kauan jatkunutta "Mitähän tapahtuu jos masturboi jatkuvasti ihan hirveästi?"-projektiamme -- 10%

Tänään onkin sitten torstai

By Kysyn vaan

Torstai! Torstai on lopultakin täällä! Onneksi on torstai! Miksei aina voi olla torstai, torstai, torstai...? Toistakaa perässä: Tee-oo-är-stai! Torstai! Sehän meni hyvin! Torstai... Mitä voi sanoa torstaista, tuosta päivistä jaloimmasta, kaikkien lellikkipäivästä? Kertoako köyhyyden, laudat eessä ovien? Voisi ainakin sanoa, että maailmankaikkeus olisi hyvin erilainen, jos torstaita ei olisi. Monethan ajattelevat, että viikonpäivissä ei ole suuria eroja. Mutta tehkäämme pieni kaavio viikonpäivistä. Lista viikonpäivistä **************** MAANANTAI TIISTAI KESKIVIIKKO TORSTAI PERJANTAI LAUANTAI SUNNUNTAI **************** Eikö vain näytäkin siltä, että torstai jotenkin... erottuu muista päivistä? Eikö näytäkin siltä, että torstai jotenkin... hehkuu... salaperäistä... valoa? Eikö se näytäkin... epäilyttävältä? Juoniiko torstai jotain? Torstai sijoittuu strategisesti keskelle viikkoa. Torstai on ollut nykyisellä paikallaan jo vuosisatojen ajan, sen jälkeen kun se 1500-luvulla siirrettiin "käytännön syistä" pois lauantain ja sunnuntain väliltä. Nykyisin torstai siis tulee hyvin pian - oikeastaan heti - keskiviikon jälkeen ja juuri ennen perjantaita. Joskus torstai tulee suoraan tiistain jälkeen, mutta se edellyttää sitä, että mennään baariin kavereiden kanssa ja on tosi hauskaa. Torstai on saanut nimensä norjalaisesta Thor-jumalasta. Tässä on Thor. Aika karun näköinen kaveri, eikö vain? Ja iso! Tosin joidenkin ihmisten tietojen mukaan torstai on saanut nimensä Kauniiden ja rohkeiden Thornesta. Tässä on Thorne. Oi-joi-joi... Tuon kun saisi elävänä tai kuolleena pulloon... Mutta takaisin Thoriin, koska useimpien ihmisten mielestä torstai on hänen mukaansa nimetty. Thor on antanut nimensä paitsi torstaille myös ukkoselle, sanan thunder muodossa. (Tämä on sellaista matskua, että tämä on hyvä tietää, mutta tätä ei kysytä kokeessa.) Ja niinpä... Öö. Hetkinen. Mikäs tämän kirjoituksen aihe olikaan? Ai niin! Torstai. Torstai! Kaikissa muissa viikonpäivissä on järkeä. Torstai on kuitenkin täysin irrationaalinen päivä. Se vain jotenkin roikkuu siinä, kuin löysä sukupuolielin. Niin kuin Jeesus olisi matkallaan vessaan unohtanut torstain dippikastikkeeseen, ja se on jäänyt siihen jäähtymään ja hähmäröitymään. Yök! Torstailla on ehkä ollut joskus merkitys - ehkä se on ollut muinaisissa kulttuureissa se päivä, jolloin lehmien utareita on lypsetty siinä toivossa, että niistä tulisi ulos valkoista juotavaa ainetta? Nyt tuokin rituaali on kuitenkin menettänyt merkityksensä. Torstai on muuttunut anti-päiväksi. Tuntuu siltä, kuin torstai hylkisi kaikkia muita päiviä. Ikään kuin se olisi olemassa vain siksi, että se saisi pitää keskiviikkoa ja perjantaita erillään toisistaan. Jos torstai menisi Itä-Helsinkiin, se saisi turpaan vartissa. Kun koulu- tai työpaikkaruokalat tarjoavat hernekeittoa, se tapahtuu aina torstaisin. Se vain kertoo, miten sekaisin ihmiset ovat torstaisin. Tässä kohtaa ei liene edes tarpeellista muistuttaa, minä viikonpäivänä 7 päivää ilmestyy. Blogeissakin kaikki huonoimmat jutut ilmestyvät aina torstaisin. *** On olemassa vanha tositarina siitä, kun Buddha aikoinaan loi maailmankaikkeutta. Buddhalla oli vaikeuksia keksiä järkevää tapaa jakaa viikko seitsemään osaan, koska hän oli keksinyt viikonpäiviksi vain maanantain, tiistain, keskiviikon, perjantain, lauantain ja sunnuntain. Buddha julisti taivaalla leijailevassa valtakunnassaan kilpailun, johon kuka vain saisi osallistua. Kilpailun tarkoitus olisi keksiä yksi päivä lisää viikkoon. Buddha lupasi voittajalle ikuisen elämän sekä 300 grammaa Haribon irtokarkkeja. Buddhan lentävästä valtakunnasta löytyi kaksi viisasta miestä, jotka halusivat ehdottaa ratkaisua ajanjako-ongelmaan. Ensimmäinen mies ehdotti, että perustettaisiin uusi viikonpäivä, Thornestai, jolloin juhlittaisiin Thorne Forresterin hahmoa. "Kröhöm! Arvoisa herra Buddha, saanko minä ehdottaa?" keskeytti toinen mies, ennen kuin Buddha ennätti edes vastata ensimmäiseen ehdotukseen. "Ehkä sittenkin perustamme viikonpäivän nimeltä Thorstai, jolloin juhlimme Thoria, ukkosen jumalaa?" Buddha hiveli miettiväisenä partaansa ja huomasi aamulla syömänsä karjalanpiirakan jääneen partaan kiinni kokonaisuudessaan. Tarina ei kerro, mitä Buddha sitten teki, joten emme saa koskaan tietää, valitsiko hän torstain vai thornestain. Ja sen pituinen, niin kuin me täällä Liperin kunnanviraston surkean pienessä kahvihuoneessa sanomme, se. [Sovitaanko niin, että tämän päivän teksti julkaistaan, mutta sitä ei arkistoida, OK? -editori]

August 29, 2004

Suurpiirteinen aivokirurgi arvioi blogiskenen kuulumisia

By Kysyn vaan

Hopsista-heijaa! Nyt meni viilto vähän väärään paikkaan! Hoitaja, tuopas pari nenäliinaa, kipi kipi! Saadaan pyyhittyä nuo pahimmat verijäljet pois. Katsotaanpa, jos saisi tuon viillon osumaan vähän paremmin… Hei, tsekatkaa kun meitsi tekee viillon oikealla kädellä siten, että vasemmalla kädellä naputan latinorytmejä vatsaani vasten. Yy, kaa, koo, yy, kaa, koo… Hoplaa! Nyt osui viilto kohdalleen. Nyt eiku repäistään huiskis vaan päänahka auki ja aletaan vähän porata kalloa! Vruum vruum! Pinserin blogilistalle on jälleen ilmestynyt kuin tyhjästä joukko uusia blogeja. Blogien määrä alkaa kasvaa niin suureksi, että tällaisen universaalin superneronkin alkaa olla vaikea pysyä syvällisesti selvillä jokaisen suomalaisen blogin kuulumista, etenkin kun pitää seurata myös kaikkialla maailmalla ilmestyviä miljoonia blogeja. Ja tämän kaiken päälle pitäisi pysyä kärryillä siitä, miksi ihmiset käyvät vessassa! Uusia blogeja luonnehtii se, että ne ovat samanlaisia kuin nykyisetkin blogit. Siksi niiden pitäisi pystyä tekemään vaikutus nopeasti, jo ennen kuin niitä klikataan. Niiden pitäisi addiktoida lukija jo ennen kuin lukija on kuullutkaan niistä. Tämä ei ole helppoa. Itse asiassa se on vaikeaa. Eli jos joku vielä harkitsee blogin perustamista, alkaa olla viimeinen hetki, jos vielä haluaa ehtiä mukaan ja välttyä hukkumasta massaan. Vielä viisi minuuttia. Sitten mahdollisuuksien ikkuna sulkeutuu. Hei, tällaisenko pikku poran te meitsille nyt annoitte? Tälläkö pitäisi kallo porata auki? Kamoon, antaako nyt kunnon tykki, ettei täällä tarvitse koko päivää hajoilla. Mitä sanoit, hoitaja? Meitsin ei pitäisi sohia tällä niin paljon? No, okei, porataan nyt sitten tällä ja leikataan kallosta pikku pala pois, että pääsemme operoimaan. Mutta aika nyssy laite tämä on. Aivan uusimmista blogeista mikään ei näytä nousseen edes sadan suosituimman joukkoon Pinserin listalla. Ja koska se lista ihan oikeasti vainuaa laadun, täytyy tulla johtopäätökseen, että huippulaadukkaita uusia blogeja ei maisemissa nyt ole. Tyydymme hajamainintoihin. + Hienoista taglineistä täytyy kehaista Meiningin uusin: Tieteellistä analyysiä meikeistä ja pojista. Juuri sitä tässä oli maailma odottanutkin! Meininki on muutenkin kiva ja rela blogi. Ote Meiningistä: "Panettais hiukan. Suljen puhelimen, jotten tee mitään yltiötyperää." Näinhän se on nähtävä. + Jos tuottavuudesta puhutaan (ja mistä muusta nykyisin kannattaa enää puhua?), täytyy mainita Sedis Blog, joka yltää ajoittain hämmentävän laajaan tekstimassaan. Olettaen siis, että kirjoittajalla on töitäkin. Sedis on ottanut asiakseen kirjoitella aika laajasti muun tuotantonsa ohella myös blogeista. Niistä me kaikki tykkäämme lukea. Blog blog blog. + Onko joku muukin jo käynyt uusimassa Zoloft-masennuslääkereseptinsä sen vuoksi, että Pinserin päivän pamaus -palvelu päivittyy nykyisin suorastaan sairaalloisen epäsäännöllisesti? Joskus ennen voi aina laskea sen varaan, että kahta minuuttia yli tasatunnin uudet blogit olivat uunituoreina esillä. Nyt tulee usein varttitunninkin heittoja! Eihän tällaista nykyihminen kestä! + Ja tämä nyt menee jo ihan tyhmäksi huomautukseksi, mutta häiritseekö ketään muuta sinänsä sympaattisen Susi hukassa -blogiuutukaisen nimessä se, että siitä tulee väkisin mieleen sanonta Kusi sukassa? Jaahas jaahas, nyt saimme sitten aivot näkyviin. Kerropas hoitaja nyt vielä kerran, mikä tällä kaverilla olikaan päässä pipinä? Kasvainko pitäisi poistaa? No sehän onnistuu! Meitsi olikin varautunut tällaiseen leikkaukseen ottamalla käyttöön uuden apuvälineen - VIIDAKKOVEITSEN! Tsekatkaa! Tässä on 47 sentin terä! Tällähän meitsi vetäisee aivokasvaimen pois käden käänteessä! Anteeksi kuinka, hoitaja? Tuollako kynsiviilalla se kasvain pitäisi poistaa? No johan nyt on kalamarkkinat! Seuraavaksi te varmaan sanotte, että meitsi ei saisi syödä tuota kasvainta, sitten kun se on otettu pois. Niitä vähän kun maustaa suolalla ja pippurilla ja rakuunalla, niin ovat aika nameja. Protskuu ja hiilareita riittää. Eikä niissä ole turhaa rasvaa. Siksi niitä kutsutaan kasvaimiksi. Muutenhan niitä kutsuttaisiin rasvaimiksi. No, sepä näistä blogeista tällä kertaa. Se on vähän sellainen juttu, että aina ei yksinkertaisesti ole esittää mitään uusia ajatuksia blogeista ja bloggaamisesta. Sekin kai meille välillä suotakoon? Blogit nyt ovat vain blogeja, mitä niitä sen kummemmin analysoimaan. Blogit vain kertovat meille sen, mitä me muutenkin tiedämme - eli sen, että elämiä ja ihmisiä nyt vain on aika monenlaisia. Ja että joskus tulee kirjoitettua aika heikkoa kamaa, mutta joskus teillä ihmisillä on niitä heikkoja päiviä. Noin banaali ajatus hädin tuskin ansaitsee tulla edes sanotuksi. Mutta sanotaan nyt, että saadaan päivän tekstikiintiö täyteen ja jotta palkka juoksisi. [Vielä 400 merkkiä, poju. Jatka vaan. -taloushallinnon pojat] Äh, ärsyttävän hidasta hommaa tämä kasvaimen poistaminen aivoista. Ei millään jaksaisi jokaista pikku palasta poistaa. Vähän alkaa tulle kiirekin kotiin, ennen kuin tuo Länsiväylä ruuhkautuu. No, eiköhän se ole nyt jotenkuten poistettu. Pääpiirteittäin, sanotaanko. Kai sinne vähän jäi, mutta ei se ole niin tarkkaa. Eikös se ole ruokapöydässäkin vain kohteliasta aina jättää vähäsen? Jep, se on sillä selvä. Hoitajat, rapsutelkaapa niitä kasvaimen jäänteitä vielä pois sieltä aivoista, jos jaksatte. Meitsi lähtee nyt nettiin.

August 28, 2004

Syksyn kuumimmat kirjauutuudet

By Kysyn vaan

Mika Ahonen: Kuusi kuukautta, 0,4 rakkautta Mika Ahonen pureutuu 14-sivuisessa proosarunokokoelmassaan rakkauden syvimpään olemukseen sekä joihinkin näppäriin curry-reseptivinkkeihin. Ahosen proosarunoissa kosketellaan nykyihmisen kollektiivisia tuntemuksia: alati kiihtyvän maailmanpyöräspiraalin aiheuttamasta huimauksesta siirrytään luontevasti pohtimaan, minkälainen riisi on parasta curry-kanan kanssa. Ahosen kuvakieli on kaleidoskooppimaisen spektrimäistä, mikä on enemmän kuin mitä voi sanoa tämän referaatin kuvakielestä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää Ahosen tapaa sirotella verbejä runoihinsa elävöittämään niitä ja tuomaan niihin "tekemisen" tuntua. Myös runsas konsonanttien käyttö tuo vaihtelua kieleen, joka muuten koostuisi pelkistä vokaaleista. Kuusi kuukautta, 0,4 rakkautta on Mika Ahosen kolmas esikoisteos. Harri Nykänen: Tapaus Varis Tämä kovaksikeitetty salapoliisiromaani kertoo yllättävästä mutta löysäksikeitetystä murhasta, joka tapahtuu Friedholmien syrjäisessä kartanossa kesken illallisjuhlien. Murhattu on Tapio Varis, illan kunniavieras, joka on juuri päässyt Guinnessin ennätysten kirjaan maailman voimakkaimman sukupuoliviettinsä ansiosta. Yksityisetsivä Salama karauttaa kirahvillaan paikalle ratkaisemaan rikosta. Olisiko se Koskinen, vaitelias pankkiiri, vai kenties Ihanto, synkkä lääkäri, vai kenties Turunen, kumista virtsapussia peräsuolessaan kantava kiekonheittäjä - vai kenties joku muu hahmo, jota kirjassa ei edes esitellä? Tämä kutkuttava dekkari jaksaa pitää lukijan jännityksessä viimeiselle sivulle asti, jossa paljastuu, että Koskinen on murhaaja. Veikko Huovinen: Urpojen kuningas "Tjaa, mahtaakkohan tuo olla niin, että nuo naikkoset ovatten maailman kaiken pahan alku ja juurikas? Kas kun niin tuossa Pipliassakin sanottiin. Ja ne natisevatten aina kaakesta. Ku vaikka halluu kalajaa juora, niin eihän nuo tykkää siit laisin. Eevätkä noo seksistäkkää tunnu välittää. Aina sitä hellyyttä kinnuumasa. Mun tekis vittu mieli tappaa kaikki ja kaikki viattomat lapset kans." Tällaiseen hersyvään tyyliin haastelee 1354 sivun verran Jarkko Karvinen, veijarikirjailija Veikko Huovisen riemastuttava hahmo. Tarinassa vaimoltaan lähtöpassit Karvinen etsii itselleen yösijaa, johon voisi päänsä kallistaa. Ohessa Karvinen pohtii maailman kulkua ja yrittää selvittää, minne se 7B-spora oikein menee. Osansa Karvisen pisteliään piikikkäistä ajatuksista saavat niin naiset, terroristit, vangit, psykopaattiset kirvesmurhaajat kuin mediakin. Näin rajusti ei 7 päivää -lehteä liene ikinä kritisoitu! Ja kannibalistiset pedofiilimurhaajat saavat lopultakin kuulla kunniansa! Karvinen on tuttu hahmo Veikko Huovisen ensimmäisestä menestyskirjasta, Munkkiniemen Sparin ajattelija. Koska Huovisella on sen jälkeen ollut urallaan vaikeuksia kehittää yhtä toista kiehtovaa hahmoa, hän on päättänyt julkaista kirjan, jossa tämä sama suosittu hahmo seikkailee jälleen. Hän onnistuu paitsi nolaamaan itsensä myös tuhoamaan sen ensimmäisen kirjansa ansiot. Arto Paasilinna: Kasvissyöntiä vastustava maailmanparantaja Arto Paasilinnan uudessa hulvattomassa teoksessa hassusta nimestään tunnettu kirvesmies Jalmari Viskisieppo päättää lähteä parantamaan maailmaa. Matkalla sattuu monta kommellusta. Entä paraneeko maailma? No, sen saa selville vain ostamalla tämän kirjan hintaan 26,95 euroa lähimmästä kirjakaupasta. Sinun elämäsi ei ole elämisen arvoista, ellet saa tietää, miten Jalmari Viskisiepon seikkailut menevät. Paasilinnan tyyliä voi luonnehtia retroaktiiviseksi, mikä tarkoittaa sitä, että hän toistaa itseään, mutta ei ole enää hauska entiseen malliin. [Tällainen tyyli tunnetaan myös kysynvaanismina. -latoja] [Kuka helvetti on 'latoja'? -editori.] [Hei, jo ensi maanantaina olisi taas tarjolla uusi Tapahtuu tällä viikolla, ihan tiedoksi vaan, mutta eihän me täällä itseämme toistella. - Kysyn vaan] Maarit Kaunonen: Se ei satu, Satu, se on vain patu Maarit Kaunosen romaani pohtii uskontoon, parisuhdeväkivaltaan, vallanhimoon ja kuolemaan liittyvää teemoja. Näiden lisäksi Kaunosen teemoja ovat rakkaus, elämän tarkoitus, politiikka, ateismi, anakronismit, alfauroot, Ankkarockit, Azerbaidzhan, Armani, armaani, atsteekit, aavikkoketut, anaalihuumori, autismi sekä asiointi verovirastossa. Tarina kulkee syvällä vaistojen ja viettien pohjavirroissa, pulpahtaen vain välillä pintaan pohtimaan, mitä virkaa oikeastaan on Nelosen uutisilla. Päähenkilö alkaa oivaltaa, että seksuaalisuus monine ilmenemismuotoineen hallitsee pinnan alla ihmisten valintoja. Kun hän kertoo tästä havainnostaan ystävilleen, hänen ystävänsä sanovat: "Daa?" ja jatkavat café lattensa juomista trendikkäässä kahvilassa. Päähenkilö lähtee jäsentämään tuuliajolla seilaavaa elämäänsä saaristomökille, jonne tulee myös käly Asta, kalatutkija. Lopulta omalla kulkureitillään ei tahdo pysyä edes yhteyslossi. Simo Simola: Jepujee Tämä kirja tarkastelee fiktiivisen perheen kriisiä, vuorotellen neljän ihmisen näkökulmasta. Tarina on täysin fiktiivinen, joten sitä ei tule ottaa todesta. Perhe ajautuu fiktiiviseen kriisiin, mutta kirjassa ei selitetä kriisin syitä. Perheenjäsenet hahmottavat kriisin kukin omalla tavallaan, mutta kirja ei kerro, millä tavoilla. Loppua kohti jännitys tiivistyy, mutta kirja ei kerro, missä kohtaa se loppuu tai mitä lopussa tapahtuu. Jotensakin jää sellainen epämääräinen olo tämän kirjan lukemisen jälkeen. Tuija Lehtinen: Nuori päähenkilö seikkailee Tuija Lehtisen uudessa nuortenromaanissa liikutaan nuoruuden herkällä pelikentällä. Nuori 16-vuotias Oona-tyttö menee lukioon ja tasapainottelee lapsuuden ja aikuisuuden välimaastossa. Kuvioita sekoittaa järkevästi valittu poikaystävä Matti Nykänen, joka räyhää usein humalassa ja samalla opettaa Oonalle, mistä tässä elämässä oikeastaan onkaan kysymys. Kirjassa on myös Matti Nykäsen fanivalokuvia ja ihq Matti Nykänen -ristikko, jossa esimerkiksi on vihjesanaan "Selässä (13)" vastaus "Kaksi_puukkoa". Kirjailija harhautuu myös pohtimaan, että jos hän olisi tavannut Matti Nykäsen nuorena, hän olisi voinut muuttaa Matin ja nykyisin he johtaisivat menestyvää tietotekniikan integrointipalveluita tarjoavaa suuryritystä. Loppua kohti Oona kuitenkin perustaa oman etsiväkerhon, joka ratkaisee Matti Nykäsen tekemiä rikoksia. Onhan noita kirjoja, joissa on etsiväkerho, mutta tämä etsiväkerho on siitä erikoinen, että se ratkaisee kaikki rikokset käyttäen hyväkseen lasersäteitä. Werther Jungschmerz: Runoja rakkaudesta Werther Jungschmerz on komea nuori mies, joka on julkaissut esikoisrunokokoelmansa Runoja rakkaudesta. Jungschmerzillä on korpinmustat hiukset, jykevä leuka jolla voisi vaikka murtaa jäätä Suomenlahdella, ja haaveileva katse. Nämä kaikki ominaisuudet tekevät hänestä runoilijan. Kaiken lisäksi hän käyttää usein päässään silinterihattuja, joita hän jakelee naisille. Jungschmerzin herkkiin runoihin piirtyy kuva nuoresta herkästä miehestä, joka kantaa maailman tuskaa olkapäillään ja joka pitää eniten doggystyle-asennosta. Tässä eräs tunnelmallinen ja kaunis runo Jungschmerzin kokoelmasta. Runon nimi on "Nocturne/maksalaatikko". Rakkaani, kauneimpani, armaimpani sinä kävelit minua vastaan ........................................kadulla sinä et kiinnittänyt minuun mitään huomiota enkä minäkään viitsinyt sen kummemmin tuolla moiccaamaan sinua ................tai mitään ..................................................mitÄÄN sitten minä ajattelin vain sitä miten yliveto jätkä minä oikeastaan olenkaan ja sitä, että ainoa ongelmani suunnitelmassani karata itseni kanssa on että olen niin köyhä, että minulla on varaa vain yhteen ........................................seutulippuun ..............joka sekin on Helsingin ..............................sisäine ..................n

Tapahtuu tällä viikolla

By Kysyn vaan

Ainakin seuraavien tapahtumien odotetaan tapahtuvan tällä viikolla. Valitettavasti sellaista kivoja lisäsäväreitä elämään tuovaa valtaisaa al-Qaidan terrori-iskua ei kuitenkaan ole luvassa tälläkään viikolla. Kärsivällisyyttä! Se tulee kyllä! MAANANTAI. Keskeytät kaiken, mitä olit tekemässä, kun postiluukustasi tulee lähikaupan nelisivuinen tarjousmainos, ja luet tuota mainosta elämäsi loppuun asti. TIISTAI. Pahaenteinen aavistus valtaa sinut, kun Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen soittaa kännykkääsi myöhään illalla, sanoo: "Sinä olet seuraava", nauraa pitkään ja katkaisee puhelun. KESKIVIIKKO. Koet järkytyksen ja nolostumisen sekoitusta, kun vanhempasi ensin kuolevat auto-onnettomuudessa ja sitten kumppanisi sanoo, että he olivat sinua parempia sängyssä. TORSTAI. Sinä olet vieläkin sinkku? Anteeksi, mutta siinä on vain jotain hysteerisen hauskaa! Hah hah hah! PERJANTAI. Ahdistuksesi syvenee ja tunteesi lähestyvästä tuhosta vahvistuu, kun huomaat, että sää viilenee selittämättömästi viikko viikolta. LAUANTAI. Pääministeri Matti Vanhanen ilmestyy ovellesi, pyytää saada lupaa käyttää vessaasi, viipyy siellä viisi minuuttia ja lähdettyään jättää vessaan aivan hirveän hajun. SUNNUNTAI. Sinusta tulee ensimmäinen ihminen maailmanhistoriassa, jolle tarjotaan seksiä, koska näytät niin seksikkäältä huhkiessasi Hesburgerin keittiössä.

August 26, 2004

Uudet gallup-tulokset

By Kysyn vaan

Uudet gallup-tulokset ovat tulleet! Nyt voimme lopultakin lakata viikon takaisten gallup-tulosten lukemisen! MISTÄ NÄKEE, ETTÄ ALOKKAIDEN KUNTO ON RAPAUTUNUT? * He eivät enää jaksa nauraa armeijalle ironisesti vaan he vain kohottavat toista suupieltään -- 11% * Maahan lyyhistyneistä ruumiista matkalla sotilaskotiin -- 32% * Helsingin Sanomien sivulta A7, parin viikon välein -- 23% * Yksi suomalainen vastaa enää kuutta venäläistä -- 21% * Yksi suomalainen jaksaa juoda enää kahdeksan valkovenäläistä -- 3% * Siitä, että jo neljännen kerran jälkeen he alkavat valitella, että eivät enää jaksa tänä yönä, eikö voitaisi vain nukkua -- 9% * Salaisessa työhuoneessamme olevista monitoreista, joiden kautta voimme muutenkin valvoa kaikkea maailman tapahtumia -- 1% MILLÄ LEMPINIMELLÄ YSTÄVÄMME KUTSUVAT MEITÄ, KUN EMME OLE PAIKALLA? * Haisuli -- 17% * Kirka -- 1% * Hän, jonka nimeä ei saa mainita -- 3% * The Butt Ugly Weblog -- 5% * Herra Ennenaikainen Ejakuloija Ja Sen Jälkeen Itseensä Tyytyväinen Röhnöttäjä -- 27% * Jakokulma -- 21% * Mahdottoman Upean Laadukas Kerrassaan Komea Urho -- 9% * Sekspertiksi, koska tiedämme niin paljon seksistä ja siitä, mitä mimmit haluu -- 17% KUINKA VAPAAMIELISIÄ ME OLEMME? * Annamme itsellemme luvan harrastaa seksiä kenen tahansa kanssa, kunhan meidän muijamme ei harkitsekaan mitään sen kaltaistakaan -- 21% * Meillä on vaikeuksia hyväksyä, että Mitvit on viime aikoina päivittänyt jopa kaksikin kertaa päivässä -- 10% * Ausländer raus! -- 2% * Antaa kaikkien leikkokukkien kukkia parvekkeen kukkapenkissä -- 7% * Jonain päivänä aiomme hyväksyä sen, että välillä on pakko käydä vessassa -- 16% * Kyllä me voimme ottaa Jeesuksen elämäämme, kunhan hän vain maksaa kahden kuukauden takuumaksun, joka kyllä palautetaan, sitten kun hän lähtee elämästämme -- 5% * Ei koskaan niin ahdasmielisiä, ettemme voisi ainakin kokeilla kannibalismia -- 39%

August 22, 2004

Tapahtuu tällä viikolla

By Kysyn vaan

Ainakin seuraavien tapahtumien odotetaan tapahtuvan tällä viikolla. Kannattaa siis nousta seuraavan kerran vuoteesta vasta ensi viikolla. MAANANTAI. Jeesus ilmestyy kadulla eteesi, ottaa kännykkäsi, katsoo sitä, nauraa kännykkämallisi vanhanaikaisuudelle ja kävelee pois. TIISTAI. Pelkäät kuollaksesi hammaslääkäriin menoa, mutta sinun on kertakaikkiaan pakko mennä sinne, koska aikataulusi on buukattu täyteen potilaita, joiden hampaita sinun täytyy paikata. KESKIVIIKKO. Euroopan unionin rakennerahasto lähettää pankkitilillesi kaksi euroa ja kehottaa sinua lopultakin ostamaan uuden hammasharjan. TORSTAI. Yksi pieni asia riittäisi tekemään tyttöystäväsi onnelliseksi. Sinun tehtäväsi on varmistaa, ettei hän koskaan saa sitä. PERJANTAI. Tutkiessasi veroehdotustasi sinulle selviää, että olet vuosia maksanut prosentin bruttotuloistasi isolle, parrakkaalle miehelle, joka asuu pilvien yläpuolella. LAUANTAI. Suojelupoliisi huomaa teletunnistetiedoistasi, että olet tehnyt puhelun Omo-infoon, minkä seurauksena sinut määritellään Supon kansioissa Omo-seksuaaliksi. SUNNUNTAI. Uusi teknologia tekee sinut tarpeettomaksi, kun tiedemiehet kehittävät robotin, joka on sinua parempi dyykkaamaan roskiksia.

August 21, 2004

Valkoiset bloggaa tykimmin

By Kysyn vaan

...eli katsaus eri rotujen välisiin älykkyyseroihin. Jo muinaiset roomalaiset pohtivat samaa kuin kaukaisen tulevaisuuden roomalaiset, eli sitä, mitkä rodut ovat muita älykkäämpiä. Kysyn vaan on saanut haltuunsa luonnoksen professori Tatu "mielenkiintoista minussa on vain eräs sukulaisuussuhteeni" Vanhasen tulevan selvityksen aiheesta. Referoimme tutkimuksen huippukohdat tässä. Käytämme jaottelun pohjana, niinku, tosi kauan sitten eläneen saksalaisen tiedemiehen Johann Friedrich Blumenbachin jaottelua. (Blumenbach, kuten tietysti muistamme nuoruutemme kemian tunneilta, uskoi pystyvänsä erottamaan ihmiset eri rotuihin vertailemalla ihmisten pääkalloja. Mielenkiintoista kyllä, Blumenbach kehitti vanhempana itselleen myös kyvyn erottaa kinkkuvoileivän juustoleivästä pelkästään vertailemalla niitä. Hän ei kuitenkaan keksinyt elinaikanaan keinoa erottaa valkuainen keltuaisesta, huolimatta laajoista kokeiluista pillien, vispilöiden, sentrifugien ja kuuden kilometrin pituisten hiukkaskiihdyttimien kanssa.) Valkoinen rotu (kaukasialaiset) Valkoista rotua pidetään yleisesti roduista kaikkein ylempiarvoisina, etenkin kaljaa juovien pilottitakkisten siilitukkaisten älykköjen keskuudessa. On kuitenkin vaikea ymmärtää, mistä tällainen käsitys on lähtöisin, joskin useimmat jäljet johtavat Aller Julkaisut -kustannusyhtiön lehtiin. Voidaanhan jopa ajatella päinvastoin: valkoinen rotuhan se on kaikkein puhtaimmasta paskasta pykättyä. Tiedemiesten nykyinen konsensus on, että Jari Sarasvuo nolaa firmansa tosi pahasti Diili-ohjelmallaan ja että valkoinen rotu on kehittynyt älyllisesti niin korkealle, koska se on joutunut taistelemaan pitkään Euroopan karuja luonnonoloja vastaan. Eli siis 20,000 vuotta sitten Etelä-Ranskassa Nizzassa asustaneen ihmisen nenänpäälle on tipahdellut pari hentoa sadepisaraa, ja tämä inspiroi hänet keksimään, että jos kaksosista toinen tekee avaruusmatkan suurella nopeudella, hän palaa paikoillaan ollutta veljeään nuorempana eikä siis ole vielä kuullut, mitä Petteri Jussilalle tapahtui. (Tämähän johtuu tietysti siitä, että aika hidastuu nopeasti liikuttaessa. Molempien veljesten koordinaatistot liikkuvat toistensa suhteen, joten molempien koordinaatistojen aika kulkee hitaammin kuin toisen. Kyseessä on näennäinen paradoksi, sillä Maa on käytännössä inertiaalikoordinaatisto. Avaruusalus ei kuitenkaan ole inertiaalikoordinaatisto koko matkan ajan. Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta?) Vaikka valkoinen rotu on ollut vastuussa monista ihmiskunnan suurista älyllisistä edistysaskeleista (kuten tv-chatit), valkoinen rotu otti kuitenkin huomattavaa takapakkia, kun yliasiamies Esko Aho nimitettiin Sitran pääjohtajaksi. Erillinen koulukunta onkin syntynyt tutkimaan Ahon puheita ja kirjoituksia tarkoituksenaan selvittää, ovatko ne asiaa vai silkkaa pornografiaa. Keltainen rotu (mongoliset) Tämän Kaukoidässä asustavan rodun erikoispiirre ovat vinot silmät sekä se, että he kaikki näyttävät aika lailla samanlaisilta. Se ehkä selittää sen, että kaikki heidän valmistamansa elektroniikkatuotteet näyttävät samanlaisilta. Useat vertailukelvottomat ja tieteellisesti epäluotettavat testit osoittavat, että keltainen rotu on kaikkein älykkäin. Matematiikka ja monet muut abstraktit tieteet ovat lähteneet liikkeelle keltaisen rodun keskuudessa. Keltaisen rodun pyrkimykset kehittää korkeampaa matematiikkaa kuitenkin kaatuivat 1600-luvulla, jolloin he siirtyivät leveämpään matematiikkaan, jossa operoidaan vain yksinkertaisia yhteen- ja vähennyslaskuja hyvin suurikokoisilla numeroilla, jotka yksinäänkin täyttävät kokonaisen sivun. Keltaisen rodun älyn sädekehää himmentää keltaisten ihmisten tapa poistua päivittäin varoittamatta vessaan, etenkin jos he ovat viime tuntien aikana syöneet tai juoneet erityisen paljon. Lukumääräisesti keltainen rotu on kasvanut erääksi suurimmista. Tämän kehityksen syyt on jäljitetty erääseen italialaiseen Alfonso-nimiseen mieheen Kiinassa, jonka kanssa kaikki haluavat harrastaa seksiä - mutta ei siksi, että Alfonso olisi älykäs! Musta rotu (etiopialaiset) Biologit, sosiaaliantropologit ja enologit ovat pitkään yrittäneet selvittää, miksi mustan rodun edustajat ovat niin kamalan mustia. Eikö hieman vähempikin mustuus riittäisi? Esimerkiksi jo 30 prosentin vähennys mustuudessa johtaisi siihen, että mustat olisivat paljon vähemmän mustia. Mustien keskuudessa älykkyys jakautuu yhtä tasaisesti kuin muidenkin rotujen keskuudessa. Kuten kaikki muutkin rodut, mustat suhtautuvat erittäin suopeasti kaikkiin ihmisiin, jotka yllättävät heidät tuomalla heille toffeeta. Joissakin osissa Afrikan sademetsiä, Intiannorsulaumojen keskellä ja monsuunisateiden kurittamina, asuu kuitenkin alkuasukasheimoja, jotka ovat älyltään poikkeuksellisen kehittyneitä. Heistä voi kyllä saada primitiivisen vaikutelman, koska he ruokailun päätteeksi aina syövät myös haarukat ja veitset. Mutta he ovat kehittäneet hämmästyttävän älyllisen kyvyn erottaa toisistaan monimutkaisen deduktiivisen iteraatioprosessin avulla homo sapiensit ja hetero sapiensit. Punainen rotu (amerikkalaiset) Aah, vanhat kunnon punaniskat! Jotenkin tuntuu siltä, että punanaamat eivät saa nyky-yhteiskunnassa ansaitsemaansa arvostusta. Tämä johtuu ehkä punaisen rodun keskuudessa vallitsevasta erikoisesta maailmankatsomuksesta. Punaisen rodun edustajat kyllä uskovat vakaasti, että Jeesus oli Jumalan poika, mutta he eivät usko Jumalaan. Tämän ilmeisen älyllisen ristiriidan he kuittaavat yksinkertaisesti laittamalla äänenvoimakkuuden kovemmalle iPodeissaan. Huomiolle pantavaa punaisen rodun älykkyydessä on, että heidän kielessään ei tunneta sanaa kuukautisille. Niitä kutsutaan vain Neuvostoliiton maihinnousuksi. Punaisen rodun nuoret kauniit naiset ansaitsevat erityismaininnan älykkyydessä, sillä heillä on lähes maaginen kyky suostutella pelkän älyllisen retoriikkansa avulla miehet harrastamaan seksiä heidän kanssaan. Ruskea rotu (malaijilaiset) Tietoja ei ole, koska Friedrich Blumenbachin jaottelun mukainen "ruskea rotu" valitettavasti tuhoutui maapallolta Suuressa Makaronilaatikkotragediassa vuonna 1754.

August 20, 2004

Hulluja nuo nykybloggaajat

By Kysyn vaan

Ilmeisesti Simo Salminen oli oikeassa: Uusia blogiyritelmiä on tosiaan taas vilahdellut blogitaivaalle. Kiva kiva!! Tällä kertaa Kysyn vaan arvostelee uudet blogit, jo ennen kuin Pinseri tai kukaan muukaan valapatto on ehtinyt noteerata niiden olemassaoloa. Joukossa onkin melkoisen värikästä sakkia. Näitä blogeja et löydä mistään muusta url-osoitteesta. Tsekatkaa esimerkiksi tämä: Elämää seiskytluvulla. Tässä blogissa ilmeisesti 1970-luvulla elävä bloggaa arkipäivästään, johon kuuluu muun muassa diskoissa pörräämistä ja Elviksen kuoleman hämmästelyä. Tämä on kerrassaan kiintoisa katsaus elämään menneisyydessä. Tästä seuraavasta blogista on vaikea sanoa muuta kuin että ohhoh. Aika huteralla teemalla on kirjoittaja liikkeellä. Katsokaapa. Sen nimi on Hei, saanko syöttää sinulle tikkareita? Ja tätä olimme ehtineet jo odottaa: Editorin blogi. Kysyn vaanin editori on jättänyt uppoavan laivan ja perustanut oman bloginsa. Siellä on tarjolla kiusallisia paljastuksia tästä blogista. Krhm. No, ehkä se tästä. Tämä viimeinen blogi on kaikkein hämmentävin: Me olimme Kysyn vaanissa. Lyhyen lukemisen perusteella täällä näyttää vilahtelevan erilaisia hahmoja, joita Kysyn vaanissa on menneen vuoden varrella vieraillut. Esimerkiksi unohtumattomat Kysyn vaan -hahmot Naisia tappava robotti ja Ristillä roikkuva Jeesus ovat kirjoittaneet tänne kuulumisiaan. [Joillakin ihmisillä on liikaa vapaa-aikaa. Onnekseni minä lukeudun heihin! Lukekaa lisää blogistani, osoitteessa Editorin blogi. -editori]

August 18, 2004

Uudet gallup-tulokset

By Kysyn vaan

Uudet gallup-tulokset ovat tulleet! Ilmainen piimätarjoilu on järjestetty huoneen takaosaan, olkaa niin hyvät! MILLOIN MEIDÄN OLISI PITÄNYT AAVISTAA, ETTÄ JOKIN ON PAHASTI VINOSSA? * Kun tyttöystävämme ilmoitti, että hänen kuukautisensa eivät ole tulleet -- 7% * Kun vatupassilla mittaaminen osoitti, että seinällä oleva taulu ei ole suorassa -- 21% * Kun hissin jäätyä jumiin kahdeksi minuutiksi joku sanoi, että on pakko turvautua ihmissyöntiin, ja kaikki kääntyivät katsomaan meitä silmät kiiluen -- 18% * Kun huomasimme, että kaikki internetin pornosivustot oli suljettu ja niille oli ilmestynyt viesti: "Ja se pornon katseleminen loppuu tähän! Terveisin Jumala" -- 17% * Kun kastilialaiset oliivit olivat lopussa Stockan Herkusta -- 4% * Kun papin julistettua meidät avioliittoon morsiamen koko suku kerääntyi ympärillemme huutamaan: "Olet nyt yksi meistä! Olet nyt yksi meistä!" -- 11% * Kun toinen lentokone osui World Trade Centeriin. Vaan emmepä aavistaneet -- 22% MIKÄS SE MEIDÄN TASKUSSAMME NIIN MAHTAVASTI PULLOTTAA? * Senhän te varmaan haluaisitte tietää, herra pääministeri -- 5% * Mennään tuonne siivouskomeroon, niin voimme kertoa -- 15% * Niin, mitäs kaikkia mahdollisia asioita, mitkä voivat pullottaa, onkaan noilla seuduin vartaloa? -- 20% * Kännykkämme. Miten niin? -- 38% * Kaksi kiloa semtex-muoviräjähteitä -- 5% * Peniksemme, lepotilassa -- 17% MITÄ ASIAA POMOLLA OLI MEILLE? * Se näytti jotain ihme vitun heinäkuun myyntikäyriä ja sitte se kysy että mitä meidän pitäis tehdä, mut meitsi oli niinku sillee et mitä välii -- 31% * "Miksei signor Frederico ole vieläkään kuollut?" -- 17% * Ilmeisesti Maan päällä rikotaan edelleen liian paljon seitsemättä käskyä, joten meidän pitää jatkaa istumistamme Pomon oikealla puolella ja tuomita ihmisiä. Mutta vähän alkaa nyppiä tällainen. Milloin jengi siellä oppii, että huorin ei siis todellakaan kertakaikkiaan saa tehdä? -- 5% * Koska saimme potkut puolitoista vuotta sitten, meidän on aivan turha enää hengailla työpaikalla -- 4% * Tarttis tehrä jotain -- 7% * Se liittyi jotenkin tämän firman asioihin, mutta onnistuimme kuin onnistuimmekin blokkaamaan sen mielestämme. Hyvä me! -- 4% * Meidän ei tarvitse kutsua häntä Pomoksi; pelkkä Bruce riittää näin bändikavereiden kesken -- 1%

August 17, 2004

Selibaattipäiväkirja

By Kysyn vaan

1970-luku. Jee jee. Meitsi syntyy. Koko 1970-luku menee selibaatissa, eikä se tuota mitään ongelmaa. On kuin selibaatti olisi maailman luonnollisin tila. 1982. Ensimmäinen havainto omasta seksuaalisuudesta tapahtuu, kun äiti kertoo lasten tulevan maailmaan siten, että haikara kantaa ne savupiippuun. Tämä synnyttää epämääräisen halun halailla haikaroiden kanssa. Tämä halu synnyttää häpeää. On viisainta olla kertomatta siitä kenellekään, paitsi ehkä äidille. Selibaatti jatkuu, eikä haittaa yhtään. 1983-1986. Selibaatti jatkuu. Tral-lal-lei ja huh-hah-hei, selibaatti se vain jatkuu. Eikä tee edes tiukkaa. 1987. On käynyt ilmi useita eri tietolähteitä yhdistelemällä, että se haikarajuttu ei pidäkään paikkaansa. Lapset syntyvätkin siitä, kun isä ja äiti tekevät sitä. Lähivuosina on ehdottomasti selvitettävä, mitä se on. P.S. Selibaatti jatkuu yhä. Still going strong! 1988. Ai sitä se se on! No, ei ihme, että vanhemmat yrittivät estää totuuden paljastumista! Mutta totta se on: Paavo Väyrynen ei ole fiktiivinen hahmo. Lisäksi tänä vuonna on lopullisesti selvinnyt, mitä seksi on. Muihin asioihin: Selibaatti jatkuu edelleen. 1989. Nyt nolottaa. Vasta tänä vuonna selvisi, mitä selibaatissa olo tarkoittaa. No, se ei muuta sitä, että selibaatti on jatkunut koko lapsuuden ajan. Ei niin että seksi paljon kiinnostaisi. Olemmehan me vielä liian nuoria harrastamaan vastuullisesti seksiä... Mutta tietävätkö muut meidänluokkalaiset namupalat, että he ovat liian nuoria harrastamaan vastuullisesti seksiä? Jos eivät, se avaisi monia mielenkiintoisia mahdollisuuksia... Ehkä on kuitenkin parempi olla pilaamatta 1980-lukua harrastamalla seksiä. 1990. Rehellisesti sanoen täytyy myöntää, että parina viime vuonna selibaatti ei ole ollut täysin rikkumaton. Selibaatti on herkkä, hauras tila. Se särkyy helposti. Yksinäisinä hetkinä se saattaa rikkoutua yllättävänkin helposti pieniksi pirstaleiksi. Mutta vaikka selibaatti menee rikki, tilanne korjaantuu nopeasti, ja selibaatti jatkuu jälleen rikkumattomana. Tästä lähtien emme kuitenkaan laske näitä hetkiä selibaatin rikkomiseksi. Muutenkin olemme hys hys aiheesta. Kun selibaatin otti puheenaiheeksi aamiaispöydässä, mutsi ja faija menivät jotenkin vaikeaksi. Elävätköhän hekin selibaatissa? Cool! Pisteet himaan! 1991. Oho! Seksuaalinen herääminen alkaa tapahtua! Eikä internetiä ole edes olemassa! On kivaa olla seksuaalisesti herännyt. Ympärillään näkee niin paljon nuoria seksuaalisesti houkuttelevia ihmisiä, joihin ei ole mitään mahdollisuuksia. Selibaatti jatkuu vakaasti. Voisi jopa sanoa, että se voimistuu. 1992. Voihan jee. Elämään astuu ihminen, jonka kanssa olisi todella kiva keskeytää selibaatti. 1993. Jes! Tämän henkilön nimi on nyt saatu selville. Ensi vuonna sitten puhelinnumero. 1994. No jaa. Never mind. Tik... Tik... Tik... Kello tikittää, ja alamme olla miehen iässä. Selibaatti kuitenkin jatkuu itsepintaisesti. No, ei kai auta muuta kuin odottaa naisen ikään tuloa. Haja-ajatus: Fysiikassa entropian laki sanoo, että kaikella on luontainen taipumus ajautua kohti suurempaa epäjärjestystä. Ihmisellä sitä vastoin on luontainen taipumus ajautua kohti selibaattia. 1995. Selibaatti on aliarvostettua. Monet pitävät sitä itsestäänselvyytenä, niin kuin sitä, että vesihanasta tulee vettä. Mutta ihmisille pitäisi sanoa, että heidän ei pitäisi jättää selibaattiaan hoitamatta, eikä heidän pitäisi antaa sen rehottaa. Sen sijaan jos selibaattiaan harjoittaa ja hioo, se suorastaan puhkeaa kukkaan kuin kaunein puutarha. Alat säteillä ja loistaa! Kenellekään ei jää epäselväksi, että elät selibaatissa! Paavikin lähettää onnittelukortin. Sitä paitsi on paljon asioita, joita voi tehdä, vaikka on selibaatissa. Esimerkiksi monet harrastukset sopivat selibaatikolle hyvin. Mutta lääkärin kanssa kannattaa aina puhua, jos aikoo selibaatin aikana harrastaa jotain. Lopulta haluat levittää selibaatin ilosanomaa muillekin. Äiti aina sanoi, että muita ihmisiä ei saa käännyttää, mutta ei kai siitä ole haittaa, jos saa pari ihmistä kääntymään selibaattiin. Se on helppoa - kun heidän kanssaan juttelee, hehän elävät jo selibaatissa sillä hetkellä! Sen kun vain pyytää heitä jatkamaan nykyisellä linjallaan. Selibaattien seurakunta on pieni, mutta kasvava. Epäselibaateilla on kieltämättä etulyöntiasema, koska he voivat lisääntyä keskemään, mutta selibaateilla on älyllinen ylivoima, mikä johtuu aivosoluiksi muuttuneesta seksuaalisesta turhautumisnesteestä. [Zzzz… Herätä minut kun olen lopettanut. Siihen asti makaan selälläni ja ajattelen Romaniaa. -editori] 1996. Hei, olisikohan mahdollista jotenkin tehdä rahaa sillä, että elää selibaatissa? Haluaisivatkohan ihmiset maksaa nähdäkseen selibaatissa elävän ihmisen? Esimerkiksi jos menisi sirkukseen? Sirkustirehtööri voisi huutaa: "Tulkaa katsomaan tätä kummallista selibaatissa elävää friikkiä! Katsokaa häntä hänen häkissään, kuinka hän tunnista toiseen kykenee elämään selibaatissa! Kuinka hän pystyy siihen? Onko hänen salaisuutensa se, että hän ei harrasta seksiä? Emme saa ehkä koskaan tietää!" 1997. Puhdas selibaattiputki säröilee merkittävän ihmissuhteen kanssa tapahtuvien epäsiveellisten tekojen seurauksena. Yritykset vakuuttaa hänet siitä, että selibaatti on kivaa, valuvat hiekkaan. Mutta toisaalta. Selibaatin epäonnistuminen pitää hyväksyä. Ihmisiähän me kaikki olemme. Nuoruuden ehdoton selibaatti vaikuttaa nyt jo vähän hassulta. Silloin kaiken piti olla niin mustavalkoista. Näin vanhempana sitä on havahtunut huomaamaan, että parisuhteeseen saa virkistävää vaihtelua harrastamalla välillä sukupuoliyhteyttä - silläkin uhalla, että selibaattiin tulee särö. 1998. Selibaatti joutuu vakavaan kriisiin parisuhteen seurauksena. Kumppanin vaatimuksesta selibaattiin pitäisi joskus ryhtyä useita kertoja viikossa, joskus jopa useita kertoja illassa. Vaikka sanoo: "Kulta, pitäisikö minun jaksaa vielä neljännen kerran selibaattiin tänä yönä?", mikään ei auta. Kaveritkin alkavat vinoilla, että selibaattiset turhautumat alkavat näkyä päälle. "Jaahas, jollekin saattaisi tehdä hyvää kunnon kolmen viikon selibaatti", he naureskelevat. Päivisin auttaa mennä kävelemään kaupungille, missä on tuhansia muitakin ihmisiä, jotka ovat sillä hetkellä selibaatissa. Oloa huojentaa olla kaltaistensa seurassa. Tekisi mieli laulaa väentungoksessa oodi väliaikaiselle selibaatille. 1999. Haja-ajatus: Mitä meille jää kuolemamme jälkeen tästä maallisesta elämästä, paitsi juuri ostamamme tosi magee espressokeitin? Tänä aamuna se ajatus jysähti kuin höyryjyrä: kun kuolema tulee, emme voi ottaa selibaattiamme mukaamme! Selibaattimme jää tänne, kun aika meistä jättää. Mutta voimme kuitenkin yrittää elää elämämme niin, että kun me kuolemme, ystävämme sanovat meistä: "Hän oli hieno ihminen. Vielä kuolemansa jälkeenkin hän eli selibaatissa." 2000. On raskasta elää tässä kaksinaismoralistisessa maailmassa, missä kaikki luulevat, että elät selibaatissa mutta itse tiedät joskus lipsuvasi. Mitä jos tulisi ulos kaapista ja myöntäisi kaikille: "En elä selibaatissa. En siis aina." Elämä sen jälkeen voisi olla helpompaa. Ihmiset tarvitsevat vain aikaa tottuakseen ajatukseen. Me voimme vain haaveilla... Jonain päivänä selibaatissa elävät saavat solmia avioliiton ja adoptoida lapsia. 2001- (Muistiinpanot näiltä vuosilta ovat kadonneet.) (Mutta jos muistikuvat ovat oikeita, sinnikäs selibaatin tavoittelu jatkui näinäkin vuosina. Jalona, joskin saavuttamattomana tavoitteena, oli edetä selibatismin kivisellä tiellä ja lopulta saavuttaa selibaatin korkein taso, jossa seksiä ei harrastettaisi ollenkaan.) Selibaattia ei vahingoitettu tämän tekstin kirjoittamisen aikana.

Öykkäröivä hienostoravintolan asiakas arvioi blogiskenen kuulumisia

By Kysyn vaan

Neiti! Neiii-tiii! Tännepäin! Saisiko sitä ruokalistaa nähtäväksi? Hopi-hopi! Joo, tattista vaan. Eiköhän pojat oteta heti vähän tärpättiä, ettei kuolla janoon? Pistäpäs neiti yksi puteli tuota Château Haut-Brion ysikuutosta tulemaan. Tai pistä samantien kaksi. Paskaaks tässä pihtailemaan! Neiti! Missä vinetot viipyvät? Pitääkö soittaa ravintolan johtajalle? No niin, sieltä sitä tullaan. Neiti on hyvä vaan ja kaataa lasit ihan piripintaan. Lori lori. Nätisti kaataa, eikös vaan kaadakin, pojat? Blogimaailma alkaa palailla tutuille urilleen kesäloman päätyttyä, ja kaikki tutut vakiokirjoittajat ovat tulleet kehiin. Hassut heräämiset, Varo vaanit ja kumppanit ovat alkaneet taas pyöriä tasaiseen tahtiin. Samat murheet ("Miten se voi olla sellainen???") ja samat ilot ("Ihanaa, kun se on sellainen!") toistuvat blogista toiseen. Suru alkaa kyllä hiipiä silmiin ja korviin lukiessa Mitvitin viime viikkojen tuotantoa, joka on ollut määrältään kovin hintsua. Mutta sellaisia ne hintsarit ovat. Kai joku jossain on sanonut jotain tyhmää, minkä Mitvit voisi tyrmätä? Yllättävän harva "suurista" bloginimistä on viime aikoina lopettanut kokonaan kirjoittamisen. Ei niin, että niitä olisi kovin paljon, mutta aika tasainen naputus käy monen tietokoneen äärellä tässä maassa. Jos on blogannut yli vuoden, se alkaa olla aika addiktiivista, ilmeisesti. Vain vahvimmat meistä pääsevät irti. Muut tilittävät surkeaa elämäänsä vielä vanhana 24-vuotiaana mummonakin. Katso sydämeesi: kumpaan joukkoon sinä haluat kuulua? Mitä? Joo, kyllä me voitaisiin tilatakin. Pistetäänkö vähän lihapiirakkaa kehiin? Tajuutsä, lihapiirakkaa? No ei vaan. Vitsi vitsi. Etkös leikkiä ymmärrä? Pistäpä meitsille ihan vaan tuollainen tryffelillä parfymoitu fasaanidariole ja kurpitsavaahtoa. Mutta Jeesuksen tähden, sano sille kokille, että parfymoi sen oikein, ettei se mene niin vituiksi kuin viimeksi. Tää on jätkät ihan ihme paikka. Eivät osaa edes parfymoida fasaanidariolea oikein. Jeesus. Niin, ne pääsafkat. Oisko hernekeittoo? No neiti, neiti neiti, eikö vieläkään naurata? Eihän me nyt tosissaan. Mitenkäs olisi tuo miedossa lämmössä paahdettu ruijanpallas ja mausteista kalmaria? Äh, kuulostaa ihan shitiltä. Laita sittenkin toi sorsaa naturel ja confit. Ja muistakin laittaa tarpeeks ketsuppii! Pinserin blogilistoille on ilmaantunut joukko uusia blogeja, mistä on hyvä muistaa olla kiitollinen aina ensimmäiseksi herätessä aamulla. Ensinnäkin Susi hukassa kannattaa huomioida - hänet tunnettiin ennen Kevätsipulikukkia-nimisen viehättävän blogin kaihottuna kirjoittajana. Uusi blogi ei sattuneesta syystä ole enää mikään haikaileva sinkkublogi, mutta tyylikkään vähäeleisesti hän yhä kirjoittaa. Lupaavan mukavasti soljuvaa ajatuksenvirtaa voi yrittää bongata myös Thalin kirjasta. Ja jos muuten puhutaan niistä sinkkublogeista, niin uutukaisista Turisti liikkuu niillä linjoilla. Melko uusi blogi Kahviaddikti tarjoaa myös sinkkuilua, puhumattakaan vielä vanhemmasta ihan ässästä sinkkublogista, Meiningistä. Mikähän niissä kiehtoo? Ehkä on opettavaista nähdä, että ne ihmiset ottavat elämän ilmeisen tosissaan... No, sinkkublogeilla on aina onnellinen loppu. Jos vain jaksaa odottaa. Jälkkäriksi? No joo, ehkä tuo ruusuvedellä maustettu marjasalaatti ja maitosuklaacornet. Itse asiassa: tarjotaanpa koko ravintolalle marjasalaatit! Ei olla köyhiä ja/tai kipeitä. Neiti, sitten kun ihmiset kysyvät, kuka on lähettänyt niille ruusuvedellä maustetun marjasalaatin, sanot vaan, että se on tuo mulkun näköinen heebe tuolla nurkkapöydässä urpojen kavereidensa kanssa. Sikamiesten kanssa! Jee, me ollaan sikamiehiä! Ruah hah haa! Ja muista hyvistä blogeista... No, ehkä on vain viisasta seurata Top-listaa, joka kertakaikkiaan tietää absoluuttisen tarkasti, mikä on kaikkein paras blogi ja mitkä kaikki eivät. Definitiivinen ja reaaliaikaisesti päivittyvä suosittelulistaus reloista blogeista toki löytyy tuttuun tapaan tämän blogin sivupalkista. Hei hei, neitiii! Neitiskä! Neitonenska! Impi! Neitsyyt! Tänne tänne, hopi hopi. Drinksut on loppunut, miksei täydennys toimi? Ja et viitsisi tuoda toisen sorsan tänne meidän pöytään? Reiska söi jo ensimmäisensä. Mikäs tämä on? Välilasku? Ei meillä mitään rahaa ole! Me ajateltiin maksaa luonnossa! Tajuutsä, neiti? Luonnossa? Get it? Siis seksillä! Me maksetaan se seksillä! Me ollaan sikamiehiä! No ei vaan. Ota tuosta kortti. Pistä pankille. Ja tuo vielä kuusitoista senttiä Savennières-Roche aux Moinesia. Me luvataan käyttäytyä kunnolla tästä lähtien. Okei, jätkät, eli eiköhän aloiteta viikottainen Schopenhauerin lukupiirimme. Avatkaamme teos Über die vierfache Wurzel des Satzes vom zureichenden Grunde sivulta 72.

August 15, 2004

Tapahtuu tällä viikolla

By Kysyn vaan

Ainakin seuraavien tapahtumien odotetaan tapahtuvan tällä viikolla. Elleivät ne kaikki karsiudu pois jatkosta ennen välieriä. MAANANTAI. Elämäsi kokee antiklimaattisen kohokohtansa, kun Matti Nykänen riisuu sinut muovikääreistään ja raapii sinulla ruoantähteitä pois hampaankolostaan. TIISTAI. Jätät jälkesi suomalaiseen taloushistoriaan, kun suunnitelmasi fuusioida TeliaSonera, Atria ja Fiskars synnyttää kaikkien aikojen typerimmän yhtiön. KESKIVIIKKO. Tulet lopulta ulos kaapista, mutta tämä ei herätä juurikaan huomiota, koska olet vaatehenkari. TORSTAI. Urasi näytelmäkäsikirjoittana on todennäköisesti ohi, kun kriitikot jostain syystä lyttäävät kirjoittamasi Linnanmäen Uudessa Iloisessa Teatterissa esitettävän "Aion tappaa presidentin!"-kabareen. PERJANTAI. Lupaavasti edennyt matkasi uraohjuksena päättyy dramaattisissa merkeissä, kun räjähdät Länsirannalla ja tapat viisi lasta. LAUANTAI. Heikkoina hetkinäsi sinun kannattaa muistaa, että jos vain jaksat uskoa, mikään ei ole mahdotonta, paitsi kuolemanjälkeinen elämä, Jumalan olemassaolo ja Jeesuksen paluu. SUNNUNTAI. Alat kysellä öisin itseltäsi, kannattaako sinun sittenkään omistaa parhaat vuotesi suorituksissaan jatkuvasti epäonnistuvan Jani Sievisen uran täysipainoiseen tukemiseen, vaikka oletkin hänen kaunis vaimonsa.

August 12, 2004

Uudet gallup-tulokset

By Kysyn vaan

Uudet gallup-tulokset ovat tulleet! Juhlikaamme tätä tekemällä lantioillamme sukupuoliaktia emuloivaa liikettä! LÄHTISIKÖHÄN SANNA TREFFEILLE MEIDÄN KANSSAMME? * Kyllä, siinä rinnakkaistodellisuudessa, jossa Sanna käy treffeillä tatuoitujen ehdonalaisvankien kanssa -- 4% * Kyllä muuten, mutta hänellä on se pahuksen 'älä deittaile Juhani Palmua'-sääntönsä -- 22% * Mutta silloinhan hän saattaisi saada vihiä salaisesta ihastuksestamme häntä kohtaan! -- 4% * Öö... Miten sen nyt sanoisi nätisti... Ei, vaikka olisit viimeinen mies koko Imatralla!! -- 50% * Totta kai, onhan tänään vuotuinen mene treffeille luuserin kanssa -päivä -- 10% * Hyvä kysymys, mutta ehkä pitäisi keskittyä nykyhetkeen, eli Hannan panemiseen -- 3% * Miksi ei lähtisi - eihän hän voi aavistaa, että selässä kasvaa limaisia kalansuomuja? -- 7% KUINKA ME KAPINOIMME VANHEMPIAMME VASTAAN? * Kieltäytymällä keksimästä jotain nerokasta ihmiskunnan hyvinvointia parantavaa keksintöä, joka tekisi meistä miljardöörejä -- 30% * Ostamalla itse omat alushousumme (jotka sitten viemme heille pyykättäväksi) -- 5% * Tapetoimalla kotimme seinät aavistuksen eri värisävyllä kuin mistä he sanoivat pitävänsä -- 11% * Kutsumalla tiedotusvälineet asunnollemme ja sanomalla, että emme aio ryhtyä julkisuudessa väittelyyn iäkkäitä vanhempiamme vastaan -- 1% * Irroittamalla heidät hengityskoneesta -- 30% * Kieltäytymällä ottamasta vastaan heidän lahjaksi tarjoamaansa kolmiota Eirasta ja tyytymällä vain heidän ostamaansa kaksioon Ullanlinnassa -- 23% TÄTÄKÖ TÄMÄ ELÄMÄ SITTEN ON? * Elämä on kovaa, ystävä hyvä -- 25% * Odotapas vain kun syöpä alkaa levitä -- 9% * Ei, tämä on internetiä. Elämä on tuolla ulkona -- 24% * "Kulta, jos sinulla on tylsää, kyllä minä voin olla väkivaltainenkin" -- 3% * Ainakaan se ei ole kovin pitkä -- 18% * Mutta hei, onhan kuolemanjälkeinen elämä! Se, missä madot syövät ruumiisi! -- 21%

August 10, 2004

Pilari keskiviikoksi

By Kysyn vaan

- Janita. - No terve, se on Jorma Journalisti täältä Iltalehdestä. - Ai terve terve! - Soitanko pahalla hetkellä? - Et ollenkaan, ei mitään. Haaveilin tässä vain misseydestä. - Just just. Kuule, sellaisella asialla olen nyt liikenteessä, että olen tekemässä Iltalehteen tällaista kiertokyselyä julkkiksille… - Ai jaa! Sehän on hauskaa! Osallistun mielelläni! - Joo, Iltalehden kiertokyselyt julkkiksille on ihan korvaamattoman hienoa kamaa. Olisi tässä tarkoitus kysellä vähän eri julkkiksilta, että miten ne suhtautuu anaaliseksiin. Mitä mieltä sinä olet anaaliseksistä? - Mitä? - Niin, että onks susta anaaliseksi kiva juttu? Ja harrastaksä sitä usein? - Anaaliseksiä? - Niin. Jotkut sanoo sitä myös sodomiaksi. Mut mun mielestä se on jo snobbailua. Se on anaaliseksiä eikä mitään sodomiaa, se on minun mielipiteeni. Mutta se minusta. Mitä sinä pidät anaaliseksistä? - Ette kai te nyt tosissaan tuollaista kysele? - Joo joo. Mikäs tässä on niin ihmeellistä? Ei tämä ole mikään koominen kategoriavirhe. Justhan meillä oli juttua siitä, mitä mieltä julkkikset on seksin harrastamisesta luonnossa. Ja sitten oli juttua siitä, voiko ne antaa anteeksi, jos kumppani harrastaa seksiä jonkun muun kanssa. Eikös se ole ihan luontevaa jatkumoa kysyä, mitä mieltä ne on anaaliseksistä? - No, onhan se tavallaan... - Niin, että mitenkäs on? Asioitko B-rapussa? Narisevatko takaportin saranat? Luetko sanomalehtesi aloittaen sarjakuvista? - Siis ihan tosissaanko te teette tällaista juttua? Missä julkkikset puhuu anaaliseksistä? - Joo joo! - Ketä muita te haastattelette? - No emmä tiiä. Sä oot ensimmäinen, kenelle mä soitan. Mutta varmaan Rakel Liekkiä. Frederikiäkin ehkä. Wallu Valpiota varmaan. - Jaa jaa. - No, eli palataan nyt asiaan. Alkaa olla vähän kiire. Deadline, tiätsä. Anaaliseksi - mitä mieltä sä oot? - Onks mun ihan pakko vastata? - Totta kai sun on pakko vastata, kun lehdestä soitetaan. Millä planeetalla sä oikein asut? - Noo… Oon mä joskus sitä kokeillut. Mutta ei se kivaa ole. Vaikka mitä voiteita käyttää, niin se sattuu ihan helvetisti. Mut mun poikaystävällä on joku fiksaatio, että sitä pitää saada aina välillä. Kai mun on pakko suostua. - No totta kai sun on pakko suostua, kun poikaystävä pyytää. Millä planeetalla sä oikein asut? Mut siis joo. Ja sä varmaan kuitenkin tykkäät anaaliseksistä? Voinks mä laittaa tähän juttuun niin? - No, mut… En mä siitä hirveesti tykkää. Kun se sattuu. Ja vaikee kävellä sen jälkeen. - No joo. Hei, mä keksin jo hyvän otsikonkin! "Janitalle anaali on banaalia!" - Et kai sä nyt tuollaista ihan oikeesti laita? - No hei, millä planeetalla sä oikein asut? Totta kai mä laitan! Sit me tehdään sellanen kuvamanipulaatio, missä joku työntää isoa saapasta sun "sinne". Että lukijat ymmärtää, mistä on kysymys. Käyhän se sulle? - Tota… - Sä et voi sanoa meille ei. Me ollaan sanomalehti. - No okei. - Janita hei. - No mitä. - Ei tää mistään Iltalehdestä ole. Tämä on Kysyn vaanin pilapuhelu. - Tota... Ai jaa. Enks mä nyt pääsekään Iltalehteen? - No et tällä kertaa. Mutta kuulepas tyttö, noilla sinun älynlahjoillasi sinä ihan varmasti pääset vielä monta kertaa Iltalehteen. - Kiitti! Sä oot kiva! - No, niin on Jari Tervokin mutta silti se on aina humalassa. Mutta ei tässä muuta. Moikka! - Moi!

August 9, 2004

Lemmikkieläinkaupan pojat

By Kysyn vaan

Kalle Massinen halusi poptähdeksi. Eikä siinä mitään - on helppo ymmärtää, miksi joku haluaisi poptähdeksi. Ekstrovertille luonteelle poptähteys merkitsee jatkuvaa nautinnollista esilläoloa ja nuorten ihailijoiden huomionosoituksia. Luovalle mielelle, jollaiseksi Kalle Massinen erheellisesti kuvitteli itsensä, poptähteys merkitsee mahdollisuutta pysyvään uudistumiseen. Mikä parasta, poptähdistä tehdään juttuja lehtiin. Kallea oli aina kiinnostanut tietää, miten lehdet onnistuvat lukemaan ihmisten ajatuksia ja sitten siirtämään ne lainausmerkkien sisään lehden sivuille. Jos hän pääsisi poptähdeksi, hän saisi varmasti tietää. Valitettavasti poptähdeksi ei ollut vuonna 2004 niin helppo päästä kuin aiemmin, esimerkiksi 1740-luvulla. (Lisäksi on muistettava, että poptähdeksi pääseminen oli vuonna 2004 paljon vaikeampaa kuin vuonna 2070, jolloin kaikki maailman ihmiset olivat poptähtiä.) Kallella oli kyllä poptähden elkeet ja ulkonäkö. Mutta päästäkseen kuuluisaksi poptähdeksi Kallella olisi pitänyt olla hitti, mielellään muutamakin. Ja ongelma oli, että Kalle ei osannut kirjoittaa hittejä. Eikä hän osannut kirjoittaa edes lauluja, joista ei tullut hittejä. Hänellä oli tapana istua tuntikausia otsat kurtussa pöydän ääressä ja pyöritellä kynää kädessään, mutta yhtään laulua tai laulunpätkää ei tullut hänen päähänsä. Hän onnistui kyllä kirjoittamaan hyvin selkeitä ja teknisesti yksityiskohtaisia pölynimureiden käyttöohjeita. Mutta laulut eivät häneltä luonnistuneet. Tietysti Kalle tiesi, että poptähteyteen pääsemiseksi oli muitakin keinoja, jos lahjakkuudessa uupui. Vähän väliä televisiossa käynnistyi tosi-tv-sarjoja, jotka synnyttivät tähtitaivaalle levy-yhtiöiden markkinointikoneiston avulla fotogeenisiä uusia popparituotteita. Kalle olisi voinut mennä sellaiseen, niin kuin kaikki muutkin. Mutta hänessä oli jäljellä sen verran periaatteen miestä, ettei hän halunnut mennä sellaiseen. Vaikka poptähteys oli hänen mielestään hieno asia, hän ei halunnut saavuttaa poptähteyttä sillä tavalla. Se oli hänen mielestään jotenkin… keinotekoista. Eikä hänellä muutenkaan ollut tapana mennä minnekään, mihin ei päässyt nelosratikalla. Hän halusi tulla kuuluisaksi sillä, että hän olisi mies, jolla on banjo ja tärkeä laulu laulettavanaan. Kallen kauniisiin popparin kasvoihin alkoi uurtua ensimmäisiä ryppyjä, mutta sekään ei auttanut häntä luomaan ensimmäistäkään laulua. Kun hän täytti 25, hän oli jo luopunut haaveistaan päästä poptähdeksi. Kolmannella linjalla Kalliossa sijaitsi pieni lemmikkieläinkauppa. Se oli hyvin piilotettu: sinne johti vain yksi matala ovi, eikä pienestä näyteikkunasta näkynyt sisään. Kun ovesta astui sisään, ovessa roikkuvat kulkuset kilisivät. Pienissä häkeissä oli kilpikonnia ja marsuja. Pari akvaariotakin oli. Mutta enimmäkseen myynnissä oli lintuja. Undulaatteja, papukaijoja. Kalle halusi ostaa itselleen undulaatin. Se oli yksi hänen päähänpistoistaan, joilla hän taisteli vanhenemistaan vastaan. Näitä päähänpistoja hänellä oli ollut paljon viime aikoina. Hän oli alkanut sekoittaa viskiinsä rommia, hän oli alkanut heittää pois kaikista korttipaikoistaan kaikki ristiysit ja hän vietti päivisin pitkiä aikoja tuijottaen monitoria, riippumatta siitä, näkyikö sieltä mitään. Hän halusi pitää asiat liikkeessä. Ettei elämän dynamiikka katoa. Hänellä oli aikaa tällaisille projekteille, koska poptähtiprojektin jouduttua jäihin hänen rakkauselämänsäkin oli joutunut jäihin. Hänen suosionsa naisten keskuudessa ei ollut koskaan ollut alhaisempi. Ja nyt hän halusi undulaatin. Kaupan pienen tiskin takana seisoi nuori mies. Hän hymyili Kallelle. ”Hei. Olen Kristian. Olen myyjäsi tänä iltana. Voinko auttaa?” ”Ehkä”, Kalle sanoi tutkaillen lintuhäkkejä. ”Etsin undulaatteja. Mikä on paras undulaattinne?” ”Ne ovat kaikki hyviä. Mutta tuo iso sininen on ehkä paras. Sen nimi on Zazou.” Kalle tutki tarkemmin hänen osoittamaansa undulaattia. Se oli kaunis, säihkyvänsininen ja muita suurempi. ”Zazou, comment allez-vous…? Miksi se on paras?” ”Se laulaa kauniisti. Silloin kun sitä huvittaa, siis. Nyt sitä ei huvita.” ”Mielenkiintoista. Se on kaunis. Minun pitäisi…” Kallen puhe keskeytyi, kun kuului voimakas paksahdus, niin kuin televisio irtisanoisi sopimuksensa ja pamahtaisi pimeäksi. Ääni kuului Kristianin takana olevasta pienestä oviaukosta. Sieltä sinkoili kipinöitä. Tumma savupilvi pöllähti kaupan puolelle. ”Mikä se oli? Bin Ladenko taas?” Kalle kysyi. ”Minä… Odota tässä. Minä menen katsomaan. Odota tässä.” Kristian näytti hämmentyneeltä, kun hän poistui oviaukosta takahuoneeseen. Puoliksi uteliaisuuttaan ja puoliksi avunantorefleksinä Kalle seurasi häntä melkein heti. Hän tuli noin kymmenen neliömetrin huoneeseen, jonka ainoa kalustus oli huoneen keskellä olevat suuret stereot. Stereoihin johti monta eri sähköjohtoa. Savu oli tuprahtanut esiin stereoiden sivulla olevasta tuuletusaukosta. Nyt savu oli hälvennyt. Stereot olivat melkein Kallen korkuiset, ja siinä oli epätavallisen paljon eri nappuloita ja valoja. Kalle jäi tuijottamaan stereoita hetkeksi, niin että häneltä kesti hetki huomata, että huoneessa oli polvillaan lattialla kolmaskin ihminen hänen ja Kristianin lisäksi. Hän oli nuori mies, ja hän tutki stereoita. ”Mitä tapahtui?” Kristian kysyi häneltä. ”En tiedä. Ei kai mitään. Ehkä ylijännite. Mutta se ei näytä rikkoneen sitä. Sen pitäisi olla kunnossa.” Hän kohotti katseensa ja näki Kallen. ”Kuka sinä olet?” ”Minä olen… Minä olen vain asiakas. Tulin katsomaan, mitä täällä tapahtui. Mikä tuo laite on? Onko se stereo?” Polvillaan lattialla ollut mies katsoi Kristiania, joka katsoi häntä takaisin. Kristian kohautti olkapäitään ja nyökkäsi. ”No, voimmehan me kertoakin”, Kristian sanoi. ”Tämä on vähän tyhmä juttu. Ystäväni Niilo tässä on nimittäin rakentanut biisiaikakoneen.” ”Biisiaikakoneen?” Kalle kysyi epäuskoisena. ”Annas kun minä selitän”, Niiloksi esitelty mies nousi seisomaan pyyhkien käsiään. ”Tämä on aika monimutkainen juttu. Mutta periaatteessa tämä on sellainen laite, että tällä pystyy pyyhkimään minkä tahansa pophistorian aikana tehdyn kappaleen ihmiskunnan tietoisuudesta. Niin kuin sitä ei olisi ikinä sävellettykään. Voisin esimerkiksi syöttää tähän The Beatlesin Yesterdayn – ja maailmanhistoria muuttuisi niin, että sitä laulua ei olisi koskaan tehtykään. Vain minä muistaisin sen biisin.” ”Eihän tuollainen ole mahdollista!” ”Eihän sinun ole pakko uskoa. Mutta tämä toimii. Olen testannut sitä. Oletko muuten koskaan kuullut The Beatlesien biisiä The Rude Wake-Up Call vuodelta 1966?” ”En.” ”Etpä tietenkään. Olen poistanut sen tällä koneella ihmiskunnan historiasta. Se oli vielä isompi hitti kuin Yesterday. Se oli Paul McCartneyn ja John Lennonin nerouden huipentuma. Se kertoi kaikesta kaiken, ja sitten vielä vähän enemmän.” ”Miksi sinä tuollaisen laitteen olet keksinyt?” Niilo kohautti olkapäitään. ”Minä nyt olen sellainen keksijäluonne. Hiljattain keksin esimerkiksi nenän kautta sniffattavan kaakaojauheen. Tämän laitteen keksin siksi, että halusin nauttia joistakin biiseistä aivan yksin. Tiedätkö, miten mahtavaa on kuunnella The Rude Wake-Up Callia ja tietää, että kukaan muu ei koskaan kuule sitä? Se kertosäe… se joka kertoo elämän tarkoituksen…” Niilo sulki silmänsä ja värähteli nautinnosta. Kalle kuunteli tätä hämmentyneenä. Mutta samaan aikaan hänen alitajunsa alkoi yhdistellä asioita. Tämä yhdistely siirtyi hänen tietoisuuteensakin. Tämä konehan voisi olla ratkaisu kaikkiin hänen ongelmiinsa. Tai ainakin poptähdeksi pääsemisen ongelmaan. Jos hän poistaisi ihmiskunnan historiasta jonkun vanhan, suuren hitin, hän olisi ainoa henkilö, joka muistaisi sen. Sitten hän voisi marssia levy-yhtiöön sen hitin kanssa ja esittää sen levydirikoille. Hän saisi varmasti levytyssopimuksen, hitin ja poptähteyden. ”Pojat hei”, Kalle sanoi varovasti. ”Olisiko mitenkään mahdollista, että minä saisin poistaa maailmasta yhden biisin?” Niilo ja Kristian katsoivat toisiaan epäillen. He sanoivat, että konetta pitäisi käyttää hyvin varovasti ja harvoin. Ettei historia mene täysin sekaisin. Maailmahan voisi muuttua hyvin erilaiseksi, jos esimerkiksi Yesterdaytä tai John Lennonin Imaginea ei olisi koskaan julkaistu. Heidän sydämensä pamppaili vieläkin, kun he kuuntelivat Beatlesien Revolver-levyä. Heistä tuntui kummalliselta, ettei The Rude Wake-Up Call alkanutkaan soida siellä… Laulujen huolettomalla poistamisella voisi olla arvaamattomia seuraamuksia, Niilo selitti. Mitä jos poistaa maailmanhistoriasta sellaisen biisin, jonka tahdissa monet vahinkolapset ovat saaneet alkunsa? Niilo sanoi, että hänestä tuntui jo nyt tarpeeksi pahalta se, että kun hän oli poistanut maailmasta Europen The Final Countdownin, hän huomasi Keravan kadonneen maailmasta. ”Mutta toisaalta, mikäpä ettei”, Kristian keskeytti heidän hölmön epäröintinsä. ”Okei. Sovitaan niin. Voit poistaa yhden biisin.” Hymy levisi Kallen kasvoille. ”Mitä minä olen tehnyt ansaitakseni tämän?” ”Sinulla on mukavat kasvot”, Kristian sanoi. ”Ja toivomme, että et kerro tästä koneesta kenellekään, jos saat tämän toivomuksesi.” Kalle lupasi. ”Nyt hetikö toimitaan?” Niilo kysyi. Kalle mietti. Mikä olisi sopiva biisi? Mikä olisi sellainen kappale pophistoriasta, joka jäisi heti soimaan päähän ja josta tulisi varmasti iso hitti? The Beatlesin Yesterday? Äh, eivät nykynuoret sellaisista slovareista… ABBA:n Dancing Queen? Äh… Jo nyt näkee silmissään sen skinilauman, joka hakkaisi hänet polkupyöräketjuilla mäsäksi… U2:n One? Se on jo surullista… Eminemin Stan? Mutta olisiko sillä crossover-vetovoimaa? Kaikki ne fucking-sanat… mitä ne tarkoittivat? Kun Kalle tuijotti miettiväisenä Niiloa ja Kristiania, vastaus välähti yhtäkkiä hänen mieleensä. Hän valitsisi Pet Shop Boysien It’s a Sin –kappaleen, vuoden 1987 Actually-levyltä. Se olisi täydellinen. Tarttuva, tunteisiin vetoava popklassikko. Ajaton melodia. Ajaton intohimo. Kiitollisen lyhyt nimi. Kalle kertoi Niilolle ja Kristianille toiveensa. Niilo nyökkäsi ja kumartui stereoidensa ääreen. Hän räpelsi nappuloita pari minuuttia ja ähisi hieman. ”Oho, meinasin pyyhkiä Erasuren koko tuotannon”, hän mutisi itsekseen. ”Se olisi ollut vähän ikävämpi juttu kaikille kouvolalaisille.” Lopulta hän piti hengähdystauon ja painoi sitten nappulaa. Koneesta tuprahti jälleen savua ja kipinöitä sinkoili. He kaikki seisoivat paikallaan hiljaa. Kun savu oli hälvennyt, Niilo sanoi It’s a Sinin pyyhkiytyneen ihmiskunnan historiasta. Nyt vain Kallella oli se laulu päässään. ”Onnea matkaan”, Kristian sanoi. Kävellessään kotiin Kalle pyöritteli It’s a Siniä päässään niin keskittyneesti, että hän oli jäädä rekan alle. Hän oli täynnä intoa. Hänellä oli aina ollut ulkonäköä, ja nyt hänellä oli aivotkin - ja hän aikoi tienata paljon rahaa! Hän, ainoana ihmisenä maailmassa, osasi Pet Shop Boysien It’s a Sinin! Sen tiedon täytyi olla omaisuuden arvoinen! Se tieto tekisi hänestä kuuluisan, suuren poptähden, jonka kädenjälki jäisi musiikin historiaan. Hetken aikaa, mutta vain hetken aikaa, hänen mielessään käväisi ajatus, että onkohan se sittenkään niin hienoa jäädä historiaan miehenä, joka toi maailmaan It’s a Sin -biisin. Eikö olisi coolimpaa esimerkiksi sairastua johonkin täysin uuteen sairauteen, joka nimettäisiin hänen mukaansa? Aina kun joltain ihmiseltä putoaisi pää spontaanisti hartioilta, ihmiset sanoisivat: "Ai, Elviiralla taitaa olla Kalle Massisen tauti..." Mutta ajatus kaikesta siitä kaljasta, jonka hän voisi rojaltirahoillaan ostaa, karkotti tämän hämmentävän ajatuksen hänen mielestään. Ja kaiken sen kaljan ostamisen jälkeen hänelle varmasti jäisi rahaa vielä toteuttaa elämänsä suurin haave – Bulgarian ostaminen. ”Te ette tule katumaan tätä”, Kalle sanoi. Häntä tuijottivat kahdet hyvin epäilevän näköiset kasvot. Kasvot kuuluivat kahdelle melko korkea-arvoiselle levy-yhtiödirikalle. Kalle oli vaatimalla vaatinut heiltä audienssia, jotta he voisivat kuulla Kallen laulavan heille hittibiisinsä. Tämä oli tietysti yleisen käytännön vastaista. Poppareiden kuului lähettää näille dirikoille demolevy, ja asiat lähtivät siitä rullaamaan jos olivat lähteäkseen. Tapana ei ollut kuunnella artistien esittävän laulujaan. Mutta Kalle oli esittänyt pyyntönsä niin sydämeen vetoavasti, että levydirikat eivät hennoneet sanoa ei. (Heilläkin on sydän, vastoin kuin American Journal of Sciencessä ilmestynyt kohuartikkeli taannoin väitti.) ”Te ette tule katumaan tätä. Te tulette kiittämään sitä päivää, jolloin Jumala loi tämän päivän”, Kalle jatkoi havahtuen heti miettimään, kuulostikohan hän ihan fiksulta. ”Normaalisti minä en tekisi tällaista. No, laulapas nyt sitten, poju”, toinen johtajista sanoi. Kalle kajautti kitarastaan ilmoille alkusoinnut ja aloitti: When I look back upon my life It’s always with a sense of shame I’ve always been the one to blame… Tässä kohtaa dirikoista pöydän takana istuva – se ilmeisesti tärkeämpi ja pienimunaisempi – nousi seisomaan ja keskeytti käsiään viuhtoen Kallen laulun. ”Ja riittää, riittää. Tuollaisia lauluja on miljoona tusinassa. Ja luuletko, että skidejä kiinnostaa tällainen? Ei tämä vedä. Ei yhtään.” ”Mutta ettehän te ole kuulleet vielä kertosäettäkään!” Kalle protestoi. ”Oliko sinulla sellainenkin? Miten se sitten menisi?” Kalle demonstroi. ”It’s a, it’s a, it’s a… it’s a sin!” Dirikat eivät enää sanoneet hänelle mitään. He vain viittilöivät häntä poistumaan huoneesta. Samoin teki huoneeseen ilmestynyt kaksimetrinen turvamies. Kalle katsoi parhaaksi poistua paikalta kitaroineen. Miten tämä näin voi mennä? hän ajatteli. It’s a Sin oli listaykkösenä ympäri maailmaa 1980-luvulla. Se oli valtava hitti. Nyt nuo dirikat potkivat hänet pihalle kuultuaan pari ensimmäistä sointua. Onko maailma tullut hulluksi? Kalle oli tehnyt pohjatyönsä ennen levy-yhtiöön menoaan. Hän oli tarkistanut kaupasta löytyneet Pet Shop Boysien levyt ja havainnut, että It’s a Sin oli kadonnut levyiltä. Sitä ei ollut enää Kazaassa. Google ei tunnistanut sitä. Se oli kadonnut – ja siksi sen olisi pitänyt olla täysin uusi kappale maailmalle. Sen pitäisi aiheuttaa samanlaisen reaktion kuin jos joku kuulisi Eine kleine Nachtmusikin ensitahdit nyt ensi kertaa ihmiskunnan historiassa. Sen pitäisi naksahtaa välittömästi ja silti herättää tunne, että tämä sävelmä on aina ollut olemassa. Maailmassa oli toki muitakin levy-yhtiöitä, Kalle ajatteli. Vaikka ottaa huomioon levyteollisuuden viimeaikaiset fuusiotkin, niitä täytyy olla edelleen ainakin neljä. Joten hän otti laulunsa ja kitaransa ja meni seuraavaan levy-yhtiöön. Sieltä hän meni vielä seuraavaan. Ja sieltä vielä seuraavaan. Loppujen lopuksi Kalle kävi aika monessa levy-yhtiössä. Hän pääsi esittämään laulunsa monille johtajille. Joissakin paikoissa hän pääsi jopa toiseen säkeistöön asti. Reaktio oli kaikkialla kuitenkin sama. ”Ei tällainen iske.” ”Kaameeta kämppii.” ”Et kai sä oo tosissasi? Sä aiot kilpailla Antti Tuiskua vastaan tällä?” ”Missä on koukku? Mä en kuule tämän biisin koukkua? Onks tässä koukku? Kai sä tiedät, että biisissä pitää olla koukku. Niin ku Antti Tuiskulla. Hei hei beibi, mikä sulla on, kun oot levoton? Siinä on se on ja levoton rimmattuna. Se on hyvä koukku. Sulla ei oo koukkua. It’s a Sin. So fucking what? Anna mun kaikki kestää. Synnistähän skidit haluaa kuulla. Mikset sä kirjoita mieluummin biisiä, jonka nimi on It’s Oral Sex? Se myisi. Hei, kenellehän tuo biisi sopisi? Jätkät?” Kalle esitti levydirikoille voimakkaita, hyvin perusteltuja vastaväitteitä. Hän sanoi olevansa aivan varma, että kun ihmiset kuulisivat laulun, se tenhoaisi heidät. It’s a Sin on aivan vastustamaton kappale. Sen voi esittää kitarapopversiona, diskoversiona, akustisena… Mikään ei pystyisi himmentämään sävelmää, laulun sydäntä. Kalle yritti myös painottaa, että laulu esittää kritiikkiä katolista kirkkoa kohtaan. Mikä olisi parempi keino yhdistää skidit kuin kritisoida katolista kirkkoa? Neljän päivän ja yhdeksän yrityksen jälkeen Kalle rojahti kotonaan makaamaan sohvalle. Hän ei kyennyt ymmärtämään, mikä oli pielessä. At school they taught me how to be So pure in thought and word and deed They didn’t quite succeed, hän lauloi itsekseen. Mikä tuo on, jos ei koukku? hän mietti kerratessaan levy-yhtiöiden miesten sanoja. Kalle muisti itse, kun hän oli kuullut It’s a Sinin ensimmäistä kertaa. Se oli tullut autoradiosta, kun hän oli ollut ala-asteella. Se kolahti ensimmäisellä kuuntelulla. Ja se oli ollut suosittu silloin. Ihmiset olivat tanssineet sen tahtiin, ilman ironiaa... Miksi se ei ollut suosittu enää? Miksi se ei enää kolahtanut? Jossain syvällä mielessään Kalle tiesi jo vastauksen. Hei, oli sentään vuosi 2004… Mitä hän oli oikein kuvitellut valitessaan It’s a Sinin? Ikään kuin nykymaailma voisi enää lämmetä sille. Kalle alkoi ymmärtää, että hänhän oli kävelevä anakronismi. Eikä hän halunnut olla kävelevä anakronismi. Hän olisi halunnut olla vaikka chillaileva paradoksi, niin kuin useimmat hänen ystävänsä tuntuivat olevan. Lemmikkieläinkaupassa oli yhtä hiljaista kuin Kallen viimeksikin käydessä siellä. Kristian seisoi tavalliseen tapaansa tiskin takana ja tervehti Kallea kohteliaasti. Kalle tervehti häntä takaisin. ”Haluatko nyt ostaa sen undulaatin?” Kristian kysyi. ”Zazoun, siis. Se jäi sinulta viimeksi ostamatta.” ”Ei, kiitos. Ei tälläkään kertaa.” ”Entä koiran? Haluaisitko chihuahuan? Kun tulee pimeä, se haukkuu kaikille ohikulkijoille… Et sinä ainakaan kissaa halua. Se vain lihoo ja raapii paikat piloille.” ”Itse asiassa…” Kallella oli vaikeuksia pysyä rauhallisena. ”Itse asiassa olisin kiinnostunut vielä kerran kokeilemaan sitä teidän ihmestereota. Haluaisin yhden toisenkin biisin sieltä.” Kristian huokaisi. ”Pidit siis siitä koneesta. Oliko se sen arvoista? Se ei oikein… Kun sitä laitetta ei saisi käyttää liikaa. Se voi olla vaarallista. Minun mielestä Niilo käyttää muutenkin sitä jo liikaa. Oletko koskaan kuullut esimerkiksi The Rolling Stonesista?” ”Kenestä?” ”Niinpä. Se oli tosi iso bändi aikanaan. Ja olisi vieläkin, jos joku muistaisi sen. Nykyisinkin sitä bändiä kävisi katsomassa paljon ihmisiä, kunhan heidän työnantajansa maksaa lipun. Mutta Niilo on poistanut niiden koko tuotannon ihmiskunnan historiasta. Aika itsekästä, sanon minä.” Kalle yritti väittää vastaan sanomalla, että jos kukaan ei tätä ”The Rolling Stonesia” muista, ei kukaan ole mitään menettänytkään. ”Niin, mutta… Sinä et ole koskaan varmaan kuullut myöskään Public Enemystä? Sonic Youthista? R.E.M.:stä? Madonnasta?” ”Mistä sinä puhut? Eihän tuollaisia bändejä olekaan.” Kristian pudisti päätään. ”Ne olivat kyllä joskus olemassa. Mutta ne on tuhottu. En oikein haluaisi, että maailma menettää enää enempää biisejä.” Verisuonet alkoivat pullistua Kallen ohimoilla. Tämä kaverihan alkoi käydä hankalaksi. Hänen oli pakko päästä käyttämään stereoita vielä kerran. ”Anteeksi, minä menen tästä…” Kalle mutisi kävellen Kristianin ohi takahuoneeseen. Kristian esteli häntä. Kalle marssi määrätietoisesti stereoiden luo (Niilo ei ollut paikalla) ja alkoi räplätä nappuloita. ”Ei!!” Kristian sanoi. ”Lopeta!” ”Minä tarvitsen vain yhden biisin”, Kalle sanoi. Tietämättään hän kuulosti heroiininarkkarilta, joka etsi seuraavaa annostaan. ”Vain yhden. Ehkä Oasiksen Live Foreverin. Tai Stone Rosesin This Is the Onen. Tai…” ”Ei!” Kristian seisoi hetken paikallaan, ja sitten hän potkaisi äkkiä stereot kumoon. Ne hajosivat kahtia, kipinät suihkusivat jälleen, ja yhtäkkiä huoneeseen lankesi hiljaisuus. ”Sinä rikoit sen! Sinä rikoit sen!!” Kalle tarttui Kristiania rinnuksista. ”Katso nyt itseäsi”, Kristian sanoi. ”Olet kuin mikäkin… Rauhoitu.” Kalle käänsi katseensa rikki menneeseen stereoon. Hän tajusi naurettavuutensa. Hänhän halusi tuoda ihmiskunnalle uusia ikivihreitä popbiisejä, ei ryöstää niitä siltä. Ja mitä hän tekisi yhdellä hitillä, jos hän sen jälkeen ei pystyisi luomaan toista hittiä? Tulisiko hänestä ihmiskunnan historian ensimmäinen yhden hitin ihme? Ei hän sellaista halunnut. Niin Kalle vain pyysi anteeksi Kristianilta käytöstään. Kun Kalle pois lähtiessään kysyi, miksi hänen ystävänsä Niilo ylipäänsä oli rakentanut moisen laitteen, syyksi paljastui se, että Kristian ei halunnut seksiä yhtä usein kuin Niilo, ja Niilo oli purkanut seksuaalista turhautumaansa rakentamalla tämän musiikin helvetinkoneen. Kallella oli tähän tietoon aivan kielensä päällä jokin nokkeluus, mutta se ei aivan tullut ulos, ja hän lähti kaupasta sanomatta mitään. Se siitä poptähteyshaaveesta, siis. Kalle yritti kyllä vielä vähän aikaa istua pöytänsä ääressä ja kirjoittaa superhittiä, joka olisi vähän samanlainen kuin It’s a Sin mutta jossa olisi vähän omaakin – niin että laulu olisi relevantti vielä nykyaikanakin. Mutta Kallen tekemien hienovaraisten muutosten jälkeen laulun nimi oli It’s a Sin Wave, ja se kertoi trigonometriassa esiintyvien sinikäyrien ja kosinikäyrien välisistä eroista. Jopa Kallekin tajusi nukuttuaan pari yötä, että siitä ei ikinä tulisi hittiä, joskin siinä oli saumoja kehittyä teekkareiden kultti-undergroundhitiksi. Mutta ehkä ei sittenkään. Hänen oli myönnettävä, että hänessä ei ollut poptähteyden vaatimaa luovaa neroutta ja siksi hänen olisi luovuttava haaveesta. (Itse asiassa It's a Sin Wavesta tuli myöhemmin hitti, mutta se tapahtui vasta vuonna 2070, kun laulu löydettiin Kalle Massisen kuoleman jälkeen hänen pöytälaatikostaan ja se julkaistiin postuumisti. Mutta maailmassa, missä kaikki ihmiset olivat poptähtiä, kaikista julkaistuista lauluista tuli väistämättä hittejä, joten... no, imekää te vain munaa.) Sen verran arvokkuutta hänellä oli näinäkin hetkinä, että hän edelleen kieltäytyi menemästä mukaan seuraavaa poptähteä etsivään tv-ohjelmaan. Hänen täytyisi vain tyytyä olemaan poptähti, jolla ei olisi ainuttakaan hittiä. Seuraavien kuukausien ja vuosien aikana Kalle havaitsi, että elämässä voi tapahtua hyviä asioita, vaikka ei olisikaan poptähti. Pian poptähteyshaaveistaan luopumisen jälkeen hän sai ystävänsä kautta työpaikan suuressa mainostoimistossa. Hänen tarvitsi vain keksiä hölmöjä ideoita mainoksiksi, ja hänelle maksettiin siitä ruhtinaallisesti rahaa. Kalle osti itselleen tilavan kolmion Punavuoresta ja remontoi sen priimakuntoon. Sitten hän pisti paikan paskaksi tupareissaan. Edes rakkaus ei enää vältellyt häntä. Eräissä kaudenpäättäjäisbileissä hän tapasi Marian, nuoren copy writerin kilpailevasta yhtiöstä. Kallen ei tarvinnut edes yrittää, stressata tai hermoilla. Heidän rakkautensa vain liukui eteenpäin omalla painollaan ja vain ajoittaisella vaseliinin avustuksella. Kahden kuukauden kuluttua he asuivat jo yhdessä. Ensimmäinen yhteinen asia, minkä he ostivat yhteiseen kotiinsa, oli Zazou-undulaatti Niilon ja Kristianin lemmikkieläinkaupasta. (Kallen mielestä undulaatti oli hyvä sijoitus jo verotussyistäkin.) Kallen edellisestä käynnistä oli jo aikaa, mutta Kristian selvästi muisti hänet. Nähdessään Marian Kallen seurassa Kristian vinkkasi hänelle silmää ja liikutti huuliaan niin, että ne muodostivat äänettömästi sanat: ”Se on syntiä.” Elämä soljui eteenpäin. Haave poptähteydestä haalistui nopeasti vain kaukaiseksi, höpsöksi nuoruuden unelmaksi. Hän ei koskaan kertonut Marialle, niin kuin ei kenellekään muullekaan, tarinaa It’s a Sinistä. Hän oli hyväksynyt, että laulusta ei koskaan tulisi hittiä. Varsin usein hän lauloi yksinään suihkussa It’s a Siniä, mikä ärsytti Mariaa. Joissakin illanvietoissa ystävien kesken Kalle saattoi esittää soolona, ilman säestystä It’s a Sinin, ja hän sai aina vain hämmentyneitä, hajanaisia aplodeja. Ne hymyilyttivät Kallea. Kalle meni elämänsä aikana vain yhden kerran liian pitkälle It’s a Sin –huumorinsa kanssa, ja se oli silloin, kun hän puhkesi varoittamatta laulamaan laulua hääyönsä aikana, mikä pilasi tunnelman täysin.

August 8, 2004

Uusien oppikirjojen keskeinen sisältö

By Kysyn vaan

"Noin kymmenen vuoden välein toistuva peruskoulun opetussuunnitelmien uudistus panee kaikki oppikirjat uusiksi vuoteen 2006 mennessä... Eniten muuttuvat luonnontieteiden ja historian oppikirjat. Vastedes jo viidenneltä luokalta omina aineinaan alkavat fysiikka ja kemia ovat saaneet uudet, helpot kirjat." - Helsingin Sanomat, 9.8.2004 LUONNONTIEDE Uusissa luonnontieteen kirjoissa käsitellään paljon vähemmän kaikkia niitä tylsiä vihreitä jutskia ja keskitytään pohdiskelemaan, miksi asfaltti on paljon parempi ja kätevämpi päällyste maanpinnalle kuin ruohikko, pelto tai vesi. Samassa hengessä, luonnossa esiintyvien eläinten käytösten tutkimisen sijasta tutkitaan Disneyn piirroselokuvissa esiintyvien eläinhahmojen käytösten syitä. Erityishuomiota kiinnitetään siihen, miksi piirroselokuvien hahmot tottelevat niin tahdottomasti elokuvien käsikirjoittajien oikkuja. Lisäksi kolmannen luokan kirjaan on lisätty kappale, joka alkaa seuraavasti: "Lapset, me tiedämme, mitä on vesi ja me tiedämme, mikä on piippu - mutta mikä ihme se sellainen vesipiippu on?" Kirja ei kuitenkaan anna vastausta tähän kysymykseen, vaan uuden opetuspedagogiikan hengessä lasten pitää itse ottaa asiasta selvää. HISTORIA Historiassa lähdetään liikkeelle 10,000 vuotta sitten maanviljelyksen keksimisestä, loikitaan ajanlaskun alkamisen aikaiseen Rooman valtakuntaan ja edetään jättiläisharppauksin vuoteen 1985, jolloin Phil Collins julkaisi biisin Sussudio. Sattumaa tai ei, muutama vuosi sen jälkeen Berliinin muuri murtuu. Yksi lukukausi käytetään ikävien lapsuusmuistojen tukahduttamiseen. Keskeinen opetus on, että lapsuusmuistot kannattaa tukahduttaa vielä silloin, kun on lapsi. Aikuisena se on paljon vaikeampaa, ja muutenkin aikuisena on täysi työ tukahduttaa kaikkia ikäviä aikuisuusmuistoja. Aikaisemmissa historian oppikirjasarjoissa ollut tieto siitä, että Afrikan maat ovat köyhempiä kuin Eurooppa ja Pohjois-Amerikka, jätetään pois uusista oppikirjoista poliittisen korrektiuden hengessä. Kansahan voisi vaikka kiihottua. Vuodet 1992-1994 jätetään väliin, koska... no, kyllä te tiedätte miksi (vinkki: Lord Voldemort). Historiakirjojen viimeisessä kappaleessa todetaan, että historia päättyi vuoteen 1995, jolloin kaikkialla kuului voimakas naksahdus, joka merkitsi nykyajan alkamista. MATEMATIIKKA Vastoin aikaisempaa käytäntöä ekaluokkaisille opetetaan ensin neliöjuuret, ja sitten aletaan hiljalleen kehittyä kohti kuutiojuurien ymmärtämistä. Jos kuutiojuuret eivät mene lasten päähän, taannutaan takaisin kohti neliöjuuria. Jos nämäkään eivät mene kalloon, syödään punajuuria ja siirrytään takaisin neliöjuuriin. Tätä jatkuu neljänteen luokkaan saakka, jolloin kesken tavallista neliöjuurioppituntia aletaan opetella yhteenlaskua, kertolaskua ja jakolaskua yhtäaikaa. Vähennyslaskut on poistettu opetussuunnitelmasta ja korvattu kahdellakymmenellä oppitunnilla Macarena-tanssia. Uuden lukujärjestelmän mukaan kokonaisluvut ilmaistaan röyhtäilemällä. Kantalukuna toimii kymmenen asemesta 7 Päivää -lehteen tulevien vihjesoittojen lukumäärän mukaan laskettu liikkuva keskiarvo. Algebra uudistuu niin, että tuntematonta lukua korvaava x-kirjain on korjattu The Artist Formerly Known As Princen käyttämällä symbolilla. Lisäk