Rakas ystävä,
Kunpa voisitkin olla täällä nyt – jos et muuten, niin auttamassa järjestämään Kysyn vaanin viinikellaria uudestaan: punaisuuden asteen mukaan, ei enää valmistusvuoden mukaan…
Täällä Blogvillessä nimittäin saattaa olla tapahtumassa kauheita. Blogville on ilmeisesti saanut oman Enroninsa. Pinserin uutistoimisto paljasti sunnuntaina, että joku tai jotkut ovat manipuloineet sijoitustansa top-listalla!
Ymmärrettävästi väite on herättänyt valtavasti kohinaa (tai ainakin epäselvää mutinaa) Blogvillen turuilla ja toreilla. Jos väite pitää paikkaansa, se olisi isku kaikkein pyhimpään, luottamukseen. Markkinatalous ei voi toimia, jos markkinoiden osapuolet eivät voi luottaa toistensa hyvään tahtoon. Jonoja on jo muotoutumassa Blogvillen Aleksanterinkadulle suosituimpien blogien listautumisantia odottamaan – mutta jos joku blogeista onkin pelkkä kupla, luottamus hyviinkin blogeihin voi horjua! Ja jos meillä ei ole luottamusta, meillä ei ole mitään… paitsi ehkä tuo pöydänkulmalla oleva puoliksi syöty kinkkuvoileipä.
Se alkaa harmittoman näköisesti blogien listasijoituksen manipuloimisesta. Mutta seuraava askel on väistämättömästi se, että Blogvillen asukkaat alkavat manipuloida blogiensa sisältöä herättääksen ihmisten mielenkiintoa. Saattaa syntyä entistä enemmän postauksia, jotka keskittyvät johonkin muuhun kuin kirjoittajansa ostosreissuun tai uuteen hassunhauskaan testitulokseen. Saattaa syntyä jopa kilpailua...
Rakas ystävä… Kyllä meidän kaikkien täytyy katsoa totuutta silmiin. Täytyyhän jokaisessa blogvilleläisessä asua ei-edes-ihan-niin-pieni narsisti. Kyllähän melkein jokainen blogvilleläinen toivoo tulevansa (nousevassa tärkeysjärjestyksessä) huomatuksi, luetuksi, pidetyksi, ihailluksi, juhlituksi, matkituksi, suihin otetuksi. Kukapa ei haluaisi uskotella itselleen olevansa niin ylivertaisen nokkela, relevantti ja mielenkiintoinen, että kaikki haluavat kuulla, mitä sanottavaa maailman menosta hänellä milloinkin sattuu olemaan. Top-lista antaa hyvin selkeitä viitteitä, kuinka paljon todellisuus vastaa tätä illuusiota. Ja narsistille saattaa hyvinkin herätä houkutus yrittää muuttaa todellisuutta…
Mutta silti, rakas ystävä… Eihän top-lista ole lopulta niin tärkeä. Kysyn vaankin myöntää miettineensä niinä muutamana päivänä, jolloin hän joutui olemaan poissa kaikkien nettiyhteyksien, tietokoneiden ja muiden tarjoilupöytien ääreltä, että mitenköhän listasijoitukselle käy. (Onneksi Kysyn vaanin tv-evankelistakeikka Yhdysvalloissa vei sen verran paljon aikaa, että blogilista ei aivan koko ajan vaivannut ajatuksia. Repent, ye sinners!)
Mutta kumpi on lopulta tärkeämpää – olla listan kärkipäässä ja kaikkien huomaama, mutta silti sellainen, joka ei merkitse kenellekään juuri mitään? Vai kannattaako tyytyä hieman alhaisempaan suosioon mutta olla kulttimaineessa? Eikö muutama obsessiivinen ja uhkaava fani ole kuitenkin parempi kuin sata ylimalkaista lukijaa, jotka eivät koskaan ala vainota sinua pakkomielteisesti?
Massojen ihailemaksi kultti-ilmiöksi on vaikea päästä. Massojen ihailema kultti-ilmiö on ilmiöistä harvinaisin, ja Paavo Lipponen on vain säännön vahvistava poikkeus.
Blogvillen valtaväylien, top 20:n ulkopuolella on monia hienoja blogeja, jotka ainakin Kysyn vaanin listoilla ovat kulttimaineessa. Nancyn eloisaa verrattomuutta ei vähennä yhtään se, että hän on Blogvillen Kontulassa, noin sijalla 300. Kevätsipulikukkia tekee arkisesta kaunista: häntä lukiessa Sotka muuttuu Artekiksi... Aivotrusti!kin on näppärä kirjoittaja, eikä hänen näppäryyttään vähennä alhainen listasijoitus.
Blogvillen pääkatu on kieltämättä aika jämähtänyt. Viidentoista suosituimman putiikin järjestys ei kovin usein muutu – mikä ehkä kertoo eniten siitä, että lukijoita ovat etupäässä ne samat hassut ihmisrauniot viikosta toiseen, joiden makukaan ei juuri muutu.
Rakas ystävä, tämä epäilyksen varjo synkistää meidän kaikkien mielen. Kun tästä lähtien näemme hyvin kirjoitetun blogipostauksen, mistä voimme tietää, onko se oikeasti kirjoitettu vai onko se vain haaveunta? (Ei, ihan tosi: tämä ei ole retorinen kysymys. Mistä me voimme tietää?)
Mutta kaiken kaikkiaan elämä jatkuu niin kuin aina ennenkin. Uusia asukkaita muuttaa Blogvilleen tasaisen rohkaisevana virtana korvaamaan ne, jotka ovat muuttaneet pois. Me voimme houkutella heitä tänne alhaisilla veroilla ja hyvillä palveluilla, mutta me voimme pitää heidät täällä vain väkivalloin.
Tule pian käymään, rakas ystävä! Vedetään kalsarikännit ja itketään kadotettua nuoruutta, ihan niin kuin silloin, kun olimme vielä nuoria!
Sydämellisin ja myös pernaisin terveisin,
Kysyn vaan
