Moottoripyörä pujotteli autojen ja kaistojen välistä, kaikkien kaveri kääntyi lopulta Hartolaan.

Toivottavasti se vanhalla Volvolla Muulia vetävä ikämies käyttää ensi kerralla sekä ajovaloja että vilkkua kun lähtee 120 kilometrin nopeusrajoitusalueella yllättäen pientareelta liikenteen sekaan. Ja katsoo peiliin ennen kuin polkaisee. Onneksi vasen kaista oli tällä kertaa tyhjä.

Teboililla oli leluja, jollaisia en ole Helsingissä nähnyt. Ja jäätelöitä neljässä eri isossa pakastealtaassa. Neljässä.

Illalla räiskäleitä ja sauna. Poika sanoi lähtevänsä välillä haukkaamaan happea. Missä se happi on, Tyttö halusi tietää.

Ilmassa kosteutta ja suolaa, kuin merituuli.

Äsken alkoi jyristä ja nyt vielä ropista.

Eli Sediksen mielestä yksinoikeus aseisiin tulee jättää niille, joita eivät humanistien ja hallitusten näkemykset kiinnosta. Tai: Siirtomaaherrojen ikiaikaiseen tapaan Sedis katsoo tietävänsä alkuasukkaita paremmin, mitä nämä haluavat tai tarvitsevat.

Vanha juttu enkä muutenkaan tiedä Afganistanista mitään, mutta pitipä näsistellä kuten blogeissa joskus on tapana.

Ulkona on mukavan kuuma. Kukapa silloin blogeja lukisi saati sitten kirjoittaisi.

Elokuvia ja valokuvia linkittää, kuinka sosiaalietuuden hakeminen ei mennyt putkeen. Tapausta en tunne, mutta tärkeissä asioissa älkää perustako mitään pelkästään minkään instanssin suullisten ohjeiden varaan. Viestintä epäonnistuu aina.

Vielä Oi kallis Suomenmaa, 30-luku ja funkistalot.

Maan alla market oli luvatusti auki, mutta kassoista vain harva. Edellä jonossa nuorukaiset ostivat lonkeroa, sipsejä ja lakua, seuraavat silminnähden nuoremmat jäätelöä, kermavaahtoa, suklaata ja colaa.

Illalla Bruce Willis kiipeili paljasjaloin pilvenpiirtäjän hissikuiluissa ja terroristit puivat saksaksi nyrkkiä. Tunti olisi ollut jäljellä mutta sankarin voittoon luottaen sammutin jo laitteen.

Yksi potilas sai enää pienen siteen, sitten apteekin, puiston ja kaupan kautta kotiin.

Perunoita, voita, silliä, silakkaa, makkaraa ja Sandelsia.

Eivät kadutkaan ihan tyhjät olleet, ja rannassa vasta väkeä riitti. Aina pienen hajuraon päästä retkeili seuraava grillaileva, lipittelevä, ojenteleva seurue. Ja yksi päivänvarjoineen lautalla rannan tuntumassa.

Vasta-auringon silta kimmelsi niin kirkkaana, etten osaa sanoa, paloiko Seurasaaren puolella kokkoa.

Kotimatkalla pienille jäätelöt. Kioskissa ahkeroi kolme myyjää. Ulkopuolelle olivat tulleet vielä lojaalit kaverit seuraksi rupattelemaan väistyen aina kohteliaasti kun tuli asiakkaita. Lisää kiliseviä seurueita askelsi Hesperiankatua rantaan päin.

Poliisissa oli tänään väljää ja taulu kilahti kun vasta katseltiin istumapaikkoja. Metrossa Tyttö kertoi kuulumiset vastapäiselle mummolle, joka noustessamme toivotti hyvää juhannusta. Kampissa viereiset portaat pysähtyivät kesken kaiken ja lehteä lukenut mies yritti tovin tajuta, miksi ihmiset toisella puolella alkoivat yhtäkkiä liikkua nopeammin.

Rantaraitilla aurinko paistoi matalalta ja hautiksella aurinko siilautui kuusenoksien välistä. Neulasten kuorruttama pölyinen polku tuoksui samalle kuin pienenä maalla, ennen kestopäällystettä.

Jäätelökioskista oli nyt rikottu toinen ikkuna, mutta kentällä pelattiin pölyistä futista. Oranssi pukkasi keskityksen takatolpalta sisään. Hei tuomari, joku yritti.

Meidän pikkujuttumme hoitui kymmenessä minuutissa. Hoitaja nuuhkaisi ja oli tyytyväinen, lääkäri rapsi liiat pois ja oli tyytyväinen. Ceridalia ei tarvinnut kirjoittaa muistiin. Uusi puhdas paketti ja ulos. Tarra unohtui, mutta tutkittiin vielä talon kirjoja.

Bemarimies oli ajaa yli, Kesärannan kulmilla maa vihreänä hanhien jätöksistä. Se pesee tukkaa, Tyttö arveli kun joutsen ja poikue napostelivat pinnan alta. Kenties japanilainen herrasmies vaihtoi kameraansa pitemmän putken.

Illalla tie vei ja reitti liki 30 vuoden takaa palautui pala palalta mieleen. Pendolino humahti ali tien, aurinko laski suoraan silmiin ja Kehällä hitsattiin kaidetta. Rekka tärisytti siltaa mutta paluu oli alaviistoa myötätuuleen ja Myrtsin risteyksestä murisi Buick veekasilla.

Kotona Peter von Baghin Oi kallis Suomenmaata oli mennyt kahdeksan minuuttia. Istuin alas.

Sateen ropinan kuuntelu viltti korvilla olisi ollut parasta, mutta kun muutakin.

Piltit pistelisivät porkkanoita loputtomiin, hyvä niin, mutta aavistelen, että seuraava sukupolvi ei juurikaan syö keitettyjä perunoita.

Illalla selkeämpää, kosteaa, tuoksuvaa. Laskeva aurinko kultasi Keilaniemen lasitornit, kaukana luoteessa näytti kuin satavan.

Kremikseltä päin loikki jonossa jänispesue Väiskin pukukopin juureen.

Ennen keskiyötä ropsautti vielä muutaman pisaran, jyrähti kerran.

Illalla tovin pouditti, sitten jo ripotteli ja kohta ränneistä kohisi valkeana vaahtona. Pisarat iskivät vauhdissa painavina, kasvoja pitkin valuva vesi tuoksui ja maistui kesäsateelta. Autojen valot kiilsivät märässä asvaltissa, kypärässä ropisi. Kyllästyin alle tunnissa.

Kotona vaatteista sai vääntää vettä mutta puhelin eli.

Juuso Hyvärinen kirjoittaa kauniin äänen. Se yhtä aikaa viheltävä, jymisevä, kohiseva ja hankaava murina, joka vaihe vaiheelta kohoaa veturin lähtiessä. Pitääpä kuunnella taas koneelta hiukan.

Hesarin sivuilla keskustellaan aina kiinnostavista helsinkiläisistä samoin sanankääntein kuin aina.

Kiitotie.netissä pelikaani paukahtaa moottoriin kesken nousun ja mitä sitten tapahtui.

Ai niin, Kuukausiliite. Seija Sartin tekstit Kari S. Tikasta tuli luettua jopa ennen päälehteä. Kiintoisa, mutta pitkähkö kyllä.

Entäpä Ilkka Malmberg ja Tylsän tien tarinat.

Tässä autot hajaantuvat Järvi-Suomen sokkeloihin, tiet kapenevat, muuttuvat hiekkapohjaisiksi, keskelle ilmestyy ruohokaista, kivi kolahtaa pohjaan, heinä alkaa kahista, auto heilahtelee viimeiset töyssyt, ja vihdoin ollaan perillä. Käsijarrun narahdus. Kuuman konepellin alla naksahtelee, pajulintu laulaa. Kohta lämpiää sauna.

Kaunista.

Illalla hämärsi muttei pimennyt. Sibeliuksenkadulla piti alkaa väistellä vastaantulijoita. Kolme kauluspaitaa, neuletta, pikkutakkia, istuutui siivosti C-sarjan Mercedekseen ja vilkutti hillitysti liikenteen sekaan. Manskulla väistely tiheni vastavirtaan puskemiseksi, joten Genesis oli tainnut juuri lopettaa.

Toivonkadun kohdalla alkoi tulla vastaan nuorempaa musta-asuista osastoa. Tu mä oon sekasi, takaa törmännyt pitkäsääri pyysi anteeksi ja hoippui eteenpäin. Korn-fanit maakunnasta löytyivät sovitusta paikasta ja saateltiin yöpuulle. Tinnitti kuulemma. Muistutin vielä, mistä löytyy lisää leipää.