Näkymä rannalta

Ihmisiä

Kemppinen kommentteineen avaa taas päätöksenteon, juridisenkin, saloja. Absoluuttisen oikeita jumalallisina ilmestyksinä laskeutuvia totuuksia ei löydy.

Elokuvia ja valokuvia linkittää, kuinka sosiaalietuuden hakeminen ei mennyt putkeen. Tapausta en tunne, mutta tärkeissä asioissa älkää perustako mitään pelkästään minkään instanssin suullisten ohjeiden varaan. Viestintä epäonnistuu aina.

Mahan täydeltä

YLEn dokumentti Temmeksen Zetor-miehistä. Traktoriletka, kesämaisemat, Katri-Helena, sauna, olut ja nurkantauspullo. Harmi, etten nähnyt alusta asti.

Vielä Oi kallis Suomenmaa, 30-luku ja funkistalot.

Laiskat liput

Helotti edelleen. Liput saloissaan roikkuivat, nousivat laiskasti hulmahtamaan. Kypäräpäinen pyöräilijä liisteröi lappusensa Cafe Kauppiksen kylkeen, sitten liikennevalotolppaan toisen.

Maan alla market oli luvatusti auki, mutta kassoista vain harva. Edellä jonossa nuorukaiset ostivat lonkeroa, sipsejä ja lakua, seuraavat silminnähden nuoremmat jäätelöä, kermavaahtoa, suklaata ja colaa.

Illalla Bruce Willis kiipeili paljasjaloin pilvenpiirtäjän hissikuiluissa ja terroristit puivat saksaksi nyrkkiä. Tunti olisi ollut jäljellä mutta sankarin voittoon luottaen sammutin jo laitteen.

Kaupungissa

Selänteen sälät komeilivat edelleen vitriinissä, mutta aattona käytävillä oli hiljaisempaa. Ambulanssimiehet toivat sisään äänekkään pienen, vanha lehti kertoi pikku Teklan kohtalokkaasta aivokasvaimesta. Pystyin lukemaan melkein loppuun.

Yksi potilas sai enää pienen siteen, sitten apteekin, puiston ja kaupan kautta kotiin.

Perunoita, voita, silliä, silakkaa, makkaraa ja Sandelsia.

Eivät kadutkaan ihan tyhjät olleet, ja rannassa vasta väkeä riitti. Aina pienen hajuraon päästä retkeili seuraava grillaileva, lipittelevä, ojenteleva seurue. Ja yksi päivänvarjoineen lautalla rannan tuntumassa.

Vasta-auringon silta kimmelsi niin kirkkaana, etten osaa sanoa, paloiko Seurasaaren puolella kokkoa.

Kotimatkalla pienille jäätelöt. Kioskissa ahkeroi kolme myyjää. Ulkopuolelle olivat tulleet vielä lojaalit kaverit seuraksi rupattelemaan väistyen aina kohteliaasti kun tuli asiakkaita. Lisää kiliseviä seurueita askelsi Hesperiankatua rantaan päin.

Keskellä kesää

Vuoden pisin päivä. Tässä kohdin aina että kesä on kohta ohi ja vastahan oli toukokuu ja puissa ensi vihreä ja kaikki edessä.

Poliisissa oli tänään väljää ja taulu kilahti kun vasta katseltiin istumapaikkoja. Metrossa Tyttö kertoi kuulumiset vastapäiselle mummolle, joka noustessamme toivotti hyvää juhannusta. Kampissa viereiset portaat pysähtyivät kesken kaiken ja lehteä lukenut mies yritti tovin tajuta, miksi ihmiset toisella puolella alkoivat yhtäkkiä liikkua nopeammin.

Kaksi kaupunkia

Hyvät asiakkaat, olemme avanneet nyt myös kassat seitsemän ja kahdeksan, kaupan katto lirkutteli. Muutama muukin oli päättänyt lähteä ostoksille jo tänään ja kärryt olivat kukkuroillaan. Muilla. Taikaviittaa ei löytynyt eikä Huuboa.

Rantaraitilla aurinko paistoi matalalta ja hautiksella aurinko siilautui kuusenoksien välistä. Neulasten kuorruttama pölyinen polku tuoksui samalle kuin pienenä maalla, ennen kestopäällystettä.

Jäätelökioskista oli nyt rikottu toinen ikkuna, mutta kentällä pelattiin pölyistä futista. Oranssi pukkasi keskityksen takatolpalta sisään. Hei tuomari, joku yritti.

Ja enimmäkseen poutaa

Mies ja poika kulkivat Stenbäckinkatua viisi askelta edellä, pojalla Alepan kassi. Sillä saattaa olla niin kovat kivut ettei pysty syömään, mies varoitti.

Meidän pikkujuttumme hoitui kymmenessä minuutissa. Hoitaja nuuhkaisi ja oli tyytyväinen, lääkäri rapsi liiat pois ja oli tyytyväinen. Ceridalia ei tarvinnut kirjoittaa muistiin. Uusi puhdas paketti ja ulos. Tarra unohtui, mutta tutkittiin vielä talon kirjoja.

Bemarimies oli ajaa yli, Kesärannan kulmilla maa vihreänä hanhien jätöksistä. Se pesee tukkaa, Tyttö arveli kun joutsen ja poikue napostelivat pinnan alta. Kenties japanilainen herrasmies vaihtoi kameraansa pitemmän putken.

Illalla tie vei ja reitti liki 30 vuoden takaa palautui pala palalta mieleen. Pendolino humahti ali tien, aurinko laski suoraan silmiin ja Kehällä hitsattiin kaidetta. Rekka tärisytti siltaa mutta paluu oli alaviistoa myötätuuleen ja Myrtsin risteyksestä murisi Buick veekasilla.

Kotona Peter von Baghin Oi kallis Suomenmaata oli mennyt kahdeksan minuuttia. Istuin alas.

Suomen kesää

Juhannusviikon alkajaisiksi neljätoista astetta lämmintä ja taivaalta vilpoista vettä.

Sateen ropinan kuuntelu viltti korvilla olisi ollut parasta, mutta kun muutakin.

Piltit pistelisivät porkkanoita loputtomiin, hyvä niin, mutta aavistelen, että seuraava sukupolvi ei juurikaan syö keitettyjä perunoita.

Illalla selkeämpää, kosteaa, tuoksuvaa. Laskeva aurinko kultasi Keilaniemen lasitornit, kaukana luoteessa näytti kuin satavan.

Kremikseltä päin loikki jonossa jänispesue Väiskin pukukopin juureen.

Ennen keskiyötä ropsautti vielä muutaman pisaran, jyrähti kerran.

Sateen tuoksu

Minä oon poliisi, Tyttö ilmoitti. Ei poliisit käytä vaaleenpunasta paitaa, Poika tuhahti. Katoppas tonne, muistutin ja osoitin äskeisen kuulusteltavan privaattipuolelle kutsunutta pinkkipaitaista virkamiestä. Muutamaa tuntia, tuntui, myöhemmin plingahtikin jo oikea numero, lupa-asioiden puolelle.

Illalla tovin pouditti, sitten jo ripotteli ja kohta ränneistä kohisi valkeana vaahtona. Pisarat iskivät vauhdissa painavina, kasvoja pitkin valuva vesi tuoksui ja maistui kesäsateelta. Autojen valot kiilsivät märässä asvaltissa, kypärässä ropisi. Kyllästyin alle tunnissa.

Kotona vaatteista sai vääntää vettä mutta puhelin eli.

Juuso Hyvärinen kirjoittaa kauniin äänen. Se yhtä aikaa viheltävä, jymisevä, kohiseva ja hankaava murina, joka vaihe vaiheelta kohoaa veturin lähtiessä. Pitääpä kuunnella taas koneelta hiukan.

Nauriit seipäille

Hoitaja kysyy et onko kunnossa ja on ja sit saa vielä tarran, Tyttö tiivisti neuvolareissun ennen lähtöä. Niin se meni. Ja pitkä likka kuulemma.

Hesarin sivuilla keskustellaan aina kiinnostavista helsinkiläisistä samoin sanankääntein kuin aina.

Kiitotie.netissä pelikaani paukahtaa moottoriin kesken nousun ja mitä sitten tapahtui.

Ai niin, Kuukausiliite. Seija Sartin tekstit Kari S. Tikasta tuli luettua jopa ennen päälehteä. Kiintoisa, mutta pitkähkö kyllä.

Entäpä Ilkka Malmberg ja Tylsän tien tarinat.

Tässä autot hajaantuvat Järvi-Suomen sokkeloihin, tiet kapenevat, muuttuvat hiekkapohjaisiksi, keskelle ilmestyy ruohokaista, kivi kolahtaa pohjaan, heinä alkaa kahista, auto heilahtelee viimeiset töyssyt, ja vihdoin ollaan perillä. Käsijarrun narahdus. Kuuman konepellin alla naksahtelee, pajulintu laulaa. Kohta lämpiää sauna.

Kaunista.

Eri musaa

Aha, Genesis on jo alottanu, L sanoi vilkaisten avoimen ikkunan suuntaan.

Illalla hämärsi muttei pimennyt. Sibeliuksenkadulla piti alkaa väistellä vastaantulijoita. Kolme kauluspaitaa, neuletta, pikkutakkia, istuutui siivosti C-sarjan Mercedekseen ja vilkutti hillitysti liikenteen sekaan. Manskulla väistely tiheni vastavirtaan puskemiseksi, joten Genesis oli tainnut juuri lopettaa.

Toivonkadun kohdalla alkoi tulla vastaan nuorempaa musta-asuista osastoa. Tu mä oon sekasi, takaa törmännyt pitkäsääri pyysi anteeksi ja hoippui eteenpäin. Korn-fanit maakunnasta löytyivät sovitusta paikasta ja saateltiin yöpuulle. Tinnitti kuulemma. Muistutin vielä, mistä löytyy lisää leipää.

Mustasaari

Laiturilla tungeksittiin, mutta kaikki mahtuivat ja enemmänkin olisi.

Merimerkit ajelehtivat ohi, muskeliveneitä keula korkealla kohisi vastaan, aurinkolasit ja paljaat pinnat vilkuttivat tölkit kourissa. Hietsussa vilisi muurahaisia.

Kiipeilyteline, leikkijuna, vesileikit, leikkijuna, lampaat, jäätelöt. Niin kuumaa hiekkaa, että paljain jaloin ei kärsinyt seistä paikallaan.

Selällä vesiskootterit karjuivat ja kajakit lipuivat. Hahmo laiturilla otti kuvia kun mies demonstroi eskimokäännöksiä.

Paluumatkalla pienet pilkkivät kunnes nukahtivat kainaloon. Pojan kourasta kirvonnut vesipistooli kolahti lattiaan.

Aamun Hesarin grafiikassa kummitteli Taivallahden ja Taivalsaaren tienoilla Taivalniemi.

Vesien äärellä

Ylämäki, alamäki, ylämäki, ylämäki. Tosin peri oli sama kuin lähtöpaikka.

Gallen-Kallelan komea rantasauna mutta vaisu ranta. Laituri tuntui jalan alla huteralta, mutta ehkä jalat.

Sisäinen ja ulkoinen vesi. Tennispalatsissa Oi maamme - valokuvia Suomesta liian kiireisesti, perjantaisin vapaasti päästen, mutta Bremerit ja pelottavan Steissin tunnelma silloin joskus, ja Markus Jokelat, jotka jo ammoin Kuukausiliitteessä.

Vesi tuntui nilkkaan nyt vähemmän kylmältä. Lokit väijyivät, ampiainen, tietysti. Kun käärin punaisen pyyhkeen piiloon, se katosi.

Poliisit laskeutuivat ratsuiltaan ja antoivat niiden aterioida nurmikolla. Nuorisoa ja lapsisoa kokoontui ihmettelemään. Asvaltilla polkupyöräpoliisit kohentelivat varusteitaan.

Tennishautis, voikukkaniitty ja lintujen konsertti. Kesä.

Illalla kenraali Gonen sääti vastahyökkäyskäskyyn omiaan ja kaksi panssariprikaatia rynnäköi kohti Suezin kanavaa ilman kunnon tiedustelua tai ilmavoimien tai tykistön tukea. Egyptiläisten singot ja Maljutkat haukkuivat, ja israelilaisvaunu toisensa jälkeen räjähti liekkeihin. Järkyttynyt Dayan mutisi yhä Kolmannen Temppelin tuhosta, mutta Elazar alkoi saada otteen tilanteesta.

Eduskuntatalon portaat

Eduskuntaryhmä, luulisin, seisoi kukkameressä ja kuvaaja tähtäili ylhäältä tikkaiden päästä. Ilomantsilainen turistibussi lipui linjalle juuri minun yrittäessäni, olkoon.

Selailin I.K Inhan Unelmaa maisemasta ja työnsin takaisin hyllyyn ja otin vielä ja selailin lisää ja mietin, mutta 50 euroa sentään. Mietin vielä.

Beevorin opus Espanjan sisällissodasta lykkäytyi yhä, mutta Abraham Rabinovichin The Yom Kippur War oli vastustamaton.

Nahkurin orsi kertaa päivittäin Kuuden päivän sotaa.

Yhdeksältä illalla

Kalastajatorpan kohdalla poliisimoottoripyörä poikittain tukkeena. Seuraavassa risteyksessä konstaapeli kaistojen välissä, pyörä parkissa puun alla.

Hetken päästä Paciuksella kaksi pyörää ampaisi vilkkuen ohi, toinen jäi pysäyttämään risteyksen liikenteen ja toinen suhahti edeltä mäkeä ylös. Perässä välkkyvänä joukkona partioauto, pakettiauto, siviiliauto puikkelehtimassa puolia vaihdellen ketterää koreografiaa vaakunakilpisen Mesen ympärillä. Mustia autoja ja vielä yksi partioauto, kohta kaikki kadonneina mäen päälle ja Tukholmankadun suuntaan.

Hietsussa jollei tungosta niin ainakin vilkasta. Tuuli toi grillautuvan makkaran tuoksua.

Neuvoin, kehotuksin ja käskyin

Arkadiankadulla poliisi huomautti neitoselle, että jalkakäytävällä ei saa pyöräillä vaan ajoradalla olisi tarkoitus. Ai siis niinku autotiellä, kuului neito vastaavan. En jäänyt katsomaan, riittikö konstaapelin tarmo vielä letkaan, joka tarmokkaasti jalkakäytävää polkien lähestyi.

Luin kyllä kesän metropainajaisesta ensin Seiväshyppääjistä ja tänään aamun Hesarista, mutta en vain muistanut. Ehdin silti, nippa nappa.

Elokuvallista

Traktori siivosi Hietarantaa hietarannansiivouskoneella. Pitkästä aikaa podcastia, YLEn, Yari ja kumppanit elokuvamusiikista. Olisivat saaneet olla vielä konkreettisempia ja kertoa enemmän, kuinka karambola kuvaa sankaria ja tärytorvi pahista ja siihen tapaan.

Nukahdin ja näin unta että nukuin pommiin.

Koululaisina käytiin ostamassa karkkia kioskista. Nyt siinä on pienoinen kahvila vaikkei lautalla. Asiakasmääristä päätellen ei kauaa, mutta ja joten kuva (kuvassa) oli saatava.

Maan alta marketista Palmu-boxi. Kallis, mutta Helsinki-lyhäri bonusmateriaalina houkutti, sekin.

Toivottavasti Sedis saa kameransa puhumaan tietokoneelle ja Helsinki-dokumentin tehtyä. Ja muitakin. Ja muutkin.

Neljäs kesäkuuta

Taaksepäin, lapsenkasvoinen sotilaspoliisi yritti. Väkijoukko katsoi muualle. Roteva kapitulantti ilmestyi, tarttui lapsenkasvoista määrätietoisesti hartioista ja siirsi oikealle kohdalle.

Pidempää askelta, kypäräpäisen osaston johtaja komensi kääntyen katsomaan taakseen. Yksi lippulinnan harmaahapsista näytti jo kohdalla tuskaiselta ja harmaalta, kymmenen metrin päässä alkoi sortua muodosta. Ehkä kulmalta hetkeä myöhemmin matkaan ulvonut ambulanssi ei liittynyt asiaan.

Moottorit murisivat ylämäessä ja telaketjut ratisivat, sininen savu paksuni ajoneuvo ajoneuvolta.

Hiljeni, väki alkoi hajaantua. Moottoripyöräpoliisi ulvautti sireeniä, massa teki tietä sille ja letkalle, jonka ensimmäisessä komeili rekisterilaattana leijonavaakuna. Valkoinen kuvio asvaltissa kertoi, mistä kohdin telaketjut olivat kääntyneet Kirkkokadulle. Kohta vaunu toisensa jälkeen nytkähti savupilven pölläyttäen liikkeelle, kääntyi poliisiauton perään Pohjoisrantaan ja paluumarssille.

Rantakausi on virallisesti avattu Helsingissä, kertoivat TV:n alueuutiset, ja tottahan se oli. Hietsu alkoi tyhjetä vasta lähempänä kahdeksaa. Tenavat polskivat meressä, joka jääti aikuisen nilkkaa. Uteliaita ampiaisia aina vain.

Illalla varjot alkoivat pidetä, hellepäivän puhkipolttava valo pehmeni uduksi ja syreenit tuoksuivat. Meri eniten siinä kohdin, jossa Lehtisaari vaihtuu Espooksi. Ja se illaksi viilenevän helteen tuoksu, mikä.

Eilisestä kekkosdokumentista myös Kannuvalimo.

Mansikkatalo ja ankarat ampiaiset

Aurinko helotti Pukkisaareen mutta tuulenvire piti lämpötilan aisoissa. Eväät mahassa tutkittiin kauppakylää ja uudelleen ja vielä. Pajan palkeet ja pirtin kiuas ja silmänmuotoiset ikkunat. Täällä asuu Mauri Kunnas, Tyttö arveli. Ja kohta, että ehkä Jeesus.

Rantaan kesämekossaan ja korokkaissa sandaaleissaan kulkenut pajunvarsi näytti keuhkotautiselta runoilijattarelta, joka juo lasin shampanjaa, syö leivoksen ja sitten hymyhuulin hukuttautuu. Ei sentään.

Orvokkien seassa seisoi mies ja soitti viulua.

Toisessa päässä jäätelökioskin lasit oli lyöty pirstoiksi ja seinät töhritty maalilla, mutta kauppa kävi. Lakritsia, yksi pallo, kiitos. Ja mikä minä olen arvostelemaan tapaa, jolla nuoriso päättää näkyä ja ottaa kaupungin haltuun ja vastustaa kasvotonta globalisaatiota ja kapitalismia eikä nuorten eikä köyhien tarvitse olla hiljaa eikä näkymättömiä, sanoi kansanedustaja Arhinpuro, ja ovathan asialla saattaneet olla töölöläiset keski-ikäiset porvaritkin.

Ykkösen toivedokumentti Kekkosen päivästä vuonna 1977. Sen ajan harmaa ja totinen Suomi, ruisleipä ja kala, Tamminiemen sauna ja tuuheat vastat. Mies taisi ymmärtää hyvien yksinkertaisten asioiden päälle.

Kesän korvalla

Lasten kenkäosastolla nainen haki sohvalla odotelleen tytön mukaansa, mutta laukku näkyi jääneen. Kiikutin sen kassalle. Stockan Herkku lauantaina kymmenen minuuttia ennen sulkemisaikaa on kiintoisa kaaos.

Sinivalkoisia pelipaitoja, kaulaliinoja, lippuja, ruskeita olut- ja siideripulloja. Kaikki matkalla Stadionin suuntaan. Arkadiankadulla kaksi autoa soitti torvea. Sisältä tummahiuksiset miehet huutelivat ja heiluttelivat sinipunavalkoisia lippuja. Ruotsalaisen teatterin kulmalla poliisiauto parkissa, vihreäliivinen konstaapeli aineellistui keskelle risteystä ja viittoili saattueen ylös Lönkalle. Mustan auton lokasuojan päällä lepatti se sama lippu.

Lukeeko tossa ravintola, Poika kysyi viittoillen Ateljen oven päälle. Oven edessä seisoi yhdeksän punapäätä. Osalla ei ollut hupiperuukkia. Entä mitä tossa lukee, kokeiltiin. Juhlapukuja, ukkeli vastasi hetken ynnättyään. No jopas, ihmeteltiin.

Puuskiva mutta lämmin ilta. Aurinko päilyi Taivallahdessa, Huopalahti kimmelsi sinisenä. Tamminiemen kulmalla nuoripari suuteli ilman kiirettä.

Nuoriso valui ryppäinä kohti Hietsua, tunnollisena kuin iltavuoroon, mäyrikset salkkuina sivuilla. Arkadialla neitonen pullo kädessä ei saanut sanottua ka-alkuista sanaa ja kävelykin vei enemmän sivulle kuin eteenpäin. Punaposkisella kavaljeerilla valkoinen pikkutakki. Tuuli toi kaltseilta rapeakuoriseksi paistuneen makkaran tuoksua. Siellä piknikeerasivat vanhemmat sukupolvet.

Radiossa futis jatkui vielä. Ehkä suomalaiset eivät vain osaa pelata jalkapalloa.

Olen pikkutyttö taas

Aamu aurinkoinen ja leppeä kuin kesäkuun ensimmäinen.

Neitonen kesämekossaan asteli vakavana valkolakki kourissa, miehellä vieressä, isällä kenties, kukkapuketti.

Onko siitä tosiaan jo niin kauan. Benropen vinkistä hetkeksi takaisin kouluun. Oikeassa koulussa ei mennyt noin hyvin. Punnersin kyllä ihan oikeasti.

Kiitotie.net vinkkasi: Silmiähivelevän kaunis ja karun kaunis.