While I was at Bletchley he took part in the first interrogation of a prisoner of war from the German Air Force. This was a lieutenant who had been shot down during the attck on our warships in the Firth of Forth on 16th October 1939.
- - -
They had a preliminary meeting together, and decided that the first thing they had to do was to establish a moral superiority over the prisoner. They were to sit on one side of a long table, and the prisoner was to be marched in and stood to attention between two guards as members of the interrogation panel fired questions at him. When they had settled themselves down, the door was thrown open and and the prisoner marched in. He was a typical product of Nazi success. His uniform was smart, his jackboots were gleaming, and his movements executed with German precision. As he came to the centre of the room he was halted and turned to face the panel. No sooner had he executed his turn than he clicked his heels together and gave a very smart Nazi salute. For this the panel were unprepared, and none more so than Josh, who stood up as smartly, gave the Nazi salute and repeated the prisoner's "Heil Hitler!" Then, realizing that he had done the wrong thing, he looked in embarrasment at his colleagues and sat down with such speed that he missed his chair and, to the prisoner's astonishment, disappeared completely under the table.
- R.V. Jones: Most secret war
Päivän kirkkaus heti herätessä, lämpö, silmät täyttävä
vihreys, huumaavat tuoksut, lintujen laulu.
Voikukat, puiden pumpulipyryt, kimalaiset.
Ukkossateen kasteleman pölyn ja auringon kuumentaman asvaltin aromit. Polkupyörä!
Ja kaikki kohta taas jo ohi, vuosi vuodelta nopeammin.
Nyt pitäisi olla päivät päästään ulkona: maalla, kaupungissa, joka paikassa.
Ramones: Blitzkrieg Bop
Jätskikiskalla jonotettiin.
No nyt se pallo meni, sanoi vastaantulevista nainen, samalla hetkellä kun tunsin
potkaisevani jotain puolipainavaa. Jäätelö kieri hiekkaisella asvaltilla, väristä päätellen minttua.
Hiedalla rannalla muutama tusina kalpeita kaudenavailijoita.
Mustasaaren lautan laiturin kohdalta erottui Merikannontietä etenevä massa, Hesperiankadun päässä rekan perävaunu soi steelrummuin Apinaorkesteria. Moottoripyöräpoliisi saattoi letkan viimeisenä sauvakävelevää, pysähtyi aina välillä. Tienvarressa käytiin purkamaan juotto- ja mainospisteitä sitä mukaa kuin häntä ohitti.
Seurasaaren sillalla soi haitari.
Tennishallin terassilla viisi aikuista miestä suolsi korvaankäypää jazzahtavaa bluesia tai päinvastoin. Vielä Väiskin kaltseillakin kuului hyvin.
Alkuillasta paukkui ilotulitus ja loppuillasta ukkonen. Sälekaihtimien läpi välähteli.
Pitäkää etenkin Tampereen suunnalla silmät auki, sillä on tapahtunut rikos.
Ruoholahden villojen takana vihreää. Vastaantullut lastenrattaita työntänyt
näytti tutulta mutten keksi, miksi.
Portilla korjasi lukkoa kaksi haalarikasta huoltomiestä, jo leppoisaan tempoon ikääntynyttä. Lopuksi toinen oli huitaisevinaan nyrkillä toista, joka oli väistävinään ja sanoi, että tässähän se päivän kohokohta sitten olikin.
Mecklua ylös Marialle päin, valkoinen kuormuri kurvasi autokymistä jalkakäytävälle niin että piti oikein käntyä katsomaan, miksi siihen pitää pysähtyä. Ei pysähtynyt vaan ohitti jonon oikealta pyörätietä pitkin palatakseen edempänä kaistalle.
Jäljistä päätellen Hietarantaa on jo siivottu konein. Poimin minäkin rantaviivalta erottuneet kolme kirkasta lasinsirpaletta ja kahlasin vihreälle roskikselle.
Taivallahdella kaksi miestä perämoottorityöntöisellä työlautalla, venelaiturien poijuja kai kuntoon.
Kokoonpanolinja: Kalakala siihen sopivine Chryslereineen. Linjakasta.
PanuH: Tintti. Nostalgisoivaa ja hyrehdyttävää.
Kemppinen: Aina kiinnostava DDR sisältäen myös kauniin lauseen Ordnung muss sein.
Silmissä vihreys, poskella aamunkirpeä tuuli. Vastaleikatun nurmen tuoksu,
vuosi vuodelta tehokkaampi.
Hautiksen takana ikämies lenkkeili keskittyneesti Juventus-lippis päässään. Parkkiksella mies mittaili jotakin askelin autokouluauton vieressä. Rantahiekassa linnunjätöksiä, meren tuomia kuivia kaisloja, pyöräteline. Aallot nousivat valkoharjoiksi vasta loppumetreillä. Taivalluodon kupeessa puolisukeltavan joutsenen pystyperä.
Pitäisi dokumentoida Taivalsaari ennen kuin se rakennetaan.
Taivalluodon pohjukassa odotti jotakin nippuja uivia betonilaiturinpätkiä.
Väiskillä koululaiset aamu-unista pesistä. Tyttö huitaisi haluttoman hudin. Kävelin minäkin jälkeni vastalanattuun hiekkaan.
YouTube: Leopard ampuu pakettiautoon 120-millisen kranaatin.
Kerran vielä aamiaisnakit ja munakokkelit, juusto oli länsigötanmaan luostaria, hyvää.
Harmaa taivas satoi mutta tämä taksikuski ei yrittänyt hymyilevää källiä niin kuin eilinen.
Tällä kertaa kaikki muut piippasivat portilla. Koneenkäyttäjä kyllä pysäytti hihnan tutkiakseen tarkemmin kuvaa reppuni koje- ja johtokaaoksesta. Kääntyi vielä katsomaan minua tarkasti ennen kuin naksautti taas liikkeelle.
Kirjapisteen myyjä keskeytti lattian luuttuamisen myydäkseen minulle Kommando Holger Meinsin 65 kruunulla.
En ehkä olisi halunnut nähdä laukkuani makaamassa ulkona kärryssä apeassa sateessa.
Siipien notkuminen on hyvä mutta näyttää pahalta. Nousussa ja laskussa ja vähän 11 kilometrissäkin tanssitti konetta, mutta Vantaalla paistoi aurinko.
Viikossa on vihertynyt.
Onpas kaunis kaupunki. Avaria bulevardeja, kanavia, vanhoja taloja, leveäraiteisia ratikoita, jotka
puhahtelevat. Eikä tämä kesäsääkään pisteitä laske.
Epäilin tarjoilijan kysyneen, hakisiko hän keittiöstä rotevia kokkeja ruoskimaan meitä, mutta taisi puhe sittenkin olla vain jälkiruoasta. Se mantelikakku vadelmasoseen, vaniljapehmiksen ja suklaakoristeen kera oli loistavaa.
Asemahalli kuulosti, kaikui, asemahallilta.
TV:stä sattumalta kaunis dokumentti Edward Quinnin kuvista. Jazzpumppu soittamassa, ihailemassa seinälle heijastettavia kuvia ja keskustelemassa niistä oli tyylikäs toteutus. Ja iltanäkymät Cote d'Azurista. Joka oli sodan jälkeen naiivi ja viaton paikka. Audrey Hepburn, Sophia Loren, Gina Lollobrigida, BB ja kaunein kaikista: Grace Kelly. Ne kuvat ensivisiitiltä palatsissa.
Ei ole meillä näin avaraa maisemaa, todettiin. Vaikkei ranta ihan näkynytkään.
Olut oli kylmää ja ruoka hyvää ja isäntä kaapi pohjalta vielä kovan juuston vieraille. Saksalaisia vieroo kuulemma koko Eurooppa paitsi minä, ilmoittauduin, ja saksalainen keräsi kyllä myöhemmin pisteet vilpittömyydellään. Ja yksi oli fanaattinen ja yksi ihan seuramies ja yhdet sympaattisia.
Alan lisäksi käytiin läpi Wilhelm Tell ja Tali-Ihantala ja Prahan kevät ja muita kansallisia piirteitä sopivasti ristiin kehuen. Ja se, onko vene täynnä vai ei. Asterixien todettiin tasoittaneen tietä eurooppalaiselle ymmärrykselle.
Kyyti takaisinkin vielä, kunhan ensin oli sorapolkua myöten löydetty autolle kolmen kommunikaattorin valossa.
Vuolaat kiitokset.
Täysvihreät riippakoivut ja nurmikon tuoksu ja sen kitkeränimelän pensaan. Bonsaimaiset pihapuut.
Lokit kävelykadulla.
Luvattu neitonen saapui ja esitti luvatun asian. Kiitimme kovin ystävälliseksi, kerroimme tilanteen ja lupasimme harkita asiaa.
Avauserän jälkeen ääni puhelimessa kertoi, että Viasat näkyy myös hotellin ravintolassa. Olut oli iso ja talon jättihampurilaiset saapuivat pian. Harmi, että hintakin oli jättimäinen.
Luovuuden ja juonikkuuden puute ruudussa todettiin, mutta yrityksellä ja taistelulla saa anteeksi melkein kaiken.
Paloauto vouvotti ohi, ja kahden korttelin päässä nostin katseeni kun bussi hiljensi
ja pysähtyi. Koko risteys tukossa, paloautoja, poliisiautoja, ambulansseja. Risteyksessä seisovan bussin keula rutussa. Kuski vekslasi ajokkinsa kivetyn keskikorokkeen päällä ympäri ja lähti kiertämään Kurvin kautta. Mäkelänkadulla tuli vastaan lisää ambulansseja.
Embraerin liikkeet tuntuivat valppaan teräviltä mutta kapteeni mumisi kuten he aina.
Laivaintoilija karkkikaupassa. Telakalla seisovat, pienen öljynporauslaitan näköinen ja Stena Scandinavica lipuivat taakse, ultramodernin muotoinen Stena Carrier ui korkealla vastaan. Korsteeni tuntui osuvan 45 metrissä killuvan sillan pohjaan muttei sittenkään.
Lastattavat tankkerit, konttilaivat ja junalautta, hyppyrikantinen tukialus ja muut harmaat ikkunattomat. Ranskan lippuinen raivaajan oloinen, joka vaihteli rinnalta sumutorvitervehdyksiä. NATOn harjoitus, josta taksikuskikin mainitsi. Pikku merilinnake.
Ulapalle avartui, etääntyi, kasvoi. Tuli aika lähteä kannen alle tuulensuojaan.
Myöhemmin tuulivoima, jäänmurtajat, tykki harmaan keulakannella.
Mikko Koivu, piippasi tieto kotimaasta. Kuulitko, se levisi.
Illalla vihmoi vettä. Syömään lähtö jäi, Euroviisut pyörivät ruudussa. SVT:n selostajat ottivat pettymyksen tyylikkäästi vaikkei edes pakollista kymmenettä sijaa. Komea show, kansallisylpeä raati nyökytteli.
Ohitettiin kenttä juuri sopivasti kun seitsemällä kenttäpelaajalla sinnitelleen
joukkueen alin mies veti karkuun harhauttaneeseelta vastustajalta jalat alta. Kuivaan hiekkaan suistuva hyökkääjä nostatti näyttävän pölypilven. Erotuomari nosti epäröimättä punaisen kortin ja vihelsi perään kolmesti ottelun päättymisen merkiksi.
Hautausmaan portinpielessä oli kyltti, jossa koiran yli kulki punainen poikkiviiva. Lemmikkinsä juuri sisään alueelle taluttanutta neitosta se ei koskenut kai siksi että hänen narujensa päässä oli kaksi koiraa. Nostivat jalkaa reunakivetyksen eikä haudan kostukkeeksi.
Aukioloajoissa sorrettiin vähemmistöä. Jään odottelemaan Mikko Puumalaisen rikosilmoitusta.
Kauppakeskuksessa oli illalla tyhjää. Ehkä kaikki olivat kotona katsomassa kiekkoa.
Onhan täysin luonnotonta, että jotkut heittelevät TV-haastattelussa asioista rennon luontevia muutaman lauseen tiivistyksiä. Kameran jäädyttämä Tuomo Mörä on normaalimpi ihminen.
Eufemiakin Vernen Salaperäisestä saaresta, joka oli tenavana erittäin paras. Sekä kirjana että elokuvateatterissa. Ja vielä se nivominen kapteeni Nemoon, jonka matkat meren alla ympäri maailman olivat toinen suosikki.
Eilen Simpsonissa koulu jaettiin poikien ja tyttöjen puoleen. Tyttöjen tyylikkäällä pastellipuolella mietittiin, miltä numerot tuntuvat ja tuoksuvat ja laulettiin itsetuntoa kohottavia lauluja, pojat tappelivat välitunnit ghettopihallaan palatakseen luokkaan laskemaan lumiukon tilavuutta. Mutta millainen loppukäänne jaksossa oli? En nähnyt kun vein seuraavaa sukupolvea unille.
Kaupungilla euroviisuliput liehuivat saloissa ja euroviisutoyotat suhahtelivat
eestaas. Sanomatalon katon kulmalla siniristi ja tähtikiekko hulmusivat rinnan.
Karamzinin ikkunan alla kuorivat maata yhä vain syvemmältä. Telat kitisivät ja kolisivat kun kaivuri nosti pölypilveä ryömiessään nousussa. No toihan se vasta onkin tosisäilytettävä, naiset nauroivat katsellessaan makasiinien hiiltynyttä tynkää.
Siperialainen työnsi sinisen Venäjän-junan laituriin.
Lintsiltä laitteiden kolinaa ja vaimeita huutoja. Kohta dieselinkin ääni, 2026 lasketteli melkein vapaalla asemalle päin autovaunuja siirtelemään.
Vaihtelevaa pilvisyyttä.
Onko joku virkamies tosiaan sanonut, että erityisesti tulisi puuttua niiden toimintaan, jotka pyrkivät julkisuuden avulla ylläpitämään maahanmuuttovastaista asenneilmastoa.
Nolo lipsahdus, jos on, oli lukija maahanmuuttoasioista mitä mieltä tahansa. Paljastava sellainen, kenties. Aiheesta kirjoittaa Jussi Halla-aho, jonka merkintä alkaa jämäkästi mutta tuntuu - taas kerran - edetessään lähtevän jotenkin lapasesta.
Mutta turha itse jauhaa asiasta enempää, ennemmin kannattaa tutkiskella sisimmässään mitvitin viisaita sanoja.
(Edith Bunker: tuntuu ilmenneen, että virkamies tosiaan ei sanonut ihan niin. Kirjoitettu jääköön siis yleisemmälle tasolle.)
Kokkarinen linkkaa milbloggauksen ilmeisiin ongelmiin. Tästä on ollut ennenkin.
Kotimaahan kiitokset Mirva Haltialle, joka suomentaa ja perustelee meille joukkoliikennelautakunnan päätöksiä.
Arne Nevanlinna, että
Te ette arvaa, hyvät kaverit ja kylänmiehet, kuinka vaikeaa on laukoa kommentti lonkalta, kun vaihtoehtoja on enemmän kuin kaksi, toinen on taas sulkenut kännykkänsä eikä komitean asettamiseen ole aikaa. Venäläisten isänmaallisia tunteita täytyy ymmärtää. Neuvostoliiton rikokset virolaisia kohtaan on viisainta unohtaa, ettei idänkauppa kärsi. Veljeskansan isänmaallisia tunteita täytyy ymmärtää, mutta ei pidä silti elämöidä. Pirukaan ei saa saada selvää onko lausunto Nato-jäsenyyttä vastustava vai kannattava. Sanat on asetettava tarkasti niin, että suurten EU-maiden johtajat nyökyttelevät, että Bushille kerrotaan Finland-nimisestä maasta jonka hallitus on oikeistolaisempi kuin edeltäjänsä ja, ennen kaikkea, että Condoliisa huokaisee I like Ike.
Nevanlinna myös, että
Länsimaisessa jatkuvan kasvun ideologiassa valtaosa kansalaisista on median toimesta manipuloitu ymmärtämään maailma kokoelmaksi epäkohtia.
Minulle sellainen tunne tulee joka aamu Hesarin yleisönosastoa silmäillessä.
Välissä oli vappu ja etenkin se savusiikajuttu. Ja Fazerin uusi salmiakkisuklaa
joka on huomattavan hyvää. Ja siman sävy ilman fariinisokeria. Mutta mihin ovat kadonneet Schwarzwälder ja kaikki muut kirsikkaiset suklaajäätelöt? On vain Cherry Garcia vain Lapuankadun Valtsussa ja kuusi euroa kolme varttia. Ei näin.
Tänään jotenkin harmaankoleaa. Ruoholahdessa jaettiin vihreitä pöllöilmapalloja, joita killui katossa toinenkin. Cittarissa kuljeskeli Hugo-peikko ja ojensi tenaville mainostarrat. Mihin se huubo meni, Tyttöä kohta huoletti.
Illalla Galaxyn korsteeni näkyi Hietaniemenkadun kulmaan saakka ja Marialta katsoen satama-allas alusta täynnä. Lähempänä se oli jo kaukana mutta Alfons Håkansit kaijassa.
Tammasaarenlaiturilla pitkä rivi onkijoita ainakin kahdella kielellä. Lauttasaarelaiset, nuo Helsingin norjalaiset, mulkoilivat muukalaista, varsinkin venesataman liepeillä. Fordin eturenkaat sutivat luiskassa kun se kiskoi traileria lasteineen kuiville.
Sillankorvalla älämölö veti huomion rantaan Teoston taa. En tiedä, oliko laiturilla huutavan ja huitovan lippispään tarkoitus pelottaa joutsenkolmikko karkuun mutta joka tapauksessa onnistui. Raskaan nousukiidon näköinen päättyi vasta sillan alla.