Näkymä rannalta

Aamunhiljainen katu

Puita sähkölinjoille Savossa kumonnut tuuli nipisteli täällä korvia. Ja tanssitti mustaa muovikassia risteyksen yllä. Lätäkkö kimalteli jäässä.

Kauppakorkean edessä nurmikolla ATK-romua, plakaatti ja suksipari, asvaltin puolella rikkinäinen olutpullo. Taitaa olla vappu tulossa. Ei sentään kalaa roikkumassa ovenkahvassa. Mutta suihkulähde jo solisemassa, kevään merkki.

Irti ikeestä

Taiteen pitää saada elää taloudellisten tehokkuusvaatimusten ulkopuolella. Mutta fyrkkaa pitäisi taiteilijoille tulla. Siinäpä unelma alalle kuin alalle.

Aiheesta Kemppinen.

Joku kai sanoi jossain että taide ei asu taideyliopistoissa. Vaan se nyt oli varmaan yksi niistä hienolta kajahtavista mutta tyhjistä lauseista joita maailma vilisee. Enkä minä muutenkaan ymmärrä taiteesta mitään.

Jääpallokisat alkoivat. Älykköjen pitää muista mainita ettei kiinnosta. Minua kiinnosti. Erän verran.

Kassajonossa

Näkökentän rajamailla jykevä käsi kurotti poimimaan telineestä kai Seiskan. Tässä sanotaa et ne ois rakastuneita, oikean aukeaman esiin selannut köriläs sanoi, aurinkolasit hiuksettomalle päälaelle nostettuina. Meille on jäänyn näköjää yks numero tulematta, totesivat daaminsa kanssa.

Kassaneito otti vastaan kaksikymppisen ja laittoi sen oikeaoppisesti laatikon päälle poikittain kaivaessaan vaihtorahat.

Kaupan kassan blogi olisi mielenkiintoinen.

9. komppania havainnollisti, miksi vartiossa ei pidä nukkua eikä viilailla sormuksia. Ei imelää amerikkalaista rakkaustarinaa, tuttua kalustoa, maaginen amuletti. Siis ja muutoinkin toimiva elokuva, vaikka jäin miettimään sinkojen osumatarkkuutta ja tulivoimaa.

Afganistania ei edelleenkään ole valloitettu ja tuskin valloitetaankaan, mutta luennassa oleva Nathaniel Fickin opus One bullet away - The making of a Marine officer tarjoaa vertailukohtia rikkaiden jenkkien pimeänäkölaitteineen ja kaukaa varoittavine liiketunnistimineen.

Aleksin tienoilla

Harmaata, koleaa.

Mikonkadun kautta kerjäläisten asemapaikoille. Ohitin sinihaalariset kanssakulkijain varjossa, tosin ne olivatkin näköjään Unicefeja eikä jotain amestyja. Kulmassa mies polvillaan, muutama kolikko eteen ojennetussa kädessä. Pysäkin luona valkohaalarinen myi Äpyjä, hyväntuulinen vanhempi pariskunta kaivoi juuri rahaa esiin.

Edempänä toinen polvillaankerjääjä, kyynärsauva näkyvästi esillä. Jotain outoa näissä kahdessa oli.

Stockan tuoksu, lapsuudesta tuttu. Kosmetiikassa kaksi sinivalkoraitaisissa pelipaidoissa. Elektroniikassa uutuushyllyssä DVD:nä Saimaa-ilmiö.

Eteismatolla odotti kirje Punaiselta ristiltä.

Savottaa

Jostain syystä nykyinen Hesarin kaupunkitoimittajan blogi ei tunnu puoliksikaan niin kiinnostavalta kuin edellisen. En ole vielä oivaltanut, miksi. Onneksi on sentään HBL:n Parkvakten. Joka seuraa printissäkin selostettua Kaivarin puunkaatoa. Vastaavasta aiheesta myös Sanat. Kanadassa ei kaadettu.

Puiden kunnosta ja kaatamistarpeista voitaneen keskustella faktoin. Ainakin periaatteessa. Kunhan vain ei ensin vastusteta kaatamista mutta tulla sitten vaatimaan korvauksia kun joku kuolee myrskyn suistaman sisältä lahon lehmuksen alle.

Äijyyden olemus kiinnostaa aina, vaikka sen pohtimisesta kiinnostunut ei voikaan olla äijä. Nyt aiheesta Panu.

Sunnuntaiaamun kirkonkellot

Vasta aikuisten miesten, lue ukkojen, osastolta alkoi löytyä jonkinlaisten tuulipusakoiden sijasta oikeita takkeja. Useimmat povitaskut olivat kuitenkin edelleen alimittaiset normilompakolle. Kaikelle mukana kulkevalle tarpeelliselle taitaisin tosin tarvita jonkinlaisen takin ja taisteluvyön yhdistelmän. Pitää käydä vielä Stockmannilla.

Kirjatorilta kympillä Matti Wuoren kirjoituskokoelma.

Frasierin luultiin kuolevan, sen jälkeen jatkui kolmosella vielä Moonraker. Ennen TV:n sammuttamista halusin vielä nähdä kuinka Jaws vaihtaa puolta ja juo samppanjaa Gretchenin kanssa.

Sunnuntaiaamuna klo 11 soivat kivikorttelien välissä kirkonkellot. Kirkas kova aurinko mutta kirpeä pohjoisehko tuuli, joka kohahteli korvissa.

Aamun valokuvauksellisimpia olisivat olleet tyhjällä terassilla Heineken-kyltin alla päät painuksissa levähtävä vanha pariskunta ja Linnunlaulun tuon puolen metsikössä lintuparvea ruokkiva mummeli. Olisivat olleet.

Kaisaniemessä nappuloiden futisturnaus. Venäjän-juna lipui laituriin.

Nordenskiöldiltä radan ali ja Vauhtitietä takaisin, myötätuuleen ja aurinkoa vasten. Hiki kihosi pintaan heti.

Koleutta ja tihkua

Varasin taskuun viitosen jo eilen nähdessäni ensimmäiset Kevätpörriäisiä kantavat koulukkaat, mutta astuessani ulos kaupasta he olivat kadonneet. Tänään tärppäsi, ja kohtelias kaksikko kertoi vakavana, että siinä on tarinoita ja myös lautapeli. Nyökkäilin ja kiitin lämpimästi. Illalla lasten nukahdettua luettaisiin koululaisten vitsejä ääneen.

Poika nyppi tonnikala-sipuli-pizzasta sipulit lautasen reunalle. Minä en.

Kai Top Gun sitten tosiaan oli noin korni. Mutta Kelly McGillis ja auringonnousuun jylisevät F-14:t sentään.

Ahh, pitkästä aikaa.

Taivalluodon vesillä

Nousin muurinvieren kallioreitille. Ryteikköä, lasinsiruja ja haalistuneita etikettejä, mutta näköala paremmasta päästä. Rantakaislikossa romua ja roskaa muovipullosta nojatuoliin. Rakennusviraston avolava lipui kääntöpaikalle, oikaisi pomppien kalliokohdan yli.

Taivalluodon liepeillä puolisukelteli joutsenpari, kaarteli lokkiparvi, uiskenteli kaksi pitkänokkaista irokeesia.

Historiankirjan ilmakuvassa Taivalsaari on vielä saari, Mechelininkatu rakentamatta ja tämäkin tontti tyhjä. Päästäpä aikakoneella ihmettelemään.

ATR kipusi pöristen taivaalle, vähän päästä toinen.

Meriharakkapari tiututteli vinkuleluääniä.

Hautiksella tungeksi militäärejä muodossa, liekö kadettikurssi liikkeellä. Oikeaan päin katsottiin, terävät käännökset kurvattiin, tervehdykset laskettiin ja kunniavartiot asetettiin. Traktori levensi isoa käytävää, hahmo nostolavalla saksi latvuksia, haravaan nojaileva puhui kämmeneensä. Taustalla kohisi Länsiväylä.

Jyri Savupiippu miettii medialukutaitoa. Minäkin sain Hesarin otsikosta suunnilleen kuvan, että Malmön poliisi on tulittanut silmittömästi väkijoukkoon.

Taannoin HBL kuvaili riipaisevasti irakilaisten siviilien surkeaa arkea. Punaisen ristinkö edustaja se ei halunnut ottaa kantaa siihen, kenen syytä pommi-iskut ovat. Jollei paha ole amerikkalaisten syytä niin sitten kai ei kenenkään.

Paskarinkiä

Sadekuuron kasteleman pölyisen kevätkadun tuoksu. Huumaavaa.

Väiskin kentän kulmiin auratut lumikinokset vetelivät viimeisiään. Alakentällä futista ja ultimatea, ylhäällä katusählyä lätkämaaleihin. Ei sentään fillaripooloa ja varsin etevää rullataitoluistelua kuten viime lauantaina.

Rantakentällä pölypilvi, josta lipui auto. Ajoi parkkiin odottamaan pilven laskeutumista ja sitten taas paskarinkiä nostattamaan uusi, yhä uudelleen.

Kiitotie.netissä lentoyhtiöiden retromaalauksia. Jos lapsen muistiin voi yhtään luottaa, lienen lentänyt Convairin kyydissä.

Kokoonpanolinjalta peräti tyylikäs Volgabemari. Perävalot tuovat mieleen faijan VW Type 3:n. Perinteisempi Volga oli leningradilaisella taksarilla, jolle kerran puhuin varhain aamulla ranskaa.

Pusikossa suhisee, kirjoittaa Halla-aho.

Kaksi meriharakkaa

Portit suljetaan klo 20, luki kyltissä, mutta spatseerailijat astelivat kiireettä.

Rantaraitilla lenkkeiltiin tänään pariskunnittain, kaksi vesilintua iltavaloisalla kivellä. Kolme onkijaa, useammin vavoin.

Kajakki lipui Oureilta päin, yhdellä melalla merta paineleva oikaisi poijujen sisäpuolta Hietsun editse. Neljä rantalentopalloilijaa, kolme kaljanjuojaa jotka huutelivat rantaviivaa kulkevan neitosen perään, tuloksetta.

Kaksi meriharakkaa pyrähti lentoon kun lähestyin.

Mechelinin esplanadilla sen huilua lurittelevan linnun konsertti.

Sasu Punasen puistossa ambulanssi sivuovi selällään. Jalkakäytävän reunassa hahmo asvaltissa poskellaan, kolme valkotakkista mittaili kuormaa, uteliaat seisoivat vähän päässä. Viedään tuolilla, yksi valkoinen kuului sanovan.

TV:ssä Hergé-dokumentti.

Kelvoton samarialainen

Töölönkadun kulmassa lähestyi tanakka tummakulmainen pipopää ja kysyi, mahdanko speak english. Kun että do, hän, että refugee ja social service closed today ja wife ja children ja jos vain mitenkään.

Kerroin, että valitettavasti täällä meillä systeemi hiukan eri tavalla ja jatkoin katua alas.

Vasta korttelin päässä muistin, että tokihan sosiaalivirasto aina jollain lailla päivystää ja olisin voinut kaivaa puhelimen taskusta ja tarjoutua soittamaan paikalle poliisipartion, joka olisi toimittanut heidät avun äärelle. Mies olisi varmasti arvostanut elettä.

Näin sitä ihan oivaltamattomuuttaan jättää lähimmäistä auttamatta.

Cherry Garcian kesä

Mansikkapaikka, opaskyltissä luki, ja Valkeakoski, ja Toijala. Klikkonekahvi oli kitkerää mutta pitkä patonki patonki paikallaan. Evääksi pussipätkiksiä, jotka hikisessä illassa sulaisivat taskussa tahmeaksi möykyksi pussiinsa.

Hakametsän hallia koristi lippurivi ja arpa oli tyhjä mutta hyvään tarkoitukseen ja pian jo taas Helsinki.

Tänään jo sitten silkka kesä, täydet terassit, hihattomat penkilläistujat ja niin sininen taivas. Cittarissa pokkarina Taikatalvi ja altaassa Ingmanin lakujätskiä, sinisen mustaa ja suolaista ja muisto lapsuuden pellonpielen suolaheinää siitä pitkästä mäestä laidunta vastapäätä.

Hinaajat huililla, Helios ja Hamlet ja Protector ja Porin Karhu, totta kai, ja telakan altaassa puolikkaan pielessä etupainotteinen aukeavaperäinen.

Kiireettömiä istui laiturinreunoilla pullot vieressä ja heilutteli jalkojaan, mies tuli kaupalta muovikassia kantaen ja kolisteli lankonkia laivaan. Nosturin ovesta soundcheckin räiminää.

Eiranrantaan nousevat talot ja rantaraitin avoautot ja moottoripyörät ja rullaluistelijat. Neitsytpolkua kivikortteleihin ja aina välillä luovien vasempaan, Töölöön päin. Korkeavuorenkadulla Saabin katolla melkein täysi olutpullo.

Valtsusta saa Ben&Jerry'siä joka kuulemma hyvää, otsikkolaatu ainakin oli. Niin myös limettinen ja pippurinen tonno, nuudelien kanssa.

Aamuhämärissä

Harmaat pilvet pimennysverhoina, merellä päin alhaalla vaalea raita.

Tuuli kiskoi mainosviirit suoriksi ja paukkumaan, liputon vaijeri räksätti rytmikkäästi tyhjään tankoon.

Vihervä meri keikkui muttei vaahdonnut. Vana Tallinn ulosti rekkoja ajovalot edellä, naapurilaiturissa monitoimimurtaja Fennica.

Telakan laiturissa puolikas laiva, imelän vihreä siirtyneenä seuraavaan.

Lokit parveilivat Castorin yllä ja ympärillä, en nähnyt miksi. Joku saapui polkupyörällä Porin Karhun kupeeseen.

Kutosen päättäriltä lipui liikkeelle mannheimilainen, en ehtinyt taskulle.

Rekan lavalla kuusi valkoiseen muoviin käärittyä venettä, kaarsi vasempaan ja jyrisi Länsiväylälle päin.

Vielä yksi pyhäpäivä

Pitkistä pyhistä viimeisenä tiristetään aamukahvipöydässä vanhoista sanomalehdistä vielä viimeiset silmältä välttyneet jutut. Pikkuilmoituksia ei, tällä kertaa.

Sininen taivas, kolea viima. Tuulensuojaisissa kohdissa kevät.

Hietsussa muistin, miksi olut ja siideri tulisi myydä tölkeissä. Hiekassa makaava ruisku oli sentään ilman neulaa.

Rantaviivalla kalastivat usealla vavalla, koirat telmivät.

Sisällä sikeät päikkärit.

Iltapäivän dokumentti kertoi Siiranmäen, Äyräpään ja Vuosalmen päivistä heinäkuussa 1944, ja Ehrnrooth junior näytteli isäänsä, iltainen puolestaan vuoden 1918 espanjantaudista.

Paluuliikenteenä

Mitä ihmettä naapuri mesoaa ja huitoo, mietittiin kaartaessamme pihasta tielle. Muistin katolle hetkeksi pois käsistä nostamani läppärilaukun jo ennen kuin auto oli kokonaan pysähtynyt.

Jyskän kupeen voimalaitos puski taivaalle valkoista pöyhyä. Partioauto oli pysäyttänyt minivanin juuri American Car Shown mainoksen kohdalle. Merkinneekö rekkari TM-50 Tekniikan Maailman virkavallalle lahjoittamaa?

Etelään mentäessä taivas selkeni kilometri kilometriltä.

Mäntsälässä komea jenkki kurvasi rampille. Tankkaamaan kai, koska näyttäytyi taas Helsingin puolella. Ekat spårat, Paavalin kirkko, Töölö-kyltti.

Olisipa oikea pizza hyvää, vihjailtiin. Vedin takin ylle. Iso Americana ja pieni tonnikala-sipuli, odottaessa selailin pääsiäisen Iltalehteä. Tuulikaapin ovi rämähti lähtiessäni, ärhäkkä pumppu.

Illan YT: Jukka Poika: Pläski

Pääsiäislauantai

Lumisade sakeni pyryksi ja väritti ruskeaa maata valkoiseksi. Japanilaisen maalauksen oloiseksi, olisi Juha Tanttu sanonut.

Liikettä viereisen kirkon pihalla: kirstu nostettiin kiikkerille kärryille ja saattojoukko ryhmittyi. Kellot saattelivat kumahdellen. Viimeisiin läppäyksiin sekoittui tien toiselta puolelta jäätelöauton soitto.

Sisällä toppatakit ja -housut naulaan, pipot ja rukkaset patterille kuivumaan. Uunissa karjalanpaisti oli muhinut parahultaiseksi.

Iltapäivästä selkeni jo, harmaus rikastui pilviksi, jotka saivat iltaa kohden kultareunat. Maantie kiilsi kosteana.

Pääsiäinen ja televisio. Lapsena kirkkopyhäin ohjelmisto oli vielä vakavaa. Jeesuksia: verille ruoskittu silmät ympäri, lempeästi seuraajiaan opettava, kättäpäällepaneva. Väljät kaavut, kiharat hiukset ja parrat, yritys maailman ylittävää ilmettä. Simpsonit, Austin Powers, 007 ja majuri Amasova. Dokumentti hitsariperheestä kaupungissa ja viljelijäperheestä maalla 60-luvun Suomessa. Samanlainen kahvipannu, Nurmesniemenkö vai kenen, ja nojatuoli ja telkkari kuin meilläkin oli.

Tiheän sisään

Kylmä tuuli pyyhki harmaata maisemaa. Tuiskutti pienen ämpärillisen.

Paksua dieselin katkua, aina vain autonkuljetusrekkoja, vähitellen myös tukki-. Tien varressa kyllästämö, savustettua kalaa suomeksi ja venäjäksi, nuhruisessa rakennuksessa kahvila, makeistukku ja myymälä. Karjalanpiirakan päällä oli munavoita ja persiljanoksa, paikallinen lehti kertoi teurasjätekasasta.

Vieläkin kylmempi tuuli, mutta sisällä lämmintä ja valoisaa ja kahvin tuoksu ja tuttuja jonossa. Pääasia välillä melkein unohtui mutta se ei haitannut yhtään ja sitten hetkinen ja siis mitä ja ohhoh ja siinä se yhtäkkiä oli, kultainen talja Iasonin, Herakleen ja muiden kourissa ja sinä päivänä muutama ei voinut lakata hymyilemästä ja monet itkivät katkerasti ja toiset huusivat korviavihlovasti, ja yksikin sariola tarttuisi sähkötysavaimeen mutta vasta myöhemmin.

Viimeisten joukossa ulos ja siinä kaupungin suosituin vielä kantoi tähteet autoon ja tyhjensi roskikset, yhtä lempeänä ja herttaisena kuin aina. Kiitin kaikesta minäkin.

Pimeän päästä Teboilin puolelle, koska rekkojen rivi oli sen pihassa. Rahtaritkin söivät lihapiirakoita makkaroilla.

Aamuneljältä oli pakko jo sammuttaa koneet.

Valkea kuulas

Kylmä navakka tuuli kivisellä niemellä kaukana pohjoisessa. Sangollinen lumihiutaleita, jotka hajosivat tuuleen.

Ympyrätalon nurkalla kolme ahavoitunutta aloitteli jo. Ohikulkeva hörppäsi kävellessään ruskeaa. Virkamiehet maijassaan tarkkailivat kulman takana. Rannassa kaupunginhaalarinen mittanauhasi leikkipuiston aitaa.

Laihat nappiverkkariset ajoivat kolmosella Rööperiin. Lattia oli matala. Siljan luota risteilijät laukkuineen ja muotiaurinkolaseineen. Keulassa ei ollut muka tarvinnut takkia, hah, sen vielä muistan, yksi että. Liputon maksoi kännykällä ja erotessaan toivottivat toisilleen pääsiäiset. Selvästi kunnon ihmisiä.

Nelosella joku uusi sarja, jossa miehet ja naiset puhuivat naispuhetta ja lipittivät viiniä ja tulivat hüppeliin. Viiniä juo ihmiset jotka käyttää sukkahousuja, kärjisti R aiemmin illalla, toisessa yhteydessä.

Vielä Heikinheimoa. Oskar Merikanto toverikuntineen teki retken Colditziin ja Helsingin vanhalla asemalla oli makki ja myrsky heitteli Johanneksen kirkon rakennustyömaalta lautoja Katajanokalle asti mutten tiedä, saako Bachia laulaa staccato.

Pienet ovat usein parhaita

Ku sinä oot isi kipeenä ni haluisitko sinä rusinoita ku minulla olis, Poika herätti. Olin kovasti otettu huomaavaisuudesta. Synttäreiltä saadusta pikkurasiasta riitti kaikille.

Iltapäivästä jo liikkeelle kun tätä päivää oli odotettu.

Pikku-ukko olisi ajan unohtaen katsellut loputtomiin isoa junarataa ja radio-ohjattavien autojen kilpailua. Ja Mersua jossa setä kertoi olevan 1800 osaa.

Laivat ja panssarivaunut ja junat tietysti hienoimpia. Alppirautatieharrastajat ja Turun raitiovaunut ja pari muuta kokonaisuutta tuttuja jo edellisestä tapahtumasta.

Monet näytteilleasettajat olivat Springfieldin sarjakuvakauppiaan oloisia.

Panssarimuseon tiskillä oltiin aktiivisia mutta kaikki kiinnostavat kirjat maksoivat 25 euroa. Selväksi tuli, että kesän perhepäivä järjestetään 14. heinäkuuta.

Lopuksi syötiin jäätelöt ja katseltiin lentonäytöstä.