Näkymä rannalta

Suunnitelmanmuutos

Yö palelua, hikoilua, kakomista, korahtelua, pärskimistä, horrosta ja heräilyä.

Laahustus Marian portista kuten joka vuosi näihin aikoihin. Sisällä vartija katsoi pitkään niin kuin tehtävänsä on. Vastaanottaja, että hoitajalle, kun vasta alkanut. Nips, sanoi terä, ja verta roiskahti lattialle asti. Toi cerppi niin korkealla että lääkärille kyllä, hoitaja päätti koneen huristua. Täältä nielusta tihkuu näköjään ihan verta, huomasi vielä viljelypuikolla hieraistuaan.

Kodin Kuvalehti, MeNaiset, Anna, Kodin Kuvalehti, Kodin Kuvalehti. Pling, ja punainen numero vaihtui.

Korvat ja keuhkot ja sydän ja viimeiseksi kurkkukin. Selkeä bakteeriplakki ja hajukin ihan kyllä, sanoi tohtori, ja nuo tulehdusarvot, joten.

Graniittitalon apteekissa taas tyhjää. Ja penisilliini halpaa. Toisin kuin Harry Limen aikoihin.

Henkien kätkemä ja Liikkuva linna. Osallistuin peiton alta kuunnellen. Illalla jo kaurapuuroa omenasoseen kera ja appelsiini.

Dzerzhinskin pistooli

Aikanaan kirjastosta lukemani Mätämunan muistelmat löytyi pokkarina, joten.

Jokainen lie törmännyt ihmistyyppiin, jonka leipälaji on viisastelu ja näsistely. Lukiolaisilla se kuuluu asiaan mutta iän myötä yleensä laimenee paitsi teekkareilla ja savolaisilla.

Kirjassa pidemmälle päästessä ärtymys nytkin lieveni. Tahdittomuus ja töksäyttely on helpompi hyväksyä kun se tehdään tyylikkäästi taitavasti. Ja kyllähän Heikinheimoa lukiessa tuli sama epäilys kuin [sen uudelleenkouluttamattoman] Kokkarisen kohdalla: onkohan tämä edes yhtään tosissaan vai verrytteleekö vain, tuskastuneena loputtomaan typeryyteen ympärillään.

Jaguarinmyyntikohtaa en silti sulattanut.

Mutta Dzerzhinski-juttu oli kyllä hervoton.

Muuan venäläinen viulisti - en nyt muista nimeä, mutta mahdollisesti Vladimir Spivakov - oli taas kerran voittanut Paganini-kilpailun Italiassa. Päättäjäiskonsertissa hän sai soittaa Paganinin omalla viululla ja se oli hänelle niin suuri hetki että hän puhkesi kyynelehtimään.

"Ole hiljaa, kun et ymmärrä asioita! Ajattele, miltä itsestäsi tuntuisi jos saisit heittää keikan Dzerzhinskin pistoolilla."

Sigmundin sohvalla

Satamasta Vuosaaren kainalosta tulossa, muka, ja tavata piti. D soitti olevansa ensin Hakunilassa mutta sitten joka puhelulla kauempana. Nousin metroaseman sillalta Vesalaan päin ja Merten hölkkäsi topatussa tuulipuvussa vastaan aurinkolasit iltahämärästä huolimatta silmillä, se Seiväshyppääjien Mellunmäkikuva tietysti.

Yhtäkkiä pöydässä, lopuillekin tieto, että pahimmassa tapauksessa enää tämä viikko. Tehdyt työt pitää vielä laskuttaa pois mutta siivota ei valitettavasti taida ehtiä. Rumba-historiikki Kuusisen kohtaloineen ja Lundan yhdessä varmaan jotenkin.

Tunnelma silti pikemminkin toteava kuin ahdistava, koska herääminen ei ollut helpotus.

Kuusi pulloa Zubrowkaa

Mainio viekkauden ja karkeuden välillä kieppuva Zhdanov. Isä Aurinkoinen jäi vähän pehmeäksi vaikka vanhan ukon villasukista vaarallista diktaattoria tihkuikin, säveltäjät laimeammiksi ja tilanteen hengenvaarallisuuskin tahtoi unohtua, etenkin komedian loppua kohden lisääntyessä.

Ehkä kirjoittaja ei hyvän idean ja alun jälkeen enää keksinyt, miten jatkaa ja lopettaa. Silti juuri niin hyvä kuin toivoinkin. Pitäisi lukea taas Leningradin kohtalonsinfonia.

Linnunlaulun sillankaiteella istui pariskunta, Helsingistä päin työnsi pimeätä pikajunaa humiseva novotsherkasskilainen.

Manskulla painoin nappia ja jäin odottamaan. Punainen kartanovolvo kaasutti vielä päin punaisia, mutta bussi jo pysähtyi.

Kesän korvalla

Kirkas, lämpöinen, leppeä, madalviisto auringonvalo, kadun päässä uduksi taittuen. Menisi toukokuun alkupäivistä mutta on maaliskuuta. Erikoista.

Hiekanpesun aikaa. Vesiauto oli näemmä jo käynyt suihkuttamassa kadun märäksi ja sitomassa pölyn, suurin osa autoilijoista lukenut kyltin.

Pusakkamies kirjoitti merkinnät reippaalla kädellä, kiinnitti lapun tuulilasinpyyhkijän sulkaan. Sitten keula ilmaan ja hinuri kiskaisi saaliinsa liikkeelle, pois lakaisukoneen tieltä. Pari vielä, sitten pääsisivät aloittamaan.

Kevät on sitten kun haetaan fillarit kellarista. Pienten satulat nostettiin uusien mittojen mukaisiksi ja renkaat täytettiin. Tuntia myöhemmin pamahti. Ostoksilla saatu mainosilmapallo osoittautui ehjäksi. Startti lykkääntyi renkaanvaihdon verran.

Minun mielestä isi muumeilta ei kyllä voi oppia mitää elämää ku niitten elämähä on iha epätavallista. Eihäh hattivattejakaa ees oo oikeesti olemassa, Poika purnasi.

Kostean metsän tuoksu

Öiden kylmetessä ja kauniin loppukesän kääntyessä syksyksi 1941 hyökkäävien suomalaisten kärki seurasi perääntyvää vihollista yhä syvemmälle Karjalaan, jossa jokaisen harmaan taloryppään nimi oli vaara. Tiettömän taipaleen päätteeksi konepistoolit likaisissa kourissa hiipivät tunnustelijat tupsahtivat metsästä hiljaiseen pihapiiriin, hylättyyn kylään.

TK-kuva / Väinö Aunus

Seurasaaressa ei näkynyt oravia mutta yksi leppäpirkko ja yksi muurahainen kyllä. Ja pieniä lumia ja kosteaa maata ja satoja ihmisiä ellei tuhansia. Eväiden syönnin jälkeen suunnattiin kohti kotia, ja pienten hiljenemisestä päätellen varsin sopivaan aikaan.

Lintu liversi hyvästiksi.

TV:ssä Frasierin jälkeen vielä Deadlines, jossa sotakirjeenvaihtajat ja valokuvaajat metsästivät skuuppeja 80-luvun Beirutissa. Valokuvaaja Puusa siitä tuli mieleen ja kysymys, eikö suomentajan "RPG-hyökkäys" olisi voinut olla yksinkertaisesti sinkoisku.

Vaan ei ole Nervanderinkatu muuttunut paljoakaan niistä päivistä kun siinä kulki spåralinja. Löytääpä lisää samantapaisia kuvia.

Keskipäivän kasarit

Kim Wilde: You came ja Nena: Rette mich.

Ja molemmat yhdessä: Irgendwie, irgendwo, irgendwann

Vihreän veden mustat sorsat

Aamulla pääsi isoon maailmaan muttei kotimaahan. Varayhteydellä sentään palveluntarjoajan sivuille, jossa asianmukaisesti kerrottiin että ongelmia on ja korjataan.

Päivän postit rämähtivät ruudulle virka-ajan kaartaessa loppusuoralle.

Ulkona pimeni jo. Veden ympärillä loppumaton hölkkäralli, verkkoaidan takana junat ryppäinä, sillanluonan vaihteissa kolistellen. Raiteiden välissä kumollaan luuta.

Palatessa mustat sorsat olivat kadonneet Kekkosen altaasta. Valaistu vesi kimalsi.

Ennen unta Poika halusi tietää miten dynamiitti toimii ja miten räjähdysainetta käytetään miinoissa ja kranaateissa, voidellaanko ne jotenkin. Mainitsin nallit ja sytyttimet ja lupasin täsmentää huomenna.

Tehdasdemokraatit

Nyt kun sosialidemokraatit heittelevät tuhkaa päälleen, lienee se sopiva hetki kehaista heitä.

Luulisin, että työväenaate, ammattiyhdistys ja sensellaiset, jäljempänä ytimekkäästi SDP, olivat Suomen viime vuosituhannen tärkein yhteiskuntajuttu. Niitä edeltänyt Suomi luokkaeroineen oli kaikesta päätellen kaamea paikka.

Ja tiedämme, että Suomessa on tänäkin päivänä työnantajia, jotka kusevat puolustuskyvytöntä työntekijää surutta silmään jos tilaisuuden saavat. Harvassa, mutta on. Ei SAK=SDP yhäkään tarpeeton ole.

Sääli vain, että koko hökötys on alkanut tuntua sellaiselta mammuttimaiselta istutaan työvaliokunnissa - perustetaan komiteoita - nostetaan hyvää palkkaa verorahoilla - ryypätään maha housunkauluksen päälle roikkuen Juttutuvassa ja jaetaan virkoja sullemulle - valvotaan kansan (=pysyvissä työsuhteissa olevien tehdastyömiesten) etuja - kielletään kaikki tai ainakin hankaloitetaan ihmisten elämää absurdeilla laeilla - hirviöltä. Porvarien taitavaa propagandaa kenties.

Ehkä koko SDP pitäisi räjäyttää, kaivaa kasasta vain tärkeimmät osat ja rakentaa niistä uudelleen. Tulisi varmaan hyvä. Käyttöä olisi.

Kun satelehti

Syyssateen apea tuoksu.

Kasissa ihmiset vilkuilivat takaosaan, jossa mies huuteli kommenttejaan. En kääntynyt katsomaan, mutta äänestä päätellen se oli Lemmy Kilmister.

Ryyppyreissu

Siitä on jo aikaa, mutta täsmälleen tuolla reseptillä on aikanaan toteutettu monia hienoja viikonloppuja.

Pihafutista, ilmakivääri, tauluja ja paljon panoksia, Led Zeppeliniä ja leikkilapiot ilmakitaroina, takka, yhteinen hernekeitto kunkin tuomista Saarioisten tölkeistä.

Kaikki tietenkin levisi, tai pikemminkin muutti täysin luonnettaan, kun mukana alkoi olla naisia.

Via Just sopivasti

Ilmastonmuutoskin nopeutui illalla

Työmiehet ilmestyivät kuulemma jo aamuseitsemältä asentamaan vanhainkotien vessojen oviin rahastusautomaatteja. Sairaaloista "kotiutettiin" aamupakkaseen potilaita, jotka eivät kyenneet maksamaan käteisellä tai asettamaan vakuutta. Huhut köyhien joukkopidätyksistä ja kuljetuksista tuhoamisleireille ovat kuitenkin vielä vahvistamattomia.

Blogistan on punavihreä ja turhautunut. Ei ole helppoa olla tiedostava etujoukko kun kansa on niin tyhmää ettei ansaitsisi äänioikeutta.

Pieniä historioita

Eilen oli tungosta, hyvinkin kauniita kasvoja, pahvikahvia ja irtokarkkeja. Paluumatkalla nousi Mäkelänkadulta bussiin vaaleassa takissa ilmetty Mirva Haltia seurueineen. Hakaniemessä satoi vettä tai sitten muistan väärin.

Tänään aamuaurinko helotti, mutta tuuli raapi. Hienot vanhat äänestysalueen kyltit. Keräyslipas ei tällä kertaa ollutkaan ovensuussa.

Paiste oli jalostunut räntäpyryksi, joten terminaalissa läiskin hanskoista ja piposta sohjot. Bussissa Rommel komennettiin Kreikkaan eikun Italiaan eikun vähän päästä sittenkin Ranskaan.

Perillä yksi kävi kättelemässä, yhdet eivät uskaltaneet katsoa, yksi näytti rukoilevan, yhtä nauratti. Aikuisia miehiä hyppi tasajalkaa, halaili toisiaan yhä uudelleen, papatti puheripulin kourissa virnistys päälle jääneenä, harppoi näkymättömiin mököttämään, rikkoi esineitä, totistui kivikasvoiksi, syytti muita, yritti järkeillä, mietti jo kesää. Oisko kellään, soitti televisio. Ehdotin mahdollisia puhelinnumeroita.

Ulkona yksi otti ohjat ja taksin. Motarilla sohjo krahisi sen pohjaan, ulko oli katuvalojen keltaamaa räntää. Kuski tiesi reitit.

Niin intensiivistä, että muistin vaalit vasta katseen sattuessa kotona TV-ruutuun. Jaksoin katsoa melkein viisi minuuttia.

Työjuhdan kuolema

Ensin tulivat satunnaiset violetit taideotokset, sitten tihenevä tarkentamattomuus. Tänään linssi ei enää palautunut rungon sisään ja piippaussarjan fanfaari saattoi ruudulle googlettamalla legendaariseksi osoittautuneen virhekoodin E18.

Aina mukana taskun pohjalla sateessa, pölyssä, lumessa ja hiekassa. Aika tasan kolme vuotta aina kovaa käyttöä ja kuvalaskuri ympäri en edes tiedä kuinka monta kertaa.

Kaipa työjuhta on leponsa ansainnut.

IXUS II 2004 - 2007.

Kalvolan Kuurila

Juuso Hyvärinen palaa 50 vuoden takaiseen Kuurilan junaonnettomuuteen. Hämeen Sanomat myös ja epäilemättä moni muukin.

Hyiset minuutit kun virhe on huomattu ja tajuttu, mitä hetken kuluttua tapahtuu. Soitto radanvarren taloon, josta ei kuitenkaan enää ehditä varoittamaan junaa. Pelastustoimien käynnistyminen jo ennen törmäystä.

Kalvolan poliisi ilmoitti, että tulossa oli junaonnettomuus, sillä sekä Kalvolasta että Kuurilasta oli lähtenyt junat samanaikaisesti toisiaan vastaan. Aloimme heti hälyttää eri tahoja, Suomen kasarmilta lähetettiin paikalle 30-40 sotilasta purkamaan junaröykkiöitä ja auttamaan loukkaantuneita sekä etsimään vainajia. Armeijan ambulanssit lähtivät paikalle samoin kuin Hattulan ja Kalvolan palokunnat ambulansseineen.

Silloinen rikosylikonstaapeli Veikko Jansson Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa.

Kuvaa on YLEn Elävässä arkistossa.

Brunetit ja aurinko

Ekskavaattorin rouhaisu tulehtuneimpaan kohtaan säväytti puudutuksen läpikin, mutta voi olla, että pihtejä ei sittenkään tarvita.

Metrossa Rommel sairasteli ja oli kadottanut El Alameinin jälkeen kaiken optimisminsa. Polttoainetta tuova tankkeri toisensa jälkeen torpedoitiin, Enigma, näet. Kaikesta huolimatta vetäytyvä armeijakunta luikahti yhä uudelleen Montgomeryn pihdeistä.

Kaupan kautta. Niin lämmin, että hanskat unohtuivat repun pohjalle.

Pieksämäen asemalla blues

Spåra tuli oitis, joten ehdin hyvin. Vai semmoisen kiertomatkan ajattelit tehdä, lipunmyyjä myhäili lasin takaa. Käytyäni ensin tarkistamassa, oliko kytkentä onnistunut, painoin nappia. Porras kolahti esiin ja ovi suhahti auki.

Vastavalon vuoksi konstaapelin huomasi vasta viime tipassa. Viittoili punaisella valomiekallaan jonon ylös ramppiin. Kiertoliittymässä kajahti radiosta liikennetiedote. Onnettomuuspaikan raivaus.

Viiksekäs pahvikahvi kourassa ojensi kätensä ja puhutteli tapansa mukaan Hullunkuristen perheiden tapaan. Myöhemmin oli hymyjä herkässä, suulas savolainen ja suurta joviaalisuutta. Otanko repun, yksi kysyi ja toinen pyysi kohteliaasti varomaan pulloa.

Pendolino ei ollut S mutta kolmetoista minuuttia myöhässä kyllä. Astelin edemmäs katsomaan nukkuvia punaisia dieseleitä ja pitkiä sinisiä, joista viimeisenä perässä liehui punainen lippu. Sr1 kiskoi toisesta suunnasta Kuopioon menevän, sitten kiskot alkoivat kihistä ja lähestyvät kirkkaat valot heijastuivat sivuraiteella seisovan rungon kyljestä.

Yhteys oli hidas ja heiluminen nosti yrjön kurkkuun, mutta sanat ja kuvat huojuivat matkaan. Tampereelta tarmoa tihkuvia harmaita panttereita. Herrat niin ryhdikkäinä, hillityissä solmioissaan.

Helsingissä aikataulu oli kurottu kiinni. Väsytti, mutta kävelin raitista ilmaa.

67 vuotta talvisodan päättymisestä

Aurinko paistoi, sulavedet lirisivät viemäreihin, paljastuva maa tuoksui, linnut tsirpittivät. Se sana taitaa olla kevät.

Hautiksella hiekkakäytävät upottavan märkiä. Portin luona mustia asuja, kukkalaitteita kantaen. Marsalkan paateen nojasi kaksi seppelettä sinivalkoisin nauhoin.

Katujen ajaminen koneella vie hiekan mutta jättää joihinkin kohtiin ruskean ohuen liukkaan niljan.

Ujosti hymyilevä isäntä tarjoili annoksen asianmukaisella lokerolautasella. Hyvää kuten aina, ja pähkinät, lämmin naan-leipä.

Kuorma-auto laski vaihtolavan kaivureineen kaistalle eikä teräs kolahtanut yhtään. Mysteeri.

Illalla oli noussut sumu, johon autot ja äänet liukuivat. Käheä kiepautteli jyrkkää itäsuomea, yhdellä hurjan pitkät jalat, hyvällä. Ja kadun ylitettyään katosi kuin ammoisen Koff-mainoksen vaaleus.

Liikkuva linna.

Viikonloppu - alkuviikko

Vasullinen paistettuja muikkuja, muusia, mikkeliläistä jälkiuunilimppua, piimää. Näin.

38,9.

Maanantain tihku ja sumu, tiistaiaamun kirkas kuulaus.

Ristiretki keski-ikään: Rööperin ikävä. Lisää tällaista.

Sum tihk maalis ollat

Lauantaiaamuna sumu oli kylmää ja raakaa.

Vantaalla musta hiekkainen lumi oli aurattu vuoristoiksi jalkakäytävälle, piti väistellä autoja ajoradalla.

Kuvat toiselta. Arppe se puskijanoloinen oli.

On oltava rutiineja. Frasier.

Aamun shokkiotsikko

Suomessa käytettävä rypäleammus todettu vaaralliseksi Norjassa

(Ilta-Sanomat).

Voisikohan Puolustusvoimille tilata vaikka sellaisia roolipelaajien pehmustettuja miekkoja?

Elämää Helsingissä

Kun palaa bussilla kohti keskustaa ja ikkunoiden takana pimeydessä vilahtelee vesisadetta ja autojen valoja, Ultra Bra on oikea valinta.

Tänään jo kevään tuoksuja ja lämpöä, osa jalkakäytävistä kuivunut ja hiekat lakaistu. Takaiskun täytyy tulla.

Murti-Bingin pillerit: Kohti kriittistä kebabtutkimusta. En välttämättä ymmärtänyt, mutta jotenkin tämä tuntuu oivaltavalta.

Päivän komein junakuva on ajalta kun nykyinen Elielinaukio kuului vielä postijunille.

Totoro suomeksikin

Yhdeksän tunnin uni teki terää, mutta muutama tiima olisi vielä maistunut.

Lumi käy kaduilta jo vähiin, sivummalla sentään vielä.

Länsisatamassa etenkin äänet: liikenteen kohina, telakan kolinat ja jonkin kellon pärinä, järjestelyveturin hörskytys ja huikkaukset.

Porin Karhu oli tekevinään lähtöä mutta hakikin vain asentoa, pakitti takaisin. Sen vieressä tasakeulainen uusi tuttavuus, puskijasellainenko.

Valoihin pysähtyvän rekan jarrut kirskuivat sillä tavalla kuin nyt valoihin pysähtyvän jarrut joskus kirskuvat.

Satiiri muhittuu

Jokisipilä on luonnostellut lisää herätteleviä vaalimainoksia.

Kevään merkkejä

Eilisen Hesarin välissä tuli viheriäiden vaalilehti. Selailemalla näytti, että syleilevät koko maailmaa. Myös keskiluokkaista tavista. Hänelle on varattu maksajan rooli.

Kärjistys, tietenkin. Vaaliaika saa kärjistämään.

Rautatieaseman ovella herttaiset naisihmiset jakoivat leppäpirkkoesitteitä. Tack tack, sanoin ja otin vastaan.

Aurinko lämmitti paljastamaan pään ja kädet. Juna vei joutuisasti.

Yhdet kikattivat, yksi oli sydänjuuriaan myöten loukkaantunut, yksi siisti tyylilajinsa sekunnissa ja yhdet halailivat. Autossa yksi huusi isoilla keuhkoilla vittua ja heitteli esineitä, mutta takakontin avaaminen rauhoitti tilanteen nopeasti.

Aamulla oli sumua.

Ilmassa istuva piru

Unessa olin maalla, pihalla. Talvi.

Joku kertoi ilmassa istuvasta pirusta, joka härnäsi vaikeilla tehtävillä, piti muka osua ekalla 15 metristä tolppaan. Jotenkin se liittyi vanhaan Wayne & Shusterin jaksoon. Sitten olinkin, asettelin kiekon maahan, maali oli liigatasoa, laahusverkot ja kaikki. Lämäri lähti hyvin ja kilahti keskelle vasenta tolppaa, tuuletus jäi vähän vaisuksi. Puhelin herätti, ja tajuttuani, missä olen, muistin, etten oikeasti osaa lämätä.

Olitko sinä isi armeijassa radioamatööri, Poika kysyi. Myönsin ilmaisun hyvinkin osuvaksi.

Kemppinen: Linkola jumalana.

Sekundatalvi

Väiskillä paistoi läpi hiekka, pulkkamäessä nurmikko ja merenjään luistinrata kimalteli vesiurana.

Viisihenkinen saapui jonossa luistimet kourissa, totesi näkymän ja kääntyi kannoillaan.

Tässäkö tämä talventynkä nyt oli?

Harmaa siivousmoppi tuli nuuhkimaan. Ei se pure, hihnan toinen pää sanoi. Niin aina.

Lentokoneita ylitti, pilvimassan sisällä jossain. Tenavat nujusivat jokaisen sohjosuon ja lätäkön.

Lumisade yltyi hetki hetkeltä, hiutaleet sulivat märkään maahan.

Lätäköissä

Pisaroiden rätinä ränneissä.

Ehdin kuin ehdinkin bussiin lukemaan von Mellenthinin muistelmia, Rommel eteni Comando Superioren nimenomaisesta kiellosta huolimatta Benghaziin.

Perillä odotti auto sovitussa paikassa ja höveli vaati saada tarjota lounaan. Jos olisin Hesarista, joutuisin kieltäytymään, väitin. Listaa ei tarvittu, peesasin pennepollon. Niin erinomainen soosi, että piti kaapia lautanen leivällä.

Junassa mäyräkoira potkaisi kilahtaen polveen, emäntä pyysi anteeksi ja hymyilin loittonevalle selälle.

Maija lipui spårakiskoja, ovet läiskähtelivät kun virkamiehet auttoivat pysäkille väsyneen kansalaisen kyytiin. Nelonen ja kolmonen odottivat kiltisti vuoroaan.

Onko paha paikka, toimittaja kysyi. Ei ollut.

Frasier.

Hyvä veto

Dire Straits: Once upon a time in the west. Tällä lähti myös Messukeskuksessa toukokuun viimeisenä 1981. Rummuissa vielä Pick Withers.

Runeberginkadulla aivan ilmetty ylikonstaapeli Susisaari. Piti oikein kääntyä katsomaan perään.

Vesisateen lorina

Hiljainen bussikuski kuunteli radiota, Malmin asemalle kaarrettaessa juontajan ääni oli tullut minullekin tutuksi etupenkkiin. Venäjää en ymmärtänyt, mutta ainakin osa kappaleista oli tarttuvia.

Liukas aamu. Kirkasvetiset purot solisivat sohjoharjanteiden välissä ja lorisivat teräsristikoiden läpi viemäreihin. Bussi 24 jarrutti alamäessä ja pysähtyi niiaten päästämään meidät kadun yli. Heilautin kättä kiitokseksi liukastuen saman tien kaksoissalchowiin. Kootulla telemarkilla seisoin hypyn loppuun saakka.

Tähän istuukin hyvin Kokoonpanolinjan vinkkaama kampanjavetoomus. Kannatan aikatauluja, jotka eivät painosta bussikuskeja ajamaan enää ylinopeutta eikä päin punaisia.

Vähän myöhemmin satoi silkkaa vettä. Paloivatko katuvalot koko ajan vai syttyivätkö ne uudelleen?

Kemppisen aiheena tänään etenkin pelko. Ihan kuin olisin lukenut mietteitä teemasta, mutta varmaan lähinnä amerikankielisissä ja uudehkoissa.