Näkymä rannalta

Pekka ja Pätkä tyhminä

Jalkaväkimiinoista luopuminen oli hölmöläisten hommaa, sanoi selväjärkisesti joku Katainen. Seuraavaksi kai Suomi mainettaan varjellakseen luopuu terveydelle vaarallisista aseista.

Aitajuoksija kirjoittaa Sipoosta ja Lipsanen perustulosta. Joka kuulostaa tukiviidakon raivauksena hyvältä mutta työhaluille huonolta.

Tuskin vaalikampanjoista kannattaa väittää "suuttuneensa" vaikka koreografia sitä kilpailevan puolueen keulakuvalta odottaisikin. Ihmetellä tietysti voi, tällainen taviskin. Jos kerran firmat ja johtajat ja yrittäjät ovat niin vastenmielisiä ja pääsevät helpolla, mikseivät kaikki perusta firmaa? Paperit vain kaupparekisteriin ja klik. Loppui raataminen ja alkoi herroiksi elely. Tässä on nyt jokin kompa, jonka ymmärtämiseen olen liian tyhmä.

Vaikka hyvinvointivaltiota ja progressiivista verotusta kannatankin, ihmetyttää, kuinka paljon puhutaan (toisten leipoman) kakun jakamisesta ja kuinka vähän sen leipomisesta. Tai kuten Pää auki sosialidemokratian termein tiivistää.

Jussi Halla-ahon painotukset arveluttavat, mutta Nyt-liitteen mollaaminen toki aina viehättää. Ja Halla-ahon kokkarismaisesti (se vanha paha Kokkarinen, ei uudelleenkasvatettu) osoittamat loogiset outoudet, joihin kirjoitetut terävät vastaukset aina missaan.

Tavallaan kävin

Tampereen äänimaisemasta vihjasi Tuhat sanaa.

Ensiksi Koulukadun kenttä ja Kalevan kirkon kellot.

Hangen kimallus

Helmikuun aurinko helotti eikä tuulikaan isotellut. Karamzinin kulmalla kalkuttivat koneet työmaalla kuten eilen iltayöstäkin. Puusillalla ohitin sauvakävelijät koska mies vaikeni kiusaantuneesti. Sillalta alas Kallioon, ei talvikunnossapitoa, joten hankea ja hyppy.

Jatkot, viestitti vihreähaalarinen merkkeineen kävelemällä Wallininkatua alas ja kääntymällä Toiselle linjalle kohti metroasemaa. Hesarilla katsoin vielä kerran ennen kuin astuin suojatielle, onneksi, koska vihreä Mese posotti päin punaisia edes hiljentämättä.

Ylös sillalle radanvarteen, Nordenskiöldille alas. Kaunis, huusi lähi-itäinen mies pyöränsä päältä tähtäillessäni hiekkaista lumikasaa. Jäähallissa tungeksittiin kai kirpparia, tekonurmella futaajattaret syöttödrilliä, Klubinko, en nähnyt sieltä asti.

Illalla pienet olisivat vain istuneet eurolla käyvässä lentokoneessa, isoja kiinnostivat platan tapahtumat ja nousut ja laskut. Pohjoisesta vilkkui valoja laskuun, British Airways lähti rullaamaan kohti kiitotietä ja katosi taivaalle, sitten MD-11 koko komeudessaan. Lufthansan retromaalauksessaan saapui putkelle.

Tel Avivin koneella tuli muitakin tuttuja, vaihdettiin tavanomaiset kohteliaisuudet.

Paluumatkalla molemmat ehtivät nukahtaa.

Jaska ja Pellebauerit

Taivallahdelta luistellaan taas meren jäälle. Oli retkiluistimia, sauvoja, hokkareita, kaunareita, pellebauerit, naisia, miehiä, poikia, tyttöjä, kypäriä, lastenvaunuja, pulkkia, lampaantaljoja, villaa, goretexiä, nahkaa, kahvia, kaakaota, kuumaa mehua, minttusnapsia, pilvipoutaa ja poskia näykkivä tuuli. Ja sileämpi jää kuin viime talvena.

Eilen Temppeliaukiolla autoilija pysähtyi suojatien eteen päästämään meidät kadun yli. Pulssin nosti takaa tullut harmaa Golf, joka ampaisi ohittamaan sitä vastaantulijoiden kaistan kautta. Ei ihan osunut. Tänäinen nousi Sammonkatua Runskille asti ja kurvasi vasempaan ja spårakiskoja mäkeä alas kunnes aidan loputtua pääsi autojen kaistalle. Harmaa Golf, kumma juttu.

Illalla spårassa lätkämailaa kuljettanut nuorukainen kertoi puhelimelleen joidenkin runkkarien voittaneen rankkareilla. Mutta ilta oli pelastettu kun oli saanut Cory Murphyn mailan.

Kuukausien kypsyttelyn jälkeen pysähdyin Jaskan grillin luukulle. Duunarin erikoisessa oli Reissumies, pihvi, jahti ja nakki. Kotona jo janotti. Puolukka- mustaherukkaa.

Ulkona tähtitaivas

Tenavilla puheripuli, hyvä niin. On vielä toisinkin. Lastisten jälkeen piirrettiin kaksi tuntia. Tai välillä sain olla prinssi kun Ariel kutsui tanssiaisiin pyörähtelemään ja orkesteriksi riitti itse vihelletty Tonava kaunoinen. Poika ei olisi malttanut iltapalalle kun merirosvokartta oli kesken. Luulaguuni, Vanha Hautausmaa, Merimörkömatala, Kadotettujen Sielujen Luola, lopuksi vielä pääkalloja tai saattaa ne olla herkkusieniäkin, todettiin.

Jahas, Suomi on ostanut MLRS-järjestelmiä. Jotka ovat tietenkin myyntituote siinä missä Corollatkin. Ja maamiinat ovat kuulemma kiellettyjä ja ja rypälepommit pahamaineisia ja suomalaisille seliteltäviä.

Uusintalukemisena Erkki Lampénin kävelymatka halki Suomen. Seesteyttää mieltä.

Aamun linkki

Menopaussi: Helppoja ihmisiä

Ohimennen

Suomen oikeuslaitos saattaa olla tai olla olematta pahemman kerran kadoksissa, mutta ehkä kantaansa ei kannata muodostaa pikku-uutisen tiedoin. Oikeudenkäyntiaineiston salaisuuden ulottuvuutta pohti muun muassa Helsingin hallinto-oikeus, kun toimittaja kyseli poliisilta Jäätteenmäki-aineistoa.

Linko tarjoaa: Firma ryhmäkuvassa.

Lentävä kalakukko

Toiveammatti - veturinkuljettaja – Päivä junassa

Timon ja muiden pikkupoikien toiveammatti oli entisaikaan veturinkuljettaja. Mutta millaista oli toimia veturinkuljettajana tai konduktöörinä 1950-luvulla ennen modernien Pendolino-junien aikaa?

YLEn Elävästä arkistosta tämäkin.

Mitkähän mahtoivat olla lähtöaika Kouvolasta ja saapumisaika Kuopioon vuonna 1950? Ja tutun samalta näytti asema jo silloin.

Ja: yli 30 vuotta ihmettelin, mitä ne Hietsussa vielä 70-luvulla nakottaneet hökötykset olivat. Tänään se sitten selvisi.

Päivän löyteet

Satamanostalgiaa: YLEn Elävässä arkistossa Helsingin satamista kertova dokumentti vuodelta 1956.

Ja kiintoisaa luettavaa valokuvaamisesta.

Uutinen

Torstain IS veti etusivulleen koskettavasti osuen Metteenkin. Siteeratut kirjeet kaikuvat kolkoilta, mutta lehden jutun sanamuodot tyyliin peruutti oikeusistuimen toteamat rahakorvaukset ja henkisen kärsimyksen seuraukset kuulostavat Hannes Markkulan tapaiselta kokeneelta rikostoimittajalta jo melkeinpä tahallisen epämääräisiltä.

Uhrin vanhemmat vaativat tekijältä korvauksia ja vaaditut korvaukset tuomittiin. Sen sijaan tarkentamatta jäi, mitä Valtiokonttorilta oli haettu ja millä perusteilla.

Oikea kysymys tietysti kuuluu, tulisiko valtion maksaa korvauksia omaisensa traagisesti menettäneille ja jos, niin keille, millä perusteilla ja kuinka paljon. Mutta siitä ei saa yhtä koskettavaa etusivua iltapäivälehteen.

Veturin pilli ja Lännen-Jukka

Raksahaalareissaan paleleva työmies pysäytti laikallaan Mechelininkadun ja toinen omallaan Rautatiekadun. Ounastelin jonkin ison koneen mönkivän tielle, mutta räjäytyssireeni se vain alkoi piipata, tihensi ja kumean ruminan jälkeen huusi suoraa.

Telakan kupeella Helsinki, Länsisataman tyvessä Castor, Polluxia ei näkynyt. Tasoristeyksen kellot alkoivat kalkattaa mutta kaikki liikennevalot pysyivät pimeinä, ehkä harmaaseen laatikkoon uppoutuneen Hyötysähkön topparoikan vuoksi. 2030 vihelsi yhä uudelleen ja hytissä heiluivat kädet, mutta autoja suhahteli aina vain. Lopulta jono pysähtyi tukkoisuuttaan ja bussi jäi kiskoille pakottaen junan pysähtymään. Viimein tilaa tuli, kahdeksan isoa sylinteriä nosti jyristen kierroksia ja muutama sata metriä VR Cargoa kolkutteli risteyksen yli Rautatiekatujen solaan.

Rantakierrolla Radio Helsingin podcasteja. Njassan ja Yarin jutustelu jäi haituviksi tuulessa, mutta J:n juttelu Lännen-Jukasta vei mukanaan.

Pitkästä aikaa testi

Moral politics test via Jura Jukola.

Your scored 0.5 on the Moral Order axis and -0.5 on the Moral Rules axis.

Matches

The following items best match your score:

1. System: Conservatism
2. Variation: Moderate Conservatism
3. Ideologies: Capital Republicanism
4. US Parties: Democratic Party
5. Presidents: Gerald Ford (88.73%)
6. 2004 Election Candidates: John Kerry (83.17%), George W. Bush (71.88%), Ralph Nader (70.52%)

Soi: Ultra Bra: Säkeitä Erwin Rommelille

70-luvun soundi

Se oli Ballroom Blitz ja siitä muistutti Kyynelkaasua.

Kasettimankka soi, edellinen biisi oli Bowien Diamond dogs ja seuraavaksi tulee Status Quon Caroline.

Perunat ja makkarakastike on syöty, pelataan minun huoneessani pöytälätkää ja ennen nukkumaanmenoa pitää vielä katsoa Kuuden miljoonan dollarin mies ja tehdä läksyt.

Ennen oli TV

Viikonloppuna olisi näkynyt jos jonkinlaisia kanavia, mutta äärelle osuin vasta sunnuntaina iltayöstä.

National Geographicin dokumentti lentoturvallisuudesta oli liekkimerineen kiintoisa, mutta sitä seurannut ohjelma DHL:n rahtikoneeseen Bagdadissa ammutusta ohjuksesta silkkaa sontaa. Lentäjät kertoivat että oli tosi jännää ja sitten hiukan samannnäköiset näyttelijät näyttelivät saman ja viiden minuutin välein palattiin taas alkuun kertaamaan että hei ihan oikeasti oli tosi jännää. Hohhoijaa.

Onneksi on Raid-tallenteet. Joissa komisario Janssonilla on iltalukemisena kirja suurista meritaisteluista.

Ja tuoksuu kevättalvelta.

Kuva

Vuoden palkittu muotokuva kommentteineen.

Jääpuikoista tipittävä vesi

Valkoisesta lumesta hohtava kevätaurinko sai silmät vuotamaan. Ja vaikka pakkasta taisi olla kaksi numeroa, lämmitti puupinnat saaden lumen niillä sulamaan höyryten.

Poika kaivoi pajulaatikosta panssarivaunut ja haki leikkiin. Saatiin kokoon vaunujoukkue vahvistettuna panssarijääkäriryhmällä, ilmatorjuntajaoksella, kuljetusjoukkueella, pioneerijoukkueella ja sairasautolla sekä jonkin verran ilmatukea. Poika sai olla Bertta kymppi, minä olin kakkonen. Harjoitus keskeytyi kun prinsessat tulivat vaatimaan miehiä tanssiaisiin. Ariel kosi heti.

Auringonlaskun aikaan itätaivas Kallion takana oli ylhäältä tutun hempeä punainen mutta alempaa uusi vihertävä turkoosi. Piti oikein pysähtyä ihmettelemään.

Vanhojen Pohjolan poliisi kertoo -opusten lukeminen vaikuttaa käsitykseen ihmisluonnosta, mutta yleensä vain joksikin aikaa.

Kuvasarja

Jussi Leinosen kuvasarja My father.

Miettimään, millaisia olisi ottanut omastaan.

Savuheitteitä

YouTube: Leopardeja Hätilässä

Onko Pinseri vajoamassa väsyneesti nokittelevien vaaliblogien harmaaseen massaan? Ei kai sentään.

Aamukierrolta

Lause saattaa olla peräisin opinnäytetyöstä, koska se kuulostaa hyvältä mutta on vailla sisältöä, luonnehtii Kemppinen vanhassa merkinnässään, johon päädyin Digicamera.netin foorumilta.

Kirjaimet ja numerot tuohon vajaaseen 300 merkkiin on aseteltu sellaiseen järjestykseen, että sopii ihmetellä jos viestin kirjoittaja on hyväksyttävästi suorittanut ylioppilastutkinnon Suomen kielessä, muotoilee puolestaan oudon viestin saanut Kannuvalimo.

Taiat talvi-iltojen

Palellut ei, mutta terä puraisi kovaksi karaistuun jäähän tavallista huonommin. Lumikokkareet kilisivät pomppiessaan.

Poika syötteli aika lailla lapaan ja lusikoi syöttöjä jäissä takarautaan. Tytölle pitää saada oma maila, todettiin. Ja äitille ja sit pelataan kaikki yhessä jääkiekkoa, pikkulikka ilmoitti ja sai kannatusta.

Kotona mustaherukka-puolukkamehua.

Aamulla idyllinen lumisade ja pakkasen tuoksu. Luksusta.

Kauas on tultu Gandhin ajoista

Turkiksia myyneen häiritsemisestä tuomitut rikolliset näyttivät häpeävän tekojaan kun peittelivät TV-uutisten pätkässä kasvojaan.

Tavis tyhmänä

Tuuli hyväili kasvoja jääraudalla.

Hesarissa toimittaja, jonka nimen vielä aamulla muistin, perusteli NATO-vastaisuuttaan pahalla Amerikalla Irakissa. Minunkin muistaakseni hyökkäsivät sinne viimeisimmällä kerralla katalasti odottamatta YK:lta lupaa. Siitä huolimatta tällainen tavis miettii, eikö irakilaisten kannattaisi mieluummin jälleenrakentaa maataan kuin räjäytellä toisiaan autopommeilla.

Miksiköhän Berliini ei ole rauniokaupunki, jossa vihaiset Werwolfit attenteeraavat miehittäjiä ja kanssaksalaisiaan.

Illan TV-uutisissa teinit paiskoivat niitä iänikuisia kiviään ja partainen mies kutsui kaikkia muslimeja taisteluun israelilaisten rikoksia vastaan koska rakentavat mokomat kävelysiltaa liian lähelle moskeijaa. Tällainen tavis... tjaa, antaa olla.

Te sekoititte suklaamassaa, minä olin varastossa

Kampissa on kuulemma joku sirkusteltta, jossa datavalveutuneet voivat käydä halveksimassa.

Appletietokoneet ovat tiettävästi parempia, joten minäkin siirryn sellaiseen sitten joskus kun on varaa. Tosin vaihdoksen tuomat paineet minäkuvaan kuulostavat ongelmallisilta. Kun kumminkin mieluummin identifioituisin Juuso Hyvärisen linkkaamiin äijiin. Joihin ei kuitenkaan pääse kun ei läpäise kiroilukohtaa. Paikalliset kulttuuriperinteet, valitan.

Ja ironinen paradoksi on tietenkin, että äijä ei koskaan kirjoittaisi tätä merkintää.

Iltapäivän linkki olkoon kovasti tutun kuuloinen Turbojuntti.

Joko se meni

Kannattaako jäädä tässä kun on menossa Hartwall Areenalle, kysyttiin, aavistuksen itäsuomeksi, Jäähallin kohdalla. Ei kannata, vastasin, vaan tässä, jatkoin tuonnempana ja näytin, että tuohon suuntaan ja oikealle kaartaa. Itse lähdin toiseen suuntaan. Hevosia, vastattiin, vähän myöhemmin.

Tuleeko hyviä kuvia, kysyi ääni alempaa. Ei vielä yhtään tänään, vastasin. Miksei, ääni tivasi, lapsen suorasukaisuudella.

Tänä aamuna oli valoisaa. Kevät lähestyy.

Peter Bernikillä on taas uusi malli.

Talvinen takaisku

Aamusta iltaan lotissut vesisade muutti valkoisen lumen harmaaksi, harmaan ruskeaksi ja ruskean mustaksi märäksi asvaltiksi.

Eilen klo 19.35 alkanut nuha muutti nenänielun raastinraudaksi ja uittaa nyt itseään räkäkosken kuohuissa alas kohti kurkkua.

Ekan bussin kuski heltyi elämäntaiteilijan viittomiin ja sihautti etuoven auki Sturenkadun valoissa. Kyytiin otettu ymmärsi tilanteen poikkeuksellisuuden ja kiitteli vuolaasti.

Tokan bussin kuski ei heltynyt urheilullisen kaverin viittomiin vaan kaasutti Malmilla liikkeelle. Urheilullinen juoksi kuin juoksikin seuraavalle pysäkille ennen bussia ja nousi hymyillen kyytiin. Tuntomerkit toki viittasivatkin sinne, mistä maailmanluokan sprintterit tulevat.

Hakiksessa mustamaija lipui ratikkakiskoja tarkastamaan pysäkin penkille asettuneen henkilön. Henkilö vastaili avatusta ikkunasta esitettyihin repliikkeihin ja maija lipui tiehensä.

Satoi aina vain. Kuumaan veteen kaksi pussia Finrexiniä.

Punainen aamu

Että Ruoholahden villojen takaa pääsi radan syrjää. En ole tainnut kulkea siitä koskaan ennen. Yhtäkkiä junan vihellys, ja 2018 vaunuineen kävi kurkkaamassa ennen kuin työnsi letkansa takaisin yli kalkattavan risteyksen.

Punainen taivas, Köydenpunojankatu. Siinä Kalevankadun päässäkö Manne karistaa Hagströmin, Mitjan ja Väyryn?

Lönkan päähän näköalakaiteelle, siihen, mistä ennen kiersi ramppi alas. Kuhina. Risteilijä telakalla, Kraft kaijassa, järjestelyveturi, satamaan jyrisevät rekkaletkat ja bussit, nokan alla kuutosen ratikka, pikkusilppuna henkilöautot ja töihinkiirehtijät.

Taivaanrannan takaa jo kurkkaava aurinko värittämässä sen kaiken.

Kansimies lakaisi Kraftin kannelta lunta ja brygalla liikkui joku, muttei sen kummempaa. Ravintolan luona Baus. Telakalta kantautui musiikkia, ihan kuin oopperaa.

Kotona kasvot kihelmöivät pitkään lämmetessään. Verkossa Kemppinen avasi elokuvatapausta.

Hyvärinen, J. miettii tyttöjä, poikia ja äijiä.