Näkymä rannalta

Subjotain viestejä

TOTORO TOTORO TOTORO TOTORO
dareka ga kossori
komichi ni konomi uzumete

Nettisivun näyttäminen oli ehkä virhe, laulussa täytyy olla jotain tajunnantakaisia addiktoivia ääniä. Eiku vielä totto, tyttö tiuskaisi kun yritin välillä muuta, sitten taas kuuntelivat lumoutuneina, yhä uudelleen.

Yllätyslahja, hyvä lahja, varsinkin suosikkikirjailijan uutuus, jota on jo itsekin miettinyt. Parin luvun maistiaisten jälkeen vein opuksen komerooni hyllylle odottamaan rauhallista rupeamaa. Alku oli juuri sitä, uusi ulottuvuus minun kaupunkiini. Vaan ensi yönä pitäisi kumminkin untakin.

Saunan ja iltapalan jälkeen tenavia väsytti. Aamulla isi laita taas totto, Tyttö varmisti vielä peiton alta.

tonari no
TOTORO TOTORO TOTORO TOTORO
mori no naka ni
mukashi kara sunderu
tonari no TOTORO TOTORO
TOTORO TOTORO
kodomo no toki ni dake
anata ni otozureru
fushigi-na deai

Yksi jänis kerrallaan

Turha kohkata objektiivien kanssa, muistuttaa valokuvaaja Antti Vettenranta.

Paras hahmo

Totoro oli siks mun suosikki ku se muris niin kovaa että maa täris, Poika perusteli haukatessaan pinaattilettua.

Paremmissa piireissä

Keskiviikon Uudenmaan uutisissa seurattiin sipoolaisten keräämän Helsingin aluevaatimuksia vastustavan adressin matkaa kuntaministeri Manniselle. Miksi kaikkien pitäisi asua Helsingissä, miksi ihmiset eivät voisi asua tällä tavalla, näytti hankkeen herttainen puuharouva ympärilleen vehreällä omakotipihallaan ennen kuin nousi valkeaan kartano-Volvoon adressia viemään. Kuvasarjan komiikka lieni tahatonta ja itse asiaan liittymätöntä.

Nokia on vähentänyt henkilöstöään liikaa, koska kukaan ei ehdi vastata Jore Puusan antamaan palautteeseen.

Hufvudstadsbladet tarjouksessa. Kaksisataa vuodessa on liikaa, mutta kuukauden lehdet 11 eurolla? Taidan tarttua tilaisuuteen.

Valtava punainen pallo

Iso sulaa kultaa hohtava pallo, joka rantaan ehtiessäni oli vajonnut nippa nappa horisontin päälle ja muuttunut kirsikanväriseksi. Se leijui valtavana Nesteen tornin vierellä ja vajosi ällistyttävää vauhtia metsään Koneen toimitalon vieressä vaaleten samalla ruusunpunaan.

Neitonen harppoi rantaviivalle ottamaan kännykällään kuvan, pyörähti kannoillaan ja lähti puoli sekuntia ennen kuin olisi joutunut päässyt yhteiskuvaan auringon kanssa. Ei se välttämättä olisi onnistunut muutenkaan.

Väiskin kopin päädyssä kiekkokaukalo siististi pinossa ja maalit kasan päällä. Talvi lähestyy, ehti mieluisa ajatus ennen kuin tajusin rullalätkäkaukalon maaleineen samalla kadonneen yläkentältä.

Satamassa oli jo pimeää, luonnon puolesta siis. Joku istui pollarin päällä kamera kädessä, minä harpoin rannan puolelta ohi.

Yksinäinen skeittaaja pysähtyi kun parkourasin aidan yli parkkikselle ja astelin muina miehinä aidan viertä ylös. Käteen vihlaisi, mutta housut eivät revenneet.

Kotona Tanska teki juuri maalin. Perkele. Se siitä.

Viileän sumun seasta

Yleisenä tuntomerkkinä voinee todeta, että laajoihin lukijapiireihin vetoavissa aikakauslehdissä kypsä, viisas ihminen on koko ajan työntynyt taka-alalle ja keskentekoinen, infantiili tyyppi astunut tilalle.

- Matti Kurjensaari 1969 ilmestyneessä kirjassaan Kansakunnan kaapin päällä

Mangan's Miscellany pohtii edelleen, mitä Kokkarinen kohtasi Damaskuksen tiellä. Hän linkittää myös Kokkaris-arkistoon.

Taas melkoinen junakuva, vaikkei siinä oikeastaan junaa näykään.

Yleensä parempaa kuin lehtien kolumnit

Mitä meillä oli ennen Kemppistä? Tänään syrjinnästä, positiivisesta ja siitä tavallisesta, aika viisaastikin, luulisin.

Ennen Panua meillä oli... Panu. Jonka aamun aihe on sivari. Viisaalta kuulostaa tämäkin.

Illan viileys puraisi seisoskelijaa jo sen verran, että päähine ja sormikkaat mainittiin. Tenavapallon potkiskelu auttoi vähän.

Kotona tee tekeytymään.

Inter

Me narsistit, sanoo Ikkunaiines:

Bloggaamisen suurin merkitys ei olekaan vuorovaikutuksessa, niin kuin ensin hurmioituneena ja hurskaana ajattelin. Kyllä se suurin merkitys ja motiivi lienee oman persoonan ja erinomaisuuden esittely, jota muiden toivotaan täydentävän apukommenteilla. Sitä itsensä esittelyä vain tehdään monin keinoin, jopa petollisin ja negaatioiden kautta, kieltämällä oma hyvyys ja leikkimällä vaatimatonta, huonoa ja naurettavaa persoonaa.

Ja Kokkarisen tapaus on kyllä kiintoisa. Miksiköhän minulle tulee mieleen Invasion of the body snatchers?

Eilistä jauhelihakeittoa, leipää, piimää. Jälkkäriksi mysliä ja maitoa.

Pitäisi imuroida.

Bajonetti, oli Capa-ohjelman suomentaja kääntänyt sen, jollaisilla uhkailtiin, mikä ettei. Leipomoräjähdys tapahtui Bavarian osavaltiossa, sanoi YLEn myöhäisuutisten lukija.

Kirkonkellojen kaunis sointi

Kellastuvat puut, matala terävä valo, tuuleen ilmestynyt terä. Lämmintä, mutta kiistatta syksyä.

Hinaajia tai telakka-allastako tähtäävällä valkopartaisella herrasmiehellä oli uskottavan näköinen kamera kolmijalkoineen. Rouva varjosti avuksi, etsimeen katsomista varten kenties.

Jääkärinkatua tulee kuljettua harvoin, sille ei eksy sattumalta. Alkupäässä rivi autotallien ovia, nelosessa julkisivuremontti. Kirkonkellot soivat iltakuutta, Agricolan vai Johanneksen, en osaa sanoa. Ihmisiä kiirehti Johanneksen kirkon ovelle.

Kaisaniemessä junnufutista kolmella kentällä, kenttien laidoilla kannustavat vanhemmat, koppien luona puffetin grillissä tirisevät makkarat, kato se ykstoista, huudahti valmentaja puoliääneen, kuin itselleen.

Hämärtää, huomasin Manskua ylittäessäni. Ripeästi, sillä valot ovat siinä lyhyet.

Tenaville uniaisiksi Viirupesosta, itselle kertaukseksi Leif Salménin Neljättä valtakuntaa. Masentuneisuus, toivottomuus, vakaa usko markkinatalouden kelvottomuuteen.

Keitin vielä vettä ja liotin Earl Greytä, pussista. Tukeva Unikko-muki näkyy jo tummuneen sisältä.

Lauantai-iltana Ropert Capa

YLE Teeman lauantai-illan teemana Robert Capa, koditon unkarilainen, joka muuttui taiteilijanimekseen. Ensimmäisessä ohjelmassa materiaalia riittämiin, toinen ei ollut saanut oikeuksia ja meni viitteellisesti kuvitettuna vähän pientareelle.

Capa, Hemingway ja kumppanit, kiehtova maailma pariiseineen, hevoskilpailuineen, hotelleineen, naisineen, kirjoineen, valokuvineen, sodatkäyneine karskeine huolettomuuksineen. Savuavia jämeräleukaisia miehiä hyvinleikatuissa puvuissaan, hymyilevä Ingrid Bergman astumassa illallissaliin.

Se innostus ja nuorten miesten osuuskunta, josta tuli maailmanmenestys.

Kuvat. Todellinen vai lavastettu kuoleva tasavaltalainen, tulevan mittari. Vakavailmeiset nuoret miehet 6.6.44 vastaisena yönä matkalla yli Kanaalin. Laboratoriossa turmeltuneet otokset Omaha Beachilta. Jotenkin etenkin se nuori amerikkalaissotilas Leipzigissa (?) ensin tulittamassa konekiväärillä parvekkeelta niin itsevarman ja rempseän näköisenä, sekunteja ennen tarkka-ampujan laukauksen kimahdusta, ja sitten verilammikossa retkottavana tummana myttynä.

Yksi riski liikaa ja miina toukokuisena aamuna Indokiinassa, kun olisi pitänyt jo vetäytyä vähemmän vaarallisiin tehtäviin. Paitsi jos ehkä tunsi elävänsä vain sotatoimialueella.

Lainajyvästössä

Entinen porvarillinen porvaristo oli omalla jäykällä ja hiukan ulkokohtaisellakin tavallaan vastuullista väkeä. Heillä oli käsitys, mitä heiltä vaadittiin elämässä, ja he toteuttivat sen karvaaseen loppuun asti, kuten eilen kuollut mummo. "Porvaristo" särähtää hiukan heidän yhteydessään. He pitivät itseään epäpoliittisina, ainakin sen jälkeen kun edistyspuolue oli riutunut.

Kemppinen sen(kin) kirjoitti.

Ja millaiseksi ihmiseksi sitä muutenkin pitäisi tulla?

--- hänen taakseen kiirehtineiden sananvapauden ritarien, viiltää Pinseriitta.

Kuten odotinkin, Hesan sisäpiiri vaikeni tapauksen kuoliaaksi, tuhahtaa Tommi kommenteissaan.

---liikenteemme elämäntapapummit voisivat suorittaa rästisakkomaksunsa siivoamalla oksennuksia ja kusilammikoita sporista, jos on niin pakottava tarve kulkea periaatesyistä muiden verovaroilla, niittaa Mirva Haltia.

Helsinki 10 oli näköjään auki tänäänkin. On sunnuntaisinkin. Yllätys.

Autoton päivä

Autoton päivä ei näyttänyt siltä ainakaan aamulla Mechelininkadun alkupäässä.

Meloodia laiturissa silmämääräisesti hiukan paapuuriin kallellaan, mutta ehkä Helsingin ja Tallinnan välillä ei tänään vello keulaportin murtavia tappaja-aaltoja. Kaksi hinaajaa kylki kyljessä ja yksi perän takana, mies nojautui reelingin yli ihan kuin kattila kourissaan.

Dieselveturi vihelsi, jymisi satamasta päin, pysähtyi. Neonliivinen loikkasi alas, harppoi kääntämään vaihteen ja kipusi taas kyytiin.

Hietarannassa hiekalle ajautuneita roskia, koiranulkoiluttajia.

Hessun kahvila ei päässyt vauhtiin eikä Olga K:n imelä Aleksi Bardyn haastattelukaan, joten klikkasin Skip folder ja CCR:ään asti. Jo Green riverin alkuriffi kohensi ryhdin ja voimisti askelta.

Väiskillä pojat pelasivat yhtä ja tytöt toista jalkapallo-ottelua. Niin aina.

Iloiten tottelemme Zorbiusta

Sixteen volts, nyttemmin sananvapauden marttyyri?

“I will personally suggest to Dr. Kokkarinen that he enrol and participate in appropriate seminars to obtain a proper understanding of human rights and discrimination,” said Sadeghian in an e-mail.

Ehkä CS instructor in need of sensitivity training Kokkarinen palaa uudelleenkoulutusleiriltä uutena ihmisenä.

Maalaa orwellilaisittain kommentoija Jerk Bog:

He was walking down the white-tiled corridor, with the feeling of walking in sunlight, and an armed guard at his back. The longhoped-for bullet was entering his brain. He gazed up at the enormous face. Forty years it had taken him to learn what kind of smile was hidden beneath the dark moustache. O cruel, needless misunderstanding! O stubborn, self-willed exile from the loving breast! Two gin-scented tears trickled down the sides of his nose. But it was all right, everything was all right, the struggle was finished. He had won the victory over himself. He loved Big Sister.

Aiheesta myös Junakohtaus ja Tiedemies ja Mangan's miscellany ja Birdy ja Kasa, kommentteineen, ja Aika ja minä ja Elefanttipuhetta. Pohdintaa ja useita kommentteja, myös uusimmasta käänteestä, Pinserissä.

Musiikkeja korville

Pitkä kansalaistaito mutta tähän ikään ennen kuin apostille osui vastaan. Ehdin tilata hissin ennen kuin tajusin, missä ovessa luki ulos.

Tony's Delin ovella lauloi Sade Smooth operatoria. Tai en minä häntä nähnyt mutta kuulin.

Kampin keskuksen kupeella katulaatat sokaisivat kulkijan heijastamalla muutenkin matalan tasan vasta-auringon.

Illalla hörskytti sillan ali kaksi dieseliä rinnakkain, kun 2024 työnsi sinispunaista junarunkoa ja 2027 veti kolmen Sr-kakkosen ja kahden Sr-ykkosen letkaa hylätäkseen ne ohjaustornin kohdalle. Jälkimmäinen alitti sillan kohti Pasilaa ja palkitsi kuulijan korvat lisäämällä kierroksia vaihteesta päästyään. Edellinen lipui odottamaan autovaunujen valmistumista.

Yönsininen Töölönlahti, siinä kimmeltävät kaupungin valot.

Ääniä, kuvia, oloja

Nettidokumentin Valokuvaajan kuolema oli täyttä tavaraa ja pisti ajatuksen liikkeelle. Vaikka olin kuunnellut haastatteluja erillisinä, yhdistämällä, leikkauksella ja hallituilla tehosteilla syntyi vielä muuta, osiansa enemmän. Jotain surrealistista siinä, kun samalla sattui sumuisessa illassa Ruoholahden kärkeen, jossa junnut pelasivat palloa valaistulla hiekkakentällä taustanaan korkeat konttipinot ja nosturit.

Satamasta sumun seasta kaikuivat ahtauksen kolahtelut, verkkoaidan takana jyrräsi rekkoja tyhjäkäynnillä. Hiljaiset hinaajat kaijassa, Arandan peräkannen kirkkaat valot. Kaarteessa kirskuva kuutosen ratikka. Bulevardin kostea asvaltti, siihen liimautuneet keltaiset lehdet. Kotiin tai minne lie kiirehtivät hahmot.

Hämärä tihentyi ja kaupungin valot kirkastuivat näkyviksi.

Aamulla autojen renkaat sihisivät märällä kadulla ja sade kasteli kulkijan.

Kurkun karheus ja korvien pistely eivät yleensä tiedä hyvää. Lisää teetä.

Olen useamman kerran ihaillut, kuinka näppärää Verkkokauppa.comista on ostaa verkossa tai paikan päällä. Marjut on ilmeisesti eri mieltä mutta hän onkin asiantuntija.

Hienot junakuvat hivelevät mieltä. Sorajuna Eläintarhan mäessä 1968 ja Helsingin aseman tunnelmaa 1967 ja aamuveturi.

Menneisyyden haamuja

Don Frankista kertova kirja sekä Westön ja Tervon uutuudet olivat ostoslistalla ennestään, ja nyt ikätoverini Anna-Leena Härkönen kuuluu tehneen kirjan, jossa nelikymppinen palaa nuoruuden maisemiin.

Palaaja on toki toinen, Alpo Korvan toinen tuleminen olisikin ehkä ollut vähän liikaa.

Alpo olisi muuttanut Tampereelle tai ehkä Helsinkiin, ollut naimisissa mutta sittemmin eronnut, viikonloppuisä, seurustelisi puoliväljästi. Miettisi joskus iltaisin, mitä Kertulle kuuluu. Muutama kömpelö kirje silloin, mutta koulut alkoivat taas ja välimatka oli kumminkin liikaa, autottomille, rahattomille. Joku kertoi, että Kepa opiskeli artesaaniksi, asuu nykyään jossain Oulun lähellä, mieskin on, joku insinööri, ja lapsi. Taala kävi Ruotsissa töissä ja yritteli Suomessakin, mutta koulut jäivät käymättä ja kalja alkoi maistua. Svante ja Lahja lepäävät jo Torvenkylän kirkkomaassa, Tauno möi tilan ja muutti Ruotsiin. Ripe ajaa rekkaa Jylhällä ja Toke viljelee maata, aika isoakin tilaa. Vuokko on Salen kassalla. Pulunkesyttäjä on vanhempi tutkija Oulun yliopistossa. Touhuaa edelleen vihreissä mutta ei ole päässyt eduskuntaan, ainakaan vielä.

Ja niin, Rutanen. Rutanen aikuistui, ainakin vähän, ja meni yliopistoon. Iso herra Nokialla nykyään, ei olisi uskonut rääpäleestä.

Minut Mott the Hoople vie huhti-toukokuuhun 1983, mutta Riku Bexar olisi kuunnellut näitä jo silloin 70-luvun alussa. Dannyn tuhahteluista huolimatta. All the young dudes ja Roll away the stone.

Hiipinä muistelee kesän 1985 festareita. Minä makasin Hätilässä penkalla, harmaa työpuku kutitti ja jalat paistuivat auringon kuumentamissa kumisaappaissa. Tuin lippaan maahan, lukitsin vasemman käden otteen ja puristin liipasinta. Lukko kalahteli edestakaisin, 150 metrin päässä kasvottoman miehen kuvaan puhkesi reikiä.

Lihakeittoa ja bensiiniä

Kulmakuppilan kyltissä päivän lista, muun muassa lihakeittoa. En ollut tajunnutkaan sen kadonneen. Lapsena kyllä vielä.

Jyminän pikemmin aisti kuin kuuli, mutta kannatti jäädä väijymään hetkeksi. Punainen 2033 kiskoi konttijunaa satamasta päin ja puhalsi sillalle dieselin katkua. Moottorin luukut auki. Veturi oli varmaan jo makasiinien ohi kun mutkasta kolisi vielä esiin uusia vaunuja.

Ilmarinkadulla maija ja paloauto, konstaapeli puhui kännykkään ja brankkarit tutkivat asvalttia auton alla. Sinne oli levitetty hiekkaa. Bensa haisi.

Myöhemmin autoa vietiin hinurin lavalla. Kaupassa molemmista hedelmävaa'oista olivat etiketit lopussa.

Kommandopipossa pesäpalloa pelaamaan

Hesarissa on aktivisteilla aina ystävä. Sunnuntain lehdessä on vuorossa Tommi Hoikkala, joka väittää, että sananvapauden nimissä kannattaa sietää omaisuusvahinkoja.

Ei kannata eikä pidä. Sananvapauden käyttäminen ei edellytä ikkunoiden pirstomista eikä seinien töhrimistä, pullojen heittelemisestä puhumattakaan.

Toteutumatta jäänyt historia on spekulointia, mutta en liene ainoa, joka arvelee, että vain sivusta seurattu Smash Asem -"mielenosoitus" olisi jättänyt jälkeensä vähintäänkin rikottuja ikkunoita, töhrittyjä pintoja ja joukon kirkassilmäisiä aktivisteja, jotka eivät ollenkaan tiedä, kuka teki jotain. Korjaus- ja puhdistuslaskut olisivat jälleen jääneet alueen yrittäjien omavastuistaan maksettaviksi.

"Sananvapauteen" vetoaminen näiden rähisijä- ja tuhoojapartioiden kohdalla sylkee kasvoille oikeita mielenosoittajia ja syö samalla heiltä mediahuomiota.

Ettei menisi yksipuoliseksi, sanon samalla, että 136 kiinniotettua noinkin rauhallisena iltana on merkillisen korkea luku, joka tulee tutkia perinpohjin (vaikka ohikulkija tai toimittaja ei ole enää 'viaton', jos jättää tarkoituksella noudattamatta poliisiviranomaisen käskyä, kuten Reservin herrasmies Jormanen muistuttaa). Ja että poliisi on kankealla tiedottamisellaan antanut itsestään kovasti virkajäykän ja ylimielisen kuvan, kuten Hoikkala blogissaan sekä Viides rooli kirjoittavat. Epämääräinen viittaaminen poliisilakiin ei vuonna 2006 enää riitä. Mistä poliisi löytäisi sanavalmiita majureita, joita Puolustusvoimilla riittää haastateltaviksi.

Huvittavaa on silti, kuinka tärkeänä öyhöttäjien sympatiseeraajat yhtäkkiä pitävät pilkuntarkasti pykälien mukaan toimimista.

Merikylpylänpuiston liikuntalaiva

Huhu Särkiniemen kainaloon ilmestyneestä kiipeilylaivasta piti paikkansa. Tenavat kipusivat sen uumeniin ja ilmestyivät näkyviin milloin miltäkin köysitikkailta. Vauhdin hiipuessa istuttiin ottamaan esiin karjalanpiirakat, keksit ja pillimehut, sitten taas köysistöön. Kyljen kyltistä päätellen Silja Line sponsoroinut, mistä hatunnosto.

Valkoposkiosastot esittivät muodostelmalentoa. En tiedä, oliko kaksitason kiepunta lounaisella taivaalla taitolentoa, mutta liikkeet kumminkin teräviä. Kaukana korkeuksissa jokin piirsi kaksihaaraista tiivistysjuovaa, jonka tuuli pian hajotti.

Mies, toinen, kolmas, järjesti rannassa narut huolellisesti ja veti suojapussista jotain isoa värikästä. Juoni paljastui, kun ensimmäinen kahlasi kypärä päässä ulapalle ja nousi laudalle antaen jättileijan kiskoa vauhdin. Varjovesilautailua, mitä?

Jäntevä valkohapsinen mies ilmestyi juosten, venytteli paljain jaloin pitkään ja hyppäsi rekille tekemään telinevoimisteluliikkeitä.

Lauttasaarelaiset ovat hemuleita. Ruskettuneita ulkoilutakkisia voimakasaskelisia purjehtijoita. Ainakin liikuntapuistossa.

Tallbergin puistotien ja itärannan kautta pysäkille. Korkealla uiva konttilaiva lipui juuri Jätkäsaaren kärjen ympäri. Paljon nähtävää lähtee kun satamat muuttavat Vuosaareen.

Jos vain en olisi unohtanut kameran akkuja pöydälle laturiin.

Ihmisoikeudet taas uhattuina

Helsinki siistitään räyhääjistä, otsikoi tämän päivän Helsingin uutiset ja jatkaa, että Julkijuopottelu ja roskaaminen kuriin ensin Kampissa, Kluuvissa ja Kallion seudulla.

Mutta eivätkö ne tajua, että nuorisonkin pitää saada näkyä, tällaiset kampanjat ovat fasismia ja provosoivat vain lisää ja sorramme heikompia ja yhteiskunnan asenteet ovat kovenemassa ja jenkit pois USA:sta.

TV-uutisten mukaan paavi oli vihjannut islamin ja väkivallan yhteydestä. Jolloin lausunnosta raivostuneet muslimit olivat lähteneet kaduille polttamaan paavin kuvia ja räjäyttäneet kirkon luona kranaatin.

Illat pimenee jouluun

Metsän tumma siluetti, sen ja pilven välissä hehkuva sula metalli, tumma pilvi, vaalea häiväre, ja ne kaikki muuttuivat koko ajan.

Lentokone toisensa jälkeen koillisesta, kierroksia alentavien suihkumoottorien vietereinen parahdus, vilkkuvat kulkuvalot. Vuorollaan ne alkoivat Espoon yllä kaartaa oikeaan ja vajosivat loppuliukuun kohti koillista.

Rantaviivan kivikossa laiha mies heitti vavattoman siimansa yhä uudelleen ja kiskoi sen taas luokseen.

Omituinen valo, himmennetty mutta korkealta. Keskellä hiekkarantaa läikkyivät nuotion liekit, niiden ympärillä hahmoja.

Väiskillä valkoiset ja punavalkoraitaiset futista, intensiivistä. Kiroukset varistivat puista lehtiä.

TV:ssä Vasemmistoliiton kansanedustaja paheksui poliisin toimintaa ja vaikeni loukkaantuneena naurunremakan alkaessa. Puhemiehen nuija paukkui ellen kuvitellut sitä. Kakkosella Ralph Malph ei uskaltanut kertoa Fonzielle ajaneensa vahingossa tämän prätkän päreiksi.

Soinut päässä koko illan: The Clash: Rudie can't fail

Kostea harmaus

Yhtäkkiä himmeni. Voimalaitos katosi näkyvistä, aurinko enää harmaan takainen vaalea ympyrä, jonka editse ajelehti repaleita. Alhaalla taivaanrannassa oranssi hehku.

Sivuvaunullinen putputti suoraa ja nousi kääntöpaikalle. Kuski nosti kätensä tervehdykseen huomatessaan kameran. Kallion päällä hahmo pyörineen, tähystäen liikkumatta.

Beachvolleyporukka uimahoususillaan kuin heinäkuussa. Keskemmällä valkoisia haalareita, paljaita ylävartaloita, mustia jätesäkkejä. Bord int ha vari frivilliga, sanoi kasvojaan meressä huuhteleva. Fia! Fia! huusi tytönääni. Fuksien aikaa.

Iso vene ajoi lähelle rantaa, kääntyi paikallaan. Lisäsi vauhtia, moottorin kierrokset nousivat ulvovaksi jyrinäksi, katosivat sumuun ja yltyivät vielä pykälän.

Yksi Taivalsaaren päässä, kasvot hupparin uumenissa, rapsuttamassa pientä collieta. Mustasaaren veneen laiturista mitä merkillisin vesikulkuneuvo, mies niiaili tasajalkaa ja eteni kunnes hökötys vajosi. Takaisin laiturille ja taas. Mestaritallin kentällä yksinäinen hahmo heittelemässä koreja, pyörä kumollaan nurmikolla.

Humalistonkadun päässä taksi seisahtui, kuski harppoi kadun yli metsikköön käsi jo sepalusta hamuillen. Kohta kuului lirinää.

Hirmuvallan huolena

Sumahtava, leppeä ilma.

Mustamaija ajoi Mechelininkatua ohi. Provosoiduin tietenkin valtavasti ja kumarruin repimään katukiveä aseeksi, mutta en saanut sitä irti. Pitää tyytyä kantelemaan oikeusasiamiehelle.

Kulmakaupassa croissantit 99 senttiä kappale. Vanhassa rahassa kuusi markkaa. En kyllä muutenkaan.

Orava, toukka ja kuukkeli

Sininen taivas, kimmeltävä meri, häikäisevä aurinko. Pukkisaaressa tuoksuivat terva ja savu.

Oksalle kiivennyt Poika irrotti vahingossa palan kaarnaa ja innostui: toukkia. Eväiden syönnin jälkeen käytiin vielä ihailemassa viikinkilaivan kopiota. Kato isi, styyrpuuri, pikkumies huomautti.

Meressä yhtäkkiä vimmattu räpistely ja kahina: joutsen pitkässä lähtökiidossa. Ei toivoakaan ehtiä kameraa.

Silta tuoksui kuumenneille lankuille. Kerjäävien valkoposkien ohi Seuriksen puolelle, siellä lähti puluparvi seuraamaan. Yhä uusia oravia, loikkivat luo, kiipesivät lahjetta, nuuhkaisivat kämmentä, pettyivät. Jos vielä katottais Niemelän torppa ja sit vielä kirkko ja sit vasta lähettäs, Poika neuvotteli. Tyttö löysi aarrekiviä ja pelästyi isoa lukkia.

Caloniuksenkadulla riitti nähtävää. Viidennen kerroksen ikkunan pieliä viimeistelevä maalari. Liikennevaloihin pysähtyvä punainen Ferrari. Tuovisen lakaisukone, johon kuuluvalla letkulla mies pesi pölyistä jalkakäytävää. Viileän raikkaan näköistä vettä. Jalkakäytävän reunaan pysähtyvä Golf, etupenkeillä kaksi tumma-asuista naista, rekisteritunnus KUR-1.

(Hups, mainitsin yhdistettävissä olevalla tavalla sekä paikan että ajoneuvon yksilöintitiedon. Tietosuojavaltuutetun miehet soittavat epäilemättä kohta ovikelloa, joten paras alkaa vetää valmiiksi takkia ylle.)

Kultaiset Kuukkelit 2006 on jaettu, hienoa, olin jo pelännyt perinteen katkenneen. Onnittelut voittajille.

Kiskojen kihinä

Tää se vasta on elämää, sanoi Poika keinuessaan rengaskeinussa, aina vain korkeammalle. Aurinko paistoi kirkkaasti ja kuumotti tummissa vaatteissa.

Asemalla Falun Gongit jakoivat lehtisiä, kiitin ja luin. Vielä telineestä 6 degrees junalukemiseksi.

Mitä kaikkea sulla oikein on siellä repussa, kysyttiin, kun vaihdoin lennossa ikuistamaan liikkuvaa. Muistivihko repun päällä, tänään kynä ei pudonnut ahtaaseen väliin mutta hyytyi pahimmoilleen. Kaivoin mikrofonin.

Kiskot kihisivät, sitten syttyi kirkas valo ja kohta punavalkoinen kyttyräselkä kohisi kohdalle. Ovet tsumpskolahtivat auki ja laituri täyttyi ihmisistä kantamuksineen. Laukunpyörien ratinaa, autonovien tömähdyksiä ja alikulussa kaikuvia askelia myöhemmin he olivat poissa. Minä jatkoin raiteiden ali toiseen reunaan, Keravalta tulevaan kirjaa lukemaan.

Helsingin asema vilisi maastopukuja, taas yksi viikonloppu ohi.

Manskua suoraan, ekan kolmosen kuski kuulutti, perässä tuleva sitten Töölön kautta. Minäkin peräännyin odottamaan sitä seuraavaa.

Poika ei saanut unta. Ulkona läpätti helikopteri.

Uutisfilmin läpi kotiin

Tänään paikallisjunassa ei ollut juhlivan seurueen äänekkäintä, joka perää konnarilta ravintolavaunua ja on tikahtua omaan hauskuuteensa.

Sokoksen ja Postitalon välissä rivi poliiseja ja eristysnauhat, siis Sokoksen alusen kautta spårapysäkille. Mitä vielä, lasikulmasta eteen avautui vellova väkijoukko ja enemmän poliiseja kuin olen ikinä nähnyt kerralla, äänettömänä tiiviinä rivinä Lasipalatsin seinästä Sokoksen seinään. Tuijottelua, puheensorinaa, kalja- ja siideripulloja, Helsingin lauantainen iltayö saapuneena katsomaan, tapahtuisiko ehkä jotain.

Siis heittiks se sen tosta, yksi päivitteli. Sehäois voinu osuu keneev vaa, toinen takaisin. Kato ne tekee jo toista rivii, kolmas. Hei mitä täällä tapahtuu, nuori ääni muunmaalaisella korolla.

Spårapysäkki oli autio ja eristyksen sisällä, siis jalan Kampin keskuksen vieritse. Pysäkeillä matkan varrella ihmiset vaihtoivat jalkaa, kääntyivät tarkistamaan vielä kerran aikatauluja.

Kotona TV-uutiset, siellä, mitä.

Perjantai

Aamun tuulessa jo terää.

Valitus jähmetti Töölön asuntolasuunnitelmat. Hanke lykkääntyy jopa vuosia. Kirjoittaa eteismatolle kolahtanut Helsingin Uutiset.

Aihe ei ole osunut silmään muista medioista.

Nettisarjakuvaa ja kuvablogia. Kasasta havaittu Ville Rannan kuvablogi ja tämä kunennytmuistamistälöytämäni Kahden maailman välissä.

Ympyrä sulkeutuu

Torstai 23.4.1981

Ylös väsyneenä 0745, vähitellen Väiskille, jossa yläkentällä fudista, meillä V, E, K, P, P2 ja Hh. Voitettiin kai 7-6, tein kaksi ja pelasin huonosti. Hain Chachachalta Cokista, luin Avun ja lojuin kylvyssä ennen lähtöä. Saksan kaksoistunnilla eka monistetta, toisella ylhäällä "studiossa", E:kin vierailijana. Enkussa kokeen luettua (Harris tweed), vaparilla hysteerisiä juttuja ja pokanpitokilpailuja. Paikalla A, K, V, T, P ja M. Kuviksessa väkinäistä kuvapolarisaatiota, päästiin klo 16. Kotona ruoka ja tirsat, V:n tultua pelattiin buckista klo 18 asti. Klo 18.20 E:lle, jossa jo K, siirryttiin Kaupunginteatteriin, jossa "Haavoittunut enkeli". Avartava kokemus. Ajeltiin vielä kolmosella ympäri muttei keksitty mitään erityistä, joten K kotiutui, minä, E, V ja L pakkasessa vaeltelun kautta E:lle höpisemään sekalaisia. Kotona vielä vikat 10 minuuttia matsista FIN - BRD 4-4, nukahdin 0050.

Vasta 1981 teatterissa ja nyt taas.

Katsomo vain toisella puolella kenttää, mutta toisaalta osia kentästä pyöri. Selvästi uudehko halli, koska pehmustetut penkit. Paljon junioreita ja paljon naisia, iäkkäämpiäkin, mikä oli uutta. En erottanut fanipaitoja enkä selkeää fanikatsomoa. Aika moni näytti olevan hallissa kuin kotonaan, luultavasti kausikorttilaisia. Keltaliivisiä järkkäreitä tai poliiseja ei näkynyt, ja porukka tuntuikin kyllä aika rauhalliselta.

Noilla luxeilla ei pelejä televisioitaisi, mutta värivalot loivat kyllä tunnelmaa. Urkuparveen oli satsattu, siellä nakotti yksinäisen Wurlizerin sijasta kokonainen yhtye, mutta musiikki ei soinut pelikatkoilla vaan enimmäkseen pelin aikana. Pelaajat eivät silti näyttäneet hämmentyvän.

Erätauolla suurin osa yleisöstä lähti oluttiskille, mutta muovituoppien, nakkien ja nachojen sijasta siellä oli viiniä, donitseja ja karkkeja sun muita naisten herkkuja. Jatkuuko tää nyt siitä mihin tää jäi vai alkaako tää alusta, Poika kuiskasi kun oli palattu paikoillemme.

Ykköstähti hyppäsi lootaan vasta päätöserässä ja sähköistikin tunnelmaa selvästi. Loppusummerin jälkeen pelaajat eivät kätelleet vaan levittäytyivät kiittämään kotiyleisöä. Koppi oli ilmeisesti lähellä kenttää, sillä he tulivat esiin vielä uudelleen.

Nikanderin ikkunan alta kolmoseen, Lintsin pysäkillä kansainvaellus, Porvoonkadun kulmassa auto yritti kylkeen. Töölömpänä liikennevalot keltaisella, risteyksissä poliiseja ohjaamassa liikennettä punaisilla valomiekoilla. Kisiksen kohdalla kiiti sinistä välkkyvä saattue ohi.

Koetulos 2

Kamppi - Etu-Töölö iltapäivän vilkkaana aikana.

Havaittu tarkastelujakson aikana 29 liikkuvaa polkupyörää, niistä jalkakäytävällä 20 ja ajoradalla yhdeksän, joista kaksi ajamassa yksisuuntaista katua väärään suuntaan. Lisäksi havaittu kaksi skootteria, jotka ylittivät kadun suojatietä pitkin ja jatkoivat matkaa pitkin jalkakäytävää.

Saman tarkastelujakson aikana samalla alueella havaittu yksi autoilijan liikennerikkomus, kun BMW-merkkinen henkilöauto kääntyi vasemmalle yli Runeberginkadun piittaamatta vasemmalle kääntymisen kieltävästä liikennemerkistä.

Liikenteessä tänään myös Ratin takana ja Lapsen kanssa.

Koetulos

Aistinvaraisesti tarkasteltuna nappikuulokkeiden peseminen 60 asteessa kirjopesuohjelmalla ei parantanut eikä huonontanut äänenlaatua.

Helsinginniemellä

Parkkiruudun nimikylttini oli kadonnut Nosturin takaseinästä. Luulin jonkun ohiajavista autoista soivan, mutta jytke tulikin avoimesta ikkunasta.

Pölyinen kuorma-auto toisensa jälkeen ärjyi ohi jouset syvällä, lava täynnä kivimursketta. Nousivat vuorollaan Hernesaaren kärjessä täyttömaakasan päälle silueteiksi taivasta vasten, kumosivat lastinsa. Suoran puolivälissä ylitin kadun louhikkorannan puolelle ja käännyin takaisin. Konttilaiva jytkytti niemen takaa selälle, perässään pienempi alus. Vasemmalla lipui Suomenlinnan suojista Finnlinesin vihreä.

Kuulokkeissa everstiluutnantti Helminen vakuutti, että Libanoniin lähteville valmistellut voimankäyttövaltuudet mahdollistavat joukolle käskettävän tehtävän suorittamisen.

Sepänpuistossa pölisi, futista, aika taitavastikin. Mauri Sariolan ikkunassa ei näkynyt liikettä. Jo ohittanut nainen kääntyi vielä katsomaan olkansa yli, mitä oikein tähtäilin kameralla.

Kampintorilla kolisivat skeittilaudat.

Rapussa tuoksui hyvälle. Pöydällä pellillinen vastaleivottuja sämpylöitä.

Loppukesän värejä

Maiseman vihreydessä ei vielä syksyn keltaista, mutta punaisia täpliä. Tumma pilvikerros puski esiin horisontin takaa.

Hautiksella vaanin pilven siirtymistä jotta valo osuisi hienosti sammaloituneeseen kivimaljaan, mutta paremmalta se varjossa näytti. Kylmä kostea usva olisi ollut paras.

Meri ja tuuli olivat pyyhkineet komeat neppisradat rantahiekasta. Vesirajassa paksua myrkynvihreää liejua, sinilevää kenties.

Kaarteessa Taivalsaaren kohdalla autoja parkissa jonoksi asti, se on epätavallista. ASEM? Valkoposket lepäilivät hiekkakentällä.

Väiskiltä päin pillin vihellys.

Kuulokkeissa Olga K. jututti Ilkka Malmbergia. Kuuntelisin mieluusti enemmänkin etevien toimittajien haastatteluja. Vaikka kaikki hyvät kirjoittajat eivät kovin jouhevasti juttelekaan.

Maailman navassa

Harmaa aamu, ihan että sataako vai. Pudonneiden lehtien paksu tuoksu.

Helsinki. Siitä saa aina vääntöä. Kaipa HS:n on yritettävä olla Suomen Sanomat kun haluaa lukijoita koko maasta. Helsinkiläinen, ollakseen, kadehtii muilta paikallislehtien juttuja Kotakennääntien tärinäraitojen tarpeellisuudesta tai Maaherrankadun kulmassa kolauttaneesta mopoilijasta.

Tjaa, olin ehkä epäreilu, kyllähän Kaupunki-sivuissa on yritystä. Ja Helsingin uutiset ja Töölöläinen ja etenkin Puoli kaupunkia vielä vähän.

Iltakävely

Uusi vuodenaika häämöttää. Runoilija haltioituu. Ei vielä, narisee tiedemies sormi pystyssä.

Lämmintä yhä, mutta tummien pilvien alla jotenkin synkkää, ja tuuli kahisi kuivasti puiden oksistoissa. Iso moottorivene prutputti pienellä vauhdilla Humallahteen, kuvittelin merellä vietetyn sunnuntain.

Mattolaiturin luona tuoksui puhtaille matoille, muutama kuivumassa palkkien päällä.

Taivalsaaren rannoilla kalamiehiä, ainakin osa puhui ulkomaata.

Vesijetti ärjyi Lapinlahteen ja sitten pois, taitavan oloinen lautailija kaarteli narun päässä.

Täydelliset naiset, hehkutti kuuluttaja TV:ssä. Minäki oon nais, ilmoitti Tyttö havahtuen.

Kymmentä yli yhdeksän alkoi avoimesta ikkunasta kohina ja ropina, pari tuntia Welhon sääkartan arviosta myöhässä.

Lyhyt ja katkonainen

Unessa kävelyllä Kremiksen luona.

Koiraa ulkoiluttava vakava Veloena, joka puhutteli minua etunimeltä.

En voinut ymmärtää, mistä hän sen tiesi.

Varattu ruokailijoille

Juha Merimaan juttu ravintoloiden pikkupaloista HS:n Nyt-liitteessä toi veden kielelle.

Mutta mitä ovat worsmak ja humus?

Minä kaadoin mysliin maitoa ja viipaloin päälle kypsähkön banaanin.