huhtikuu 27, 2006
Veturi, taksi, valtamerilaiva
Helsingin ilma on kuulemma nyt sakeana hiekkaa, siitepölyä ja itärajan takaa puskevaa metsäpalojen savua. Sakealta ja utuiselta se aamulla näyttikin.
Aranda oli matkoillaan, mutta Geola kaijassa ja höyrysihän siellä tietty Tallinkin isokin. Mustanmaijan perään pysäköidyn sinisen Mazdan kylki oli rutussa, ja kohta konstaapelit viittoivat paikan rekallekin. Asiaa selviteltiin niin likellä rataa, että vaunuletkaa eestaas vekslaava punainen 2024 huikkasi varoituksen.
Poikkesin samalla Ruoholahden CityMarketista uuden hiiren, vanhaa on jo tovin saanut runnoa voimalla, jotta edes viides painallus saisi jotain tapahtumaan. Samalla Subwaysta lounaaksi heittimen kranaatin kokoinen tonnikalahässäkkä. Tonnotahna meni sulavaa poskivalssia sipulin ja oliivisiivujen kanssa. Viereisen pöydän työmies antoi konseptin kuulla kunniansa kännykälleen.
Poika tiputtelee väliin niin pieniä juustopaloja ettei niitä edes näe ja annos maksaa saatana niin paljon että samalla rahallahan saa kunnon aterian perkele. Sämpylä sentään oli ihan hyvä. Tulen telakan kautta.
Hinta on tosiaan älytön, mutta kun mausta pitää ja kerran vuoteen käy, voi nauttia melkein hyvällä omallatunnolla. Silloin Pariisissa ne katukioskien täytetyt patongit, joiden välistä tursusi kananmunansiivuja...
Illalla Poika halusi vielä satamaan, joten mikä ettei. Poseidonin korsteenista nousi savua ja brygalla liikehdittiin, niinpä jäätiin vaanimaan. Odotus palkittiin, kun alus kohta irtosi laiturista ja ajoi ulos peräparras vettä viistäen niin kuin nyt hinaajilla on tapana.
Reissu oli täydellinen, kun kasin pysäkille kuultiin kellojen alkavan kalkattaa. Punainen dieselveturi jyrisi moottorinluukut auki risteyksen päälle ja hörskytti sitten takaisin sataman suuntaan.
huhtikuu 26, 2006
kertomus sinisestä valosta
Tshernobyl edelleen.
Kaupunkilaiset, jotka kuulemma nousivat katoille ihailemaan avoimeksi räjähtäneestä reaktorista kajastavaa sinistä hohdetta (vai oliko se tarua?).
Voimalan työntekijät ja palomiehet, jotka aloittivat sammutuksen. Tiesivätkö he kuolevansa säteilyyn? Millaista siellä oli? Kuvia, via Jyrin savupiippupäiväkirja
Viranomaiskoneisto, jonka piti aloittaa massiiviset toimenpiteet ja kertoa tai olla kertomatta jotain. Kaupungin kaduilla ajelevat BTR:t. Bussijonot.
Pitäisi lukea aiheesta. Ja ydinvoiman vastustajaa minusta ei silti ole tullut.
(Edit: Marginaalin vinkistä Wikipedian artikkeli Tshernobylistä.)
Runskilla joku oli sotkenut taas yhden talon seiniä punaisella maalilla. Voisivatko töhrimistä ihailevat vasemmistoliittolaiset valtuutettu Arhinpuron johdolla tulla pesemään maalin pois? Siitä voisi tehdä vaikka hauskan pioneeritapahtuman.
huhtikuu 25, 2006
Pripyat on nykyisin autio
FST:llä dokumentti.
Huhtikuussa 1986 Ludmila Ignatenko oli 23-vuotias. Hän oli mennyt juuri naimisiin palomies Vasilin kanssa ja odotti lasta. Huhtikuun 26. päivän vastaisena yönä Vasili lähti sammuttamaan Tshernobylin ydinvoimalassa palavaa reaktoria ja komensi Ludmilan takaisin nukkumaan. Vasili kuoli 13.5. moskovalaisessa sairaalassa. Ludmila synnytti aikanaan Natasha-tyttären, joka jaksoi elää vain viisi päivää.
Tänään Ludmila elää ukrainalaista arkea Anatoli-poikansa kanssa, mutta myös mennyt on aina läsnä.
Lasse Arkelan kuvia tyhjästä Pripyatista
huhtikuu 24, 2006
Tarkenee jo paljain käsin
Hietarannassa tuuli korvista sisään, mutta tennishallin kulmilla oli jo leppeämpää. 
Väiskin kentän reunakinokset taitavat olla tienoon viimeiset hanget.
Chydenian pihassa palaneita lehtiä ja kärrynkö mustunut kehikko. Tuoksui samalle kuin tenavana keväisin prennaillessa.
Kentällä Sanomatalon varjossa kasattiin yhteen pinoon tuoleja, toiseen telttoja, kolmanteen jauhesammuttimia. Nainen vyyhtesi sähkökaapelia. Sinipukuinen joukko vähän päässä sytytti lampun: partiolaisten leiri tietysti.
Junassa hidastetusti sammaltava kolmikko päivitteli, kuinka kotietsintää tehneet poliisit olivat vieneet senkin kännykän, josta oli kuitti.
Auringossa kylpevä Päivöläntie kuhisi väkeä, koulun pihalla vapaaehtoiset vaihtoivat renkaita ja torillakin tapahtui. Mosa herää -päivä. Keltainen Valmet starttasi ajeluttamaan perheitä, samanlainen kuin aikanaan heinäpellolla Heikkisen sedällä.
Kotimatkalla ostin Asematunnelista maitoa ja Kippari-juustoa.
Että missäkö olin kun kuulin Tshernobylistä? Nahkasaappaat jalassa, komppanian yläkäytävällä katsomassa TV-uutisia. Melkein yhtä paha juttu kuin samoihin aikoihin samoilla sijoilla katsottu Masken Carlsson -katastrofi.
huhtikuu 21, 2006
Harmaan pilven alla
Oppilaitosten liepeillä tuoksuu aina aamuisin ruoanvalmistus. Yleensä ihan kuin makaronilaatikon.
Nurmikkoa kylmissään haravoivat puisto-osaston neitoset herättivät samanlaista hyväämieltä kuin katuhiekkaa harjaava lakaisukone. Jokin aivosolu pitää järjestyksestä.
Vaihtelevan harmaa aamutaivas ja ihan oikeaa sateenripottelua ilman tunnetta, että muuttuu millä hetkellä hyvänsä rännäksi.
Semmoinen otsikko osunut Tuijan silmiin.
huhtikuu 20, 2006
Sisällä lämpimässä ja kuivassa
Pisarat piiskasivat ulkona lätäköitä, joten tänään oli sisäaskareiden vuoro. Ponileikki muuttui lennossa pikkuautoilla ajeluksi joka vuorostaan vauhdissa ilmapallojen puhalteluksi ja irtipäästelyksi iloisen räkätyksen kera.
Välillä TV:stä Laivakokin matkassa, jossa pirtsakka ohjelmatar assisteerasi taitavaa laivakokki Germania Pohjanmerta seilaavalla tankkerilla. Herkullisen näköistä merimiespihviä ja mainio ohjelma, kaksi osaa vielä jäljellä.
Linko vihjasi Famous sounds -sivustosta, jolle juutuin kuuntelemaan pätkiä ja pirskahtelemaan nostalgiaa. Missä vaiheessa Kraftwerk-vinyylini jäivät matkasta? Tina Turner ja Sky Traxin ihastuttavan Amanda Carringtonin sanoin the legs that launched a million diets. Van Halenin Jump, videon rummut ja niiden soundit. I've got the power ja se viikko toukokuuta 2002. Käsittämättömän komea Won't get fooled again (miten olen voinut kadottaa kaikki tallenteeni siitä, edes joku C-kasetti on pakko olla jossain). Lucy in the sky with diamonds. Wish you were here. Maailman tuputetuin ja väsynein Final countdown.
huhtikuu 19, 2006
Vähät värit
Huhtikuu on hailakka, värikylläisyyden lisääminenkään ei paljoa auta. 
Männyissä sentään lämmintä hohtoa.
Lumen valuttua viemäreihin lenkkeilijät tulvivat esiin, niitä riitti Hietarannallekin. Trikoissaan naiskaksikko, jolla paljon keskusteltavaa. Tuulipuvussaan pipopää, joka häipyi riuhdottuaan ankarat venytyksensä.
Tyttö halusi kiipeillä, Poika kaivaa hiekkaa tikulla. Menin lähemmäs ja huomasin talvenpolttamalla nurmella lepäävän irtonaisen linnunpään, potkin kauemmas. En ole koskenut, pikku-ukko vakuutti ja kiinnostui, kurotteli nähdäkseen.
Kaksi meriharakkaa päästeli vinkuleluääniä, jossain pilvien päällä jylisi suihkukone. Rannassa jo sulaa, selempänä tummansinervä muhkurainen jää.
Minä oon hieno tyttö ja rakas, pikkulikka ilmoitti kotona. Kerroin meidän kaikkien olevan samaa mieltä.
huhtikuu 18, 2006
Isomäki 10.3.1979
Kiltin tunnelmapalan painikkeeksi sopii muistoni Isonmäen seisomakatsomosta. Kevättä 1979 se oli, kun noustiin W:n kanssa aikaisin aamulla Linja-autoasemalta Satakunnan Liikenteen bussiin. Jäätiin pois jossain keskustassa ja marssittiin Sokokselle lippuja ostamaan. Aika uskaliasta, pelipäivänä vasta. Niitä kuitenkin sai vielä, ja myyjä kääri meille kaupan päälle Ässät-julisteet. Siksi kai, kun punavalkoisesta IFK-takistani näki meidän tulleen kaukaa. Takki keräsi tietysti katseita, mutta poikasille ei sentään puitu nyrkkiä.
Muistan kuinka kuljettiin ihmisjoukossa hallille ja asetuttiin seisomakatsomon lankuille ihan eteen. Kaukalo oli niin lähellä, että jään haistoi. Joitain muitakin oli Helsingistä, vaikka silloin ei nykyisen kaltaisia fanibusseja harrastettukaan. Huomasivat, moikkasivat, osoittivat, että samaa porukkaa.
Ässät vei itse peliä selvästi, IFK ei enää kahden niukan tappion jälkeen jaksanut oikein uskoa ja loppunumerot olivat 9-4. Olikohan tämä sama peli, jossa Kari Makkonen lensi päin tolppaa ja mursi veneluunsa, paha takaisku, joka saattoi vaikuttaa siihen, että Ketolasta, Javanaisesta, Rautakalliosta, Nikanderista ja Levosta huolimatta Tappara oli sitten finaaleissa parempi. Ainakin Kari Takko tuli kesken pelin maalille, olikohan peräti ensimmäiseen play off -peliinsä.
Pelin jälkeen notkuttiin hallin takana, sain Vellu Ketolan, Kari Takon, Jorma Immosen, Raimo Hirvosen, Ari Lähteenmäen, Matti Murron, Matti Hagmanin ja Juhani Boströmin nimikirjoitukset.
Postiauto oli Helsingissä myöhään illalla. Seuraavana keväänä IFK ja Ässät kohtasivat finaaleissa.
huhtikuu 17, 2006
Sateen rätinä konepellillä
Radiossa sanottiin, että moottoritien reunan sortuma Vierumäen kiehereillä vaikeuttaa liikennettä vain vähän.
Paikan päällä ei tuntunut siltä, kun sataa kiitävä jono muuttui hetkessä jarruvalojen ilotulitukseksi ja hidasti kävelyvauhtiin välillä pysähdellen. Kiireiset ujelsivat, kuten aina, vasenta kaistaa ohi koettaakseen sitten pujahtaa sekaan edullisemmissa asemissa. Vaikka mistäpä minä tiedän, tiesivätkö he esteestä. Muutama kiepsautti keskimutakon kautta U-käännöksen, muutama kurvasi vanhan tien puolelle.
Sade yltyi vähitellen laantuakseen vasta Helsingissä.
Iltauutisissa kerrottiin, että paluuliikenne takkuili nelos- ja viitosteillä.
En osaa kovin hyvin vastata Juuso Hyvärisen melkein esittämään kysymykseen kun en ole koko kaudella nähnyt jääkiekko-ottelua, en paikan päällä enkä televisiosta. 
Mutta ehkä "pienten" vallankumous voisi hetkeksi palauttaa illuusion ja saada unohtamaan sen ammattimaistumisen, joka jääkiekkoa on kohdannut. Sen, kun kävin katsomassa sen viime kauden ainoan otteluni ja tuli tunne, että paikalla käy kellojaan vilkuillen joukko ihmisiä tekemässä sovitun työvuoron ja lähtee sitten kotiin. Vahtimestarit, pizzanmyyjät, pelaajat, jääkonekuski, valmentajat, cheerleaderit, huoltajat, siivoojat.
Eilen pelattiin kuulemma pronssiottelu, ja ainakin siinä suosikkini ilmeisesti palasi vanhoihin perinteisiinsä joukkueena, jota ei hävityn välieräsarjan jälkeen voisi vähempää kiinnostaa.
Kunnes Don Frank Moberg joukkueen bussin kääntyessä Mannerheimintielle matkalla erääseen pronssiotteluun tarttui mikrofoniin ja ilmoitti, että häntä kiinnostaa pronssi.
Mutta se on toinen tarina, kuten eräs britti tapasi sanoa.
Märkiä lumikristalleja
Pipopäisiä pyöräilijöitä. Paljaita kuivia auringon lämmittämiä pyöräteitä, joita reunustavat 
korkeat kinokset. Poikkesin metsän puolella, ojan kohdalla vajosin nivusia myöten lumeen. Alamäessä Poika jarrutti liian vähän ja kikkaili liikaa, joten pyörä rämähti kyljelleen ja ajaja tangon yli asvalttiin mahalleen.
Ei vahinkoja, ihme kyllä. Annoin palautteen heti.
Talitinttejä, harakka. Ihan kuin tikan pärryytystä. Huhuja peipposen laulusta.
Räiskäleet ainakin olivat totta. Minä söin oman pinoni kotitekoisen omenahillon kera. Poikakin jaksoi neljä.
Tenavien nukahdettua ehdin näkemään lopun dokkarista Kallion seurakunnan arjesta.
huhtikuu 16, 2006
Yöllä linja-autossa
Onneksi olin aavistellut ongelmaa ja varannut riittävästi aikaa. Lähdin kiertämään kauppakeskusta ovi ovelta. Juuri väärään suuntaan, joten ympyrä oli melkein täysi, kun kohtasin ystävälliset harmaahaalariset Securitakset, jotka neuvoivat, mistä kaukoliikenteen laitureille aamuyöllä pääsee.
Kuski avasi luukut, mutta jokainen harvoista matkustajista otti pakaasinsa sisään. Juopunut oli menossa Heinolaan, punahiuksinen neitonen Kuusamoon, lentokentältä kyytiin noussut eläkeläisrouva Jyväskylään. Sinistä välkkyvä partio oli pysäyttänyt Mikkolassa farmariauton tienvarteen. Lahden kaduilla riitti vilinää aamukolmeltakin, muutama halusi Heinolaan.
Minulla oli Grishamin The Chamber, mutta silmät väsyivät neljältä. Sitten kuulokkeet korville: podcasteja, Tavaramarkkinoita, ELOa, Sorsakoskea, Bowieta, Ultra Brata, Vivaldia.
Jossain välissä aloin nukahdella ja heräillä. Kuljettaja puhui puhelimeen pohjoista, sanoi nää.
Jyväskylässä nousi aurinko.
huhtikuu 14, 2006
Merkkejä jostain
Asvaltti ei ollut enää liukas vaan tuoksui lämpimältä itseltään ja pölyltä, aurinko pilkahteli, tuttu tenava äiteineen oli ottanut jo fillarin apupyörineen esiin.
Länsiväylällä katselin bussin ikkunasta merelle, jää oli muuttunut tummaksi ja laikukkaaksi. Samalla pysäkillä jäi paljon, vaelsivat pareittain samaan suuntaan.
Taitaa olla vuodenaika vaihtumassa.
huhtikuu 12, 2006
Nuori on nopea
Olikin ollut hetken aikaa epäilyttävän hiljaista. Sitten pikkuneiti tuli tyytyväisenä olkkariin ja piirsi kävellessään kuulakärkikynällä käsiinsä vielä muutaman viivan.
Takavarikoituani välineet neiti lähti tyytyväisenä pesemään käsiään. Vähän aikaa veden solinaa, sitten huuto, että paita märkä, pitää vaihtaa.
Poika osaa jo käyttää sen verran hiirtä että katselee itsekin junien kuvia jos vaunut.orgin kuvasivun klikkaa valmiiksi. Se 300-kiloinen veturin pienoismalli vaunuineen kiehtoo ukkelia aivan rajattomasti.
En ihmettele yhtään.
Pienillä kierroksilla
Uni tulee heti kun pistää silmät kiinni. Niinpä neljät - viidet pidemmät ja lyhyemmät päikkärit, väliin kahvit, pieniä töitä, makkarakeittoa, tietokoneen imurointi, Seitsemän koiraveljeksen luentaa tenavien kanssa.
Ulkona harmaata ja koleaa. Sinne ei tee mieli.
huhtikuu 10, 2006
Yö osastolla
Päivystyksessä oli hiljainen yö, mutta toki muutama tyyppitapaus. Käytävillä makaavia vanhuksia, jotka eivät ihan tiedä, missä ovat. Rouva, jota lääkäri pyysi olemaan ihan hetken hiljaa jotta hän saa kuunneltua sydäntä. Aggressiivinen mies, joka halusi lähteä kun pää kerran on jo ommeltu. Hoitaja ja vartija ohjasivat istumaan todeten, että lääkäri haluaa vielä tarkkailla.
Ei toimittajia tällä kertaa. Henkilökunta vaikutti erinomaisen pätevältä.
Ilmoittauduin, täytettiin papereita, hoitaja heti kysymään, onko hengitysvaikeuksia, ei, ihottuma vain, verenpaine (OK), lämpö (38), syke (korkea, kuumeesta varmaan), antihistamiinia ensi hätään. Vuorokauden vaihduttua ehti lääkärikin, tutki, jututti ja mietti hoppuilematta. Selkeä urtikaria, uudesta antibiootista kenties hyvinkin, se pois ja tilalle tuttua penisilliiniä. Nielu kovasti ahdas, ei mitään paiseen näköistä mutta puhe sen verran vaikeaa, että tarkkana.
Resepti taskuun, jo tutun tuntuisiksi tulleiden kohtalotovereiden hyvästely.
Mechelininkatu kiilsi lämpimässä aamuyössä kosteana.
Aamulla parempi olo. Nukuin pitkälle iltapäivään.
huhtikuu 09, 2006
Piikkilankaa ja v-käyrä
Virolaisen pehmeästi puhuvalla päivystävällä oli filmitähtinimi, vaaleat hiukset ja kaula-aukko. Ja Messenger auki. Ehkä siksi tuntui kiireiseltä ja kurkkasi kurkkuun muttei edes maininnut nieluviljelyä. Reseptiä ei kannata hakea vielä mutta jos huomenna tuntuu huonommalta, voit aloittaa kuurin, sinullahan on näistä paljon kokemusta, sanoi ja ojensi tulosteen.
Outoa.
Neljän aikaan aamulla sain tarpeekseni, pakotin kurkusta läpi merimiinan kokoisen ja muotoisen ibuprofeenin ja kävin kylpyhuoneen matolle lukemaan Grishamin The Partneria. Nielussa velloi eestaas kuumaa laavaa. Tai ehkä se oli räkää joka vain tuntui siltä.
Kuuden jälkeen yritin uudelleen unta, huonolla menestyksellä.
Aamulla aloitettiin kuuri. Ilmoitin kollegoille, etten tule tänään.
huhtikuu 07, 2006
Keväitä
Räkä ja kipeä kurkku pätkivät yön horteeksi, mutta ulkona kuivia jalkakäytäviä ja auringon pilkahdus.
Paikallaan huojuva harittavasilmä tihrusti ohi kulkevaa minihametta ja kähisi virnistellen perään jotain.
Pakettiauto pysähtyi suojatien eteen antamaan tietä, viereisen kaistan sininen Vectra kaasutti hiljentämättä ohi. Ehdin väistää.
Ilta-Sanomien lööppi vilisi taas yhteiskunnallisesti tärkeitä asioita, joiden tietäminen on meille demokratian säilymiseksi välttämätöntä.
huhtikuu 06, 2006
Junailijan pilli ilmaa jo viilsi
Oulun-junaa ei näkynyt eikä kuulunut, vaikka lähtöaika oli jo ohi. Ihmismassa velloi laiturilla epätietoisena, rintamasuunta puoliksi pohjoiseen.
Valuin katsomaan näyttötaulua, jossa lähtöaika oli siirtynyt 15 minuutilla. Kohta jo kuulutuskin, ja joviaali konnari, joka kulki laituria ja kertoi jollekin, että vaununumerointi alkaa aseman päästä. Astelin Kaisaniemeen päin, ja hyvä niin. Aikanaan pitkä punavalkoinen peruutti laituriin ja minun vaununi oli puolimatkassa Pasilaan.
Sen verran myöhässä vielä perillä, että yhtään ehtiäkseen piti kävelyn sijasta avata takaovi. Kalevankankaan hautiksella näytti olevan kiintoisan näköinen kappeliko. Pyöristin ja pyysin kuitin.
Irtispussissa oli niin paljon kovia salmiakkeja, että kitalakea aristi.
Ainahan myö omistamme huolta pietään, kettuilivat lempeästi itäsuomalaiset ja ottivat illan päätteeksi kulkijan taas huostaansa.
Melkein tyhjä juna. Akku riitti Helsinkiin asti. Kotiovi loksahti torstain puolella.
huhtikuu 04, 2006
Hetkittäin ruudun äärellä
Viime aikojen TV-ohjelmia, joista mitään en tietenkään nähnyt kokonaan.
SubTV:n Led Zeppelin -dokumentti, joka toimi, vaikka siinä ei kuultu tahtiakaan bändin musiikkia ja kaikki haastattelut oli kaivettu arkistoista.
Elokuva CSS Hunleysta, vaikka lopun vedenalainen haamukohtaus rojahti korniksi. Olisi riittänyt kun pääsankari olisi mustavalkoisessa kohtauksessa löytänyt hukkuneen naisensa veden alta.
Taksikuskidokumentti, helmenään muistelot takavuosien helsinkiläisistä suharipersoonista.
Eilinen Junnu Vainio -muistelo rypistyi Ilkka Vainion epäselvään puhetapaan.
70-luvun sekahaku YLE Teemalla, joka kerta. Vaatteet, ihmiset, äänet, tapahtumat, muistot, kaikki. Eilen muun muassa Armi Aavikko, 18 vuotta. Tämän sarjan kun saisi tallenteena.
huhtikuu 03, 2006
Voimakenttien vaikutusalueilla
Juha Tantulla oli kuulemma pikkupoikana tapana junamatkan päätteeksi käydä pokkaamassa veturinkuljettajalle.
Minulla ei, mutta ohi astellessani vilkaisin, millainen voimanpesä minut ja IC 12:n Helsinkiin kiskoi. Sr1 se oli, numero 3026 keulalla ja iltayön räntäsateen märkyys valuneena pitkin kylkiä. Juuri kohdalla veturi sanoi tnzschwack! ja sähköinen humina laimeni pykälän verran.
Keskiyötä odottelevalla asema-aukiolla taksien keltaiset kyltit. Nousin sohjoiselle Manskulle, totesin valotaulusta kolmosen tulevan vasta kymmenen minuutin päästä ja kävelin kotiin.
Hyvä päivä.
huhtikuu 01, 2006
Edes ja takaisin
Läts, läts, läts, läts, tallustin menemään sohjossa Itsenäisyydenkatua ja Sammonkatua. Liekö edellisyönä satanut lunta?
Kolme kuorma-autoa aurasi limittäin katua ja lennätti komean sohjokura-aallon. En ehtinyt kameraa repusta.
Linkosuo, Sammon sähkö, viisikymmenlukua. Saavat hyvälle tuulelle. Harkitsin hetken Salhojankadun Pubia, mutta aikataulu.
Iltapäivän päätteeksi Pendolinolla takaisin. Sitä odotellessa tonnopizza ja yksi iso Scandicin alakerrassa. Sinne se sateenvarjokin taisi jäädä.