Näkymä rannalta

Hetken taide

Jäin katselemaan, kuinka hahmo seisoi keskellä vilkasta luistinrataa ja teki määrätietoisesti rauhallisia voimakkaita liikkeitä. Tai chitä, oletan. Hämmästyttävä varmuus ja tasapaino, jalka ei tapaillut liukkaalla jäällä kertaakaan.

Luistelijat ympärillä jättivät tilaa, kukaan ei silti vilkaissut toista kertaa.

Laskeutuminen matalampaan venytystä muistuttavaan liikkeeseen, ahaa, kengännauhojen solmiminen, ensin toisen, sitten toisen.

Jalkojen ravistelun jälkeen siirtyminen tanssilta näyttävään osuuteen, jossa alku toi mieleen steppauksen ja jokin kohta ripaskan. Väliin piruetteja, aina vain yhtä varmasti.

Loppu.

Hahmo veti vyötäisillä roikkuneen valkoisen verryttelytakin ylleen, kipusi reunakinoksen yli ja lähti kävelemään Lemminkäisenkujan suuntaan. Katselin, kunnes tumma pipo katosi näkyvistä.

Taivaan värinä

Taivaanreunojen hempeä puna.

Kovasti kirkkaampaa kuin eilen samaan aikaan, pilvien puutteessa.

Mukava rapeus, poissa kura ja renkaiden sihinä sohjoisen märällä asvaltilla.

Ja CopyFraudin kautta löytyi mainio tekijänoikeussarjakuva. Ja kuluttajan-.

Silmäniloa tai koneromantiikkaa

Kapoinen on ollut Linnunlaulun sola kun minä olin pieni ja komeita veturit.

Ja, käyttääkseni Mauri Sariolalta opittua ilmausta, vallan melkoinen kuvasarja rahtilaivasta talvisilla sisävesillä.

Hän asuu Kumputiellä

Jalkakäytävällä lumi oli ruskeaa jauhoista kreemiä, jossa kenkä ei pidä.

Kaupassa hidastin jo runebergintorttujen kohdalla, mutta se hinta.

Jos lämpötilaa vähän alemmas.

Pum

Ensimmäinen Metaani-liigan nerokkaista kaappauksista oli ei enempää eikä vähempää kuin Kansallismuseoon kevättalvella 2006 tehty isku, jossa museon arvokas hopeakokoelma korvattiin aidon tuntuisilla substanssihologrammeilla.

Rikos paljastui - sattumalta - vasta seuraavana vuonna, kun museossa Suomen-lomallaan vierailleen Sûretén ylitarkastaja Clouseaun epäonninen yritys demonstroida seuralaiselleen savateliikettä päättyi näyttelyvitriiniin.

Myös Viipurin pamauksesta liikkuu sitkeitä huhuja, joiden mukaan

Rillumarei

Mielenkiintoista lukea taivasalla.netin vieraskirjaa ja kommentteja. Kansa ihastelee ja huokailee haltioitumiseen saakka, ja seassa yksi valokuvauksen opettaja ärisee, että ei näillä kilpailuja voiteta, eihän näissä ole mitään.

Ilmiössä on selvästi yhteys johonkin suurempaan.

Ministeriö ja tekijänoikeuden tiedotuskeskus ovat ennenkin herättäneet huomiota esitämällä virheellisiä ja riittämättömiä tulkintoja tekijänoikeuslaista ja painottamalla teollisuuden etuja tavallisten kansalaisten kustannuksella, sanoo informaatio- ja teknologiaoikeuden professori Jukka Kemppinen.

Vaalihässäkkä on selvästi kestänyt liian pitkään, sillä molemmat ehdokkaat alkavat tuntua ärsyttäviltä. Tai ehkä etenkin molempien ehdokkaiden kannattajat. Onneksi kaikki on kohta ohi.

Eläköön kenraali Alcazar! Seuraavalla hurlutihuilla käytetään kloroformia.

Anna B:ltä taas kovasti komea kuva.

Pakkasen ääniä

Voimistuva rahina muovijalasten alla kun pulkka syöksyy mäkeen ja vauhti kiihtyy. Nastojen rapina valojen vaihtuessa vihreiksi. Luistimenterän narina pakkasen kovettamaa jäätä vasten. Tiekarhun terän kirskuna kun se vuolee asvaltista jäätä.

Tällaisena se on parhaimmillaan. Vastasatanut lumi, joka ei ole ehtinyt likaantua kuin vasta ajoradalla vähän ruskeaksi. Oikea pakkanen. Niin sininen talvitaivas. Tätä pulloon rospuuttokelien varalle.

Tenavat poukkoilivat rodeohärkinä jo kaksi tuntia ennen synttäreille lähtöä. Määränpää pitäisi kai pitää salassa H-hetkeen saakka. Perillä sokerihumala, kiljuntaa, ryntäilyä ja kyyneliä aina kun joku pienimmistä jäi jalkoihin tai pelästyi meteliä.

Hyvät kekkerit.

Talven pieniä iloja

Pienihiutaleinen mutta ajoittain sakea lumisade teki Helsingistä satukaupungin. Pysähdyin välillä seisomaan ja katselemaan katsomatta silti tarkasti.

Vouvotus lähestyi etelästä, autot änkesivät ajoradan reunoille ja kohta keltainen ambulanssi pujotteli esiin jonojen lomasta. Jalkakäytävälle pysäköidyn vanhan BMW:n pyyhkijän sulan alla oli muovikuorella suojattu sanoma.

Tuulen tyynnyttyä viisitoista pakkasastetta oli leutoa, mutta tunti pulkkamäessä silti ihan sopiva aika. Omistaapa vielä housut, joihin lumi ei tarttuisi kuin liimattuna.

Kylmä ei ollut ehtinyt ytimiin asti, silti sauna tuntui tavallista paremmalta.

Tenavien nukahdettua pikkuporvari hemmottelee itseään yhdellä vaalealla tsekkiläisellä ja muutamalla juustolla.

Sä oot niin kaunis tänään

Olin jo unohtanut, miten kuivasti lumi natisee kengän alla kun pakastaa.

Sinne ja takaisin -pyrähdyksillä tarkenee ihan paitsi kun vastatuuli viiltää kasvot auki.

Pienet päikkärit, yllättävä uni.

Illalla Tyttö halusi, että piirrän sateenvarjon, Poika että avaruusantenneja. Lopuksi hahmoteltiin yhdessä Pendolino, mutta pikku pedantti ei kestänyt viivan yli karannutta väritystä.

YLE24:ltä taitoluistelua. Pöykiö oli vaivalloinen, Drei voimaisa ja Korpi säteilevä. Ei ihme, että kommentaattoritarkin innostui.

Aivan loistavaa! Hyvä Tampere!

He nukkuvat kuka mitenkin päin

Kun haastettiin. Ihmisten nähden osaan olla ilmeetön ja eleetön, mutta kotona vähän lipsuu.

1. Istun aina koneen ääressä jalat pöydällä näytön vieressä ja näppis sylissä. Hiukan sivussa olevan näytön tuijottaminen aiheuttaa joskus kolotuksia.

2. Pöytärummutan ja muutenkin päästelen mielelläni rumpumaisia ääniä.

3. Olen saita. Paitsi jos tarjolla on kirjoja tai elektroniikkaa.

4. Laulan suihkussa. Joskus muka-italiaksi, vaikken osaa italiaa. Ehkä juuri siksi. Siellä kaikuu hienosti.

5. Huomatessani julkisella paikalla puolituttuja yritän yleensä toimia niin, etteivät he huomaisi minua. Samaan saattaa liittyä se, etten koskaan jatka ketjukirjeitä tai -maileja. Enkä tätä haastetta.

Jääkide pureutuu

Lumisade oli melkein näkymätöntä, mutta tuuli välillä viskoi jäisiä pilviä poikittain ja yläviistoon. Maa muuttui vähitellen valkeaksi.

Tora! Tora! Tora! Anttilassa halpa. Laulu-Miesten edessä liuta poliisiautoja. Seisova lounaspöytä kenties.

Kotona salaattia, feta-pinaattipiirasta ja omenahyvettä. Mutta varokaa niiden tuikkujen kanssa. Olin aina sanonut, että se sammutuspeite on hyvä olemassa. Ei dramatiikkaa.

Huomenna on kuulemma kylmä. Ainakin etelän vetelällä asteikolla.

Valtakunta lumipyrystä

Osa jäästä oli luistelukelpoista, mutta siellä täällä siitä pilkisti roskia ja itäreunassa velloi järvi, jossa kalisivat ahtojäät. Vierellä tummanvihreä nurmi.

Tenavat jaksoivat leikkiä avaruusrakettia kasassa jäärakeista ruudin mustaamaa lunta, jossa vilisi ilotulitusrakettien jäänteitä ja muuta roskaa. Yritin hätistellä pois edes koiranjätösten kohdalta. Lopulta viesti Maasta kertoi lohikeiton olevan pöydässä.

Illalla Poika nukahti hetkessä, mutta pikkulikka pyöri kaksi tuntia nukkumattia odotellen. Kömmin ihmisten ilmoille kuulemaan, että vaaleista tuli mielenkiintoisemmat kuin arvasinkaan. Pystyisikö porvaristo yhdistämään voimansa ja...

Viikon puolivälissä kuulemma pakastaa lujasti. Viikonlopulle oli merkitty lumihiutaleen kuva. En jaksa uskoa, mutta toivoa aina saa.

Kaiken sen imagonrakentamisen tulos

Se on täytetty. Illalla sitten kaikki taas kertovat voittaneensa ja oikeasti voittaneiden tukijoukot näyttävät joka kerta yhtä ärsyttäviltä lapsellisine uhoineen.

Juhliessanne tietäkää, että kaikki ehdokkaat vaikuttivat jotakuinkin kelvollisilta heiluttamaan niitä valtaoikeuksien jäänteitä mutta muita päätä pidemmäksi ei ollut kenestäkään. Ellei sitten fyysisesti.

Vanhanen vaikuttaa vähäeleisessä kömpelyydessään hyvinkin sympaattiselta, mutta jos minun ääneni haluaa, ei kannata liittyä puolueeseen, jonka nimi on näillä main ruma sana. Tai jos vielä vähän enemmän väritetään, puolueeseen, jonka saappaan raudoitettu antura lepää rakkaan kaupunkini kurkun päällä.

Niinistön vienninedistämislupaukset miellyttävät kotimaisesta työllisyydestä huolestunutta, mutta ei meitä niin tyhminä kannata pitää että yrittää jotain työväenpressajuttua. Niinistö tuo yhä mieleen ylimielisen tyypin, joka valtakirjan saatuaan riipaisee pöpsykkänaamarin yltään ja ilmoittaa köyhälistön pakkosiirtojen aloittamisesta, karjavaunut on tilattu jo.

Se koko Guatemalan presidentti osui Halosen kohdalla pahasti, rajoittuneen suomalaisen porvarisian silmin. Maamiinat myös. Vaan eivät tajunneet Ahon tukijoukot viime kerralla kuinka paljon hallaa tekivät omalle asialleen yrittämällä lyödä vyön alle uskonnolla, ulkonäöllä, sukupuolella ja SETA-menneisyydellä. Sitä myötätuntoa on yhä jäljellä ja stadilaisuus Elantoineen päälle. Halonen puutteineenkin vaikuttaa ei äidilliseltä mutta kylläkin tätimäiseltä. Sellaiselta reilulta tädiltä joka kaksiossaan Kalliossa tarjoaa pannukahvit, Elannon viinereitä ja järkeviä neuvoja silloin kun on tullut riideltyä omien vanhempien kanssa.

Ja joitain marginaaliehdokkaitakin kuulemma oli.

Maitomaisen harmaa päivä

Uudessa linja-autoasemassa on lentokenttää. Puuttuu vain että näytöissä lukisi boarding.

Menomatkalla väsytti jo, silmät lupsuivat. Kulloon tienhaara vanhoine rakennuksineen herätti muistoja, tuolla pysäkillä seistiin aina mutsin kanssa odottamassa vihreää linjuria.

Suomalaiskansallisen hillitty innostus tarttui ja karkotti väsymyksen. Raksin rivin jatkona kolmatta sataa otosta. Mistä sä oot, punaraitaputkinen kysyi.

Odoteltiin paluulentoa paikallisessa. Virkeä henkilökunta haki valppaasti katsekontaktia, toimeton krupieeri yritti pysytellä hereillä. Tarjoilija nosti konjakkini rinnalle veden. Pari herraa sammalsi jo.

Samalle lennolle istuutuneella neitosella oli hyvin vaaleat pitkät hiukset.

Auringon noustessa

Lämpöasteita tammikuussa, mutta pilvetön taivas teki aamusta kirkkaan ja kuulaan.

Ortodoksisen ja Kaartin välissä tsirpittivät linnut joka puolella.

Hietsussa vesi oli jäänyt kuin kynnyksen päälle ja sitten syövyttänyt hiekkaan itselleen kiehtovia kulkuteitä mereen.

Lumen sulettua oli tallautuneiden polkujen kohdalle jäänyt liukkaat kuperat jääharjanteet.

Oranssi sade

Bussin ikkunat olivat niin kurassa että vain tuulilasista näki kadun. Siksikin syvennyin Rumban historiikkiin. Luulin jo Latokartanontieksi kun noustiin vasta Pihlikseen.

Paluumatkalla kyytiin pyrkivällä nuorukaisella ei ollut kuin viisikymppinen. Kuljettajalla ei antaa takaisin. Väittely, kuski itämurteella. Vuoron numero. Pysäkille jäi, vesisateeseen.

Kurvissa kasiin, johon samalla uusi kuski. Entinen kertoi tulevalle joistain, jotka vallanneet takaosan ja poistettu vartijavoimin. Istuin liian kaukana kuullakseni kunnolla.

Hesarin ravintoloissa olutlasien ylle kumartuneita hahmoja. Brakun kirkkaissa valoissa jääpalloilijat lätäköissä.

Vihmoi sumumaista naaman kastelevaa sadetta.

Tilanne on nyt tämä

Taivaalta vihmova vesisade sulatti sen vähän lumen mutta jätti märkänä kiiltävälle asvaltille liukkaat jääpolanteet ja kerroksen orpoa hiekkaa.

Puuskainen tuuli nyki pipoa.

Eipä sitä lunta paljoa ollutkaan.

Joskus kissa on kissa

Meapa sen sanoi.

Mutta ajatuskin iilimatojen lähettämisestä kannattaa sitten unohtaa saman tien.

Ulkomailta

Israelin pääministeri Ariel Sharon hengittää itse ja liikuttaa oikeaa kättään, uutisoidaan. Se ei ole paljon, mutta taitaa sivuta eräiden taannoisten NKP:n pääsihteerien valmiuksia.

Mutta kertoisiko joku, miksi Sharonin tila on päivästä toiseen noin iso uutinen? Suomessa.

Lisäys: Lukekaa, mitä Jalkanen arvelee mediateollisuuden suunnitttelevan. Minusta tuntuu, että meidän on tärkeää tietää.

Lyhyesti hyviin

Tommi ja koossapitävä pönötys. Sai ajatuksen kömpimään jaloilleen ja lähtemään huojuen liikkeelle.

Anna B:n kaunis seesteinen hiljainen levollinen odottava miettimään jättävä kuva.

Ei suoranaista vaalikuumetta

Presidentinvaalit ovatkin kuulemma viikon päästä. Minä olen koko ajan luullut, että joskus maaliskuussa.

Yhtäkään vaalikeskustelua tai muutakaan TV-ohjelmaa aiheesta en ole nähnyt. Lehdissä sentään jotain, ainakin Hesari yrittää näköjään kaivaa aiheita vaikka kiven alta.

(Ja iso Vanhasen naama etusivulla)

Illalla nousi outo kylmä sumu.

Kitkaton hetki

Nyt taidan tietää, miten ne kaikki ranteet liukkailla keleillä murtuvat. Vihlonta onneksi hiipui päivän mittaan mutta siellä alempana lihaksista suurimpaan taisi jäädä mustelma.

Illan rupeamalle laitoin jo luistimet jalkaan. Niillä en kaatunut.

Hirvipyörykät ja Tolstoi

Juuri kasteltu jää oli vielä siellä täällä lätäkköinen, mutta mukavaa silti, kunhan tuntuma alkoi palailla. Kolmen tunnin jälkeen maistuivat hirvipyörykät ja niiden päälle uni.

Lienenkö nähnyt rautatieasemalla niin etäälle ulottunutta junaa kuin tänään Moskovan. Laituri on pitkä, mutta ensimmäisen vaunun toisen pään ovelle sitä ei enää riittänyt.

Kaksi Sr1:tä keulilla ja henkilökunnalla komeat vormut mantteleineen. Yksi tervehti melkein sotilaallisesti laituria vastaan astellutta suomalaiskollegaa.

Paluumatkalla puuttui yksi bussivuoro välistä ja ohjelma pyhäaikatauluineen pissi muutenkin hiukan. Lopulta Poika oli jo niin pitkälti ohi uniajan, ettei spåran tai metron vartoilu houkuttanut. Kellotornin varjossa päivysti onneksi pitkä jono keltaisia katolla, joten E-Mesen takaovi auki ja väsyneet matkalaiset nahkapenkille.

Kuin metrin halko

Pari hienoa juttua.

Katri Mannisen Drama geek: nuo jutut sarjakuvakirjoiksi muokattuina jotenkin kovin kolahtavat Tintein ja Tex Willerein kasvaneelle. Minulla vain latautuu aika lailla pätkittäin sieltä jostain. Ruutu, jossa aivot ajavat takaa suuta, on aivan hillitön.

Veloenan Elävien kirja. Pystyisiköhän (joku) tekemään kuvien pohjalta myös muita kuin runoisia tekstejä. Saisipa tästä meemin. Vaikka niin, että haasteen heittäjä aina antaisi pohjaksi kuvan.

Yhtäkkiä värit

Paluumatkalla jäätiin Hakiksen torilla, kolmonen tuli melkein heti.

Jäähallin kohdalla nostin katseeni kirjasta ja näin ne värit. Futistreenit kirkkaissa valoissa kylpevässä Saharassa. Tekonurmen vihreys, punaiset treeniliivit, pomppivat valkeat pallot ja muutama lumidyyni. Sitten spåra vonkui mäkeä ylös Manskulle ja maailma oli taas mustaa, harmaata, katuvalojen kuparioksennusta.

Kallioblogi kertaa, miten kaupungissa ollaan.

Paljaissa varpaissa pihkaa

Niin paljon kaunista yhdessä kuvassa.

Aamun koulutuspoliittinen aloite

Antti Vilpponen ehti jo huomata keskustelun erinäisten oppilaitosten nimien kääntämisestä.

Mitäpä moisesta kiistelemään. Sovitaan että kaikista kouluista valmistuu vaikkapa tohtoreita niin ollaan kaikki hienoja.

Jaa, pitääpä lähteä viemään pikku lisensiaatit tuonne Junior Universityyn. Onneksi sää kylmenee niin tänään ei tarvita kurahousuja.

Rannikolla

Vaikka oli vielä pimeää, tajusin nukkuneeni pommiin ja pomppasin sängyn viereen seisomaan. Vihreät numerot näyttivät 3:16.

Takaisin. Ja Johannes tuli mieleen vasta illalla.

Kun aamu oikeasti koitti, katuojat lorisivat ja taivas viskoi naamalle tahmeaa räntää. Spårapysäkillä pariskunta spekuloi kiivaasti italiaksi kunnes nainen kysyi, puhunko englantia ja kysyi kolmosen reitistä ja lipunhinnoista.

Ajelehdin kaupoissa ja selailin laiskasti alekirjoja. Signe Brander -kuvateos ei ollut tarjouksessa. Kirjatorilla inventoitiin lukittujen ovien takana.

Kotona asettelin sormikkaat ja päähineen patterille kuivumaan. Iltapäivällä pilkisti jo sinistä.

2006 tähän saakka

Nelostiehen paakkuuntunut pöpperöinen lumi kumisi renkaiden alla ja teki kulusta epätasaista. Vaajakosken jälkeen jo auratumpaa, ja Hartolasta alkoi kura. Toinen aura-auto rumisi oikeaa, toinen vasenta laitaa, ja autoilijat pujahtivat välistä.

Helsingissä lunta oli kovin vähän, ja taivaalta satoi pienenpieniä jäärakeita. Tein viisi matkaa autolle ja takaisin ennen kuin kaikki pakaasit olivat eteisessä. Kauppareissulla Kampin keskukseen pyrynen pehmitti Helsinkiä hiljaisten äänten satukaupungiksi.

Thunderbirdini lakkasi hakemasta postia ja latasi inboxia loputtomiin. Asensin uudemman version ja googletin neuvon poistaa tai uudelleennimetä inbox.msf-tiedosto.

Ongelma lieveni, mutta samalla jostain ilmestyi joskus ennen sotia poistettuja viestejä. Nyt ruudun alalaita väittää, että saapuneitani olisi 15 197 vaikkei ole.