Näkymä rannalta

Vipinää valvomossa

Metrossa alkoi tuntua, että korvat poksahtelevat, nieleminen vihlaisee ja valo ottaa silmiin. Kotona iskivät vilunväreet.

Nyt on lujasti yllä, mutta päässä läikkii ja ohimoilta silmien sisään valuva laava täyttää ne.

Syötiin ja piirrettiin: merirosvolaiva ja merirosvoperheen talo. Antaessani vesimukit käskin sylkeä ensin purkat pois ettei mene väärään kurkkuun. Poika teki työtä käskettyä, tyttö sanoi hukanneensa omansa. Etsittiin matolta, löytämättä. Tyttö sai tyytyä puuväreihin piirrettyään huopakynällä poskiinsa.

Yrittäessäni nousta tuolista löysin Tytön purkan.

Suomalaisen alesta löytyi kympillä J. Pekka Mäkelän Kotistudio - musiikki purkkiin omin avuin. En ehkä tarvitse tietoa bassarin mikityksestä tai brummista, mutta kyllä podcastien harrastajan sopii lukea perusasioita erilaisista johtimista ja mikrofoneista. Hintansa väärti.

Kohta kolmas Burananpuolikas alkaa vaikuttaa. Eivät nämä aina käänny taudin puolelle.

Kylmenevät lehdet

Lehtikasat tuoksuivat jo kylmiltä ja huokaus huurusi, mutta tuulen terä pysyi vielä tupessa.

Kaikkien filevirheiden seassa siirtyi Miten minusta tuli minä -ohjelmasta soittimelle onnistuneesti Jari Sarasvuosta kertova jakso.

Kuunneltua jäi sellainen vähän pahoinvoiva olo kuin olisi syönyt liikaa makeaa tai katsonut uskonnollista kanavaa. Ne kaikki väkevät ehdottomat sanat eivät synkronoituneet vähäeleisyyteen tottuneen suomalaisen mieleni kanssa.

Joitain heränneitä ajatuksia voisi kehitellä. Espoolaisuus, pahan mielen välttäminen kasvatuksessa, suhtautuminen taloudelliseen menestykseen, kunkin meistä sisäiset demonit, itsensä markkinoiminen.

Hengenvaarallinen astalo

Halpiskojeeni saattaa vedellä viimeisiään, joten olisi ehkä aika ostaa oikea mp3-soitin. Ainakin siihen asti kun tekijänoikeuspoliisi takavarikoi ne katuratsioissa.

Mutta mahtaakohan alle satasen saada mitään kunnollista? Radiolla?

Millaisia lienevät nuo Creative Zen Nanot, esimerkiksi.

Toisen päiväkirja

Ennen vanhaan toisen päiväkirjaa ei saanut lukea.

Luukusta kolahtaneessa Yhteishyvässä Reko Lundán kirjoittaa otsikolla Toisen päiväkirja Johannes Salmisen kirjasta Varjo Kiasman seinällä.

Lundán mainitsee ohimennen, että moni julkaisee (kuulemma) päiväkirjoja verkossa (ei ole koskaan lukenut) mutta pääasiana toteaa jaksaneensa lukea Salmisen päiväkirjamuotoista teosta paremmin kuin tämän pitkiä esseitä.

Salmisen päivän- ja isompien tapahtumien kommentoinnin keskellä vilisevät luonnonkuvaukset, omien luonteenpiirteiden pohdinnat, matkat.

Lundán alkaa olla asian ytimessä. Blogienkin mielenkiintoisuuden.

Lehdessä on muuten myös raapaiseva katsaus siihen, mitä ovat oudot uutuudet kuten blogit, RSS ja podcastit ynnä erinäiset muut.

Vielä Yhteishyvä kertaa Elannon ja HOKin historiaa. Monille kuulemma valinta niiden välillä oli niin ankaran poliittinen, että vain toisessa oli mahdollista käydä. Aivan uutta minulle, meillä käytiin Elannossa koska se oli lähellä mutta Hokki Töölöntorilla saakka. Mutta ei meillä politiikkaa puhuttu muutenkaan. Tänä päivänäkään minulla ei ole hajuakaan, mitä tai ketä vanhempani eläissään äänestivät.

Rauhallisempikin mies

Nuo tyypit alkavat pikkuhiljaa tosiaan käydä hermoille.

Illuminatin jäljittäjistä vinkkasi Yhden kakkupalan mies

Melkein maalla

Ensimmäisen Seurasaaren sillan jälkeen kurvattiin oikealle pusikkoon ja sieltähän Pukkisaari löytyi pitkoslankkujen takaa, kivikautisen kauppakylän konstruktioineen.

Tenavat kiipeilivät eri suuntiin lepäävien puunrunkojen päällä ja laiturillakin käytiin, varovasti käsi kädessä.

Sitten eväät: kaikille karjikset, pienille pillimehut ja isoille kahvia Airam-termoksesta. Jälkkäriksi Jaffa-keksit. Tenavat saivat toisetkin.

Raivokas rapina käänsi katseet ja eväspussia kaivellut orava keskeytti puuhansa. Melkein syliin tahtonut harmaantuva vipeltäjä torjuttiin edemmäs mutta korvaukseksi tarjottiin pähkinöitä.

Tuuli oli viilee, mutta laineet liplattivat rantakiviin ja Kuusisaaren takana väreillen hohtava tulipallo kultasi pilvet. Professionaalin näköinen kaksikko soutaa veteli tasatahtia, toiseen suuntaan ärisi keula pystyssä moottorivene.

Suojan puolella kelluva viikinkiveneen kopio oli iltahämärissä ihan vakuuttava, mutta hiljainen Tamminiemi rantasaunoineen ehkä vielä enemmän. Jostain tuoksui terva.

Mukavaa ku mentiir retkelle, mietti Poika paluubussissa.

Suvi syksyn sylissä

Eilisen kaltainen liki loppukesäisen lämpöinen päivä.

Tuulenpuuskien irrottamia keltaisten lehtien pyryjä, jaloissa kahisevia kuivia. Hautiksen puista raikuva tsvip!, tsvip!, tsvivip!

Lokit kelluivat sorsien kanssa rantavedessä ja kurkkivat minua hermostuneesti olkainsa yli. Kun pysähdyin kaivamaan kameraa, päättivät olla ottamatta riskejä ja lehahtivat siivilleen siirtyen ulapallemmas.

Vanhalla kyykkäkentällä valkoposkihanhet nautiskelivat aamuauringosta.

Kuulokkeissa YLEn Aikainen, jossa keskusteltiin Helsingin kaupungin vuokra-asuntojen asukasvalintapolitiikasta.

Blogimalehtikatsaus

Mediaräpätin pohtii, mitä uutishaukkojen silmään menee kun uutinen liippaa kiusallisen läheltä.

EFFIn blogi luo katsauksen lobbaamiseen tekijänoikeuslain esityksen ympärillä.

Jossain osuin kuvamanipulaatioihin lakiesitystä ajavasta ministeristä. Vaikka osa kuvista oli humoristisia, osa ei naurattanut. Mahtaako yhden ihmisen pilkkaaminen edistää laadukkaan lainsäätämisen asiaa?

Kellanvihreä Suomi

En olekaan tainnut koskaan ennen kuunnella Eppu Normaalia Ylöjärvellä. Jalasjärvellä huomasin yhtäkkiä, että täällä näkee kauas. Hämmentävän kauas.

GPRS:n improvisoiminen toimimaan manuaalia vain vilkaisten teki nörtin olon. Sitten lähdettiin Rrolsiin kebabille.

Illalla Matkakeskuksen lipunmyynti oli pimeänä. Yritin juuri tutkia kommunikaattorilla VR:n sivuilta, voiko IC-junista ostaa lippuja, kun L soitti. Lipun ostaminen -linkki vei vain johonkin verkkolippusysteemiin eikä muistakaan loogiselta tuntuvista kohdista löytynyt.

L halusi kertoa, että sivujemme käytettävyys kusee. Kerroin tietäväni. Ne eivät tänään toimi tarkoitetulla tavalla. Kertoisin asianomaiselle ihmiselle. Jotain tehtäisiin. Ei kuitenkaan heti.

Laiturilla seisseen konduktöörin käytettävyys oli mallikelpoinen. Hän kertoi että pojat myyvät lipun mielellään ja huomautti, että eniten tilaa on viitosvaunussa, siinä keskimmäisessä korkiassa.

Hyväntuulinen konduktööri möi mielellään lipun, 41,30,-, ja vihjasi, että käytävän toisella puolella olevaan istuinpariin ei ole tulossa ketään. Ilahduin huomaavaisesta palvelusta, kiitin ja siirryin kimpsuineni sinne.

Päätä vihloi eikä särkylääkettä ollut mukana. Kamerarepun kantamisen jumittamat niskat ja potevan perillisen nelituntiseksi pätkimä yöuni.

Ponteva aristavien ohimoiden hierominen sormenpäillä tuntui auttavan.

Ohi hidastuvissa sinisissä luki valkoisella valolla Tampere.

Hämeenlinnasta eteenpäin kuuntelin Laura Sippolaa. Kaupasta ostamaltani levyltään matkasoittimelle siirrettynä. Kopioituna.

Oikeuksista edelleen

Herkko Hietanen kommentoi mustahattuisten levymogulien väitteitä.

Aivopyrähdys

Konttivaunujen jono Länsisatamaan avautuvassa kanjonissa vihjasi, että lähiaikoina voisi kuulla hörskytystä. Sataman suunnasta kajahtanut veturin hu! sai minut kääntymään Mechelininkatua alas.

Tasoristeyksen kellot kalkattivat, kun veturi hörskytti risteyksen yli hakemaan taakkaansa ja jymisi kohta takaisinpäin vetäen pitkän jonon konttivaunuja satamaan.

Mechelinin alkupää arkiaamuna on koneäänien konsertto. Tasaiseen huminaan voi vähintään kuvitella veturin ja laiturissa lähtöön valmistautuvan laivan koneiden jyminän, mutta ainakin kiihdyttävien rekkojen ärjyntä, hermostuneesti pyrähtelevien autojonojen murina ja kärsimättömät tööttäykset ovat totta. Valkean Porschen äänenvaimennin oli rikki. Helikopterin läpätys ei kuulunut kun se leijaili Hernesaaren suuntaan.

Mitähän 20-luvun Olavi Paavolainen olisi ajatellut?

Hautiksen takana aurinko kurkisti tuulen valkeanharmaalla taivaalla ajelemien tummien röyhyjen seasta. Se maalasi kullalla voimalan reunan ja Lauttasaaren vesitornin sekä Länsiväylän sillan pylväät.

Beachin vesirajassa linnun jäännökset. Minigolfradan ja meren välissä tuoksui kuin jokin ruokayrtti, mutta mikä? Rakuuna? Kirveli?

Sana lounatuuli tuli jostain ja ampui lähtölaukauksen ajatuksen idulle. Tämä taivas, tämä maa, tämä maisema, nämä laulut, tämä mentaliteetti, juro melankolia, suomalaisuus minussa ja meissä. Mikä se on, mistä se tulee? Mikä tekee kulttuurin?

Miten muistaisin ajatuksen jatkettavaksi ennen kuin se katoaa?

Kirjaamalla sen ylös.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksesta

Suuren valiokunnan hämmennys osoittaa, millainen poliittinen voima internetissä piilee.

Ja:

Vaikka asia nyt saataisiin poliittisesti ratkaistua, se ei poista perimmäistä ongelmaa: eduskunta säätää lain, jonka kirjain on eri kuin lain henki. Kansalaisten oikeusturvan ja lainkuuliaisuuden kannalta on tärkeätä, että laki on nin kuin se luetaan. Ongelman esiin nostaneet ihmiset ovat toivottavasti antaneet lakeja valmisteleville virkamiehille opetuksen, jonka he muistavat.

Selkeni lämpimäksi syyspäiväksi

Kiirettä.

Tänään tapasin Joulupukin, jolle kerroin terveisiä lapsilta sekä kansanedustajan, jonka kanssa en aloittanut keskustelua tekijänoikeuslaista. Moottoriturpa velmuili, asianajaja oli vaikuttunut ja kauppaedustaja purki sydäntään tärkeästä asiasta. Päätin kirjoittaa siitä joskus.

Ennen lähtöä sieppasin vielä toisen kanapatongin.

Vanhempainillassa johtaja purki palautelomakkeita ja kysyi, mitä vanhemmat tarkoittivat vastatessaan, etteivät saaneet ennalta tarpeeksi tietoa päiväkodista. Ai sieltäkö te tietoa etsitte, hän hymyili kuullessaan, että vanhemmat olivat laihoin tuloksin hakeneet tietoja Internetistä.

Minä olin unohtanut palauttaa kyselyn.

Sumuisen syysaamun sanat

Te haluatte minulta kaksikymmentä euroa siitä että voin ostaa rikkinäisen levyn, jota voin kuunnella teidän valitsemillanne laitteilla ja teidän valitsemallanne äänenlaadulla - enkä mahdollisesti ollenkaan autossa, makuuhuoneen vanhassa mankassa, siinä toisessa kotitietokoneessa jossa ei ole uusinta Wintööttiä, tai joissain kahdesta mp3- ja yhdestä md-soittimestani. Te ette myöskään halua minun ottavan varmuuskopiota myymästänne levystä, josta maksoin sen kaksikymmentä euroa.

- Yhden kakkupalan mies

Mitä pitäisi ajatella artisteista ja musiikkibisneksen vaikuttajista, jotka kutsuvat kansalaisten vilpitöntä halua vaikuttaa “spämmäämiseksi”?

- Kirja-addikti

Kauko Röyhkä tahtoo tyhjentää soittimesi

Ketkäkö halusivat tekijänoikeuslain hyväksymistä hallituksen esittämässä muodossa?

Muun muassa he ja jo keväällä he.

Eikö asetelma olekaan Karpela ja pöhköt poliitikot vastaan mukavat muusikot ja fiksu kansa?

Aika kärjekkäitä sanamuotoja kyllä.

Soundtrack revisited

1. J. Karjalainen ja Mustat lasit: Tunnussävel
2. Queen: '39
3. Juice Leskinen Slam: Juankoski here I come
4. Hurriganes: Tallahassee lassie
5. Hector: Asfalttiprinssi
6. Kolmas nainen: Tytöt on kaunistuneet
7. Egotrippi: Asunto 35
8. Terry Ball: Let's play hockey
9. Nina Hagen: Auf'm Rummel
10. David Bowie: Soul love
11. Jääkärimarssi
12. Se: Ei vielä
13. Fredi: Kolmatta linjaa takaisin
14. Tuomari Nurmio & Viides kolonna: Liputtomat laivat
15. Kauko Röyhkä & Narttu: Onnenpäivä
16. J. Karjalainen ja Mustat lasit: Yö kun saapuu Helsinkiin

(Ja SchizoBlogista mä löysin sen. Kauan sitten.)

Punainen vaahteranlehti hiekalla

YLEn podcastien kanssa on ollut paikallisia ongelmia, joten kuuntelin aamulla kulkiessani dotkommuuni.comin kahdeksatta podcastia. Nelson Pavloskyn sanomiset jäivät kenttäolosuhteissa hämärän peittoon, mutta kuuntelukokemus oli silti positiivinen.

Johtuneeko kiihtyvästä työtahdista, että tänään unohdin puolet asioista.

Lähde on kuulemma Väestörekisterikeskus, mutta en kyllä keksi, millä kriteerillä sieltä on poimittu henkilöt, joille suoramainostetaan flyygeleitä.

Flyygeleitä.

Lauluäänirekisteri olisi estänyt tämänkin markkinointifiaskon.

Kokous oli kiireetön ja Jaffa keltaista. Metrolta palatessa tuoksui maatuville lehdille. Mietin aamun lehden kuolinilmoitusta, jossa nimi, ikä ja paikka täsmäsivät liian hyvin ollakseen sattumaa.

Nyt väsyttää paljon.

Viimeinen kierros

Tänään yksi hyväkin ohjelma.

FST:n dokumentissa 84-vuotias Gunnel Boström muutti kotoaan Porvoosta helsinkiläiseen palvelutaloon ja yritti kotiutua, vaikka ilmeet kertoivatkin, kuinka vaikeaa se tyttären rohkaisevista puheista huolimatta oli.

Millaista on olla vanha?

Niin vanha, että puoliso ja ystävät ovat kuolleet, lapset, jos heitä on, käyvät harvoin ja liikkuminen on vaikeaa. Miten pitkiä ovat aterioiden ja lääkkeenottojen rytmittämät vuorokaudet lukien, ristisanoja täytellen ja TV:tä katsoen? Entä jos öisin ei nukuta? Entä kun näkö käy niin huonoksi että kirjat ja TV:kin menevät?

Olen elänyt jo riittävän pitkään, Gunnel Boström sanoi ja arveli, ettei toisen infarktin tullessa aio ottaa nitroa eikä painaa hälytysnappia.

Lopputekstien tieto vanhainkodin vararikosta ja joululta edessä olevasta uudesta muutosta tuntui huonolta.

Sunnuntai-iltana

Yhtäkkiä iltojen hämäryys on mustaa ja jyrkkää, liikennevalot ja autojen lamput häikäisevän kirkkaita.

Tuuli tempoi kauppakassiani itselleen, mutta pidin kiinni.

Jollakulla on tulitikut

Kahden tulipalon jäljet samana aamuna ja niin lähekkäin eivät liene sattumaa.

Väiskin kentän kupeella kahden auton jäännökset. Kupruillutta maalia, sulanut tuulilasi ja eturengas, melkein maahan asti roikkuva sivupeilin sulanut muovi. Takaosan hävityksestä huolimatta Punton etupää näytti kuin koskemattomalta.

Sunnuntaikävelijöitä pysähtyi ihmettelemään. Lapset polkupyörillään hihkuivat ja osoittelivat, aikuiset tuijottivat, nuori nainen otti valokuvan.

Laiska vesisuihku valeli Taivallahden minigolfradan hiiltyneen mökin kuistia. Paljaspäiset palomiehet suojatakeissaan tutkivat jäännöksiä, sivummalla konstaapeli istui mustassamaijassa ja kirjoitti jotain muistivihkoonsa.

Savun hajun tunsi vain rannan puolella.

Helsingin sininen taivas

Jylinän, vihellyksen ja kohinan sinfonia saatteli laskeutuvaa konetta pääni yli. Laskutelineet alhaalla se leijasi hidastettuna kohti horisonttia, sinisenä ja valkoisena vasten Pohjois-Helsingin pilvetöntä taivasta, sivuvakaajaan maalattu yhtiön logo selvästi erottuen. Hetkeksi moottorien ääni kohosi aavistuksen kun käsi kaasuvivuilla käski kaikkea sitä voimaa hakien juuri oikeaa liukukulmaa.

Äärettömän kaunista.

Melkein jonossa laskeutui kavalkadi Finnairin konetyyppejä, välissä yksi Lufthansan.

Paluumatkalla ehdin vielä rääppiäisiin kahville, savuporopiiraalle ja täytekakulle.

Hervoton Green wing ja bileosuuden herättämät monen roolin muistot. Frasierin hiotun symmetrinen episodi, jossa taas kerran ei ollut mitään liikaa eikä liian vähän. Ja armelias päätöspehmennys lopputekstien jo pyöriessä.

Salkkumiehet nurkissamme häärii

Piru vie!
Taas hirviöitä nousee meidän nurkkiin
Kuin lentohiekkaa pantais kukkapurkkiin

- Hector: Asfalttiprinssi

Onko jo suu vettynyt lupaavia tekijänoikeussalaliittoja makustellessa?

Lukemalla The Butt Ugly Weblogia pääsee melkein nielaisemaan. Tekijänoikeuskuvioiden kovin pieniä piirejä on näköjään ihmetelty ennenkin, mutta samalla Janne muistuttaa, että kriittisyys kannattaa säilyttää myös hyvien puolelta tuleviin juttuihin.

Batman, ethän auttaa vois?!
Kun meidän linnat myydään pois.

Kirjailijaelämää puolestaan tarttuu ikuisuusaiheeseen raikkaalla tavalla.

Hesarin aluksi katsoin, että myöhempänä lehdessä on mielenkiintoinen juttu helsinkiläisten ärsyttävyydestä. Mutta jotenkin huitaisuksi se oli sitten kuitenkin jäänyt.

Blogilista toimii... ei toimi...toimii... ei toimi...

Kuvitellulla jäällä

YLE Teeman Jään polte -sarjassa pietarilaiset taitoluistelijat liitelivät kiiltävällä jäällä. Hetken katseltuaan tenavatkin innostuivat kuivaharjoitteluun hyppyineen, mutta Tyttö hukkasi piruetissa suuntavaistonsa siinä määrin että syöttötuoli pääsi iskemään puun takaa ja ajoi jääprinsessan pystyyn.

Pikkulikka istuutui puhaltamaan kolahtaneen varpaan terveeksi ja jatkoi sitten harjoittelua.

Euroopan perällä

Suomi on alikehittynein televisiomaa koko Euroopassa, sanoo Canal+:n maajohtajan tehtävistä Viasatin Suomen maajohtajaksi siirtyvä Jarkko Nordlund HS:n jutussa "Maksutelevisiot pyrkivät voimalla Suomen markkinoille" 16.9. sivulla B3. Muualla keskimäärin 20-30 prosenttia kotitalouksista tilaa maksutv-palvelun, Suomessa osuus on nyt noin viisi prosenttia.

Voi meitä mökkiperäläisiä.

Yksi syistä maksutelevision vaatimattomaan asemaan Suomessa on Nordlundin mukaan, että Suomessa on kohtuullisen vahva vapaa televisio.

Vahva vapaa televisio.

Kuulostaa jotenkin komealta.

Kiiltävät kadut

Tyttö ei ollut nielunäytteen otosta moinaankaan. Isä värähti vuorollaan vähän, kun oksennusrefleksi yritti nykäistä linkkuveitseksi. Jo eilen päivystyksessä kokikkaaksi todettu Poika katseli vierestä.

Korva-, nenä- ja kurkkulääkärit tulivat moikkaustutuiksi jo aikanaan Pojan aloittaessa tarhan, joten tällä kertaa ilmiö ei yllättänyt.

Oli kivaa, Tyttö kiitti rattaiden kaartaessa automaattiovista kirkkauteen. Häikäisevä aurinko heijastui kadunpesukoneen ajamasta asvaltista ja sai silmät vuotamaan.

Kotona avasin kotelon, yskin, imuroin varovasti ja asensin lisätuulettimen. Jokin CPU temperature putosi melkein puolella, väittää ohjelma.

Olen ehkä nörtimpi kuin aamulla. Tai ehkä katoan eetteristä, jolloin jotain meni sittenkin pieleen.

On sanottu

Kun nyt yhteiskunnallisina ollaan, noteerattakoon vielä pari täysjärkisen kuuloista puheenvuoroa.

Professori Heta Gylling Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian laitoksesta tyrmää puheet hedelmöityshoitojen rajaamisesta vain heteropariskunnille lapsen hyvään vedoten epäloogiseksi ajatteluksi ja tekopyhyydeksi. Toisaalta hän sanoo hedelmöityshoitojen tiimoilta senkin, että kenelläkään ei myöskään ole "oikeutta" lapsen saamiseen.

[Tekijänoikeuslaki] on teknisesti saamassa muodon, joka on erinomaisen epätyydyttävä, huokaa puolestaan toisessa asiassa professori Jukka Kemppinen.

Neljätoista kiloa

Laatikollinen postimyytyä yleiskonetta painoi vain runsaan telamiinan, mutta muoto kantamisen vaikeaksi teki. Olkapäätä vaihdellen ja YleQ-podcastia kuunnellen matka eteni ja sadekin alkoi vasta loppusuoralla.

Nelosen iltapäivässä aito ja alkuperäinen Charlien enkelit, vieläpä Cheryl Laddin debyyttijakso.

Vastakkainen mielipide tekijänoikeuslaista ja virkamies Rajaniemen typerän kuuloinen mielipide tekijänoikeuslaista.

Vanhassa kansassa elää vielä käsitys, että laki on vakavasti otettava asia. Siksi soisin, ettei oikeusjärjestykseemme säädettäisi kovin paljon pykäliä, joiden noudattamista ei ole mielekästä valvoa.

Podcasting vastatuulessa

Halpissoittimeni ei nyt suostunut avaamaan YleQ:n Miten minusta tuli minää vaan herjasi file erroria. Onko ilmiö siis hiipumassa? Tyydyin Kolmanteen naiseen ja tää on tää kun syksy saa istuikin hetkeen.

Marian sairaalan edessä juuri ja juuri ajolinjan sivussa kaksi varista nokki himokkaasti harmaanruskeaa läikkää piittaamatta senttien päässä ohi jyrisevistä autojonoista.

Hautiksen muurin kulmalla kivipora pärisi ja moottorit jyrisivät. Koneiden kaliiperista päätellen ne ovat tosissaan. Ylempänä kääntöpaikalla parkissa Passat keltainen kilpi katollaan. Sinipukuinen mies seisoi penkereen reunalla ja tuijotti Seurasaarenselälle.

Rannan viereisen kentän reunalla harakka ja lokki ruokailivat samalla apajalla. Lokki vilkuili minua hermostuneesti ja lehahti sitten siivilleen, harakka mulkaisi ja jatkoi ahmimista.

Vesibussi peruutti Taivallahden laiturista ja pörisi ulos lahdesta.

Merkintä ilman linkkejä ei kuulemma ole oikeaa bloggausta, joten viittaan hyväksyvästi Henrik Ruson ajatuksiin yleisestä asevelvollisuudesta.

Tämä on tärkeää

Tavallinen toiminta on kaunista.

Kirjoitti Tommi ja kertoi esimerkkejä. Kasan Marko viittasi Tommin kirjoitukseen ja kuvasi itse hetken, jonka loppukaneetti kruunasi sen kauneuden.

Tavallinen toiminta on kaunista.

Syksyn myrskyjä

Ensimmäiset keltaiset lehdet liimautuvat märkänä kiiltelevään asvalttiin.

Joko se myrsky meni vai onko se vasta tulossa, O:n isä pohti tarhareitillä. Tuulenpuuskat ravistelivat puita, joiden vihreyteen olivat ilmestyneet ensimmäiset keltaiset täplät. Harmaat pilvet ripsottelivat otsalle hajanaisia pisaroita. Tummat laineet ajelivat hautiksen rantaan, mutta vasta muutama murtui vaahtoharjaksi.

Pysähdyin sovittelemaan kuulokkeita korvilleni, toiveikas orava riensi kysyvästi luo. Pysyttelin muurien sisäpuolella ja tuulensuojassa kuullakseni kunnolla Radio Free Finlandin avausjakson.

Kannatan lujasti länsimaista demokratiaa ja asioiden päättämistä keskustelemalla eikä turkistarhaiskuilla, maahanmuuttajien potkimisella tai muulla omavalintaisella lakien noudattamatta jättämisellä.

Siksi kysymys lakien säätämisen läpinäkyvyydestä, hallintoalamaisten valppaudesta ja päättäjien avoimista korvista on niin tavattoman tärkeä.

Siksi luin ahmien, mitä juuri tästä asiasta kirjoittavat esimerkiksi Suvi-Anne Siimes, Jyrki J. Kasvi, (mielipide)johtaja tai ainakin (-)assistentti Merten ja ButtJanne.

Lukekaa tekin, edes maistellen.

Tuttua tuntua

Mainostamisen sukupuolistereotyyppejä via Ihmissuhteet.

Mutta mitä on valasmusiikki?

Tärkeä unilaulu

Yritin tyrmätä seuraavan sukupolven ohjelmistolla Harakka huttua keittää, If you're ever in Oklahoma ja Kolme cowboyta, mutta yleisö ei ollut tyytyväinen.

Vain Tuku tuku lampaitani kelpasi.

Purkautuva energia

Juoksivat sataa seinästä seinään, pitivät älämölöä ja tappelivat.

Kuume on tainnut laskea.

Muistoja Savonradalta

Nostalgiakuva ja toinen.

Veturi jymisee keulilla valmiina lähtöön, kreosootti tuoksuu ja puuvaunun ovi kolahtaa. VR-logoiset vesikarahvi ja karkea huopa, esiin taittuva pesuallas.

Kiskojen kolke, veturin pitkä ulvahdus yössä ja ohi katoava tasoristeyksen kalkatus.

Heilahtelevalla yläpedillä suljen silmäni ja nukahdan taas.

Meidän on aika astua johtoon

Kun ensin kiertelin Blogistania ja luin sieltä täältä, kuinka paha ja järkyttävä asia esitys tekijänoikeuslain muutoksiksi onkaan. Ja sitten punnertauduttuani ulos Internetistä selasin päivän lehtiä tutkiakseni, millaisin sanamuodoin ne järkytyksensä ilmaisevat.

Eivät minkäänlaisin.

Joko lehdissä on vikaa tai sitten laki ei vain ole tuolla ulkona kovin suuri asia.

Kuulostaahan se huolestuttavalta, etten enää saisi kopioida ostamani CD:n musiikkia omaan mp3-soittimeeni.

Yritin lukea kyseistä hallituksen esitystä, mutta pdf:n 135 sivua oli ruudulta niin paljon ja käsitteet niin monimutkaisia, että urakka on vielä kesken. Mielipiteissään vahvat bloggaajakollegat ilmeisesti ovat lukeneet.

Mustia listoja väärin äänestäneistä ollaan jo kokoamassa, mutta luulenpa, että en edelleenkään siirry äänestämään Tony Halmetta enkä Osmo Soininvaaraa.

Syyslämmin perjantaiaamu

Hesarin TV-sivuilla Mikael Fränti kertoo vuoteen 1941 sijoittuvasta elokuvasta, että John Waynen esittämän kapteenin sotalaivassa on Kirk Douglasin esittämä henkilökuntapäällikkö.

Fränti ei mainitse, työskenteekö aluksella myös risteilyisäntä.

Nyt-liitteen juttuihin maalaisliittolaisten fundamentalistien perhearvoista ja ruotsinsuomalaisesta feminististä oletan lukevani kommentit kantaaottavista blogeista.

Benrope yrittää saada digiboksinsa löytämään myös kolmosen ja nelosen. Ilkeämpi kysyisi, miksi.

Katua nousi tutun näköinen pitkänhuiskea silmälasipäinen hahmo. Prosessorin vasta raksuttaessa tunnistusta moikkaamisvarmuuteen hahmo kiirehti jo kadun yli autopommipaikan suuntaan.

Rantaradion kesä

Kuudennessa Rantaradiossa (mp3, 9 megaa, 13 minuuttia) palataan vielä kerran hämmästelemään Suomen ihmeellistä kesää.

Musiikkia on vähän, mutta se on Magnatunesta. Suosittelen.

Aamukävelyllä Merimaan ja Gustafssonin kanssa

Näin kai podcast on hyödyllisimmillään. YLE Q:n "Miten minusta tuli minä" istui hyvin aamukävelyn mittaan.

Juhani Merimaa ei opettanut matematiikkaa meille vaan rinnakkaisluokalle, mutta olen muistavinani vanhanaikaisen nahkasalkun ja samettisen pikkutakin.

Mutta että kaveri on ollut futisurallaan sukeltaja, joka kaatui 18 ottelussa 17 rankkaria. Pitkä miinus imagoon.

Hietarannan rokonarpisesta hiekasta ja valumauomista päätellen viime yön raju ropina ja jyrinä eivät olleet unta.

Maatuvien lehtien imelänkeltainen haju.

Väiskillä koulutytöt löivät, heittivät ja juoksivat. Napapaidassa ja matalan profiilin farkuissakin voi juosta kovaa kotiin jos pitää toisella kädellä housunkaulusta ylhäällä.

Sinistä ja oranssia

Ensimmäinen kerta matkakorttiaikana kun tarkastajat.

Sinisestä hihasta pistävä käsi osoitti korttiani kojeella ja jostain ylhäältä kuului kiitos.

Ääni takana selitti unohtumisesta kotiin ja tilanne seisahtui. Kaljupäinen tarkastaja asettui varmistajaksi lähelle, jos se vaikka jotain. Tiedot annettiin ja alettiin neuvotella matkan maksamisesta, kännykällä, ilmeni.

Mutta jokin oli väärin. Se valkoiseen neuleeseen pukeutunut hoikka, joka työnsi pitkän objektiivinsa keskelle tilannetta ja suljin raksui. Laskeutui viereeni penkille polvensa varaan ja taittoi toisen farkunlahkeen alleen. Suuri reppu selässä. Raks. Objektiivi kolahti muovipenkin oranssiin selkämykseen. Teräväkorkoiset sandaalit. Raks. Raks.

Eihän noin voi, tuollaisessa tilanteessa. Ihmistä.

Junan vinkuessa Rautatientorin asemalta kurotin katsomaan laiturilla kokoontuvaa konkkaronkkaa. Tarkastajien ja kuvaajan lisäksi siinä saattoi olla äskeinen asiakaskin. Koulutusta, infoesitteen tekoa vai muu sovittu tilanne?

Raitahiuksinen ruskeasilmäinen ei ollut koko aikana nostanut katsettaan amerikankielisestä Bridget Jonesistaan.

Kiitävi aika

Hautausmaan kohdalla yhtäkkiä ajatus, kuinka täysin luontevalta tuntuisi astua sivuportista sisään.

Mennä kalustovajaan käynnistämään traktoria ja aloittaa päivän työt. Nurmenlaittoa ehkä ja haravointia jos on perjantai, kenties uurnalle kuoppa.

Pysähtelisi keräämään roskia kärryyn ja miettisi, että pitää muistaa käydä Hallintorakennuksessa ilmoittautumassa ja hakemassa opinto-opas. Ja puodista Lapinlahdenkadulta jotain lounasta.

Ja pohtisi, että olipa todentuntuinen uni että muka vuosi 2005 ja perhe ja kaikki.

Liekö se vanhempi haudankaivaja siellä enää. Tuskin, täytyy olla seitsemänkymmenen jo.

Edellisen kehittelyä

CNN haastattelee New Orleansin poliisin kakkosmiestä Warren Rileya.

Riley expressed concerned about the mental health of his officers, saying they "have been through hell."
"All of our officers are not accounted for," he said, noting that about 400 to 500 of 1,600-member force were missing and more just aren't on duty.
"Some we understand -- they're searching for family; they lost their homes," he said. "Some left because they simply could not deal with this catastrophe.".

Katastrofin hetkellä kaikki rakenteet halkeilevat. Poliisit kuuluvat varmaan siihen joukkoon, jonka hädän hetkellä odotetaan kestävän ja auttavan, mutta täältä kaukaa tietysti on helppo sanoa.

Ajatus pomppaa asian sivuun ja murenevien valtojen armeijoihin. Kuvaukset kevään 1945 Saksasta ja yksiköistä, jotka yhä täyttävät mielettömiä käskyjä kaiken jo romahdettua ympäriltä. Italian ja Irakin sotilaat heittämässä aseensa tienvarteen ja lähtemässä kotiin, kun tappio alkaa häämöttää. Lappeenrannan kahviloistakin löytyi hylättyjä aseita, väitettiin Kannaksen läpijuoksun jälkeen kesällä 1944, vaikka suurin osa ei lähtenytkään. Volokolamskin valtatieltä ei lähdetty, syynä komissaarin Nagantin piippu selässä tai isommat asiat.

Missä vaiheessa omasta tai läheisten selviytymisestä tulee tärkeämpää kuin lojaalius, velvollisuus.

Yksilö vai kollektiivi?

ja Reinikainen

Finland for thoughtin linkittämä uutisvideo kauppaa tyhjentävistä virkapukuisista kohotuttaa kulmakarvat.

Entä uutiset New Orleansin poliiseista, jotka lakkasivat ilmestymästä töihin. Vaikkeivät ilmeisesti ole tulvan tietymättömiin huuhtomia.

Tapahtuisiko sama Suomessa? Jollei, mistä ero?

Taivaan halki pörisee ATR

Hietarannalle riitti syyskuisena sunnuntaipäivänäkin kymmenkunta auringonpalvojaa. Me kiipeilimme hetken ja lähdimme kotiin lounaalle.

Korkealla uiva puolalainen konttialus Inowroclaw kääntyi Korkeasaaren kupeessa ja ajoi pakilla Sompasaaren laituriin. Punakylkinen Transeuropa lipui kapeikon läpi Kruunuvuorenselälle ja kohti Travemündeä. Lämpimästi pukeutuneet konstaapelit loikkasivat poliisiveneeseen ja peruuttivat laiturista. Jäänmurtajissa ei näkynyt elonmerkkejä.

Skattan kärjestä löytyi pätkä junarataa.

Mitähän MIB:n jatko-osan käsikirjoittaja oli ajatellut? Käsis tehtävä huomisaamuksi ja pää ihan tyhjä mutta sutataan nyt jotain, ei yleisö mitään huomaa kun on nimekkäät näyttelijät?

Maanantaiaamuisella rannalla ei ollut loikoilijoita. Vihreää levää, laimeita laineita ja pieniä valkoisia sulkia vain.

Lyhentämisen vaikeus

Yhdysvaltain KO:n puheenjohtaja kuoli syöpään, kirjoitti muun muassa HS:n verkkoliite.

Jollen olisi ehtinyt kuulla Rehnquistista jo muualta, olisin saattanut ihmetellä, mistä knockoutista on kysymys.

Töölöntori

Arkkityyppejä lauantaiaamupäivänä.

Viisikymppinen kravattikaulainen menestykseltä haiseva mies liikehtii hermostuneesti ja vilkuilee kelloaan matkalla Alkoon.

Yli kuusikymppinen eläkeläismies askel hidastuneena ja kireys ilmeestä silinneenä raahaa kankaista ostoskassiaan Alkoon.

Leikkauksesta uloskasvaneista parrastaan ja hiuksistaan pääteltynä taiteellinen mies maripaidassaan tai samettisessa pikkutakissaan näyttää krapulaiselta muttei suuntaa Alkoon.

Jäntevä pariskunta virtaviviivaisissa kypärissään, suojalaseissaan ja tyköistuvissa ajoasuissaan maastopyöräilee rinnakkain Alkon ohi.

Terraarion äärellä

New Orleansissa kuhisee ihmislaboratorio. Vai yhteiskunta-? Ja Hollywoodissa luonnostellaan jo käsikirjoituksia.

Ottaisiko suomalaista miestä perinteisesti innostavan junailunäkökulman ja pohtisi, kuinka evakuointi olisi pitänyt suunnitella, aloittaa ja toteuttaa, mistä ja millaiset bussit tilata, mitkä tiet sulkea, mihin sijoittaa jakopaikat elintarvikkeille ja polttoaineelle, mihin kenttäsairaalat, mille harjanteille konekivääripesäkkeet.

Vai ottaisiko piipertävän näkökulman ja huutaisi megafoniin: katsokaa, pienet ihmiset, mitä olette saaneet aikaan. Luonto kostaa.

Vai ottaisiko punaniskanäkökulman ja murisisi roskaväestä ja nollatoleranssista ja lipastaisi patruunat Raamatun päällä.

Vai ottaisiko sosiaalisen näkökulman ja moittisi presidenttiä myötäelämisen puutteesta ja rahan syytämisestä sotimiseen ja luokkaeroista ja huomauttaisi hädän taas kerran kasaantuvan köyhimmille ja aikoisi seurata, saavatko he jatkossa osansa avusta.

Taitaa ottaa toisen voileivän ja lisää kahvia ja katsoa showta. Mutta niin stressaantunut ei jenkkipoliisikaan voi olla, että sanoo suomalaista vitun jugoslaavitoimittajaksi. Perkele.

Tuomioja, kirjoitatko jo noottia?

Matalia miesääniä kuulokkeissa

YLEn podcastit ovat täällä, ja paraikaa kuuntelen Elukka Eskelisen muistoja toisenlaisesta Suomesta.

Uskotteko, että 80-luvun alussa "Jokainen hakee tuoppinsa itse" ei ollut vitsi. Eikä juoman kanssa kuljettu pöydästä toiseen. Mutta asioita alkoi tapahtua.

Rapsahdus yön pimeydessä

Nämä hyvät sanat varastin Silmänkääntövankilasta:

Sulkekaa se tietokone, sulkekaa televisio, menkää ulos, herätkää pitkästä unesta. Huomaatte olonne heti onnellisemmaksi.

Alku.