Näkymä rannalta

Talviajassa

Ennen nukkumaanmenoa lukaisin pitkästä aikaa Lokki Joonatanin. Se selkeytti pään sisällä harmaata sumua kuulaudeksi ja kirkkaaksi jääksi.

Kellojen siirtäminen taaksepäin kuulostaa pidemmiltä yöunilta. Käytännössä se tarkoitti, että Tyttö aloitti päivämme heräämällä tavanomaisen 6.50 asemesta 5.50.

Muutoin tämä daylight saving time sopii minulle mainiosti.

Aamun Myrskylinnut oli vähän liian jännä, ja välillä piti vaihtaa hetkeksi kanavaa kun jännitettiin, räjähtääkö tankkialus ennen kuin Kansainvälinen Pelastuspartio ehtii hätiin.

Illalla kylvyssä Poika halusi, että hyräilen Myrskylintujen teemaa samalla kun itse leikki, että keltainen kumiankka oli Myrskylintu nelonen. Sopihan se.

Keltaisten lehtien lauantai

Hengitys huurusi ja tuuli viilsi korvia. Hautiksella oli onneksi tyynempää.

Harmaiksi käyneet oravat vilistivät jalkojen juureen kerjäämään ja palkittiin pähkinöillä. Tenavat hihkuivat ja ryntäilivät innoissaan.

Illalla kuljin juuri Töölön kirkon kohdalla, kun ehtookellot alkoivat moikua. Päätin, että pidän kirkonkellojen äänestä.

Lehtovaaran ikkunoista näkyi parhaisiinsa pukeutuneita ruokailijoita. Tarjoilija näytti juuri kaatavan punaviiniä. Kadulle leijailevassa tuoksussa oli valkosipulia ja pannulla tirisevää lihaa.

Janoisen Lohen talossa tiiliseinää oli hiottu rappauksen alta esiin. Nordenskiöldin kulmalta hyppäsin vialliseen spåraan. Se nilkutti kaarteissa mateluvauhtia, kytkimet naksuivat ja moottorin vinkuna katkeili. Kaasu pohjaan nyvvittu, juopunut ääni takasillalta vaati.

Palasin kävellen. Pudonneet lehdet peittivät Topeliuksenkadun jalkakäytävän, ja jokainen tuulenpuuska irrotti puista uuden kahisevan pyryn. Kahlasin keltaisessa kinoksessa.

Kallio karaisee

Pikkulikka kiskaisi hyllystä kirjan varpailleen ja alkoi parkua.

(Kirjoitin ensin vahingossa oikkulikka eikä sekään täysin pieleen mennyt)

Alpo Ruuthin Kallion kundi ei kuole on kovakantisena painavaa tekstiä.

Suomiherkku

En kyllä käsitä, kuinka suurin osa maailman väestöstä voi elää ilman kunnon ruisleipää.

Soi: Jonna Tervomaa: Tänään lähdetään

Torstain muumit

Kampin työmaan kulmalla jäätiin hetkeksi katsomaan, kun rakennusmies betonipylvään päässä ajoi rälläkällä. Kipinäsuihku laskeutui ilotulituksena kohti maata.

Seuraava pysähdys Fredalla. Minä ihastelin Tintin punavalkoruudullisia raketteja, Poika Nalle Puhia.

Koulumuseon kohdalla paloauto vilkutti tuplaparkissa oikealle. Kuski haukotteli istuimellaan, kun muu miehistö asioi liikkeessä ostamassa ATKjotakin. Tehtiin kauppamme toisen myyjän kanssa ja palailtiin Aabrahaminkatua.

Puistossa Satakuntatalon vieressä perillinen halusi laskea liukumäestä. Ja osoittautuikin yllättävän taitavaksi neuvottelijaksi laskukertojen suhteen. Lupaus jatkaa illalla omassa puistossa johti läpimurtoon ja kopromissiin.

Ennen unta luettiin kaksi Muumikirjaa. Niiskuneiti, Myy ja Muumimamma nukkuivat veneessä, kun Muumipappa piti perää ja Muumipeikko sekä Nuuskamuikkunen tähystivät. Majakalla vain naiset siivosivat ja vain Muumipappa korjasi loistoa. Miksei isosisko ole puuttunut tähän?

Ei aavelaivoja oo oikeesti olemassa, Poika vakuutti.

Tällä viikolla katsellaan vanhoja valokuvia. Aika on 60-luku, paikka mummola ja Kupla enon.

On kynä uusi mutta ajatukset

Poika istui metrossa pirteänä, katseli maisemia ja kertoi, olivatko vastaantulevat junat uutta vai vanhaa mallia.

Paluumatkalla pikku-ukko alkoi pilkkiä, joten improvisoin Sörkässä vaihdon ratikkaan. Haettiin vielä apteekista ibuprofeenia. Siellä hölmö täti sanoi Poikaa pieneksi. Pieni. Hah.

Käytin kolme tuntia iltapäivästäni kiemurtelemalla tuolissani, tiuskimalla perheelle, mutisemalla epäselvästi, ruokailemalla otsa kurtussa ja lopulta myös jopa sulkemalla kammioni oven, mikä on poikkeuksellista.

Pääkonttorin mikrotuesta ei ollut apua, mutta lopulta sain kuin sainkin Dreamweawerilla yhteyden palomuurin läpi. Timeoutin pidentämisen olin keksinyt itse, mutta loput vinkit piti googlettaa.

Paitsi lääkäriksi, autonasentajaksi ja putkimieheksi, olisi pitänyt opiskella myös datahemmoksi. Uudella koneella lienee vielä monta yllätystä tiedossa.

Porttiteoria ja Pikkaraisen luuta

Janne kaipailee Kallioblogissa auki olevia pihaportteja ja talonmiehiä.

Kivoja ajatuksia molemmat. Ja asumismukavuuden kannalta erottamattomia.

Meilläkin pihaportti on nykyisin koko päivän kiinni ja hyvä niin. Kun kiinteistöllä ei liiku talonmiestä harjoittamassa sosiaalista kontrollia, on hyvä, että portti estää ainakin pyykkivarkaita ja nytkähteleviä farkkuasuisia takaovienkokeilijoita kokemasta sisäpihamme miljöötä.

Roskisdyykkarit nyt olivat yleensä vaarattomia.

Vanhoja lauluja

Koko illan on soinut päässä se jossa sukat on sillä makkaralla ja lentää se päivänkakkaralla.

Mutta mikä kumman laulu se oli?

Entä se neuvostosarja, jonka nimi taisi olla Kevään seitsemäntoista hetkeä? Ja siinäkö Josif Kobzon lauloi sen kappaleen joka jäi mieleen?

Ja siitä on sentään kauan.

Ja kun ajatus johtaa seuraavaan, tuli mieleen krokotiili Genan (?) syntymäpäivälaulu. Ihan kuin olisin nähnyt siitä tenavana elokuvankin.

Velkainen painija

--diplomi-insinööri Taka-Töölöstä, joka tuli politiikkaan, 1982, aamun HS esittelee vaalisivuillaan Suvi Rihtniemen. Milloinkahan Etu-Töölö?

Univelalla oli jo niskalenkki, joten kerrankin ryhdikkäästi nukkumaan ennen yhtätoista.

Puoliyön jälkeen kömpi viereen esikoinen, jota kutitti, janotti, pissitti, kiemurtelutti ja potkitutti seuraavat puolitoista tuntia. Kun pellavapää lopulta nukahti, minua kutitti, janotti, pissitti, kiemurtelutti ja potkitutti puolitoista tuntia.

Sillassa edelleen.

Sunnuntain Etelä-Saimaassa kerrottiin kielentutkijan palstalla, että kuntavaalit ja kunnallisvaalit ovat yhtä lailla oikein.

Ääntenlaskennan tässä vaiheessa

Kansa on puhunut. Kuten konservatiivi vähän arvelikin, kansa sanoi, ettei halua muutosta.

Oma ehdokkaanikin jatkaa. Jaksaisinkohan tällä kaudella yrittää seurailla, mitä hän siellä oikein puuhailee?

Helsingissä voidaan puhua lievästä vaalitappiosta, kun tutun turvallinen sinipunavihreä ryhmä menetti yhden tuolin. Helsinki on Stockmann, Elanto ja Ruohonjuuri.

Ja jotkut luulevat yhä, että sen yhden tyypin äänestäminen ajaa heidän etujaan.

Tuliaseet ja mömmöt narikkaan ennen valtuustosaliin astumista, olkaa hyvä.

Kuusi kuvaa viikonlopusta

Ensimmäisessä istutaan saunapuhtaina kynttilänvalossa keittiön pöydän ääressä. Päässä liplattaa kaksi pehmeää Karhua, isäntä nostaa jokaisen eteen pizzaa ja kaataa jalkalaseihin punaviiniä. Jollei olisi pilkkopimeää, ikkunoista avautuisi näkymä Saimaalle, minulle kerrotaan.

Pöydän ympärillä istujat kumartuvat eteenpäin ja puhuvat välillä toistensa päälle, kun keskustelu aaltoilee johtamismenetelmistä joukkueen sisäisten parisuhteiden vaikutukseen ja hapottomiin harjoitteisiin.

Kun on aika lähteä valmistautumaan uuteen päivään, asiaa riittäisi vielä. Keskustelu jatkuu eteisessä takit päällä.

Toisessa heräilen sohvalla, ruudussa Katti Matikainen tutkii paloasemaa. Siinä ois nainen mun makuun muttei ihan tossa asussa, ääni takavasemmalta sanoo. Kissa hyppää lattialta peitteeni päälle ja ottaa mukavan asennon. Rapsutan.

Kolmannessa joukko miehiä ajaa autolla Skinnarilan syysaamunkuulaita katuja. Kaiuttimista tulviva heavy peittää pakoputken vaihtotarvetta enteilevän pörinän.

Neljännessä bussi halkoo syysyön pimeyttä. Pukaron paroni, lukee ohi vilahtavassa kyltissä punaisella. TV-ruudussa kiinalainen perhoselokuva vaihtuu Ren&Stimpyyn, ympärillä luetaan, nukutaan, nauretaan ja keskustellaan. Syvennyn lukuvalon alla Jokereiden historiikkiin ja tuhahtelen eräille näkemyksille.

Viidennessä kyytejä on riittänyt Sturenkatu vitosen eteen saakka. Koska kasi menee nenän edestä, kävelen loppumatkan. Keskustan värivalot heijastuvat peilityyneen Töölönlahteen.

Viisikko ja aavejuna

Silloin eilisellä kävelyllä, kun palailin jo takaisin päin pimeän hautausmaan poikki ja tuuli kohahteli puissa ja hautakivet kohosivat joka puolella mustina varjoina.

Tuuli toi veturin pillin ulvahtelua ja kenties maa sellaista jyminää, jonka liikkuva juna aiheuttaa. Sitten vielä kiihdyttävän junan kohisevaa ääntä. Mietin, luoko koneromanttinen mieleni äänet, mutta luultavimmin se oli punainen dieselveturi, joka Länsisatamassa sahasi tavarajunaa edestakaisin ennen kuin lähti viemään sitä kohti Pasilaa.

Tänään Paasikiven aukiolla nousi liikkuvan junan jyminä tietoisuuteen kuin alitajunnasta. Sitten tajusin tasoristeyksen epätahtisen kalkatuksen ja näinkin vilaukselta konttien yläosat kun ne liukuivat Mannerheimintien ali kulkevaan tunneliin.

Kolmas juna on aamun IC3. Lippu lepää lompakon välissä.

Ukkonen jyrähti klo 21.15.

Luteiden tukiryhmiä

Postiluukusta kolahtaneessa lehtisessä keski-ikäiset kokoomuslaiset näyttivät rikkailta solmioiden ja silkkihuivien käyttäjiltä, joiden sieraimet värähtävät inhosta kun tulen kadulla vastaan verkkareissani. Nuoremmat ajavat aerobicista taksilla Kalleen rehvastelemaan markkinoinnin tentin arvosanoillaan.

Demarit tuhahtelevat ylimielisesti ja ajavat yhä uusia etuja vakinaisessa työsuhteessa oleville paperikonekuskeille.

Vihreät pössyttelevät huumeita ja perustavat luteiden tukiryhmiä.

Maalaisliitto on näillä kaduilla kirosana. Punakumoojia, grankullalaisia sun muita joogalentäjiä ei kannata edes mainita.

Pitäisiköhän alkaa perehtyä yhteisiin asioihin enemmän?

Siitä lienemme yhtä mieltä, että valtuustoon ei kannata äänestää kansanedustajia.

Ai niin, Nyt-liitteessäkö se luki, että Sedu jotakin aikoo perustaa ravintolan Kallioon.

Taivaalla vanha mustelma

Tuijotettuaan päivän ruutua silmät halusivat tarkentaa kauas. Iltakävelylle.

Hesperiankadulla autot oli pysäköity lehtimerestä nouseviksi luodoiksi. Taivas oli etelässä syvän tumma mutta Espoon päällä sinisen vihreän kellervä vanha mustelma. Meilahden sairaala kohosi valaistut ikkunat keltaisina, vieressä vilkkui Pasilan linkkitorni.

Kuljin pimeässä hiekkarannan rantaviivaa, vesi oli laskenut. Ourien takaa lipui ilman ääntä valkoinen ja punainen kulkuvalo. Kun nousin kallion yli Lapinlahden puolelle, iski vastaan tuuli. Laineet loiskuivat penkereen kiviin.

Hautausmaan huoltorakennuksen työmaalta häikäisi. Kaivurin kauhan varsi liikkui, teräs kalahti teräkseen. Kuorma-auton diesel jyrisi tyhjäkäynnillä.

Pään sisällä suma purkautui ja ajatukset ja ideat alkoivat vilistää yhä kiihtyvällä vauhdilla. Muistaisinpa edes puolet.

TV:n Silminnäkijä Tshetsheniassa. Nykyaika, saksalaiset itärintamalla, Iivana Julma, aina samat kuvat. Onko se Venäjässä vai ihmisessä?

Minä osaan

Tyttö nauroi onnellisena saatuaan pyöräilykypärän pysymään päässään. Kypärän etuosa osoitti kello seitsemään, mutta ei se niin tarkkaa ole.

Ei pikkulikka vielä mihinkään pyöräile.

Minä käytin lauseessa ilmausta akuutissa vaiheessa. Vastausta ei kuulunut. Ehkä puhuin liian hiljaa.

Kotimatka

Vouvotus kuului jo kaukaa ja pian alkoi myös sininen läike. Palokunnan johtoauto vouvotti bussia vastaan Amerin kulmalla, hyökkäysauto Mäkelänrinteen kohdalla ja tikasauto kääntyi Mäkelänkadulle Sturenkadulta.

Kurvissa en jaksanut jäädä odottamaan kasia, joten kiersin seiskalla Krunan kautta.

Takana riidellyt humalainen pari jäi Haapaniemen kentän pysäkillä. Sille tyhjälle tontille Pitkänsillan ja Liisankadun välille on jossain välissä rakennettu talo. Ritarihuoneen portailla istui nuori mies näppäillen kännykkäänsä. Aleksi meni naisäänen kailottaessa puhelimeensa kissan ruokintaohjeita. Kisu vihaa lohta ja on vain tutkivinaan sitä, selvisi minullekin. Ovien luona kaksi naista keskusteli kauniilla venäjän kielellä.

Jäin Kansallismuseolla. Jaskan grillin kohdalla en edes hiljentänyt.

Punaista kastiketta

Pääkonttorin kokin sairastuminen oli jättänyt teräsaltaat tyhjiksi ja kylmiksi. Siis suuntasimme betoniostarin etniseen.

Naapuripöydän rakennusmiehet söivät pizzaa, ambulanssikuskit tilasivat kebabia. Lihava mies huusi jo ovelta: Spagetti bolognese!

Söin ensin salaatin, sitten kebablihan ja ranskalaisten kimppuun. En jaksanut pätkiä tikkuja veitsellä vaan tungin taittaen perille.

Punainen kastike maistui hyvältä. Fanta loppui jo kesken aterian.

Kotimatkalla metrossa luin vihreiden vaalilehteä. He ovat keksineet paljon menoeriä.

Elämässä opittua

Kun ei lehden kolahtaessa luukusta ole vieläkään nukahtanut, tietää aamun alkavan ankeana.

Onneksi on kahvi.

Porvari ei nuku

Tajusin klo 17, etten taida olla sunnuntaina kaupungissa. Ennakkoäänestysaikaa oli jäljellä kolme tuntia.

Jono Helsinki kympissä oli pitkä mutta eteni joutuisasti. Paperit, leima, lippu kuoreen, allekirjoitus kaavakkeeseen, jokin paperi jonkin koneen läpi, toimitsijan nimikirjoitus viereen, jokin lappu johonkin toiseen kuoreen, jotain jonnekin.

Lähettiköhän nainen oikeasti kuoreni johonkin vai heittikö pöydän alla olevaan paperikoriin? En saa koskaan tietää.

Jatkoin matkaa puistoon ja päästin Vaimon kiertämään Töölönlahtea. Kotona tenavilta kuravaatteita riisuessa eteiseen rapisi ainakin viisi sekeliä hiekkaa. Imuroin huomenna.

Unta odotellessa Poika kyseli harvakseen. Onko riikinkukolla iso häntä ku minä mietin että onko se pensas? Onkohan siinä oranssiaki? Eihän tarvii ikinä mennä syvään rantaan uimaan? Miks on syviäki rantoja? Paitsi jos sinä pidät minusta kiinni ni voidaan mennä.

Sisällä lämpimässä

H tuli hakemaan jälkikasvuaan kotiin ja istui hetkeksi alas.

Pöydässä kuumaa kaakaota, pikkusuolaista ja lämpimiä pullia. Ikkunaa vasten tuikut värikkäissä astioissaan.

Ulkona pimeys ja sateen ropina.

Tarinoita maanteistä, takahuoneista, bussin alle liukuvasta loputtomasta keskiviivasta, varhaisista aamuista hotelleissa, arjen outoudesta kotona taas.

Tenavien mielestä juuri kesken leikin, aina.

Tyttöenergiaa

Eilen outoa ähinää ja kahinaa.

Menin katsomaan. Valkoinen ulottui katkeamattomana vessapaperitelineestä keskelle olohuonetta. Tyttö seisoi vieressä kädet selän takana ja katseli aikaansaannostaan arvioivasti.

Tänään epäilyttävä hiljaisuus ja yhtäkkiä ankara rämähdys. Lipaston ylälaatikko ylösalaisin lattialla, vieressä naurava pikkuneiti.

En olisi muistanutkaan, että laatikossa oli noin paljon pikkutavaraa.

Helsingin uumenissa

Liekö vika unen vähyydessä, unien laadussa vai jossain muussa, kun aamun lastenohjelmia silmäillessä Katti Matikainen näyttää kovin aistilliselta?

Tuntui, että Forumin kirpparilla voisi olla jotakin. Luiskaa pääsi maan alle, jossa joka suuntaan avautui yhä uusia vaaleanharmaita käytäviä. Hissillä vielä syvemmälle, josta löytyikin myyntipöytiä ja ostajia ei-ihan-ruuhkaksi asti.

Tuin sattumalta Osku Pajamäen vaalityötä ostamalla häneltä viidellä eurolla Risto Pajarin kirjan Talvisota ilmassa. Kaupan päälle sai Pajamäen itsensä Valtakirjan. Hinnan kysymiseksi jouduin odottamaan hetken puheenvuoroa ärtyisältä naiselta, joka tivasi, miksi kansalaisten rahat otetaan puoluetukeen ja byrokratiaan. Ehdokas ei horjunut vaan kertoi kannattavansa puoluetukea lämpimästi.

Kirjoja näytti myyvän moni, joka ei niitä arvosta. Niteet pahvilaatikoissa sikinsokin, selkämykset kaikkiin ilmansuuntiin.

Hississä ei mikään nappula ollut vihreä ja opasteet muutenkin sekavat. Hyvin arvaamalla pääsi lopulta kuitenkin katutasoon.

Illalla ilma oli edelleen niin lämpöisen kostea kuin suorastaan satamatta vain voi. Aina välillä kohahti tuulenpuuska ja irrotti katuvalon oranssinkeltaiseen kajoon lehtipyryn. Keltaiset lehdet liimautuivat mustaan märkään asvalttiin.

Kaikista Suomen paikoista

Nukahdettuani uudelleen näin unta, että olin Varkaudessa katsomassa salibandyturnausta. Seisoin tutkimassa aulan seinältä tuloksia, samoin ihan vieressä H. Ruskeat kiharat tuoksuivat puhtaalle.

Illalla taivas oli siniharmaa. Ylhäältä näkymättömistä kaikui suihkukoneen kohina. Kahlasin kahisevissa kinoksissa.

Pitäisikohän olla otettu

En ollut huomannutkaan, että Iltalehden Jyrki Lehtola on Paavo Lipposta lyödessään käyttänyt astalona Töölöä.

--Töölön leikkipuistoissa nähtiin viimeksi uhkaava sekakäyttäjä viisi vuotta sitten, ja sekin ajoi taksilla ohi näyttelynsä avajaisiin.

Hyvä, jos näin. Mutta en osaa sanoa, kun en liiku kulttuuripiireissä.

Punnittu ja kevyeksi havaittu

Parivuotias H oli päivänä muutamana meillä leikkimässä Pojan kanssa. Naputtelin kammiossani, ja yhtäkkiä tunsin katseen niskassani. Käänsin päätäni, ja siinä H seisoi, tapittaen minua arvioivasti.

"Mitä sä oikeen teet?"

"Mä teen tässä töitä."

Hetken hiljaisuus. Itsetietoisempi ilme.

"Mut minunpa isi käy ihan oikeessa töissä."

Loittoneva selkä.

Ja Mecklun Siwasta sipulikuutioita

Siistin perheToyotan kojelaudan päällä lepäsi pussillinen porkkanoita. Partainen mies ajoi äänekästä maasturia pyöräilykypärä päässä. Taksikuski pysäköi ajokkinsa pätkälle, jolla pysäköinti oli kielletty, ja katosi sisään Bottan taloon.

Lähetin pääpostista kaksi isoa kuorta. Virkailija huomasi, että toinen lähetys oli liian isossa kuoressa ja teippasi pään kaksin kerroin. Menee pienempään normiin ja tulee halvemmaksi, perusteli. Ystävällistä.

Poikkesin Asematunnelin pokkarikaupassa ennen kuin jatkoin Suomalaiseen. Kaksi nuorta miestä keskusteli tiskin takana kitaran soittamisesta. Suuressa kirjakaupassa käpistelin montaa opusta mutta otin vain Cityn, Johnny Knigan ja Voiman.

Aleksilla kaikui Stockan lipan päällä tanssivien keltaisten puhallusnukkien räpätys. En mennyt sisään.

Illalla TV:n pääuutisissa itse Mihail Kalashnikov.

Hyypiä loisti taas

Kertaan Alpo Suhosen kirjaa Vuosi elämästäni, jossa miljoonia tienaava NHL-valmentaja istuu ennen pelejä valmentajien huoneessa pohtimassa vihkoonsa koko homman älyttömyyttä.

Suhosen kirja vilisee myös mukavia rupeamia, joissa päivä menee uinnin, saunan, hieronnan ja päiväunien merkeissä. Illalla syödään ja juodaan hyvin ennen kuin siirrytään baarin puolelle ottamaan grappaa ja hyvä sikari.

Meillä tultiin eilen puistosta luita myöten kohmeessa. Sekoitin aikuisille lämmikkeeksi amarettokaakaot.

Färjestad ja Hannes Hyvönen ovat purkaneet sopimuksensa yhteisymmärryksessä, kerrottiin eilen Suomessa. Färjestad sparkar Hyvönen, muotoilee svt.se.

Ja Suomen lehtien mukaan Sami Hyypiä pelaa Liverpoolissa aina loisto-ottelun.

Seinää vasten

Seisoin seinän vieressä, kun partainen mies alkoi tulla kohti, katsoi jotenkin oudosti ja kaivoi jotakin takkinsa sisältä.

Mietin ohikiitävän hetken, pitääkö nyt taistella vai paeta.

Sitten tajusin, että seisoin pysäköintilipukeautomaatin edessä ja mies otti esiin lompakkoaan.

Pakkaseton aamu

Toisen kaistan tukki sille pysäköity huolintafirman konttirekka, mutta rehellisesti sanoen liikenne sillä kadulla oli olematonta eikä rekasta ollut haittaa. Jalkakäytävää ryömi saman yhtiön pakettiauto ja pysähtyi rekan kohdalla, moottori sammui. Mahduin kuitenkin pakun ja talon seinän välistä.

Palatessani varttia myöhemmin rekkakuski ja pakun kaksikko seisoivat ringissä syljeskelemässä jalkakäytävälle ja puhaltamassa sinistä savua.

En muistanut vielä mainita Tiina Kaarelaa. Epäilen meidän olevan monesta asiasta eri mieltä, mutta odotan lukevani häneltä vielä monesti hyvää tekstiä. Ja ilahdun ihmisistä, jotka tekevät (rakentavia) asioita eivätkä (pelkästään) marise yhteiskuntaa tekemään niitä.

Joskus kansalaisen velvollisuus on roottorinsiipien läpätystä kuullessaan nousta ylös ja kysyä epäluuloisena, ovatko nuo mustia helikoptereita. Kari Haakana teki niin.

Duracell lataukseen

Tyttö jaksoi vielä ruispuuron, iltapesun ja vellipullon jälkeen ryntäillä ja hihkua puoli tuntia. Lopulta nojasi pakastimen oveen, lotkotti tuttia ja ja tuijotti eteensä silmät paikoilleen juuttuneina.

Lähetkö nukkumaan, kysyin. Pikkulikka lähti saman tien teputtamaan kohti makkaria. Laitoin kumpaankin kouraan varatutin ja nostin neidin omaan sänkyynsä.

Tutin lupsutus kuului vielä vähän aikaa. Luettiin Pojan kanssa Viirua ja Pesosta.

Se on viidakko ulkona siellä

Eilen kaupan jonossa olin lähimpänä, kun toinen kassa avattiin. Viittoilin edelläni ollutta naista menemään ensin.

Puolen sekunnin epäröinti kävi kohtalokkaaksi. Välistämme tunki pitkään toppatakkiin ja hattuun pukeutunut rouva, joka alkoi paiskia ostoksiaan hihnalle.

Kärppä oli tyytyväinen, koska sai ostoksensa tehtyä ensin. Minä olin tyytyväinen, koska sain tuntea häntä kohtaan ylenkatsetta. En tiedä, oliko edelläni ollut nainen tyytyväinen.

Tänään kaupassa kiltti mummeli viittoi minut edelleen ja valehteli hymyillen, että hänellä on vähemmän ostoksia.

Pam! Pam! Pam!

Minä myös, esimerkiksi.

Pamautin tietysti Tariffin, koska se on erinomainen ja suosikkejani jo tovin.

Pamautin myös Äitiharjoittelijan ja Tarinoita Harmaan puun kylästä.

Monia muitakin pamautin. Jopa yhden, joka makaa mustalla.

Jonkun muuten hyvän ohitin, koska teksti oli loputonta pötköä.

Uusia ei saa unohtaa, vaikka on vielä uudempia. Mikä Hätänä väistää lörpöttelyn ansan.

Näytelmällistä

Kato isi ratakamera, Poika hihkaisi. Oksasenkadun portaiden yläpäässä kuvattiin jotakin. Kameran lisäksi oli iso valonheitin, pölyhuiskan näköinen mikrofoni puomeineen, pitkää roikkajohtoa ja paljon väkeä. Hytisivät aamupakkasessa, pari hypähteli, pari nojaili.

Toivottavasti keräävät maasta ne kaikki pahviset kahvimukinsa.

IS:n mukaan se on lätkäfarssi, kun TV-lähetyksessä näkyy maalissa oleva kiekko, joka ei näy erotuomarille eikä videotuomarin kameraan. Mitä sanoja on jäljellä sitten kun syntyy oikeasti joku lätkäfarssi?

Etusivulla mesottiin jostain apinoista.

Kuulaita ajatuksia

Myrskylinnut piti katsoa loppuun ennen kuin lähdettiin ulos. Poikaa harmitti, kun tänään ei näytetty ollenkaan Myrskylintu nelosta.

Eteisessä Poika mietti, miksi suojelusenkeleillä on siivet kun ne voisivat kävelläkin ja kun ne varmasti tulevat mukaan myös automatkoille, ovatko ne siellä autossa katonrajassa vai jalkatilassa. Mainitsin tavaratilan tilavuudesta, mutta Pojan mielestä siellä on liian likaista.

Olin pukeutunut puistoon liian kevyesti.

En muista varusmiesajaltani Juuso Hyvärisen mainitsemia enstexvaatteita. Meillä oli parempi mantteli ja paskamantteli. Ja tietysti mikkihiiri ja jalkarätit ja nahkasaappaat ja hiutuneet valkoiset puuvillaiset aluspaidat tekstillä S.A.Int. Suntiskäyttöön yksi harmaa peltipaita.

Vantaalla hengitys huuruaa

Tämä kylmyys oli jo enemmän talvea kuin kuin syksyä. Vaikutelmaa tehosti huuruna nouseva hengitys.

Pino Kjell Westön novellikokoelmaa sotki konseptini samalla sekunnilla kun tunkeuduin Suomalaisen aleryysikseen. Miksen ole edes kuullut tällaisen ilmestymisestä? Otin askeleen kohti käytävää ja pankkiautomaattia, näin sille jonottavat ihmiset, pysähdyin, hengitin syvään, järkiinnyin, päätin lykätä hankintaa.

Junalukemiseksi sentään Hockey, joka imaisikin tekstiinsä niin, että havahduin vasta määränpäässä.

Illalla palatessa kuulin vouvotuksen jo kauas, luulin autohälyttimeksi. Koulun kohdalla seisoi kiihtynyt nainen koira hihnassa ja halusi puhua. Koulusta se tulee...Vehkatielle asti koira kuuli...vasta puolivuotias...ei palokuntaa eikä mitään...Vehkatielle asti kuuli, nainen pulputti. Myöntelin paloaseman olevan lähellä ja jatkoin matkaa. Suomalaiseen tapaan arvelin, että automaattihälytys jostakin on mennyt jonnekin eikä asia minulle kuulu.

En juossut tunnelin kautta K-junaan vaan tyydyin seitsemän minuuttia myöhemmin lähtevään R:ään. Kirkkaat valot loistivat iltapimeässä, tyhjän taksiaseman puhelin pirisi, junanodottajat sorisivat.

Lopulta kiskot alkoivat kihistä ja kohta häikäisevä valo lähestyi Hiekkaharjun suunnasta.

Avatessani kotioven oli deadlineen vielä tunti.

Ilmaisukanava muiden joukossa

The Butt Ugly Weblogin avaus poiki mainiota keskustelua.

Vaikka jonkin alan täsmäblogi olisi journalistisempi tuotos, ovat ihmisen päiväkirjaamat havainnot ja mietteet myös yllättävän mielenkiintoisia. Taidan kirjoittaa sen tyylistä tavaraa, jota tykkään itse lukea.

Samalla on ikävä huomata urautuneensa jonkinlaiseen tyyliin. Kirjoittamaanhan tässä opetellaan, joten pitäisi tempautua irti, harjoitella monenlaista ilmaisua ja etsiä uutta. Vaikka muistankin, kuinka omituiselta Harsoinen teräs kuulosti Venäjän ja Rumien sävelten jälkeen. Siekkareista sitten puhumattakaan.

Olisi myös hienoa olla mukana hyvässä täsmäblogissa. Sellaisessa, josta juuri siitä aiheesta kiinnostuneet läheltä ja kaukaa tulisivat ahmimaan tietoa ja näkökulmia.

Minua ei kiinnosta tiedonvälitys vaan juttutyypit, ei media vaan tyyli, ei sanoma vaan sanat. Pehmeä journalismi on antoisampaa kuin kova, lämmin lehti luettavampi kuin kylmä, typografia haastavampaa kuin valistus. Minimalismi kiehtoo enemmän kuin megaraportit, juorut enemmän kuin analyysi.

- Juha Tanttu kirjassaan Välimies

Ajan hermolla

Joukko arviolta kymmenvuotiaita hengaili S-marketin aulassa syömässä jäätelötuuttejaan. Keskustelu kuului sivuavan päivän aiheita.

- Hokinaitin selostaja on eronnu.
- Hä? Ai mistä se on eronnu?

Luontoilmiöitä

Seurasin eilen TV:stä eduskunnan kyselytuntia. Siinä oppositio nousee ylös ja luennoi hallituksen kuristavan kunnat. Sitten ministeri nousee ylös ja sanoo, että sen teki edellinen hallitus. Tätä toistetaan. Kun puhuja sanoo nokkelasti, sali hörähtää. Monotoisto ei kertonut, miltä kohdin vasen-oikea-janaa mikin hörähdys kajahti.

The Butt Ugly Weblog julkaisi odotetun blogipohdintansa, mistä olen iloinen. Tosin tuli hiukan arvoton olo kun muisti taas kirjoittavansa vain tällaista silppupäiväkirjaa. Pitäisi perustaa rinnalle joku kunnon blogi.

Benropen lukemisen jälkeen täytyy sulkea hetkeksi silmät ja odottaa, että näkö palautuu. Jos oli myös kommentteja, se kestää hiukan pitempään.

Kaikista hienoista taivasalla-kuvista säväytti aivan erityisesti lokakuun 1. päivän kuva Kotkan Stora Enson sahasta.

Välillä kursori alkaa valua näytön laitaan, jonne juuttuu värisemään. Ulkoiseen ja levyhiireen se reagoi vain pienillä nykäisyillä, tappiin vähän enemmän. Kunnes yhtäkkiä ilmiö on taas poissa.

En ymmärrä koneita, joten taidan uhrata lampaan ja tanssia tietokonetanssin. Samalla pitää luultavasti huitoa ilmaa 32-vuotiaan neitsyen sääriluulla.

Mutta missä kartiohattuni on?

Märän metsän tuoksu

Nappasin mukaan sateenvarjon, mutta missään ei näkynyt pilvenlonkaakaan. Malmilla en jäänyt odottelemaan busseja vaan nousin junaan.

Kotiinlähtiessä nuuhkin pimeällä pysäkillä märän metsän tuoksua ja muistin. Se rakennus, joka päivystäjän piti aina illalla käydä tarkistamassa. Kun poljin silloin Siltainmäen puolelle velvollisuutta täyttämään, tuoksui juuri tältä.

Kävelin katuvalon alta sivummalle ja katselin tuikkivia tähtiä kunnes bussi tuli.

Sörkässä arvoin metron ja spåran välillä, mutta näin kutosen ja seiskan menevän ja pysäkille silti jäävän odottajia. Päättelin, että kasia ei ole vähään aikaan mennyt. Se tulikin melkein heti.

Samalla pysäkillä jääneellä kaverilla oli samettinen pikkutakki, pitkä kaulahuivi ja hiukset ponnarilla. En kysynyt, kirjoittaako hän runoja. Puhelimessa baariin Kaapelille menemisestä puhunut jäi istumaan ja sukimaan partaansa.

Kotona tenavat nukkuivat jo.

Liikennetorstai

Ah, kuuman asvaltin tuoksu sumuisena syysaamuna. Yksi kaista oli tukossa, kuorma-auto kippasi höyryävää massaa bobcatin odottavaan kauhaan.

Punainen Volvo kääntyi vasemmalle vastoin vasemmalle kääntymisen kieltävää merkkiä ja joutui äkkijarruttamaan ollakseen ajamatta Tunturikatua ylittävän jalankulkijan päälle. Volvon toinen takavalo ei palanut.

Kypäräpäinen nainen pyöräili ajoradalla. Ajoradalla. Käännyin katsomaan vielä kerran varmistaakseni, että näin oikein.

Aamulla shokki. Ei Hesaria eteisen matolla. Syöttämällä HS:n nettisivuilla asiakasnumeron ja postinumeron sai lukea tiedotteen, että alueella on jakeluongelmia ja lehti saataneen jaettua kahdeksaan mennessä.

Lehti kolahti luukusta yhdeksän jälkeen. Kaksi tuntia myöhemmin soitti ovikelloa kohtelias partainen mies Hesareita kainalossa. Hän varmisti vielä, että olimme saaneet lehden. Tuntui, että yhtiö hoiti ongelmatilanteen tyylillä. Viikissä on toisella yhtiöllä sujunut huonommin.

Illalla kun päivitin blogia, se katosi kieppuen cyberavaruuteen. Niin kuin se aina joskus tekee. Olin näkevinäni loittonevassa ikkunassa Darth Vaderin hahmon. Lopulta kyllästyin painelemaan rebuild all files ja menin nukkumaan.

Vesipisaroita

Aamulla kuljin lämpimässä kosteassa sumussa. Illan pienet pehmeät pisarat eivät avauttaneet sateenvarjoa mutta kastelivat vaivihkaa kasvot.

Ensin syötiin kokousreissarit ja -pullat sekä juotiin kahvit, sitten puhuttiin PepsiMaxin ääressä asiaa. Kahta käsitystä valllitsi siitä, päätämmekö ehdotuksesta vai lopullisesta linjasta.

Kirjailin vihkooni pääasioita ja piirtelin kaavioita. Huomenna yritän kääntää ne normilauseiksi.

Kotimatkalla ihmettelin, kuinka täysin musta märkä asvaltti imi maailmasta valon. Kaljuuntuvat lehmukset murjottivat katulamppujen alla kellertävän syvänvihreinä.

OKOn kulmalla varjoina syleilevä nuoripari. Minulla selkärepussa kamera ja muovikassissa maidot.

Näkymä Weblog Avenuelle

Täällä katuvilinässä.

Sarkastiset, masennetut, kuoliaaksi vaietut, hyperaktiiviset, vihaiset, ikävöivät, ylimieliset, lapsekkaan innostuneet, ärtyneet, hämmentyneet, lopettamista suunnittelevat, muualle suuntautuneet, itsekseen hihittelevät, kaapista tulemista pohtivat, paatokselliset, käsittämättömät, läheisyyttä kaipaavat, pettymyksiään kiukuttelevat, kokeilevat, ne joille mikään ei ole pyhää, rakastuneet, putkinäköiset, kantaaottamattomat, enää muistoina elävät, aurinkolasien takaa tarkkailevat, toisen puolesta loukkaantuneet, kaivatut, ne joilla on Tehtävä, ylimieliset, loputtomiin samaa jauhavat, säätävät, vääriä kysymyksiä esittävät, tuuleen huutavat, väärinymmärtävät, väärinymmärretyt.

Soi: Ultra Bra: Helsinki

Illan Attenborough

Yksi ihmislajin jälkeläisten kiehtovimmista ominaisuuksista on niihin vuosimiljoonien kuluessa ohjelmoitunut vaisto heti kävelemään opittuaan etsiä kumisaappaat ja ahtaa ne vääriin jalkoihin.

Keltainen meri

Humalistonkadun rantapätkällä keltaisten lehtien meri oli saartanut kaksi autoa. Laahasin siinä kohdin jalkojani ja kuuntelin kahinaa.

Linnankoskenkadulla moottorin ulvonta sai kohottamaan katseen. Kolmossarjan Bemari pujotteli rajua ylinopeutta jonon keulille ja suhahti ohi kohti Mecklun risteystä.

Sairaalan käytävällä kaksi sporttista lyhythiuksista naista, toisella jalusta ja toisella kamera. Heitä opastanut valkotakkinen poistui ja jätti kaksikon suunnittelemaan. Jos sä kävelisit tuolta ja sit otettais tohon suuntaan niin ettei varsinaisesti potilaita näkyis.

Käveltiin Tytön kanssa käsikkäin käytävää eestaas. Pikkulikka osoitteli hihkuen seiniin maalattuja ankkoja ja muita otuksia.

Luin tummuneella kolikolla kahviosta lunastetun IS:n sillä aikaa kun naiset viipyivät varjoainekuvauksessa. Varsinainen lausunto tulee myöhemmin, mutta toimenpiteen tehnyt lääkäri kuulemma arvioi, että takaisinvirtausta munuaisiin ei näyttäisi olevan.

Kotona spagettia kermaisella kana-herkkusienikastikkeella. Syötiin loppuun ennen kuin avattiin veroliput.

En muista, koska edellisen kerran sain palautuksia. Vielä kahden tunnin päikkäreiltä herätessäkin jatkui kepeä olo.

Rusinat syksyn pullasta

Kuulaita aamuja, asvaltilla rapisevia lehtiä, mätänevän imelää tuoksua. Silti samalla leppoisaa lauhaa ja kuumottavaa aurinkoa, kirpeyttä vain maistiaisiksi.

Tällaisina päivinä pitäisi kulkea ulkona, mutta nyt ei ehdi. Illalla on sitten jo hämärää ja liikennevalot jalokiviä ja kylmyys hiipii hihansuista iholle.

Tyttö sanoo äiti ja ithi ja auva ja omena ja pape'i ja vaativasti anna. Ja matkii kaikkea, mitä näkee isoveljensä tekevän.

Vaalien lähestyessä Blogville tunnustaa punavihreää väriä. Kun vielä Kalliossa uhkaillaan jo aseella, pikkuporvarin on paras mennä kiltisti nukkumaan.

Varmaankin porvari nukkuu huonosti.

Puoli yhdeksän maissa

Ylhäällä näkymättömissä olevista kaiuttimista soi 506 ikkunaa, kun lasiovi väisti ja päästi minut kauppaan. Muita asiakkaita ei vielä näkynyt, myyjät täyttelivät hyllyjä.

Pussitin ja punnitsin italialaiset vihreät rypäleeni, sitten leipähyllystä pihdeillä pussiin neljä kuumaa karjalanpiirakkaa. Telineeestä vielä IS ja kassalle.

Ulkona harmaa koleus, mutta tuullut ei.

Pienten kenkien meri

Rappuun pysäköity vaunujono paljasti, että lastenkutsut. Vaikutelmaa vahvisti pienten kenkien meri eteisessä. Oli siellä isompiakin.

Juoksemista innokkaan mutta epävarman vuoristokiipeilijän perässä, hätäisiä esittelyjä toisen silmän hakiessa jo perillistä, mainioita hirvenlihapullia ja loistavaa kalapiirasta, perhekokoinen pala suklaakakkua.

Jotenkin päädyin liukumäkipoliisiksi, joka jakoi laskuvuoroja, palautti etuilijoita ojennukseen ja päivysti varmistavana kätenä ylöskiipeäjien selän takana.

Päivänsankaritar puhalsi kynttilänsä taitavasti video- ja tavallisten kameroiden taltioidessa tapahtuman. Aplodit jylisivät myrskynä.

Lukutuokio Myyrän ja vihreän tähden parissa hypnotisoi Pojan istumaan paikallaan. Kotiuduttiin kylläisinä, kun Tyttö alkoi väsränähtää.

Illalla katselin kyljellään uniharso kourassa nukkuvaa Poikaa hetken ennen kuin nostin väsyneen tuhisijan omaan sänkyynsä. Ajattelin, että pientä Petri Gerdtiäkin katsottiin joskus näin.

Käpy jalan alla

Pölynimuri imi huonosti ja ilmaisin heilui punaisella. Lopulta koko hökötys hiljeni lämpösuojan lauettua.

Suodattimet hengittivät, joten putkessa täytyi olla tukos.

Sählymaila oli liian paksu. Rautalankaa ei ollut. Sitten muistin kolmimetrisen pätkän TV-antennikaapelia komeroni laatikossa. Kunhan ruuvasin liittimen irti, se painui putkeen juuri sopivan jämäkästi. Kunnes tökkäsi.

Tukos paikallistettiin, ja pehmeän aaltomuoviputken läpi tuntuikin jotain tymäkkää, joka oli lujasti kiinni. Vaimo muisti: Pojan pikkuämpärillinen käpyjä eteisessä. Putkessa on käpy.

Ankaraa mietintää.

Sitten välähti: jospa kävyn rusentaisi rikki tai ainakin kasaan. Muoviputki joustavana kestää. Putki lattialle, astuin tukoksen kohdalle ja polkaisin kantapäällä. Krnts. Putken kierto 90 astetta ja uudestaan. Krnts. Antennikaapeli uudestaan putkeen ja tökkäisy. Lattiaan rapsahti käpy ja kävyn murenia.

Tunsin itseni McGyveriksi.

Tittittittittittittittii tit tiit tii
tittiit tii ti ti ti tiittiit tii

Ääni ja kuva

Aloin purkaa kuvasumaa koneelta tulostuttamalla koe-erän Kuvakulmalla. Kuvat kolahtivat postiluukusta puolitoista vuorokautta myöhemmin, laatu oli yllättävän hyvä eikä hintakaan kylmännyt. Jatkan projektia.

Illalla Urheilukanavalta Oilers - SSV. Uusi selostaja teki hyvän vaikutuksen, vaikken nähnytkään kunnolla kuin avauserän. Toinen meni saunassa ja kolmas illallistarjoilijana.