heinäkuu 26, 2004
Tärkeintä on lähteminen
Suuntana Sininen Tie ja Savo.
Bloggaamiseen odotettavissa loppuviikolla epäsäännöllisyyttä, kenties jopa taukoja.
heinäkuu 25, 2004
Ajoittain paikallisia ukkoskuuroja
Valot alkoivat pätkiä, sitten erottui kaukainen jyrinä. Ei se tuosta suunnasta pääse päälle, anoppi sanoi. Irrotettiin kuitenkin sähkölaitteiden pistokkeet seinästä ennen kuin palattiin räiskäleiden kimppuun.
Ukkonen jäi laimeaksi töheröksi. Laantui juuri sopivasti, että pääsin katsomaan TV-ohjelman Manfred von Richthofenista ja aikalaisistaan. Tekijöiden mukaan Punaista Paronia ei ampunut alas takaa tullut lentokone vaan maassa ollut konekivääripartio.
Illalla kälylässä. Ulomman laakerin kiristäminen vaimensi etupyörän soundin melkein kokonaan, mutta seuraillaan.
Sinisessä laulussa Lauri Viita, Väinö Linna, Repe Helismaa. Jotkut kommentoijat saavat runouden kuulostamaan taiteelta, jota maallikko ei voi ymmärtää, sen tuottamisesta puhumattakaan.
Kylällä ukkonen oli paukauttanut joltain pakastimen päreiksi. Ehkä varotoimet kannattivat kuitenkin.
Varmistin pois ja liikkuvat taa
taas kaksoiskonekivääri purtavaa saa
kahdeksankymmentä pokaalia
on paronilla palkintokaapissa
Kontra: Ressu ja Punainen Parooni
heinäkuu 24, 2004
Laineiden liplatus laituria vasten
Uimarannalla tuuli vilpoisesti, mutta vesi on lämmennyt muutamassa päivässä mukavasti. 
Jokin ränsistyneessä pukuhuonekojussa veti puoleensa Tyttöä, joka yritti jatkuvasti teputtaa siihen suuntaan ja ryömiä portaita ylös. Tämä oli kuitenkin suomalainen kesäpäivä eikä kauhunovelli, joten ei tapahtunut muuta kuin että Vaimo vilkaisi nuoruutensa pukuhuoneisiin ja totesi pettyneenä vanhojen seinäkirjoitusten kadonneen. Minä kahlasin paljasvarpain kuumassa hiekassa ja kompastelin kipeästi mäntyjen maajuuriin.
Iltapäivällä jäätiin Tytön kanssa kartanolle, kun muut lähtivät pesemään naapurin mattoja. Hyväntuulista pikkuneitiä viihdytti etenkin värikäs rantapallo, isää siinä ohessa Maikkarin HJK - KooTeePee sekä radio.
Kesälauantaina pitää kuunnella ohjelmia, joihin soittavat ihmiset muistelevat hääpäiväänsä ja kertovat menevänsä illalla saunaan ja toivovat soitettavaksi Sealed with a kissiä. Siinäkin oli haikeutta, kun Agents lauloi kesästä, jonka kerran elää sain.
Onneksi en ole ainoa autojen suhteen luulotautinen. Näin Hillitty kukko. Tosin tällä hetkellä minä olen se, joka ei kuule mitään, vaikka Vaimon ja lankomiehen mielestä etupyörän laakeri ääntää.
heinäkuu 23, 2004
Bändi alkoi uuden biisin
Iltana muutamana olin juuri laskemassa löylyvettä kiuluun lähdettyäni edeltä saunaan. 
Vesi kohisi, sauna humisi ja päässä soi hetkeä aikaisemmin TV:stä kuultu Striptease-nainen. Silloin tuli muutamaksi sekunniksi sellainen tunne, että aika pysähtyi suvannoksi, kaiken ylle laskeutui rauha ja maailmaa repivät voimat olivat hetken täydellisessä tasapainossa.
Kun tuokion päästä avasin saunan oven ja kapusin lauteille, hetki oli jo ohi.
Tänään käytiin pikkukyyhkyjen mökillä leikkaamassa nurmi. Lihasvoimalla se käy urheilusta, varsinkin, kun terien väliin junttautuu männynkäpyjä ja akselin ympärille ruohoa. Hyönteisparvien torjuntaan olisi tarvittu kolmas sekä neljäs käsi. Paarmat, hyttyset ja mäkäräiset iskivät eri suunnista yhtä aikaa. Onneksi se varpusen kokoinen mutanttipaarma vain kiersi ja kiersi. Mietti varmaan, kummasta pakarasta saa irti muhkeamman lihapalan.
Palattua puhdistin leikkurin ja pakkasin teltankin pussiin, koska tenavat näyttävät jo kyllästyneen.
TV:ssä Keski-Suomen uutiset lyyhistyivät teknisiin ongelmiin ja lähetys siirtyi lennossa Uudenmaan kuulumisiin. Aavistin pahaa jo aluksi, kun uutistenlukija tuijotti sitkeästi väärään kameraan.
Mindy on muuttanut. Ilmeisesti kaupungin äärimmäiseen keskustaan, käyttääkseni Frank Armottoman sanoja. Ja kirjoittanut hienosti paikoista, käyttääkseni omia sanojani.
Tariffin merkintä hetkestä miesten paikassa kuvasi tutun tunteen.
Olin luullut Scillan kadonneen, mutta... kaikkea muuta.
soi: Radio Nova ja Salovaara liikenteessä
Mäyristen maa
Väki tuntuu kantavan kaupoista jatkuvasti uskomattomia määriä olutta.
Keskikaljallako tämä maa käy?
heinäkuu 22, 2004
Hehkuva aurinko
Sellainen heinäkuinen päivä.
Kun kuuma aurinko peittää kaiken valkoiseen hehkuun ja nähdäkseen ympärilleen täytyy siristää silmänsä viirulle. 
Kun nenäontelot täyttyvät kuivasta kutittavasta heinäpölystä ja huomaa lupiinien riisuutuneen ja maailman muuttuneen riehakkaasta kirjavasta tasaisen vihreäksi.
Sellainen heinäkuinen päivä, jona kesä on kypsynyt mutta käy loppuaan kohti.
Ostettiin Pojan kanssa K-kaupasta jäätelöt ja istuttiin kiviaidalle syömään. Parkkiksella Mazda ruotsalaisin kilvin rapisi ruostetta ja farmariMesen lokasuojien reunoissa kiilsivät kromit ja metallivihreän Golfin ikkunasta jymisi Anssi Kela, joka kertoi meistä tulleen muurareita.
Aurinko toi paarmat. Olen tyrmännyt pinnastani tänään kymmeniä.
Vietiin ostokset sisään ja lähdettiin vielä rantaan. Hiekkaisella kävelytiellä junnut kaahasivat moottoripyörillä ilman kypärää. Ehkä täällä ei ole kovin paljoa muuta tekemistä.
Televisio. Leningrad Cowboysin vitsit naurattivat vähemmän kuin silloin joskus mutta biisit lämmittivät yhä. Hauska Valion fetan mainos. Teho-osasto. Hoitaja Sam ja tankki.
heinäkuu 21, 2004
Aamusilppu
Kari Haakanan mainitsema tunne on tuttu. Vaikka kädentaitoni rajoittuvat suunnilleen palaneen lampun vaihtamiseen, saavat sellaiset 10 000 -osaiset työkalusarjat silmät kiilumaan. Ainakin lenkki- ja kuusiokoloavaimia puuttuu aina kun niitä tarvitsisi...
The Butt Ugly Weblogin vinkkaama 60-luvun Google. Kuin aikanaan Uutisvuodossa käsivälitteinen Internet.
Uutistenlukijat. Miten Katri Nieminen osaa aina säteillä hyvää tuulta ja Ella Kanninen osaa näyttää herttaiselta (tiedän, uutistenlukijat ovat ennen kaikkea raudanlujia toimitustyön ammattilaisia).
Räpyläpölkky haastaa muut laittamaan julki suosikkiblogilistauksensa. Ei huono idea. Samalla, koska piiri pyörii vielä välillä pienenä, voisi usuttaa väen linkkaamaan löytämiinsä ja tykkäämiinsä vähemmän tunnettuihin blogeihin. Vaikkapa top-listan avaussivun ulkopuolelta. Tässä Juuso Hyvärinen.
Soi: Radio Jyväskylä
heinäkuu 20, 2004
Reikäpallorikolliset
Suomessa kumottiin reikäpallomiehen tuomio.
Ruotsissa innebandyligan sai kakkua. Saa nähdä, miten hovissa käy.
Suomalainen talous osa IV
Kaksikymppisen opiskelijan on lupa olla köyhä, sillä hänellähän elämä, maine ja mammona ovat edessä. Opiskelijan pitää olla köyhä, sillä latte on syntiä ja muun myöntäminen vaarantaisi edunvalvonnan opintorahojen puolesta.
Koulutettujen keski-ikäistyvien keskiluokkaisten joukossa tilanne on toinen. Siinä joukossa pitää pärjätä hyvin tai ainakin tulla mukavasti toimeen. Mikä tahansa muuhan tarkoittaisi melkein samaa kuin myöntäisi epäonnistuneensa elämässään. Tietysti voi väittää antavansa piut paut rahalle, mutta silloin on ollakseen vakuuttava myös pukeuduttava lannevaatteeseen, kerjättävä elantonsa ja elettävä puistossa puuhun rakennetussa majassa.
Jossain viihderomaanissa (?) köyhä nuorimies pääsi jotenkin rikkaiden päivällisille, joilla annokseensa savinuken saanut ruokailija maksaa koko laskun. Tietysti nukke osui nuorukaiselle, joka joutui huomaamatta pureskelemaan ja nielemään sen.
Suomalaiset liikkuvat yleensä vertaistensa kanssa, mutta jotain voi vilahtaa vaikka vanhojen koulukaverien kohdatessa pitkästä aikaa. Miehet tilaavat vuorollaan konjakkikierroksia, yksi yrittää estellä ja vilkaisee salaa lompakkoonsa. Muut puhuvat Kartano-Volvojen huolloista ja omakotitalojen kiinteistömaksuista, yksi tuijottaa vaieten tuoppiinsa. Sovitaan yhteisestä laskettelureissusta, yksi valittelee työkiireitään. Hehkutetaan tulevia viikkoja Barbadoksella ja viikonloppuja Pariisissa, yksi mutisee olevansa vain perheen kanssa kotona.
Joskus on yllättävän helpottavaa, kun tuttava kumartuu lähemmäs, madaltaa ääntään ja myöntää miettivänsä välillä otsa kylmässä hiessä, selviääkö veloistaan. Ja onneksi oikeasti hyvien kavereiden kesken rahalla ei oikeasti ole väliä.
heinäkuu 19, 2004
Ei ihan Shirley Temple
Lapsikuvaus ei sovi kaikille, mutta nuori valokuvaaja paneutui tälläkin kertaa työhönsä kiitettävästi.
Ei ihme, että liike näyttää menestyvän: ulko-oven kello kilisi taajaan. Asiakkaiden ohella sisään leijaili paistuvien muikkujen tuoksua torilta.
Vaimo teki hikisen rupeaman kuvausassistenttina, kun pieni filmitähti ei jaksanut poseerata taustakankaan edessä vaan halusi tutkimaan sedän kameraa. Monenmoista huvitusta tarvittiin ennen kuin kennoille oli piirtynyt riittävä kokoelma. Yritin selailla samalla pinoa Pikseli-lehtiä, mutten ihan ehtinyt sisäistää valotuksen säätämistä niin, ettei kirkas taivas pala valkoiseksi.
Kehuttiin kuvaajaa, maksettiin ja annettiin osoitteemme koevedosten lähettämistä varten.
Kaksi vuotta sitten tein Löydön, kun ostin torinlaidan kirjakaupasta Juha Tantun Välimiehen. Nyt mukaan lähti samasta paikasta Mämmilä 1982-1988 hintaan 7,90. Punnitsin kädessäni myös Saision Punaista erokirjaa sekä Saarikoski-elämänkerran kakkososaa, mutta pidin budjetin pienenä.
Paluumatkalla taas tietöitä ja kuuman asvaltin huurua. Mikko Alatalo lauloi radiossa hasardihommista. Tenavat turvaistuimissaan mutustivat näkkäripaloja ja pilkkivät.
heinäkuu 18, 2004
Sunnuntain rauhaa
Varjossa aamunurmi oli kylmä ja kasteesta märkä, auringossa lämmin ja kuiva. Sisältä kantautui TV-jumalanpalvelus, valtatieltä liikenteen kumu.
Uimaranta täyttyi vähitellen kylän nuoresta väestä. Niemennokan takana uittivat hevosia. Ne juoksivat kohahtaen veteen, pärskivät ja korskuivat. Poistuttiin, kun Tytön ruoka-aika painoi päälle.
Nyt hurr - dzzing - hurr - dzzing.
Naapuri sirkkelöi.
heinäkuu 17, 2004
Kesäviikkoa
Pojat jaksoivat polskia vaikka kuinka pitkään, mutta pikkutytöt alkoivat hytistä ja käärittiin pyyhkeisiin.
Vesi tuntui kahlatessa koko ajan lämpimämmältä. Onko teillä täällä vielä kovinkin monta näin hienoa hiekkarantaa, O kysyi.
Lounaan jälkeen lähdettiin Pojan kanssa pissittämään koiraa, mutta yhtäkkiä järvi muuttui mustaksi ja ryppyiseksi ja metsä alkoi ropista. Jäävettä suurina pisaroina. Oltiin jo melkoisen märkiä, kun ison sateenvarjon kanssa vastaan lähtenyt O meidät yhytti. Kivaa siellä alko sataa, Poika hihkui.
Eilen iltayöstä aurinko oli piileksi jo matalalla. Se värjäsi lokkien siipien alapinnat kultaisiksi.
heinäkuu 16, 2004
Hei hoo, Hopea
Auto meni asevelihintaan M:lle. Ei haikeutta koneille, mutta luotettava kulkupeli oli. 
Ja kauniin muodon saksalainen aikanaan piirtänyt. Käsistään kätevämpi olisi pitänyt auton projektina.
Vielä ajokortti-ikäisenä kulki vakaasti kuin juna ja käynnistyi aina ensiyrittämällä, myös maattuaan kuusi viikkoa lumen alla paukkupakkasessa ja jäädyttyään pyöristään kiinni katuun. Puolentoista tonnin massa liikkui sata kilometriä viidellä litralla dieseliä.
Ei ihme, että malli on yhä suosittu.
Kone ja laatikko on kuulemma jo varattu seuraavalle, kunhan M kyllästyy pitämään.
heinäkuu 15, 2004
Asioilla
Ennen kaupunkireissua poikkesin kylän parturissa selaamassa yhden Tekniikan Maailman sekä kaksi ja puoli Annaa. 
Klipsuttaja teki työnsä, laskutti 18,50 ja antoi kuitin.
Kaupungin torilla myytiin vihanneksia ja kesän ensimmäisiä mansikoita, kahvikoju palveli kiireettömimpiä. Liikkeellä näytti olevan enimmäkseen eläkeläisiä. Kaksi romaninaista hymyili autostaan nähdessään olkapäilläni istuvan Tytön hihkumisen. Autossa Poika hyhytteli, että haisee pierulle. Suljin ikkunan ja kerroin sellun keittämisestä. Mennävuosina haju on kuulemma ollut voimakkaampi.
Valtatiellä odoteltiin punaisen valon edessä, kun harva autoletka körötteli vastaan. Lopulta vuoro vaihtui, ja ajettiin vuorostamme työmaakohdan läpi. Asvaltöörit värjöttelivät varovihreissä sadeasuissaan lipat silmillä. Taivaalta valuva sade kohtasi tulikuuman asvaltin ja muuttui höyrypilveksi.
Perillä ropina laantui sen verran, että ehdittiin kantaa ostokset sisälle.
heinäkuu 14, 2004
Mattopyykillä
Matot puhdistuivat katuharjalla nopeasti.
Poika sai suihkuttaa letkusta matolle vettä samalla kun aikuiset harjasivat. 
Kato isi minä oon palomies, hihkui ja keskittyi taas kieli poskessa. Tyttö tepasteli vaippasillaan kaiken keskellä ja läiskytti muovilapiolla vettä pienessä sangossa. Valuvan märkien mattojen nostaminen kuivaustelineelle on ryhmätyötä.
Naiset heittelivät läppää vieressä pyykkäävien kylän mammojen kanssa. Kulttuuriin kuuluvat myös roisit jutut ja tietenkin aina väliin yhteiset naurut kaupunkilaisvävyn kustannuksella. Viheltelin ja jatkoin kuuraamista. Jo vääpeli evp, pölynimijöiden myyntimies Ryhmy opetti, että pyykkimuijien ja koulutyttöjen kanssa ei kannata ryhtyä sanasille. Siinä voi vain hävitä.
Tenavana maalla lilluttiin kainaloita myöten lämpimässä järvessä ja jynssättiin huojuvalle laiturille levitettyjä räsymattoja juuriharjalla. Silloin ei mietitty viemäröintejä ja jätevesiä.
Lopuksi vietiin tenavat järveen polskimaan.
Illalla TV:stä Jalla jalla! Muutama hervoton kohta ja jotenkin samanlaista lämpöä kuin Fucking Åmålissa. Väkivaltakin oli olevinaan sellaista leikkitappelua, hosumista ja huitomista jossa on sovittu, ettei satu oikeasti.
heinäkuu 13, 2004
Rationaalisessa maailmassa
Surullista, kuinka kaiken maailman juhanipalmut, esatikkaset ja mattinykäset kohtelevat naisiaan.
Onneksi valppaat mediat kertovat tapahtumat kansalle, jotta muut naiset osaavat varoa. Kukaan heistä ei tietenkään enää moisten matkaan lähde ja siksipä äijät nakottavat nyt loppuelonsa yksinäisinä.
Brilliant
Moroskooppi. Lukiessani Kungfu-Koskisesta hihitin niin kovaa, että tilanteen ikkunasta nähnyt Vaimo tuli terassille kysymään, onko minulla joku hätä kun vääntelehdin.
Nyt kertoo Sedis sukuhetkiä, hienoa. Loistava Il Treno -kohtaus.
Nyt kaikki rokkia tanssimaan, Poika hihkaisi TikTakin alkaessa soida. Heiluttiin taas.
Eppujen Suolaista sadetta soi, mutta vasta äskenhän pyöritin huoneessani yhä uudelleen Akun tehdasta. Voiko siitä tosiaan olla 24 vuotta?
Joku rastittaa sitkeästi yhä uudelleen Pamaukseeni paria blogia, joita en ole sinne itse valinnut. Miksei makuuni luoteta?
heinäkuu 12, 2004
Tämän kesän maanantaina
Luin Martti Lindqvistiä kunnes nukahdin. Lindqvistin suru on ollut mustaa, harmaata, äärettömän painavaa. Ja monisanaista.
Lapoihin oli valettu yön aikana kivistävää sementtiä. Uniasennossa jotain vikaa.
Pitkin päivää ovat sadepilvet poikenneet rummuttamassa terassin muovikatetta. Pienet pirittävät ujosti, hurjimmat moukaroivat maailman kuulumattomiin. Lopuksi aina laantuu ja viimeiset pisarat jäävät plumpsahtelemaan rännistä sadevesitynnyriin.
Jostain syystä en ole ehtinyt vielä kaivata kesäisiä kelejä. Jo kolme viikkoa ilman pitkiä housuja.
Aamiaisella viipaloin leivän päälle keuruulaista kurkkua. Aamupäivän kauppareissulla naiset olivat hakeneet rannasta astiallisen savumuikkuja. Niiden kanssa pöytään voiperunaa, ruisleipää ja piimää. Kevyt osasto pienittiin lehtisalaatista, tomaatista ja sipulinvarsista.
Taas sataa.
heinäkuu 11, 2004
On sunnuntai, vähän ukkosta, pilvet riippuu
Jyrinä kiersi etäältä eikä sadekaan kestänyt kauaa. Siirrettiin tenavien telttaa, ettei nurmi masennu jatkuvasti samassa kohdassa.
Kaappasin ahdistelevan hyttysen kouraani ja pudotin sen muurahaisten keskelle. Lähin ahkerista alkoi kiskoa hylkyä, mutta se juuttui apilanlehteen.
Maalaisen sukumuistelot kiinnostivat ja murremietteet luonnollisesti myös. Kuinka monta ihmistä eli mielenkiintoista tarinaa meillä jokaisella onkaan suvussamme? Siksi kai tuvan kello on lyönyt kahta ja aamu valjennut jo järveltä, kun olen vielä istunut salin pöydän ääressä kuuntelemassa, kuinka mummo kertoo menneistä.
TV:n Sininen laulu: menneiden vuosikymmenten Suomi, Zhdanov ja Paasikivi, Aila Meriluoto ennen ja nyt. Olen huomannut mielenkiintoni Suomen historiaan painottuvan vuosiin 1920 - 1985. Mennyttä, muttei liian kaukana. Sen jälkeenhän on nyt.
heinäkuu 10, 2004
Heinäaikaa
Osuuskaupan pihaan parkkeerasi vuoroon Toyotaa, Nissania, Volvoa ja Volkswagenia. Niistä nousi kesäsuomalaisia, jotka menivät sisään ostamaan makkaraa, limsaa ja mäyräkoiria, monia mäyräkoiria.
Maasturissa oli venäläiset kilvet, maasturista nousseella miehellä siilitukka, pikeepaita ja otsalla aurinkolasit. Nainen hoikka, tumma ja surusilmäinen. Sielukkaan näköinen, sanoisi A.
Iso partainen mies mustassa asussaan pärisi pihaan mustalla sivuvaunumoottoripyörällä. Takana liehui piiskassa Suomen lippu, sivuvaunussa päivysti ryhdikkäänä koira. Mies peruutti pyörän huolellisesti parkkiruutuun ja nosti perävaunusta korillisen tyhjiä pulloja.
Pidempää reittiä kävelin kälylään tunnissa ja 45 minuutissa. Piennar oli asvaltitointityön jäljiltä kapea. Heinäpellolla luokoa ja vihreitä rullapaaleja, reunalla muutama valkoinen jättiläisenmuna. Yksi vihreä ja kaksi punaista traktoria pörisi lisää.
Kotiutuessamme muutamaa tuntia myöhemmin autolla oli koko pelto sängellä ja valkoisia loputon rivi. Toisella puolella peltoa juhlivat lokit ja toisella varikset.
Nokka tuhisee, silmiä kutittaa. Zyrtecin riittävyys siinä ja siinä.
Nyt se tapahtui
Yhtäkkiä ajatus tuli jostain.
Kesähän on kohta ohi.
heinäkuu 09, 2004
Sauna, järvi ja makkara
Tuijotin TV:tä kahteen asti ja maksoin hinnan sitten aamulla herätessä. Virus oli kyllä henkeäsalpaava yritys yhdistää Terminator, Alien, Tähtien sota ja ties mitä muita.
Muuramesta palatessa poikettiin kälyksien mökillä. Perunat, silli ja erilaiset makkarat tekivät tietenkin kauppansa.
Kunnon puusauna tarjosi pehmeänpyöreät löylyt, ja talviturkin sai heittää tummavetiseen suojärveen. Ensimolskahduksella vesi pisti haukkomaan henkeä, mutta neljännellä kerralla tuli jo ihan uitua. Lasten serkut polskivat tietenkin töikseen ja roiskuttivat vettä isojen arkajalkojen päälle.
Yksi Lapin Kulta ja sitten lähdettiin. Tietyöt tukkivat isoa, joten pölistettiin soraa sivutiellä. Matalalla melkein auton eteen lentäneet linnut esittivät akrobaattisia väistöliikkeitä.
Silmäluomet painavat tonnin.
heinäkuu 08, 2004
Kun minä synnyttämässä kävin
Seinäjokelainen synnytyslääkäri Turenius kirjoitti HS:n yleisönosastoon ja nostatti perheväen takajaloilleen.
Ovathan synnytykseen osallistuvat isät meidän kaikkien mielestä mukava juttu, mutta olisiko kirjoittaja sitten kyllästynyt nykyajan "me käytiin gynekologilla" -sävyyn, josta ei aina pysty päättelemään, onko raskaana nainen vai mies.
Oli ihan mukavaa kuulla ensimmäiset sydänäänet, nähdä liikkeet ultramonitorissa ja olla tukena salissa, mutta Vaimo se synnyttäjä oli. Vastaanotoilla miehen osa on enimmän aikaa istua hiljaa ja poissa tieltä, kun naiset puhuvat Asioista. Itse pinnistyksessä statisti tunsi sitten olevansa tärkeä apu.
Kohdalle osuneista kätilöistä ja hoitajista muuten sellaiset vanhemmat äidilliset suhtautuivat isään luontevimmin. Ne nuoret ja tyttömäiset vaikuttivat yleensä kiusaantuneilta.
Lääkäreitähän ei perussynnytyksissä näekään kuin korkeintaan pikaisesti anestesiasellaisen tuikkaamassa epiduraalin.
heinäkuu 07, 2004
Henry Higgins osuuskaupassa
Työntelin kärryjäni osuuskaupan hyllyjen välissä ja kuuntelin samalla alkuasukkaiden puhetta. Kuulostaa itämurteelta muttei silti savolta.
Nämä eivät sano mie tai sie vaan minä ja sinä tai jopa mä ja sä, mutta kuitenkin myö ja hyö. Jotkut konsonantit kahdentuvat ja kakkostavunko vokaalit ne venyvät puolitoistaisiksi. Ja sitten se patenttisana het.
Tännää aamulla sato het nii hirveesti että…
Tosin kaksi ikääntyneempää herrasmiestä takanani jonossa puhuivat tanskaa.
Aamulla kolmelta
Kiedoin kuistilla peitteen harteilleni ja katselin auringon valaisemaa naapurin kattoa.
Valtatieltä kantautui hiljaisena rekkojen jyminä, naapurin vesikouru sanoi tiptiptiptiptip. Lokki huusi. En saanut selvää, mitä.
Itäkaakon tienoilla lämpimän keltainen puolikas kuu.
heinäkuu 06, 2004
Elämäni arkistossa
Muihin bloggaajiin verrattuna en ole jaksanut juurikaan miettiä arkistojen säilymistä. Blogimerkinnät ovat hetken lapsia ja uusia tulee, olen kai ajatellut. Qlogger – harharetken tuotokset klikkasin cybertaivaan tuuliin, vaikka joukossa saattoi olla joku käyttökelpoinenkin merkintä.
Samuli kuitenkin muistutti Älyvapaassa Blogistanissa asiasta, jonka olin unohtanut.
Lapset.
Jos ja kun tenavat toivottavasti elävät ohitseni, heitä voisi joskus huvittaa lukea muistiin kirjattuja huomioita itsestään ja maailmasta muutenkin.
Itse on tullut viime vuosina monesti mietittyä, minkälaista omien vanhempien elämä oikeastaan oli, ja miksi. Mikä tahansa päiväkirja niistä ajoista olisi ollut korvaamaton aarre.
Jospa toimittaisi blogin merkinnät, Nyt-liitteen aikaiset kirjoitukset ja itselle jääneet privaattiversiot yhdeksi paketiksi. Sellaisen voisi sitten vaikka painattaa muutamana kappaleena jossain sellaisessa omakirja-prosessissa.
Kouluvuosien ruutuvihkopäiviksethän ovatkin jo paperilla.
Ron Manager, Janne Olsson ja Aliisa
Ron Manager ja kumppanit olivat niin hauskoja kuin muistinkin. TV-maanantaissa brittisketsit jäivät kuitenkin pronssille.
Syöpäsairaan Siiri Angerkosken jäähyväisrooli köyhänä eläkeläisenä Aliisana kosketti muutenkin kuin kuvina lapsuuteni Helsingistä. Mikä on sosiaaliturvamme tila tänään? Voivatko jotkut pudota sen väleihin? Onko mikään tässä maailmassa ihmiselle niin arvokasta kuin toinen ihminen?
Voisiko samalla tyylillä tehty dokumentti toimia 2000-luvulla?
Aliisan autenttisuudesta ja sen puutteesta tietää enemmän Maalainen.
Muistan Norrmalmstorin panttivankidraaman hämärästi uutisista. Nyt kokonaisuus vaikutti ruotsalaiselta sekoilulta, jossa rosvot ja poliisit hölmöilivät kilpaa. Siinä välissä panttivangit pelkäsivät ja loivat samalla tietämättään uuden termin. Toisiaan sättivät Olsson ja Olofsson kuulostivat kahdelta lässähtäneeltä pahikselta, jotka saivat yllättäen tilaisuuden rehvastella tekosillaan oikein kameralle. En tiedä, oliko Olssonin loppuvaroitus rikoksen kannattamattomuudesta sydämestä vai vain pakollinen heitto.
heinäkuu 05, 2004
Alkuillasta
EU jättää Italian rangaistuksetta, kuului päivän otsikko.
Ihan kohtuullista. Eikös Totti jo pyytänytkin anteeksi?
Sataa lotisee aina vain.
Suomalainen talous osa III
Kuten Taloustaidon kolumnisti taannoin huomasi, raha on suomalaisen viimeinen yksityisasia. Julkkikset avaavat lehdille alusvaatteensa, seksielämänsä ja hermoromahduksensa, mutta talous on tabu. Paljonko tienaat ja omistat, on kielletty kysymys. Ainakaan kukaan ei myönnä olevansa köyhä. Toki sama toimii myös toisin päin, sillä liian rikas ei kerää kansan syvien rivien sympatiaa.
Haastatellun kirjailijan elämä ei ole kiinni apurahoista eikä freelancenäyttelijä kierrä kesällä kavereiden mökkejä töiden puutteessa vaan koska se on hauskaa ja vapautta.
Kansa voi haaveilla lottovoitoista, mutta julkkiksen valintoja ei, herranen aika sentään, raha ratkaise.
Danny liikkuu Mersulla vain, koska ajaa paljon ja tarvitsee turvallisen auton. Vuorineuvos asuu aateliskartanossa siksi, että suku edellyttää sitä ja hänen juurensa ovat niillä tallipihoilla. Nuoren näyttelijän pieni Fiat on ihastuttavan boheemi valinta. Miksikö vuokrayksiö Kalliossa eikä taloa Kuusisaaressa? Koska Kallio on kapinallista ja rajua. Siksikö vain? Totta helvetissä, miksi muuten sitten? Hiihtäjä asuu lahjatontille järven rantaan pykättyä kelolinnaa, koska luonnon läheisyys on hänelle tärkeä.
PORO - IGRE
Hauskaa. Milloinkahan jääkiekon MM-kisoissa nähtäisiin yllätysvoittaja?
Salibandysta puhumattakaan. Hah.
Etelämaalaiset näyttävät tunteensa häviön hetkellä hiukan eri tavalla kuin suomalaiset umpimielet.
Taas kerran ihmettelin hidastukset nähtyäni, kuinka hyvällä prosentilla futistuomarit tekevät oikeita ratkaisuja nopeiden tilanteiden ja taitavien filmausten meressä. Tarkkoja kavereita.
Kotimaassa Poika halusi mukaan, kun lähdin kävelemään edeltä kälylään. Kuljettiin käsikkäin maantien laitaa ja auton lähestyessä väistettiin jyrkälle pientareelle.
Pikku-ukkoa kiinnostivat halkeamat asvaltissa ja aavistukseksi kuluneen reunaviivan päälle lennelleet roskat. Ihan kovimpia juttuja olivat se kohta, jossa tapaninpäivänä oli hirveä väistänyt mustamaija ojassa sekä pöpelikköön paiskattu bussipysäkin merkki. Poikaa pohditutti, jaksaisiko isi nostaa merkin takaisin vai tarvittaisiinko siihen nosturi. Vakuutin juuri ja juuri jaksavani.
Hiekkatiellä ukkeli huokasi matkan olevan pitkä ja ehdotti, että jäädään odottamaan äitiä. Nostin jälkeläisen hartioilleni tähystäjäksi, ja muutaman sadan askeleen päästä Vaimo ja Tyttö tööttäsivätkin takana.
Yksin pääsin pian askelten hypnoottiseen rytmiin. Oli rauskun muotoinen pilvi, punainen traktori ja surulliselta partiopilliltä kuulostava lintu, jolla oli pitkä kapea nokka. Lampaat eivät olleet tänään laitumella, ja litteä kyykäärmekin oli kadonnut tien pinnasta. Varikset nokkineet tai pikkupojat viskanneet ojaan.
heinäkuu 03, 2004
Tästä päivästä
Mustista pilvistä kumpuava jyrinä.
Tummanharmaaksi muuttunutta järvenpintaa piiskaavat pisarat.
Kostean luonnon tuoksu sateen jälkeen.
heinäkuu 02, 2004
Pölyinen maantie
Lähdin kävelemään maantien vartta itään. 
Kolmen vartin ja pitkän ylämäen päästä vaihdoin puolta ja kävelin takaisin.
Tienvarret oli koristeltu monenvärisin lupiinein. Aivan piennar niitettynä, kai ainakin juolavehnää, horsmaa, apilaa. Suuri vihreys, parissa kohdassa päilyi etäällä järvenlahti. Mäen päältä näkyi kauas. Kaukana erottui lisää vihreyttä, aavistuksen utuisempana vain.
Jalan ei kulkenut muita, polkupyörällä yksi. Rouvashenkilö kauppakassi pyöränsarvessa jätti jälkeensä tehdaskukkaisen deodorantin tuoksun. Minuutin - parin välein humahti ohi auto, kovaa, kohdalla keskelle tietä väistäen ja kallistuen.
Tuulensuojaisissa kohdissa tuntui kuumemmalta ja hiki huokui pintaan.
Palattuani pesin kädet, huuhtelin pölyiset kasvot ja join neljä lasillista vettä.
Tuuli hajottaa pilvet
Tekipäs hyvää nukkua sikeästi yhdeksän tuntia.
Simahdin varsinaisen peliajan jälkeen ja näin sitten AamuTV:n urheiluosuudessa juhlivia sinipaitoja.
Mutta se peliväline tosiaan näyttää ihan Etolan 50 sentin rantapallolta josta kuuluu potkaistessa plöff. Surkeaa.
Pankissa käynnin jälkeen notkuttiin hetki kirkonkylän torilla, nuoleskeltiin Juhlatuutteja ja nautittiin auringosta. Sadealue on kuulemma jo lähestymässä lounaasta.
heinäkuu 01, 2004
Kesäpäivien liuku
Leppeä tuuli suhisee metsänreunan hopeapajussa ja ilma tuoksuu vihreältä. Pilvet on maalattu taivaalle harmaan sävyillä, mutta ilma ei ole kylmä.
Pitkän pimeän talven jälkeen voi taas kiikuttaa kannettavan ulos ja tehdä töitä anopin terassilla kukkaloiston keskellä.
Poika nukahti kaupungista palatessa autoon sen verran, ettei enää malttanut päikkäreille. Touhusi sitten omiaan samalla kun äiti hioi vieressä perintökaappia. Tyttö sentään tuhisi vaunuissa parin tunnin ryhtymän.
Keitin päiväkahvit ja huusin muut sisään. Nyt maistuisi pullakahvit, Vaimo tuumi ja nappasi auton avaimet. Palasi hetken päästä mukanaan pussillinen jämsäläisiä vadelmamunkkeja.
Päivät valuvat alta johonkin. Herään väsyneenä, elämä rytmittyy tenavien syömisten ja nukutusten ympärille, pari rauhallisempaa rupeamaa, sitten onkin jo ilta. Pitäisi mennä nukkumaan, mutta talon hiljettyä roikun netissä tai luen. Päivällä ajatus raahustaa raskain saappain, nokkelat sanat pakenevat.
Terassin ovesta kantautuu TaoTaon tunnari. Sitten Keski-Suomen uutiset.
Huovinen: Viime talvi
Mutta tietokonetta en kiusakseni ota. Menen manan majoille puhtaana sieluna, jota ei internetti ja muu moska ole turmellut.
Veikko Huovisen talvi 1997-1998 on eläkeläisen näkemys sivummalta. Hyvässä ja pahassa. Helsingin ja Rysselin herrojen koohotukset hirvittävät ja naurattavat, ja monista näkemyksistä voi toki olla samaa mieltä.
Se on raaka kolinapeli urheilubisneksen ihramahan poimuissa, kirjailija tuhahtaa jääkiekosta. Sitäkin, mutta.
Huovinen ihailee hiihtoa ja innostuu herrojen Myllylä sekä Isometsä menestyksestä. En tiedä, mitä hän on lausunut karpaasien myöhemmistä vaiheista. Jossakin varmasti jotakin.
Olen tilannut Tekniikan Maailma -lehteä vuosikymmenet. Hyvin toimitettu upea julkaisu, jonka jakama tieto tosin isolta osalta menee yli teknisen käsityskykyni.
En ole ollut tilaaja, mutta muuten samaa mieltä.
Yritin minä toisella silmällä Portugalia ja Hollantiakin vilkuilla. Nostin katseeni ruutuun aina kun selostaja korotti äänensä.
Ulkona vaaleassa yössä tuuli tanssittaa puita.