Näkymä rannalta

Kesäkuu meni

Voi tätä Suomen kesää.

- Per Vers, runoilija.

Vettä vihmoo. Silti lämmin.

Poika haluaa lukea loputtomiin. Oot tainnut tulla isääs, arvelin. Nii oon, perillinen vastasi.

Etänä

Käveltiin suoraan hyttysparveen. Kun yksi litistyi käden ja ihon väliin ja toinen leijaili raatona kohti maata, kutitteli kolmas jo niskaa. Vaan väikkyi valkokylkisten koivujen välistä järvi ja vanhan pappilan luona pärryytti tikka.

Kylän kirjastosta löytyi lapsille repullinen. Aineistoa ei ehkä ole sen enempää kuin Töölössä, mutta täällä se on paremmin hyllyssä. Itselle Veikko Huovisen Viime talvi sekä Tarkan Saarikoski-tiiliskiven ensimmäinen osa. Muistathan silti myös nukkua ja hoitaa lapsia, Vaimo vannotti.

Poika ei saanut unta, pyöri patjallaan ja välillä kyseli. Venttiilien määrä autossa näköjään mietitytti, taivaan lintujen ruokavalio myös.

Eksyi keskelle lavaa

Käytettyjen autojen kauppoihin on mahdotonta suhtautua riittävällä vakavuudella, etenkään Hotakaista luettuaan. Kerran toisensa jälkeen pidättelin pallean alta nousevaa hihitystä eksyttyäni keskelle näytelmää, jonka vuorosanoista minulla oli hämärä käsitys.

Se lihava otsavookuinen, takatukkainen ja tuuheapulisonkinen oli suoraan jostain sketsistä.

Seppälänkankaalla on melkoisen monta autoliikettä. Niissä on etsittyä mallia melkoisen harvakseltaan. Paras ehdokas löytyi vihjeen perusteella naapurikaupungista, muttei ehkä sekään se oikea.

Olin kuullut, että Air Force One on uskomatonta tuubaa, silti se yllätti. En jaksanut loppuun mutta saatan arvata.

Keskellä kesää

Eilinen ukkonen kiersi kylää ja jäi etäiseksi murinaksi. Vain kerran välähti kunnolla ja kolmen painavan sekunnin päästä kuului, kuinka taivas repi itsensä halki.

Poika halusi kovasti ongelle, mutta päästyään tömisteli kumisaappaissaan laituria eestaas ja heitteli kiviä järveen. Hopeakylkiset salakat kiskoivat välillä kohon uppeluksiin ja näykkivät madot koukuista. Yksi heilahti jo siiman päässä kohti odottavaa kouraa, mutta luiskahti irti, pomppasi kerran laiturilla ja solahti veteen. Vielä katsotaan, kuka narraa ja ketä, ajattelin lähtiessämme. Niin saalistusvietti mieleen hiipii.

Päivän toisella luonto-oppitunnilla katseltiin Pojan kanssa, kuinka hyttynen söi sääriluuni päältä, muuttui läpikuultavan punaiseksi ja lensi raskaasti keinahdellen pois.

Ruotsin ja Hollannin valmistautuessa jatkoaikaan sammutin telkkarin ja itseni. Väsyä, tylsyä tai molempyä.

Lounaalla, Poika.

- Mikä se semmonen karjala on?
- Karjala on paikka, maakunta.
- Ai niinku karjalanpiirakassa?
- Joo, Karjalassa ja Itä-Suomessa tykätään piirakoista.
- Nii. Ja hampurilaisista.

Juhannus 2004

Sataa ropisi, selkeni. Ripotteli taas, kirkastui, puolipilvisteli.

Tytön juhannuksen kohokohta oli kulkea paljain varpain nurmikolla. Pehmeää pyllähtää ja taas jatkaa. Pojan päivää säväytti elämän ensimmäinen vesipyssy. Vaate toisensa jälkeen ripustettiin tuolin selkämykselle kuivumaan.

Olisiko aikuisten juhannuksen kohokohta ollut sitten syöminen. Menu toki kovin perinteinen, mutta erikseen mainittakoon paras ikinä maistamani salaatinkastike. Vaimo kätki siihen ainakin paprikaa, valkosipulia, ruukkubasilikaa, suolaa, sokeria, sinappia, ketsuppia ja omenaviinietikkaa.

Kälylässä yllättivät synttärikakulla Tytölle. Pieni sai laappia kuorrutusta sormin, mutta maku mietitytti. Lankomies riisti juhannukselta totaalisen tipattomuuden kaatamalla pikarillisen amerikanviskiä.

EM-kisoissa jatkuu jättiläislahti. Kreikka tahtoi, lussahtanut sinipunavalkoinen ilmapallo heilahteli viimassa. Seisoin vielä terassilla ja ihmettelin yön valoa.

Myytti Suomen kesästä

Unelmieni matka käy halki kesäisen Suomen ja katsoo valoisaa yötä Puijon tornista. Se matka on rakennettu muistoista, elokuvista, lauluista ja myytistä, joka on Suomen kesä.

Auton keinahtelu mökkitiellä, jonka pyöränurien välissä kasvaa korkeaa ruohoa ja puiden lehvät raapivat auton kattoa. Ruskean puisen makuuvaunun ikkunasta tunkeva kesäyö, kreosootin ja dieselin katku. Nouseminen uinnin jälkeen autoon paljain jaloin ja hiukset märkinä. Autoon paahtava aurinko ja kojelaudan päälle nostetut kintut. Ohi lipuvat ruskeavalkoiset lehmät ja heinäseipäät. Esko Riihelän ääni radiossa. Öljysoratien kivet jalkojen alla ja silmiin tunkeva pöly vaaleanharmaan Anglian kadotessa mutkan taa.

Laukkuja keltaiseen postiautoon nosteleva kuljettaja. Katkonainen yöuni paperitehtaan parkkipaikalla rekan apumiehen istuimella. Kinkkumunakas Visulahdessa. Heinolan rautatiesilta. Lievestuoreen löyhkä. Lörtsy Lappeenrannan satamassa. Keltainen Jaffa Kouvolan asemalla. Kossuvichy Kuopion kaupunginhotellissa.

Riistavedellä alkava sadekuuro, joka villisti viuhtovista pyyhkijöistä piittaamatta muuttaa tuulilasin valkoiseksi kuohuksi ja pakottaa ajamaan tien sivuun. Näkymä sisävesilaivan peräkannelta Saimaasta heijastuvaan auringonsiltaan. Öljynjalostamon imelänkirpeä haju. Jyristen ohi suhahtava rekka, joka tuntuu riipivän retkipyörän satulalaukut mukaansa.

Mummolan vinttikamarin seinällä oli julisteena näkymä Puijon tornista kesäyöhön. Tummia metsiä ja päilyviä järviä. Tai lentokoneestahan se oli otettu, koska kuvassa näkyi tornikin.

Samaan mystiseen muistojen matkaan sekoittuvat Per Vers matkalla Juankoskelle, Arvottomien Manne halkomassa öisiä maisemia viininpunaisella Volgalla ja ylipäätään kaikki kotimaiset elokuvat, joissa on Suomi ja suvi.

Heiniä ei vain enää nostella seipäille. Eikä Puijon tornikaan ole öisin auki.

Silti, jonain päivänä. Kevein kantamuksin, tukku rahaa povitaskussa. Autolla, moottoripyörällä tai julkisilla.

Valtatie, nelostie

Jokainen kunnon matka alkaa Kontulan Nesteeltä.

Tankilta kurvattiin ilma ja vesi -kaapille. Tarjosin tonkkaa ensin pyöräilijälle, jonka takarengas ei ankarasta suhinasta huolimatta suostunut pullistumaan. Herrasmies arveli renkaan olevan puhki ja harmitteli ajaneensa tielle jätetyn orapihlajanoksan yli. Kerroin itselleni käyneen aikanaan täsmälleen samoin. Mutta se oli Vantaalla.

Rekipellontie - Länsimäentie - Kehä III - Nelostie.

Sipsit, pillimehu ja riisikakut pitivät pienet matkantekoisina Hartolaan asti. Voimistuva hälytysääni ajoitti pysähdyksen Leivonmäelle, jossa kerran korjautettiin kiinni leikannutta takapyörän laakeria tulipalopakkasessa. Tyttö nautti päivällisen, äiti pullakahvit, isä kahvin ja lopulta hampurilaisen, jota Poika tarkemmin mietittyään ei halunnutkaan. Vessaan kantautui keittiöstä jokin, joka kuulosti kaakaokoneelta. Imetäänkö siellä jostain hampurilaisesta märkää, Poika mietti. Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän, kertoi radio, kun palattiin pöytään.

Vaajakoskella alkoi taas sataa.

Perillä sukua, sauna, makkaraa grilliin, mehua. Katseltiin uutisista huomisia ruuhkaennusteita ja oltiin tyytyväisiä sijaintiimme.

Tyttö painaa menemään ympäriinsä. Kuin kauhuelokuvien muumio.

Helsinki juhannusviikolla

Kauppiksella oli jotain tekeillä. Poppi jytisi kadun yli ja haalariasuiset parveilivat.

Pidin Stockan lasiovia auki eläkeläisturistijonolle, ja joka ainoa hymyili ja kiitti englanniksi. Taisivat luulla sinua portsariksi, viimeisenä tullut rouva nauroi, suomeksi.

Kännykkäliittymän irtisanominen oli helppoa. Onko henkkaria, haluatko pitää numeron varattuna, et, kiitos ja näkemiin. Lähtiessäni muistin kesäpäivän, uuden 2110:n ja ikioman puhelinnumeron. Silloin ruudussa luki TELE.

Idästä metrolla palatessa samaan loosiin hälisi teinikolmikko.
- Ei apua siis mä en pysty juomaa kaljaa.
- Mut ei oo muuta otetaax puol korii?
- Riittääx se jos me aiotaa olla siel koko yö?
- Siis ei mä en lähe minnekkää Keravalle siel joutuu kävelee hulluna.
- Okei otetaa puol korii.
Ei TikTakeja, mutta samaa sukua. Nämä kutsuvat toisiaan mimmuiksi ja empuiksi ja värjäävät hiuksiaan mustiksi ja haluavat säväyttää pukeutumisellaan mutteivät liikaa. Muutaman vuoden päästä yksi on lähihoitaja ja miettii, mitä haluaa elämältään. Toinen asuu Tapulissa tehtyään lapsen jonkun janipetterimikametterin kanssa ja miettii, mitä haluaa elämältään. Kolmas opiskelee historiallis-kielitieteellisessä ja luulee tietävänsä, mitä haluaa elämältään, mutta huomaa myöhemmin ettei tiennytkään.

Sain takin, löysin melkein sopivan jarrupalan, hain valokuvat. Anttilasta Dumarin Maailmanpyörä palaa ysiysiviis.

Larssonin kaatuminen rankkarialueella näytti filmiltä mutta 2-2 ei näyttänyt sovulta. Mitähän italialaiset sanovat?

Soi: Scandinavian Music Group: Säälittävä syksy

Hajahuomio

Sami Hyypiä sai pojan, eilinen Ilta-Sanomat otsikoi.

Toivottavasti sekä lapsi että Sami voivat hyvin.

Tänään on hyvä päivä kuunnella Beatlesia.

Niksi-Pirkka

1. Jääkaapin ovessa on vain rajallisesti tilaa maitotölkkejä varten. Jos ovessa on täyttä, voit kuitenkin säästää tilaa sijoittamalla tölkkejä hyllyille vaakatasoon.

2. Niksi ei kuitenkaan sovellu tölkkiin, jonka olet juuri avannut ammolleen ja lorauttanut siitä maitoa kahviisi.

Klassikko

Ja vielä löytyi luettavaa, kassatyttö sanoi nähdessään minun palaavan. Nyökkäsin ja murahdin. Minusta ei ollut enää näyttelemään lammasasiakasta. Muutos oli jo alkanut.

Raitiovaunupysäkillä kaivoin kirjan Sokoksen muovikassista ja maistoin ensimmäiset kappaleet. Kotikadun häämöttäessä ensimmäinen luku oli nielty. Tungin kirjan reppuun ja nyökkäilin hyväksyvästi. Vaunusta laskeutui mies, jonka ääriviivat olivat alkaneet erottua selvemmin. Terävöitynyt mies. Ylitin risteyksen kulmittain päin punaisia ja mulkoilin ympärilleni.

Kotona vein kirjan työhuoneeseen ennen kuin laskin ostokset sohvalle. Taasko joku kirja, nainen olisi vain ihmetellyt. On asioita, joita on turha yrittää selittää. Kuten Kasserinen solan vastahyökkäys tai Boris Mihailovin kyky aineellistua tyhjästä takatolpalle.

Illan hiljentyessä yöksi nostin jalat kokoontaitettujen matkarattaiden päälle ja aloin lukea.

Hotakainen vaikutti tolkun kaverilta, vaikka tunsikin näköjään pakonomaista tarvetta kirjoittaa piereskelystä ja poskeenotoista. Kampaus ja silmälasit kertovat tuollaisista miehistä olennaisen. Ne polttavat liikaa, käyttävät mustia housuja ja raskaita kenkiä, seisoskelevat vieraassa joukossa viihtymättöminä ja etsivät juotavaa. Välttelevät katsetta ja mutisevat, jos yrität mennä kättelemään ja kehumaan. Tuollaiset miehet rentoutuvat vain pienessä piirissä. Isolle piirille jäävät kirjat. Meille.

Ja autot. Alfa Romeo voi sopia runoilijalle tai elokuvaohjaajalle, mutta järkimies ei aja italialaisella eikä ranskalaisella autolla. Ne ovat taiteilijamaita. Auton pitää olla saksalainen. Ranskalaisilla vaunuilla ei olisi koskaan edetty Puolan rajalta Kaukasukselle. Tuolla logiikalla auto voi olla myös venäläinen, mikä ei olekaan älytön ajatus. Suomen talvessa venäläinen auto on käsistään kätevälle järkivalinta, jos ego vain kestää.

Yhdistelmän keksijän patsashanke on jo valtuuston käsiteltävänä, luki sivulla 136, ensimmäisen kappaleen lopussa. Ihan kuin Tervoa. Vrt Tervo, raapustin lyijytäytekynällä marginaaliin.

Kirjasta tuli samalla hetkellä luottamuksellinen asiakirja. Maailma vilisee kirjallisuustutkijoita, jotka vaanivat tilaisuutta tunteakseen ylemmyyttä tavallisia lukijoita kohtaan. Tuollainen merkintä olisi niille lakkahilloa lämpimän leipäjuuston päällä. Vrt Tervo, ne sutkauttelisivat päivällisillään ja hohottaisivat suu auki. Pyyhkisivät sitten naurunkyyneleet , maistaisivat punaviiniä ja jatkaisivat keskustelua ranskalaisista modernisteista. Vielä puolen tunnin päästä samettitakkinen assistentti muistaisi asian ja tirskahtaisi itsekseen. Hyvällä onnella pääsisin kevennykseksi graduun.

Mietin, pitäisikö kirjaa pitää tästä lähin kassakaapissa. Ei, koska en omistanut sellaista. Päätin selvittää, kuinka paljon tallelokeron vuokraaminen pankista maksaisi.

Espanja - Portugali

Lähikuvat kannattajien ilmeistä ovat usein mielenkiintoisempia kuin itse peli. Niiden takia hilauduin katsomaan draamasta viimeisen vartin.

Maalin näin sitten studiokertauksessa. Hieno oli.

Isi haisee kokoukselle

Take the quiz: "Which American City Are You?"

Cleveland
You are blue collar and Rock n Roll. You Work hard and party harder.

En yleensä. Tosin eilen kauden päättäjäiset kulkivat perinteistä rataansa: sauna Tin Tin Tangossa, Mexican Fiesta Cantina Westissä. Sieltä olisi viisas jo kotiutunut ja jättänyt Sports Academyn sekä Zetorin väliin. Tai ainakin niiden juomat.

Mannerheimintie oli aamuneljältä valoisa ja vilkas kuin päivällä, mutta näköjään jalkakäytävää kavennetaan öiksi.

Klo 15 olikin sopiva aika päästä ylös ja viettää loppupäivä lastenkutsuilla.

Aihetta sivuten

Olin vielä ymmärtämättömän ikäinen, kun pikkubroidi, alta puolen vuoden vanha, ei eräänä aamuna hengittänytkään.

Hautajaiskuvissa päällimmäinen vaikutelma on sisäänpäinkääntynyt umpimielisyys. Mutsi näyttää valkoisessa poplarissaan shokissa olevalta, faijalla kasvot kiveä mustien aurinkolasien takana. Pappi valkoisissa lipereissään erossa muista, sivullisena. Minulla on näköjään valkoinen kauluspaita ja sininen takki. Seison aikuisten jalkojen juuressa naama sen näköisenä, että jokin on vinossa mutten täysin tajua, mikä.

En muista, että asiasta olisi kotona koskaan juuri puhuttu. Pojan synnyttyä olen alkanut tajuta, millaista sen on täytynyt olla. Ehkä siksi havahdun välillä yöllä kuuntelemaan, hengittävätkö lapset.

Vettä

Lasten nukahdettua lähdin hakemaan pyykit narulta. Ne olivat märempiä kuin koneesta otettaessa. Pilvet hymyilivät, kun ravistelin pyykkipojista pisarat ennen kuin laitoin ne taskuun.

Porissa kadonnut pikkupoika löytyi, kuten jo osattiin pelätä, joesta. Illan kyläreissulla huomasin, etten ole ainoa tapauksen koskettama. Jokaisen, joka on sulkenut päiväkodin portin aamulla takanaan, on liian helppo ajatella itsensä tilanteeseen. Muistaa, kuinka vähän lapsiaan voi tässä suuressa maailmassa sittenkään suojella.

On hetkiä, jolloin olisi helpompi olla uskonnollinen. Voisi ajatella, että asiat eivät vain tapahdu vaan niillä on jokin tarkoitus.

Suomalainen talous osa II

Ostan mieluummin suomalaista.

Autonrenkaiden hankinnassa päädyin kotimaiseen merkkiin, vaikka hinta oli hiukan kovempi. Luovuin Turun Sinapista, kun kuulin valmistuksen siirtyvän Ruotsiin. Juon saunan päälle Olvin olutta. Tuntuu hyvältä ajatella, että estän suomalaisia irtisanomisia ja lomautuksia.

Maailmankansalaisten ja taloustieteilijöiden näkökulmasta toimin tietysti väärin. Veljeyttäänhän ei pidä rajoittaa ihmisiin, joilla sattuu olemaan saman maan passi. Ja talous toimii tehokkaimmin, kun ostan parasta hinta-laatu -suhdetta välittämättä valmistusmaasta. Epäeurooppalainenkin varmaan olen.

Toinen juttu on vielä, mikä sitten on kotimaista. Hiustenleikkuu ja pöytiintarjoilu varmasti, mutta ratkaiseeko omistajan kansallisuus vai tuotantopaikka? Puhelimeni on näköjään Made in Finland, mutta eivätkös Nokian osakkeet ole amerikkalaisilla eläkeläisillä?

Jatkan silti yrittämistä vaikka horjahdankin satunnaisesti tshekkiolueen tai italialaiseen juustoon. Valtaosa Nokian renkaista tehdään Nokialla, yhtiö itse ilmoittaa.

Onko ammattiyhdistysväellä tai kuluttajilla tai jollain saittia, josta löytyisi tietoa tuotteiden kotimaisuudesta?

Kauppareissu

Sateen jälkeen vihreä maailma kimalsi pisaroita ja kaikki tuoksui huumaavalle alkukesälle.

Hautiksen takana urossorsien posket kiilsivät kirkkaina, sairaalan rannassa joku näytti onkivan. Mätien kaislojen haju oli vaihtunut meriveden suolaan. Koirapuistosta kaikui pieni kimakka haukku.

Itämerenkadun varressa majesteettinen amerikkalainen siipiorava ajalta, jolloin bensa ja pelti olivat halpoja. Musta luomisilmäinen Kupla oli vielä hienompi. Se kuulosti lähtiessään samalta kuin aikanaan faijan VW 1300.

CityMarketista fetasipsejä, uusia perunoita, sisäkumit Pojan fillariin. Palasin vielä kirjahyllylle ja nostin koriin Martti Lindqvistin Kuolemaa väkevämpi -kirjan. Sandels-tölkkejä myytiin kuusittain. Kokoiseeni janoon riitti pullo.

Väiskin hiekka oli nappuloiden rouhima. Laidalla viipyvien hitaat liikkeet ja kuraiset paidat kertoivat päättyneestä ottelusta olennaisen.

Poika jaksoi kävellä kumisaappaissaan koko matkan edestakaisin. Tyttö hihkui ja hymyili rattaissaan.

SDP hallituksessa - neljä kuoli

Mirva Haltia (sd) näkee yhteyden Porvoon järkyttävän perhesurman ja Suomessa harjoitettavan politiikan välillä. Hänellä lienee rivikansalaisia lyhyempi matka päätöksentekijäin pakeille, joten toiveita muutoksesta on.

Todellisuudessa otsikon mukainen ilkeily on tietysti enemmän helppoa kuin osuvaa. Oikeasti olen iloinen, että nuoria lähtee mukaan vaikuttamaan systeemin puitteissa.

Kansanedustaja Jan Vapaavuori (kok) tanssittaa liikennepoliittisia sammakoitaan Alueuutisissa oikein kolumnissa. Hän ei pidä hallituksen esityksestä, jossa ajokieltoon määräämistä helpotettaisiin myös ammattiautoilijoiden kohdalta.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esim. yli 100 000 kilometriä vuodessa ajava kaupparatsu tai taksinkuljettaja asetetaan kolmasti vuoden aikana tapahtuvan ylinopeusrikkomuksen osalta yhtä automaattisesti ajokieltoon kuin 5 000 kilometriä vuodessa ajava viikonloppuajelija. Aivan pähkähullua puuhaa!

Kolmasti vuoden aikana.

Ajatusten vapaavuoro ei täsmennä, kuinka monta ylinopeutta ja muuta liikenteen vaarantamista ammattikuskeille hänen mielestään pitäisi sallia.

Kari-Pekka Kyrö, jonka puoluekantaa en tiedä, kertoo ostaneensa niillä 25 000 eurolla Hollannista valmennustietoutta. Alan ymmärtää, miksi Suomen maastohiihto rämpii.

Kaksi Espoosta löytynyttä kylää naurattivat myös, mutta Soopa ehti ensin.

Teko ja tarkoitus

Siellä se tärkeä viisaus oli, Tommipommin pitkän merkinnän sisällä.

Mietin, että kauneudenhoidossa naiset hakevat itselleen ulkoisia merkkejä kun oikeasti se mitä merkit tarkoittaisivat on nuoruuden energia, missä pyöräillään juoksemaan hiekkasärkälle aivan riehumisen ja juoksemisen innosta ajattelematta kaloreita ja syketasoja tai edes sitä näyttääkö se hassulta.

Firefox on ihan hieno, mutta en minä niistä ohjeistakaan osannut laittaa noita MT:n linkki-, lihavointi- ym. nappeja. Olen siis saapunut ATK-taitojeni rajalle. Nojaan ilmeettömänä verkkoaitaan ja katselen toiselle puolelle. Siellä jatkuu Death Valley ja kuumuutta hohkavalla hiekalla siisteissä riveissä loputtomiin pöytiä ja tietokoneita, joiden ääressä puurtaa nuoria ihmisiä.

Kevätsipulikukkia ei vain näy. Muistan minä Lumi Adelan ja Belabixinkin. Sinulle, jota en vielä tunne muistuu myös.

Keski-ikäistyvien nautintoja

Isät kelkkoivat lapset puistoon äitien kokoontuessa patojen ääreen valmistelemaan ateriaa. Merkkisoiton tullessa puisto-osasto lähti liikkeelle.

Jännittävästi suunnitellussa kerrostalossa tarjoiltiin hyvässä seurassa pitkän pöydän ääressä herkullista kanapastaa ja ranskalaista punaviiniä. Höyläsin kasan päälle italialaista juustoa ja lusikoin reunalle pestoa.

Toisella silmällä vahdittiin seuraavaa sukupolvea sitä mukaa kun se nostettiin alas syöttötuoleista lattialle temmeltämään. Ehdin ihailla myös mittavaa kirja-ja levyhyllyä sekä vanhan ajan mustavalkoisia tähtipotretteja.

Kahvin kanssa kesän ensimmäinen mansikkakakku. Niin hyvää, että kukaan ei arastellut olla ahne.

Tenavien alkaessa ränättää väsymystään oli aika lähteä kotiin.

Kivelänkadulla palaa, kertoivat Maikkarin uutiset lasten nukahdettua. Pikkupoika minussa haluaisi juosta katsomaan.

Kuumalla tuolilla

KatjaW kirjoitti hienon merkinnän bloggauksesta.

Häiriköt ovat perseestä. Ja yksi uhka bloggaamiselle kuten kaikelle avoimuudelle. Usea elämäänsä avaava varmaan miettii, saako joskus kannoilleen vihamiehen tai sekopään, jolle blogi olisi polttoainetta ja asevarasto.

Muiden asioiden ohella merkintä pisti miettimään etenkin negatiivista palautetta ja sen kokemista. Kokemukseni perusteella arvelisin, että naiset ottavat tekemisiinsä kohdistuvat moitteet keskimäärin miehiä herkemmin koko persoonaansa kohdistuvina.

Matti Mäkelä kirjoittaa erinomaisessa esseessään "Armeija" muun muassa arvostelusta.

Jouduin ensimmäisenä oppilasjohtajan rooliin, joukkueeni marssittelijaksi. Harjoittelimme kentällä paraatia varten osaston kunniantekoa. Ensimmäinen yritykseni epäonnistui, joukkue marssi ohi kunniantekopaikan ennen kuin ehdin tehdä mitään. Majuri pysäytti jo uhkaavasti pensasaitaa lähestyvän porukan, rykäisi ja sanoi rauhallisesti:
- Upseerioppilas Mäkelä, suorituksenne oli puhtaan nollan arvoinen. Jatketaan harjoittelua.

Siinä minä seisoin, puhtaana nollana joukkoni edessä ja odotin, että maa repeää, taivas pimenee, mutta mitään ei tapahtunut. Jälkeenpäin ajatellen tuolla kokemuksella oli erittäin syvällinen vaikutus, jota ei heikentänyt se, että totuudenmukainen arvostelu oli tuon paikan arkipäivää. Kun kuulee suoraan, selittelemättä itseään koskevan tyrmäyksen, saa ensin shokin, mutta sitten rupeaa ajattelemaan. Täydellisen epäonnistumisen kokemuksesta on vain yksi tie, tie eteenpäin.

Siinä yksioikoisessa laitoksessa kritiikin tyylilaji on selkeä ja yksiselitteinen, alkujärkytyksen jälkeen helppo. Jos suoritukseni todetaan ääneen surkeaksi, se tarkoittaa, että suoritus oli surkea, piste. Ei sen vähempää muttei myöskään enempää. Sitten jatketaan.

Suorituksen sanominen huonoksi on vaikea laji oppilaitoksissa, työpaikoilla, joskus urheilujoukkueissakin. Sanojen mukana roikkuu niin paljon piilomerkityksiä ja sosiaalisia kuvioita. Onko sillä jotain mua vastaan? Vihaako se minua? Miksi se sanoi noin rumasti? Olenko nyt vaarassa saada potkut?

Kaksi ajatusta

Kykin puistossa tenavien kanssa ja aidan takana kasvoi jokin, joka tuoksui jollekin, joka toi mieleen jonkin muiston, josta en ihan saanut kiinni. Kesä on sellaisia hetkiä täynnä.

Illalla kotona Tyttö tuhisi jo, uneen vaipuva Poika piteli kädestäni. Makasin selälläni silmät kiinni ja muistin, millaista oli käydä nukkumaan mummolan viistokattoisessa vinttikamarissa. Ulkona valoisa kesäyö, rantahaapojen välissä väikkyy tyyni järvenselkä, jonka takana kulkevalta maantieltä kuuluu vaimeana auton ääni. Alakerrassa ulko-ovi kolahtaa vielä kiinni mummon laskettua kissan ulos tai vietyä laskiämpärin kompostiin.

Kaipuuta idylliin, joka käy vuosi vuodelta täydellisemmäksi.

Suomalainen talous osa I

YLEn Pohjantähden alla -sarja tarjoilee mainioita pieniä dokumentteja.

Eilisessä Maalaisenkin noteeraamassa kerrottiin maaseudun pienyrittäjistä (käsitöitä ja maatilamatkailua), jotka katselivat kaipaavasti tyhjälle tielle asiakkaita odottaen. En nähnyt ihan alusta, mutta sellaista ahdistavaa taloudellista huolta tuntui nauhalta virtaavan olohuoneeseen.

Silmä liputti kuin avustava erotuomari ristiriitaa, kun kuvan perheet näyttivät elävän vanhaslaisissa paratiiseissa siisteissä maalaistaloissa kauniin suomalaisen kesän keskellä. Ohjelman ihmiset vaikuttivat asuvan vauraammin kuin vaikkapa minä.

Kuva ei toki kerro, kuinka paljon vero-, eläke- ja muu vakuutus-, lainanlyhennys- sun muita lappuja yrittäjän laatikossa makaa erääntyneinä.

Mauri Sariolako se viljeli termiä velkaisen talon isännän nauru?

Kysyy kaksi

Mitäpä, jos Suomen futismaajoukkue hukkaisi voiton tappioksi viime hetkillä? Kuinka moni sanoisi, että vain Suomi voi ryssiä näin?

Mistä muut saavat blogeihinsa laatukuvia filmitähdistä, urheilijoista ja ties mistä? Käyvätkö kuvaamassa itse, onko niillä sopimus kuvatoimistojen kanssa vai jaetaanko noita jossain maksutta?

Ei tietoa

Ei vieläkään uutta Porissa kadonneen viisivuotiaan kohtalosta. Kaupungilla tai Kokemäenjoessa, arvioi poliisi. Pipo löytyi perjantaina rantavedestä.

Kotiväen tunnelmat voi kuvitella, ehkä sen päiväkodin henkilökunnankin, jonka portista lapsi livahti.

Yhtäläiset, salaiset ja suhteelliset

Hesari on tälläkin kertaa tehnyt kiitettävästi töitä kansan usuttamiseksi uurnille.

Käytiin vuorollamme sisällä äänestämässä toisten vahtiessa tenavia ulkopuolella. Tytöt pysyivät paikallaan, pojat yrittivät poukkoilla. Hyväntuulinen vaalitoimitsija otti seinustalla aurinkoa ja huikkasi tulijoille, että sisäänkäynti on tällä kertaa eri ovesta.

Tietoa on tarjottu, mutta Euroopan kokoinen hallittava ei vain sytytä. Valitut menevät Brysseliin ja päättävät siellä jotain eurooppajuttuja. Suomessa katsotaan vain, ketkä pääsevät isoille liksoille ja kuka puoluejohtaja saa illalla loistaa, kuka murjottaa. Sitten ne menevät puoluetoimistoon ja hikoilevat jäähilettä miettiessään, mitä tulos merkitsee seuraavien eduskuntavaalien kannalta.

Minä äänestän kaikissa vaaleissa, joissa saan. Tällä kertaa ei innostavaa ehdokasta ollut, joten valitsin ensin listan ja sieltä tyypin, josta median kautta saamani sumean suurpiirteinen kuva on myönteisin. Eiköhän tuo ole ainakin kokenut ja moneen hommaan pätevä nainen.

Helsinki-päivä

Jäätiin spårasta Havis Amandalla suoraan helikopterin jylyyn. Vaijeri laski hahmon mereen ja nosti hetken päästä kyytiin kaksi.

Sateenvarjomeri kuhisi sota-alusten ympärillä, me perehdyimme esillä olleisiin vaunuihin. Ohjuslavetin ajajan paikalla näytti niin ahtaalta kuin pitikin ja kyrilliset tekstit kruunasivat vaikutelman. Poikaa kiinnostivat telaketjut sekä Pasien voimansiirto ja jousitus, joten kykimme matalalla vesilammikoita väistellen.

Ennen matkan jatkumista seurattiin vielä rannikkojääkärijoukkueen maihinnousu Klippanille. Savuverhon sisällä alukset laskivat rantaan, maastopukuisia juoksi saareen, paukkupatruunat rätisivät ja siellä täällä välähteli suuliekki. En jaksa tämmöstä meteliä kuunnella, Poika ilmoitti ja painoi kämmenet korvilleen.

L poikamiehenä ehti bongata myös vieressä autosta nousevan povijulkkiksen.

Teinilaumat vaelsivat vastaan kohti Kaivaria. Pojalta loppui diiseli Korkeavuorenkadulla, joten ennen paloasemaan tutustumista piti dankata Roban Mäkkärissä.

Paloautojen ja ambulanssien tutkiminen kruunasi Pojan retken. Auton murtovälinesarja, luki punaisessa varustelaatikossa. Yksi brankkari laskeutui näytiksi tankoa alas ja toinen täytti heliumilla ilmapallon mukaan.

Kotimatkalla spårassa pieni sadepukuinen nukahti syliin.

"Se" toisesta maailmasta

Suuri lehtisota raivoaa.

Minusta on erittäin hyvä, että huonoja juttuja julkaisevien julkaisujen toimintaa kritisoidaan, sanoi SchizoJanne. Hyvin sanottu. Toivottavasti kaikkia huonoja juttuja kritisoidaan, myös niissä hyvissä julkaisuissa.

Minusta olisi ollut kohteliasta kysyä, että haluanko ko. julkisuutta vai en, sanoi KatjaW. Totta, kohteliasta se olisi kyllä ollut. Vaan julkaistessaan jotakin tulee ottaneeksi riskin, että joku kiinnittää julkaistuun huomiota. Saattaa jopa siteerata tai linkittää. Jopa joku sellainen, jota itse ei arvosta.

Sisuuntunut Mirva Haltia ottaa askeleen pidemmälle ja julistaa, mitä kaikkia pykäliä Se-lehti jutullaan rikkoi. Näyttää kuitenkin, kuten Janne Jalkanen jo kommenttikeskustelussa muistuttikin, unohtaneen listastaan tekijänoikeuslain 22§ mukaisen sitaattioikeuden. Kaupallisissa medioissa lainataan toisten tekstejä joskus jopa kaupallisessa tarkoituksessa. Entä onko 7§:stä löytyvä tekijäolettama sitten kirjoitettu määrittelemään 3§:n mainitseman hyvän tavan?

Jos Se-lehti on kaikkien mielestä joka tapauksessa paskaa, miksi on niin tärkeää, mitä se kirjoittaa?

Suurin osa ihmisistä ei ui nettitermistössä kuin kala vedessä. Arvelisin, että peruspösilö (kuten yleistoimittaja) pystyy juuri ja juuri mieltämään käsitteet kotisivu ja nettipäiväkirja. Bloggaajat taas haluavat tuotoksiaan kutsuttavan... kutsuttavan... öh, termillä, josta aikansa riideltyään ehkä pääsevät keskenään yksimielisyyteen.

Herkkänahkaista sakkia nuo nettipäiväkirjailijat, saattaisi ulkopuolelta katsova arvella.

Ne tekevät sen itse

City-lehdessä Eremenko junior kertoo, kuinka kentällä filmataan. Myöntäen myös, että hankki taannoisen rankkarin maaottelussa Ruotsia vastaan kaatumalla itse.

Vaihtoehtoja on kaksi.

Voi halveksia Eremenkoa, sylkäistä hyi saatana pahaa makua suustaan ja toivoa moisen speden siirtyvän mahdollisimman pikaisesti jonnekin muualle pelaamaan. Tai sitten myöntää kaverin edustavan vain rehellisesti nykyjalkapallon moraalia. Jolloin ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa pysyessään jatkossakin poissa katsomosta.

Ennen oli Berti Vogts ja Martti Holopainen.

"Minua ei suinkaan kotipuolessa kutsuttu lörpöksi"

Elokuvaharrastajilla on varmaan joku aivolohko täynnä unohtumattomia vuorosanoja. Pari klassikkoa tietysti on hallussa, mutta muista palautuu nopeasti vain muutama mieleen jäänyt.

- Calvadoksen kanssa tulee päivän salaatti.
- Kytkykauppa on laitonta.
- Vain jos jää kiinni.

- Kutsuvatko ystäväsi sinua Tasiksi?
- Ei minulla ole ystäviä.

Torstai-iltana Eltsussa

Eläintarhan kentällä kirkassilmäiset tenavaparvet verkkareissaan seurasivat ohjaajia. Jotkut jolkottivat radalla ja pari paiskoi projektiileja. Myhäilevät vanhemmat seurasivat touhua puukatsomon lehtereiltä. Kahvilan terassilla päivystävät gubbet vaikuttivat kentän perustajajäseniltä. Sisään johtava ovi oli raollaan ja näytti kutsuvalta.

Vilkkui siellä jonkun menestyneen sählyporukankin logoja.

Täpötäydellä parkkiksella meno oli vähintään yhtä vilkasta. Kävelin Vauhtitien kautta Töölönlahdelle, sitten Linnunlaulun ja aseman läpi keskustaan. Alkukesän ylitsevuotavainen vihreys. Tuoksut.

Suomalaisesta mustetta ruiskuun, City-lehti ja Nöjesguiden. Kirjojen selailua osastoilla urheilu ja historia. Tajusin ajan, kun kuuluttivat sulkevansa kohta.

Valtsusta vielä savustettua ja pippuroitua makrillia. Sen vierellä viihtyvät ruisleipä ja tomaattilohkot.

Ja Radio Suomi soi

Outo surina tunkeutui tajuntaani vähitellen.

Lopulta nostin katseeni ruudusta ja näin sen. Kesän ensimmäinen kärpänen oli laskeutunut lepäämään monitorin viereen Motonetin kassakuitin päälle.

Olipas puurtamista kirjoittaa pitkästä aikaa ruotsiksi.

Loman tarpeessa

Työ maistuu eltaantuneelta savelta. Parempaa tämä on kuin kaivaa lapiolla ojaa tammikuun tulipalopakkasessa. Sekään ajatus ei vain nyt kannattele.

Kaipa tällaisetkin päivät kuuluvat elämään. Työpäivät. Poden varmaan volframivajausta tai jotain.

Alkuillasta yhteys aivojen, silmien ja ruudun välillä katkesi kokonaan. Sammutin koneen ja seurasin perhettä puistoon.

Hyvääkin. Kotona leikittiin Tytön kanssa keltaisella sählypallolla sulle - mulle -leikkiä. Tyttö huitoi käsillään, hihkui ja nauroi. Jaksoi ja jaksoi, kunnes muut palasivat ostoksilta.

- Ootko näiden jalkojen isi, unta pää tyynyllä odotteleva Poika kysyi illalla ja näytti nauraen kinttujaan. Huomatessaan kysymyksen naurattavan pikkumies kysyi samaa käsistään. Sitten naurettiin yhdessä. Tämä on hyvä hetki ja on sitä, vaikka taivas putoaisi huomenna, ajattelin.

Kekkonen ja Katri-Helena

Matti Mäkelän esseitä lukiessa tulee jotenkin tasapainoinen olo. Sellainen, että maailma on vaarallinen ja elämä raskasta, mutta työnteolla ja sopivalla suhtautumisella niiden kanssa voi olla. Vähän samanlainen vaikutus kuin Alpo Ruuthin kirjoilla tai Kolmannen naisen biiseillä.

En tiedä, miksi mieleen tuli 70-luku. Muistan tunteen että silloin asiat olivat isoja, virallisia ja pysyivät ehdottomasti paikallaan.

Oli Neuvostoliitto, rinnakkaisohjelma, Saab 99, SAK, jäänmurtajia, Valitut Palat, Kekkonen, Katri-Helena, SKP ja Lasse Viren. Muut asiat taisivatkin sitten olla pienempiä ja lähellä niin kuin Jamekset, haisaappaat ja jääkarkit.

Pitää yrittää joskus miettiä 70-lukua tarkemmin.

Kaikkien nimet purkissa

Joku on kertonut Ehdokas Stubbille, että avuliaita ihmisiä kannattaa motivoida lisää mainitsemalla heidän nimensä nettipäiväkirjassa.

Se on halvempaakin.

Vain alkolukko puuttuu

Aamun HS kertoi David Hasselhoffin kärähtäneen ratista. Jutussa ei kerrottu, ajoiko kikkarapää tosiaan itse vai hoitiko K.I.T.T. ohjaamisen.

Tiedesivuilla kuvataan, kuinka Magnuksen voima saa Beckhamin vaparin 30 metristä kaartamaan sivusuunnassa neljä metriä. Vastaavasti osaava laukoja piilottaa pitkällä vetolaukauksella salibandypalloon tehokkaan sivukierteen. Ei ehkä neljää metriä, mutta kymmeniltä senteiltä tuntuu. Onneksi laukojan kätisyydestä voi edes lukea, kumpaan suuntaan pallo kiertää.

Panzer voran

Volokolamsk murtui katkeran taistelun jälkeen.

Edessä arojen ulvova tuuli ja loputtomiin lunta, jossain tuolla Klinin valtatie. Ja sen päässä palkinto. Moskova.

Ikään kuin töitä ei olisi.

Poliisi ajaa sinisellä autolla

Tässä tapauksessa poliisi esitteli moottoripyöräänsä, jonka päälle tenavat vuorollaan kiipeilivät. Välillä napsautettiin sininen vilkkukin päälle. Polvenkorkuinen yleisö pakkautui eturiviin diggailemaan, kun sinipaitainen yhtye heitti takuuvarman Muista aina liikenteessä ja nosteli suojatiekylttiä.

Poika innostui enemmän keinuvasta leijonasta ja isosta kiipeilytelineestä. Kumpaakaan ei ollut silloin, kun minä leikin samanikäisenä samassa puistossa. Tarhasta tutut kerääntyivät, kohta juostiin, kiljuttiin ja puhuttiin hevosenkakkajuttuja.

Puistotäti tarjoili moottoripyöräpoliisille lautasellisen keittoa. HKL:n kuskikin sai omansa.

Vielä piti kaivaa hiekkalaatikolla takakauhalla. Tutkia kahluuallas, ratsastaa norsu, sarvikuono ja dromedaari.

Lähdettiin kotiin, kun sade yltyi piiskaavaksi. Pihojen läpi.

Pienet jalat veden ympäri

Suljin takaluukkua, kun mies mustine olkalaukkuineen pyöräili luo ja kysyi, haluaisinko ostaa kannettavan tietokoneen. Kerroin, etten. Laitteen alkuperästä olisi epäilemättä syntynyt kiintoisa keskustelu.

BBC:n Normandia-dokumentti vaihtui rauhanomaiseen kanavaan, kun tenavat kotiutuivat. Lopun katson joskus nauhalta.

Naisten ohjeiden vastaisesti jätettiin rattaat kotiin ja lähdettiin kävellen katsomaan junia. Ensin piti toki ihmetellä Makasiinien takaisen niityn taidemobilet ja puhaltaa voikukkia. Poika olisi halunnut helisevän taidehyrrän kotiin. Isä nautti eniten auringosta, joka vihreyden lomasta välkehti Töölönlahden pinnassa.

Sillan ali kolisi paikallisjunia, InterCityjä ja keltainen radantarkastusajoneuvo.

Palatessa kierrettiin vielä lahti Lintsin puolelta. Kekkosen altaalla Poika halusi istua penkille lepäämään. Nyt multa on isi kyllä diiseli ihan loppu, kertoi. Huilattiin vähän ja kevennettiin kuormaa heittämällä voikukka pois, sitten käveltiin hitaasti kotiin puurolle, spagetille ja maidolle. Iltapesun jälkeen pieni mies jaksoi vielä velliä ennen kuin nukahti.

Johtajatilanne

Ronald Reagan on kuollut eikä Kokoomuksenkaan johto kovin karismaattiselta näytä.

Täällä poliittinen toimitus, Helsinki.

6.6.1944

As the morning lengthened, my worries deepened over the alarming and fragmentary reports we picked up on the navy net. From the messages we could piece together only an incoherent account of sinkings, swampings, heavy enemy fire, and chaos on the beaches.

- Majuri Hans von Luck, 21. Panssaridivisioonan tiedustelupataljoonan komentaja kirjassa Panzer Commander

Juuri näihin aikoihin 60 vuotta sitten Cotentinin niemimaalle tömähteli pimeältä taivaalta sotilaita. Noin 13 000 amerikkalaisten 82. ja 101. ilmakuljetusdivisioonien miestä hyppäsi 882 kuljetuskoneesta Ranskan maaperälle pohjustamaan alkamassa ollutta maihinnousua. Satoja heistä hyppäsi liian aikaisin tai liian myöhään ja hukkui painavissa varusteissaan rämeisiin tai mereen. Samaan aikaan brittien 6. ilmakuljetusdivisioonan 5 000 miestä hyppäsi Caenin itäpuolelle.

Atlantin valli murtuu teki aikanaan vaikutuksen elokuvateatteri Pirtissä. Olin aivan liian pieni katsomoon, mutta faijan kanssa pääsin sisään.

Makasiinin luona

Kesäpäivän aamussa tuoksuivat syreenit, kuuma asvaltti ja leikattu nurmikko. Nautin joka henkäisyllä.

Makasiineilla myyjiä ja väkeä niukalti, mutta muutama arkkityyppi sentään.

Aerobic on sporttinen mutta hermostuneen oloinen nuori nainen. Yllä valkoiset ulkoilutossut, vartalonmyötäiset housut, vaaleanpunainen lippis ja ehkä valkoinen toppaliivi. Räkissä aikanaan kalliilla ostettuja muotivaatteita. Ei pysty salaamaan halveksuntaansa tavisostajia kohtaan.

Ikäihminen puolisoineen pitää hiutuneita kattiloitaan ja rikkinäisiä lelujaan kymmenien eurojen arvoisina. Valmis perustelemaan hinnat pitkästi. Nousee kärttyisänä mulkoilemaan, kun joku, etenkin lapsi, koskee tavaroihin.

Tehoäiti myy pesueen pieneksi käyneet lastenvaatteet ja ei-enää-mieluisat lelut. Tavaran pitää liikkua ja kiire laittamaan lapsille kalapuikkoja, joten kaupat haistaessaan alentaa hintaa, vähän. Yleensä hyvä neuvottelukumppani ja hinnat realistiset.

Käsityöläinen on ankarailmeinen viisi- kuusikymppinen nainen, joka tahtoo ihmisten ostavan tai häipyvän.

Vaihtoehtoihmiset rastoissaan, Etiopian väreissään ja olkalaukuissaan parveilevat laumana tiskin takana ja litkivät yrttiteetä. Hengailu tärkeämpää kuin myyminen. Ostajan ilmaantuessa kyselevät toisiltaan hintoja.

Keräilijä on harmaantuva mies, joka myy kirjoja tai mitaleita toisille samanlaisille. Saattaa alentua vastaamaan kysymykseen, vaikka tietää, että hinnat ovat taviksille liikaa. Iltapäivällä kerää kampsunsa ja vie ne pakettiautolla takaisin pölyiseen kivijalkaliikkeeseensä Kruunuhakaan.

Hypistelin Rintalan Leningradin kohtalonsinfoniaa, mutta ei nyt. Tavarajuna lisäsi tunnelmaa viheltämällä esiin tunnelista ja kolisteli ohi. VR Cargo-kontteja satamasta.

Iltapäivän kauppareissulla oli divarin euron laatikossa Forsythin Odessan miehet. Omani on kateissa, mutta en paikannut tällä yksilöllä. Nide oli hukannut ryhtinsä ja sidonta hajoamassa. Vaikka teksti on tärkein, luen mieluummin napakkaa kovakantista.

Kesätyttö

Pöytälevyä ei myyjän vakuutteluista huolimatta ollut sahattu valmiiksi eikä väärän riman tilalle löytynyt oikeaa. Vaan iloinen harjoittelijatyttö tanssahteli kesähameessaan tiskin taa ja pyyhki hymyllään äijistä äreyden. Sattumaa vai osa firman pirullisen ovelaa suunnitelmaa, mistä sitä ikinä tietää. Mutta näin maailma vain toimii.

Tavarat saapuivat kohtuuajassa, ja köröteltiin upeassa kesäaamussa takaisin työmaalle.

Sähkötöitä, putkitöitä, puutöitä. Joita kävin välillä vilkaisemassa. Pidin Mestarin työvireessä hakemalla kaupasta maalarinteippiä ja hillomunkkeja. Iltapäivällä keittiö oli uudenlainen.

Kolme ihmistä kysyi tänään, miksi liputetaan. Tällä kertaa minä olin se, joka tiesi.

Ruotsissa entiset sählytähdet ovat tempaisseet. Tai ainakin valmistelleet tempaisemista, sanoo syyttäjä. Sportligan. Suomessa olisi varmaan puhuttu salibandyliigasta.

Sanon Vaan

Tapahtuu ensi viikolla:

Maanantai

Tarkistat blogisi tunnin sisällä jo seitsemännen kerran, mutta kukaan ei ole vieläkään kommentoinut kirjoitustasi seksuaalisesta markkina-arvosta. Tapanasi ei ole antaa periksi, joten tunget blogin takaisin pöytälaatikkoon ja tartut päättäväisesti uudelleen kirjoituskoneeseen.

Tiistai

Katsot ylpeänä ympärillesi ja tuhahdat ivallisesti tyypeille, jotka lukiossa väittivät, ettei Suomessa voi hankkia omaa haaremia. Ripustat vihellellen valkoisen takkisi kaappiin, sammutat ruumishuoneen valot ja lähdet kotiin.

Keskiviikko

Jäät ilman arvosanaa ohjelmoinnin tentissä. Selvitellessäsi asiaa kansliassa nainen kysyy epäluuloisesti, oletko sinä se tyyppi, joka tunki väkisin tenttitilaisuuteen ja istui Aku Ankaksi pukeutuneena takarivissä värittämässä.

Torstai

Naurat makeasti ja läiskit reisiisi tajutessasi, että TilaMisu onkin oikea blogi. Olit koko ajan luullut, että kyse on ärrävikaisten väärin kirjoittamasta TiraMisusta.

Perjantai

Kotibileidesi kliimaksissa naapurit kurkkivat ovensuusta, kuinka hurjasti musiikki siivittää sinut sätkimään ja kiemurtelemaan. Hauskuus päättyy, kun sinipukuiset tanssijat saavat lopulta käsiraudat ranteisiisi ja kantavat sinut autoon.

Lauantai

Huomautat tyttöystävällesi, että tämä on alkanut haista epämiellyttävälle. Hän ei väitä vastaan, mutta joudut kuitenkin pyytämään anteeksi tajutessasi, että syy onkin sähkökatkon, joka on sulattanut arkkupakastimen.

Sunnuntai

Vuosien omatoimisen Sanan tutkimisen jälkeen rohkaistut mukaan seurakunnan raamattupiiriin. Sitä vetävä pastori kuitenkin väittää, ettei hiirenkorville luettu lehdykkäsi, jossa seikkailee puolialastomia japanilaisia, ole Raamattu.

Pitkän pöydän ympärillä

Palaveri, melkein kuin oikeilla ihmisillä.

Intranetti, ekstranetti, nettinetti. Palvelinalusta, sovellus, tietokanta, päivitystyökalu. Sanaa käytettävyys ei mainittu, mutta muistan kuulleeni sellaisen kuiskauksena Blogvillen kujilla. Ymmärsin joitakin termejä. Avasin suuni käyttäjähallinnan ja kalenterinäkymän kohdalla.

Lämmenneen asvaltin tuoksuun liittyi ajatus jäätelötötteröstä. Muilla kulkijoilla näytti olevan päällä vähemmän kuin minulla. Kotimatkalla tuntui pilvistyvän ja viilenevän. Nappasin ravintolan tuulikaapista City-lehden.

Jo kahdesti tänään olen kadehtinut kuullessani, että jollain on oma sauna. Vanhemmiten olen alkanut pitää saunomisesta aina vain enemmän.

Hot wheels

Valoihin pysähtynyt Porsche hyrräsi sen verran sporttisesti, että jäin kuuntelemaan, miltä lähtö kuulostaa. Pettymys. Muovisen vaimennetulta kuin uusissa moottoripyörissä.

A:n auto makaa hallilla perä levällään, ilmeni kahvipöydässä. Varaosia odotellaan Saksasta.
- Turhan ärhäkkä lähtö vai, M nauroi ja kurotti korvapuustia.
- Minä kiihdytin aikanaan pari kertaa samalla tavalla. Kaksneljävitonen piti hienosti ja asvalttiin jäi 20 metriä mustaa mutta perästä lentelivät hampaat.
A myönsi näin tapahtuneen. Viisi hammasta kerralla. Matka päättyi Lahdenväylän laitaan.

- Ja minun autosta on pakokaasu loppunu, Poika toimitti kuunneltuaan tarkasti vieressä.
- Nyt pitäis kyllä käydä dankkaamassa lisää pakokaasua.

Mestari

Kuin Gandalf Konnussa, Mestari tulee ja menee omia aikojaan.

Summeri soi puolen päivän lähestyessä. Katsoin ovisilmästä ja näin tutun kookkaan hahmon. Kahvin tippuessa vaihdettiin kuulumisia samalla kuin tekstasin Vaimolle: Mestari on täällä. Tulkaa äkkiä!

Tuntia myöhemmin toiminta oli täydessä vauhdissa. Anoppi ja pikkuserkut viihdyttivät lapsia, Mestari oli aloittanut valmistelut ja minä sekä Vaimo kiidimme 110 kilometrin tuntinopeudella kohti Kehä III:a.

Keittiö.netin palvelu oli jälleen ystävällistä, mutta tietokone hidas eikä taustalevyä lopultakaan löytynyt erillisenä. Kunnon neuvostotyyliin piti maksamisen jälkeen körötellä varastolle Pitäjänmäkeen jonottamaan itse kaappeja.
- Sergei tai Pavel, tulkaa tiskille, mä en ehdi millään, tyttö kassalla vetosi.

Kotona Mestari oli jo purkanut keittiön kaapit. Viemäriä ja vesipistettä pitää hiukan siirtää, ja lattiasta nouseva sähköliitäntä vaatii pientä luovuutta. Uusi tiskiallaskin tarvitaan, nykyinen ei mahdu.

Mestari pyyhki seinää nyrkinkokoisella kojeella, johon välillä syttyi keltainen, punainen tai vihreä valo. Oli pakko kysyä. Kuulemma värit kertovat, missä kohdin kulkee vesiputki, missä sähköjohto, missä koolaus. Jonkinlainen tutka siis. Kaikkea ne keksivät.

Huomenna jatketaan.

The making of

Kesän elokuva on saanut kutkuttavasti huomiota, ja Minyan kaunis elokuvajuliste sai tuottajan suorastaan pomppimaan tuolillaan.

Markkinoilla on ankara pula blogeihin sopivista näyttelijöistä. Kaikenlaisia Harrison Fordeja, Clint Eastwoodeja, Richard Gerejä sun muita vanhoja sankarimiehiä kyllä löytyy, vaan eiväthän blogit sellaisia ole. Nuorehkoja traagis-koomis-neuroottisia heppuja olisi palkattu enemmän, mutta kaikkein suurin pulahan oli itsenäisistä kolmikymppisistä naisista, jotka eivät joka hetki ole vahvoja mutta pärjäävät silti.

Schizo-Janne oli sitten oma lukunsa. Oli löydettävä näyttelijä, josta huokuu säkenöivää energiaa, röyhkeää voimaa ja arroganttia cooliutta. Kun toivoni jo menettäneenä suljin silmäni, Samuel L. Jackson ilmestyi ja sanoi: minä olen Schizo-Janne. Suomeksi, mutta sillä selvästi tunnistettavalla nuotillaan.

Ohjaajan nimeä en tullut laittaneeksi ylös. Mutta eiköhän se ole pääteltävissä näyttelijälistasta, tarinan kuvauksesta ja huikeasta menestyksestä yhtä vääjäämättä kuin yhtälön ratkaisu. Ei sillä, että minulla asiasta hajua olisi.

Antoisaa. Elokuvailtaa.

Blogistanin kesä

Blogistanin kesä on elokuva nuoren miehen matkasta aikuisuuteen. Turkuun opiskelemaan muuttanut Samuli (Ron Howard) hakee sisältöä elämäänsä urheilusta ja kirjoittamisesta, mutta kaikki tuntuu jotenkin tarkoituksettomalta. Samuli päättää perustaa radioaseman, ja sen jälkeen mikään ei ole ennallaan. Vikkelä paparazzi Nea Kobaïa (Julia Roberts) nappaa pelottavan, mutta kiehtovan feministi Birdyn (Jodie Foster) ja maanisen kielinero Panun (Tommy Lee Jones) radiohaastattelusta salaa kuvasarjan, joka lähettää Samulin kaikkien aikojen juttumatkalle halki suvisen Suomen.

Liftaaminen Minyan (Alicia Silverstone) ja Shinen (Liv Tyler) lepakkobiiliin tempaisee Samulin tapahtumaketjuun, jossa vierailu Maalaisen (Mikko Niskanen) ekotilalla on vasta alkua. Rovaniemeläisen filosofin Tommin (Martti Suosalo) ja Kanadan-Ilkkana tunnetun hullun tiedemiehen (Gert Fröbe) kammottava suunnitelma uhkaa romuttaa koko pohjoismaisen sosiaaliturvajärjestelmän eikä Samuli selviä yksin.

Viikkojen vieriessä miehen tie käy vääjäämättä kohti hämäläistä Kokkarsburgin sukulinnaa, jossa arkkikonnan hovimestari SchizoJanne (Samuel L. Jackson) ja virkanarri Kysyn vaan (Simo Frangén) odottavat. Ehtiikö Samuli omaksua go-pelin salat ennen suurta välienselvittelyä? Lumoavan saavuttamaton Scilla (Catherine Zeta-Jones) lienee unta vain, mutta mitvitin (Val Kilmer) ja Mean (Carrie-Anne Moss) apu on tarpeen ennen kuin komisario Kari Haakana (Tom Skerritt) pääsee lyömään raudat konnien ranteisiin.

Nuorukaisen matka muodostuu kasvuksi miehuuteen, ja syksyn koittaessa ovat edessä suuret ratkaisut. (K-18)

Muissa rooleissa Pertti Sveholm (ylikonstaapeli Merten), Cameron Diaz (Mindy), Asmo Hurula (samik a.k.a. The Operator), Harvey Keitel (b.), Outi Alanen (Rosa kansanedustajana), John Thomson (khilou), Sean Connery (Juuso Hyvärinen), Kathleen Turner (Kutri) ja Michael Douglas (Geek Savant), Puntti Valtonen (Cybbis), Panu Rajala (as himself).

"Titanic goes down -
Blogistan new all-time box office leader"
- N.Y. Times

"Kaikkien aikojen tähtisade"
- Ilta-Sanomat

"Kesäistä Turkua kauneimmillaan"
- Turun Sanomat

"En ole itkenyt näin sitten Per Vers, runoilijan"
- Juho Juntunen, Soundi

"Menestystarinan juuret Lohjalla"
- Länsi-Uusimaa

"Miksi kotimainen näyttelijä ei kelpaa?"
- Palkkatyöläinen

"Rosan esittäjä PYÖRTYI kuvauksissa"
- Iltalehti

Älyvapaa Blogistan

Pekka Saurin ohjelmaa en tainnut koskaan kuunnella. Muistan hänet politiikan lisäksi lähinnä Hengissä Helsingissä -oppaasta, jota taisi olla tekemässä myös Teppo Turkki.

Samulin miesääni eetterin äärettömässä tyhjyydessä -soundista tuli mieleen Leijat Helsingin yllä ja Dani viimeistä kertaa studiossa.

Ajatus jatkoi matkaa 70-luvun lopulle, omakustannelehtiin, ELMUihin ja kaikkiin niihin kellarien punkbändeihin. Verkkojulkaisemisen mahdollisuudet olisivat räjäyttäneet sen porukan maata kiertävälle radalle silkasta innostuksesta.

Urkeneeko tästä ura Blogistanin uudelle tähtiosastolle radioon sopivine äänineen, kässäreineen, taustoineen ja kotistudioineen? Kaipa Äänet napattaisiin nopeasti oikeaan radioon. Seuraavaksi liikkuva kuva?

Perheen nukkuessa höristelin kammiossani kuulokkeilla kaikki kolme osaa. Kananlihalle nostattavaa kuulla jonkun puhuvan itsestään melkein radiossa. Kuulla. Puhuvan. Tosin en ole koskaan oikein ymmärtänyt intoa määritellä tekeleitä blogeihin / päiväkirjoihin / whatever.

Tämä on kai jonkinlaiseen lauseiden hiomiseen pyrkivä päiväkirja. Ja Älyvapaalla Blogistanilla on uusi vakiokuuntelija. Ja ennen kuin menette, huomatkaa vielä, että viherkaunis Kevätsipulikukkia päivittyy kyllä.