Näkymä rannalta

Kaikenlaista

Olen nähnyt auringon nousevan järven takaa, rakastunut onnellisesti ja onnettomasti, jättänyt ja tullut jätetyksi, suorittanut tutkintoja, tuntenut itseni viisaaksi ja tyhmäksi, saanut ylistystä, haukuttu idiootiksi, pettänyt ja tullut petetyksi, mennyt naimisiin, eronnut, kantanut vanhempani hautaan, pidellyt vastasyntynyttä lastani, noussut panssarivaunun, rahtilaivan ja suihkukoneen kyytiin, ampunut konepistoolilla, nepannut, juhlinut IFK:n nostaessa Kanada-maljan, juhlinut Saksan voittaessa maailmanmestaruuden, tuntenut itseni rikkaaksi ja köyhäksi, ostanut viimeisillä kolikoillani ruisleivän, syönyt puutarhassa uusia perunoita ja silliä, onkinut sateessa ahvenia, heitellyt tyttöjen hiuksiin takiaisia ja tuomenkehrääjäkoin toukkia, herännyt viideltä aamulypsylle, astunut paljain jaloin lehmänpaskaan, juossut saunasta usvaiseen järveen, luistellut kuulaassa pakkasillassa kovaa, hiihtänyt jään yli Seurasaareen, lyönyt kunnarin ja pelannut nollapelin, hävinnyt paremmilleni, noussut mestaruussarjaan ja pudonnut sieltä, juopunut hyvässä seurassa, keskustellut aamuun saakka, kuunnellut pimeässä Pink Floydia, kahlannut Havis Amandassa, näyttänyt taskulampulla pilviin, pyöräillyt halki aamukasteisen maiseman, pelännyt vuorenhuipulla ja Eiffel-tornissa, valittanut hovioikeuteen, nukkunut vastaleikatulla ruohikolla, blogannut ja lyönyt kirveellä jalkaani.

Oikaiskaa minua, jos kuollessani valitan, etten ehtinyt elää.

Tänä iltana

Tänä iltana ei mikään hetki tai ajatus tiivistynyt lauseiksi, jotka olisin voinut liimata blogiin.

Tänä iltana on paras vain mennä nukkumaan.

Antenninäyttely

Tyttö krohisee ja heräilee öisin rajuihin räkäisiin yskänpuuskiin, niinpä poikettiin taas juttelemassa kiltin lääkäritädin kanssa.Ystävämme adenovirus tuntuu edelleen olevan voimissaan, joten hengitetään höyryä ja availlaan keuhkoputkia lääkkeellä. Tämänikäiset potevat tyypillisesti kuudesta kymmeneen flunssaa vuodessa ja ne voivat kestää kolmekin viikkoa kerrallaan, tohtori lohdutti.

Odotellessa potilas konttasi hyväntuulisena ympäriinsä tutustumassa ihmisiin ja hoitajien kansliaan.

Lastenlinnan nurkilla riittää komeita taloja, siellä taisi J.K. Paasikivelläkin olla omansa. Romanian lähetystön katolla komeilee antenninäyttely: on yagia, piiskaa, lankaa ja lautasta.

Humalistonkadulla partio tutki hylätyn näköistä Peugeotia. Ei oikeen tiedetä mikä auto meillä täällä on, sinihaalarinen konstaapeli jutteli puhelimeensa.

Grisham osoittautui tusinatavaraksi. Kunnon oikeussalidraamat on kaluttu, joten nyt rakennetaan tuhkimotarina rahasäkeistä, yksityissuihkareista, huvijahdeista ja mallityttöystävistä. Purjehtimaan lämpimille vesille venosen mieli, tällä kertaa ei sentään haikailtu Brasilian viidakoihin.

Pieni askel ihmiselle

Tyttö käveli.

Neljän-viiden askeleen rupeamia sylistä syliin.

Suvi suloinen

Sateen kastelemat kadut kiilsivät. Siellä täällä nousi autoista hikisiä tummia pukuja ja muovilla verhottuja kukkapuketteja.

Kaksitoista kertaa kävelin koulun portista kesään. Junnuna loputtomalta tuntuvalle lomalle, teininä järjestämään juomia illan beachbileisiin, viimeisellä kerralla lakki päässä tuntemattomaan tulevaisuuteen. Mentiin Perhon baariin juomaan skumppaa, tarjoilija odotti kellon lyövän 12 ennen kuin pullon sai avata.

Naiset innostuivat tänään leipomaan. Ensin porkkanasämpylöitä, sitten perunarieskaa. Kanelin tuoksusta päätellen vuorossa ovat korvapuustit.

Yhtä kuuma kuin pienenä maalla, kun sadepäivänä leivottiin. Ovet oli pakko pitää auki ja kärpäset tungeksivat sisään. Vuolukivinen leivinuuni hohkasi lämpöä aamuun asti, ja minä hikoilin tuvan puusohvassa.

Vähän kiirettä yläpäässä

Viikattiin jälkeläisten kanssa puhdasta pyykkiä kaappiin. Poika kantoi muutaman sekalaisen sylyksen sukkalaatikkoon, kasasi loput keoksi sängylle ja alkoi ryömiä kasan päällä. Tyttö istui avoimen kaapin eteen ja alkoi kiskoa alahyllyn sisältöä lattialle.

Kirkasta nuhaa, aivastuksia ja kutisevaa yskää. Entinen tauti ei ole vielä häätynyt kun uutta jo pukkaa. Varmaan naapurin hullu tiedemies käyttää perhettämme infektiolaboratoriona ja suihkuttaa ilmastointikanavaan taudinaiheuttajia.

Zinetula Biljaletdinovista Venäjän päävalmentaja, kertoi punahiuksinen Heidi Suomi TV:ssä. Höyry-Häyrinen luonnehti 70-luvulla radiossa, että siinä on mies, jolla on nimi kuin risuaita. Biljaletdinov, ei Suomi.

Arjen spektaakkeli

Ruokaillaan.

Syöttötuolissa istuva Tyttö aivastaa suu täynnä sosetta.

Pistooli ja äänenvaimennin

Unessa ryhmämme nukkui pienessä hirsimökissä. Joku tuli sisään ja ampui kaikki yksitellen pistoolilla, jonka piipun päähän oli ruuvattu äänenvaimennin. Olin yhtä aikaa ampuja ja yksi peittojen alla makaavista.

Seuraavassa kohtauksessa olin unen vastaansanomattomalla logiikalla pohtimassa, että tämä ei saa toistua ja tästä lähtien asetamme mökin ulkopuolelle parivartion.

Iltapuurolla

- Minä oon karhunampuja Matti Kitunen.
- Oo vaa mutta syöppäs nyt puuroa. Sitte jaksaa ampua karhuja.
- Ei ku karhunampujat syö rautanauloja ja paskantaa kettinkiä.
- No se tais kyllä olla Koskela Suomesta mut mielenkiintonen perustelu.
- Ei kyllä kannattais syödä nauloja. Ne on ihan teräviä.
- No ei kyllä kannatakkaa. Otatko puuroa?
- Otan.

Minkähänlaisia tuon vastaväitteet ovat vaikkapa kymmenvuotiaana?

Aivojen alijännite

Juuri sellainen olo jonka saa tuijottamalla koko päivän ruutua ja yrittämällä koota lauseita. Olisi pitänyt sittenkin lähteä muiden kanssa Lintsille hengittämään kosteaa happea.

Rakennettiin junarata liikennematolle. Siltoja, tunneleita, kaksi asemaa ja kolme eri kiekkaa ilman yhtäkään kesken päättyvää pätkää. Olisi syntynyt enemmänkin jos olisi ollut enemmän vaihteita. Poika ajoi Tuomas-veturilla ja minä Jaska-veturilla.

Herättyään päikkäreiltään Jättiläiskarhu konttasi keskelle rataa.

Kaupasta leipää, maitoa ja mehua. Ulkona oli koleaa, tai ehkä sittenkin pääni sisällä. Divarin ikkunassa komeilivat kirjat Salamahyökkäys Itä-Karjalaan ja Kiväärijoukkueen johtaja.

Yöllä hiljaa

Poika nukkuu kyljellään. Vierellään maansiirtoauto, trukki, hevonen, koira ja kaksi kissaa. Tytölle, mahallaan, riittää pieni valkoinen nalle.

Väsyttää. Jomotus nenän vieressä tuntuu hampaissa saakka. Vaimo mainitsi poskiontelot. Suussa taas maistuu valkosipuli. Naapuri poikkesi tuomassa pussillisen, ja kynsiä tulee taas kuorittua joka ruokaan.

Anderson on päivittänyt.

Työmiehen tiistai

Vai keskiviikkoko tämä on?

Kun on kirjoittanut koko päivän, ei jaksa lukea kohtuukappaletta pidempiä blogimerkintöjä. Puhumattakaan täyspäisen lauseen kirjoittamisesta omaan blogiin.

Outo juttu. Taidan venytellä vähän.

Siteeraus

Me kaikki olemme sekoituksia eläimellisistä vaistoista ja puhtaasta kauneuden ja taiteen kaipuusta ja meidän on opittava joten kuten viettejämme hallitsemaan, jotta pysyisimme terveinä, kirjoitti Maalainen sunnuntaina.

Se jäi mieleen.

Ämpärillinen stressihormonia

Tyttö alkoi karjua heti nähdessään valkoisen takin ja lisäsi kierroksia, kun lääkäri tarttui instrumentteihin.

Kaksi aikuista sai tehdä tosissaan töitä pitääkseen kymmenkiloisen sen verran paikallaan, että kolmas pystyi katsomaan korviin. Tytön ilmeessä ja äänessä oli hengestään kamppailevaa eläintä. Tämä lapsi on taistelija, tuli ajatus.

Korvat olivat puhtaat ja ilma kulkee putkissa, kuului päivän hyvä uutinen. Kuulemma nielussa näkyy peitteitä ja kaikki oireet selittyvät adenoviruksella. Oireiden mukainen hoito.

Tyttö rauhoittui vähitellen äitinsä syliin tajutessaan, että tällä kertaa ei tehty kipeää. Seurasi kuitenkin herkeämättömällä valppaudella lääkärin käsiä, kunnes ovi takana sulkeutui.

Matkapäivä

(Lentokentällä klo 14.45 paikallista) Monasterio de Valldigna, lukee putken päässä lepäävän Iberian Airbusin kyljessä. Nousuja näyttää olevan vähän, mutta laskuun tulee koneita jonossa. Satsasin tuliaisten jälkeen jääneet rahat Grishamin King of tortsiin.

Viikko päätettiin eilen pizzalla Giovannissa ja muutamalla Nelsonissa. Siciliana ja Hürlimann saapuivat nopeasti, vaikka paikka oli täynnä.

Isossa salissa kaksi tusinaa euforisia keskieurooppalaisia kohotteli maljoja, karjui rytmikkäitä hokemia ja nousi vähän väliä laulamaan kädet toistensa harteilla. Yhden tunnistin Tshekin kansallishymniksi.

Nelsonissa ei tällä kertaa ollut tungosta eikä karaokea. Media osti ensimmäisen kierroksen, tehdas toisen ja pomo kolmannen, sitten väsyttikin jo tarpeeksi.

(Kotona keskiyöllä) Jotenkin Holopainen ei kuulosta uskottavalta lentokapteenin nimeltä, mutta Airbus leijasi tasaisesti kohti itäkoillista. Ihailtiin lumihuippuisia Alppeja, sitten Itämeren rantaviivaa Gdanskin / Gdynian kohdalla ja laskeutumisen jo alettua laivoja, jotka ilta-auringon kultaamina kyntivät Suomenlahtea. Oli Sköldvikin jalostamokin. Ja loputtomiin metsää ja merta.

Prego, viereinen liikemies sanoi päästäessään minut paikalleni. Grazie, huomasin vastaavani.

Kotona ruisleipää. Poika juoksi vastaan ja intoili tuliaisista. Tyttö kiipesi syliin mutta ujosteli katsoa silmiin.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin

Viikon ensimmäinen brade jäi viime tippaan. Kalbsbratwurstin kanssa tarjottiin vaaleaa sinappia ja pala leipää. Ateriaseuraksi ilmestyi asiantuntija, jolla olikin mielenkiintoisia näkemyksiä.

Aika monena päivänä hotellin aamiainen on kantanut raavaat miehet iltaan saakka. Osansa on toki hinnoilla, 10 euroa tavallisesta hampurilaisesta, ranskalaisista ja pienestä oluesta on paljonlaisesti. Silloin kun on sortunut, valikoima on vaihdellut Chnoblibrotista Schluefburgeriin mit Pommis.

Hei, Pinseri, ai säkin luet noita, olkapään taakse hiipinyt L hihkaisi. Eivätkö kaikki sitten.

Huomiseksi jää tuliaisten metsästys, pakkaaminen ja pään säätäminen arkeen.

Pasila, olkaa hyvä. Bischofshofen vaikenee.

Jotkut asiat eivät muutu

Kelju K. Kojootti putoaa aina rotkoon ja maantiekiitäjä katoaa beep beep horisonttiin. Aku Ankalle käy hyvin korkeintaan väliaikaisesti.

Kohta voisi lähteä etsimään jotain lounasta.

Lavealla polulla

Olen koko viikon käyttänyt VIP - kerroksen vessaa. Kerberokset katselevat epäluuloisina, mutta yritän näyttää kävellessäni yrmeältä samalla kun vältän katsekontaktia ja räplään puhelinta.

Toisaalta voi olla, että valtuuteni riittäisivätkin siihen vessaan. En taida kysyä.

Nalle Puhin sadelaulu

Aamiaisella meni pitkään, kun pöytään valui yhä uusia tarinankertojia. Pirkanmaalaiset olivat puheliaampia kuin pohjalaiset. Ruisleivästä puhuttiin kaivaten. Yhdellä oli ollut pussi Vaasan Ruispaloja mutta ne on jo syöty.

SF1, CNN, EuroNews,ORT, RTL jne näyttävät tasan samaa kuvaa. Felipe & Letizia. Reissun tässä vaiheessa silmään osuvat häävieraiden joukosta kauniit naiset herkällä kädellä leikatuissa puvuissaan. Mistä tulikin mieleen, että TVssä oli eilen Sharon Stone ja toissapäivänä Martina Hingis.

Soi: Italian kansallislaulu. Hauska biisi.

Mannermainen aamiainen

Valikoimaa olisi hiukan enemmänkin, mutta aamiainen muotoutuu väistämättä vakkariksi. Ensin persikanväristä mehua, sitten pieni kupillinen mysliä ja maitoa. Ruokasalin valtiatarrouva (kuvittelen hänen nimekseen Manuela) tuo leipäkorin. Kaffee? Mit Milch? Ne kaadetaan kuumina eri kannuista. Vielä toinen mysli, sitten paikallista rouheleipää jonka päälle tuorejuustoa. Matkalla huoneeseen voi rouskutella pienen omenan.

Vaellettiin illan päätteeksi Nelsoniin, johon suomalaiset kollegatkin ilmestyivät. Kaukoitäisen näköinen isäntä tarjoili oluet apunaan kaksi kaukoitäisen näköistä neitosta navan paljastavissa farkuissa ja pienissä topeissa. Surulliselta näyttävä yritti kiskoa huomaamatta housujaan ylemmäs.

Tänä aamuna lorisi vettä. Harpottiin sateessa kauppaan ja ostettiin yhdeksän frangin sateenvarjot. Kun päästiin ulos, sade oli lakannut.

G kiersi äsken tarjoamassa ylpeänä suomalaisille Pandan salmiakkia. Suomesta aamukoneella näytille saapunut tähtihankintansa oli tuonut tuliaisia. Paikalliset näyttivät kieltäytyvän herkusta kohteliaasti.

Hikinen iltapäivä

Kuuma, kuuma, kuuma. Ilma on hiestä paksua ja tarjolla ollut juotava loppui tunteja sitten. Vaatteet liimautuvat ihoon. Joillain hölmöillä oli pukuja ja kravatteja.

Joka puolella euforisesti hymyileviä ihmisiä. Puheensorinassa on arviolta seitsemää kieltä.

Minä lähden nyt oluelle, O ilmoitti. Kehuin ideaa hyväksi ja pyysin saada lainata sitä kunhan päivän hommat on tehty.

Verkkoaidassa

Kerran vuodessa sitä löytää itsensä myöhään illalla suuresta pimeästä rakennuksesta, jonka kaikki ulosmenotiet on suljettu. Kun aikansa kulkee ja huhuilee, joku löytää hallin uumenista pahantuulisen vahtimestarin avainnippuineen.

Aamukävely paahtavassa helteessä vei lentokentän laidalle, roikuttiin vihreässä verkkoaidassa ja katseltiin, tai pikemminkin kuunneltiin, sadan metrin päästä nousukiitoon lähteviä koneita. Vihellystä, kohinaa, jylinää. Pohjalla joku potkii jättimäistä bassorumpua, joka täryttää sydänalaa. Jonossa odottivat SAS, BelAir, Ukraine Airlines, Swissair, Tunisair, Malev. Yksi toisensa jälkeen uhmasi ymmärrystä ja irtosi maasta kadoten pilvettömälle taivaalle.

Sun pitäis päästä turistiksi lentotukialukselle, H irvaili. Myönsin ajatuksen houkuttavan.

Hevosia haassa, lampaita, yhdellä laitumella kermanvärisiä ja toisella tutumman oloisia ruskealäikkäisiä lehmiä. Traktoreita, heinäpaaleja, iso lantakasa. Paikallinen juoksutapahtuma myös, juottoasemista ja osanottajien väsyneestä askeleesta päätellen vähintään puolimaraton.

Eurosportin aamussa oli vuorossa snookeria. Hyvä TV-laji, vaikken sääntöjä tunnekaan.

Pimeyden laskeuduttua

Väsyttää, ympärillä hiljenee vähitellen.

Puhelin piippaa, vilkuttaa. V-Pen 1500. Tosiaan, nappirumba.

Kohta kamat kasaan ja nukkumaan. Tai ehkä ensin syömään.

Huomenna on kiihkeämpi päivä.

Postikorttikaupunki

Lempiväiset kulkevat konditorian ohi kädet toistensa ympärillä. Nainen ja lapsi pysähtyvät katselemaan solisevaa suihkulähdettä ja hevospatsasta. Avoauto lipuu aurinkoista katua. Nämä pysähtyvät joka ainoa kerta antamaan tietä kadun yli yrittävälle jalankulkijalle.

Haukka kaartelee tänäänkin kirkontornin yllä.

Lasikupu lienee avattu, sillä suihkumoottorien jylinä jatkuu tauotta. Kone toisensa jälkeen kohoaa etuoikealle, kaartaa ja katoaa utuun.

TV:ssä Sous le soleilia muutama vanha jakso putkeen. Reissun vanhetessa naiset näyttävät aina vain paremmilta.

Paita kastuu kalustoa raahatessa. Lämmintä taitaa olla about 27 astetta.

Päivän pizza

Kulmilla pitkään asunut A johdatti meidät kylän parhaaseen paikkaan varmistettuaan ensin, että kelpuutamme pizzan illalliseksi. Jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja istuu muuten tuolla, mainitsi.

Siciliana - pizzassa oli tonnikalaa, sipulia ja kananmunasiivuja. Särpimeksi kylmä olut, pieni. Terassia ympäröivät musta iltayö ja kirkkaat värivalot.

Valoja vilkkuva matkustajakone laskeutui talojen katoille mustana taustanaan syvänsininen taivas ja päivän viimeisiä säteitä liekehtivä horisontti. Tuosta jos olisi saanut valokuvan, huokasimme.

Huoneessa illan lääkecocktail ja levyksi. Hetki Champions League - herkkuja Eurosportilta, sitten hiipi uni.

Kesäväri

Nurmikon ja lehtometsän tuoksut lieheilevät hajuaistin reunoilla. Syreenit puskevat keskeltä läpi niin että nenä puutuu.

Mustarastaan huilu jostain kaiken vehreyden keskeltä. Lentokoneiden äänet kuuluvat vanhan vantaalaisen korvaan oudon vaimeina. Kehittelemämme teorian mukaan kaupungin päälle on rakennettu lasinen kupu.

Joukko lapsia harjoittelee pyöräilyä ohjaajan johdolla. Kaikilla on kypärät ja hyvin erottuvat vihreät turvaliivit. Verkkoaidan takana aurinkotuoleja ja ison altaan sinisenä väreilevä pinta. Uimalakkinen mummeli painaa menemään väsymätöntä rintauintia, aivan suoraan. Vanha mies spatseerailee kädet selän takana ilman kiirettä mihinkään. Voikukkiin on kasvanut puhaltamista odottavat höytyvät.

Sisällä haisee kylmälle betonille.

Matkustaja

Jonotettiin ensin checkinissä ja sitten rahanvaihdossa, joten lopulta meitä jo kuuluteltiin portille. Vaan eipä oltu viimeisiä. Ajatus on pyörinyt niin tiiviisti räässä, etten ole ehtinyt stressata lentämistä. Korvat eivät varoituksista huolimatta räjähtäneet, mutta korkeuden vähetessä joku yritti upottaa kulmakarvaani sukkapuikkoa.

Schwarzwald tosiaan näytti ylhäältä vihertävän mustalta.

Tässä kylässä kentän läheisyyden huomaa. En ole ennen nähnyt taivaalla risteilemässä yhtä aikaa seitsemää tiivistysjuovaa.

Panacod sammutti valot, mutta heräsin nokka ummessa. Viikon säätiedotus TV:ssä oli yksinkertainen: scorchio. Viikon vanhetessa asteita 25 - 27. Hiki valuu shortseihin nytkin.

Dambuster

Tytön syöttäminen oli taas kuin Möhnen padon pommitus. Yksinäinen lusikka yritti viedä soseen perille halki ilmatorjuntakäsiä vilisevän ilman. Kohteen suun puristuminen tiukasti kiinni ja pään reuhtominen puolelta toiselle nostivat lisää hikeä pilotin nahkapuseron alle. Syöttötuolia ja mattoa koristivat torjuntatulen suunnastaan suistamien Lancasterien harhapommien kraaterit.

Pommi irti, Atkinson särähti kuulokkeissa. Pilotti survaisi kaasukahvat pohjaan ja veti tärisevistä ohjaimista kaikin voimin. Raskas kone kohosi vapisten ylemmäs ja kaarsi savuhattaroiden verhoaman vuoren viertä hakemaan uutta lastia.

Tyttö maiskutti sosetta ja mulkoili.

Hienoja miehiä

Apteekkireissulla puhalsi kylmä tuuli.

Polttariseurue oli pukenut juhlakalun raidalliseen vanginpukuun ja kahlehtinut käsiraudoilla liikennevalotolppaan. Muut seisoivat ringissä ympärillä, kun yksi tökki uhria vaaleanpunaisella dildolla takapuolen tienoille. Pullot sihahtelivat auki ja korkkeja kilisi katuun.

Yksi motoristi kiihdytti keulimalla yli Mannerheimintien. Toinen pujotteli autojen välissä kaistalta toiselle. Mutta puheet huonoista ajotavoistahan ovat myytti.

Rumsfeld tai joku on vakuuttanut, että Irakin vankilaskandaali ei toistu. Eli ensi kerralla likaisiin hommiin ei määrätä lörppöjä ja kuvatkin pidetään pienemmässä piirissä.

Yskittää.

Terve mieheen herra tohtori

Halusin epävarmuudessani vielä yhden mielipiteen. Siis Marian päivystyksen odotushuoneeseen lukemaan Annoja ja Moottoreita.

Lääkäri oli iso, tumma ja mursi venäläisittäin. Kuultuaan tarinani hän ilmoitti, että minulla on varmaan mononukleoosi.

Tuntia ja negatiivista verikoetta myöhemmin lääkäri levitti kätensä kuin rehellinen kauppias Jerevanin torilla ja sanoi, ettei tiedä, mikä kurkkuni on kipeyttänyt. Kysyin, onko kurkussa jotain mikä voisi aiheuttaa ongelmia reissussa. Jos sun pitää lähteä, sä voit lähteä, lääkäri sanoi olkapäitään kohauttaen ja kirjoitti evääksi repullisen Ibuxinia ja Panacodia.

Ei aamupäivä hukkaan mennyt, kiitos lehtien. Tuulilasin halkeama pitää korjata ennen kuin kosteus pääsee lasiin eikä halkeama saa silloinkaan olla liian pitkä.

Sairaalaan, röntgeniin
kipsi päähän ja varpaisiin
verikoe pissanäyte kakkanäyte
ja tutkitaan

Sleepy Sleepers: Voi mahoton

Rakotulkki hampaiden välissä

Mummi tulee sillä bussilla hirveetä vauhtia ku sillä on minua niiiin kova ikävä, Poika arveli. Puistoon lähtiessä ukkeli keksii pukemisen sijaan vaikka mitä muuta puuhaa, mutta nyt oli toisin. Tuntia ennen määräaikaa pikkumies hätäili jo vaatteita päälle, että ehditään varmasti mummia vastaan. Vaan hyvä niin.

Piikkilangan piikit ovat lyhentyneet, mutta taistelu jatkuu. Tunnin välein mittailen, aukeaako suuni kunnolla. Kuulostutan Vaimolla, puhunko puuroisesti. Niitä nielupaiseoireita, olisivat, ne. Vaimo kääri kieleni vessapaperiin, kiskaisi se ammattilaisen ottein pois tieltä ja katsoi kurkkuun. Kuulemma näyttää jotenkin väljemmältä. Uusina pelureina yrittävät mukaan nuha ja henkitorvea hivuksella hivelevä ärsytysyskä.

Haluaisin kovasti tietää, olenko paranemassa vai tarvitsenko kohta taas lääkäriä. Nyt olisi tärkeää arvata oikein

Naamioiden takana puhutaan pööpöilijöistä. Meille on Vaimo tuonut kotiseuduiltaan samaa merkitsevän, naurisseipäiltä kuulostavan sanan tolppakusti. Kun toinen tulee kaupasta ja kertoo siellä olleen taas T-alkuisten kokoontumisajot, toinen tietää heti, mistä on kyse.

Meidänkin sählyjengimme tuntuu olevan aika finaalissa. En tosin tiedä, tuntuuko omakin sähläykseni olevan samassa paikassa.

Svengaa kuin hirviö

Koska miekkosen reitti ulos kulki selkäni takaa, pelkäsin sekunnin murto-osan, että repusta ilmestyy päähäni heilahtava kirves, mikä olisikin varmaan ollut minulle monellakin tapaa runollinen ja sopiva loppu. Mutta kirvestä ei ilmestynytkään, joten hetken kuluttua ranskikset lopetettuani ja roskat roskikseen laitettuani ilmestyin kadulle alkavan illan lämpöiseen ilmaan.

Jostain syystä nuo Tri Lovelacen lauseet helisivät kovin kauniin kokonaisuuden.

Kevätkylmöjen aikaa

Seitsemän tuntia unta heräämättä kertaakaan kipuun. Auvoa.

Valtsu vilisi koululaisia. Pojat apinalaumana, jonka lippispäiset jäsenet tökkivät toisiaan, väistelivät ja höröttelivät suu auki. Joka toisella pulkannarun ryhti ja roikkuvat housunpersukset. Samanikäiset tytöt etsivät hyllystä lihottamatonta syötävää ja näyttivät kovine ilmeineen viisi vuotta poikia vanhemmilta.

Hankenin nurmia oli leikattu, mutta näin kylmällä paratiisin vihreä tuoksu tuntui vain ihan heikkona.

Se ravintoloiden annoksia toimittava firma on hieno idea, mutta pysäköinnissä riittää vielä opettelemista. Jos on ihan pakko jättää auto jalkakäytävälle, pitääkö tähdätä tasan keskelle niin, ettei kummaltakaan puolelta mahdu hyökkäysvaunuilla ohi?

Sammuneen naisen raiskaus on rikos, pöllöilee IS etusivullaan. Eikö kenen tahansa raiskaus ole? Ja rikosten tekeminen on lailla kielletty?

Tänne saavutaan hakusanoilla "nieleminen sattuu". Tulitte oikeaan paikkaan, lapset. Ottakaapas nyt siinä takan ääressä mukava asento niin setä vähän kertoo.

Soi: Status Quo: Roll over lay down

Lääketokkurassa

Kurkkua vihloi enemmän, vaikka ihan varmasti olin ottanut särkylääkettä. Tauti siis taas yltymässä, mikä veti mieltäkin matalaksi.

Totuus selvisi myöhään illalla, kun Vaimon tuli aika noudattaa omaa kuuriaan. Laski tyhjät kohdat ja ihmetteli, mihin yksi Kefexin oli hävinnyt.

Siksi se Ibusal ei ollut tehonnut. Jatkossa ne pidetään eri paikoissa.

Elämääkin. Laskettiin pinnasängyn pohjaa, koska Tyttö on alkanut mätkähdellä vaarallisen ketterästi reunan yli. Poika kiristi kaksi ruuvia kuusiokoloavaimella ja sai asianmukaiset kehut. Pieni korjausmies säteili.

Tutkimuskohteena

- Tässä jatkoviljelyssäkään ei näy mitään, terveydenhoitaja kertoi langan toisesta päästä.
- Mutta kurkku näytti niin angiinalta että lääkäri haluaisi katsoa vielä. Pääsetkö tänään tulemaan?

Menin, katsoi, ihmeteltiin. Koska lievää edistymistä on, syödään kuuri loppuun. Jos oireet pahenevat tai jotain, oitis päivystykseen.

Potilaan puhuessa tämä lääkäri keskeyttää kirjoittamisensa, kääntyy potilaaseen päin ja kuuntelee. Kysyy tarvittaessa tarkentavia kysymyksiä ja vastailee potilaan uteluihin. Tällaisiakin siis on.

Aivan kuin kotimatkalla olisi satanut lunta. Lunta. Hah. Taidan olla ihan ibuprofeenissa.

Peura valittiin Lapuan piispaksi, otsikoi Teksti-TV. Naispappeuden vastustajia ei saisi päästää tekemään uutisia.

Ruosteista piikkilankaa

Kyllikki Villan kirja pitäisi hankkia. Myös laivalla selailtu Hotakaisen Klassikko näytti kuuluvän hyllyyni.

Olen päivittänyt tietojani hengitystieinfektioista surffaamalla netissä. Voi olla äärimmäisen vaikeaa selvittää tonsilliitin aiheuttajaa. Tauti paranee kohtuuajassa itsestäänkin, mutta sitä hoidetaan oireiden vuoksi, leviämisen ehkäisemiseksi ja ikävien jälkitautien (joista klassisin on reumakuume) välttämiseksi.

Lääketieteen tohtorin paperit täydentäisivät arkea hyödyllisesti. Samoin kuin autonasentajan, putkimiehen ja sähköasentajan tutkinnot. Tai edes vastaavat tiedot. Ja humanistiherjaa.... nnnyt!

Ei vieläkään suurta läpimurtoa. Kuumelukemissa on kyllä seiska siinä missä eilen oli kasi ja toissapäivänä ysi. Mutta vesi solisee yhä nieluun yhtä sulokkaasti kuin piikkilanka.

Kolme etsivää ja taudinaiheuttajan arvoitus

Ei siitä nieluviljelystä kuulemma mitään yksiselitteistä selvinnyt. Lähettävät jatkoviljelyyn ja soittavat sitten. Kuume ei ole tänään vielä noussut, mutta piikkilanka on tallella kurkussa.

Nämä jutut ovat kieltämättä pyörineet viime päivinä yhden asian ympärillä, mutta minkäs teet. Eurovaalit ovat kiinnostava aihe.

Ja nyt videot nauhoittamaan, sillä YLE näyttää CCCP Hockeyn sunnuntaina klo 21.15.

Pitkä yö

Jossain luki, että kuume alkaa yleensä laskea vuorokauden kuluessa penisilliinikuurin aloittamisesta ja kurkkukivun pitäisi hellittää kahdessa vuorokaudessa.

Yli puoli vuorokautta mennyt, ja odotan yhä jotain merkkiä. Vatsasta alkoi juuri kuulua lupaavia porinoita, joten kapselit ovat päätyneet oikeaan paikkaan. Hyviä bakteereja rääkkäämään.

Huomenna kuulen, löytyikö kurkusta edes streptokokkia vai onko tämä jotain muuta. Tai siis tänään.

En ole nielaissut tänään kertaakaan. Tai olen, kerran. Kaulan vempautus ja rivakka ähkäisy piiskasivat särkylääkkeen kiipeämään yli nielurisan. Sillä oli piikkarit jalassa. Ibumaxia. Tai Ibusalia. Tai jotain. Ei ainakaan iibis. Vaikka siltä se tuntui.

Heräsin kahden tunnin unesta siihen, että kuolasin tyynylle. Mittari väitti 38,0. Luin vähän matkaa Jari Tervoa. Kallellaan. Makasin ja mietin. Luin taas. Mittasin taas kuumetta. Kirjoitin tämän.

Vituttaa. Vaikka tiedän, että joillain on ihan oikeita pahoja sairauksia. Lännenmies repisi risat itse irti tylsällä ruokaveitsellä ja kulauttaisi viskiä päälle.

Vastatoimia

No onpas täällä melkoinen näkymä, lääkäri ihasteli katsoessaan kurkkuuni. Ilmeisesti niin turvonneita nielurisoja harvoin näkee.

Varmistukseksi nieluviljely, mutta penisilliinikuuri aloitetaan heti. Kuulemma ainoa antibiootti, jolle streptokokki A ei ole vielä kehittänyt vastustuskykyä.

Toivotaan nyt että lääkitys puree eikä tämä ylly paiseeksi, tohtori kannusti. Hän ei voisi toivoa sitä enempää kuin minä. Edellisen nielupaiseen aukaisu oli tähänastisen elämäni tuskallisin kokemus. Silloin nielurisojen poisto unohtui tilanteen rauhoituttua. Nyt lähete kirjoitettiin saman tien.

Kun on tuollaiset nielurisat, kannattaa lähteä herkästi lääkäriin, kuului loppumuistutus. Vaimo oli siis taas kerran oikeassa. Patistaessaan vastaanotolle jo vuorokausi sitten.

Termostaatti kovilla

Palelua kolmen peiton alla, mittarissa 39,1, Buranaa huiviin ja sohvalle tärisemään, litroittain hikeä, levottomia pätkiä unta, korvamatona loputtomiin Coco jamboa, sohvan viereen sylkyastia, koska jokainen yritys nielaista vääntää kaksinkerroin ja nostaa vedet silmiin.

Tänään lääkäriin.

Isänmaan toivot

Kanada voitti, luonnollisesti. Onhan Kanadalla sellaisia pelaajia kuin Steve Yzerman, Joe Sakic, Scott Stevens, Martin Brodeur ja kumppanit.

Useimmat viikonlopun piknik - seurueet olivat selvästi yrittäneet. Ikävä kyllä vain kaikki roskikset olivat täynnä, joten kaljapahveja, hampurilaiskääreitä ja pizzalaatikoita oli jouduttu kasaamaan niiden ympärille.

Ja sitten ne urpot, joiden hauskuus on levittää roskisten sisältö kaduille, rikkoa pullot asvalttiin ja käydä sotaa kukkapenkkien kasveilla. Satakoon heidän kesäöinään räntää.

Postiluukusta tuli äänestyslappu. Onko tulossa jotkin vaalit?

Nieleminen sattuu, silmiä vihloo, jäseniä särkee, oksettaa ja aamuyö meni palellen.

Hietarantaan

Mukavaa ku mennään hietsuun, Poika hoki kävellessään.

Valikoitiin mahdollisimman lasinsiruton paikka, levitettiin teemaan sopiva Kuwait Airlines - huopa ja käytiin leiriksi. Tyttö vierasti hiekkaa ja alkoi mönkiä vasta, kun housut ja kengät puettiin taas ylle. Kassillinen hiekkaleluja piti Pojan kiireisenä, mutta totta kai piti käydä tutkimassa myös uimaveden lämpötila. Matala oli. Jotkut tenavat polskivat silti hyväntuulisina.

Aikuisten evästoastien välissä oli salaattia, tomaattia, keittokinkkua ja paahdettua vuohenjuustoa. Päälle sitruunamuffinseja ja pillimehut melkein kaikille.

Andiamo, tumma mies huusi lapsijoukolle.

Poika keräsi kotiinviemisiksi pikkusangollisen käpyjä. Kremiksen kohdalla pysähdyttiin kaatamaan hiekat sandaaleista. Suoralla kaksi neitosta pysäköi Alfa Romeotaan niin pontevasti, että tömähdys kuului yli kadun ja punainen Volvo huojahti taaksepäin. Nykyään on hyvät puskurit.

Tenavia iltapestäessä viemäriin valui paljon mustaa vettä.

Merituuli

Eivät turkulaiset voi pahoja olla, koska niillä on Airisto.

Ne komeat huvilat ja kauniit rannat taisivat olla Ruissaloa. Puolitusina nuorisoa hihkui jotain laivan suuntaan ja heilutti isoa Kanadan lippua.

Saarten vihreyden yllä pyöri tutka-antenni. Merimerkkejä, vanavesi, sen yllä kaartelevia lokkeja. Taivaanrannassa Naantalin jalostamon kaasuliekki, iholla lämmin iltatuuli. Auringon kuumentaman maalatun teräksen tuoksu.

Kylmät kalat huuhdeltiin perille huurteisilla snapseilla ja kylmällä oluella. Sortteja riitti, vaikka missasin currysilakat ja graavin siian. Pääruoka jäi sivurooliin ja jälkkäri unohtui kokonaan.

Illalla nautin muistaessani, että olen tarpeeksi vanha tekemään sitä, mistä on eniten iloa. Siispä sammutin valot jo keskiyöllä ja nukuin sikeästi yhdeksän tuntia.

Hyttien ohjetarroihin on lisätty venäjänkieliset versiot. Myymälän CD-hylly oli moitteettomasti järjestetty. Kirkasvärisiä nesteitä riitti hyllykilometreiksi, varustamon harmiksi tyydyin ostamaan karkkia.

Suomalaiset eivät ole parhaimmillaan pukeutuessaan huonosti istuviin juhlavaatteisiin ja örveltäessään kännissä. Nuorten naisten asuista päätellen hamekangas on tällä hetkellä kallista.

Junassa luettiin mukaan tarttunutta Iltalehteä. Sen kannen mukaan kaikki ovat kokeilleet kannabista. En ole. Ei ole ikinä tullut mieleenkään.

Väsytti. Onneksi spåra tuli heti. Nukkumaan vain ei voi mennä ennen kuin Päivän Pamaus on selattu.

Pölyt jaloista

Onpas kuuma.

Taidan lähteä kohti Turkua. Tiedä vaikka päätyisi ihan ulkomaille.

Nopea ja tuskaton

Herra A kirjoittaa väkivallan esittämisen lajeista.

Eläimiähän täällä lahdataan joka päivä, mutta muistaakseni kissantappaja tuomittiin rangaistukseen eläinrääkkäyksestä, koska surmasi kissan taitamattomasti ja tarpeetonta kärsimystä aiheuttaneella tavalla. Ja kavalluksesta, koska tärväsi toisten omaisuutta, mutta se on toinen juttu.

Siihen, mikä "on" tai "ei ole" "taidetta", en ole tarpeeksi hienostunut ottamaan kantaa.

Koiranpentu Rosa

Pitäisi antaa edellisen merkinnän vajota ennen seuraavaa, mutta lätkäistään nyt tämäkin.

Valveutuneet blogvilleläiset ovat raivoissaan, kun kivan kansanedustajattaren pilvenpolttelua on typerässä mediassa pidetty pahempana kuin kaikenlaisten äijien konnuuksia.

Onko?

En omista arkistoa, jossa syynätä palstamillejä viivottimen kanssa, mutta eiköhän naisenhakkaaja - Häkämiehen, pistooli - Tonyn, faksi - Annelin, koplaaja - Kaukon ja promille - Sirpan tapauksistakin imeskelty kaikki mahdollinen. Kaikki tiedämme, mikä on asioiden tärkeyden ja niiden iltapäivälehdissä saaman palstatilan korrelaatio. Mikä mainituista hölmöilyistä taas oikeasti oli törkeintä, on tietenkin itsestään selvää.

IS:n mukaan Rosa allekirjoitti vuosi sitten huumeiden vastaisen kannanoton. Nyt media siis narautti poliitikon kaksinaamaisuudesta. Sellaista pidetään yleensä hyvänä asiana. Ehkä Rosa oikeasti pitää pikku pössyttelyä ihan jees juttuna. Miksi hän sitten arastelee sanoa sitä suoraan? Eiväthän aseman, etujen ja hyvän palkan menettäminen hänen kaltaistaan kapinallista huolettaisi.

Onko politiikassakin cuteness factor? onko Halmeiden, Juhantalojen, Häkämiesten ja muiden poliitikkojen joukossa liihottava Rosa kuin tuhiseva koiranpentu kaikkien iljettävien hämähäkkien ja toukkien välissä? Vai siksikö, että Rosa on yksi meistä? Nuori rohkea bloggaajanainen niiden homeisten ukkojen keskellä?

Wetzell, Ruotanen, Nieminen, Aravirta, Noronen

MM-lätkä päättyy Suomen osalta aina ennemmin tai myöhemmin pettymykseen. Silloin alkaa seuraava vaihe: syyllisten etsintä.

Jokainen penkkiurheilija tietää, kuinka tärkeää vitutuksen hetkellä on päästä syyttämään jotakuta. Erotuomari olisi se helpoin kohde, mutta oman joukkueen pelaajaa sättiessään sentään tuntee itsensä jo vähän intellektuelliksi ja itsekriittiseksi.

Median täytyy kärjistää ja yksinkertaistaa. Siksi se nostaa sankareita ja painaa konnia, vaikka, kuten ilahduttavan freesin ja fiksun oloinen Raato Summanen pelin jälkeen sanoi, pelissä tapahtuu miljoonia asioita.

Valmentajan työtä on päättää, mihin asioihin ehtii ja pystyy vaikuttamaan niin, että se parantaa joukkueen suoritusta eniten. Ne asiat hän seuloo äärettömyydestä.

Jos harmittaa, ajatelkaa, kuinka paljon enemmän venäläisiä ja tshekkejä harmittaa. Mutta toivottavasti Tshekkiä ja Slovakiaa ei jaeta enää pienempiin valtioihin. Sen jälkeen Suomella tekisi tiukkaa yltää enää edes kahdeksan sakkiin.

Nuoria vihaisia miehiä

Etelä-Saimaa on haastatellut (oletan, ettei suora linkki juttuun onnistu) Jussi Markkasta, joka on turhautunut pudottuaan MM-joukkueen katsomovahdiksi. Kisojen jälkeen voin sanoa mielipiteeni, mutta nyt en halua keikuttaa venettä, Lappeenrannan mies murisee.

Sitä on liikkeellä. Salibandyn MM-ryhmästä pudonnut Markus Suntila lataa IS Veikkaajassa maajoukkueen päävalmentajasta, että eivätköhän kaikki suomalaisesta salibandysta perillä olevat tiedä, mikä Tilander on miehiään. Arvostuksesta kertoo paljolti se, ettei hänellä ole pestiä Suomen liigassa ensi kaudeksi.

Sami Nyman on kuulemma samoilla linjoilla uusimmassa Urheilulehdessä. Ärrällä poiketessani kyselin kyseistä aviisia, mutta huonolla menestyksellä. Siis joku sen niminen lehtikö, johtavan lehtipisteketjun myyjä kysyi hämmentyneen näköisenä.

Tyydyin ostamaan kampanjahintaisen MikroBitin.

On kesää vielä jäljellä

Pelkäätkö palelevasi, Vaimo viilsi.

En minä osaa noin vain yhtäkkiä vain pukeutua kesään. Vaan eivät näköjään osaa useimmat muutkaan. Järvenpäässä, merestä kaukana, oli ollut vielä lämpimämpää.

Aurinko saa auton ruostekukatkin kasvamaan. Tähän aikaan vuodesta löytää itsensä silmäilemästä alan ilmoituksia. Rahat vain puuttuvat.

Poika halusi taas pelata ja syöteltiin eteisessä. Äiti minä syötin lättysyötön, pikkumies huusi välillä keittiöön. Homma sujui paremmin ennen kuin puhuttiin siitä, miten käsiä pidetään. Mutta niin se meni Herrigelilläkin.

Mailat ja pallot piti ottaa puistoon mutta siellä ne unohtuivat viidessä sekunnissa, kuten olin arvannutkin. Lopuksi piti tosin pelata L:n kanssa hiekkalaatikossa pölysählyä, jonka kliimaksina pallot haudattiin hiekkaan.

Juhlistettiin tenavien nopeaa nukahtamista sitruuna-lakritsijäätelöllä. TV:ssä Kirsi Piha oli eri mieltä kotiäitien kanssa, jenkit hukkasivat tilaisuutensa jääkiekossakin, kengissä oli verta ja Rosa Meriläinen on tehnyt jotain.

Edit: Näin siinä käy kun sulkee TV:n pelin puolivälissä. Onneksi tilanteen huomaaminen netistä vei takaisin sohvalle parahiksi rankkarikisaan.

Synteettinen kielemme maksoi voiton

Hannu Raittila kirjoittaa HS:n kolumnissaan kielten rakenteista, yhteiskunnasta ja etenkin urheilusta lähtien liikkeelle Frode Strömnesin vanhasta tutkimuksesta.

Onko suomen kieli synteettinen kieli, jossa asiat piirretään staattisiksi kuviksi? Kun taas indoeurooppalaiset kielet kuvaisivat luontevammin prosesseja ja jatkuvaa muutosta.

Raittila myy aiheen meille junteille selittämällä sen avulla vuoden takaisen kiekkopainajaisen Ruotsia vastaan.

Aihe on mielenkiintoinen, mutta tietämykseni ei riitä arvioimaan, onko kirjoitus asiaa vai huuhaata. Myöskään Jatkoajan keskustelusäie aiheesta ei ole avuksi.

Kaksi perättäistä urheilumerkintää on kielletty, paitsi urheilubogeissa. Kierrän kieltoa määrittelemällä tämän kielitieteelliseksi alustukseksi.

Soi: The Who: Whiskey man

Vae victis

Pappa-Tihonov nähnyt jo parhaat päivänsä, aloitti Markku Lahti maanantain Hesarissa.

Juna meni jo, Viktor, omisti miehelle kolumninsa Pekka Holopainen saman päivän IS:ssa.

Juna jyskytti ohi, kuvasi Vili Pesu väliotsikossaan viikon IS Veikkaajan aukeamaisessa Tihonov - jutussa.

Tähtiketju eli kuin vankileirillä, heittää höökiä Heikki Hyvärinen tämän päivän Iltiksessä.

Onhan takavuosien menestyjän perikato uutinen, mutta mutta. Veikö Tihonov nuorena Erkolta naisen vai mikä nyt on?

Minuutteja tiistaina illalla

Otin hyvällä omallatunnolla vapaata.

Napsautin radion pois pältä ja nautin hiljaisuudesta. Kannettavan hurinaa ei lasketa.

Luin uomaa ja ne tarinat alkoivat elää.

Tajunnan rajoilla jokin neste alkoi poreilla. Siinä on anilliinia punaista ja aavemaista vihreää ja alla kellervää sähkövaloa.

Sementtipää

Väsyttää, vaikka meillä nukuttiin vime yönä hyvin. Ehkä siksi, että unohduin katsomaan pyramideja, lentäviä gremlinejä ja vettä huutavia kaljupäitä. Pää ei taivu pitkiin ajatuksiin.

Sade oli kastellut hiekkalaatikon pintakerroksen. Sen alta tunki heti kuivaa vaaleaa jauhoisaa ja piti kaivaa vielä syvemmälle. Tehtiin kakkuja ja ripoteltiin päälle karkeampaa hiekkaa raesokeriksi.

Voisin protestoida eläinrääkkäystä vastaan lakkaamalla käymästä Kiasmassa. Mutta en voi kun en ole tähänkään asti käynyt. Ikinä. En myöskään Pasilan Areenalla katsomassa jääkiekkoa. Enkä mene.

En tiedä, kuinka monta kirjettä Posti Suomessa hukkaa. Kaksi poikaa kumosi pihamme roskikseen sylyksittäin Alueuutisia. Varmasti nopeampaa kuin niiden jakaminen postiluukkuihin.

Ostin vapuksi kaksi pulloa Sandelsia. Toinen juotiin eilen Vaimon kanssa puoliksi ruoan kanssa. Toisen nostin tänään jääkaappia järjestellessä pystyasentoon. Tico tico.

Öinen ja öötön

Mikä isi tuossa kuvassa on, kysyi Poika, kun klikkasin Balrogin sivuille. Vastasin sen olevan semmoinen hirviö. Onko isi tuokin hirviö, kysyi pieni mies siirtyessäni seuraavaksi Happeen saitille. Ei, vastasin, se on hirvi.

Neljä

Poika piti ränätysshown tunnin välein neljään asti ja Tyttö jatkoi siitä. Tänään täällä laahustaa zombeja, jotka yrittävät tunkea sokeriastiaa jääkaappiin ja unohtavat kauppareissulla puolet tavaroista.

Mitähän supertarraa lasten lääkkeisiin lisätään? Jos annosteluun käytetty lusikka tai truutta unohtuu jonkin paperin tai esineen päälle, sitä ei kohta saa irti kuin puhalluslampulla.

Tuleehan noita pöpöjä kaikenlaisilta "lähettäjiltä", mutta bil.clinton@whitehous.com on kyllä sieltä hauskemmasta päästä.

Hyvät naiset ja herrat! Muurahaiset ovat täällä.

Vapun jälkeen

Tuli kesä. Tuoksui nurmikolta ja mereltä. Tyhjiä pulloja kauppaan kantava nuorukainen kulki shortseissa ja T-paidassa, sukattomat jalat läpsyivät sandaaleissa.

Casa Academican päädyssä kiilteli uusi Valtsu. Sillä kohdin sijainneet kioski ja teinivuosien laskuhumalaisten aamuöiden Pystis ovat enää kaukaisia muistoja vain. Vaikka onhan Pubbarikin ollut ikuisuuden Pete ja siinä välillä jotain muuta.

Meklulla lipui avoautoja ja pärisi moottoripyöriä, kun matkattiin satamaan katsomaan hinaajia, huvijahtia, tykkivenettä ja Arandaa. Meri kimmelsi eikä kenelläkään ollut kiire.

Pienkoneet pörisivät matalalla, isot piirsivät tiivistysjuoviaan korkealle.

Tämä vappu maistui omatekoiselta simalta, omatekoisilta tyttömunkeilta, fetasalaatilta, pizzalta, Espan vappupäivän pölypilveltä, Aleksilla sylyksittäin jaetuilta Doritos - maissilastuilta ja tanakan juustoiselta quichelta. Lasinsiruja näkyi paljon, oksennuslammikoita vähän.

Mukavat naapurit muuttivat tänään Espoon perukoille. Haikeaa.

Kolmen tolpan kautta

Mikä helvetin onnenkantamoinen?

Joukkue hallitsee peliä, laukoo tuplasti enemmän kohti maalia, prässää lopussa vastustajan ahdinkoon, laukoo siniseltä maalille fiksun matalan joka ei tyssää ensimmäiseen peittäjään ja oikein sijoittunut hyökkääjä ohjaa sisään.

HOHOO no TULEEHAN se sieltä ja TÄMÄ JOS JOKU on ANSAITTU maali, olisi Mertaranta pauhannut, jos Suomi olisi tehnyt saman.

Ja kyllä tarjoili Karalahti sellaisen pommin että pustan pojalle tuli äitiä ikävä, hyvä Jere, juuri näitä tässä nyt tarvitaan. Ja nyt tulee hidastus... jaaha se oli sittenkin slovakki joka taklasi Pärssistä, ai AI kylläpä olikin ruma päälleajo tuollaiset pitää EHDOTTOMASTI saada pois nyt tuomari herätys siellä.

Toki liturgiaan kuuluu että ulkomaalaiset pärjäävät kirkassilmiämme vastaan vain käsisyötöillä, koukkimalla tai hannuhanhimaisella onnella, mutta jossain vaiheessa vitsi käy vanhaksi.