Näkymä rannalta

Jo korkealla aurinko

Mentäiskö isi olkkariin, Poika herätti. Mentiin.

Annoin ukolle leikkiin kuorma-auton ja betoniauton, pakkasin pois eilisillan saunakamat, laitoin kahvin tippumaan, avasin AamuTV:n, laitoin Tuomas-Veturi -videon pyörimään, kuulin Tytön heränneen, hain Tytön, aamupesin, vaipoitin ja puin, tarjoilin Pojalle muroja, jugurttia, leipää ja mehua, join kahvia ja avasin Hesarin, valmistelin Tytön puuron, siirsin Pojan sohvalle, tappelin Tytön vatsaan vähän puuroa ja ruusunmarjaa, huomasin vastahakoisuuden johtuneen lämpimäisistä vaipassa, pesin ja kuivitin Tytön, laitoin lattialle mynkyämään, rapsuttelin mustikkasoseen Tytön hiuksista, tyhjensin tiskikoneen, täytin tiskikoneen, kielsin Poikaa heittelemästä siskoaan ilmapalloilla, pyyhin pöydät, kuorin Tytön lounasperunat kiehumaan, kannoin Tytön pois räpläämästä stereoita, tiskasin pullotutit, laitoin tuttisopan porisemaan.

Se, joka useimmiten hoitaa pääosan showsta, ei pidä blogia, jossa rehvastella ahkeruudellaan.

Rapparit ryöstäjät kaiotkaa

Jos nyt yksi amerikansarja pitää viihdykkeekseen valita niin Teho-osasto. Muutenkin kuin Abbyn vuoksi.

Rahan pyytäminen joidenkin asetusten virittämisestä on kuulemma sopimatonta. En ole asennellut, mutta jutusta käsitin, että homman voi tehdä samalla kun soittaa toisella kädellä Schubertia pianolla.

Joka on opettanut mummoaan lähettämään tekstiviestejä, on saattanut huomata, että kaikki on helppoa - kun osaa. Olen tavannut ihmisiä, jotka puhuvat puhelunsa Communicatorilla, mutta eivät käytä sitä sähköpostin lukemiseen, koska eivät koskaan saaneet kaikkia asetuksia kohdalleen.

Erikoistumisen yhteiskunta. Mitähän vastaavia keskusteluja voitaisiin osaavien ihmisten kesken käydä?

Asianajaja pyytää hallintaoikeustestamentin laatimisesta 400 euroa.
Anteeksi nyt, mutta olenko nyt missannut totaalisesti jotain? Mikä tässä maksaa?

Lääkäri katsoo kurkkuun ja pyytää reseptin kirjoittamisesta 80 euroa.
Anteeksi nyt, mutta olenko nyt missannut totaalisesti jotain? Mikä tässä maksaa?

Kampaaja pyytää leikkauksesta ja värjäyksestä 75 euroa.
Anteeksi nyt, mutta olenko nyt missannut totaalisesti jotain? Mikä tässä maksaa?

Huolto pyytää jakohihnan asentamisesta ja sytytyksen säätämisestä 90 euroa.
Anteeksi nyt, mutta olenko nyt missannut totaalisesti jotain? Mikä tässä maksaa?

Esimerkit tietysti toimisivat myös mikä ei kuulu joukkoon -kysymyksenä, mutta olkoon nyt.

Korvamato

Fiksu blondi tää
käyttää kypärää
ja järki pysyy päässä varmasti

Laulaa Anni. Näin siinä käy kun ostaa Puuha-Pete -levyn. Sellaiset biisit juuttuvat päähän tiukimmin.

Tyttö pelkää näköjään ilmapalloja. Varsinkin sitä suhinaa, kun pallot puhalletaan täyteen.

Menevän miehen lounas

Roskisdyykkari asetteli kantamuksensa siististi pihan asvaltille ennen kuin alkoi tutkia ensimmäistä laatikkoa. Suorat housut, nahkapusakka, kaljuuntunut otsa, tuuheassa parrassa sekaisin mustaa ja harmaata.

Keskimmäisestä löytyneessä pussissa näytti kaukaa katsoen olevan banaani tai kaksi. Mies ruokaili kiireettä, laittoi tyhjän pussin takaisin laatikkoon ja tutki loput roskikset. Otti sitten laukkunsa ja salkkunsa ja katosi porttariin.

CCCP Hockey

Juutuin TV:n ääreen vaikka nauhoitinkin. Arkistomateriaalia ei tainnut sittenkään olla rajattomiin, koska jotkut maalit nähtiin ziljoonasti.

Individualistit Larionov ja Fetisov menestyivät Amerikan kultamailla, kolmella muulla oli hiljaisempaa. Toki pätkä pöhöttyneestä Krutovista Ruotsin kakkosdivarissa tuntui melkein rienaukselta.

Viktor Vasiljevitsh vain jaksaa, 74-vuotiaana yhä penkin takana. Sotavuosina tehtaan viilaripoikana aloittanut Tihonov lienee niin neuvostoihminen, että sitä ei muutama perestroika muuta. Mielenkiintoinen hahmo, itse asiassa mielenkiintoisempi kuin kukaan pelaajista.

Kertomus harjoittelun totaalisuudesta on toki tuttu, mutta kuvat Arhangelskojesta tekivät siitä vielä todemman. Minuuttiaikataululla säädeltyä elämää herätyksestä hiljaisuuteen, kolme harjoitusta päivässä 300 päivää vuodessa. Yksi puhelin, johon voi jonottaa soittaakseen perheelle. Melkoinen kines.

Kuva lyö kovemmin kuin sana, joten vanhentuneet kasvot vaikuttivat. Rypyt ja kaksoisleuat, jollainen "Pupsik" Krutovilla tosin taisi olla jo parhaina vuosinaan.

Oloni huononemassa. Vihreän limaköntin

Nyt jos saisi nukkua. Ja herättyään nukkua vähän lisää.

Taidan ottaa Buranaa.

Otin, ja kaksi vihreää omenaa. Nyt odotellaan.

Soi: Aretha Franklin: Say a little prayer

Aamiaiseksi espanjalaisia mansikoita

Flunssavirusten hyökkäyskiilat mursivat nenän kapeikkoon keskitetyn puolustuksen hetkessä. Tällä hetkellä nenänielu on tukevasti pöpöjen hallinnassa ja vihollisen kärkiosastoja on havaittu jo aataminomenan alapuolella.

Pyöriskelin intensiivisen horrosyön herätäkseni tämän tästä kakomaan räkää. Harjoittelin futisharhautuksia Joensuun jäähallissa ja napsin samalla pokkarikuvia fanien lakanoista, sitten mentiinkin jo jossain merellä.

Aamulla äärimmäisen romu olo. Mittari piippasi 37,4, ensiavuksi Burana 400 ja kolme mukia maitokahvia. Astuin ulko-ovesta vastapestylle vielä märälle asvaltille. Tyyni, lämmin, kostea ilma.

Jos jääkiekon vanhat hyvät ajat kiinnostavat ja Sveriges Television näkyy, tässä illan ruutuvinkki. SVT Europakin käy, klo 23.30.

Taikalasit

Vai tuolta te näytätte Firefoxin läpi.

Mikäs kaikki tässä nyt olikaan mullistavaa? Ainakaan hämähäkkejä ja matoja ei pitäisi tulla kotiin niin paljon. Ja ne muotoilunipsakkeet hävisivät täältä muokkaushuoneesta.

Olisikohan tästä vakiajopeliksi?

Virusorkesteri tulee taas

Nuha alkoi eilen, sellainen nenänielu verillä -tyyppinen. Vesiräkää. Pitkiä äänekkäitä aivastussarjoja. Ei tunnu hyvältä.

Kulman kaupassa ministeri valitsi vihanneksia ja yläkerran perhe eineksiä. Jalkakäytävälle pysäköitynä sellainen tuollaisen-ostaisin-lottovoitolla -S-Mese.

Jemoryn arkkityypit ovat hyvä alku. Näitä on pakko olla paljon lisää.

Pesukone hyrisee taustalla

Tänään kehun TumpeLoa.

Isosiskon hakukokemus houkutteli sanomaan, mutten sanokaan. Isosisko on älykäs, joten ansa se on.

Tätä lukiessa muistin, missä olen ratsastanut jonkinlaisella hevoseläimellä vuonna 1. Kotimäkihän se oli.

Ajettiin Pojan kanssa pikkuautoilla. Vaimo löytyi kylppäristä juuriharjaamasta eteisen rapaisia mattoja. Tyttö väsähti raukeaksi syliin.

Tiedonjyvä

- Mikä isi tää on?
- Se on hunajalusikka. Äläkä hakkaa sillä seinää.
- Tekeekö ampiaiset sillä hunajaa?
- Ampiaiset ei tee hunajaa vaan mehiläiset. Ja niillä taitaa olla siihen omat vehkeet. Tolla laitetaan hunajaa purkista teekuppiin.
- Nii. Laitettaisko nyt?

Tällaisina päivinä

Aamun auringonpaiste nosti levottomuuden.

Tällaisina päivinä piti laiminlyödä opinnot ja työt. Juuttua lukutauolla kavereiden kanssa Alibin pöytään puhumaan sählystä. Kipaista kiskalta jäätelöt ja istua ulkona naama kohti aurinkoa.

Hakea lopulta kirjat C-salin pöydältä ja lähteä E:lle katsomaan uutta tietokonetta. Ostaa Flemarin S-marketista pussikaljaa ja kokoontua katsomaan huonoa MM-lätkää.

Sitten olikin jo ilta.

Päivän Kysyn vaan oli helmi. Helmien helminä tiistai, keskiviikko ja sunnuntai.

Soi: Egotrippi: Matkustaja

Keskellä kaupunkia

Klopina lähestyi Hesperianpuistosta. Ratsupoliisipartio ylitti Runeberginkadun sunnuntaiaamun auringossa ilman kiirettä. Mieskonstaapelilla oli kiiltävä, naisella mattapintainen kypärä. Heilahteleva vaalea palmikko ulottui haalarinselän POLIISI - tekstin päälle.

Pasilassa kolme nuorukaista istui portailla ja litki olutta heti aamusta. Kaksi kouluikäistä opetteli rullaluistelemaan naisen valvonnassa. Suojukset olivat asianmukaiset.

Illalla kotona Poika juoksi vastaan tohottaen haikaloista ja ravuista. Käynti pikkukyyhkyjen kanssa Sea Lifessa oli tehnyt vaikutuksen.

Tyttö liikkuu itseään huonekaluihin tukien ja yrittää jo välillä heittää irti. Kohta se kävelee.

Pitkän päivän ilta

Pitkä päivä. Kevätpäivä. Sisällä koko päivä.

Näin jääkiekosta ensimmäisen minuutin ja kotona sitten viisi viimeistä.

Väsyttää kyllä.

Häiriöitä magneettikentässä

Hey where did we go, days when the rains came?
Down in the hollow, playin' a new game

Van Morrison: Brown eyed girl

Mustapukuisia miehiä luurit päässä, tervehdyksiä ja nauravia kasvoja. Kohmeisissa käsissä irtispussi ja pahvimuki kahvia. Kirkkaita valoja, lämpimiä värejä, intensiivinen elämisen tunne ja uudestaankin. Sain oman kappaleen maakuntalehteä, kannessa nappaamani kuva.

Tshekin kansallislaulu tuntuu aina katkeavan kesken slovakkien nipsaistua lopun itselleen. Tunaroin yhden salmiakin yli laidan. Mennessäni katsomaan se oli kadonnut mutta kenenkään leuat eivät käyneet.

Oikealla ja vasemmalla Kymijoki, punaiselle taivaalle oli piirretty mustalla pilvet.

Ja mä sanon mun fillarit

Ensin oli venäläinen lastenpyörä, pulleat renkaat punaista kumia, edessä nallen kuva. Yksinkertainen, tukeva, toimiva, ei mennyt rikki millään. Onkohan sellaisia enää? Mihin se meni? Serkuille?

Kermitinvihreä nuorisopyörä koottiin pahvilaatikosta eteisen matolla. Rodeostonga, pitkä satula korkeine selkänojineen. Edessä kapea rengas, takana leveämpi kuvioitu. Mahtava menopeli, kunnes pöllittiin T:n pihalta.

Meni vuosia ennen kuin sain uuden ja senkin maalle. Sininen Nopsa ostettiin Osulasta, vaihteeton, koska vaihteet ovat turhuutta ja menevät rikki. Aikanaan sain sen junarahtina Vallilan tavara-asemalle ja pääsin kurvailemaan Finlandia-talon alaiselle parkkikselle. Juuri Nopsalla leikin myös P:n kanssa kaartotaistelua Mäntymäen kentällä. Koneet törmäsivät ilmassa ja kuljin kuusi viikkoa käsi kipsissä. Nopsa periytyi systerille.

Viisivaihteisen Kulkurin kävin ostamassa Aleksin Tallbergilta saatuani rahat (892 markkaa) kuukausien perustelemisen jälkeen. Pelkkiin käsijarruihin piti totutella pari päivää, mutta sillä tuli koluttua ensin lähiöt ja sitten Etelä-Suomea Kouvolasta Lohjanharjulle. Joillain oli kymppivaihteisia mutta se ei haitannut. Okei, hiukan mietitytti silloin, kun tulin Vihdintien liikenneympyrästä Karkkilaan ajetussa aamuöisessä kisassa vasta kolmanneksi. Jäi HOASin pyörävarastoon.

Seuraavan, 12-vaihteisen, ostin itse hikoilemillani rahoilla. Se vietiin kaksi viikkoa myöhemmin E:n pihalta. Siitä lähtien olen suunnitellut fillarivarkaiden varalle sähköshokkeja ja jalkovälissä räjähtäviä TNT-ansoituksia.

Perusmaasturilla ajoin duunimatkat Vantaan ja Helsingin keskustan välillä ja jostain syystä renkaita puhki kaikkeen terävään. Muutossa nostin sen tuohon pihalle telineeseen ja siinä se on koskemattomana yhä. Hävettää.

Muistot palautti Mindyn pyöräkuume.

Maailma jäsentyy

- Mentäiskö isi kattomaa junia?
- Tänää ei kerkii mut mennää joku päivä.
- Mennään tänää. Tänäänki on joku päivä.

Ja päivänä muutamana ruokapöydässä:
- Sinä oot isi aikuine.
- Nii oon ja äitiki on. Sinä ja Tyttö ootte tenavia.
- Nii. Tenavatki on ihmisiä.

Tuulisella niemellä

Aurinko häikäisi, mutta tuuli karkotti paljaat kädet takintaskuihin.

Vaan joku jossain kirjoittikin ansiokkaasti, kuinka Helsinki on kaikkialla pintaan pistävää peruskalliota, tuulinen niemi kylmän meren rannassa.

Pysäytin vaunut Graniittitalon ja Tennispalatsin väliin, katseltiin tovi kaivurin työskentelyä. Kone kaappasi kauhan hampaiden väliin lohkareen ja puristi sen murskaksi. Suupielistä valui valkoista jauhoa ja kasan päälle kopsahteli teräväsärmäisiä kivenkappaleita.

Meteli oli sitä luokkaa, että jatkettiin pian matkaa.

Remonttiäänet naapurissa kestävät nykyään iltaisin pitempään. Toivottavasti se merkitsee urakan olevan loppusuoralla. Meillä merkitsi.

Muumi kainaloon

Tunnustusmeemiin pitää lähteä ilman haastettakin, saman tien kolmella.

Pidän Saarioisten roiskeläpistä, etenkin tonnikalasellaisesta.

Pidän TikTakin hiteistä.

Olen nähnyt kuvia, joissa Kirsi Ranto on näyttänyt hyvältä.

Jatkoajassa on samantapainen tainnut pyöriä pitkään.

Schizo - Jannen nokitus oli kyllä aika varovainen. Olisiko hänen eittämätön cooliutensa muutoin vaarantunut?

Porvari nukkuu (taas) huonosti

Jos lyö lasin tiskipöytään, voi saada sormeensa sitkeästi vuotavan viillon. Ja vaimo kysyy kuivasti, kannattiko ja milloin ostan tilalle uuden lasin. Ja keittiöstä löytyy pieniä sirpaleita lähimmän viikon ajan. Ja todennäköisimmin ne löytää se kaikkea maistava kontaten liikkuva perheenjäsen.

Unen määrä vaikuttaa kärsivällisyyteen. Viime yönä kuopus ränätti kolmeen ja esikoinen neljästä eteenpäin. Saa nähdä, millaiset vuorot ne tänään ovat sopineet.

Illalla metrossa katselin tavallista tarkemmin ympärilleni. Etenkin hemmoa, joka huojui eteenpäin silmät päässä seisten ja puhui seuralaiselleen jonkun tappamisesta vai oliko se nyt hakkaamisesta. Selkänsä taakse kannattaa päästää korkeintaan seinä.

Muumi muille

10 bands you’ve been listening to a lot lately:

Kymmenen bändiä? Hyvä jos saan viikon mittaan kuunneltua yhtä. Onko tämä jostain tiskijukkayhdistyksen kevätpäiviltä?

Antaa olla.

Mutta ulkona ilma osui ihoon lämpimänä, nurmi kävi vihreämmäksi ja maa tuoksui.

Herkullinen urheilutuokio Ojan partaalla kuulostaa kovin tutulta. Tosin alun lämmittelypätkän taisin aina kävellä siitä Nesteen ja metroradan välistä. Portaiden viimeiset neljä askelmaa loikalla laiturille, ihme kyllä en koskaan taittanut nilkkaani.

Helsingin sylissä

Valot olivat näyttäneet autoilijoille jo pitkään punaista, kun mainokseksi maalattu taksi kiihdytti risteykseen ja suhahti sen yli edes hiljentämättä. Eckerö Line - piittaamattomuutta liikenteessä 2004.

Uptown girl oli tänään lähikaupan kassavuorossa. Ehkä hänen elämäänsä ei oikeasti kuulu erityislukiota, ratsastustunteja, mallikeikkoja, säännöllistä matkailua Etelä-Euroopan kulttuurikohteisiin, tulevia opintoja Kauppakorkeakoulussa, sitten uraa kansainvälisen kaupan palveluksessa ulkomailla, aatelistaustaista juristiaviomiestä ja kartano-Volvoa, mutta. Tai ehkä olin ajatellut Leijojen Carina Holzingerin tuon näköiseksi.

Merentakaisemme on julma ja sydämetön mies, mutta hänenlaisiaan tarvitaan.

Annettakoon hänelle ja muille vasalleille vankka sauva kouraan, haarniska ylle ja riittävä ylöspito, jotta jaksavat väsymättä seistä meidän ja öyhöttäjien välissä. Jonkun on tehtävä kaikki se, mihin meillä ei ole vatsaa.

Emmehän halua roskaväen häpäisevän kotejamme, naisiamme, oppiarvojamme.

Viisi pysähdystä

Kirrissä tietyö, päästivät vuorotellen kummastakin suunnasta letkan.

Orimattilassa viittoi taas heijastinhaalarinen pysäytysmerkkeineen. Kumeasta jymähdyksestä ja taivaalle hyvin hitaasti nousseesta pölypilvestä päätellen oikoratatyömaalla räjähti.

Lahdenväylän kavetessa Kustaa Vaasan tieksi ruuhka oli kellonaikaan nähden suhteeton. Väinö Auerin kadun risteyksestä löytyi rekka hätävilkut päällä. Kansallisuuskilvissä DK.

Pikainen poikkeama Tähtihoviin kesti puolitoista tuntia, niin se tällä kolonnalla aina kestää. Vessaan, pallomereen, evästä, uudestaan vessaan, avaruusrakettiin, vielä kerran vessaan.

Vaan matkan päässä odotti harvinainen palkinto: parkkipaikka kadunvarressa. Etsimättä.

Näkymä rannalta

Pojan heittelemät kivet sanoivat tsohh upotessaan vähän matkaa sohjoiseen jäähän. Sitten jatkettiin seuraavalle laiturille. Jäätä näytti olevan monessa kerroksessa, joiden välissä lainehti vesi.

Lokit istuivat ulompana häämöttävillä kivillä, lensivät välillä kierroksen ja kinastelivat kirkuen. Jäätie erottui vielä.

Rannalla kuraa, roskia, jäteöljyä, uudenvuoden rakettien jämiä. Viimevuotisen veneenhylyn viran näytti perineen autonraato.

Taittelin kaislan ja sitten toisen, mutta kumpikaan ei kelvannut mukaan otettavaksi. Hetken päästä huomasin molempien käsieni olevan veressä. Terävän kasvin vetäisemä viilto oli pieni, mutta vuolas.

Kykittiin vielä sepelillä ja ihmeteltiin vikkelästi pyrähtelevää hämähäkkiä.

Pienet:
1) Silmäilin hetken Notting Hilliä, mutta jollain minussa on jotain Julia Robertsia vastaan.
2) Lasten nukahdettua avasin Mauri Kunnaksen Koiramäki - kirjan ja nautiskelin siitä rauhassa itse. Varsta. Oltermanni. Unilukkari.
3) S1t.net kirjoittaa Tylyn kasvateista.

Ympäristöoppia

Enpä muista ennen seisseeni hangessa huitomassa iniseviä itikoita. Jossain pohjoisempana se lienee tavanomaista.

Selitin Pojalle miten hyttynen toimii, ja jälkeläisen mielestä itikat ovat tuhmia koska pistävät. Syventymättä vielä tässä vaiheessa eläinten ja luonnonilmiöiden moraaliin sanoin hyttysten pistävän koska se on niiden työtä.

Kuulaaseen kevätiltaan mahtui myös kaksitahtibensan katkua ja kauas kantautuvaa pärinää. Ilmeisesti kylän mopopojat eivät saaneet selkoa keskinäisestä paremmuudestaan, koska aika-ajo kesti ja kesti.

Jaahas, uusia listalla. Perehdyn tarkemmin sitten laajalla kaistalla, mutta tässä oli niin ilmeisiä koukkuja, että jo nyt rasti ruutuun.

Hikinen selkä

Jos katsoisi vain paahtavassa auringossa hikoilevaa tiesoraa, luulisi heinäkuuksi. Katsetta kohottamalla näkee lumiset pellot.

Huono yö Pojalla, siis muillakin. Päivä Tytön seisontatukena toimimista, Pojan opettamista polkemaan ja ohjaamaan yhtä aikaa, kauppareissulla kuovin huuto, lumitöitä, makkaran grillaamista kuistilla shortsisillaan.

Ajatus lapsia nukuttaessa: haltijavelkakirjat kuulostaisivat kiehtovammilta, jos niitä kutsuttaisiin haltiavelkakirjoiksi.

Kaaoksen rajalla

Ajettiin illaksi kälylään. Pihaan kurvasi muitakin autoja, joten talossa temmelsi yhteensä yhdeksän lasta. Äitejä kolme, isiä kaksi. Yhtäkkiä huomasin edustavani ainoana aikuisena lakia ja järjestystä kuuden tenavan jäätelönsyönnissä.

Mennessä minäkin arvelin tunnistavani seitsemän märällä pellolla rentoutuvaa isoa valkoista joutseniksi. Asiaan minua paremmin perehtyneiden mielestä ne neljä pitkäsääristä olivat kurkia.

Palatessa mainitsin ääneen, että kerrankin ei autojen suhteen yliherkkä korvani kuullut mitään outoa sivuääntä, vain tasaisen varmaa hyrinää. Eikö se merkitsekin, että megavika vaanii aivan kulman takana?

Vihreää ja valkeaa

Takapihalla.

Nurmikkoa, sellaista talven jälkeistä mutta kumminkin. Vieressä 130 senttiä korkea lumikinos.

Millon mummi laittaa ne herukat pensaisiin, Poika halusi tietää.

Ja eiku taas

Nyt voisi koettaa tutustua uudelleen perheeseen, A pohti. Ei huono idea.

Ei kannata jonottaa lippuluukulla, jonka edessä kaksi naista kaivelee lompakoistaan erilaisia kortteja ja käy virkailijan kanssa kiivasta keskustelua. Viisas menee heti sille luukulle, jolla asioi viisikymppinen paljon matkustavan näköinen mies keveine salkkuineen.

Vaunussa aurinko paistoi matkustajan hikeen, mutta pimeän talven jälkeen minusta ei ollut vetämään verhoa eteen. Hämeen linnan kohdalla puoli järveä väikkyi sulana. Joku urhea siellä meloi jo kajakilla. Avecran aamiainen ennen Orivettä. Suolaiset hinnat. Sain Bradleyn loppuun ennen määränpäätä, joten lopun matkaa opiskelin liitteistä vuoden 1944 mallisten jenkkidivisioonien kokoonpanoja.

Bussikuski käytti salanimeä, mutta Jukka Rautakorpi se oli. Ainakin hiuksista pääteltynä. Taannoisia onnettomuuskuvia katsellessani olin päättänyt, etten matkusta bussilla edessä enkä vasemmalla. Niinpä nyt istuin ekassa penkissä vasemmalla.

Perhe vastassa, lujasti navetalle tuoksahtaen. Siellä oli kilttejä vasikoita ja niiiin paljon isoja sonneja, Poika kuvaili päivän ekskursiota.

Selkä edellä alas Helsinkiin

Linja-autoaseman baarissa ruoka ilmestyy muovipussissa pakkasesta. Möykkyä tökitään paistolevyllä edestakaisin kunnes se höyryää rasvaisen tirisevänä. Lautasen reunalle asetellaan toisiinsa liimautuneita kurkkukalvoja, kiinankaalia, oranssia majoneesia, kurkkusalaattia, pakolliset tomaattilohkot. M otti lehtipihvin, minä pyttipannun, maidon ja maakuntalehden.

Aikaa oli, joten käveltiin tutkimassa juna päästä päähän ennen kuin nousin kyytiin. Vaunu ei edes puolillaan, silti sellaista herrapalavamaista piinaa riitti. Liekö syy keväässä ja valon määrässä vai Pohjois-Karjalan kauneudessa? Veikkaan molempia. Ja se viehkeä murre.

Ensin urheilusivut, sitten luin lypsyroboteista, kesärenkaista, siemenperunoiden tarkastamisesta, Tuupovaaran kolarista ja sahan lopettamisesta. Takaisin alkuun: pääkirjoitukset, markettien tarjoukset, tapahtumat, pilkkitulokset, ilmoitukset. Myydään vuoden 88 Lada 2107, ISK-hieho, rehukauraa 60 senttiä / kilo.

Ovet sihahtivat auki napista, vaunujen välissä kohisi kovaa, teräslippa kengän alla tuntui huteralta. Ravintolavaunun kohtelias myyjätär rahasti kahvin, puoli litraa PepsiMaxia ja iltapäivälehden.

Radanvarressa loputtomiin tukkipinoja, sahoja, puutavarajunia, lumipälvistä metsää. Ihan koko Suomi ei taida vielä elää elektroniikasta.

Vähitellen koivuja, tietä tiheämmässä, rintamamiestaloja. Tienviitassa allekkain Pietari, Lauritsala, Uimahalli.

Asemalla minä ja Poika seisomassa vierekkäin, katsomassa liikkeelle nytkähtävää junaa. Tarkemmin katsoen ne olivat joku toinen isä ja joku toinen poika.

Kouvola on tehty harmaasta betonista. Lahdessa alkoi ropina. Vapisevat pisarat uursivat vaakavanoja lasin likaan.

Harmaa Helsinki. Spåran ovella vastaan lyövä penkkiin nuukahtaneen spurgun haju. Venäjänkielinen puhetulva.

Punaruutuiset pöytäliinat

Mehevässä pizzassa oli etenkin broileria ja sinihomejuustoa. Ottaisit sie vielä toisen oluen, ystävällinen tarjoilijatäti tuli kysymään.

Otinhan minä.

Lähdettiin, kun paikka tuli täyteen joitain riehakkaan iloisia helsinkiläisiä syömään kanapastaa. Poika pöytään, iskelmälaulajalta näyttänyt äänekkäin hoki.

Tiellä taas

Kyniä, vihko, kannettava, puhelin ja hammasharja.

Ei passia.

Pääsiäisen päätteeksi

Tähän pääsiäiseen ei sattunut pääsiäisruokia, uskontoa, munia suklaalla tai ilman, ei tipuja eikä pupuja. Rairuohoa on, pienessä pahvimukissa.

Pakastimesta paljastuneen hernekeiton kumppaniksi löysin kaapista vaaleita unikonsiemennäkkäreitä. Maku syletytti saman tien. Paketissa luki Parasta ennen 04/2001. Kai niissä jokin pilaantuu.

Kiersin rantoja myöten Kaivariin ja palasin tyhjällä spåralla.

Koneiden jyrinä kaikui kauas, kun Meloodia sovittausi laituriin. Lokit kaartelivat potkurien kuohun yllä. Minigolfrata auki. Caruselin kulmilla murisi liikkuva autonäyttely. Oli madallusta, kiiltoa, helmaa, tummennettuja laseja ja yhdessä perhejapsissa parodiakokoinen spoileri. Kaksi kolmetoistakesäistä skeittasi. Vittu jag vände så här hela tiden, isompi tohotti.

Kotiin ehtiessä kädet olivat jo kylmät. Virittäydyin rästihommiin kahdella mukilla kahvia ja litralla PepsiMaxia. Siitä on tunti. Kohta lopetan blogien lukemisen ja aloitan.

Kiillettä ja kiharoita

Laitoin videoihin yhden systerin 20 vuotta sitten nauhoittelemista kaseteista. Musavideoita Music Boxista, Sky-Fi Music Showsta ja SkyTraxista.

Silloin voitiin kavereiden kanssa nuorina aikuisina virnistellä tenavien murkkumusalle, nyt nämä ovat jo mielenkiintoisia historiallisia näytteitä.

Alkuaikojen Madonnaa, Billy Oceania, Duran Durania, Whamia, Alphavilleä, Billy Idolia, Frankie goes to Hollywoodia, Boy Georgea, Whitney Houstonia, Kim Wildea, erinäisiä Jacksoneita, sitä yhtä kolistus- ja kilkutusbändiä.

Tosiaan, Two tribes. Hanoi Rocks ei koskaan napannut, mutta Up around the bend on hauska video. Status Quon Going downtown tonightissa Rick Parfittilla on se kuuluisa valkoinen IFK:n pelipaita numerolla 13. Liekö Thriller musavideo vai pieni elokuva? Onko niillä yleensäkään eroa?

Kirsty MacColl kuulostaa yhä kuulaalta, Phil Collins ajattomalta ja Prince pikkutuhmalta. Oliko Nena tosiaan noin laiha? Vieläkö se vetää? Ja miksi muistan vanhojen biisiensä sanat ulkoa?

Silppusunnuntai

Bussilukemisena Bradleyta. Falaisen motti.

Näin sut telkkarissa, Vaimo tekstasi.

Autosta noustessa tuoksui Keskuspuisto vieressä kesäiselle sadepäivälle.

Kun 25 naista kiljuu riemusta kahden metrin päässä, tulee mieleen tyttökoulun palo.

Ostin yökaupasta maitoa, mehua ja jälkiuunileivän. Pullo olutta oli jo.

Nyt katson videolta salibandya. Niin pitkälti kuin jaksan.

Tappava analyysi

L poikkesi illalla videokasetteineen. Pause ja rewind saivat pilkkoessa kyytiä.

- Tästä lähtee muuten maali.
- Mitä helvettiä tossa tapahtu?
- Liian alhaalla hakemassa. Pakit on sitä varten.
- Miks meiän karvaus kääntyy tossa kaks-kaks-ykkösestä kaks-yks-kakkoseks?
- Ykkönen pystyy luomaan jatkuvasti paikkoja. Helvetin hyvä.
- Yritti kaukoraivaria.
- Vittu kolmas bläkäri samassa vaihdossa.
- Laittaa liian nopeesti liikkeelle. Koko ajan.
- Tossa tuli niiltä J sisään. Huonompi homma meille.

Urakan aikana kului paketti rusinatonta maksalaatikkoa, tonnikalapizza ja kolme pulloa keskiolutta.

Lankalauantaina

Kuulostipa kesäiseltä istua pysäköidyssä autossa, jonka kattoa vesisade rummuttaa. Juvalla alkoi. Savossa satoi lunta, Päijät-Hämeessä räntää ja Uudellamaalla vettä.

Silmät painuivat väkisin kiinni, olin epälojaali ja nukuin osan matkaa. Unen läpi tunki Pietarinkadun Oilers ja kutsui Kanada-maljaa kanisteriksi. Kohta pysähdytään kahville, A herätti. Kuortti, kahvi ja kuiva viineri. Hehtaarihalli.

Iltapäivällä paistoi Kehä II:lle jo aurinko.

Aamu ikkunasta

Uni tuli kesken Top Secretin mutta loppui jo pitkästi ennen herätystä. Illan kaksi olutta oli juuri sopiva määrä.

Pihalla saloissa lepattavat hotelliketjun liput. Kaksi dieselveturia kiskoo puutavarajunaa. Taivaanrannassa nousee savu tehtaan piipusta, välillä aurinko kurkkii pilvien lomasta.

Puhelimen ja kameran akut latauksesta, reppuun paikkakunnan lehdet, aamupesu ja viimeinen katse taakse huoneeseen. Saa nähdä, löytyykö talosta aamiaista ennen kuin kiertue jatkaa kohti Espoota.

Edit: Mobiilimerkintää täydennetty ja kuva lisätty

Kiirastorstai koneella

Päivä livahti johonkin. Säädin ja säädin kannettavan kanssa huomatakseni lopulta tapelleeni tuulimyllyjä vastaan. Kuin purkaisi ja kokoaisi koko päivän kaasutinta huomatakseen lopulta, että olikin bensa loppu. Saunakin unohtui häslätessä.

Lähipäivien ohjelmassa on tuhansia kilometrejä kotimaanmatkailua ja ehkä joku hotelliyökin. Finski lentää kuulemma harvakseen, joten maantie tutuksi. Pääsiäinen ei ole lomaa vaan vuoden kiireisintä aikaa.

Joistain blogeista poiketen en aio vetäytyä verkosta vaan päivittää sen verran kuin aikaa jää. Herkkuni vahvan valkosipulinen pääsiäislammas taitaa jäädä tänä vuonna haaveeksi, jollei jokin ravintola sunnuntaina tarjoaisi. Vaikka pakana olenkin, yritän jossain vaiheessa selata myös pääsiäisen tarinaa evankeliumeista. Se aina vain kiehtoo.

Kuulostaa siltä kuin taivaalla käytäisiin ilmataistelua mäntämoottorisilla. Mitä ihmettä siellä tapahtuu?

Hesen kerros

Pelin jälkeen ennen hajaantumista poikettiin L:n kanssa Hesarilla Hesessä. Valmiina olevat hampurilaiset näyttävä taulu oli hyvä juttu, mutta majoneesia Hesen tapaan aivan liikaa. Ja ranskalaisia vähän ja juomaa hehtolitra, mutta sama juttu joka paikassa.

L, osansa vanki, pohti yhteensopivuuksia, päivän kuntoja, motivaatioita ja kätisyyksiä. Onneksi pääsin aikanaan irti koutsaustouhuista. Nyt voin poimia rusinat pullasta ja valita tarkastelukulmani vaikka joka päivä uudestaan.

Hajaannuttiin, kävelin lopun matkaa. Töölönlahti melkein kokonaan vielä jäässä. Oopperalla painoin nappeja mutta autovirran katketessa harpoin päin punaisia yli Manskun.

Tavallinen tiistai

Vai keskiviikkoko tänään on?

Ei täällä mitään päivitystä ole, asioille tässä ollaan lähdössä. Metrolla.

Olipa peli. En muista vastaavaa ja olen nähnyt monta.

Kahtia jaettu urheilu-Suomi

Osaan riemuita myös siitä, kun usein niin koppavat pääkaupunkiseudun joukkueet ja tiedotusvälineet pelataan hiukan pihalle.

- Etelä-Suomen Sanomien toimittaja Erkki Lyytikäinen Veikkaajan viikon sitaateissa.

Jaaha, taas tätä. Onneksi Erkillä on sentään oma kiva ja epäkoppava tiedotusväline.

Tähän liittyy jokin fiilis, josta en ole vieläkään saanut kiinni. Osaisikohan joku urheilusta kiinnostuneista ei-pääkaupunkiseudun bloggaajista syventää sen sanoiksi? Ja koskeeko tämä vain pk-seutua? Lasketaanko esimerkiksi Oulu tai Turku sympaattiseen maaseutuun vai kopeisiin kaupunkeihin.

Tavoistani poiketen ryhdyin muuten Pitkävetoon, joskaan en merkittävin summin.

Josba - Classic 1
Oilers - SSV 2
TPS - Kärpät 1

Todennäköisesti siis ensimmäinen ja kolmas päättyvät varsinaisella peliajalla tasan ja keskimmäinen on sittenkin ykkönen. Taidan vielä pitää päivätyöni.

Poikamiesviikkoon kuuluvat olennaisena osana huolella tehdyt ostokset. Kori olutta, tiu munia, laatikko makkaraa ja pinkka pornolehtiä? Ei aivan. Litra rasvatonta maitoa, litra appelsiinituoremehua, jälkiuunileipä, kilo sipuleita, IS ja Veikkaaja. Sitten CMX:n Physis koneeseen ja lounasta tuhertamaan.

Polkupyörän tuoksu

Tuoksuu polkupyörälle, keveille kengille, kuraisille nappiksille. Toisin sanoen keväälle.

Illalla hiipivät lännestä pilvet ja jostain koleus, mutta kiersin vielä rannan kautta. Rantaraitti parveili lenkkeilijöitä sulavasti jolkottavista lommoposkista kevään herättämiin amatööreihin. Muutama uskalikko kulki vielä jäällä. Kiipesin hautiksen muurin viertä kallion päälle ja kuuntelin voimalan melua. Kuulosti hiilenkuljetushihnalta tai joltain.

Päivärinta ei kaihda mutkikkaita aiheita, tänään puhuttiin antibiooteista. Kiintiömaallikkona alusti ja ihmetteli korvatulehduskierteisen lapsen äiti, synkän näköinen lääkäri - homeopaattitäti aloitti lauseet sanoilla minä koen, että.

Homeopatian uskottavuutta vain hipaistiin, mutta HUS:n ylilääkärin ja Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessorin makrotasoiset pointit olivat mielenkiintoisia. Kuinka antibiootit ovat saaneet takavuosina jokapäiväiset vakavat komplikaatiot miltei katoamaan, esimerkiksi. Ja miten monta erilaista asiaa hoitoratkaisuihin vaikuttaa. Esimerkiksi se, kuinka vaikeaa ne antibiootit on tunkea lapsen kurkkuun ja annetaanko siis seitsemän kertaa yhtä vai kaksi kertaa toista.

Tiedemiehet olivat nytkin maallikoihin verrattuna ilahduttavan haluttomia sanomaan asioita "hyviksi" tai "pahoiksi". Tai yleensäkään ilmoittamaan asioiden "olevan" jotenkin.

Hohenstaufien perikato

Sikeää unta kymmenen tuntia, kunnes luonnon kutsu ja naapurin remonttimiesten pajavasara kuiskailivat hereille.

Ehkä eilisen historiadokkarin innoittamana valitsin unilukemiseksi Grimbergin Kansojen historian osan 9. Konrad IV ja paavi Urbanus IV väänsivät Sisilian ja Italian omistuksesta oikein tosissaan. Siihen aikaan vastustajat julistettiin kiroukseen ja mestattiin torilla. Heidän lapsensa kahlittiin loppuiäkseen maanalaiseen tyrmään.

En muista nähneeni aiheesta unta.

Soi SuomiPopilla: Freukkarit: Danny show

TV-keskuksen yllä

Suuri pyöreä täysikuu kaunista sinistä iltataivasta vasten.

Hetkeä myöhemmin Sanomatalon päällä ihan samanlainen.

Yhdeksän osaa kuparia ja yksi osa tinaa

Ilman pysähdyksiä turvallisesti perillä, Vaimo viestitti anoppilasta. Tenavatkin olivat nukkuneet enimmän matkaa. Jo aamun matalassa valossa olin saanut leikkiä miestä tarkastamalla öljyt, täyttämällä pissapojan ja vaihtamalla lämmittimen vesiventtiilin sulakkeen. Tosimiesmäisesti liian isoon, koska sopivaa uupui. Eikä öljytikku paljoa kertonut, kun auto oli kaltevassa paikassa.

Poikamiesjakso alkoi ruisleivällä, surffailulla, salibandylla videolta ja kahden tunnin päikkäreillä. Juutuin katsomaan ykköseltä dokumenttia laivanrakennuksesta ja tykkien valamisesta 1500 - luvulla.

Blogistan on saanut uuden lukijan. D myönsi alkaneensa seurata säännöllisesti Provokaatiota.

Urheilukirjasuosikkini

1. Ken Dryden: The Game
2. Erkka V. Lehtola, Mitri Pakkanen, Aki Riihilahti ja Markus Tiittula: HJK Mestarien Liigassa.

Parhaat tarinat kerrotaan sisäpuolelta.

Viivojen välejä

Viiden tunnin yöunet - puuroa - kaupungilla kirkasta mutta kylmä tuuli - Forum - Poika minuutin kateissa - Arnold's - Mikonkadulla varjossa - spiraalit al dente - hyvä lentoturmadokkari - pyykit vintiltä - vaunuja tulviva uusi metro - E:n 1-vuotissynttäreillä - Siiranmäen miehet - päivänsankari otti Tytön lähentelyt kuin herrasmies - oljenväristä viiniä - matkaan ennen täytekakkua ja vain kahden kinkkupiiraspalan jälkeen, perhe jäi vielä - partiolaisten rinkat ja sukkahikijutut - Lintuvaarantie - "missä lähin Otto" - "sorry, ei hajuakaan" - WC-kriisi - 102 kuvaa - tietäjien mielipiteet - päivän viime kajo läntisellä tavaalla - tähti nyt kuun yläpuolella - täysi juna - "kanadalainen" kirkkonummelaisella aksentilla - "tuu Sporttiin" - Frasier - sävyjen hakua - P:n puheet pitäisi kirjoittaa ennen kuin unohtuvat - "me siirrytäänkin Detariin" - Bodom - puhtaat petivaatteet - nuhainen Poika ränätti unissaan, rauhoittui syliin - väsyttää.

Lähdön tunnelmaa

Pikajuna numero kolmekymmentäkuusi Sibelius Pietarista saapuu raiteelle yksitoista.

Tuttu kuulutusääni herätti muistoja, kun kuljin harvassa ihmisjoukossa alas neloslaituria. En enää muista naisen nimeä, sen, jonka kerrottiin lukeneen ne kaikki nauhalle.

Viileässä iltailmassa tuoksui junaradalle. Hyväntuulisen kiireisiä kulkijoita, parempaa yllä. Missä olette, missä nähdään, kyselivät kännyköiltään. Jossain kilahti pullo. Ilta oli vasta nuori.

Pikajunia, paikallisjunia, autonkuljetusvaunu. Huminaa ja hyrinää, generaattorienko? Veturin ikkunasta ojentui käsi ja tyhjensi jonkin pullon: neste lorisi korkealta maahan.

Jatkoin talon läpi Postin puoleiselle aukiolle. Siellä olivat taksit ja tuuli.

Palloiluähky

Urheilukanavalta tulee illalla salibandya, Maikkarilta jääkiekkoa.

Ei valintaongelmaa, koska sohvailun sijasta lähden paikan päälle katsomaan, kuinka naiset urheilevat.

Toisaalta TV-pelin voisi tietysti nauhoittaa ja katsoa myöhemmin.

Mutta kumman?

Varikkokäyntejä

Poika oli tohkeissaan päästyään mukaan hakemaan autoa verstaalta. Siitä korjattiin semmonen vihree putki, kertoi. Ihan oikea hampurilainen oli kruunannut pienen miehen päivän, sitten saattoikin juoda pillimehun ja nukahtaa turvaistuimeen.

Kardaani saa taas siirtää voimaa ihan kumin suojaamana ja pakosarjakin ylettyy nyt taakse asti. Pohjassa riittää vielä hitsattavaa ennen katsastusta. Tällä kertaa ei vikalista sentään pidentynyt.

Alaikäinen auto olisi huolettomampi, mutta semmoiset maksavat rahaa. Ehkä siksi päiväkävelyllä kaikki hienot menopelit iskivät silmää.

Tytön rattaisiin löytyi uudet pyörät kiviä syöneiden ja klappaavien tilalle. Uusissa on jotkut superkitkattomat laakerit ja ilmarenkaat. Ei sentään valkokylkiä eikä nastoja.

Ojan penkalla näyttää nyt toiselta. Sanatkin olivat jotenkin erilaisia, ainakin aluksi.

Ja kyllä, sitvit. Kävikin jo raskaaksi pidättää hengitystä.

Kirkas kuulas kirpeä kevät

Muiden lähdettyä asioille ulkoiltiin Tytön kanssa. Pikkuneiti nukkui, heräsi ja katseli suurin silmin siniselle taivaalle, nukkui taas. Aurinko paistoi kirkkaasti, mutta kylmä tuuli puhalsi korvista sisään ja kipeytti niskan.

Kenraalin kumpu oli peitelty huolellisesti havuin. Iäkäs pariskunta pysähtyi kohdalle ja mies kumartui sytyttämään hautakynttilän. Toisessa päässä hautista paasi, jolle oli aseteltu tuore kukkakimppu ja pehmolelukoira. Kivessä syntymävuosi 1988 ja kuolinvuosi 2001. Maailma tuntui hetken raskaammalta.

Jänis (vai rusakko, en erota) katseli minua muurin vierestä ennen kuin loikki pois. Varjot makasivat vielä pitkinä maassa. Lätäköitä peitti halkeillut maidonvalkoinen jääkuori.

Takaraitilla tuoksuivat mädät kaislat. Pysähdyin hetkeksi katselemaan voimalaa ja Länsiväylää. Vielä kauempaa kasvoi Lauttasaaren vesitorni.

Orpo Renault 21 kyhjötti edelleen minigolfradan luona. Viimeksi oli vain takaviistoikkuna rikki, nyt myös sivulasi. Seuraavaksi häipyvät varmaan pyörät.

Kirkkaisiin kevätpäiviin kuuluu myös taivaalta kaikuva pienkoneen pörinä.

Ei omia aprillauksia tänään. Yhdessä juonessa olin linkittämällä mukana, pomon luvalla kylläkin.