Näkymä rannalta

Hampaissa ratisee

Kävelin Stockan ohi Suomalaiseen. Muutama reseptivihko muistiinpanokäyttöön, pieni musta taskuun sopiva vahakantinen mieleen tuleville ajatuksille. Tuijotin pitkään musteruiskukasetteja, mutta kello ei soinut. En muista ulkoa, millainen antiikkiraksuttimestani on loppu.

Urheilukirjain tiskiltä lähti mukaan punahintainen Jääkiekon värityskirja. Kunhan olin ensin kummastuttanut muita asiakkaita tirskahtelemalla ja pyrskähtelemällä kirja kädessä.

Ulkona kaksi mustaa miestä hakkasi rumpuja, ihmiset kanniskelivat edestakaisin keltaisia paperikasseja. Kova valo tökki silmiä, hetkittäin tuoksui vapulta.

Tuuli nostatti hiekkapilviä kuin muumioleffan trailerissa. OKOn kulmalla pyörre tanssitti karkkipapereita ja Nöjesguidenin arkkeja.

Naamavipillä jonon ohi?

Ihmissuhteet nykäisi mietteitäni hihasta, mutta näkökulma oli kovin pariutumiskeskeinen.

Juuso Hyvärisen leikillään heittämä "naamakuva joka blogiin" olisi tietysti armoton normi, mutta veikkaan kyllä, että jos kaikki kirjoittaisivat naamallaan, olisi miellyttäväksi koettu ulkonäkö (ja ehkä myös miellyttävä esiintyminen naamakkain kohdattaessa) omiaan lisäämään blogin suosiota. Kuinka paljon, on toinen juttu.

Ajattelin tosin asiaa laajemmin ja epämääräisemmin kuin jonkinlaisina flirttailun edellytyksinä. Vaikka eläimiä olemmekin, arvelisin, että blogien lukemista säätelevät muutkin kuin sukupuoliseen mielenkiintoon liittyvät mieltymykset.

Naamakkain kohdatessa tuli muuten joidenkin kanssa pohdittua yksittäisten blogien suosion edellytyksiä. Vaikeaksi todettiin. Kieliasua tai päivitystiheyttä on helppo arvioida, mutta vielä jää laaja alue kartoittamatta.

On vaikea kirjoittaa menestysblogin reseptiä. Ihmissuhteiden pyöriteltyä asiaa oli helppo puhua huonosta häviäjästä, mutta olisiko kyse myös tiedemiehen vimmasta analysoida ja selittää havaitsemansa ilmiö, etsiä objektiivisia kriteereitä?

Soi: Egotrippi: Tänään ei kukaan vastaa

Sekuntipeliä

Pölyisen harmaata.

Jäin bussista Kurvissa, mutta hetken näytti pahalta. Kasi kolisi jo pysäkille ylittäessäni vasta Hämeentietä valtakunnansalin kohdalla. Liikennevalot olivat kuitenkin suotuisat, ja nähdessään minun lähestyvän kuski jäi odottamaan avaten etuoven valmiiksi.

Kaikki eivät tee niin. Noustessani kyytiin kiitin.

Bussissa ja kotona blogeja lukiessa tuli aiheita mieleen, mutta pää on liian väsy mihinkään kunnolliseen. Siispä aiheet itselle muistiin ja unille.

Varjo jään alla

Kävin maksamassa S:n autoon lisää parkkiaikaa, samalla kiipesin kalliolle ja löysin monta vuodenaikaa.

Avoimilla kohdilla hohkasi itsensä lämpimäksi aurinkoa imenyt kivi, kirkon muurin varjossa vallitsi vielä kylmä lumi. Jääkuoren alla vilahti tumma varjo, hetken luulin eläimeksi. Vaan vesi siellä väikkyi, virtapaikoissa vaahdoten, koloja ja uria aina alemmas seuraten, lopulta kadulle liristen.

Tummanvihreä sammal litisi märkänä kengän alla.

Muistin taas, että Temppelikadulla tuulelta suojassa ja auringon paahtamana on yksi kevätkaupungin lämpöisimmistä kohdista.

Monessa mukana, mutta telakkameemiin en lähde.

Vajaa otus

- Miksei tässä oo päätä eikä häntää, Poika ihmetteli käännellen kerhon askartelutuokiossa koristeltua pajunkissaa.
- Eikä silmiä eikä suuta.

Ei Tauno Palo koskaan menettää vois karismaa

Täällä Blogistanissa seikkailemme kaksiulotteisina varjoina, mutta Kuukkeligaala oli monelle inkarnaatio. Muutaman kanssa tulikin naurettua, kuinka erilaisiksi ja eri näköisiksi olimme toisemme kuvitelleet.

Varjomme elävät muutamalla vedolla vetäistyinä karikatyyreinä, kuin juorulehtien julkkikset. Tuo on misogyyni ja huono häviäjä, tuo terävän kriittinen älykkö, tuo mukava mies ja tuo hullu feministi. Kaipa gaala väritti varjoja eläviksi ihmisiksi. Se saattoi olla kiusallistakin. Kuten mitvitillä, joka repäistiin, vaikka hyvää tarkoittaen, omasta rauhastaan piirin keskelle tuupittavaksi.

Onko Blogistan enää entisensä? Voiko omilla kasvoillaan enää kirjoittaa samalla tavalla? Voiko ihmisiksi tulleille varjoille enää kirjoittaa samalla tavalla? Varastavatko kauniit ihmiset kohta kaiken huomion meidän rumien äijien kustannuksella?

Tuolla Ulkona aurinko kajasti matalalta maitomaisen udun läpi. Muistin ne toukokuun aamut. Kun jo seitsemältä lämmin asvaltti tuoksuu ja tietää, että päivästä tulee kuuma.

Sunnuntai-lista Schizo-Jannen kunniaksi

*Baari-iltoja 0 kpl
*Nautittuja alkoholiannoksia 0 kpl
*Kotona Vaimon vieressä nukuttuja öitä 2 kpl
*Öitä, jolloin välissä on lisäksi nukkunut pieni ihminen 1 kpl
*Pitkiä aamu-unia 1 kpl
*Torpedoituja yrityksiä nukkua aamulla pitkään 1 kpl
*Hämmentyneen myhäilyn hetkiä jonkun verrattua omaa tyyliä kuuluisaan kirjailijaan 1 kpl
*Töölönlahdella havaittuja joutsenia 2 kpl
*Ja sorsia ziljoona kpl
*Linnunlaulun sillalta katseltuja sen ali kulkeneita junia 12 kpl
*Voileivillä korvattuja maksa-aterioita 1 kpl
*Katsottuja TV-ohjelmia 2 kpl
*Leivottuja hiekkakakkuja 19 kpl
*Mauri Kunnaksen Autokirjan lukukertoja 5 kpl
*Kesäaikaan siirrettyjä kelloja 0 kpl
*Sen unohtamisia, että kameran akkukahvassa on erillinen kytkin 1 kpl
*Akkukahvan luullun epäkuntoisuuden vuoksi tarpeettoman vaikeasti otettuja pystykuvia 27 kpl
*Vielä kerran tsekattuja Kuukkeligaala - dokumentteja tai -kuvia 61 kpl
*Gaalan johdosta käytyjä sähköpostikeskusteluja 1 kpl

Tummaa märkää hiekkaa

Vaimo kantoi huomaavaisesti aamun velvollisuudet ja antoi nukkua pitkään. Vihreät numerot näyttivät 11.58, kun palasin tähän maailmaan.

Tänään ei onneksi ollut tarkoituskaan saada mitään aikaan. Taisin viikata pyykkejä kaappiin ja leikkiä Pojan kanssa junilla. Päivä liukui alta johonkin.

Puistossa yritin pitää selän koleaa tuulta päin, pimeyskin laskeutui tänään jotenkin tuhruisena. Tumma märkä hiekka sentään tuoksui samalta kuin lapsena.

Mitvit tuntuu ahdistuneen liiasta julkisuudesta. Toivon vielä parasta, vaikkei ennuste näissä yleensä olekaan hyvä. Anelemaankin liityn, jos se mitään auttaa.

Aamulla komeroni seinäkello on taas hollilla. En saanut koskaan aikaiseksi ruuvata sitä talviaikaan.

Kuka mitä häh?

Laskuri vilkuttaa yhden päivän kävijäennätyksiä.

Ihan kuin teininä. Kun mentiin maanantaina kouluun ja muisteltiin, mitä kukakin teki perjantain bileissä. Tosin silloin mietittiin, kuka oli kenenkin kanssa, kuka sai keneltä ja mitä ja kuka oli mitenkin kännissä. Dagen efter Kuukkeleihin on perinteestä poimittu vain känni- ja krapulatasojen kertaus. Ainakaan julkisesti.

Blogistanissa mietitään, kuka kukakin oikeastaan oli ja oliko joku paikalla olleista Kysyn vaan. Esimerkiksi se alakerran baarimikko.

Jossain riehuu kuulemma jokin salaliitolla ohitettujen bloginerojen intifada, mutta sen täytyy olla jalostunutta ironiaa. Eihän kukaan sellaisesta tosissaan rähjäisi. (Jahas, Merten on ehättänyt sanomaan saman kunnianhimoisemmin).

Väsyttää.

Ilta tarujen luolassa

Kun Kuukkelikisa lanseerattiin, palkinnot pohdituttivat. D-päivän lähestyessä ihmiset blogien takana askarruttivat vielä enemmän.

Siispä pää kumarassa Dubrovnikiin halki piiskaavan räntäsateen. Olut yläkerran tiskillä, muka Ilta-Sanomien selailua, vaivihkaista pälyilyä ympärille. Silti jännitti yllättävän vähän.

Ihmisiä livahteli portaisiin kuin salaseuralaisia Faaraon sikareissa, joten seurasin alakerran hämärään saliin. Siellä parveili väkeä yllättävän paljon. Ilahduttavan paljon. Jotkut istuskelivat pienissä ryhmissä, mutta moni yksin, yhtä orpona. Siispä tilasin yhden oluen.

Muutamat kasvot tunnistin. Tuolla myhäilee Merten, TV:stä tuttu on Kutri, tuo taitaa olla Samikki. Tuon pirteän punapään täytyy olla Mindy. Ei ollut, ilmeni sittemmin.

Rohkaistuin sohvanpätkälle ja esittäydyin kahdelle lähimmälle. Luksus ja Cybbis, terve vain. Kyllähän se siitä rentoutui, virvokkeiden voimalla ja muutenkin. Enimmäkseen tietysti kuuntelin myhäillen elävien legendojen keskustelua, mutta tulipa joku sananen vaihdettuakin.

Monta jäi vielä tapaamatta ja tunnistamatta. Ne, jotka tapasin, tapasin liian lyhyesti.

Järjestelyt olivat loistavat, etenkin juonnot. Keskustelu, eri mieltä oltaessakin, soljui huomaavaisen kohteliaana. Schizo-Janne säkenöi karismaa ja pysyi seurueiden keskipisteenä.

Sen verran piti kurkata puhelimitse ulkomaailmaa, että IFK voitti Ilveksen ja Erä sekä Rangers säilyivät Salibandyliigassa.

Illan toisen valomerkin tullessa oli neekeripoikia jäljellä kolme. He keskustelivat perunamaan puolustamisesta asein. Kaksi nousi taksiin, yksi tallusteli lumisia katuja kotiin.

Nukkumaan klo 3.30. Aamutoimet tenavien kanssa käynnistyivät klo 7.12.

Kotiin ehdittyä

Loistavat valinnat. Onnea!

Hienoja ihmisiä. Hienot kekkerit. Niin monta hyvää keskustelua jäi ihan kesken. Pilkku tuli liian pian. Ylhäälläkin.

Nyt vähän töitä, sitten nukkumaan.

Kuudelta saunaan ja

Jos ponkaisisi saunaan.

Sen jälkeen pitäisi jo päättää, lähteäkö illaksi etelään vai pohjoiseen. Kummassakin suunnassa tapahtuu mielenkiintoista.

Los Kuukkelit

Dubrovnik? Ujous ja uteliaisuus painivat. Semmoinen ei tunnu pään sisällä hyvältä. Perinteisen gaalapäivän kunniaksi mainitsen yleisöäänestykseen lähettämäni ehdokkaat.

Varaumat:

1) Ärsyttävän monta loistavaa puuttuu tältäkin listalta.
2) "Tunnustuksellinen" jäi vähän epäselväksi termiksi.
3) "Uusi blogi" tuntui oudolta, kun niin suuri osa on niin uusia.

Joka tapauksessa, eräitä suosikkejani luokittain aakkosjärjestyksessä:

Paras blogi
Hassuja heräämisiä - Kasa - Ojasta noustaan

Paras tunnustuksellinen blogi
Hassuja heräämisiä - Juuso Hyvärinen - Maalainen

Paras linkkiblogi
Ihmissuhteet - Linko - Visa Kopu

Paras mielipideblogi
Fabula - Poliittisesti epäkorrekti - Siiveniskuja

Paras harrasteblogi
Avokatsomo - Digikamera - Hockey-Blog

Paras uusi blogi
Hassuja heräämisiä - Kevätsipulikukkia - Maalainen

Paras ulkoasu
Menopaussi - Myrsky - Naamioiden takana

Humoristisin blogi
Kysyn vaan

Paras ryhmäblogi
Avokatsomo - Kobaïa - Tiramisu

Paras ei-suomenkielinen blogi
JMTee's Noteworthy Weblog - Nätkreatur - Words

Paras alaotsikko eli "tagline"
Ojasta noustaan (jos "Ase ja lyriikkaa" käy vaikkei siellä luekaan) - Provokaatio

Paras vähän tunnettu blogi
Avokatsomo - Juuso Hyvärinen - Naamioiden takana

Tekniikan maailma

En reagoinut ovisummeriin, koska kukaan tuttu ei ollut soittanut olevansa tulossa. Samassa se lankapuhelin, jonka kuulokkeessa on kosketushäiriö, soi. Edes luurin mätkiminen kämmeneen ei auttanut. Puhelin soi uudestaan.

Päästin sisään A:n, joka toi pätkän pakosarjaa. Poika oli harmissaan, kun ei saanutkaan sitä leluksi.

KELAn toimistossa möykkäsi vihainen hallintoalamainen. Niin siellä aina möykkää. Tämä viuhtoi piripäisesti edestakaisin, heilutteli muovikassiaan laajoissa kaarissa ja sätti virkailijoita kokoparta täristen.

En ole koskaan tainnut saada veroilmoituksia valmiiksi näin hyvissä ajoin. Toinen haaste on muistaa toimittaa ne perille.

Pääkaduilla sohjo ja vesi olivat vaihtuneet pölisevään hiekkaan. Ratikkakiskoja puhdistava ajopeli nosti päälleen harmaan pilven.

Ennen kesätkin olivat lämpimämpiä

L poikkesi kahvilla, ja osuttiin katsomaan TV:stä joukkuepainia.

Pojanääninen selostaja, joka yritti kuulostaa miehekkään karskilta, hoki jotain kermasta, vai kreemiäkö se oli, kakun päällä. Leppoisan laiskaääninen mursi pirkanmaalaisittain ja sanoi lajia hokiksi.

Peli muistutti etäisesti lätkää, jota kävimme nuorena ahkerasti katsomassa paikan päällä. Lukuisista tyhjistä tuoleista päätellen tämä ei kuitenkaan ole yhtä suosittua.

Illan kolmessa ottelussa tehtiin yhteensä kokonaista kuusi maalia. Näin televisiossa niistä kaksi. Se riitti hyvin.

Sotamiespää

Komppaniassa oli sellainen käytäntö, että ottaessaan vuoron vastaan uuden päivystäjän kuului kiertää kaikki tilat ja tarkistaa, ovatko ikkunalasit ehjiä. Sitten merkittiin ruutuvihkoon ehjien ruutujen määrä. Traditio oli ilmeisesti alkanut jostain rikkoutumismysteeristä.

Kerran päivystyksen aluksi kiersin ihan oikeasti paikat ja tutkin ruudut. Yksi jossain kellarissa oli rikki, jäljistä päätellen ollut jo pitkään. Luonnollisesti toimin totutulla tavalla ja kuittasin kaikki ruudut ehjiksi. Vihko näyttää varmaan samaa tänäkin päivänä, toivottavasti ikkunoita ei ole hajonnut kovin paljon.

Edellisenä talvena yksiköstä oli kadonnut rynnäkkökiväärejä (jotka muistaakseni löytyivät aikanaan Tanskasta). Niinpä komppaniassa valvoi apupäivystäjän lisäksi asepäivystäjä, jonka tehtävä oli istua yläkerran käytävän päässä läpi yön. Työvoimahan siellä on halpaa.

Elämässäkin tulee joskus tilanteita, jolloin on paras olla miettimättä tehtävien mielekkyyttä. Parempi kytkeä vain sotamiespää ja totella.

Tsunami jäillä

Tajusin tilanteen sekuntia ennen, mutten ehtinyt enää väistää. Linjan 45 bussi jylisi moottori ulvoen sohjolammikkoon heittäen sen hyökynä kohti. Mitäs pienistä, olin liikkeellä verkkareissa enkä kastunut kuin lonkkaan asti. Iltapäivällä asvaltti enää kiilsi kainosti märkyyttään sohjon liristyä viemäreihin.

Tyttö nousi tänään ensimmäistä kertaa sängynreunaa vasten seisomaan. Katsoi meitä ja hihkui voitonriemuisena. Minä osaan, silmät sanoivat.

Venyttiin vielä katsomaan illan Gogo, jossa kolme nuorta naista kertoi elämästään videopäiväkirjan muodossa. Vanhuksia hoitava somalineito tuntui ottavan elämän koko lailla mutkattomammin kuin valtioneuvoston kv. nainen ja poikaansa irti liioista sukupuolirooleista kasvattava vaihtoehtonainen. In my opinion, of course.

Kaipa ohjelman tekijät olivat antaneet toimeksi analysoida naisena elämistä ja kahdella kolmesta oli siihen tarkemmat työkalut koska puhuivat äidinkieltään.

Vaihtelevia tiloja

Näköjään kipeä selkä ei pidä istumisesta. Viisi minuuttia sohvalla kangistaa sahapukiksi, mutta seistyäni kaksi ja puoli tuntia ja räpsittyäni 95 kuvaa kävelin melkein vetreästi.

Kahvilan kassa ei murjottanut, vaikka maksoin kupposeni kaksikymppisellä. Outoa.

Mennessä satoi silkkaa vettä, palatessa jotain rännän ja lumen väliltä. Pihaportti oli jostain syystä auki. Nykäisin kiinni.

Epäkunnossa

Tenavat viihtyivät kuralammikoissa hienosti, mutta vanhempien kestävyys oli kovilla. Kauluksesta sisään viiltävä tuuli ja vaakasuoraan leijaileva räntä väänsivät hymyt vinoiksi. Kuulin puhelimen soivan taskussa ja arvasin Vaimon kyselevän meitä kotiin, mutta niin kohmeisilla sormilla olisin vain pudottanut kännykän kuraveteen.

Tietenkin juteltiin juuri silloin parahiksi E:n isän kanssa tämän kipeästä selästä. Kun kumarruin katsomaan Pojan kuraista naamaa ja kiersin samalla vartaloa vastapäivään, joku työnsi puukon ristiselkääni.

Köpöteltiin käsikkäin kotiin, yhtä pienin askelin. Särkylääkettä naamariin. Toivottavasti kukaan 80-vuotias mummo ei keksi nyt nolata haastamalla kävelykilpaan.

Kevätkura ei kaunista

Itä-Vantaa sumuisen kuraisena maaliskuun iltana.

Märkä hiekka rahisee kuraisen kengän ja samean asvaltin välissä. Ympärillä rakennustyömaita, roskia, sikinsokin lojuvia betoniporsaita, ojaan kaatunut punakeltainen varoituspuomi. Siellä täällä mustunutta hangentynkää. Jossain harmaan pilvimassan sisällä jylisee lentokone. Pohjoisesta lähestyvää junaa ei vielä näy, mutta kiskot soivat jo.

Onneksi peli oli hyvä ja kahvi iso, kuuma ja halpa. Ja harva kaupunkipa Suomessa tähän aikaan vuodesta on edukseen. Sulosuvena taas ihastuttaa paikka kuin paikka.

Paluujunaa odotellessa luin hiekkaa sisältävän laatikon tussauksia. Ville Valo on jumala. Sini nukkui tässä boksissa. Lostari rulettaa kybällä. Ja paras: "noi koirat käyttäytyy omituisesti" hipsuineen kaikkineen.

Joka toisen odottajan käsissä hölskyi ruskea pullo. Junassa teiniduo yritti jututtaa ikäisiään tyttöjä ja nostattikin hihitteleviä vastauksia. Mukaan eivät tytöt hyvästä yrityksestä huolimatta lähteneet.

Spåra tuli heti. Sielläkin haisi viina.

Vettynyttä hiekkaa

Työntelin vaunuja pari tuntia pitkin rantoja ja mietin omiani. Aivan liikaa päällä, aurinko paistoi kuumasti selkään, hiki höyrysi ihon ja paidan välistä.

Liput puolitangossa, moni oli kiertynyt tankonsa ympärille. Hautausmaalla paksua sohjoa ja mäissä koskena vastaan kohisevia puroja. Upottavaa vettynyttä hiekkkaa. Kumisaappaat olisi pitänyt olla. Hautiksen takana palvottiin penkeillä ja penkereillä aurinkoa. Ihmiset istuivat hiljaa ja ojensivat talven kalventamat kasvonsa kohti kirkkautta.

Taivalsaaren varikon vieressä valkopartainen mies valkoisessa Civicissä ajoi loputtomiin ympäri ja ympäri, myötäpäivään. Merikannontiellä tähtäili maanmittari, Linnankoskenkadulla asennettiin vihreitä ikkunanpokia.

Kevään ensimmäiset moottoripyörät, neljän letkana.

Illan pelissä tavallista vakavampaa, siellä ja täällä puhuttiin onnettomuudesta. Bussinkuljettaja tunnettiin joukossa hyvin, yksi hengissä selvinneistä tytöistä myös. R kertoi heränneensä aamuyöllä nähtyään unta bussista.

Vielä mietityttää että

Miksi raskaat lastit laitetaan jäisille maanteille suhahtelemaan kahden metrin päästä ohi vastaantulijan yhteenlasketulla 200 kilometrin tuntinopeudella?

Miksi niitä ei kuljeteta junarahtina kaikkialla missä kiskoja riittää?

Uinuu Putaa, Konginkangas, Laukaa

Näen vanhemmat, joiden lapsi lähtee illalla pohjoiseen laskettelemaan. Aamulla he heräävät, laittavat kahvin tippumaan ja avaavat haukotellen television.

Kun kymmenien tonnien kuormat kiihdytetään sadan kilometrin tuntivauhtiin, yritetään hallita murhaavia voimia. Mitä kaikkea niiden turvallisuuden eteen voi tehdä? Minkä kokoinen on marginaali, jossa shit happens, vaikka kaikki ovat tehneet parhaansa?

Joku oikeuskin on tänään julkistanut jonkin päätöksen. Niin vähäpätöistä.

Tasa-arvomittari?

Neitoset livahtivat lukulaitteen ohi vauhdilla, katteetonta matkakorttiaan ojossa pitänyt ei malttanut olla huikkaamatta hihittäen piip - ääntä.

Sekunnin miettimisen jälkeen kuski ojentautui väliseinän yli ja huusi vikkelät takaisin. Toinen palasi. Keski-ikäinen kuljettajasetä ei ostattanut lippuja eikä komentanut pihalle, jonkinlaista saarnaa yritti kyllä kauniisti hymyilevälle tytölle samalla kun ajoi. En minä teitä kuitenkaan kävelemäänkään viitsi laittaa, siinä sanottiin.

Haluan uskoa, että samanikäiset pojat tai etyyliltä tuoksahtava laitapuolen kulkija olisivat saaneet yhtä hövelin kohtelun. En vain ihan onnistu siinä.

Ajatella, jos olisi täysipäiväisen opiskelun mahdollistava opintotuki ja sitten saisi opiskella niin kauan kuin haluaa. Loistavaa. Ruvettaisiin kaikki opiskelijoiksi.

Nyt on toinenkin kävijälaskurini pimahtanut.

Ilmastointia asennuttamassa

Eri ammattiryhmät näkyvät sairaalassa kovin eri tavoin.

Hoitajat pyörittävät palettia: ottavat vastaan, opastavat, tuovat vaatteet, täytättävät kaavakkeet, poikkeavat, kulkevat kiireisinä edestakaisin, kurkkaavat sisään, väittelevät kansliassa.

Lääkäri ilmestyy hetkeksi kuin jumala, viisaana ja kaikkitietävänä, antaa käskynsä, tekee toimenpiteen, vastaa suoraan tai kryptisesti, kättelee hajamielisesti, katoaa taas.

Sitten ovat itsetietoiset miehet: lasikopin veltot vahtimestarit, samaan hissiin osuvat veripussinkuljettajat, kahviossa kovalla äänellä puhuvat remonttimiehet tahraisissa haalareissaan.

Ja vielä pahnanpohjimmaiset: kiireiset sairaala-apulaiset siivousvälineineen ja punastellen muiden tiellä seisovat opiskelijat.

Tämä tuoli on hermoilevia isiä varten, hoitaja hymyili ja pudotti minut aulan puolelle. Äiti sai jatkaa Tytön seuraksi leikkaussaliin kunnes uni tulee. Ehdittiin hätäiset kahvit, kun kutsu jo kävi. Siellä ollaan hereillä, äiti seuraksi heräämöön, isä tuttuun tuoliin lukemaan Ilta-Sanomat neljännen kerran. Ohi kulkenut anestesiahoitaja valisti, että nykyään pienet saatellaan höyhensaarille sevofluraanilla.

Kolisevista ovista tuotiin sänkyineen hyväntuulinen mutta nälkäinen pikkuneiti. Pari tuntia piti vielä odotella osastolla ennen kotiutusta. Vaihdettiin kohtalotoverien kanssa kokemuksia korvatulehduksista. Suurisilmäistä somalipoikaa saattoi isä, eloisaa romanityttöä isä, äiti ja kaksi tätiä.

Kotimatkalla paistoi aurinko.

Historia tuli lähemmäs

Mummolan salissa on vuolukiviuunin päällä kuva mummon veljestä sotilaspuvussa. Muistin toki veljen kaatuneen sodassa, mutta asiasta ei ole koskaan puhuttu tarkemmin.

Nyt mummo kertoi kirjeessään katselleensa hänkin TV:stä kenraalin hautajaisia ja muistaneensa, kuinka veli kaatui "siinä kauheassa Vuosalmen taistelussa". Hän oli ollut 9.7.44 lääkintämiehenä jossain kuopassa sitomassa haavoittunutta, kun luoti osui päähän. Aseveljet olivat vetäytyessään kantaneet ruumiin mukanaan. Hän auttoi niin monia ettei häntä voinut jättää sinne, oli yksi kantajista myöhemmin perustellut kirjeessään.

Palasin omaan merkintään sen kesän kertauksesta.

9.7.1944: Vuosalmi

Vuosalmelta kantautui taukoamaton rumputulen kumu.

Vuodenajassa

Aurinko häikäisee, purot lirisevät, hanget romahtavat silmissä. On paksun jään peittämiä jalkakäytäviä, on märkiä hiekkaisia jalkakäytäviä ja on pari hyvää paikkaa, jotka aurinko on jo kuivattanut.

Nenässä tuntui yhtäkkiä kuivan pölyisen asvaltin tuoksu. Se on sitten kevät.

Työmiehen maanantai

Lounaaksi kahvia, ruisleipää, graavilohta ja kermajuustoa. Jälkkäriksi pitkopullaa ja Lidlin appelsiinimehua. Melkein säikähdin, kun kissa iskeytyi kaapin päältä viereeni sohvalle.

Pääurakka tuli valmiiksi, kuvatekstit ja oikoluku vielä.

Kotiin keskiyön häämöttäessä viimeisellä Helsinkiin lähtevällä bussilla. Sen niellessä Tuusulantietä maihinnousulaivasto lähestyi yön pimeydessä Sisiliaa. Bradley muistutti myös brittien ja ranskalaisten vaikeista hetkistä.

-- the British appeared outside the harbor of of Mers el Kebir on the morning of July 3, 1940. After training their guns on the French fleet, the British called on Admiral Gensoul to join them against the Axis or sail to ports where his ships might be disarmed. Gensoul rejected the proposal and the British opened fire. More than a thousand French sailors perished in Mers el Kebir that day.

Matkalla sateessa

Vanhemmiten miehisyyteni on alkanut kestää sateenvarjot. Valitettavasti löysin eteisestä kiireessä vain kuraisen rikkinäisen kahden euron jousimustan. Spårassa sitä saattoi vielä roikottaa kädessä, mutta junassa meni vaikeaksi. Märkää varjoa ei voi tunkea reppuun kastelemaan kirjaa ja papereita, mutta irti päästettynä se unohtuu vaunuun.

Löysin seinän ja penkin välistä Metro - lehden. Käärin varjon huolella siihen ja sujautin reppuun.

Jututin R:ää kolme tuntia ja raapustin 11 sivua muistiinpanoja. Join kahvin, söin Jättiksen, join pienen mukin PepsiMaxia. Pöytä keikkui, pikkupojat melusivat, myyjätär näytti herttaiselta.

Kotimatkalla bussissa U.S. II Corps valmistautui hyökkäämään Bizerteen. Patton raivostutti alaisensa vaatimalla aina ja kaikkialla solmion ja teräskypärän käyttöä. Stukat pommittivat komentopaikkaa. Yhdestä jeeppikuskista ei löydetty koskaan jälkeäkään.

Pelin henki

Ilta-Sanomien urheilussa Petri Seppä kirjoittaa SM-liigan play offien kovista otteista ja sanasodista.

Se oli oikeata pudotuspelitunnelmaa se. Tunnetta, ärsyttämistä, ylilyöntejä, vihaa...

En huomannut tekstissä ironiaa.

Kahvimuki toisessa kädessä

Heidän kausi on ohi, kirjoitti aamun HS Sean Bergenheimista ja Samuli Jalkasesta.

Kohta varmaan istun alleviivaamassa sanomalehtiä punakynällä ja postittelemassa sitten löydöksiäni toimituksiin.

Viikko päättyy

Kaikenlaista oli tänäänkin määrä saada kirjoitettua, mutta päivä meni johonkin. Puistoon, syömiseen ja syöttämisiin, L:n vierailuun. Hyvä mukava päivä silti.

Alkuillan valo oli oudon hailakan kellertävä. Tai ei oikeastaan minkään värinen. Matkalla peliin luin spårassa Bradleyn A soldier's storya ja huomasin lukevani vielä jalkakäytävällä kävellessänikin. Sisältö lienee tyhjennetty kaikkiin sen jälkeen ilmestyneisiin alan opuksiin ja sen myötäkin tuttua tavaraa, mutta ainakin tyyli on tarttuva.

Astuessani ulos hallista satoi märkää lunta. Kostea ilma tuntui niin lämpimältä, että pakkasin sormikkaat reppuun.

Spåra kolisi keskustaan täsmälleen 14 minuutissa, ja saavuin pysäkille 55 sekuntia ennen anopin Tampereelta tuonutta bussia.

Pitkä haudutus

Sunnuntailounaalla syötiin avioliittopihvejä valkosipuli-aurajuustoperunoiden kera. Ruokajuomana kylmä Sandels puoliksi. Vatsa täyttyi sen verran mukavasti, ettei jälkkäriksi varattua jäätelöä tarvinnut kaivaa pakkasesta.

Ensimmäisen keskeytys syömiseen tuli, kun Tyttö heräsi vaunuissa. Hain nauravan neitosen sisään, kuorin lämpöpuvuista ja asettelin lattialle mynkyilemään. Toisen tauon päätti Poika, jonka piti päästä kakalle. Istunnon päätteeksi halusi vielä kykkiä potan vieressä ja analysoida yhdessä tuotteensa ominaisuuksia. Mikäs siinä.

Kahvit keitetään myöhemmin.

Avioliittopihvit

Leikkaa sisäfile neljäksi pihviksi. Aseta pihvit vieretysten öljyttyyn uunivuokaan. Mausta valkosipulilla, suolalla ja pippurilla. Levitä päällimmäiseksi tomaattipyre ja juustoraaste. Laita 225 - asteiseen uuniin ja kypsennä kunnes juusto sulaa. Kaada vuokaan kerma ja madalla uunin lämpötilaksi 185 astetta. Hauduta vielä puoli tuntia.

Kenraalin viimeinen matka

Oi Suomi synnyinmaa
suo helmassas´ sun poikasi onnellisna nukahtaa
kun hän henkensä halvan sulle antanut on
Ei muuta kunniaa
kuin kuulla kummullansa
sun kuusiesi kuiskinaa
kun sä kätkenyt olet hänet viime lepohon

Trad.

En toisaalta tiedä, onko ammattisotilas paras symboli suurille uhrauksille tai edes omistautumiselle isänmaalle. Adolf Ernrooth pääsi toiveammattiinsa ja menestyi siinä, saavutti mainetta ja kunniaa ja eli aatelisen, luullakseni taloudellisesti turvatun elämän.

Silti tällaisissa kauniiden puheiden päivissä on arvonsa. Paitsi sotasankarina ja valloittavan oloisena ihmisenä, haluaisin kunnioittaa kenraali Ernroothia toisenlaisten aikojen ja arvojen symbolina. Sellaisten aikojen, jolloin vielä oli arvostettua tehdä työtä ja uhrautua isompien asioiden eteen. Eikä vain haalia mahdollisimman paljon rahaa ja etuja itselle ja parhaille kavereille.

Suomalaisen kankeassa hautajaisseremoniassa miellyttivät silmää kauneus ja järjestys. Sentään vielä tässä maailmassa, jossa suurin saavutus tuntuu joillekin olevan mahdollisimman viiiltävän riitasoinnun aikaansaaminen.

Pieni mummo rollaattoreineen oli paikalla kadunkulmassa jo hyvissä ajoin ennen saattueen ohikulkua. Jotkut kulkijat näyttivät pukeutuneen silmiinpistävän siististi, moni jopa mustaan. Nainen hiljensi terävästi lapsensa, joka kyseli huutaen jotain triviaalia juuri ruumisauton lähestyessä.

Mies oli väärässä

Kyllä täältä kuuluu rahinaa molemmilta puolilta, valkotakkinen sanoi selkäni takaa ja laittoi stetoskoopin pois. Loput vastaukseni aiheuttivat vain nyökyttelyä, kun lääkäri jo naputteli koneelleen reseptiä.

Joku bakteeri sinne keuhkoihin on kuulemma päässyt livahtamaan. Häätöön klaritromysiiniä ja oloon tanakkaa yskänlääkettä. Niin mikäs tauti tämä sitten oli nimeltään, kysyin lähtiäisiksi. Keuhkoputkentulehdus, vastasi. Ja jos ei kuurillakaan asetu, yhteys omaan terveyskeskukseen niin kuvataan ne keuhkot.

Apteekin ruskeahiuksinen farmaseutitar oli melkein hämmentävän iloinen ja sirkeäsilmäinen, mutta ehkä nämä ovat niitä Herra Palavan keväthäiriöitä.

Neitonen kertoi yskänlääkkeen aiheuttavan sydämentykytyksiä ja käsien vapinaa, mutta unohti kertoa sijoittumisvirheistä ja käsien pienenemisestä. Ensimmäinen erä oli ihan hyvä, mutta toisen aluksi seottiin ja hävittiin lopulta kuin ankat.

Vaimo ei ollut erityisen tyytyväinen siihen, että olin lähtenyt kipeänä pelaamaan. Myönnetään samalla, etten olisi lähtenyt (vielä) lääkäriin ilman voimakasta diplomaatttista painostusta.

Nyt kroppa on sitä mieltä, että nainen oli oikeassa pelaamisen(kin) suhteen.

Minuutti tosikkona

Okei, onhan tuo suuren suomalaisen valitseminen niin toivoton idea, etten edes lähde miettimään mitään omaa suosikkia.

Silti pitkän miehen äänestäminen kuulostaa hihittelevältä lukiolaisnäsäviisastelulta. Sen verran lievennän, että Simo Frangenille se voisi sopia mutta hänellekin vain, jos hän olisi ehtinyt heittää vitsin ensimmäisenä.

Koska kirjoitustyylini on sopuisa, kuulunkohan selkäänläiskyttelevien pissismummojen kahvipullakerhoon? Kahvi ja pulla ovat kyllä hyviä, mutta jos mummoa kovin läiskyttelee selkään, mummo voi kaatua ja murtaa lonkkansa. Sitten osastolle, makuuhaavoja, keuhkokuume, sydämen vajaatoiminta, kuolema. Ei hyvä.

Taidan joka tapauksessa etsiytyä lääkäriin. Romuska ei tokene yhtään ja yhtenä päivänä yskin verta. Semmoinen meinaa kuulemma keuhkoputkentulehdusta.

Matkalla jossain napa-alueella

Itsekin huomaa klikkaavansa uutisiin, jossa kerrotaan naparetkestä. Silti:

Pleads have been made to the Finish and French officials, but they have not yet been able to supply the technology needed.

The Russians and Polarcircle are currently conducting the search under a tremendous own, financial risk, and --

Pitäisikö esimerkiksi Suomen viranomaisten satsata verovaroja etsiäkseen henkilöä, joka on vapaaehtoisesti työntynyt hengenvaarallisiin ääriolosuhteisiin? Kuinka paljon?

Pidättäkää tavanomaiset epäillyt

TV-ruudussa Jose Maria Aznar katsoi suoraan kameraan ja yritti näyttää jämäkältä vakuuttaessaan, että tekijät saadaan kyllä kiinni ja tuomitaan oikeudessa.

Siinä oli jotain amerikkalaista tai mihin kaikkiin maihin tuo kulttuuri sitten kuuluukaan. Amerikassa kuuluu lisäksi hokea myötätuntoa ja osanottoa ja paikallisen jumalan siunausta uhreille. Ruotsissa hoetaan samaa mutta vähemmin jumalin.

Suomalaiset reinikaiset kertovat myyrmannien jälkeen että juu tämmöistä näyttäis ny tapahtuneen ja ei tässä vielä juuri mitään tiedetä mutta koetetaan ruveta selvittään ja kovasti tässä on meininki hommia tehdä.

Tarvitseeko suomalainen yleisö vähemmän rauhoittelua?

Täällä pohjoisessa lintukodossa saunoin ja kohta juon vielä oluen. Tilipäivän kunniaksi oikein tsekkiläisen.

Semmoistakin kaikkea että

1) Ikäihmiset istuivat puistonpenkillä rivissä, kurottivat silmät suljettuina kasvojaan kohti aurinkoa.

2) Puistossa oli nuorilla tyylikkäillä rouvilla silmillään aurinkolasit. Hiekkalaatikon tumma reuna pilkisti kiteisen lumen alta ja imi taivaalta säteilevää lämpöä. Sen päällä kiteet sulivat kihisten.

3) Vahva yskänlääke, joka mausta päätellen on salmaria, ei ollut tarpeeksi vahvaa. Yleisen viihtyvyyden vuoksi nukuin viime yön olkkarin sohvalla.

4) Olisiko niin, että ihmiset laittavat blogiinsa kuvia itsestään sitä todennäköisemmin, mitä miellyttävämpänä he itse pitävät ulkonäköään?

5) Eilisen printtiHesarin yksi uutinen oli päivätty paikkakunnalle nimeltä Pihtiputaa.

Täällä khilou, Helsingi.

Tuolla menee yksi!

Kävelen vihellellen aurinkoista katua ja syön jäätelöä, kun ne tulevat. Tanner tömisten, isona laumana. Piirittävät, tönivät, kirkuvat ja lyövät. Tökkivät terävillä kepeillä, hakkaavat seipäillä, kaatavat maahan ja potkivat maihareilla kylkiluihin. Sylkevät päälle. Sika, ne huutavat. Naistenhakkaaja! Hirviö!

Kuvaannollistahan tuo, mutta on siinä viime päivien hengestä jotain.

Häiriöitä kuvayhteydessä

Tästäkö, R kysyi ja klikkasi. Yleisö räjähti nauruun, kun PowerPointin rivit heittivät yksi kerrallaan voltin. Saa siitä ne animoinnit poiskin, A kuiskasi kuuluvasti. R ei raaskinut vaan antoi meille hupimme joka ruudun kohdalla. Kun tekee vanhoille pohjille ei ikinä tiedä mitä näistä löytyy, virnisteli.

Spårassa örisi epäsiisti muttei kuitenkaan ihan spurgahtava. Jäin pois Manskun kulmalla ja hain päivystävästä apteekista yskänlääkettä. Vahvaa yskänlääkettä. Loppumatkan kävelin.

Sinimustan taivaan tähdet olivat jotenkin niin siinä. Kuljin niska kenossa ja ihmettelin niiden kirkasta runsautta.

Töölön kirkko outoine valoineen näytti melkein yhtä uhkaavalta kuin lapsena, kun palattiin syysiltoina SVULlilta uimasta zimmarit ja pyyhe märkinä muovikassissa.

Pysähdyin pienen luistinradan reunaan katselemaan ja muistin, kuinka faija auttoi siinä samassa paikassa kaksiteräisiä luistimia jalkoihini. Muistin lamput pylväiden päässä, matalan penkin ja kengät sen ympärillä, kiiltävän jään, höyrypilvinä tuprahtelevan hengityksen, villasukat. Siitä on yli 30 vuotta, mutta se tapahtui hetki sitten. Yhtäkkiä tajusin taas, miten lyhyt pyrähdys elämä on. Ajatus tuntui hetken kovin painavalta.

Vieno karvasmantelin tuoksahdus

Käytetäänköhän nykytarinoissa enää lainkaan vanhojen hyvien aikojen jännittäviä kemikaaleja?

Kloroformi.
Syankalium.
Tuliliemi.
Kurare.
Totuusseerumi.
Arsenikki.
Radjaijah - hulluksi tekevä myrkky.
Strykniini.
Sipuliviina.
Inkivääriolut.

Pekka ja pätkä kamelianaisina

Kuin karva hivelisi kurkunpäätä. Viime yönä piti kahdesti ponkaista ylös ja singahtaa suljettujen ovien taakse kakomaan keuhkojaan rinnuksille. Toclase - pullon pohjalla läikkyi viimeinen 10 millilitraa, jonka kumosin kaksin käsin kuin salajuoppo kamreeri. Jos ensi yö on samanlainen, otan täkin kainaloon ja vetäydyn sohvaan rykimään.

Inhimillisessä tekijässä Markku Heikkinen, Jouni Hiltunen ja Hannu Mäkelä puhuivat isistään. Mäkelän punnittu tapa kertoa liimasi sohvaan. Puhuvatko kaikki kirjailijat noin hyvin?

Katsottiin päivällä koneelta junien kuvia. Sinä oot kyllä mukava minun isi, Poika ilmoitti yhtäkkiä.

Tuli olo, että on onnistunut elämässään.

Nyt se on sitä

Kuraisia katuja, kuraisia autoja, kuraisia kenkiä, kuraisia ihmisiä. Mutta kaupunki käänsi hymyilevät kasvonsa aurinkoon ja antoi lämmittää.

Viemärit lorisivat, kadunkulmiin kerääntyi pieniä järviä. Bussin lähestyessä jalankulkijat loikkivat sivummalle väistääkseen jalkakäytävälle roiskahtavaa hyökyä.

Vaelsin rakennuspölyn keskellä viruvaan Graniitti - Anttilaan ja etsin Pojalle sen Puuhate - videon, jossa herra Sabatini potkaisee saksipotkulla pizzeriansa ikkunan rikki. Vieressä Kampin montun pohja oli kasvanut täyteen teräskehikoita. Lämpimästi topatut rakennusmiehet liikkuivat määrätietoisen verkkaisesti, nosturit pyörivät ja jostain nousi paksuja höyrypilviä.

Vielä K-kaupasta pakastettuja sipulikuutioita ja kirsikkajäätelöä, metroaseman Ärrältä IS Veikkaajineen, kotiin.

Näinköhän sitä tästäkin talvesta selvittiin, leijaili ajatus jostain.

Eräänä aikana

Aikakauden henki on luonnontieteellinen, se takaa paremman leivän ja fyysikot näyttävät viitoittavan tietä uutta maailmaa kohti. Aikakauden henki on niin luonnontieteellinen, että tiedän perheitä, joissa ylioppilaspojan humanistiset taipumukset niihin liittyvine harrastuksineen koetaan katastrofina.

Matti Kurjensaari 6.11.1965

Sumua ja kuraa

Postinkantajatar kilautti ovikelloa ojentaakseen kaksi pakettia systeriltä. United States Postal Service - merkit ja tulliselvitystarrat näyttivät vaikuttavilta.

Naisille vaatteita. Pojalle Tuomas-veturin muotoinen kakkuvuoka. Isälle Omar N. Bradleyn muistelmateos A soldier's story. Kaikki olivat lahjoistaan innoissaan. Tyttö osoitti intonsa hypistelemällä ja natustamalla uutta mekkoaan.

Iltapäivällä työnneltiin taas T:n kanssa vaunuja kuraisen sumuisessa maisemassa. Kaartin hautausmaalla oli aurattu säästeliäästi, joten Albert Puroman ja A.E. Martolan hautapaadet tutkitaan myöhemmin.

L poikkesi illalla. Juotiin kahvia ja mietittiin maajoukkueeseen kahdeksaa hyvää pakkia. Lappeenrannasta löytyy ainakin pari.

Isä ja poika alkavat olla tikissä. Ruokahalun palautumista tosin vielä odotellaan, mikä ei isän kohdalla ole menetys. Pöpö taitaa olla nyt Tytössä, joka kiemurteli iltapäivän kärttynä ja oksensi sitten iltavellinsä olkkarin lattialle. Rutiini toimii jo: ennakoivan yskimisen alkaessa matto tempaistiin hetkessä pois alta ja lapsi ojennettiin hyvään etukenoon paljaan kohdan ylle. Loppu on luuttuamista ja pyykkäämistä.

Yrjön päivä

Kuume ja päänsärky vielä menivät, mutta ellotus oli liikaa. Tuntui, että jos nousen istumaan, oksennus tulee heti.

Poika liittyi joukkoon ja heräsi päikkäreiltä oksentamalla lounaansa sänkyyn. Tai ei ihan koko lounasta, koska sitä riitti lammikoiksi vielä olkkarin lattialle ja kahdelle eri matolle.

Luultavasti ilmiö johtui mahataudista eikä tällistä, joka puistossa puuhun törmätessä nosti keskelle otsaa sinisen kananmunapuolikkaan.

Alkuillan talutin pikkumiestä sohvan ja vessan väliä, koska vain isi kelpasi oksetusseuraksi. Lopulta ei enää jaksettu ravata vaan ulkoilulta palaavat naiset tapasivat meidät lepäämästä eteisen lattialta avoimen vessanoven edestä. Tottahan Tyttö puklasi vielä seuraksi mustikkapuuronsa, ja nyt kylppärissä likoaa erinäisiä tekstiilejä.

Vaimo taltutti oloni tarjoilemalla Cavisconia, maitohappobakteereita, Ketorinia ja Osmosalia. Pojalle vain sitä viimeistä. Pikkumies väsähti sohvalle ja antoi kantaa itsensä sänkyyn. Minä kyllä isi hoidan sinua ku sinulla on lunssa, Poika vielä lupasi.

38.0 le matin

Paska olo. Urakka kusee.

Ilmaisun taso alhaalla.

Hiljainen alue

Pysähtyneitä - ja pysäyttäviä - kuvia Tshernobylin kulmilta löytyi Rakeyardin kautta.

Olen muistavinani ne TV-uutiset, kun tieto alkoi vähitellen levitä. Kuin se kaikki olisi tapahtunut eilen.

Sivussa

Yskin palanutta toffeeta, joten päätin taipua sairaslistalle ja skipata turnauksen. A lupasi hoitaa molemmat matsit ja suositteli rommitotia.

A persistent flu is going to keep veteran goalie Damien Khilou out for a few days. As the team has quantity as well as quality between the posts no roster moves are planned to make up for the loss, team spokesman Rogatien Meilleur said earlier today. Ja sama ranskaksi.

HS uutisoi viime vuoden suosituimmat nimet. Annoimme näköjään Tytölle suositun nimen.

Onhan paikalliskilpailijan puute huono asia, mutta silti otsikko HJK osti Jokerit hymyilytti.

Pidin Wordsin entisestä ulkoasusta enemmän.

Jyviä ja akanoita

Tällainen välimallin päivä pitäisi mammia kotona, mutta oli käytävä pääpaikalla hakemassa repullinen kameraa ja kasa kuvaromppuja.

Ulkona oli kylmää, tuulista, harmaata ja luotaantyöntävää. Ikään kuin pitäisi jo olla kevät muttei vain ole. Ihmiset laahustivat pahantuulisen näköisinä yrittäen kaivautua mustiin ja harmaisiin takkeihinsa.

Metrossa hikoilin.

Toki voi olla, että oma olo, joka ei ole paljoakaan kohentunut, heijastuu sisältä silmien kuviin. Käänsin Urheilukanavalle ja nukahdin herätäkseni erätaukoon. Jatkokin oli elämää pienempää.

Ensin Zyskowic, nyt (ainakin vielä klo 23.50) Mercedes Bentz. Näillä näytöillä en vielä paatostele isompia toimittajien yleissivistyksestä, mutta päivälehdistön lippulaivalta jotenkin odottaisin virheettömyyttä, ainakin melkein.

Toinen hauskuus löytyy Rosa Meriläisen blogista: Itsekin olen lähettänyt viestejä ryhmätovereille, jotka ovat saattaneet päätyä vääriin käsiin ja ovat sisällöltään arkaluontoisia tai ainakin noloja.

Ajatus harhailee

Poika hehkutti taustalla paloveturistaan, kun yritin höpöttämällä pitää Tytön huomion itsessäni syöttämisen ajan.

Jotenkin tarina eteni luihuun hanhivaaralaiseen pyöräilymanageriin Velo Paturiin, joka Ankkalinnan - Hanhivaaran -ympäriajon aikana aiheuttaa ilkivaltaisen palohälytyksen saadakseen vilpillä oman joukkueensa Julle Ankanpään muistopalkinnon voittajaksi.

Tällaisen tarinan on täytynyt olla joskus jossain. Mutta kipeänä ja krapulassa ajatus kulkee silti eri tavalla.

Kysyn Vaan tosissaan? Mitä ihmettä?

Ja sitten vielä: te, jotka käytte kusella aidatussa lasten leikkipuistossa. Muuttukoot viinanne lipeäksi.

Matti Wuori osaa lukea

Missä isi minun Rolle on, kammion ovelle ilmestynyt Poika ihmetteli. En tiiä, sun pitää ettiä, vastasin siirtämättä katsettani ruudusta. Tule isi minun kanssa ettimään, pikkumies vaati tarttuen käteeni.

Etsittiin. Kurkistus sänkyjen alle tuotti vesiperän, mutta olkkarissa Rolle pilkisti lelulaatikon pohjalta. No täällähän se on, Poika nauroi iloisena.

HS:n mielipidesivulla lainkäytön virallinen toisinajattelija Jyrki Virolainen paheksuu Irak- oikeudenkäynnin osapuolten tapaa sisälukea sanottavansa paperista. Tunnelma taitaa tosiaan olla kaukana vuoden 1993 alioikeusuudistuksen ihanteista, mutta hiukan oudoksuttaa Virolaisen kaipuu puhujien rentoon esiintymiseen ja katsekontaktiin kuulijaan. Toivottavasti syytteiden käsittely pysyy kuitenkin tärkeämpänä kuin advokaattien koreografiat.

Siitä Virolainen on AamuTV:n Jälkiviisaissa nähdyn Ritva Santavuoren kanssa samaa mieltä, että puheenjohtaja on päästänyt esitelmöitsijät rönsyilemään kovin kauas käsiteltävästä asiasta. Jota koskettaa mielenkiintoisessa asiantuntijablogissaan Jouni Heikniemi.

Kirjoittamattomia sääntöjä

Iltana muutamana salibandyottelussa erotuomari huomasi kentällä märän kohdan ja asteli toimitsijapöydän luo korjauttamaan asiaa. Toimitsija, alaikäisyydessään vilpitön, erehtyi heittämään tuomarille rätin.

Tuomarin niska nytkähti ja leuka kohosi, kun hän viskasi räsyn salamana takaisin. Kuin myrkyllisen käärmeen, melkein koskettamatta.

Erotuomari viittasi kädellään kohti lammikkoa. Toimitsija hivuttautui pöydän ja seinän välistä, kapusi yli laidan ja kävi kontalleen kuivaamaan lattian.

Peli pääsi jatkumaan.

(Sakari Lindforsista, Matti Kurjensaaresta ja humanistisista harrastuksista kirjoitan joskus pirteämpänä.)

Inf. resp. ac.

Nenä on yhä suljettuna liikenteeltä. Samaan aikaan tilanne alempana on kärjistymässä.

Kurkunpäätä polttaa ja siihen kertyy sitkeää limaa, jonka yskiminen irti tuntuu erittäin kirpeältä. Karmiininpunaiselta.

En suorastaan toivo lämmön nousemista, mutta vasta kuumeisena saa olla virallisesti flunssassa.

Vaimo muistutti, että kariesbakteerit tykkäävät sorbitolistakin. Ostin siis seuraavaksi kunnon xylitolikamaa: Läkerol Dent'sejä. Mynthonit siirsin taktiseksi reserviksi.

Lahjontaa (ja uhkailua ja kiristystä)

Tasoissa ollaan. Poika luopui tutista ja nyt Pojalla on Brio-junarata. Kuulostaa aika paljon yksinkertaisemmalta kuin onkaan. Elämänmuutosta työstetään joka kerta unille käytäessä. Äänekkäästi.

Viiltävän kirkas valo sai silmät vuotamaan vettä, kun hain paketin postista. Talon läntinen seinä on imenyt aurinkoa ja lumi sen kohdalla sulaa kihisten liristäkseen vetenä katuojaan. Varjoisilla kaduilla tuulee kylmästi ja lumi tuntuu tulleen jäädäkseen.

Portailla Mika Waltarin ulko-oven edessä seisoi sinihaalarinen remonttimies tauolla. Hän tuijotti mietteliäänä siniselle taivaalle.

Yritin vaivihkaa saada ajella pojan junalla. En saanut vielä vuoroani. Pieni veturinkuljettaja ei leikiltään malttanut syödä ja nukkumaanmenokin teki tiukkaa.

Tuuli ja jää

Olipas suuri liekehtivän oranssi pallo laskeutumassa läntisen horisontin taa kun lähdin. Ärrältä kolme pakettia Mynthoneita ja bussiin.

Ehdin paikalle pääosan esittäjien jälkeen, mutta sairastupalaisten aitioon mahtui vielä. Tauolla S haki jäätelöt, vihreän paitani varalle huomaavaisesti vihreää. Ei vaan, sattuma se oli.

Mynthoneista ei tule vatsaan hyvä olo. Vaikka imeskelisi vain vajaan yhden paketin.

Paluumatkalla riskeerasin kiemurtelevassa bussissa huonon olon ja luin Matti Kurjensaarta. Tuntuuhan se Kekkos- ja sosialismi-ihannointi huvittavalta, mutta ennen vanhaan on vielä ollut lupa innostua aatteista ja ajatuksista. Meidän 2000 - lukulaisten kuuluu olla kaikkeen kertaalleen pettyneitä. Olemme hyviä tervehtimään kaikkea kyynisen vinolla hymyllä.

Vaihdoin Sörkässä loppumatkaksi metroon. Ulkona tuuli hyyti. Kotona muki Finrexiniä, muki Earl Greytä, yksi Zyrtec. Jos olisi kunnolla lämpöä, julistautuisin sairaaksi. Ei sillä, että deadlinet sillä siirtyisivät tai kukaan töitä puolestani tekisi.

Ja okei, laitetaan se kuva nyt sitten. Vähän tosin hävettää kun en naputtele tyylikkäiden esineiden keskellä tunnelmavalaistuksessa. Monitorin vieressä on kymmensenttinen pino marraskuun reissun aikana ilmestyneitä lehtiä. Kielsin heittämästä pois ennen kuin olen lukenut. Kolme viikkoa myöhemmin Vaimo nosti kasan keittiön pöydältä tuohon. Kyllä minä ne vielä luen.

Metalli liikkuu

Rakennusviraston katuosasto oli tosissaan. Ja siirtokehotus jäänyt yllättävän monelta autoilijalta huomaamatta.

Kaksi hinausautoa hääri kiskomassa autoja sivuun. Vaijeri kiinni, etupyörät ilmaan ja moottorin jyrähdys. Siitä lähti taas yksi.

Tiekarhu ja kaksi pyöräkuormaajaa odotti vuoroaan. Sitten terä laskeutui ja pakoputkesta pöllähti musta savu. Teräksen kirskuna lumista asvalttia vasten tuntui selkärangassa asti ja pisti puristamaan hampaat yhteen.

Lyhyt käsi

Nuivasta olosta huolimatta lähdin peliin.

Kahden maalin johdossa järki loppui ja lyötiin vain purkupalloa suoraan naapuriin. Tasuri tuntui lopulta torjuntavoitolta. Vasen käteni oli kaksi kertaa liian lyhyt. Toisin sanoen olin ollut väärässä paikassa.

Tiukassa paikassa kovaotteinen pakki P vaatii aina lisää kovuutta ja kaksinkamppailuvoimaa. Huippukuntoinen T haluaa lisää juoksua ja jatkuvaa koko kentän prässiä. Taitava, mutta pyylevä O ehdottaa pelin rauhoittamista ja palloa enemmän haltuun. Ja maalivahdit sitten. He kiljuvat aina varmistuksia, pakkeja pelin alle, poikkisyöttöjä pois, painetta pallolliseen ja isoja peittoja.

Huomasin pyyhkeen unohtuneen kotiin, joten kuivasin vaihtopaitaani.

Ruotsin miehet ovat voittaneet kaikki neljä jaossa ollutta salibandyn maailmanmestaruutta. Ruotsi ei ole koskaan hävinnyt MM-kisoissa otteluakaan. Ja Ruotsi saa seuraavaksi naisvalmentajan.

Ja hyppysellinen tuota

Nuhaa saa Zyrtecillä kuivatettua sen verran, että uni onnistuu. Nyt nuhan seuraan on lyöttäytynyt orastava yskä. Kaulan imusolmukkeet tuntuvat hiukan.

Poika halusi auttaa, kun äiti väänsi juurespihvejä. Vaimo sanoi ottavansa kaapista yleiskoneen. Yleistetäänkö sillä, Poika halusi tietää.

Scilla miettii, miten ollaan toimittajana. Juha Tanttu pohti Välimies - kirjassaan, ettei se niin ihmeellistä ole.

"En osaa tehdä kysymyksiä ja silloinkin kun osaan tehdä järkevän kysymyksen, huomaan, etten olekaan kiinnostunut vastauksesta", sanoi Fellini.

"Alta parin minuutin minulta ehtyvät kysymykset", kertoi Martin Amis haastattelutilanteesta.

Ja:

Kun juttunsa sitten näkee, kaikki on sekunnissa, parissa ohi. Hyvä taitto / kehno taitto.

Ja sitten oli kohiseva koski

Haju- ja makuaistit ovat kadonneet. Suurin osa räästä lorisee ulos, mutta loppu muuttuu lyijyksi ja koteloituu kalloon.

Kokous kulki ketterästi, kunhan oli ensin juoruiltu sovittu vartti. P kertoi ostaneensa karaokebaarin. E lupasi lainata ensi kesänä moottoripyöräänsä, jos kiinnostaa. Kun paperit oli tungettu salkkuihin, latkittiin vielä termos tyhjäksi.

Luin paluumetrossa Urheilulehteä. Ulkona pimeys oli jotenkin erityisen mustaa.

Aikaisin heränneen ja alimittaiset päikkärit nukkuneen Pojan elämä oli vaikeaa. Silloin kelpaa vain äidin syli.

Siemailin varovasti kuumaa mustaherukkamehua ja katsoin Sportmagasinetista naisten jääpallomaajoukkuetta.

Maininta ansiokkaassa joukossa hämmentää niin ettei tule kunnon kommenttia mieleen. Vaikeneminen asiasta tuntuisi kuitenkin töykeältä. Rehellisintä lienee myöntää ilonsa siitä, että jotkut ovat ilmeisesti lukeneet ja tykänneet.

Ihmissuhteiden rantanäkymäkommentteihin en keksi vastaväitteitä.

Kevät toi kevät toi maalarin

Luulin sivusuunnasta rymiseviä remonttiääniä häiritseviksi, kunnes yläpuolisessa kämpässä alkoi. Soundin perusteella arvioisin, että siellä koekäytetään lentokoneiden potkuriturbiinimoottoreita.

Kiersin vessan räppänän kiinni, mutta kuuman hiomapölyn haju pysyy. Rapussa tomua riittääkin sitten kunnolla.

Tiedän edelleen, että kaupungissa eletään elämän äänten keskellä, mutta paradoksaalisesti tieto vähentäisi tuskaa. Kun meillä aikanaan remontoitiin, aloitin projektin printtaamalla ilmoitustaululle työn laadun, tarkoituksen, kestoajan, vuolaat anteeksipyynnöt ja yhteystiedot.

Joku menisi soittamaan ovikelloa ja kysymään, kestääkö remppa viikon vai puoli vuotta. Minä en. Nyt ollaan Suomessa ja jupistaan hiljaa, perkele.