helmikuu 29, 2004
Tutkijalautakuntaa tarvittiin
Ympäriinsä lojuvat lelut ovat tapahtumistaan odottava onnettomuus.
Tänään se sitten tapahtui, kun pienintä nukkumaan kuljettava huoltaja kompastui siniseen traktoriin ja mäiskähti lapsi sylissään turvalleen makkariin. Yllättävää mutta huojentavaa on, että lapsen pystyy moisessa tilanteessa suojaamaan loukkaantumiselta. Säikähtää se toki pahanpäiväisesti. Sekin.
Lasten nukahdettua ja mustelmia laskettaessa päätös siisteystason kohottamisesta syntyi helposti.
Järjestelmässä on viruksia
Sammutin koneen aamulla 1.30 ja nousin ruokkimaan lapsia 7.30. Tyttö viihdytti meitä kitinällä klo 4 - 6, josta olin itse hereillä tunnin. En kuvailisi aamun vireystilaa pontevaksi, mutta ulkoilu kyllä piristi.
Nenänielun kirvely jalostui päivän mittaan päänsäryksi ja räkäputoukseksi. En tiedä, sainko taudin Dägä dägästä vai SchizoBlogista.
Tyttö ränisi ja kynsi korvaansa pitkin päivää siinä määrin, että Vaimo lähti työntelemään vaunuja päivystyksen suuntaan. Miehet liikkuivat sillä aikaa Töölönlahden - Linnunlaulun maastossa katselemassa junia. Korvat olivat tänään kuitenkin puhtaat, hyvä niin. Putkitusaika on joka tapauksessa varattuna. Vaimo tiivisti lääkärin suhtautumisen kuviteltuun lauseeseen v...uakos tänne tulitte, näissä mitään ole.
Alkoholin hinta laskee. Se ei lisää kulutustani pisaraakaan.
helmikuu 28, 2004
Siellä ja täällä
Aurinkoinen lauantai veti kaupunkilaiset ostoksille.
Haettuani Stockalta kameraan isomman muistikortin poikkesin Suomalaisessa City-lehteä noukkimassa. Olin näköjään missannut Katri Mannisen puolellatoista tunnilla, mutta lähimmästä alekorista lähti punalappuhintaan Kalle Veirton Suuret sählymuistelmani.
Toisella lähdöllä astuin porttikongista kadulle juuri ehtookellojen soidessa. Auringon laskiessa ilma viileni ja sohjo alkoi raksahdella anturan alla. Katulamput syttyivät nykien, niiden valo oli hetken punertavaa. Siellä täällä huoltomiehet laskostivat kokoon Kalevalan päivän lippuja.
Naisten salibandya seurasin tänään minäkin, tosin liigasellaista. Yritteliästä, mutta sekavaa peliä. Muuhun arvioon en arvaa julkisesti lähteä, vaikkei estetiikka ole vierasta enemmistöillekään.
Spårassa kaksi nousuhumalaista miestä kyseli länsimurteella ruokapaikkaa. Jonkun ottelun olivat Helsingissä tuominneet, mutta laji jäi hiukan epäselväksi. Ainakin vaihtopenkki oli kuulemma hiljennetty jämäkästi.
Nyt viluttaa ja nenänielu on kipeytymässä raastinraudaksi, kuumaa mehua laittamaan siis. Tenavatkin rohisevia ja räkäisiä. Ripustin makkarin patterille märän pyyhkeen.
Henki ja toimistoviihde
Käymälän aloitus blogien harmillisesta homogeenisyydestä veti mukaan, mutta nopea siirtyminen henkeen, Babi Jariin ja Auschwitziin pudotti minut tienposkeen.
Pääni oli siis toimistoviihdemoodilla ja odotti nokkelan kepeää puolisyvää analyysiä, jossa mainitaan pitkä rivi blogeja nimeltä. Sellaisenkin voisi joku kirjoittaa.
Toisella lukemisella jäin miettimään kulttuurin monotonisuudesta irti pääsevää henkeä. Sitä ajatusta pitäisi kehitellä.
Eräs suosikkiblogeistani, listan ulkopuolinen ja täältäkään linkittämätön sellainen, on kadonnut tutusta osoitteestaan. Sääli. Toisaalta en ihmettele, koska teksti tuntuikin usein varomattoman avoimelta.
Tarja Halonen kertoi kantansa jalkaväkimiinoihin. Ben Zyskowicz myös. Tunsin olevani enemmän samaa mieltä BZ:n kanssa.
(Ainakin vielä klo 11.15 HS kirjoitti nimen muotoon Zyskowic)
helmikuu 27, 2004
Lunta ja kuraa
Varsanjalkainen nuori nainen loikkasi lätäkön yli jalkakäytävälle. Autoaan puhdistava mies harjasi vahingossa lunta päälleni ja pyysi anteeksi. 
Kaksi taiteellisen näköistä miestä kulki melkein peräkkäin. Kummallakin oli villapipo ja -lapaset, puolisääreen ulottuva villakankainen päällystakki, pitkä kaulaliina, mustat farkut ja mustat kengät.
Kadut sihisivät mustaa sohjoa, mutta sivummalla tuore lumi hohti valkoisena. Työnneltiin T:n kanssa vaunuletkamme hautikselle ja puhuttiin, enimmäkseen peleistä.
Kummilapset ristiin vaativat välillä huomiota ja nukkuivat sitten taas.
Suntio avasi ovet ja kellot alkoivat kumista. Pysyteltiin sivummalla, mustiin pukeutuneita alkoi kulkea pieninä ryhminä kohti porttia. Kellot soivat vielä, kun kremiksen suunnalta alkoi myös. Ihmeteltiin Kekkosen, Rytin, tykistönkenraali Nenosen, Mannerheimin, sotaromanien ja Sveitsin jäätikkölentäjien paadet.
Ei jaksettu enää lähteä Kaartin puolelle.
Laittaisin kuvan ja sanojen väliin vähän hengitystilaa, jos osaisin.
Silmissä vilisee
Jättiläinen kaataa juuri pihaan vasullisen suuria hitaita lumihiutaleita. Iso vasu.
helmikuu 26, 2004
Narvan marssi
Suurikokoinen kirjailija Mauri Sariola kertasi runsaat 30 vuotta sitten Mannerheim-ristin ritarien tekoja teoksissaan Marskin ritarit ja Näin tekivät ritarit. Tarkat detaljit jäivät Sariolalta välillä tarkistamatta, mutta kirjailija taisi joskus sanoa halunneensa kuvata enemmän ritareita ja heidän luonteitaan kuin vain kerrata historiaa.
Adolf Ehrnroothista kertoo luku Oltiin Tyrjän rykmentissä.
Siiranmäkeä puolustaessaan Ehrnrooth joukkoineen iski takaisin useiden vihollisdivisioonien hyökkäykset ja aiheutti viholliselle yli 5 000 miehen tappiot. Heinäkuun 4. päivänä 1944 alkaneessa suurtaistelussa Äyräpään sillanpääasemasta joutui Ehrnrooth miehineen jälleen kantamaan taistelun raskaimman taakan. Puolustuksen murruttua muilla lohkoilla hän piti puoliaan vielä kaksi vuorokautta antaen näin aikaa puolustuksen järjestämiseen Vuoksen pohjoisrannalle.
Kuka lähti, se lähti.
Mutta Tyrjän rykmentti ei antanut periksi.
Kotiuttamistilaisuudessa eversti Ehrnrooth puhui miehilleen:
- Te hajaannutte nyt, mutta jos me joskus tapaamme kaupunkien kaduilla, kylän kujilla tai Suomen suurilla saloilla, me sanomme toisillemme, että me taistelimme kerran Tyrjän rykmentissä. Ja että meitä ei lannisteta.
Komentaja on jälleen rykmenttinsä luona.
Atlantin ylitys
Onko henkilön mielipide jostain asiasta olemassa myös silloin, kun hän ei ajattele koko asiaa vai generoidaanko mielipide uudelleen joka kerta kun asia tulee mieleen? Vai onko koko kysymys vain näennäinen?
Tämä tuli mieleen toissapäivänä ja palasi, kuin luin Tommipommista halusta.
Eilisessä Metro-lehdessä oli pieni AP:n kuva ensi kertaa kotisatamaansa Floridaan saapuvasta Carnival Miraclesta. Kevättalvisessa Suomessa sadat lomautetut masayardsilaiset odottelevat uusia tilauksia. Huonolta kuulemma näyttää.
helmikuu 25, 2004
Kuminkäryä
En yltänyt pääjoukon kierrosaikoihin, mutta olinkin ensi kertaa mikroautoilemassa. Tulosliuskoista näin sentään parantaneeni koko ajan. Yllättävää, miten hyvin renkaat pitivät ja miten paljon homma kävi käsille. Puuhasta voisi kyllä tykätä.
Sählynpeluussa, siinä ihka-aidossa, olin huomattavasti enemmän kotonani, vaikka maila onkin käynyt vieraaksi. Jolkotin (luudasin, kuten meillä päin sanotaan) aivottomana kärkikarvaajana ja tein tarpeeksi monta maalia itsetunnon kohentamiseen. Päivän session päättänyt Grande Finalen ratkaisu lämmitti, vaikka menikin pakin jalasta.
Tarpeeksi väsyneenä sauna, olut ja ruoka maistuivat ansaituilta. Penkkiurheilun jälkeen kävelin spåralle ja ajoin kotin muiden jatkaessa Helsingin yöhön.
Tenavat nukahtivat nopeasti, katseltiin vielä American Beautya. Ensimmäisestä taposta kuulin vasta Ojasta.
helmikuu 24, 2004
Etupenkki takapenkki
Kiusattujen nerojen ja Birdyn lisäksi Juuso Hyvärinenkin tarttui sosiaalisiin asemiin koulussa.
Sikäli kuin muistan, koulumenestys ei meillä päin ollut olennainen tekijä poikien aseman määräytymisessä. Hierarkian huipulla olivat sanavalmiit ja sosiaaliset, usein urheilua harrastavat pojat. He pärjäsivät yleensä hyvin myös koulussa.
Hyvällä oppilaalla oli riski joutua sosiaalisesti sivuraiteelle, jos hän oli ujo eikä urheillut. Sama vain päti myös huonoon oppilaaseen.
Parhaiten pildeä, sitten kun se puoli aikanaan tuli tärkeäksi, harjasi uskoakseni X, joka sattumoisin menestyi pojista parhaiten myös opinnoissaan.
Kiintoisa hetki aihetta sivuten oli muuten keskikoulussa se, kun me muutamat takarivissä hölmöilleet eräänä syksynä päätimme lopulta ryhdistäytyä.
Saavuimme ensimmäisenä koulupäivänä luokkaan hyvissä ajoin ja miehitimme etummaiset pulpetit, joissa kiltit ja huolelliset tytöt olivat tottuneet istumaan. Hepä eivät luopuneetkaan asemistaan suosiolla vaan syntyi äänekäs kiista, jonka selvittämiseen tarvittiiin opettajaa. Muistaakseni hän kehitti jonkin vuorottelusysteemin tai vastaavan kompromissin.
Verhojen ripustamista ikkunoihin
Täällä on jotenkin siistimpää kuin Bloggerissa, juhlallisempaa suorastaan. Tuntuu, että pitää kiristää kravatti ja kirjoittaa pidempiä lurituksia vakavammista aiheista. Kröhöm. Huoltotaseen näkymistä tai kansanosien syrjäytymisestä vaikka.
Seinien sisällä asuu niin mutkikkaan näköisiä rakenteita, ettei ihan heti uskalla ottaa omaa amatööripakkia esiin. Hajoaa vielä syliin koko komeus.
Ja näkisittepä, keitä naapurissa asuu (merkitsevä kulmakarvojen kohotus). Tsekatkaa itse.
Ei auta valittaa, oma vanha sohva nurkkaan ja telkkari auki. Siitä se lähtee.
Kävin kaupassa pää ja kädet paljaina. Palelin.
Kun aamulla noustessa on valoisaa ja vielä iltapäivän vaihtuessa illaksikin, alkaa pää säätyä pieleen. Tuntuu, että purot solisevat ja nurmet viheriöivät ihan näillä hetkillä. Luminen maaliskuu ja kolean hiekkapölyinen huhtikuu tässä on vielä edessä.
Krtek a auticko
Katsottiin aamulla Pojan kanssa videota maanalaisesta toiminnasta kommunistisessa Tsekkoslovakiassa.
Ensin setä yritti myrkyttää myyrän kolon mutta yhdessä hiiren kanssa myyrä laittoi sedän puutarhan kuntoon eikä setä ollut enää pahalla tuulella. Toisessa tarinassa vuodelta 1963 myyrä kunnosti itselleen pienen auton.
Yllättävän toimivia, yhä.