Kylmä tuuli pyyhki harmaata maisemaa. Tuiskutti pienen ämpärillisen.
Paksua dieselin katkua, aina vain autonkuljetusrekkoja, vähitellen myös tukki-. Tien varressa kyllästämö, savustettua kalaa suomeksi ja venäjäksi, nuhruisessa
rakennuksessa kahvila, makeistukku ja myymälä. Karjalanpiirakan päällä oli munavoita ja persiljanoksa, paikallinen lehti kertoi teurasjätekasasta.
Vieläkin kylmempi tuuli, mutta sisällä lämmintä ja valoisaa ja kahvin tuoksu ja tuttuja jonossa. Pääasia välillä melkein unohtui mutta se ei haitannut yhtään ja sitten hetkinen ja siis mitä ja ohhoh ja siinä se yhtäkkiä oli, kultainen talja Iasonin, Herakleen ja muiden kourissa ja sinä päivänä muutama ei voinut lakata hymyilemästä ja monet itkivät katkerasti ja toiset huusivat korviavihlovasti, ja yksikin sariola tarttuisi sähkötysavaimeen mutta vasta myöhemmin.
Viimeisten joukossa ulos ja siinä kaupungin suosituin vielä kantoi tähteet autoon ja tyhjensi roskikset, yhtä lempeänä ja herttaisena kuin aina. Kiitin kaikesta minäkin.
Pimeän päästä Teboilin puolelle, koska rekkojen rivi oli sen pihassa. Rahtaritkin söivät lihapiirakoita makkaroilla.
Aamuneljältä oli pakko jo sammuttaa koneet.
Posted by khilou at 05.04.07 15:54Nämä menevät aina vain kryptisemmiksi nämä kirjoitukset...
Posted by: Ohikulkija at 05.04.07 23:07No vähän, mutta
totta joka sana, ja
ovat ne joskus kryptisempiäkin olleet.
Hieno pätkä. Kolmannesta kappaleen kielikuvista tuli jostain syystä mieleen John le Carré parhaimmillaan.
Posted by: MinnaS at 06.04.07 11:45